Pitkän iän salaisuus

Ihmiskunta on aina etsinyt nuoruuden lähdettä. Tai ainakin tapaa elää mahdollisimman pitkään. Nyt löysin ainakin yhden tavan. Tosin riskit ovat suuret, mutta jos niistä selviää, niin tilastollinen todennäköisyys pitkään ikään näyttää olevan varsin suuri.

Yle esitti äskettäin suuresti ylistetyn elokuvan Hitlerin bunkkerin viimeisistä päivistä eli Perikadon, joka on vielä muutaman päivän ajan nähtävissä Yle Areenassa. Olin elokuvan aiemminkin nähnyt, mutta se on yksi niitä harvoja jotka haluan nähdä kahdesti. Alan historia kun kiinnostaa, olenhan muutama vuosi sitten minäkin tehnyt saman kuin Konrad Kujau aikoinaan ja väärentänyt Hitlerin päiväkirjat. Tosin en tehnyt samaa temppua kuin Kujau ja myynyt niitä Stern-lehdelle, vaikka oma versioni olikin uskottavampi. Itse elokuva alkaa olla jo paremmin tunnettu internet-meeminä, jossa siihen ympätään kommentteja milloin mistäkin asiasta Hitlerin ja kumppaneiden sanomana, yleensä käyttäen sitä kohtausta jossa Hitler raivoaa kenraaleilleen 24.4.1945. Hitler itse sanoi oman näkemyksensä parodioista varsin osuvasti.

Elokuvan jälkeen aloin huvikseni etsiä tietoa sen henkilökaartista. Käytännössä kaikki bunkkerin asukkaat olivat yrittäneet paeta sekasortoisina päivinä länsiliittoutuneiden linjoille, mutta vain harva oli onnistunut. Melkein kaikki jäivät venäläisten vangeiksi ja edessä oli yleensä semmoinen kymmenen vuoden gulag-reissu, mitä ei voi oikein terveyskylpyläkeikaksi luokitella. Luulisi että sieltä vapauduttua olisi varsin kituvainen ja kuolisi nuorena. Vaan eikö mitä. Hämmästyin huomatessani, että melkoisen moni oli elänyt huomattavan iäkkääksi. Tutkin asiaa tarkemmin ja rajasin gallerian niihin henkilöihin, jotka olivat bunkkerissa vielä sen jälkeen kun Hitler vaimoineen olivat tehneet itsemurhan. Kaikkiaan 21 henkilön kuolinaika on tiedossa ja heistä peräti seitsemän eli yli 90-vuotiaaksi! Tästä voitaneen päätellä, että on terveellistä viettää aikaa diktaattorin lähipiirissä.

Hitler kuoli 30.4 iltapäivällä ja tuona päivänä bunkkerista poistui lopullisesti vain Hitlerin Luftwaffe-yhdysupseeri Nicolaus von Below, hänkin ennen Hitlerin kuolemaa. Bunkkerissa oli toki vartijoita ja satunnaisia vierailijoita, joiden nimet ja kohtalot eivät ole tiedossa. Tunnettuja henkilöitä, jotka olivat bunkkerissa vielä huhtikuun vaihtuessa toukokuuksi, on yhteensä 53. Heistä tiedetään kuuden kaatuneen läpimurtoyrityksissä, kuuden (Goebbelsin lapset) tulleen murhatuiksi, kahdeksan tehneen itsemurhan, kahden (Gestapon päällikkö Heinrich Müller ja Hitlerin kokki Constanze Manziarly kadonneen jäljettömiin) ja kahden kuolleen venäläisten sotavankina vuosia myöhemmin.

Jäljelle jää 29 henkilöä, mutta heistä kuuden kohtalo on melko hämärä. He ovat: Fritz Tornow, Wehrmachtin ylikersantti ja Hitlerin koiranhoitaja, oli bunkkerissa vielä venäläisten tullessa. Hänen tiedetään jääneen vangiksi, mutta muuta tietoa ei ole. Hans Refior, Wehrmachtin eversti, jäi ilmeisesti venäläisten vangiksi, mutta selvisi hengissä koska julkaisi sodan jälkeen muistelmansa. Kuolinajasta ei ole tietoa. Werner Schiedel, SS-ylikersantti, oli elossa vielä 1956. Heinz Krüger, SS-vänrikki, jäi sotavangiksi, ei muuta tietoa. Heinrich Doose, SS-vääpeli, autonkuljettaja. Sama mies joka ajoi autoa, joka vei Erwin Rommelin pakotettuun itsemurhaan. Selvisi sodasta hengissä, ei muuta tietoa. Bunkkeriin kuului myös tilapäinen ensiapuasema, joka sijaitsi sen yläpuolella henkilökunnan majoittuessa bunkkerissa. Siellä vielä 2. toukokuuta olleista kahdesta sairaanhoitajasta molemmat jäivät vangiksi ja heistä toisen, Liselotte Cherwinskan, kohtalosta ei ole tietoa.

Näiden kuuden jälkeen jää 23. Heistä on siis 21 henkilön kuolinaika tiedossa. Kaksi jää tuntemattomaksi, mutta molemmat ovat melko luotettavan tiedon mukaan eläneet iäkkäiksi, ainakin toinen yli 90-vuotiaaksi. Tämä siis näiden seitsemän tunnetun yli 90-vuotiaan lisäksi. Melkoisen epätodennäköinen jakauma, kun ottaa huomioon useimpien henkilöiden gulag-reissun.

Henkilöt kuoliniän mukaisessa järjestyksessä nuorimpana kuolleesta alkaen:

1. Johann Rattenhuber, 60
Hitlerin henkivartiokaartin päällikkö, SS-kenraalimajuri Rattenhuber vapautui neuvostovankeudesta 1955 ja kuoli vajaat kaksi vuotta myöhemmin.

2. Erich Kempka, 64
Hitlerin autonkuljettaja, SS-everstiluutnantti Kempka poistui bunkkerista vapunpäivänä ja onnistui pakenemaan länsiliittoutuneiden alueelle. Hän jäi amerikkalaisten vangiksi kesäkuussa ja vapautui 1947.

3. Gerhard Schach, 65
Natsien entinen kansanedustaja ja berliiniläinen virkamies. Ei tietoa mitä tapahtui bunkkerista poistumisen jälkeen, mutta kuoli Länsi-Saksassa 1972.

4. Helmut Kunz, 66
Hitlerin hammaslääkäri työskenteli bunkkerin ensiapuasemalla vielä 2. toukokuuta ja jäi venäläisten vangiksi. Hän vapautui vankeudesta 1955 ja palasi hammaslääkärin työhön Länsi-Saksassa.

5. Heinz Linge, 66
Hitlerin kamaripalvelija, SS-everstiluutnantti (on siinäkin arvo palvelijalle) Linge vapautui venäläisten vankeudesta 1955.

6. Hans-Erich Voss, 72
Vara-amiraali Voss oli Hitlerin laivastoattasea. Vapautui venäläisten vankeudesta 1954.

7. Werner Naumann, 73
Propagandaministeriön valtiosihteeri oli harvinaisen onnekas: hän onnistui bunkkerista vapunpäivänä poistuttuaan murtautumaan brittien linjoille. Vankilaan hän päätyi vasta 1953 ja silloinkin vain muutamaksi kuukaudeksi.

8. Johannes Hentschel, 73
Sähkömekaanikko Hentschel oli siviili, jonka hoiti bunkkerin konemestarin tehtävää. Hän oli itse asiassa bunkkerin ainoa läsnäolija venäläisten saapuessa. Hentschel oli jäänyt bunkkeriin varmistaakseen yläpuolella olevan ensiapuaseman sähkön- ja vedensaannin. Hän vapautui venäläisten vankeudesta 1949. Kenties sankarillisin mies koko bunkkerissa - olisi voinut aivan hyvin paeta ja selvitä siviilinä ongelmitta, mutta jäi velvollisuudentunnosta bunkkeriin pelastaen toiminnallaan useita kymmeniä ihmishenkiä.

9. Armin D. Lehmann, 80
Vasta 16-vuotias Hitlerjugendin kuriiri pakeni bunkkerista vapunpäivänä ja onnistui selviytymään amerikkalaisten alueelle. Muutamaa vuotta myöhemmin hän muutti Yhdysvaltoihin.

10. Traudl Junge, 81
Hitlerin sihteeri, jonka näkökulmasta elokuva Perikato on osittain kerrottu, oli 25-vuotias sotaleski. Hänen aviomiehensä oli Hitlerin kamaripalvelija, joka sai omasta pyynnöstään siirron rintamalle, jossa kaatui SS-luutnanttina. Junge onnistui välttelemään vangiksi joutumista kahden kuukauden ajan ja selvisi senkin jälkeen venäläisvankeudesta muutamalla kuukaudella.

11. Josef Ochs, 82
SS-poliisiluutnantti joutui sodan jälkeen kolmeksi vuodeksi uudelleenkoulutukseen ja palasi sitten poliisityöhön.

12. Artur Axmann, 83
Hitlerjugendin johtaja pakeni bunkkerista vapunpäivänä onnistuen selviytymään länsiliittoutuneiden puolelle. Hän onnistui salanimen turvin välttelemään pidätystä joulukuuhun asti. Hänet tuomittiin nuorten aivopesusta yli kolmen vuoden vankeuteen, mutta todettiin syyttömäksi sotarikoksiin. Kuollessaan vuonna 1996 hän oli korkea-arvoisin elossa ollut natsijohtaja.

13. Gerda Christian, 83
Hitlerin sihteeri yritti murtautua saartorenkaan läpi 1. toukokuuta, mutta turhaan. Vankeudesta hän kuitenkin vapautui varsin pian. Natsisympatiat taisivat kyllä säilyä, hän erosi miehestään Luftwaffen kenraalimajuri Eckhard Christianista heti sodan jälkeen siksi, että tämä oli poistunut bunkkerista jo 22. huhtikuuta jäämättä Führerin seuraan loppuun asti.

14. Otto Günsche, 86
SS-majuri Günsche oli Hitlerin adjutantti. Hän vapautui sotavankeudesta vasta 1956.

15. Wilhelm Mohnke, 90
Vain 34-vuotias SS-prikaatikenraali johti valtakunnankanslian puolustusta, joka koostui kahdesta vajaasta rykmentistä. Hän vapautui vankileiriltä yli kymmenen vuotta myöhemmin ja työskenteli autokauppiaana Länsi-Saksassa.

16. Siegfried Knappe, 91
56. panssariarmeijakunnan operaatioupseeri, majuri Knappe poistui bunkkerista viimeisten joukossa 2. toukokuuta ja vietti seuraavat neljä vuotta venäläisten vankileirillä. Sieltä vapauduttuaan hän päätti muuttaa niin kauas kommunismista kuin mahdollista ja emigroitui perheineen USA:han, jossa vietti loppuikänsä.

17. Theodor von Dufving, 94
Bunkkerista vasta 2. toukokuuta poistunut eversti von Dufving vietti useita vuosia venäläisten vankeudessa.

18. Erna Flegel, 94
Sairaanhoitaja työskenteli myös Goebbelsin lastenhoitajana ja oli ainakin Perikato-elokuvan mukaan fanaattinen natsi. Hän oli bunkkerin läheisyydessä olleella ensiapuasemalla vielä 2. toukokuuta.

19. Ernst-Günther Schenck, 94
SS-lääkintäeversti, professori Schenck vapautui sotavankeudesta 1953. Lääkäriksi hänen ei enää sallittu palata, joten hän meni lääketeollisuuden palvelukseen.

20. Hans Baur, 95
Hitlerin lentäjä haavoittui pakomatkan aikana niin pahoin, että hänen toinen jalkansa amputoitiin kesäkuussa. Sairaalassa hän jäi venäläisten vangiksi. Vankeudesta hän vapautui 1955 vain joutuakseen ranskalaisten vankeuteen, josta hän vapautui 1957.

21. Rochus Misch, 96
Hitlerin henkivartija ja puhelinkeskuksen hoitaja, SS-ylikersantti Misch poistui bunkkerista viimeisten joukossa 2. toukokuuta. Hän vapautui venäläisten vankeudesta 1953 ja asui loppuikänsä vain parin kilometrin päässä bunkkerista, kuitenkin Länsi-Berliinin puolella bunkkerin jäännösten ollessa Itä-Berliinissä. Vuonna 2013 kuollut Misch oli tiettävästi viimeinen Führerbunkerin eloonjäänyt.

Jokeri A: Else Krüger, elossa 80-vuotiaana
Martin Bormannin sihteeri päätyi neuvostovankeudesta brittien kuulusteltavaksi. Hän meni naimisiin kuulustelijansa kanssa 1947 ja eli Englannissa nimellä Else James. Miehensä kuoltua 1995 hän muutti ilmeisesti takaisin Saksaan. Hänen kuolemastaan ei ole varmaa tietoa, mutta huhutaan että hän on kirjoittanut kuolemansa jälkeen julkaistavaksi tarkoitetut muistelmat. Mikäli hän on yhä elossa, sata vuotta tuli täyteen 9.2.2015.

Jokeri B: Günther Schwägermann, ehkä elossa 95-vuotiaana
SS-kapteeni Schwägermann oli Goebbelsin adjutantti. Hän onnistui vapunpäivän murtoyrityksessä selviytymään länsiliittoutuneiden puolelle. Hän oli amerikkalaisten vankina vuoteen 1947 asti. Epävarman tiedon mukaan hän oli elossa vielä 2010. Satavuotissyntymäpäivä olisi heinäkuussa 2015.