Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 22. marraskuuta 2022

Yläasteen opinto-ohjaajana


Yhtenä tämän blogin ensimmäisistä jutuista kirjoitin tarinan Opinto-ohjausta, jossa neuvoin tulevia ylioppilaita ammatinvalinnassa 2x2-nelikentän mukaisesti. Nelikenttä muodostui akseleista älykäs/tyhmä ja ahkera/laiska. Luokittelu oli varsin yksinkertainen: neljä erilaista yhdistelmää, joista jokainen tuotti sopivat ammatinvalintavaihtoehdot ja toteamuksen, että muitakin kelvollisia ammattivaihtoehtoja on, kunhan ei valitse jatkokoulutusta täsmälleen matriisin vastakkaisen puolen suosituksista, mikä johtaisi katastrofiin.
Jutussa kerrottiin myös se, miten voi oman tyyppinsä tunnistaa. Tämä prosessi perustui lähes täysin omiin lukiokokemuksiin. Jatko-opintosuositukset puolestaan perustuivat näihin kokemuksiin vain osin, enimmäkseen taustalla oli yleinen elämän tarkkailu.

On tullut aika kirjoittaa juttuun jatko-osa reilusti yli kymmenen vuotta myöhemmin. Sinänsä huvittavaa, että jatko-osa käsittelee alkuperäistä ohjeistusta kolme vuotta aiempaa aikaa eli peruskoulun ysiluokalla tehtävää jatkopaikan valintaa. Selitys tähän on se, että alkuperäistä juttua kirjoittaessani peruskoulu oli silloisen käsitykseni mukaan muuttunut paljon omista ajoista, kun taas lukio tuskin niin paljon. Nyt taas on enemmän ymmärrystä peruskoulusta, kun on seurannut omien lasten ja heidän kavereidensa rämpimistä peruskoulun läpi.
Osa tästä jutusta perustuu kuitenkin jo omaan lukioaikaan, jolloin kavereiden kanssa laadittiin tietokoneohjelmaa varten vuokaavio. Ohjelman tarkoitus oli poistaa peruskoulusta opinto-ohjaukseksi kutsuttu ajanhaaskaus eli antaa opolle selkeä kaavio peruskoululaisen ohjaamiseksi oikeisiin jatko-opintoihin. En ryhdy tähän kaaviota piirtämään, vaan selostan sen sanallisesti:
1. Osaatko ajatella?
Kyllä → mene lukioon, valitse pitkä matikka. Ohjelma päättyy.
En → siirry kohtaan 2.
2. Osaatko tehdä jotain?
Kyllä → mene opinto-ohjaajan puheille ja neuvottele hänen kanssaan itsellesi sopivin linja ammattikoulusta. Ohjelma päättyy.
En → siirry kohtaan 3.
3. Et siis osaa tehdä mitään etkä osaa ajatella. Ovatko vanhempasi rikkaita ja/tai onko heillä oma firma?
Kyllä → mene puhumaan vanhemmillesi ja pyydä heitä antamaan sinulle joko suojatyöpaikka tai kuukausiraha. Ohjelma päättyy.
Eivät → mene lukioon, valitse lyhyt matikka. Ohjelma päättyy.

Taisimme olla hieman sarkastisia teinejä, mutta totta toinen puoli. Nykypäivänä ei ole ihan noin helppoa, jos oli silloinkaan. Mutta loppujen lopuksi peruskoulun jälkeiset vaihtoehdot ovat samat: ammattikoulu, lukioon ja lyhyt matikka, lukioon ja pitkä matikka (ynnä tietysti fysiikka/kemia/biologia, tarpeeton yliviivataan). Nyt oppivelvollisuuden jatkuttua 18 ikävuoteen asti ei enää ole mahdollista mennä töihinkään.

Lukiossa saatiin siis aikaan 2x2-matriisi eikä lasten ja heidän kavereidensa seuraaminen ole antanut mitään aihetta epäillä, etteikö tämä matriisi pätisi edelleen. Peruskoulussa matriisi on kuitenkin kolmiulotteinen 2x2x2-matriisi eli akseleita on kolme.

Jos olisin yläasteen opo, tekisin jokaisen jatkoa pohtivan ysiluokkalaisen kohdalla siis kolme kysymystä:
1) Onko hän kätevä vai tumpelo?
2) Onko hän fiksu vai tyhmä?
3) Onko hän kunnianhimoinen vai laiska?
Kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastaaminen on kohtuullisen helppoa, mutta kolmannessa kyse on lähinnä finninaamaisen kapinoivan teinin tulevan luonteenlaadun arvaamisesta, johon ei valitettavasti ole kummoisia vinkkejä antaa. Mutta kuvitellaan että tämäkin ruksi saadaan kohtuullisen hyvällä tarkuudella oikeaan ruutuun.
Seurauksena on kahdeksan eri tyyppiyhdistelmää, sillä yksikään ominaisuus ei sulje yhtäkään toisen kysymyksen ominaisuutta pois. Sitäkään en osaa sanoa, ovatko kaikki kahdeksan yhdistelmää yhtä yleisiä; kaiken järjen mukaan eivät, mutta tuskin mikään niistä nyt kovin harvinainenkaan on. Laskennallisesti yhdistelmän todennäköisyys on keskimäärin 12,5 %, mutta luultavasti niiden esiintymistiheys vaihtelee 5-20 prosentin välillä.

Jokaiselle tyyppiyhdistelmälle löytyy oikea valinta, mikä on lohdullista. Ja näitä parhaita valintoja on aina täsmälleen yksi. Jäljelle jää kaksi valintaa, jotka ovat sitten jotain muuta. Hyvällä tuurilla muu valinta on neutraali; ei paras, mutta ei niin huonokaan. Huonolla tuurilla valinta on väärä, mikä sitten kaduttaa. Erittäin huonolla tuurilla valinta on katastrofi.
Muita valintavaihtoehtoja on siis kaksi ja mahdollisia lopputuloksia kolme, mikä tarkoittaa että yksi jää käyttämättä. Kahdeksasta tapauksesta kahdessa käyttämättä jää neutraali, mikä tarkoittaa että on valittava huolella, muuten käy huonosti. Niin ikään kahdessa tapauksessa käyttämättä jää väärä. Tästä seuraa, että neljässä tapauksessa käyttämättä jää katastrofi, mikä on lohdullista sillä se tarkoittaa, että katastrofaalinen vaihtoehto on summamutikassakin valiten epätodennäköisin.

Seuraavassa yhdistelmät ja valinnat. Aivan erityisesti on sanoilla ”tärkeä valinta” merkitty ne kaksi yhdistelmää, jossa oikean valinnan tekeminen on äärimmäisen tärkeää. Niissä kun on oikean valinnan lisäksi ainoastaan väärä ja katastrofaalinen valinta, ei lainkaan neutraalia. Muissa tapauksissa on satunnaisellakin valinnalla vain yksi mahdollisuus kolmesta valita huonosti.

1. Kätevä, fiksu ja kunnianhimoinen
Oikea valinta: pitkä matikka. Avaa kaikki ovet jatko-opintoihin ja kykenee siitä selviytymään kunnialla.
Lyhyt matikka on väärä valinta. Oikeastaan ainoa tie menestykseen on sen jälkeen mennä politiikkaan, mutta koska on fiksu voisi saman tien lukea pitkän matikan.
Amis on neutraali valinta. Jos on yrittäjähenkinen, niin oman firman perustamalla tie on auki minne asti tahansa. Palkkalaiseksi ei kannata ruveta, siellä ei kunnianhimoa saa toteutettua.

2. Kätevä, fiksu ja laiska
Oikea valinta: pitkä matikka. Suunnilleen samoin perustein kuin edellinenkin, mutta diplomi-insinööriyden todennäköisyys ampaisee kattoon.
Lyhyt matikka on katastrofaalinen valinta. Jatko-opintopaikoista kilpailu on rajua, kun kaikki voivat pyrkiä ja se taas on laiskalle myrkkyä.
Amis on neutraali valinta. Jos myöhemmin löytää kunnianhimonsa, voi ryhtyä yrittäjäksi, kun taas kätevä ja fiksu päätyy joka tapauksessa omalla alallaan taitavaksi ammattilaiseksi, jolla on kysyntää.

3. Kätevä, tyhmä ja kunnianhimoinen (Tärkeä valinta!)
Oikea valinta: amis. Jos ”tyhmyys” tarkoittaa vain sitä, ettei pänttääminen kiinnosta, saattaa olla vaikka kuinka nerokas käytännön töissä. Jos haluaa pitkälle, niin kyllä yrityksen paperitöitäkin oppii aina pyörittämään – tai sitten voi olla niin hyvä että pystyy palkkaamaan jonkun hoitamaan niitä.
Pitkä matikka on katastrofaalinen valinta. Kyllä kunnianhimoista turhauttaa, kun takoo päähänsä asioita eikä silti pärjää kokeessa samalla kun fiksummat lusmuilijat saavat samoja tai parempia arvosanoja.
Lyhyt matikka on väärä valinta. Kun pistää valkolakin päähänsä, ei ole silti oppinut mitään käytännön kannalta hyödyllistä ja todennäköisyys on suuri, että humanististen aineiden kirjapinojen pänttääminen ei kiehdo.

4. Kätevä, tyhmä ja laiska
Oikea valinta: amis. Kun katsoo millaista bulkkia nykyinen amis tuottaa, niin sellainen amis joka valmistuttuaan oikeasti osaakin jotain, on kovaa valuttaa työmarkkinoilla.
Pitkä matikka on väärä valinta, mutta onneksi se vaihtuu laiskuuden takia aika pikaisesti lyhyeen tai parhaassa tapauksessa amikseen.
Lyhyt matikka on neutraali valinta. Kun ei ole kunnianhimoa, ei ole tarvetta akateemiseen koulutukseen jonka pänttääminen ei kiinnosta, vaan voi mennä jonnekin AMK:hon ylioppilaslinjalle.

5. Tumpelo, fiksu ja kunnianhimoinen
Oikea valinta: pitkä matikka. Käytännön töistä ei tule mitään, mutta riittävä määrä laudatureja avaa kyllä portit minne vaan.
Lyhyt matikka on neutraali valinta. Ei tumpelon kannattaisi diplomi-insinööriksi ja tuskin lääkäriksikään ruveta. Lakimieheksi pääsee lyhyelläkin, humanistisista nyt puhumattakaan. Pitkän hyvin suorittaminen tosin antaa valintapisteitä ja vähän haastettakin lukioon.
Amis on katastrofi. Mitään et osaa tehdä, mutta kunnianhimoa olisi kyllä. Arvaa turhauttaako, kun seurakin on sellaista että fiksulla ei nappaa.

6. Tumpelo, fiksu ja laiska
Oikea valinta: lyhyt matikka. Samoin perustein kuin edellinen tyyppi – ei tumpelosta ole dippainssiksi tai lääkäriksi, lyhyessä selviää helpommalla kuin pitkällä ja hyvillä papereilla pääsee kyllä yliopistoon jollekin huuhaa-alalle.
Pitkä matikka on neutraali valinta. Samoin perustein kuin lyhytkin – ainoa ero on siinä että joutuu tekemään laiskalle luonteelle sopimattoman määrän työtä.
Amis on väärä valinta. Samoin perustein kuin edellisellä tyypillä, mutta ei sentään katastrofi kuten hänellä, sillä kunnianhimon puutteesta seuraa myös vitutuksen puute.

7. Tumpelo, tyhmä ja laiska
Oikea valinta: lyhyt matikka. Jos oikein kyyniseksi heittäytyy, niin ei tuolla yhdistelmällä oikeaa valintaa olekaan, mutta kun oppivelvollisuus on laajennettu niin tämä on vähiten huono vaihtoehto. Pienellä ponnistelulla pääsee kyllä ylioppilaaksi ja saahan siitä nyt kummitädiltä muhkean ylioppilaslahjan, jos ei muuta.
Pitkä matikka on väärä valinta. Tarkemmin sanoen se olisi katastrofi, mutta kunnianhimon (ja oikeasti hyvän vaihtoehdon) puuttuessa se ei sellainen ole, sillä opinnot kyllä katkeavat aika pian.
Amis on neutraali valinta. Samaan työttömyyskortistoon päätyy kuin lyhyen matikan jälkeen, mutta ilman sitä kummitädin ylioppilaslahjaa.

8. Tumpelo, tyhmä ja kunnianhimoinen (Tärkeä valinta!)
Oikea valinta: lyhyt matikka. Politiikassa on aina tilaa. Loistavin yhdistelmä on yhteiskunnallisten aineiden loppututkinto. Kilpailijat huomaavat tyhmyyden ja fiksummat raatelevat toisensa urat rikki jättäen vain tyhmät jäljelle. (Lisäohjeita loppuhuipennuksena.)
Pitkä matikka on katastrofaalinen valinta. Aikaa haaskaantuu ja mitään ei kuitenkaan opi, joten jatko-opintojen portit eivät avaudu oikeasti vaativille aloille ja pisteitä saa kuitenkin paremmin muista aineista.
Amis on väärä valinta. Kun ei osaa, ei pärjää vaikka haluaisi. Lohdullista on kuitenkin se, ettei sitä välttämättä tajua.
Lisäohje poliittisesti kunnianhimoisille: kun käy lukion, niin ei kannata kirjoittaa lyhyttä matikkaa. Arvosana näyttää rumalta kielten kiitettävien tai magnojen sekä terveystiedon ja yhteiskuntaopin vastaavien joukossa. Jos kuitenkin kirjoitat matikan, niin yksi arvosana on paljastava. Mikäli lyhyestä matikasta saa a:n tai b:n, niin se ei välttämättä kerro mitään. Matikan tunnit ovat voineet mennä kännykkää räplätessä mitään kuuntelematta, sillä tuollaisen arvosanan saisi vaikka kylmiltään kirjoituksiin menemällä lukiota käymättäkin pelkällä maalaisjärjellä. Saattaa siis olla miten fiksu tahansa, vaikka saisi huonon arvosanan lyhyestä matikasta. Sen sijaan arvosana c on paljastava. Se vaatii jo vähäistä osaamista eli jonkinlaista opiskelua. Toisaalta c paljastaa, että ei ole kyennyt oppimaan, sillä jo vähäinenkin opiskelu saa täysijärkisen kirjoittamaan lyhyestä matikasta vähintään m:n. Lyhyen matikan c on siis melkoisen varma merkki siitä, että kaikki muumit eivät todellakaan ole laaksossa. Kokonaan toinen asia on sitten kannattaako poliittisesti kunnianhimoisen jättää lyhyt matikka kokonaan väliin vai ottaa tahallaan c, joka leimaa hänet vaarattomaksi politiikassa, jolloin pääseekin yllättämään täysin puun takaa ja nousemaan pääministeriksi.


Aivan lopuksi todetaan vielä, että näissä ohjeissa ”oikea valinta” tarkoittaa oikeaa valintaa yksilön itsensä menestyksen ja tyytyväisyyden kannalta. Yhteiskunnallisesti katsoen oikea valinta voisi olla aivan jokin muu. Aivan erityisesti tämä pätee ryhmän 8 kohdalla.


  ONVK
KäteväFiksuKunnianhimoinenPitkäAmisLyhyt-
KäteväFiksuLaiskaPitkäAmis-Lyhyt
KäteväTyhmäKunnianhimoinenAmis-LyhytPitkä
KäteväTyhmäLaiskaAmisLyhytPitkä-
TumpeloFiksuKunnianhimoinenPitkäLyhyt-Amis
TumpeloFiksuLaiskaLyhytPitkäAmis-
TumpeloTyhmäKunnianhimoinenLyhyt-AmisPitkä
TumpeloTyhmäLaiskaLyhytAmisPitkä-

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Yläasteella stipendi puukässästä ja keskiarvo yli 9

Nyt 19ke/kk lääkärinä.
Suosittelen ryhmään 1 kuuluville.

-Uniikkinyymi

Pauli Vahtera kirjoitti...

Kiusaus kävi liian suureksi. Siksi piti tarkistaa.

Pääministeri Sanna Marin, lyhyt matikka, C

Ha-nostri kirjoitti...

Miten voi saada lyhyestä matikasta c:n, paitsi jos ei osaa edes yhteenlaskua. Nykyään koulussa on porukkaa, joka ei osaa vastata edes kysymykseen "Osaatko ajatella?". Tämän porukan paras soveltuvuus on vuohipaimenuus kuten aku ankassa, jossa professori mittasi soikeita kalloja työntömittaa muistuttavalla laitteella.

Antifilatelisti kirjoitti...

Erinomainen analyysi.

Anonyymi kirjoitti...

Taulukossa lienee valinta seuraavasti:

O = Oikea
N = Neutraali
V = Väärä
K = Kataistrooffi (tai Kanada, Mansesterin suunnilta kun ollaan)

QroquiusKad kirjoitti...

Mihin unohtui oppisopimus?
Se on paras valinta sellaiselle, joka ei selviä peruskoulusta ilman armoviitosia eikä selviäisi mistään amiksestakaan, mutta on ahkera ja oikealla tavalla ohjattuna oppimiskykyinen työmuurahainen.

Jaska Brown kirjoitti...

Uniikkinyymi: Vanha vitsihän oli, että kirurgikoulutukseen ensimmäinen ehto oli kymppi veistosta.

Pauli Vahtera: Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Vai pitäisikö sanoa että kolmen tonnin minimipalkka.

Ha-Nostri: Voi kuule, tämä maailma on niin täynnä tyhmiä ihmisiä ettet usko todeksikaan. Noin joka neljäs ei pääsisi lyhyen matikan c:hen vaikka kovasti yrittäisi.

Antifilatelisti: Kiitoksia.

Ano: Juuri noin. Piti lyhentää, sillä kokonaiset sanat eivät mahtuneet siten että taulukko olisi näyttänyt siistiltä.

Qroquius Kad: Totta. Unohtui siihen että Suomessa tämä hyvin toimiva järjestelmä on harvinainen.