Lukijalle: Kirjoitin neljä vuotta sitten analyysin nykyajan sodankäynnistä Krimin kokemusten nojalta. Eipä tarvinnut sanaakaan muuttaa:
Kirjoitin pian Krimin kriisin alettua viikkojutun, jossa selvitin taustoja ja annoin joitakin ennusteita tuleville tapahtumille. Kuinka ikävää havaita olleensa jälleen kerran enimmäkseen oikeassa. Kuten ennustin, Krimistä tuli Venäjän epämääräinen osa nimellä Krimin tasavalta ja Itä-Ukraina on edelleen sekavassa tilassa, mutta nimellisesti edelleen Ukrainan hallussa. Venäjän (anteeksi, kapinallisten...) ote Itä-Ukrainasta on karvan verran tiukempi kuin ennusteessani.
Kummallista kyllä, en ole nähnyt liiemmin analyysejä tapahtuman todellisesta merkityksestä. Kyseessä ei ole pelkästään Krim, ei pelkästään Ukraina eikä edes pelkästään Putinin Venäjän politiikka. Kyseessä on kokonainen sotilaallisen doktriinin muutos. Muutos, joka on suurin sitten vuoden 1939 ja salamasodan. Salamasotaa pidetään saksalaisten keksintönä ja sen mannekiinina nro 1 panssarikenraali Heinz Guderiania, mutta todellisuudessa jo Clausewitzin ajatuksiin pohjautuvaa strategiaa kehitti eniten brittiläinen kapteeni evp (kaasuinvalidi I maailmansodasta) Basil Liddell Hart. Kakkosrähinän jälkeen Guderian lähetti Liddell Hartille omistuskirjoituksella varustetun valokuvansa, jossa totesi olevansa tämän suuri ihailija. Kymmenen pistettä sekä kohteliaisuus- että vittuiluasteikolla.
Kaikki salamasodan jälkeiset strategiset uutuudet, kuten USA:n menestyksellisesti Lähi-Idässä käyttämä AirLand Battle (toisaalta, minkä tahansa sivistyneen maan armeija pieksisi arabiarmeijan millä tahansa strategialla) ovat olleet pelkkää kosmetiikkaa verrattuna siihen, mitä Ukrainassa on nähty. Ja kuten tyypillistä, tätäkään uudistusta ei ole julkisesti tajuttu. Ei, vaikka tällaiset "epämääräiset sodat" ennusti jo tulevaisuudentutkija Alvin Toffler 20 vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan Sodan ja rauhan futurologia.
Kyseessä on täysin uusi sodankäynnin strategia, jolle annan tässä paremman idean puutteessa nimen sumusota. Sen strategian olennainen osa on sumuisuus. Varsinaista pum-pum -sotaa pyritään välttämään viimeiseen asti. Vastustajan heikkoihin kohtiin isketään miehityshyökkäyksin aivan Sun Tzun oppien mukaisesti. Samalla mätetään informaatiota informaation perään ja kiistetään kaikki. Venäjän itsensä strategisen opin mukaan 75 prosenttia nykysodankäynnistä tapahtuu ilman aseita. Niinpä Venäjä on rekrytoinut jopa verkkotrollien armeijan sotkemaan asiallista keskustelua verkossa. (En tiedä, onko vierailijoita ollut tässäkin blogissa, mutta mahdollista se on - ainakin yksi kommentti jäi julkaisematta, kun siinä leijui liian vahva mahorkan tuoksu.)
Ei ole mikään yllätys, että sumusodan doktriinin kehitti nimenomaan Venäjä. Maalla on vankat perinteet alalla. Maskirovka eli asioiden naamiointi toisenlaiseksi on ollut nimenomaan venäläisten ominaispiirre jo Katariina Suuren ja Potemkinin kulissien (kuinka sopivaa onkaan, että ne rakennettiin Katariinan Krimin matkaa varten) ajoista alkaen. Neuvostoliitossa maskirovka ja disinformaatio kehitettiin huippuunsa. Venäläisten epäonneksi liiankin huippuunsa. Hyvä esimerkki liian hyvin toteutetusta valeoperaatiosta oli Mainilan laukaukset.
Neuvostoliitto väitti Suomen ampuneen Mainilaan tykistöllä 26.11.1939 ja käytti tätä talvisodan aloittamisen tekosyynä. Suomen puolen tähystystornista havaittiin tykin ja kranaatinheittimien laukauksia NL:n puolella klo 14.30-15.05. Nootissa kellonajaksi mainittiin 15.45. Molotov jätti nootin Suomen suurlähettiläälle klo 19.30. Noin neljä tuntia laukauksista nootin jättämiseen. Tässä ajassa piti siis tapahtua seuraavat asiat:
1) tehdä havainnot tykkitulesta ja sen seurauksista (NL:n mukaan neljä kaatunutta ja yhdeksän haavoittunutta)
2) kirjoittaa raportti tapahtumasta
3) lähettää tiedot Moskovaan sen aikaisin viestintävälinein
4) hälyttää asiasta vastaavat henkilöt (vähintään Molotov, luultavasti tämän tason päätöksissä Stalin itse)
5) tehdä poliittinen päätös reagointitavasta
6) sanella ja kirjoittaa nootti
7) kääntää se diplomatian viralliselle kielelle ranskaksi (tästä en ole varma, voi olla että nootti jätettiin vain venäjänkielisenä)
8) kirjoittaa se kirjoituskoneella useana kappaleena
9) antaa Molotovin kuskata nootti Suomen suurlähetystöön
10) varmaan antaa etukäteisvaroitus tulossa olevasta vierailusta, koska virka-aika oli jo ohi.
Kuulostaako uskottavalta, että neuvostobyrokratia kykenisi tähän vain neljässä tunnissa? Jo pelkkä tekninen suorittaminen ilman poliittista päätöksentekoa silloisen viestintä- ja konttoriteknologian huomioiden olisi siinä ja siinä, vaikka tapahtumaan olisi etukäteen valmistauduttu. Kirsikkana kakussa on vielä se, että päivä oli sunnuntai, jolloin operaation uskoisi toimivan vielä hitaammin. Todellisuudessa nootti oli jo valmiiksi kirjoitettu ja kävi vielä nolo moka siinä, että laukaukset ammuttiin väärään aikaan.
Aivan samaa tapahtui Krimillä ja tapahtuu Itä-Ukrainassa. Venäjän reaktiot ovat aivan liian tietämättömiä ja aivan liian nopeita. Jo tämä paljastaa, kuka kaiken takana on. Ei Venäjä voi olla tietämätön Ukrainan tapahtumista, vaikka se ei itse olisi niihin osallinen. Tämä paljastaa sen osallisuuden. Tulee mieleen elokuvan Casablanca legendaarinen repliikki: "Pidättäkää tavanomaiset epäillyt". Venäjältä tihkuneiden tietojen mukaan Ukrainan operaatiota valmisteltiin kymmenisen vuotta. Venäjän reaktiot ovat olleet aivan liian sutjakoita ollakseen uskottavia. Ainoa hyvä puoli Venäjän tiedottamisessa on se, että kuullessaan Venäjän selvityksen asioista voi aina viivata yhden vaihtoehdon pois listalta - noin eivät asiat ainakaan ole. Mauno Koivisto totesi aikoinaan urheilulajistaan: "Lentopallo on peli, jossa vastustajaan ei voi luottaa - joskus se ei teekään toisin kuin antaa ymmärtää." Venäläiset eivät ole vielä vieneet sumusotaansa näin korkealle tasolle, sillä toistaiseksi koskaan he eivät ole alentuneet kertomaan totuutta. Heidän onnekseen länsimaat ovat olleet aivan liian sinisilmäisiä.
Ymmärtääkseen sumusodan syntyä on kyettävä hyppäämään Venäjän yleisesikunnan housuihin. Pelimerkit ovat selvät: pum-pum -sodan riskiä tulee välttää kaikin keinoin, koska on aina olemassa riski sen eskaloitumisesta ydinsodaksi. Niinpä on kehitettävä epäsuora strategia ja sen he ovat tehneet. Mutta on myös huomattava, että tästäkin epäsuorasta strategiasta on toistaiseksi nähty vain jäävuoren huippu. Ehkä. Ainakin jos venäläiset ovat ajatelleet strategiansa loppuun asti, kuten olemassa olevista vähäisistä signaaleista (suosittelen luettavaksi Nate Silverin kirjaa Signaali ja kohina ) voi päätellä.
Venäläiset ovat ottaneet oppia Neuvostoliiton strategisesta epäonnistumisesta ennen toista maailmansotaa ja päättäneet tehdä saman tempun länsimaille. Tuolloin Stalin "puhdisti" upseerikuntansa antitrotskilaisessa oikeudenkäynnissä, jossa mm. marsalkka Tuhatsevski tuomittiin kuolemaan. Seurauksena puna-armeijan toimintakyky lamaantui, kun johtoon nousi Budjonnyin kaltaisia poliittisesti luotettavia kyvyttömyyksiä ja riittämättömästi koulutettuja upseereja.
Kuvitellaan Venäjän päästrategi Ivan Ivanovitsia työhuoneessaan. Hän nostaa nahkasaappaansa pöydälle, nojautuu taaksepäin tuolissaan ja miettii. Kuinka hyökätä tehokkaimmin vihollista vastaan, kun suoraan sotaan ei oikein voi lähteä? Vastaus on lopulta ilmeinen. Lamautetaan vihollisen toimintakyky sisältäpäin. Tiedustelupalvelu tehköön vihollisen nousevista upseereista arviot. Fiksut eliminoidaan. Ei tietenkään viitta ja tikari -menetelmällä, vaan ovelammin. Järjestetään uran katkaiseva skandaali. Houkutellaan lupaavilla työtarjouksilla siviilistä, moninkertainen palkka ja lupaavat etenemismahdollisuudet. Tähän menee rahaa, mutta peitefirmat tulevat halvemmiksi kuin saman rahan käyttäminen asevarusteluun. Samalla pyritään edistämään vetelien keskinkertaisuuksien uraa ottamalla heihin kontakteja, kutsumalla luennoitsijoiksi, nostamalla heidät arvostetuiksi asiantuntijoiksi.
Sama tehdään poliitikoille. Fiksut ja isänmaalliset seulotaan esiin, lyödään kapuloita rattaisiin, houkutellaan muihin töihin, ignoroidaan kansainvälisissä yhteyksissä. Samalla voidaan peitejärjestöjen kautta toimittaa vaalirahaa ystävällismielisille ja rasittaville jankkaajille. Jälkimmäisten takia fiksut hakeutuvat politiikkaan entistä vähemmän ja politiikka muuttuu entistä enemmän lillukanvarsiksi kompuroimiseksi, kun poliitikoilta puuttuu ymmärrys suurten kokonaisuuksien hahmottamiseen.
Tavoite on kohdemaan muuttaminen sellaiseksi, että sen poliitikot ovat mahdollisuuksien mukaan ystävällismielisiä tulevalle miehittäjälle, huonoimmassakin tapauksessa vihjeettömiä suurten kysymysten edessä. Lopputuloksena poliitikot kiistelevät keskenään maan tulevaisuuden kannalta täysin toisarvoisista asioista, ministerit ovat vain poliittisia uraohjuksia vailla substanssia ja pääministeri on selfieitä napsiva hymyilevä idiootti ... eikun tämä olikin EU:n strategia kohdemaan mädättämiseksi. Mutta Venäjä toimii samoin, sillä vain tavoitteet ovat enemmän sotilaallisella kuin poliittisella puolella. Sumusodan strategia on selvä: kun vihollinen on saatettu riittävän heikkoon tilaan, napataan haluttu kohde haltuun "mukamas alueen omien asukkaiden kapinana", kiistetään kaikki, kansainvälisen yhteisön ollessa hämmennyksen vallassa parkkeerataan panssarivaunut paikalle, todetaan "ei me tiedetä tästä mitään", toimitaan "rauhanvälittäjänä" järjestämällä "vaalit" ja liitetään alue de facto omaan maahan. Jonka jälkeen kansainvälinen yhteisö kohauttaa olkapäitään ja toteaa, että turha rypistellä kun on jo löysät housuissa. Sumusota on nykypäivän salamasota. Salamasodassa toimittiin niin nopeasti, että kansainvälinen yhteisö ja vihollinen eivät ehtineet reagoida ajoissa. Sumusodassa toimitaan niin epämääräisesti, että kansainvälinen yhteisö ja vihollinen eivät kykene reagoimaan ajoissa.
Onko Ylen toimittaja narsisti?
9 tuntia sitten
17 kommenttia:
Tuli kerralla hieman liikaa faktaa.
Pari kommaria: miksi iivanoiden Kriminologiasta jaksetaan jauhaa aamusta aamuun? Miksi ei toitoteta erään miljardikansan kaulattomista vinkkelisilmistä ja heidän projekteistaan Etelä-Kiinan merellä, joka käsittää merialueet pohjoisnavasta eteläisen navan alapuolelle?
Kommari2: ensi v puolustukseen tuhlataan Suomessa 1,32 % oletusrahasta. Natolippuun tarvittaisiin 2%. Entäpä jos ilmoittaisimme matuihin investoimamme eurot kuuluviksi Suomen puolustusbudjettiin vaikkapa huoltojoukkojen kuluina, hehän pitävät huolta huoltosuhteestamme.
Pitäisköhän pyrkiä eduskuntaan1?
Ellet jo ole niin suosittelen tutustumaan eli katsomaan ja kuuntelemaan yli 30 vuotta sitten tehdyt Juri Bezmenovin (KGB-agentti joka loikkasi länteen) antamat haastattelut sekä luennot:
Valtion/kansan aivopesu neljässä vaiheessa:
https://www.youtube.com/watch?v=zeMZGGQ0ERk
Psykologinen sodankäynti; kumouksellisuus ja kontrollointi:
https://www.youtube.com/watch?v=5gnpCqsXE8g
Harhauttaminen oli työtäni:
https://www.youtube.com/watch?v=y3qkf3bajd4
-Tvälups-
Yhdysvallat on sai suhteellisen vapaasti huseeraa valtapoliitisia pyrkimyksiään maailmalla neuovostoliiton kaaduttua, mutta enään ei kun Kiina ei ole enään voimaton hassu maa, ja ilmeisesti Intianki painoarvo kasvaa kokoaika ? ..
-jpt-
Ukraina on elintärkeä Venäjälle ja aivan varmasti Venäjä on sotkeutunut ja sotkeutuu edelleen Ukrainan sisäisiin asioihin. Rohkenen kuitenkin epäillä, että Venäjän etu on Ukrainan asioihin vaikuttaminen kokonaistasolla eikä kansallismielisten nostaminen vallankahvaan, kuten tapahtui vuonna 2014. Siitäkin huolimatta, että Krim saatiin tätä kautta liitettyä Venäjään. Erityisesti Donbassin tilanne on todellinen rasite Venäjän taloudelle.
Mikäli kuitenkin näin todellisuudessa tapahtui, niin aika täysillä EU ja USA menivät Venäjän lankaan eli tukemaan Maidanin kansanliikettä.
Lista-ano
"Sama tehdään poliitikoille...Samalla voidaan peitejärjestöjen kautta toimittaa vaalirahaa ystävällismielisille ja rasittaville jankkaajille. "
Kuten entiset pääministerit Esko Aho (Sperbankin hallitukseen), ja Paavo Lipponen (Nordstream -kaasuputkihankkeitten "konsultti")
Airiston helmi on vain rusina rokassa, jota Putin hämmentelee. Ostetaan palasia sieltä, yhtiöitä täältä, myydään atomivoimala, palkataan lipposia ja ahoja, uutisoidaan niitä näitä ja sitten joksus jos syytä on marssitaan melkein valmiiseen pöytään. Olen vuosikymmeniä sanonut, että maailman vaarallisin ihminen on hyväntahtoinen ihminen. Se on Suomen ja koko Euroopan suurin vika.
Itse uskon Venäjän seuraavan kohteen olevan Valko-Venäjä ja se tapahtuu joko hyvällä tai pahalla. Tuosta seuraa Ukrainan joutuminen pihtien väliin ja Baltialle isoja ongelmia.
Ari
Kovin on synkkää viestintä. Herkkänä ihmisenä taidan jatkossä keskittyä feissarimokiin ja sarjakuvien aateliin eli Ryppyyn ja Rakkauteen.
Synkältä näyttää loppuvuosi, ei voi mitään.
Veijo Hoikka: Kiinalaisilla on perspektiiviä. Kiina aikoo tehdä lähes koko Afrikasta siirtomaansa, mutta se savotta kestää noin seuraavat sata vuotta. Yhtälö on loppujen lopuksi selkeydessään varsin yksinkertainen. Kiinalla on liikaa populaatiota siihen, että se kykenisi elättämään sen länsimaisella elintasolla. Siperia on tukossa, koska Venäjällä on ydinase. Etelä-Aasia on ylikansoitettu sekin. Afrikka on sellainen persläpi, että sen nappaaminen on helppoa jos kukaan ei vastusta. Tällä hetkellä luodaan sillanpääasemia. Parinkymmenen vuoden päästä alkaa tapahtua.
Tvälups: Kiitoksia. Bezmanov on toki tuttu, mutta en ensimmäistä lukuun ottamatta ole vielä videoita aiemmin katsonut.
jpt: Kiina nousee, kuten edellä totesin. Sillä on kaksi uhkaa: pysäyttävätkö ulkovallat sen ja voittaako se kilpajuoksun ympäristön tuhoutumisen kanssa? USA ja Intia painivat saman ongelman edessä. Eli väestöstä vain osa kykenee rakentamaan ja ylläpitämään sivistynyttä yhteiskuntaa. Intiassa bramiinikasti on täysin eurooppalaisella tasolla - riittääkö se? USA:ssa taas väestön laatu jatkaa heikkenemistään kuten se on tehnyt viimeiset 80 vuotta.
Lista-ano: Venäjän talous on ottanut pahasti osumaa, mutta toisaalta maalla on valtavat luonnonvarat. Saa nähdä miten käy.
Ano: Juuri kuten totesin. Venäläinen kokee asian niin, että heidän leipäänsä syövä on ikuisesti heidän miehensä, vaikka länsimaalainen ei naiiviudessaan tätä välttämättä ajattele.
Affu: Aivan niin. Valmistellaan asemia varmuuden vuoksi, ei voi ikinä tietää mistä on joskus hyötyä.
Ari: Valko-Venäjä on ollut parikymmentä vuotta Venäjän paras kaveri. Sen kanssa ei ole tarvinnut pitää kiirettä. Nyt kun on alkanut näyttää vähän siltä, että se etääntyy, yritetään joko palauttaa entinen tilanne - tai sitten vielä entisempi ja liittää se Äiti-Venäjän yhteyteen.
Veijo Hoikka: No, onneksi loppuvuotta on vain pari päivää jäljellä. Ehkä 2019 on jo valoisampi.
Vanha sodankäynnin strategia on vihollisen taistelutahdon murtaminen ennen taistelua. Tähän liittyy tuo tässä mainittu keskinkertaisuuksien suosiminen ja pätevien ohjaaminen sivuraiteelle.
Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB:lla oli omat ns. "aktiivitoimensa", joilla kohdemaahan pyrittiin vaikuttamaan. Kommunisteja toki tuettiin mutta "aktiivitoimet" olivat valeuutisia ja jonkun tietyn henkilön maineen lokaamista. Lisäksi pyrittiin suosimaan poliittisia liikkeitä kuten rauhanliike ja ympäristöliike, jotka heikentäisivät yhteiskuntaa sisältä päin.
Christopher Andrew'n KGB-kirjoissa on jonkin verran näistä kerrottu ja mielestäni vähätelty niiden vaikutusta. KGB:lla oli aktiivitoimissa yksi heikkous eli neuvostojärjestelmän kasvatit eivät ymmärtäneet länsimaista yhteiskuntaa. Nykyisin venäläisillä tämä haitta ei ole mitenkään merkittävä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Active_measures
Jos nyky-Venäjän vaikuttamisyrityksiä katselee, niissä pelataan yleensä molempiin maaleihin, eli pyritään tukemaan poliittisen kiistakysymyksen kumpaakin osapuolta eli voimistamaan vastakkainasettelua, koska tämä itsessään heikentää yhteiskunnan sisäistä koheesiota.
Toisaalta esimerkiksi ei-valtiollinen toimija nimeltä George Soros on tehnyt ihan samaa jo pitkän aikaa. Ahtisaaren CMI on Soroksen pulju. Monet vasemmistolaiset kansalaisjärjestöt saavat rahoitusta Soroksen Open Society Foundationilta. Yksi syy Venäjälle rajoittaa ulkomaisten kansalaisjärjestöjen toimintaa oli juuri Soroksen vaikutusvallan heikentäminen. Soros kun on tukenut erilaisia "värivallankumouksia" entisen Neuvostoliiton alueella.
Mitä tulee erilaisiin sosiaalisen median mahorkkatileihin, ne olivat alkuaikoina aika helposti havaittavia. Nykyisin ne eivät paljasta itseään niin helposti hölöttämällä liikaa NATO:sta ja CIA:sta.
"Lopputuloksena poliitikot kiistelevät keskenään maan tulevaisuuden kannalta täysin toisarvoisista asioista, ministerit ovat vain poliittisia uraohjuksia vailla substanssia ja pääministeri on selfieitä napsiva hymyilevä idiootti ... eikun tämä olikin EU:n strategia kohdemaan mädättämiseksi. Mutta Venäjä toimii samoin, sillä vain tavoitteet ovat enemmän sotilaallisella kuin poliittisella puolella."
...ja ikävä kyllä nämä eivät edes ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita. Huonoimmillaan voivat jopa vaikuttaa, vaikka ehkä tahattomasti, samaan suuntaan.
Mitä Kiinaan ja sen oletettuihin pyrkimyksiin tulee, niin veikkailen että joskus 2030-luvulla on odotettavissa jotakin isompaa. Vielä ei ihan taida aika olla riittävän kypsä millekään isommille yrityksille, toistaiseksi Kiinan voimavarat eivät tähän aivan riitä, ja todennäköisimmät vastustajat ovat vielä (toistaiseksi?) liian vahvoja.
Toisaalta, Kiinakaan tuskin koskaan on aivan niin vahva tai heikko kuin pelkällä nopealla vilkaisulla voisi päätellä. Joka tapauksessa merkillisen vähän sen vaikutuksesta maailmanpolitiikkaan ja sen isompiin tulevaisuudennäkymiin siltikin kiinnitetään huomiota, vaikka kyllä pitäisi, aiheita kun ei tosiaan puutu.
-J.Edgar-
Kiinan väkiluvusta sen verran,että mitähän kahden-kolmen sukupolven ajan harrastettu yhden lapsen politiikka tekee Kiinan väkiluvulle?
Kiina tulee kokemaan aivan saman kuin länsimaatkin,hieman myöhemmin vain,eli kaikki panokset täytyy laittaa vanhusten hoitamiseen.Suomessakin 2030 on enemmän eläkeläisiä kuin yksityisellä sektorilla työskenteleviä.
Silloin saa unohtaa maailmanvalloitukset ainakin nuorten miesten toimesta,siis enemmän tai vähemmän väkivallalla.Ja yleensäkin,miksi ottaa väkivallalla kun saman ja enemmänkin saa rahalla,Kiinakin hankkii kaivosoikeuksia Afrikasta ostamalla niitä länsimaisilta yhtiöiltä jotka ovat ne esiintymät löytäneet.Ei kiinalaisiakaan kiinnosta muu kuin se raaka-aine,ehkä myös tulevaisuudessa halpa työvoima,jos sellaiselle tulee tarvetta.
Ehkä ihmiset lukevat liikaa Tom Clancyja ja kuvittelevat kaiken takana on aina suuri salaliitto ja suunnitelma jonkun alistamiseksi.Köyhälle ja alistetulle on vaan pirun hankala myydä niitä vientituotteita joista mm Kiinakin elää.Clancy kirjoitti joskus teoksen jossa Kiina yrittää valloittaa Siperian,ei tietenkään onnistu kiitos urhean puna-armeijan ja etevän amerikkalaisen ansiosta.
Clancylta olisi joku voinut kysyä,että miksi valloittaa verellä,kun saman saa rahalla ja se vielä tulee halvemmaksikin.Sitä kutsutaan kaupankäynniksi eri kansojen ja valtioiden välillä.Saman voi kysyä jokaiselta joka olettaa ryöstämisen olevan aina paras vaihtoehto vaurastumisessa.
Tosin siitä on haastavaa kirjoittaa kirjaa hänen normaalille lukijakunnalleen.
"Clancylta olisi joku voinut kysyä,että miksi valloittaa verellä,kun saman saa rahalla ja se vielä tulee halvemmaksikin.Sitä kutsutaan kaupankäynniksi eri kansojen ja valtioiden välillä.Saman voi kysyä jokaiselta joka olettaa ryöstämisen olevan aina paras vaihtoehto vaurastumisessa."
Sinänsä perusteltu kysymys. Suurin osa kv-politiikasta kun on loppuviimein paljon tylsempää ja banaalimpaa kuin jostakin teknotrillereistä voisi päätellä. Eli eipä niiden pohjalle nyt kannata ainakaan koko maailmankuvaansa laskea. Vaikka sinänsä sopivina annoksina voivat ollakin ihan mielenkiintoisia.
Ehkäpä nuo maailmansotien ja kylmän sodan ajat ovat vielä niin lähellä, että kaikkea tapahtumista yhä edelleen tulkitaan vahvasti niiden linssien läpi. Eipä niin, että sotilaallisen voiman merkitys maailmasta varsinaisesti katoaisi, mutta luultavimmin erilaiset taloudelliset ja informaation hallintaan (laajasti ymmärrettynä) liittyvät keinot tulevat muodostumaan yhä merkittävämmän osan myös valtapoliittisessa paletissa. Vaikka kyllähän silläkin tavoin toki saadaan kaikenlaista säpinää ja sekasotkua aikaan.
Ja mitä esim. Kiinaan tulee, niin ainakin toistaiseksi se on ollut ulkopolitiikassaan verraten varovainen ja pyrkinyt karttamaan ainakin avoimia sotilaallisia selkkauksia. Jää sitten nähtäväksi, mihinkä suuntaan se kehittää doktriinejaan tulevaisuudessa, mutta varovasti veikkaisin, että taloudellinen keinovalikoima säilynee ensisijaisena ainakin nähtävillä olevan lähitulevaisuuden ajan.
-J.Edgar-
Kylmästä sodasta täytyy muistaa,että se oli kahden ideologian kamppailu.Siihen liittyikin vallan nollasummapeli,eli jos toisen asema vahvistuu,niin se on toiselta aina pois.Nykyään mikään valta ei kai pyri ulottamaan omaa ideologiaansa koko maapallolle,P-Koreaa lukuunottamatta.
Tulevaisuudessa maa ja raaka-aineet menettävät yhä enemmän osuuttaan maailman vaurauden kokonaisummasta,miksi sotia sellaisesta mikä ei edes kata sen valtaamiseen pistettyjä uhrauksia?Jos nykyinen kehitys jatkuu,niin muutaman sukupolven päästä maailman mahtavampia eivät olekaan valtiot vaan monikansalliset suuryritykset.Sellaiset joiden hyväntahtoisuuden edestä valtiot ovat valmiita tekemään mitä tahansa.
Ja jos perinteisiä sotia täytyisi ennakoida,niin ehkä varteenotettava vaihtoehto olisi EU;n sisällissota siitä kuka määrää liittovaltiossa.Tosin esim kanta-saksalaisten hedelmällisyysluvun ollessa 1,2 eli maailman alin,sellaisen sodan olisi sytyttävä seuraavan sukupolven aikana,koska keski-ikäiset ja eläkeläiset eivät sodi eivätkä valloita maailmaa.
"...keski-ikäiset ja eläkeläiset eivät sodi eivätkä valloita maailmaa."
Ei meidän tarvitse, koska sehän on jo meidän.
Hyvää UV!
"Jos nykyinen kehitys jatkuu,niin muutaman sukupolven päästä maailman mahtavampia eivät olekaan valtiot vaan monikansalliset suuryritykset.Sellaiset joiden hyväntahtoisuuden edestä valtiot ovat valmiita tekemään mitä tahansa."
----
Eikös tälläinen aika jo ole ollut? Kauppakompaniat kun omasivat omaa armeijaa myöden melkoisen vallan...
Enkä pidä feodaali aikaakaan kovin kaukana tästä. Paikallisia ruhtinaita voi hyvin pitää "suuryrityksinä", jotka joko tukivat kuningasta tai tekivät uusia kuninkaita omien tarpeiden mukaan.
Vasarahammer: Erinomainen analyysi.
J.Edgar: Aivan niin. Tuskin Kiina itsekään tietää mitä se aikoo vielä tehdä 20 vuoden kuluttua, mutta valmistelee asemiaan sitä varten.
klova: Kiinan väkiluku vakautuu nykytasolle ennusteiden mukaan. Pointti on se, että siinäkin on liikaa siihen nähden, että se voisi elää nykyalueellaan kestävästi.
Tuo Clancyn kirja on (siristää silmiään nähdäkseen hyllystä nimen) The Bear and the Dragon. En antanut sitä koskaan Clancylle anteeksi, se oli aiemmin erinomaisia teknotrillereitä kirjoittaneen miehen ensimmäinen floppi ja merkki lähestyvästä rappiosta. Pari kirjaa myöhemmin lakkasin ostamasta Clancyja ja sitten kun meni haamukirjoittajien puolelle, jopa lukemasta.
Saksalaisten hedelmällisyysluku on jo kansanmurhan tasolla. Järki sanoo, että vastareaktio tulee vielä.
Veijo Hoikka: Hyvää uutta vuotta täältäkin!
Ano: Jep. Historia toistaa taas itseään - jos toistaa, mutta kehityssuunta on kauppakomppania / feodaaliruhtinas -mallin mukainen.
Lähetä kommentti