Reikani, Reikani...

Äskettäin joukostamme poistui USA:n entisistä presidenteistä se viimeinen kunnon mies eli George Bush vanhempi. Bush vanhempi on myös viimeinen istuva presidentti, joka on hävinnyt vaalit. Hän pääsi presidentiksi pääasiassa siksi, että sattui istumaan edelliset kahdeksan vuotta Ronald Reaganin varapresidenttinä.
Yhdysvaltain historian neljä suurinta presidenttiä ovat paremmuusjärjestykseen laittamatta aikajärjestyksessä luetellen George Washington, Thomas Jefferson, Abraham Lincoln ja Ronald Reagan.
Washington mahdollisti vapaussodan komentavana kenraalina Yhdysvaltojen synnyn ja ensimmäisenä presidenttinä vakautti sen.
Jefferson kirjoitti itsenäisyysjulistuksen ja loi Yhdysvaltain perusidean.
Lincoln piti maan yhtenäisenä sen historian suurimmassa sisäisessä kriisissä.
Reagan voitti kylmän sodan laukaustakaan ampumatta.
Paremmuusjärjestykseen näitä neljää ei pysty mitenkään laittamaan, mutta he nousevat selvästi kaikkien muiden yläpuolelle.

Suomalainen media löi Reaganin presidenttikaudella miestä kuin vierasta sikaa. Jos luulette, että Trumpia pistetään alta lipan, olette joko liian nuoria tai liian dementoituneita muistamaan mitä Reaganista sanottiin. Kari Suomalainen tiivisti asian hyvin:

Pääsipä Reagan jopa Syksyn Säveleeseen. Tämän kirjoituksen otsikko on napattu Erkki Liikasen kappaleesta (kyseessä on siis se Suomelle vähemmän taloudellista vahinkoa aiheuttanut Liikanen).
Tosiasiassa Reagan nousee Yhdysvaltain onnistuneimpien presidenttien listalle. Hän pisti polvilleen sekä Neuvostoliiton että kotimaiset liberaalit. Ainoa mitä hän ei pistänyt polvilleen oli eurooppalainen media. Ei siksi etteikö hän olisi pystynyt, vaan siksi, että hän uskoi vakaasti sananvapauteen eikä halunnut.
Tätä juttua valmistellessani katsoin useita videoita Reaganin esiintymisistä ja yhdessä niistä osui silmiini niin naulan kantaan osunut kommentti Reaganin menestyksen syistä, että käännän sen tähän sellaisenaan:
Reagan tunsi liberaalit. Hän vietti koko elämänsä heidän ympäröimänään. Nuorempina päivinään hän oli itse liberaali. Hän tiesi siirrot, joita he tekivät. Hän oli hyvin harjaantunut tapoihin, joilla he yrittävät kääntää loogiset argumentit epäloogisiksi ja tunteellisiksi. Hän oli hyvin tietoinen heidän taipumuksistaan tekeytyä altavastaajiksi ja häpeällisestä tekopyhyydestään. Hän ymmärsi liberaalien olevan pohjimmiltaan itsekkäitä, itsekeskeisiä pelkureita, jotka leikittelivät muiden haavoittuvuudella saadakseen ääniä. He eivät kyenneet hämäämään Reagania lainkaan. Hän tiesi heidän argumenttiensa olevan ohuita, heikkoja ja asioihin perustumattomia. Tämä oli osin syy siihen, miksi Reagan menestyi republikaanina niin hyvin ja oli tehokas antivasemmistolainen. Hän tunsi heidän toimintatapansa.

Washingtonista, Jeffersonista ja Lincolnista ei ymmärrettävistä syistä ole olemassa videomateriaalia. Reaganista on sitäkin enemmän. Ennen presidentiksi tuloaan Reagan oli Kalifornian kuvernööri, sitä ennen radion urheiluselostaja ja elokuvanäyttelijä. Tausta näkyi hänen julkisissa esiintymisissään. Reagan oli tunnettu huumoristaan. Hänen jutuistaan on tässä käännetty kooste, jossa suurin osa on poimittu Reaganin kirjaston tekemästä Youtube-videosta. On mahdotonta tietää, kuinka paljon jutuista oli käsikirjoittajien tekeleitä ja kuinka paljon Reagania itseään. Mutta se ei ole loppujen lopuksi tärkeää. Tärkeää on se tapa, jolla jutut kerrottiin. Reagan oli ajoituksen ja vähäeleisyyden mestari, joka osasi kertoa vanhankin jutun tavalla joka saa hymyilemään, vaikka loppuhuipennuksen tietää. Kuten listan kymmenennelle sijalle päätyneestä jutusta voi otsikkolinkistä katsoa:


10. Mestarinäyte

Lakimies kysyi syytetyltä:
- Miksi valehtelitte onnettomuuspaikalla? Eikö teiltä kysytty, kuinka voitte? Ja te vastasitte, ettette ole koskaan voinut paremmin, vaikka olitte loukkaantunut.
- Kyllä, kyllä. Muistan että noin tapahtui.
Myöhemmin toinen lakimies kysyi tarkemman kysymyksen:
- Mitkä olivat olosuhteet, joissa te vastasitte kysymykseen?
- No, minä makasin siinä loukkaantuneena. Auto tuli paikalle ja apulaissheriffi astui ulos. Hevoseni hirnui kivusta ja pyöriskeli ympäriinsä kaksi jalkaa katkenneena. Apulaissheriffi laittoi aseensa sen korvalle ja päästi hevosen kärsimyksistään. Koirani selkä oli murtunut ja se vinkui kivuissaan. Apulaissheriffi käveli sen luokse ja ampui senkin. Sitten hän tuli luokseni ja kysyi: "Kuinka sinä voit?"


9. Johtajahuumoria

Reagan sanoi kertoneensa tämän jutun Gorbatsoville, joka nauroi.
Amerikkalainen ja venäläinen väittelivät maidensa hallintojärjestelmistä. Amerikkalainen sanoi:
- Minun maassani voin mennä Valkoiseen taloon, lyödä nyrkkiä Reaganin toimiston pöytään ja sanoa: "Herra presidentti, en pidä tavasta jolla johdatte maatamme!"
Venäläinen vastasi:
- Kyllä minäkin voin tuon tehdä.
- Voitko muka?
- Kyllä. Minä voin mennä Kremliin pääsihteeri Gorbatsovin toimistoon, lyödä nyrkkiä pöytään ja sanoa: "Herra pääsihteeri, en pidä tavasta jolla presidentti Reagan johtaa maataan!"


8. Antaa olla

Reagan kertoi puheessaan, kuinka viime aikoina hänestä on kirjoitettu paljon kirjoja ja mainitsi muutamia.
- Mike Devers sanoi kirjassaan, että minulla on lyhyt keskittymiskyky. No, minä ajattelin vastata väitteeseen ... mutta mitä helvettiä, siirrytään asiassa eteenpäin.


7. Jonotuslista

Reagan puhui neuvostoliittolaisten jokapäiväisestä elämästä.
Yksi esimerkki on tarina, jota he siellä kertovat. Siellä pitää odottaa kymmenen vuotta toimitusta, kun on tilannut auton. Eräs kaveri oli lopultakin saanut rahat kasaan ja meni ostamaan autoa. Huomioikaa, että siinä maassa ehkä vain yhdellä perheellä seitsemästä on auto. Hän kahlasi koko paperityön läpi ja lopultakin allekirjoitti viimeisen paperin. Hän ojensi rahansa ja tiskin takana mies totesi:
- Tule sitten kymmenen vuoden kuluttua hakemaan autoasi.
Johon ostaja totesi:
- Aamulla vai iltapäivällä?
Myyjä vastasi:
- Mitä väliä sillä on? Kymmenen vuotta aikaa.
Johon ostaja:
- Katsokaa, kun putkimies tulee silloin aamupäivällä.


6. Optimisti ja pessimisti

Vanhemmilla oli kaksi poikaa. Toinen oli toivoton pessimisti ja toinen parantumaton optimisti. Vanhemmat totesivat molempien olevan niin epärealistisia, että menivät psykiatrin juttusille. Tämä sanoi, että uskoo voivansa ratkaista ongelman. Vanhemmat kysyivät, miten.
- No, kasataan loistelias kokoelma leluja huoneeseen. Laitetaan tämä pessimisti sinne leikkimään. Kun hän näkee kaikki ne lelut ja tajuaa, että ne ovat häntä varten, pessimismi paranee.
- Entä mitä tehdään optimistille?
- No, minulla on ystävä jolla on hevostalli. Sieltä me saamme melkoisen määrän sitä mitä tallista siivotaan. Laitetaan se toiseen huoneeseen. Sitten näytetään optimistille, millaisia leluja hänen veljensä on saanut ja annetaan hänelle sitten tämä läjä. Eiköhän hän pääse optimismistaan.
Näin tapahtui. Jonkin ajan kuluttua he menivät sitten katsomaan, mitä pojille kuului. Pessimisti oli lelukasan keskellä ja itki. He kysyivät:
- Mitä sinä oikein itket?
- No kun kohta joku kuitenkin tulee ja ottaa nämä lelut pois minulta.
Sitten he menivät optimistin huoneeseen. Optimisti istui läjän keskellä ja lapioi sitä reunoille niin nopeasti kuin pystyi. He kysyivät:
- Mitä sinä oikein teet?
- No, kaiken järjen mukaan täällä jossain täytyy olla poni.


5. Kehityksen aste

Eräs valtionpäämies, jonka tapasin - en halua kertoa nimeä koska en halua saattaa häntä noloon tilanteeseen - kertoi minulle seuraavan jutun. Kaksi kaverusta oli kävelyllä Neuvostoliitossa. Toinen sanoi:
- Olemmeko me todellakin saavuttaneet aidon kommunismin? Onko tämä, mitä meillä nyt on, täydellistä kommunismia?
- Ei helvetissä ole. Asiat tulevat menemään vielä paljon huonommiksi.


4. Puolueloikkari

Reagan oli nuoruudessaan ollut demokraatti. Republikaanien puoluekokouksessa hän piti puheen, jossa hän vitsaili korkeasta iästään.
Tämä puoluekokous tuo monia muistoja mieleen minunkaltaiselleni kaverille. Voin yhä muistaa ensimmäisen republikaanien puoluekokoukseni. Abraham Lincoln piti puheen, joka sai minulle kylmiä väreitä selkärankaan... Ei, minun on tunnustettava. En minä oikeasti ollut paikalla. Totuus on, että siihen aikaan minä kuuluin vielä toiseen puolueeseen.


3. Ulkonaliikkumiskielto

Mies käveli kadulla illalla Moskovassa. Neuvostosotilas käski häntä pysähtymään, jolloin mies alkoi juosta karkuun. Niinpä sotilas ampui hänet. Toinen sotilas kysyi:
- Miksi sinä noin teit?
- No, nythän on ulkonaliikkumiskielto.
- Mutta eihän se ole vielä alkanut!
- Ei niin. Mutta tunsin tuon tyypin ja tiedän missä hän asuu. Hän ei olisi ehtinyt kotiin ennen ulkonaliikkumiskiellon alkua.


2. Kolmikoipinen kana

Kaveri ajeli pitkin pikkutietä ja vilkaisi sivulle. Auton vierellä juoksi kana. Vauhtia mittarissa oli jotain seitsemänkymppiä (suom. huom. Mailimitat muutettu sivistyneiksi), mutta kana juoksi vieressä. Heppu painoi kaasua, vauhti kiihtyi sataseen. Kana pysyi sitkeästi rinnalla. Samalla kanaa katsoessaan hän huomasi, että sillähän oli kolme jalkaa!
Ennen kuin hän ehti tästä havainnostaan toipua, kana kiihdytti ohitse ja kääntyi äkisti maatilan pihaan. Kuljettaja kääntyi myös äkisti ja pysähtyi maatilan pihalle, jossa seisoi maanviljelijä. Kuski kysyi:
- Juoksiko tästä juuri äsken ohi kana?
- Jeah.
Johon kuski jatkoi:
- Olenko minä tullut hulluksi vai oliko sillä kanalla kolme jalkaa?
- Jep. Se on minun. Minä jalostan kolmikoipisia kanoja.
Kaveri totesi:
- Taivaan tähden, miksi ihmeessä?
Johon farmari:
- Minä pidän kanankoivista. Vaimo pitää kanankoivista. Ja nyt poikakin pitää kanankoivista. Ja me kyllästyimme tappelemaan niistä.
Kuski kysyi:
- No miltä ne maistuvat?
- En minä vaan tiedä. En ole vielä saanut yhtäkään kiinni.


1. Republikaani poissa mukavuusalueeltaan

Reagan pitää puhetta demokraattien vahvalla tukialueella.
Aikoinaan tällä seudulla republikaanista tuntui suunnilleen samalta kuin Gary Cooperista elokuvassa Sheriffi. Pahasti alakynnessä. Muistan tarinan tyypistä, joka jokin aika sitten pyrki täältä kongressiin republikaanina. Hän sattui olemaan eräällä maatilalla kampanjoimassa ja farmari kuuli hänen olevan republikaani. Farmari leuka tipahti ja hän sanoi:
- Odota tässä. Haen äidin. Hän ei ole koskaan nähnyt republikaania.
Joten hän haki äitinsä. Ehdokas katseli ympärilleen löytääkseen korokkeen jolta puhua. Ainoa mitä hän löysi oli iso kasa sitä tavaraa, jota Bess Truman yritti 35 vuoden ajan opettaa Harrya kutsumaan "lannoitteeksi". Joten hän kiipesi kasan päälle ja piti puheensa. Sen loputtua farmari sanoi:
- Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin republikaanin puhuvan.
Ehdokas vastasi:
- Ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun minä pidin puheen demokraattiselta alustalta.


Jokeri: Diashow

Presidenttikautensa lopuksi Ronald Reagan summasi kahdeksan vuoden tapahtumat diaesityksessä. Videolla 14:05 - 19:00.