Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 19. tammikuuta 2019

Uusinta: Missä kaikki ovat?

Lukijalle: Pienet vihreät miehet eivät vieläkään ole ottaneet meihin yhteyttä. Aihetta olisi. Ei tämän pallon asioita näytä saavan kuntoon omin voimin, kun länsimainen sivistys on ainoa joka sen voisi hoitaa ja se taas on musertumassa haittamaahanmuuton ja kehitysmaiden väestönkasvun paineessa:

Kukaan ei tiedä, kuinka monta aurinkokuntajärjestelmää Linnunrata sisältää. Arviot liikkuvat välillä 100-400 miljardia. Luvun suuruuden hahmottamiseksi kerrottakoon, että jos Linnunradan tähdet jaettaisiin tasan maapallon asukkaiden kesken, jokainen saisi noin kolmekymmentä. Ja meidän aurinkokuntamme on vain yksi ainoa noista sadoista miljardeista. (Jätetään nyt puuttumatta siihen, että havaittavissa olevassa maailmankaikkeudessa arvioidaan olevan noin 200 miljardia galaksia, joista yksi on Linnunrata ja keskitytään vain tähän kotigalaksiimme.)

Tilastollisesti on päätelty, että Linnunradalla on 17 miljardia suunnilleen Maan kokoista planeettaa. Vaikka tämä on vähemmän kuin tähtien määrä, se on edelleen valtava luku. Ja meidän omiin kokemuksiimme nojautuen voi sanoa, että ainakin tuon kokoisilla planeetoilla pystyy olemaan elämää, jopa ainakin jossain määrin älyllistä. Tästä seuraakin ihmettelyn aihe: jos mahdollisuuksia on niin paljon, miksi ei ole havaittu todistettavia merkkejä älyllisestä tai ylipäätään minkäänlaisesta elämästä Maa-planeetan ulkopuolella?

Asiaa kummasteli jo yksi ydinpommin suunnittelijoista, Enrico Fermi. Kuultuaan lukemat tähtien määrästä hän esitti tunnetun kysymyksensä: "Missä kaikki ovat". Tämä tunnetaan nykyisin Fermin paradoksina. Eli jos ja kun on niin paljon mahdollisuuksia, miksi kukaan ei ole ottanut meihin yhteyttä?

Linnunradalla olevien älyllisten sivilisaatioiden määrää on yritetty arvioida Draken kaavalla. Kaavassa on valitettavasti seitsemän ongelmaa. Eli seitsemän muuttujaa, joista yhdenkään arvoa ei tunneta. Tosin joitakin niistä on kyetty tähtitieteen edistymisen ansiosta arvioimaan. Täydellisesti tuntemattomia on edelleen neljä muuttujaa:
- todennäköisyys sille, että elämään kelvollisella planeetalla syntyy elämää
- todennäköisyys sille, että elämä kehittyy älylliseksi
- todennäköisyys sille, että sivilisaatio lähettää itsestään - tietoisesti tai tiedostamatta - merkkejä avaruuteen
- se aika, jonka sivilisaatio on olemassa yllämainitun tasoisena
Näitä arvoja lienee mahdotonta arvioida, koska meillä on olemassa vain yksi esimerkki elämän kehittymisestä - me itse. Tuntemattomina muuttujat säilynevät niin kauan, kunnes törmätään toiseen sivilisaatioon - ja silloin kaava menettää suurimman osan mielenkiinnostaan joka tapauksessa.

Joka tapauksessa mahdollisuuksien määrä on niin valtava, että Fermin kummastelu on aiheellinen. Kaiken järjen mukaan luulisi, että jossain päin Linnunrataa on kehittynyt älyllistä elämää. Selityksiä sille, miksi emme ole sitä havainneet, on tietysti lukemattomia. Uskonnollisiin vetoaa parhaiten Kultakutri-periaate, jonka mukaan meidän aurinkokuntamme on ikään kuin "viritetty" elämälle juuri sopivaksi ja muut taas eivät. Kieroutuneella tavalla huvittava mutta tieteellisesti uskottavampi on puolestaan ajatus, että meidän aurinkokuntamme sijainti Linnunradan "periferiassa" olisi otollinen. Teorian mukaan Linnunradan keskustassa on niin paljon enemmän tungosta, että jokin komeetta osuu muuten sopivaan planeettaan sen verran tihein väliajoin, ettei älyllistä elämää ehdi syntyä. Toisaalta on täällä sivuhaaroissakin varmasti miljoonia sopivia planeettoja, joista jonkin luulisi olevan yhtä onnekas kuin Maan. Paikallisista kokemuksista tiedetään, että tarpeeksi isoja paukkuja osuu kohdalle vain muutaman kymmenen miljoonan vuoden välein - nytkin edellisestä jytkystä on 65 miljoonaa vuotta. Älyllinen elämä kehittyi loppujen lopuksi vain muutamassa miljoonassa vuodessa, joten muutaman kymmenen miljoonan vuoden aikaikkuna on enemmän kuin riittävä.

Yksi tekijä on kuitenkin unohtunut lähes kokonaan älyllisen elämän harvinaisuuden perusteluna. Ihmislaji itse. Entäpä jos älyllistä elämää on kehittynyt muuallakin Linnunradalla, ties kuinka usein tahansa? Mutta jos kyseiset sivilisaatiot ovat tuhoutuneet ennen kuin ne ovat kehittäneet kyvyn viestiä ulkoavaruuteen, puhumattakaan sinne matkaamisesta? Lähdetään liikkeelle hypoteesista, jonka mukaan ihmislajilla on joitakin sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat mahdollistaneet sen kehityksen avaruusviestinnän tasolle "aiemmin" kuin muut sivilisaatiot eli ennen tuhoutumistaan. Tähän vaadittavia poikkeavia ominaisuuksia on kolme ja jokaiselle on ainakin jonkinlainen biologinen perustelu.

1) Tekninen osaaminen.
Kun näpyttelen tätä tekstiä koneelle, niin pitää pysähtyä ihmettelemään hienomotoriikkaa. Kymmenen sormea näpyttelee rytmikkäästi pieniä nappuloita tekemättä merkittävää määrää virheitä. Ilman että silmät katsovat näppäimistöä. Ihmisen motoriset taidot ovat käsittämättömän hyvät. Ja tämä on täysin välttämätöntä ulkoavaruuteen viestinnän kannalta. Ehkä ihmisen insinööritaito on suhteettoman hyvä verrattuna hänen ajattelukykyynsä. Tätä hypoteesia tukee kaksi luonnontieteellistä havaintoa. Ensinnäkin suurin osa ihmisistä ei ymmärrä laskennasta yhtään mitään, vaikka se on sivilisaation perusta. Pieni vähemmistö ihmiskunnasta kykenee tekemään kehittyneisiin teknisiin laitteisiin vaadittavia laskelmia, vaikka lähes kaikki kykenevät niitä koulutettuina rakentamaan ja käyttämään. Rajoittava tekijä ei ole motoriikka, vaan äly. Jos nämä olisivat kehittyneet samassa suhteessa, kaikki viisivuotiaat osaisivat derivoida. Toiseksi ei tarvitse muuta kuin verrata muihin planeettamme eliölajeihin, niin havaitsee kädellisten olevan motorisesti täysin ylivertaisia. Älyllisesti lähinnä ovat arvioiden mukaan delfiinit. Missä hitossa delfiini pitelisi ruuvimeisseliä? Tai norsut. Niillä nyt on jollain lailla pientenkin esineiden käsittelyyn soveltuva kärsä, mutta norsujen fyysinen koko rajoittaa populaation kokoa liikaa. Norsujen määrä ei pysty ekologisten rajoitusten takia ylittämään sivilisaation kehitykseen vaadittavaa kriittistä massaa. Nisäkkäiden ulkopuolella papukaijat lienevät fiksuimpia, mutta ne ovat tolkuttoman kaukana sekä älyllisesti että teknisesti. Lienee selvää, että ihmisillä - ja myös muilla kädellisillä - hienomotoriikan ja älyn suhde on aivan huikea hienomotoriikan hyväksi.
Tästä seuraa, että jos jollain muulla planeetalla on kehittynyt älyllistä elämää, kyseisen lajin tekninen taso on meihin verrattuna luultavasti edistynyt suhteessa hitaammin kuin älyllinen taso. Noin karkeasti ilmaisten kyseisen lajin Platon on elänyt kauan ennen Arkhimedesta. Mikäli lajin tuhoutuminen on todennäköistä tietyn älyllisen tason saavuttamisen jälkeen, ihmiskunta on ehtinyt kehittää parempaa tekniikkaa kuin muut lajit ennen sitä.

2) Optimismi
Usko kuolemanjälkeiseen elämään on egoismin huippu. Joka ainoa aiheeseen liittyvä tutkimus osoittaa, että uskonnollisuus on enimmäkseen keskiälykkäiden juttu. Kognitiivinen alaluokka kulkee mukana, jos yhteiskunta sitä edellyttää, kuten useimmiten. Poikkeuksellisen älykkäät taas uskovat ns. korkeampiin voimiin aniharvoin, silloinkin usein pelkästään nimellisesti ja sosiaalisista syistä. Mikäli kohdassa (1) esitetty olettamus pitää paikkansa, on jokin toinen sivilisaatio jo kauan ennen sen teknologian kehittymistä ihmiskunnan nykytasolle koostunut uskonnottomista, koska laji on ollut siinä vaiheessa selvästi ihmislajia älykkäämpi. Kaikille uskonnoille taas on yhteistä ns. ikuisuuden asiat siinä missä uskonnottomat toteavat että kerranhan täällä vain eletään. Nykytieto maailmankaikkeudesta viittaa siihen, että joskus tulee loppu. Tämä tieto - mikäli se nyt oikein on - on käynyt luultavasti ilmi alieneille jo ennen avaruusviestintää. Ja vaikka ei olisi, niin todennäköisyyslaskentaa he luultavasti osaisivat ja tietäisivät sen perusteella, että jokainen vakuutusyhtiö menee joskus väistämättä konkurssiin eli analogisesti jokainen lajikin kohtaa sukupuuton. Tietoisuus tästä taas saattaa johtaa epätoivoon ja vähittäiseen tuhoutumiseen. Olettaen ettei uskonto sodi sitä vastaan. Ja uskonto saattaa olla mahdollinen vain, jos lajin älyllinen taso suhteessa tekniseen osaamiseen on riittävän alhainen, kuten ihmisellä. Näin ollen uskonnollinen epärealismi saattaa olla merkittävä ehto lajin kehittymiseen avaruusviestinnän tasolle ja ihmislaji on todennäköisesti tekniseen kehitykseensä nähden muita lajeja optimistisempi.

3) Taistelunhalu
Katsokaa luontodokumentistä, miten leijona popsii vielä elossa olevaa antilooppia päivälliseksi. Antiloopin silmät ovat kauhusta laajenneet, mutta se vain tuijottaa lamaantuneena. Käsittääkseni yksikään kädellinen ei normaalisti toimi samoin. Apina - ja ihminen - huitoo vastaan niin kauan kuin edes pikkurillissä on eloa. Me taistelemme toivottomassakin tilanteessa. Esimerkiksi nykyinen tekninen kehityksemme on johtamassa siihen, että koneet ovat viemässä ihmisiltä työt. Ja tämä siis lajilla, joka kykenee hyvin pitkälle kilpailemaan koneen kanssa motorisesti. Jos älyllinen elämä olisi kehittynyt millä tahansa muulla maapallon lajiryhmällä kuin kädellisillä, koneistumisessa - joka siis olisi tapahtunut älyllisen kehityksen myöhemmässä vaiheessa - ensimmäinen operaatio olisi ollut lajin teknisten toimintojen suorittaminen koneistetuksi. Ihmisillä se tulee vasta nyt. Muut lajit olisivat kohdanneet omasta tarpeettomuudestaan aiheutuvan turhautumisen jo paljon aikaisemmin. Ehkä ihmiskunta selviää tuostakin haasteesta taistelunhalunsa ansiosta. Olisiko mikään muu laji selvinnyt? Ihminen on luonteeltaan kokeilija. Valmis ottamaan riskejä ja kamppailemaan. Ehkä muut älylliset lajit eivät ole yhtä hanakoita riskinottajia eivätkä siksi ehdi kehittää teknologiaa ennen tuhoutumistaan.

Mikäli oletetaan ihmisen olevan biologisilta erityispiirteiltään poikkeava muilla planeetoilla älyllisesti kehittyneistä lajeista, saa Fermin kysymys vastauksensa: muut lajit ovat kuolleet sukupuuttoon kehityttyään älyllisesti nopeammin kuin teknisesti. Joka tapauksessa, jos me jonakin päivänä kohtaamme Maan ulkopuolista elämää, voi hyvinkin käydä niin ettei sillä ole meille mitään sanottavaa.

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista pohdintaa. Ihmisellä on myös mielenkiintoinen tarve projisoida omia toiveitaan, pelkojaan ja odotuksiaan näihin (sinänsä mahdollisiin) alieneihin (siis yleisnimenä, en viittaa suoranaisesti ko elokuviin). Ymmärrettävää, mutta voi toki kysyä, miksi esim. alieneiden korkeammaksi mainostettu etiikka, johon nämä raunileenaluukaset mielellään vetoavat, muistuttaa niin kovin ihan maanpäällistäkin väsähtänyttä maailmanparannusta (tyyliin älkää sotiko, saastuttako, ym.) Toki tärkeitä asioita noin ylisummaan, mutta mihin se vuosimiljoonia edellä oleva älyllis-eettinen oivallus tuossa kliseilyssä
sitten muka kätkeytyy? Näinköhän ihminen on tässä tullut luoneeksi alienin omaksi kuvakseen...?

Se on sitten toki asia erikseen, miten ahkerasti mahdollisiin ulkoavaruuden asukkeihin edes kannattaa yhteyksiä tavoitella. Sillä jos heikäläiset ehtivät tänne ensteksi, niin se on jo itsessään todiste "maalaisia" huimasti korkeammasta teknologian tasosta. Ja luultavaa myös, että tulijat ovat sen oman ravintoketjunsa huipulla hekin, mikä ei olisi meidän kannaltamme automaattisen hyvä uutinen... Joten ikävä kyllä jokin V-sarjan skenaario olisi todennäköisempi kuin sympaattiset ET-hahmot.

Ja vaikkei tulijoilla edes olisi kovin pahoja aikeita sinänsä, voisi heihin törmääminen aiheuttaa vähintäänkin vakavan kulttuurishokin kaikkine valitettavine seurauksineen. Antavathan omankin planeettamme löytöretkeilyt tästä jotakin osviittaa, kuinka siinä helposti ihan tahattomastikin voi käydä, kun huomattavasti eri kehitystasoilla olevat populaatiot joutuvat yhden äkkiä toistensa kanssa tekemisiin.

-J.Edgar-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Muistan lukeneeni jostakin että radiosignaalit katoavat (kosmisessa mittakaavassa) avaruuden kohinaan varsin nopeasti. Ja kun kyseessä ovat valtavat etäisyydet niin ehkä maapallo on jonkunlaisessa radiomotissa. Emme vain ole saaneet signaaleita ja jos on joku kehittyneempi viestinnän muoto niin emme ole sitä edes keksineet. Joku minua fiksumpi voi korjata jos olen ymmärtänyt asian väärin.

Sinänsä olen varsin samaa mieltä J. Edgarin kanssa. Jos saamme tähtienvälisen kutsun niin kannattaako vastata? Siinä voi käydä niin kuin siinä kirjoituksessani jonka Jaskakin linkkasi. Sinänsä se kirjoitus on tehty parodiaksi Hollywood-leffoista joissa rynkyillä ja singoilla aseistautuneet maan jätkät pistävät pleksiin meitä tuhat vuotta kehittyneempiä hyökkääjiä.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän elämää muualla on se on sataprosenttisen varmaa, mutta eriasia sitten missämuodossa on ja millasta, titanilla voi todennäkösesti olla jonkinmuotosta soluelmää..
Ehkä olemme kuin kivikautinen heimoj, joka miettii jollain syrjäsellä saarenkolkalla tyynellämerellä, onko muualla ketään, kun se iso merta kyntävä säilöaluskaan ei tule niin lähelle, että näkys horisontissa ..

-jpt-

intrigööri kirjoitti...

Yrjö suattaa olla oikeessa. Maapallukalta on lähetelty ympäriinsä radiosignaaleja vasta reilut sata vuotta. Se on lyhyt aika tai matka valonnopeudella universumissa. Ja jos meidän heikko melumme vielä hukkuu äärettömään kohinaan...

Mahollista on sekin, ettemme ole vielä keksineet sopivaa tekniikkaa yhteydenottoihin todella kauas, missä joku voisi olla kuulolla. Toinen päätelmä on, että NE ovat jo täällä, mutta muukalaiset vain seurailevat sivusta alkeellisten älyllisten olioiden eli meikäläisten kehitystä. Rinnakkaisia unversumejakin voisi ehkä olla olemassa, jne.

Havaintoja ufoista ja alieneista on miljoonia, niitä on tehty tai oltu tekevinään läpi tunnetun historian. Kunnolliset todisteet vain puuttuvat. Mutta ehkä todisteita on jemmassa jenkkien ja ryssien, sekä muidenkin vahvojen maiden salaisissa kansioissa ja holveissa.

Rigor.Mortis kirjoitti...

Niin. Muistelen lukeneeni joitain vuosia sitten artikkelin (saattoi olla tämä: https://motherboard.vice.com/en_us/article/vv7ynj/what-if-we-havent-found-aliens-because-humans-came-first ), jossa pohdittiin sellaista mahdollisuutta, että ihmiskunta olisi kirjaimellisesti ensimmäinen älykäs laji linnunradalla/universumissa ja, että elämä maapallolla olisi jonkin sortin..öö..kosminen keskonen. Liian aikaisin syntynyt universumiin, jossa olosuhteet elämän synnylle olisivat huomattavasti otollisemmat joskus kaukana tulevaisuudessa.

klova kirjoitti...

Entäpä jos joku jo tarkkailee meitä.Toteaa sivilisaatiomme olevan niin alkeellisen,että ei anna aihetta jatkotoimenpiteisiin.Planeettakin niin köyhä luonnonvaroista ja pienehkö,että antaa olla.

Tai emme vaan kykene vastaanottamaan niiden toisten viestejä,tyhmiä kun olemme ja alkeellisia
Siis vähän niin kuin me katselemme termiittikekoa ja termiitit ihmettelevät,että miksi kukaan ei ota yhteyttä,ei kai me yksin täällä olla.

Anonyymi kirjoitti...

Tässäpä muuan näkemys intergalaktisesta huipputapaamisesta, jossa kaikki ei tainnut mennä ihan kuin strömsöössä... ;)

https://www.youtube.com/watch?v=rMdC45S79uQ

https://www.youtube.com/watch?v=rXUOHb9K9Mo

-J.Edgar-

Anonyymi kirjoitti...

Michael Shermer on inhorealistisesti arvioinut kommunikaatioon pystyvän sivilisaation eliniäksi (Draken kaavassa L) noin 300 vuotta. Siten ihmiskunta on tällä hetkellä ainoa sivilisaatio. Vähän aikaa.
https://michaelshermer.com/2002/08/why-et-hasnt-called/

Timppa

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Hej !Jos nuo miljardit potenssiin miljardit galaksit sisältävät edelleen miljardit potenssiin miljardit tähdet, joilla on vähintäänkin miljardeja potenssiin vaatimattomasti miljoonia planeettoja, niin: Kuka hemmetin narsisti kykenee / luulee ihmisen / maapallon olevan ainoa elämään (minkälaiseen tahansa!) sopiva paikka maailmankaikkeudessa?! Älkää viitsikö! Jos joku näin kuvittelee, niin hänen alkeellinen narsisminsa on pahempaa kuin taannoisen arkipiiska makisen.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista pohdintaa Jaskalta, heitän oman lusikkani soppaan Thiaoouba profetian muodossa. Sinänsä mielenkiintoinen juttu, jos siis todella pitää paikkansa. Eli ottia tuota.

Kuvittelen vain sitä shokkihoitoa maailman kaikkia uskontoja kohtaan, jos muukalaiset joskus todella ottavat yhteyttä Maapallon asukkaisiin? Kuten historiasta on huomata, (sotilaallisesti) kehittyneemmän sivilisaation kohtaaminen ei ole tuonut kuin kyyneliä vähemmän kehittyneelle, kuten atsteekit & inkat 1500-luvulla.

Ehkä näillä ET:eillä on jonkunlainen puuttumattomuusdirektiivi Maan elämänmenoa kohtaan, tapahtui täällä mitä tapahtui? Osa heistä elävät tarkkailijoina meidän keskuudessamme?

Nuorempana tuli luettua Erich von Dänikenin mielenkiintoisia hypoteeseja aiheen tiimoilta, kuten Tulimmeko tähtien takaa ja Vieraita avaruudesta. Samaan settiin kuuluu myös George Adamskin kirja Olen ollut lentävällä lautasella. Ota näistä sitten selvää?

Huumoripläjäyksenä aiheen tiimoilta kannattanee katsella Johnny Deppin tähdittämä leffa Ed Wood vuodelta 1994, jossa hän näyttelee tosielämän B-luokan elokuvaohjaajaa, jonka pähein luomus lienee muukalaisten invaasiofilmi Maahan "Plan 9 from Outer Space" vuodelta 1959.

Toisaalta, toi Woodin alkuperäinen leffa on nykyään kulttikamaa, koska se oli niin surkean huonosti käsikirjoitettu, ohjattu, näytelty ja "erikoisefektit" olivat luvalla sanoen heikohkot...

Summa summarum oma henk.koht mielipide on se, että me ei todellakaan olla ainoa asuttu paikka maailmankaikkeudessa, muuallakin on elämää ja meitä huomattavasti (sekä moraalisesti että älykkyydeltään) kehittyneempää. He vain ovat huomanneet ettei meihin kannata ottaa yhteyttä vaan tarkkailla miten täällä menee. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset tarkkailevat ja tutkivat esim. muurahaisia tai apinoita....


- Soomepois Eestist -

Snowcamo kirjoitti...

Pakko kommentoida.

Täällä kommenttien joukossa alkaa olla taas paljon 'miljardit potenssiin miljardit' tyyppisiä juttuja, mutta oikeasti universumin kooksi arvioidaan jotain 10 potenssiin sata atomia (isoimmat arvioit mitä itse olen nähnyt ovat 10^200, joka on aika huikeasti enemmän, mutta tässä tarkastelussa aivan sama). Ja se on TÄYSIN eri juttu kuin miljardi potenssiin miljardi. Se on oikeasti TODELLA vähän. Samoin universumin iäksi arvioidaan alle 10 miljardia vuotta, ja se on TODELLA TODELLA vähän. Jossain joku sanoo 100 miljardia - ei muuta asiaa miksikään.

Itse olen töissä insinööriyliopistossa, jossa kaappikreationisteja on vähintään joka toinen professori. Matematiikka ja kemia olleet pakolliset, selvästikin. Tietenkään kukaan ei torpedoi uraansa kysymällä julkisesti miten ihmeessä universumissa on syntynyt yhtään proteiinimolekyyliä, kun - Ykän sanoin - syöminen on se pääelinkeino. Elämää tuskin syntyisi ilman proteiineja.

Nytpä kun on niin, että proteiineja synnyttävää kemiallista ympäristöä ei tunneta, ja mitä enemmän kemiaa tunnetaan, sitä mahdottomammalta se vaikuttaa. Aminohapot joko polymeroituvat tai sitten proteiinit hajoavat. Eliöissähän proteiinit eivät synny kemiallisesti, vaan biologisesti. Mutta jotta tästä ei syntyisi kädenvääntöä, voidaan kuvitella, että KAIKKI universumin atomit KOKO ajan SUURIMMALLA mahdollisella nopeudella kehittelisivät proteiineja (vaikka nykynäkemyksen mukaan yksikään niistä ei tee sitä) vaikkapa miljardi kertaa sekunnissa, niin näitä kokeiluja olisi alle (yleisimmin arvioidulla koolla ja iällä) 10^128. Ongelmaksi muodostuu se, että tyypillisen proteiinimolekyylin informaatio on yli 10^300 bittiä. Insinööri näkee tässä heti täydellisen mahdottomuuden. Karkea popularisointiyksinkertaistus on, että todennäköisyys sille, että yksi (toiminnallinen) proteiinimolekyyli syntyisi sattumalta KOSKAAN KOKO kuvitteellisessa universumissa, joka olisi hypersuotuisa proteiinien synnylle olisi siis luokkaa 1 / 10000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000. Ja tämä siis YHDELLE yksinäiselle proteiinimolekyylille. Se ei ole vielä lähelläkään 'elämää' eikä se voi sellaiseksi kehittyäkään, kehittyminen kun on vain elämän ominaisuus.

On paljon muitakin TOSI pahoja ongelmia (aminohappojen kätisyys), mutta yksikin jo riittää. Perinteisesti me insinöörit tässä kohden vaan nostetaan hattua ja todetaan että ei pysty selittämään, näin vain on. Mutta silti ei tulisi puhua miljardista potenssiin miljardi. Matematiikka ei ole mikään taideaine.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Kyllähän niitä alieneja maapallolla on. Niitä ei vain ole helppo tunnistaa sellaisiksi. Ette ehkä ole tietoisia, että ne eivät ole maapallon asukkaita kehittyneempiä, vaan laahustavat ainakin tuhat vuotta meitä jäljessä. Niitä tuotiin ufoilla maapallolle, koska ne olivat vähän, no, vajavaisia. Siitä sitten aikojen kuluessa ne ovat lisääntyneet ja ovat hyvin kotoutumassa pallollemme. Olkaamme kärsivällisiä, hyvä tästä tulee.

Jaska Brown kirjoitti...

J. Edgar: Kuten olen todennut, alieneilla on MAHTAVA huumorintaju. Miksi muuten he ottaisivat yhteyttä vain hörhöihin, joita ei usko kukaan täysijärkinen? Ja tuo Mars hyökkää! -elokuva... no, en ole nähnyt mutta katsoin nuo pätkät ja luin vähän. Ei tainnut oikein tietää ollako scifiä, draamaa vai komediaa.

Yrjöperskeles: Minua kutkutti tuossa taannoisessa kirjoituksessasi juuri tuo Hollywood-antispektaakkelimaisuus. Ensin rakennetaan kaikki jännitysmomentit ja hyvä skenaario valmiiksi juuri kuten missä tahansa ison tuotannon filmissä. Ja sitten kaikki lässähtää yhdessä hetkessä.

intrigööri: Sadassa vuodessa ei tosiaan pitkälle päästä, joten on hyvin luultavaa että me havaitsisimme muut ennen kuin muut havaitsisivat meidät. Emmekä mekään ole havainneet mitään todistettavaa.

Rigor Mortis: Tuo on yksi vaihtoehto, sukua tässä esittämälleni optimistisen asenteen vaihtoehdolle.

klova: Kaiken järjen mukaan jokainen sivilisaatio käy läpi samat fysiikan lait kehityksen suhteen, joten on loogista että muut mahdolliset sivilisaatiot ovat lähettäneet näitä alkeellisia viestejään avaruuteen aivan samoin kuin me nyt.

Timppa: Arvio on sinänsä mahdollinen, mutta senkin perustavaa laatua oleva ongelma on se, että ainoa referenssi sivilisaatiosta johon se perustuu, on ihmiskunta. Ehkä voisi kuvitella mitä delfiinit tekisivät, mutta kun nekin mokomat ovat nisäkkäitä ja näin ollen luultavasti henkiseltä rakenteeltaan lähempänä ihmistä kuin mahdollinen alien.

Terho Hämeenkorpi: Niinpä. Eksoplaneettojen havaitseminen on aika tehokkaasti syönyt tämän "Maa on ainoa mahdollinen" -näkemyksen.

Soomepois Eestist: Kuten historiasta on huomata, (sotilaallisesti) kehittyneemmän sivilisaation kohtaaminen ei ole tuonut kuin kyyneliä vähemmän kehittyneelle, kuten atsteekit & inkat 1500-luvulla.
Heitän tähän vastaväitteen. Afrikka kohtasi kehittyneemmän sivilisaation ja kaikki infra sekä tekniikka sielläpäin on lahjaa täältä. Ynnä se että osa porukkaa on päässyt muuttamaan tänne lihapatojen ääreen.

Snowcamo: Joka helvetin kerta kun vastaan tulee jotain selittämätöntä, kuvittelen olevani Uuden-Guinean vuoristoseudun alkuasukas joka palvoo Kuuta jumalana, kun ei osaa selittää gravitaatiolakia.

Veijo Hoikka: Taitaa olla parempi että syytteen pelossa en sano tuohon mitään...

Hemuli kirjoitti...

Snowcamo,

Todennköisyyksien laskeminen taakse päin on järjetöntä. Eurojack potissa viime vuonna juuri tietyt henkilöt A, B, C, D, E, jne voittivat päävoiton.

Jos toissa vuonna sinulta olisi kysytty, että millä todennäköisyydellä juuri nämä etukäteen nimetyt henkilöt A, B, C, D, E, jne tulevat voittamaan päävoiton olisi vastauksesi ollut melkoisen pieni prosentti luku!

Nyt jälkikäteen kuitenkin juuri näin kävi!

Veijo Hoikka kirjoitti...

Tuosta proteiinin syntymisen matikasta en mitään ymmärrä, mutta mother naturella taitaa olla kaavat hallussa. Ihminen on vähin erin päässyt rapsuttelemaan olevaisen pintaa ja saanut tietoa, miten homma pelittää. Ihminenkin on onnistunut tuottamaan proteiineja, esim. https://tieteenrakkikoira.blogspot.com/2012/12/tutkijat-siirtivat-synteettista.html , joten todennäköisyyslaskenta tuskin oli lähtökohtana/esteenä kokeen suorittamiselle.

Tuskin Einsteininkaan oivallukset olisivat jäänet todennäköisyyslaskennan perusteella syntymättä.

Kaikki kunnia matemaatikoille, fyysikoille ja kemisteille. Tietyin varauksin; Angela Merkel on kvanttikemian tohtori.

QroquiusKad kirjoitti...

Yksi ja toinenkin on pohtinut, mikä kulttuurishokki meille tulisikaan meitä huikeasti edistyneemmän sivilisaation kohtaamisesta.
Olisiko noin? Millainen kulttuurishokki muurahaiskeon asukeille tulee, kun metsässä kävellessämme pysähdymme katsomaan heidän aherrustaan, kuten Luther kehotti?

Entä miksi se Maahan saapuva sivilisaatio tulisi meitä tervehtimään? Emmehän mekään esittäydy Korkeasaaren apinatalossa sen asukkeja tavatessamme, vaikka ne ovat meitä valtavan paljon lähempänä evoluutiossa kuin muurahaiset?
Ja muurahaisiahan me olisimme siihen Maahan saapuneeseen sivilisaatioon verrattuna. Miksi ihmeessä tai ylipäänsä miten he ottaisivat meihin yhteyttä?

Mitä he sillä yhteydellä edes tekisivät, muuta kuin ihmisenkaltaisen mielenkiinnostuksen tyydyttämistä:
olisihan tuo mahtavaa omata todellisuudessa Yrjöperskeleen käännöskone, joka kykenisi simultaanitulkkaamaan eläinten viestintää ihmispuheeksi ja toisinpäin!

Vaan olisiko muurahaisilla tai edes delfiineillä todellisuudessa meille kovin paljon viestittävää, vaikka meillä olisikin sellainen laite? Tai meilläkään niille?

Snowcamo kirjoitti...

Hemuli,

olet ihan oikeassa, mutta ainakin meitä insinöörejä kiinnostaa MIKSI ja MITEN, ja vaikkapa onnettomuustutkintalautakunnissa hyvinkin tarkkaan laskemme todennäköisyyksiä taaksepäin. Ne kertovat taustalla olevista mekanismeista.

Mutta tällä kertaa oli kysymys "Missä kaikki ovat?", ja silloinhan kyse on eteenpäin laskemisesta.

Veijo Hoikka,

samaa mieltä siitä, että ihminen osaa tehdä proteiineja, osannut jo pitkään (vitsi: koko olemassaoloaikansa ;-)). Mutta se on koko ajan muuttanut näkemystä niiden sattumalta synnystä vain epäuskoisempaan suuntaan. Sen varmempaa Nobelia kuin tuon selittämisestä on vaikea kuvitella.

Feyris Nyannyan kirjoitti...

härre guuuuud. Tottakai siellä on elämää, loputtomasti, miljoonia eri sivilisaatioita. Mutta sori välimatkat ovat vain niin pitkiä ettei täällä ketään näy eikä kuulu, edes sen parin "vau"-signaalin verran. Homma on niin että mietippä ötököitä. Ei vinkuintiassa asuva ötökkäpesä tiedä tai edes ymmärrä että norjan vuonoilla on joku toinen ötökkäpesä. Vaikka näillä ötököillä olisikin jopa avaruuslaivoja, niin ei ne pysty matkustamaan kuin vuonon toiseen päähän. Välimatka hyvät ihmiset. VÄLIMATKAT!!! Suuri on avaruus! hyvin suuri! (kuulemma)

Jaska Brown kirjoitti...

Hemuli ja Snowcamo: Todennäköisyyksien laskeminen taaksepäin on ihan järkevää, kunhan kysymyksenasettelu on tehty oikein. Yksilötasolla on mieletöntä laskea, että oli epätodennäköistä saada lotossa seitsemän oikein. On mielekästä laskea, mikä oli todennäköisyys sille, että edes joku sai seitsemän oikein.

Qroquius Kad: Yhteydenotolle vieraaseen älyyn on tietyssä mielessä olemassa mahdollisuus laskea todennäköisyys. Millä todennäköisyydellä ihmiskunta ottaisi yhteyttä, jos tietäisi jossain Orionin tähtikuviossa majailevan älyllisiä olentoja? Sanoisin että hipoo sataa prosenttia.

Feyris Nyannyan: Niinpä. Edelleenkin, valon nopeudella piknikki läheisimpään tähteen kestäisi yli neljä vuotta yhteen suuntaan.