Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 12. syyskuuta 2017

Liikenteessä

Taannoin julkaisin luonnehdinnan Suomen maakuntien ominaisuuksista. Listauksessa oli kaksikymmentä maakuntaa, vaikka niitä on oikeasti vain yhdeksäntoista. Tämä aiheutui siitä, että olin erottanut pääkaupunkiseudun muusta Uudestamaasta.
Tajusin tässä äskettäin, että erinäisistä syistä olen sompaillut autolla eri puolella Suomea niin paljon, että jokaisen maakunnan pääkaupungissa on tullut rattia pyöriteltyä. Poikkeuksena Maarianhamina, jonka kaduilla olen ainoastaan istunut kyydissä. Niinpä olen jättänyt sen tästä pois ja koska Helsinki on Uudenmaan pääkaupunki, niin tässä listauksessa on kahdeksantoista kaupunkia.
Maakuntien pääkaupungit poikkeavat liikennejärjestelyiltään toisistaan yllättävän paljon. Ainakin jos kriteeriksi asetetaan se, kuinka helposti kyseisellä paikkakunnalla sitä tuntematon onnistuu selviämään pisteestä A pisteeseen B. Tähän voisi toki mittariksi kehitellä kirosanatiheysindeksin, mutta tieteellisen objektivismin sijaan valitsin subjektiivisemman kuvailutavan.

Päädyin siihen, että kaupunkien ajomukavuus perustuu kolmeen asiaan:
1) Kuinka helppoa on liikkua kaupungin keskustassa
2) Kuinka helppoa on selvitä kaupungin keskustasta haluamalleen ulosmenotielle (toiseen suuntaan tämä ei yleensä ole ongelma, koska tiet vievät kaupunkien keskustoihin kunhan osaa ajaa rampilta ulos)
3) Kuinka helppoa on selvitä johonkin tiettyyn kaupunginosaan ja luovia siellä haluamaansa paikkaan
Kohdan (3) jätin suosiolla tästä selvityksestä pois. Se kokemusteni mukaan poikkeaa kaupungin sisälläkin huomattavasti riippuen kaupunginosasta. Sitä paitsi en ole kovinkaan monessa kaupungissa joutunut ajamaan useisiin lähiöihin, joten tämän kohdan arvostelu olisi ylisubjektiivista. Usein kaupungissa syy käyntiin on ollut kisareissu, jolloin riittää että löytää stadikalle ja tarvittaessa majapaikkaan - huomasin tätä kirjoittaessani että listalla on vain yksi paikkakunta, jossa en ole ollut juoksukilpailun merkeissä.

Havaitsin, että kahdeksantoista maakuntakeskusta jakautuvat aika nätisti kolmeen kategoriaan, joista jokaisessa on kuusi kaupunkia: helpot, mitäänsanomattomat ja karmeat.


Helpot:

1. Vaasa
Vaasa pääsee listaykköseksi siksi, että se on muistaakseni ainoa kaupunki, jossa en ole koskaan onnistunut kääntymään väärään suuntaan. Keskustassa on ruutuasemakaava ja ne harvat yksisuuntaiset kadut taitavat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta olla bulevardityyppisiä eli keskellä on puistoalue ja molempiin suuntiin pääsee. Lisäksi suuntavaisto toimii, koska katujen suuntaus on jotenkin luonnollisen oloinen. Kaupungista pois pääsee myös helposti, kunhan seuraa opasteita.

2. Oulu
Kaikkien ruutuasemakaavojen äiti. Kaupunginarkkitehdillä taisi olla viivoittimen sijaan neliö. Yksisuuntaisia toki riittää, mutta se ahtaassa kaupungissa sallittakoon ja ongelmaa ei ole, koska tietää seuraavan kadun vievän toiseen suuntaan. Poiskin pääsee kätevästi, paitsi allekirjoittanut viime vuonna Kalevan Kisoista lähtiessä. Mutta sekin virhekäännös johtui tietyöstä, kun ei voinutkaan mennä sitä reittiä mitä navigaattori käski.

3. Mikkeli
Kaupungissa pitäisi olla mukamas yli viisikymmentätuhatta asukasta, mutta missä helkutissa ne asioivat? Keskustassa on tasan kaksi vakavasti otettavaa katua. Paikkaan kuin paikkaan löytää ajamalla ensin toista (jonne kaikki sisääntuloväylät vievät) ja jos sen varrelta ei löydy, niin kääntää korttelin verran ja ajaa samaan suuntaan takaisin, niin johan löytyy. Takuulla Suomen pienin keskusta kaupungin asukaslukuun nähden. Eikä ulospääsyssäkään ole mitään ongelmia - sen kun ajaa suoraan niin pääsee pois. Ei ehkä sinne minne halusi, mikäli unohti lukea opasteita. Mutta pois kuitenkin. Ainoa syy, että paikkakunta ei ole listaykkösenä, on tie numero 13. Jos haluaa ajaa sitä pitkin poikkeamatta kaupungissa, niin joutuu kulkusuunnasta riippumatta tekemään käännöksen joka sotii vaistoja vastaan ja ajamaan muutaman kilometrin vitostietä silmä kovana kytäten, milloin ja mistä helvetistä pitää kääntyä jotta olisi taas oikeassa kompassisuunnassa.

4. Kuopio
Ja sitten kehdataan vielä väittää että savolaiset olisivat kieroja! Molempien Savojen piäkaapunnit ovat helppojen listalla. Kuopion keskustassa liikenne on hidasta mutta hämmästyttävän sujuvaa eikä eksymään pääse, koska ainoa asia mikä ei ole Kuopiossa kieroa, ovat kadut. Myös ulospääsy on helppoa, koska kaupunkiin ja sieltä pois johtaa tasan yksi tie. Kuopio putoaa tämän listauksen mitalisijoilta vain siksi, että se on ainoa kaupunki, johon on vaikea päästä. Sorsasalon ja Pitkälahden välillä on kutakuinkin kahdeksan eritasoliittymää, joista yksikään ei toimi samalla formaatilla ja puolet niistä on sellaisia, että pääsee vain toiseen suuntaan. Nimimerkillä "erinäisiä kilometrejä moottoritietä ohi kohteen posotellut ja takaisin kääntynyt".

5. Tampere
Yksisuuntaisia siellä sun täällä epäloogisessa järjestyksessä ja juuri kun kartasta luulee ymmärtäneensä ruutuasemakaavan idean, vastaan tulee poikkeus. Tai ainakin kävelykaduksi muutettu pätkä. Lisäksi kaupunki on niitattu tolkuttoman kapealle kannakselle (tälle ei tietysti mahda mitään, siihen se syntyi teollisuuden välttämättömien realiteettien takia), mikä antaa melkoiset haasteet läpikululle. Älkää kysykö miten helvetissä on mahdollista että tämä toimii. Se nimittäin toimii. Eikä tässä ole yhtään helpotuskerrointa siitä, että kaupunki on maan suurimpia, mikä aiheuttaa lisähaasteen sekin. Ainoa kokemani ongelma on ollut se, että aikaa menee, kun pitää hieman kiemurrella eikä hitaiden hämäläisten liikennetahti sitä vikkelintä ole muutenkaan. Mutta jos haluaa ajaa Tampereen ohi, se onnistuu tulo- ja menosuunnasta riippumatta helpolla, mistä lisäpisteitä.

6. Joensuu
Pelkkää ruutua ja kaupungin liikennesuunnittelija unohti tilata yksisuuntaisten kylttejä. Ainoa ongelma on tietää, missä on kolmio ja missä ei. Joensuussa muukalaisen erottaa siitä että se hidastaa joka risteyksessä. Miinusta siitä, että kaupungista ei tahdo päästä ulos. Lähdet ajamaan haluamaasi ilmansuuntaan ja jos käy mäihä, huomaat yhtäkkiä olevasi ulosmenoväylällä. Jos taas ei, päädyt T-risteykseen ja joudut arpomaan oletko arvannut pykälän liikaa oikealle vai vasemmalle ja kääntymään sen mukaan.


Mitäänsanomattomat

7. Hämeenlinna
Jos ajaa Hämeenlinnan ohi pohjois-eteläsuunnassa, ei oikeastaan aja ohi vaan läpi. Mutta jalkaa ei tarvitse nostaa kaasulta, koska moottoritietä mennään. Aivan toinen tilanne on itä-länsisuunnassa. Siellä ajellaan liikenneympyröissä parikin kertaa ja kompassi pyörii villisti, mutta kaupunkia ei näe edes vilaukselta. Itse kaupungin asemakaava on tylsä kuin mikä, mutta pienillä epäsäännöllisyyksillä mikä pudottaa kaupungin helppojen listalta.

8. Seinäjoki
Kaupungista on helppo päästä pois, koska pääkadut ovat samalla poistumisteitä. Asemakaavassa on yritetty saada sotkua aikaan, mutta listan pienin kaupunki (kuntaliitoksia ei lasketa, Seinäjoella on mukamas yli 60 tuhatta asukasta mutta vuosituhannen vaihteessa oli alle puolet tästä) on liian pieni noin ponnettoman yrityksen kunnolliseksi onnistumiseksi.

9. Kouvola
Kymenlaaksolla on kaksi pääkaupunkia. Tähän on valittu Kouvola, koska se on niistä suurempi. Aikoinaan Pahkasika valitsi Kouvolan Suomen turhimmaksi kaupungiksi. Turhuus on kuntaliitosten myötä vain lisääntynyt. Parasta Kouvolassa on kutostie, koska sitä pitkin pääsee kaupungin ohi. Tai jos tulee jostain muusta suunnasta, kutostielle pääsee suhteellisen helposti. Kouvolan keskustasta on vaikea sanoa, koska mitä asiaa kenelläkään sinne olisi. Ei se kuitenkaan kovin hankala ole, koska Kouvolassa on niin monta entistä kuntakeskusta (Kouvola, Kuusankoski, Valkeala, Elimäki, Jaala, Sippola, Anjala), että itse Kouvolaan ei enää mahdu kovin paljon liikenneongelmia.

10. Kajaani
Kajaaniin on helppo tulla. Ohitustie sanan varsinaisessa merkityksessä on Kainuussa tuntematon käsite. Mikäli haluaa välttyä Kajaanin keskustalta, on tulosuunnasta riippumatta pakko kääntyä eritasoliittymästä jonnekin. Pois lähteminen on hieman vaikeampaa, koska keskustan ruutuasemakaava muuttuu huomattavan epämääräiseksi ennen liittymiä. Homma kuitenkin onnistuu, kun pitää päänsä kylmänä ja ajaa eteenpäin kääntyilemättä.

11. Kokkola
Eivätkö ne osaa muuta kuin ajaa kapeilla kaduilla vain yhteen suuntaan? No joo, liikennettä ei onneksi ole paljon joten paikkakunta välttyy karmeiden listalta myös siksi. Toinen syy on se, että pois pääsee helposti. Suuntaa kohti etelää niin kohta on valtatien risteyksessä.

12. Pori
Kartasta katsoen luulisi, että on yksinkertaista selvitä sieltä pois. Ruohonjuuritasolla tilanne on toinen. Kun zoomaa Google Mapsia lähemmäs, huomaa kakkostien liittymien olevan - hmmm, mielenkiintoisia. Keskusta ei ole niitä pahimpia, mutta riittävän epäselvä kyllä. Omien kokemusten nojalla olisin valmis pudottamaan Porin jopa karmeiden joukkoon, mutta annan armoa siitä syystä, että Porin stadion on kieltämättä liikenteellisesti haasteellisessa paikassa ja olen kuitenkin sinne ja sieltä aina jollain konstilla ongelmitta selvinnyt.


Karmeat

13. Lahti
Luojan kiitos nelostiestä. Sitä pitkin ajaessa Lahtea ei edes näe ja välttyy keskustan sotkulta. Jos taas haluaa ajaa toiseen suuntaan, tiellä 12 joutuu ajamaan kaupungin läpi mutta ei onneksi tarvitse poiketa, ellei noin kymmentä kertaa liikennevaloissa pysähtymistä lasketa. Jos joutuu nelostieltä poikkeamaan tai sinne ajamaan, joutuu kulkemaan semmoisen umpisolmuliittymän läpi, että oksat pois. Ainoa sääntö siinä on, että seuraa silmä kovana kylttejä äläkä missään nimessä käänny siihen suuntaan johon vaisto sanoo. Olen ainakin kerran ryhmittynyt väärin kun en seurannut kylttejä riittävän huolella ja mennyt kylmästi suoraan, kun varmistin että poliisi ei näe ja on muun liikenteen kannalta turvallista. Lahti pelastuu alemmilta sijoituksilta vain siksi, että kaupungin tärkeimmälle paikalle eli yleisurheilustadionille on helppo mennä. Sitä paitsi tietä 12 ollaan nyt laittamassa uusille urille.

14. Helsinki
Helsingin sijoittaminen listalle tuotti ongelmia. Absoluuttisesti ajatellen sen olisi pitänyt olla karmeissa (kuten lopulta onkin), mutta suhteellisesti on huomioitava asiat joille se ei voi yhtään mitään. Eli koko ja megalomaanisen typerä sijainti: keskusta niemenkärjen sumpussa. Karmeiden listalle sen pudottavat epäonnistuneet liikennejärjestelyt, joissa ei voi ikinä etukäteen tietää mistä risteyksestä saa kääntyä mihinkin suuntaan. Kaistoista nyt puhumattakaan. Vasta ryhmityttyään huomaa, että kyseistä kaistaa pitkin onkin pakko mennä tiettyyn suuntaan johon ei halunnut ja joutuu ajamaan ties mitä kautta päästäkseen haluamaansa paikkaan. Tai sitten tekemään radikaalin ratkaisun. Kokemusta löytyy U-käännöksestä Mannerheimintiellä ruuhka-aikaan. Nykyään navigaattori onneksi pelastaa tilannetta, mutta sen vastapainoksi liikenteeseen on ilmestynyt hörhömpiä kuskeja, joiden ei pitäisi kuljettaa mitään sellaista laitetta jossa on enemmän tehoa kuin yksi kamelivoima. Ainoa absoluuttisesti hyvä asia mitä Helsingin liikennejärjestelyistä voi todeta, on se että kun tekee selkeän päätöksen lähteä sieltä pois, niin väylät on suunniteltu ulospäin vetäviksi. Ollessani ensi kertaa omalla autolla keskustassa kysyin etukäteen kokeneemmalta, mikä ohjaa sitten parhaiten sieltä pois. Vastaus oli tyhjentävä mutta monessakin mielessä tosi: "Jo terve järki ohjaa pois Helsingistä."

15. Jyväskylä
Henkilökohtainen antipatia: olen saanut Jyväskylässä elämäni toistaiseksi ainoan parkkisakon. Tämä pudottaa kaupungin sijoitusta parilla pykälällä, mutta karmeisiin se olisi ilman tuotakin päätynyt. Keskikaupunki suhteellisen selkeänä nyt menettelee, mutta sinne tullessaan ei voi olla varma mihin kohtaan liittymä on vienyt. Samoin sieltä pois lähtiessään ei voi olla varma, onko päätynyt oikeaan kohteeseen johtavalle tielle. Lopullisesti kohtalon sinetöivät ysitien Keljon seudun kolme vain yhteen suuntaan toimivaa liittymää. En edelleenkään tajua mitä kamaa ne suunnitellut insinööri on mahtanut vetää. Ainoa varma asia on, että sitä on ollut paljon eikä se ole ollut edes puhdasta.

16. Turku
Turkuun on helppo tulla. Turun keskustassa on hämmästyttävän helppo ajaa ottaen huomioon kaupungin koon. Turusta on jopa suhteellisen helppoa päästä pois. Silti se on listalla näin matalalla. Siitä syystä, että jos Turussa yrittää mennä jonnekin kaupungin laitamille, et voi ikinä tietää mitä reittiä pitkin sinne on mentävä. Se saamarin Aurajoki jakaa kaupungin kuin mikäkin Berliinin muuri. Silloin kun Myllysilta oli notkahtanut ja suljettu, tuntui että olisi parempi luovuttaa suosiolla ja kulkea joen yli förillä. Ja keskikaupungin ulkopuolella on varsinainen labyrintti. Voi olla että pääsee haluamaansa paikkaan, mutta että sen onnistuisi tekemään useammallakaan yrittämällä kahteen kertaan samaa reittiä, on normaali-ihmiselle utopiaa. Paavo Nurmen stadionin suhteen olen luovuttanut suosiolla ja jätän auton aina pitkän matkan päähän.

17. Rovaniemi
Saksalaiset polttivat Rovaniemen, mikä oli kovin ikävästi tehty. Vielä ikävämmin tehty oli se, että suomalaiset rakensivat sen uudelleen. Ja kaikkein ikävimmin tehty oli se, että asemakaavan suunnittelu annettiin Alvar Aallon tehtäväksi. Se mies ei saa edes talon seinälaattoja pysymään kohdillaan, saati sitten kokonaista kaupunkia. Virallisesti kaupungin asemakaavaa sanotaan "poronsarveksi", koska se kuulemma muistuttaa poronsarvea. Todellisuudessa vaikuttaa siltä, että arkkitehti heitti vappusimoissaan tippaleivän pöydälle ja piirsi mallin siitä. Ainoa käyttökelpoinen ohje Rovaniemellä liikkumiseen on pysyä kaupungin keskustan halkaisevassa valtatiekuilussa (joo, ihan tosi että tämmöinen älyttömyys on tehty). Älkää hyvät ihmiset poistuko sieltä. Rovaniemen kadut ovat täynnä hylättyjä turistien autoja, joista on löpö loppunut eksyneiden pyörittyä tuntikausia ympyrää. Siellä täällä näkee luurankoja, joilla on yhä bensakanisteri kourassa.

18. Lappeenranta
Totesin aluksi, että kaupunkien keskustoihin yleensä pääsee, kunhan osaa ajaa rampilta pois. Lappeenranta on tästä poikkeus, sillä kuutostieltä on kaksi ramppia Lappeenrannan keskustaan, mutta niistä kummastakaan ei pääse keskustaan tekemättä radikaalia etukäteen suunniteltua mutkaa vetävimmältä reitiltä. Tämä on kuitenkin pikkujuttu verrattuna siihen, mikä odottaa. Tämä ei ole umpisolmu. Se on Lappeenrannan keskustan kartta. Tarkemmin zoomatessa huomaa, että osa kaduista on yksisuuntaisia. Osan matkaa. Tai poikki. Valtakatu on ensin kaksisuuntainen, sitten yksisuuntainen, sitten kaksisuuntainen ja taas yksisuuntainen, kumma kyllä samaan suuntaan kuin aiemmin. Viivasuoralla Raatimiehenkadulla on pituutta 515 metriä. Jos haluaa ajaa koko kadun, matkaa kertyy 1300 metriä. Etäisyys kadun alusta loppuun olisi 575 metriä, mutta siitä on poistettu kaksi 30 metrin pätkää välistä, mikä pakottaa kulkemaan kiertotietä. Eikä siinä mitään, jos asiat pysyisivät ennallaan. Vaan kun ne muuttuvat joka helvetin kerta. Viimeksi kaupungissa työmatkalla ollessani tiesin tasan tarkkaan, mistä pitää ajaa päästäkseni kohteeseeni. Paitsi että viimeisestä risteyksestä kun piti kääntyä, niin kääntymissuunnassa olikin pyöreä punainen liikennemerkki, jossa oli keltainen poikkiviiva. Yksisuuntainen perkele, ja juuri väärään suuntaan. 200 metrin sijaan tulikin kilometrin kierros. Ja poislähtiessä luulin taas tietäväni mistä pitää mennä, mutta onneksi työkaveri huomautti että aion kääntyä vastaantulevien kaistalle. Eräs koko ikänsä paikkakunnalla asunut väitti minulle, että kaupungin taannoisella liikennesuunnittelijalla ei ollut ajokorttia. En epäile pätkääkään, tämän listan pahnanpohjimmaisen paikasta ei nimittäin ollut pienintäkään epäselvyyttä.

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Taitaa olla viime Tampereen vierailustasi hieman aikaa? kahden viime vuoden aikana ovat meidän neropatit onnistuneet sotkemaan ja sumputtamaan koko kylän niin etteivät enää paikallisetkaan tiedä miten minnekin pääsisi.

Snowcamo kirjoitti...

Komppaan anonyymiä: Tampere on jo, ja varsinkin tulee olemaan Suomen katastrofaalisin liikennekatiska.

Tilannetta korjaa ainoastaan tunnelin lisähanke - jonka ansiosta tunnelista pääsee... Tampereelle! - ja jonka välttämättömyyden kaikki tiesivät jo ennen ensimmäistä lapionpistoa ja joka olisi pitänyt rakentaa samantien, mutta kustannusten haamurajana oli 200 M€. Nyt sitten maksetaan osina enemmän sekä odotetaan ja jonotetaan kauemmin.

Hyvä puoli tunnelissa, lisätunnelissa ja ratikassa on se, että asun vajaan kilometrin kustannuslaskeuman ulkopuolella. Hintaahan noille unelmille tulee ennakkoarvionakin 3000 € per tamperelainen, mutta kukahan maksaa vauvojen, vaarien, opiskelijoiden (20%) ja työttömien (20%) osuudet?

Anonyymi kirjoitti...

Kerran vuosia sitten ajoin lahteen ja etsin kylttiä jossa opatettaisi helsinkin ei ollut missään, liekö asia muuttunnu sitten, kerran ajelin tampereella ja etsin tietä turkuun, mutta ei ollut ku nokialle merkattu tiet ..

-jpt-

Jaska Brown kirjoitti...

Ilmeisesti olen ollut Tampereella liikkuessani onnekas / kulkenut ruuhka-aikojen ulkopuolella / tässä on pidempi tarkasteluväli kuin viimeiset pari vuotta. Plus lisäksi se, että annoin Tampereelle tasoitusta kahdesta syystä eli sen koon takia ja myös siksi, että liikenteellisesti paikkakunta on kannaksella karmeassa sumpussa ja siihen nähden tilanne ei ole lainkaan huono.
jpt:lle totean myös, että tuo opasteiden logiikka tai sen puute on välillä varsin uskomatonta. Sen ilmeisimmän paikkakunnan opasteet puuttuvat varsin usein.

Kumitonttu kirjoitti...

Hauskoja kuvauksia. Itse inhoan eniten Seinäjokea, koska kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Ainoa kaupunki jossa peräänajo liikkeellelähtiessä on suurempi kuin saavuttaessa risteykseen.

Forssa on Suomen helpoin kaupunki: kolme pääkatua jotka menevät jokseenkin järkeviin ilmansuuntiin. Viitat vaan hämäävät, koska viitat eivt kerro mihin ne ohjaavat (Pori, Hämeenlinna tai Helsinki) vaan mikä on seuraava taajama (Tammela, Hummppila, Jokioinen ja Letku). Jos ei tiedä missä ne ovat, ei ole toivoa päästä ulos oikeaan suuntaan.

Helsinki on sikäli helpoin, että kaistoja on paljon ja tilaa saa vilkulla. Hesan kuskit ovat kantakaupungissa hyviä mutta ulosmenoteillä arvaamattomia. Plussaa Suomen nopein liikennerytmi, mikä helpottaa reitin korjaamista jos tuli valittua väärin.

Turku on vaikein: monta kaistaa ja veemäiset kuskit eivät anna armoa maalaiselle. Ongelmia lisää kaupungin kaunis naisrotu, jota tuijotellessa ei muista seurata liikennettä.

TilastoMuumi kirjoitti...

Kumikselle: Elä pelekää, ei oo ennää kauaa nopiaa... :D

https://www.moottori.fi/liikenne/jutut/helsinki-suunnittelee-nopeusrajoitusten-laskemista/

Anonyymi kirjoitti...

No joo.. Kaikissa mainituissa kaupungeissa bussilla kieppuneena voin olla samaa mieltä blogistin kanssa. Maarianhaminasta sanoisin, että entiset liikenneympyrät, sittemmein kiertoliittymät ja nykyisin kai kunianpalautuksen saaneet liikenneympyrät ovat monta kertaa parempia kuin täällä mannersuomessa. Teiden viitoituksesta kokemusta naapurista eli ruåtsista, ainakin punaisilta porauslautoilta on hyvät opasteet ulosmenoteille. Ja jos mahdollista niin kysy neuvoa rekkamiehiltä:) Ja ennen kaikkea malttia sinne tienpäälle, kyllä sinne perille ehtii, vaikka vähän myöhässä, kuin ei ollenkaan.
t. Huru-ukko

Vasarahammer kirjoitti...

Lisätään tähän vielä muutama kaupunki...

Pietarsaari - Kaupungissa on selkeä ruutuasemakaava mutta paljon yksisuuntaisia katuja sekä kävelykatu. Liikennettä on vähän mutta liikenne on selkeästi verkkaista. Kadut ovat usein huonokuntoisia, erityisesti kaupungin laitamilla. Kaupungista on helppo päästä pois, jos tietää, mihin on menossa. Kaupungin erikoisuus on junarata, jonka läpi kulkee satunnaisesti UPM:n tehtaalle pitkiä puutavaraa kuljettavia junia. Jos tällaista joutuu odottamaan, odottavan aika voi käydä pitkäksi.

Hyvinkää - Kaupungissa suunnistamista helpottaa se, että kaupungin läpi kulkee tasan yksi katu (Uudenmaankatu/Hämeenkatu, vaihtaa nimeä radan ylityksen kohdalla), joka alkaa vanhalta kolmostieltä ja jatkuu aina kaupungin itäpuolelle asti. Kaupunkiin tullessa on useita vaihtoehtoja eri suunnista. Näistä vaihtoehdoista voi valita mieleisensä, koska yksikään ei ole yksiselitteisesti paras erityisesti etelästä päin tultaessa. Vaikka kaupunkia ei tuntisikaan, siellä selviää, kunhan tietää, missä suunnassa omaan sijaintiin nähden Hämeenkatu/Uudenmaankatu kulkee ja kummalla puolella junarataa sattuu olemaan. Liikenteellisesti kaupunki on suhteellisen miellyttävä, jos ei oteta huomioon Hämeenkatu/Uudenmaankadun sekavaa liikennejärjestelyä radan länsipuolella ja liikennevalohelvettiä saman kadun varrella heti radan itäpuolella.

Jaska Brown kirjoitti...

Kumitonttu: On muuten sama huomio Turusta...

TilastoMuumi: Mitenhän ne saisivat vielä niitä rajoituksia noudattamaan...

Huru-ukko: Kiva kuulla että ammattilainen on tehnyt samat havainnot.

Vasarahammer: Näkyy siis olevan pienemmissäkin kaupungeissa omat kommervenkkinsä.

Anonyymi kirjoitti...

Muistelisin että joku matemaatikko olisi laskenut että liikenteen sujuvuuden kannalta toimivin ratkaisu ei olisikaan ruutu-, vaan heksagonikaava. Eli nelikulmaisten kortteleiden sijaan olisikin kuusikulmiot jolloin kaikki risteykset olisivat t-risteyksiä. Onkohan tuota koskaan kokeiltu missään?

Becker kirjoitti...

Entisenä Hesalaisena ajoin siellä autoa vuosikymmenet ja tunsin aika hyvin kadut. Nyt kun siellä harvoin käy niin ensimmäinen tunne on että kun saan asiat hoidettua niin täältä on päästävä pois ja vähän helvetin sassiin. Punavihreä lahko on sumputtanut kaupungin liikenteen täysin sekaiseksi. Sinne ei edes haluta yksityisautoja. Kameroita joka kulmassa kyttäämässä. Ilman GPS:ää siellä olisi entinen asukas tosi lirissä. Täysin epälooginen kylä, jossa liikenne on suunniteltu taphatuvaksi vain pyörällä ja julkisilla liikennevälineillä.

Jaska Brown kirjoitti...

Anonyymi: Voipi olla noinkin, kunhan systeemiin ensin tottuisi. Vähän sama juttu kuin liikenneympyröiden kanssa. Nehän ovat nyt yleistyneet joka kuntaan, kylään ja kaupunkiin. Silloin kun niitä alettiin 2000-luvun alussa rakentaa enemmän, muistan silloisella kotipaikkakunnallani Huitsinnevadassa nähneeni loistosuorituksen, jossa edessäni ajanut liikenneympyrään tulija laittoi vilkun päälle vasemmalle. Ja kääntyi myös vasemmalle - olihan sitä kautta lyhyempi matka eikä ympyrässä onneksi sattunut olemaan muita.

Becker: Olen viimeksi ajanut Helsingissä autolla muistaakseni vuonna 2010. Nykyään sinne en mene suurin surminkaan muuten kuin julkisilla. Ja niilläkin liikkuessa huomaa että meno on mennyt villimmäksi sattuneista syistä. Johon syyllinen on punavihreä lahko. Enkä tarkoita liikennejärjestelyjä.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Helsingin poromestari II lienee asiantuntija tälläkin osiolla. Kabulin liikeenneratkaisut saattaisivat olla ratkaisu myös Tsadin liikennekatastrofeihin?! Ja jos ei vauhtisokeat tottele niin Jan I tulee koppaan nokkaan.

Anonyymi kirjoitti...

https://yle.fi/uutiset/3-9219711

Lappeenrannasta sen verran että piti saada uusi hieno teatteri, joka maksoi varmaan 20 milj. No, huomattiin että rahat eivät taida riittää ylläpitoon vaikka pyörisivät esitykset täpöräysille katsomoille koko ajan. Ihmeellistä touhua päättäjiltä.