Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 9. syyskuuta 2017

Uusinta: Gott schütze den König

Lukijalle: Kun viime viikolla tuli julkaistua venäläisistä vastaava juttu uusintana, niin pistetään nyt britit samaan hintaan pakettitarjouksena:

Vuonna 1707 Englannin ja Skotlannin kuningaskuntien parlamentit solmivat sopimuksen, joka sinetöi - ainakin ensi vuoteen asti - maiden yhdistymisen Isoksi-Britanniaksi. Sitä ennen mailla oli ollut personaaliunioni eli yhteinen hallitsija jo vuodesta 1603, mutta parlamentit olivat toimineet itsenäisesti.

Yhdistyneen Kuningaskunnan ensimmäiseksi hallitsijaksi tuli kuningatar Anna, jonka asema ei käytännössä muuttunut yhdistymisen myötä. Onnettomien sattumien takia Stuartin kuningassuku sammui häneen ja vuonna 1714 uudella valtiolla oli edessään uuden hallitsijan etsintä. Voi vain kuvitella, kuinka onnetonta oli kuningatar Annan yksityiselämä. Hän koki puolisonsa, Tanskan prinssi Yrjön kanssa 17 raskautta. Kuusi päättyi keskenmenoon. Kuusi kertaa lapsi syntyi kuolleena. Viidestä elävänä syntyneestä lapsesta kaksi vanhinta kuoli isorokkoon, nuorempi kahdeksan kuukauden ikäisenä ja vanhempi kuusi päivää myöhemmin alle kaksivuotiaana. Kaksi nuorinta kuolivat heti syntymän jälkeen. Vanhimmaksi eli William, joka kuoli pian yksitoista vuotta täytettyään tuntemattomaksi jääneeseen sairauteen, muutamaa kuukautta sen jälkeen kun Annan viimeiseksi jäänyt raskaus oli tuottanut kuolleena syntyneen pojan. Seuraavana vuonna Annan isä, entinen Englannin kuningas Jaakko II (Skotlannin kuningas Jaakko VII) kuoli. Kuninkaana hän oli ollut vain vuoteen 1688 asti, jolloin Vilhelm III Oranialainen yhdessä vaimonsa, Annan sisaren Marian kanssa oli kukistanut hänet. Lapsettomasta kuningasparista Maria oli kuollut 1694 ja hänen miehensä Vilhelm III kuoli 1702, jolloin Annasta tuli kuningatar. Vuonna 1708, vuosi Englannin ja Skotlannin yhdistymisen jälkeen kuningatar jäi leskeksi.

Elämässään enemmän kuin tarpeeksi kärsinyt sairaalloinen kuningatar kuoli 49-vuotiaana. Perimysjärjestys oli epäselvä, koska kovin läheisiä sukulaisia ei ollut. Tällöin parlamentti päätti käyttää vallanperimyslakiin kirjattua oikeuttaan ja sivuutti kylmästi normaalissa kruununperimysjärjestyksessä lähimmät ehdokkaat. Valituksi tuli äidinäitinsä kautta Stuart-sukuun kuulunut Hannoverin hallitsija George, kuninkaana suomalaisittain Yrjö I.

Uusi kuningas oli siis saksalainen prinssi. Noin periaatteessa. Käytännössä eurooppalaiset kuningassuvut naivat toisiaan ristiin rastiin siten, että kaikki olivat enemmän tai vähemmän sukua toisilleen. Yleensä enemmän. Kun taannoin tutkin Venäjän tsaarien verenperimää, sai havaita heidän olleen käytännössä saksalaisia. Viimeinen tsarevits Aleksei oli venäläinen vain 0,4-prosenttisesti ja 88-prosenttisesti saksalainen. Nyt tein saman tutkimuksen brittiläiselle kuningashuoneelle, tosin tällä kertaa tyydyin menemään vain kahdeksanteen sukupolveen taaksepäin eli 256 esivanhempaan. Noin nyrkkisääntönä - joissain tapauksissa piti kaivautua vähän kauemmas ja toisaalta aika usein ei kaikissa sukuhaaroissa päässyt kahdeksanteen sukupolveen asti. Mikäli näin onnettomasti pääsi käymään, laskettiin kauimman tunnetun esivanhemman mukaan kaikkien häntä edeltäneiden kansallisuus samaksi.

Näin laskien tuore kuningas Yrjö I oli verenperimältään: GER 62,9 %, FRA 9,8 %, POL 7,4 %, SCO 5,9 %, ENG 3,5 %, AUT 3,1 %, CZE 2,3 %, LUX 2,0 %, DEN 1,2 %, HOL 0,8 %, ITA 0,8 %, POR 0,4 %. Hän pääsi siis valtaistuimelle skotlantilaisen Stuart-suvun yhteyden perusteella, mutta skotti oli vasta neljänneksi yleisin kansallisuus vajaan kuuden prosentin osuudella, englantilaista oli vain 3,5 prosenttia.

Tuore kuningas ei koskaan englannin kieltä oppinut ja vietti melkoisen osan ajastaan Hannoverin tiluksilla. Vaimostaan Sophia Dorotheasta hän oli eronnut jo kauan ennen kuninkaaksi tuloaan. Puoliso oli äitinsä puolelta ranskalaista sukujuurta (isän kautta enimmäkseen saksalainen, mutta cocktail sisälsi paljon muutakin), joten lapset olivat enää vain niukasti saksalaisenemmistöisiä.

Yrjö I:n seuraajaksi tuli hänen poikansa Yrjö II. Verenperimä oli: GER 50,4 %, FRA 30,1 %, POL 6,3 %, SCO 2,9 %, CZE 2,5 %, AUT 2,1 %, ENG 1,8 %, LUX 1,6 %, DEN 1,0 %, HOL 0,8 %, ITA 0,4 %, POR 0,2 %. Isänsä tullessa kuninkaaksi kruununprinssi oli jo naimisissa Ansbachin prinsessa Carolinen kanssa. Tuleva kruununprinsessa oli verenperimältään yli 90-prosenttisesti saksalainen. Jälkikasvua siunaantui kahdeksan lapsen verran.

Vanhin lapsista, kruununprinssi Fredrik oli huonoissa väleissä isänsä kanssa. Hän ehti kuolla keuhkopaiseeseen ennen isäänsä, joten verenperimältään GER 71,1 %, FRA 15,0 %, POL 4,1 %, CZE 2,2 %, AUT 1,9 %, SCO 1,5 %, DEN 1,5 %, LUX 1,2 %, ENG 0,9 %, HOL 0,4 %, ITA 0,2 %, POR 0,1 % ollut prinssi ei koskaan päätynyt kuninkaaksi. Naimisiin hän kyllä ehti Saksi-Gothan prinsessa Augustan kanssa. Kuten tittelistä huomaa, kyseessä oli taas saksalainen. Verenperimä oli kylläkin vain kahdelta kolmasosaltaan germaaninen, loppuosa oli enimmäkseen puolalaista ja pohjoismaalaista perua. Tässä vaiheessa alkoi sitten taipumus vähän läheisempään sisäsiitokseen, prinsessan vanhemmat olivat pikkuserkuksia. Aiemmissa tapauksissa yhteisiä esi-isiä pitää etsiä kauemmista sukupolvista.

Menehtyneen kruununprinssin vanhimmasta pojasta tuli sitten hänen isoisänsä kuoltua Yrjö III. Hän oli verenperimältään GER 69,7 %, POL 8,9 %, FRA 7,9 %, DEN 5,2 %, CZE 1,9 %, AUT 1,7 %, SWE 1,6 %, SPA 1,0 %, SCO 0,7 %, LUX 0,6 %, ENG 0,4 %, HOL 0,2 %, ITA 0,1 %. Uusi kuningas osoitti kehityskelpoisuutta olemalla ensimmäinen Hannover-sukuinen hallitsija, joka osasi englantia. Reipasotteisena hän pyrki myös kahmimaan valtaa itselleen parlamentilta. Vähitellen kävi sitten ilmi, ettei kuninkaalla olleet kaikki muumit laaksossa, mikä oli erityisen vakavaa siksi että muumeja ei oltu vielä edes keksitty. Kuninkaan jästipäisyys siirtokuntia kohtaan sai amerikkalaiset nousemaan kapinaan, jonka seurauksena syntyi Yhdysvallat. Olisi muuten hauskaa kuvitella tilannetta, jossa Pohjois-Amerikka olisi edelleen kokonaisuudessaan Britannian hallinnassa. Puolisokseen hän otti hyväksi koettuun tapaan saksalaisen, Mecklenburg-Strelitzin Charlotten. Sukutausta oli yli 95-prosenttisesti saksalainen. Jotkut moittivat tuoretta puolisoa "rumaksi", mutta se ei Yrjön tahtia haitannut. Lievästä hulluudestaan huolimatta hän ymmärsi hyvän päälle ja parille syntyi peräti 15 lasta.

Pariskunnan lapset olivat siis entistäkin saksalaisempia. Jakauma oli GER 82,7 %, POL 5,2 %, FRA 4,0 %, DEN 3,6 %, AUT 1,2 %, CZE 1,0 %, SWE 0,8 %, SPA 0,5 %, SCO 0,4 %, LUX 0,3 %, ENG 0,2 %, HOL 0,1 %. Brittiläistä verta oli siis enää alle prosentti, kun skottilainen ja englantilainen lasketaan yhteen. Isänsä kuoltua 1820 uudeksi kuninkaaksi tuli Yrjö IV, joka oli käytännössä ollut hallitsijana jo vuodesta 1811 isänsä seottua lopullisesti. Vauhdikas kuningas oli panomiehiä, jonka rakastajattarien määrästä kiistellään vieläkin. Aviottomia lapsiakin oli aika liuta, mutta ajan tiukkapipoisuuden takia heistä ei ollut apua kruununperimyksessä. Päälle päätteeksi hän oli kruununprinssinä ollessaan mennyt salaa naimisiin katolilaisen kanssa. Tämä periaatteessa olisi sulkenut Yrjön pois kruununperimysjärjestyksestä, joka suhtautuu edelleenkin hyvin nuivasti katolilaisuuteen. Avioliitto hoidettiin kuitenkin hiljaisuudessa pois päiväjärjestyksestä ja uudeksi puolisoksi hommattiin, yllätys yllätys, saksalainen prinsessa. Lapsionnea pariskunnalla ei kuitenkaan ollut, sillä ainoa lapsi oli tytär, joka itse kuoli 21-vuotiaana 1817 synnyttäessään ainoan lapsensa, kuolleena syntyneen pojan. Näin kruununprinssiksi tuli Yrjö IV:n noustessa valtaistuimelle hänen nuorempi veljensä Fredrik. Tämän avioliitto Preussin prinsessan kanssa oli kuitenkin lapseton ja Fredrik kuoli ennen vanhempaa veljeään, jolloin uudeksi kruununprinssiksi ja sittemmin kuninkaaksi tuli seuraava veli Vilhelm IV. Vilhelmin puoliso oli - rumpusoolo - saksalainen prinsessa. Parin molemmat lapset kuolivat aivan pieninä. Vilhelmin kymmenestä vanhemmasta lapsesta (hän oli 27 vuotta vaimoaan vanhempi) ei ollut hyötyä kruununperimyksessä, koska he olivat tietysti aviottomia. Veljeksistä seuraava, Kentin herttua Edvard, oli kuollut jo pian isänsä jälkeen, mutta jättänyt jälkeensä yhden lapsen. Lapsen äiti oli leskiherttuatar, Saksi-Coburg-Saalfeldin prinsessa Viktoria. Eikä tuollaisella tittelillä varustettu nainen voi olla mitään muuta kuin saksalainen, tällä kertaa yli 97-prosenttisesti. Harvempi tietää, että herttuaparin lapsella oli veli- ja sisarpuoli äidin kautta; hän oli mennyt naimisiin herttuan kanssa vasta ensimmäisen aviomiehensä kuoltua.

Parin lapsi oli nimeltään Viktoria. Hänestä tuli kuningatar juuri 18 vuotta täytettyään ja hän pitänee hallussaan pisimpään Britanniaa hallinneen monarkin titteliä vielä parin vuoden ajan. Brittiläisyyden symboliksi nousseen kuningattaren verenperimä oli: GER 90,0 %, POL 2,6 %, DEN 2,4 %, FRA 2,0 %, SWE 0,8 %, AUT 0,6 %, CZE 0,5 %, HOL 0,4 %, SPA 0,2 %, SCO 0,2 %, LUX 0,1 %, ENG 0,1 %. Muutama vuosi valtaantulonsa jälkeen hän meni naimisiin Saksi-Coburg-Saalfeldin herttuan pojan, prinssi Albertin kanssa. Kuten tittelistä voi päätellä, aviopuolisot olivat sukua toisilleen - serkuksia. Albert itse oli lähes täysin puhtaasti saksalainen, noin 98-prosenttisesti. Avioliitto tuotti yhdeksän lasta, joista tyttäret naitettiin ympäri Euroopan kuningashuoneita levittämään brittiläistä valtaa saksalaisen verenperimän kautta. Tyttäristä Viktoriasta tuli Saksan keisarinna, Alicesta Hessenin suurherttuatar (ja sitä kautta Venäjän keisarinnan äiti), Helenasta Schleswig-Holsteinin prinsessa, Beatricesta Espanjan kuningattaren äiti. Nuoremmista pojista Alfredista tuli Romanian kuningattaren ja Arthurista Ruotsin kruununprinsessan isä.

Vanhimmasta pojasta tuli luonnollisesti kuningas Edvard VII. Tässä vaiheessa saksalaisuusaste kävi huipussaan: GER 94,0 %, DEN 1,6 %, POL 1,3 %, FRA 1,0 %, SWE 0,8 %, HOL 0,4 %, AUT 0,3 %, CZE 0,2 %, SPA, SCO, LUX ja ENG 0,1 %. Puolisokseen kruununprinssi oli valinnut Tanskan tulevan kuninkaan tyttären, prinsessa Aleksandran. Äkkinäinen voisi päätellä, että saksalainen ylivalta loppui ja kuningashuoneeseen saatiin pohjoismaista verta. Kattia kanssa, saksalaiset olivat onnistuneet soluttamaan Tanskan kuningashuoneen siten, että prinsessa oli yli 90-prosenttisesti saksalainen ja tanskalainen verenperimä oli prosentin luokkaa.

Edvardin jälkeen kuninkaaksi nousi vanhimman pojan kuoltua hänen toinen poikansa Yrjö V. Verenperimä: GER 92,7 %, FRA 2,3 %, DEN 1,2 %, HOL 1,0 %, SWE 1,0 %, POL 0,7 %, SCO 0,6 %, CZE 0,3 %, AUT 0,2 %, SPA 0,1 %. Äiti Aleksandrassa oli pieni ripaus skottia, mikä pelasti brittiläisen verenperimän valumasta täysin olemattomiin. Kuninkaan yli 90-prosenttinen saksalaisuus ei kuitenkaan ollut mikään haittatekijä ensimmäisessä maailmansodassa. Päinvastoin, korostaakseen brittiläisyyttään kuningas antoi 1917 julistuksen, jossa kuningashuoneen nimi vaihdettiin Saksi-Coburg-Gothasta Windsoriksi ja kaikista saksalaisista arvonimistä luovuttiin. Perintötekijät huomioiden tämä oli aika ironista. Etenkin kun puolisokin oli tuttuun tapaan saksalainen prinsessa, Teckin herttuatar Mary. Tosin hän oli syntynyt sattumoisin Lontoossa ja isänäitinsä kautta unkarilainen, vaikka olikin sentään noin kahdelta kolmasosaltaan saksalainen. Äidinäidin puolelta esi-isiin kuului Yrjö II, joten hän oli etäistä sukua miehelleen.

Kuningasparin jälkeläisten saksalaisosuus siis pieneni - ei se kyllä toisaalta olisi voinut paljon suurentuakaan. GER 78,4 %, HUN 14,1 %, FRA 2,8 %, DEN 0,9 %, POL 0,9 %, SWE 0,8 %, CZE 0,7 %, SCO 0,6 %, HOL 0,5 %, AUT 0,2 %, SPA 0,1 %, LUX 0,1 %. Ensin valtaistuimelle nousi Edvard VIII, joka joutui luopumaan vallasta. Hallitus ei näet hyväksynyt kuninkaan puolisoksi kahdesti eronnutta aatelitonta amerikkalaisnaista. Edvard piti päänsä ja erosi kuninkaan tehtävästä mennäkseen naimisiin. Kuninkaaksi tuli hänen nuorempi veljensä Yrjö VI. Hän oli mennyt naimisiin Skotlannin alempaan aatelistoon kuuluvan Lady Elizabeth Bowes-Lyoninkanssa, jota ei varmaan olisi pidetty tulevalle kuninkaalle sopivana - etenkin äidin puolelta sukupuussa oli ihan normaali-ihmisiä. Kukaan ei kuitenkaan odottanut hänestä tulevan kuningasta, joten isoveljen yllätysratkaisu raivasi tietä brittiläiselle verenperimälle kuningashuoneessa. Yli satavuotiaaksi elänyt uusi kuningatar oli nimittäin lähes täysin brittiläinen. Vaikka hän kuuluikin virallisesti Skotlannin aatelistoon, lähes kaksi kolmasosaa oli englantilaista ja vain hieman yli 20 % skottia. Mukana cocktailissa oli myös muutaman prosentin osuus irlantilaista.

Toinenkin maailmansota käytiin siis saksalaistaustaisen kuninkaan johdolla, mutta sen jälkeen hallitsijaksi tuli nykyinen kuningatar Elisabet II - ensimmäinen hallitsija vuosisatoihin, joka ei ollut suurimmaksi osaksi saksalainen. Toki yleisin kansallisuus perimässä oli yhä germaaninen: GER 39,2 %, ENG 32,4 %, SCO 11,2 %, HUN 7,0 %, FRA 4,5 %, IRL 3,1 %, HOL 0,6 %, DEN 0,5 %, POL 0,4 %, SWE 0,4 %, CZE 0,3 %, AUT 0,1 %. Ilmeisesti tilanteesta säikähtäneenä Elisabet otti puolisokseen Kreikan ja Tanskan prinssi Philipin. Titteleistä huolimatta Philip on yli 90-prosenttisesti saksalainen. Tanskalaista verta on vähän yli prosentti ja kreikkalaista ei lainkaan. Saksalaisveren lisäämisen ohella tuli samalla harjoitettua sukulaisten naimista, Britannian hallitsijapariskunta on keskenään kolmannet serkukset.

Jälkeläiset ovat perimältään: GER 66,4 %, ENG 16,3 %, SCO 5,7 %, HUN 3,5 %, FRA 3,0 %, IRL 1,6 %, DEN 0,9 %, POL 0,8 %, HOL 0,8 %, SWE 0,3 %, CZE 0,3 %, RUS 0,2 %, AUT 0,2 %, LUX 0,1 %. Niinpä kruununprinssi Charles on jälleen enimmäkseen saksalainen. Charles puolestaan teki elämänsä pahimman erheen - ja se on paljon se - menemällä naimisiin Diana Spencerin kanssa. Paitsi että yli 60-prosenttisesti englantilainen, vajaa 30-prosenttisesti skotti ja tilkkasen irlantilainen prinsessa vei kuningassuvusta saksalaisen laatuenemmistön, liitto päättyi eroon.

Prinssit William ja Harry ovat verenperimältään: ENG 40,0 %, GER 33,4 %, SCO 16,9 %, IRL 4,7 %, HUN 1,8 %, FRA 1,5 %, DEN 0,4 %, POL 0,4 %, HOL 0,4 %, SWE 0,2 %, CZE 0,2 %, RUS 0,1 %, AUT 0,1 %. William meni naimisiin ihan tavallisen - tai no, yläluokkaa sentään joskaan ei aatelia - brittitytön Catherine Middletonin kanssa. Kate on ilmeisesti sukujuuriltaan aivan täysin englantilainen. (Korjaus 10.9.2017: Katessa on tiettävästi 1/16 skottiverta ja tilkka ranskalaista, seuraavassa kappaleessa esiintyvät prosenttiluvut korjattu tämän mukaisiksi)

Eräänä viime kesän aamuna nousin aikaisin ylös ja tarkistin uutiset. Vaimon herättyä totesin: "Huomenta, siipimutterista tuli sitten pojan isoisä!" Kesti vähän aikaa ennen kuin unenpöpperössä viesti meni perille. Windsorin pikkuprinssi George on verenperimältään ENG 68,6 %, GER 16,7 %, SCO 11,6 %, IRL 2,3 %, HUN 0,9 %, FRA 0,9 %, DEN 0,2 %, POL 0,2 %, HOL 0,2 %, SWE 0,1 %, CZE 0,1 %. Ensimmäinen englantilaisenemmistöinen kruununperillinen vuosisatoihin.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Herttuatar Catherinella on hieman skottilaista ja ranskalaista verta suonissa, mutta pikkuprinssi George on joka tapauksessa reilusti yli 50-prosenttisesti englantilainen. Kate on hyvä roolissaan, ilo silmälle ja sopivan hienostunut muttei snobi.

Prinssi Harryn mielitietty Meghan Markle on afrikkalaisamerikkalainen näyttelijä, joka on Pukumiehet-sarjasta tunnettu. Hän on opiskellut afrikkalaisuutta ja kampanjoinut naisten ja vähemmistöjen puolesta, joten jos hänestä tulee kuninkaallinen saa intersektionaalinen feminismi melkoisen piristysruiskeen. Sehän olisi ilon ja riemun päivä meille kaikille. Kieltämättä hänkin on hemaiseva lyyli ja myös nokkeluutta löytyy, josta britit tykkäävät.

Catherinen sukujuurista
Marklen perheestä
Markle pitää Trumpia naistenvihaajana
Markle tentissä brittiläisyydestä

Jaska Brown kirjoitti...

Ano: Kiitoksia tiedosta. Tuo Katen ranskalaisuus ei olisi tähän laskelmaan riittänyt, mutta skottilaisuus kyllä. Teen korjauksen kunhan ennätän.

Veijo Hoikka kirjoitti...

J-leaks, upeaa.
Et viitsisi anaalyysin tehdä svenskutalandebättrefolkin sukujen pudasverisyydestä.......?

Qroquius Kad kirjoitti...

Mikäli Veijo tarkoitti maamme ruotsinkielistä väestöä, ovat he kyllä ymmärtääkseni omastakin mielestään varsin suomalaisia, joskin ruotsinkielisiä sellaisia.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Sorry. Käytin väärää termiä. Tarkoitin ruotsalaisia kuninkaallisia.

Jaska Brown kirjoitti...

Veijo Hoikka: Hyvä idea. Pitääpä tutkia tuota Ruotsin kuningashuonetta, eli oliko se nyt jo seitsemäs polvi matuja menossa ja edelleen elävät kansan kustannuksella.

Anonyymi kirjoitti...

Itseähän olen maahanmuuttaja ensimmäisessä polvessa. Muutin maahan äitini kohdusta 70-luvun loppupuolella. Voi sitä kulttuurishokkia, ensimmäinen muistikuvani Suomesta oli .. noh masentava. eli ei siitä sen enempää.

Olen ajoittain kokenut suuria vaikeuksia integroitua tähän maahan. Suunnitelmissa onkin vielä joskus piipahtaa synnyinseudulla ehkä noin niinkuin nostalgiatrippi mielessä.

Että notta mamu se miekii!

Jaska Brown kirjoitti...

No tuo olikin uusi määritelmä maahanmuuttajalle. Eiköhän sovita että pidetään suut kiinni, kyllä suvaitsevaisto muuten tuonkin argumentin ottaa käyttöön. Keksiväthän ne senkin, että olemme kaikki jääkauden jälkeisten mamujen jälkeläisiä. Ja onhan tuo synnytysargumentti siinä mielessä pätevämpi, että sen aikana Suomi on jo ollut valtionakin olemassa!