Uutiskatsaus II

Eli muutamia sivuhuomautuksia menneen viikon uutistulvasta.


1. Hui, hakaristi!

Haaparantalaisen, Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan lätkäjoukkue Asplövenin puheenjohtaja pakotettiin eroamaan hänen julkaistuaan Facebook-sivuillaan kuvan Suomen ilmavoimien vanhasta lentokoneesta. Koneessa kun oli Suomen ilmavoimien vanha tunnus eli hakaristi. Harvoin on saanut nauraa yhtä makeasti myötähäpeästä. Kyseessähän on tunnus, joka otettiin käyttöön jo vuonna 1918, jolloin muuan itävaltalainen korpraali vielä oli parhaillaan naama Ypresin mudassa. Kaiken huippu on se, että tunnus oli Suomen ilmavoimien ensimmäisen koneen lahjoittajan, ruotsalaisen kreivi von Rosenin henkilökohtainen onnenmerkki. Mutta loppujen lopuksi kyseessähän on vain historiaa tuntemattomien, taikauskoisten suvaitsevaisten tabu-uskon huvittava seuraus. Odottelemme milloin he hyökkäävät ruotsalais-sveitsiläistä teollisuusjätti ABB:tä vastaan, olihan ASEA:n tunnuksena aikoinaan hakaristi.


2. Paasto Light

Suivaantuneina pahasta ruuasta pakoloiset päättivät mennä nälkälakkoon. Lakko kesti melkein yhden rupeaman. (Vanhaa sanaa tuntemattomille kerrottakoon, että rupeama tarkoittaa kahden ruokailun välistä aikaa.) Välittömästi median kameramiesten poistuttua paikalta Irakin ihmeet ryntäsivät paikalle täyttämään kovasti kärsinyttä mahaansa, raukkaparkojen ruokailu kun viivästyi puolisen tuntia. Onneksi näky kuitenkin tallentui pikseleiksi. Ruokaa santsattiin muutamiakin kertoja. Ihan hyvä että maistui. Tämmöistä ruokaa arvostamaan tottunutta kun pisti suoraan sanoen vihaksi, kun Irakin armeijan luutnantti organisoi ruokaprotestimarssin todeten, että "ruoka ei kelpaisi koirillekaan, ehkä nyt sentään naisille". Perkele. Minä kun olen kotonakin opettanut lapsille, että ruuasta ei valiteta. Ruokapöydästä löytyy aina kaksi vaihtoehtoa: syö tai ole syömättä. Jos ei maistu, niin sitten odottaa kunnes muut ovat syöneet ja sen jälkeen saa halutessaan syödä näkkileipää. Ilman muita päällisiä kuin ylähuuli. Toistaiseksi ei ole niin huonoa ruokaa ollut, ettei olisi kelvannut. Suosittelen samaa Irakin pojille. Se on turha valittaa, että ei ole samanlaista ruokaa kuin kotimaassa. Ei Suomessa ole tapana syödä paahdettuja kamelin kiveksiä kaktuksenlehtipedillä. Ja jos on mautonta, niin suolaa ja pippuria löytyy varmasti VOK:in ruokapöydästä, kyllä minä ja kaverini olemme sen verran veroja maksaneet.


3. Peukkua

Edellisen viikon uutiskatsauksessa totesin: Kansan todellisista mielipiteistä saa aika hyvän kuvan perkaamalla maakuntalehtien uutisia. Niissä, toisin kuin valtakunnallisissa lehdissä, pakoloiskeskustelujen uutiset eivät yleensä ole suljettuja kommentoinnilta. Ylivoimainen enemmistö kommentoinnista on rutinuivaa ja peukutusten määrä paljastaa vielä enemmän. Päätin tutkia väitettä lähemmin ja vierailin eri puolella Suomea ilmestyvien paikallislehtien sivuilla. Niissä, missä pystyi peukuttamaan, ei tarvinnut kommenttia edes lukea tietääkseen kannattaako antaa yksi peukutus lisää vai ei. Riitti kun katsoi peukutusten lukumäärää suhteessa muihin kommentteihin. Ylivoimaisessa enemmistössä peukutuksia oli noin kolminkertainen määrä verrattuna suvaitsevaiskommenttivähemmistöön. Huomautan kuitenkin, että moraalini ei sallinut minun peukuttaa sokkona, vaan luin jokaisen kommentin varmuuden vuoksi ennen peukutusta. Poikkeuksia moninkertaisuussäännöstä ei löytynyt.


4. Kaksi tonnia per lärvi

Taannoin Suomesta viskattiin huuthelkkariin eli Albaniaan 150 turhapaikanhakijaa. Homma maksoi noin 300 kiloeuroa. Reittilento olisi tullut halvemmaksi, mutta siihen suostui vain 30 karvarannetta. Muut kaipasivat kotimatkalle seurakseen kukin yhden poliisin pitämään kädestä kiinni. Tällä perusteella on laskettu, että nyt parin kuukauden sisällä maahan livahtaneiden pakoloisten karkoitus kestää kuukausikaupalla ja maksaa miljoonia. Hyvä tietysti sekin, jos ne karkoitettaisiin, mutta tuo kestoaika ja hinta.
Voi helvetin helvetti. Ei taivu järki tuolle mutkalle mitenkään päin. Voisivat ulkoistaa tuon palautushomman minulle. Saatanan yksinkertainen juttu:
1) Käsitellään hakemus. Oletko tullut Suomeen sotaa käyvästä maasta, jossa olet joutunut vainotuksi? Jos vastaus kysymykseen on ei (on tullut esim. Ruotsin kautta), oikeutta turvapaikkaan ei ole ja voidaan siirtyä kohtaan 2.
2) Poistutko itse maasta Ruotsin (tms) puolelle omin neuvoin vai haluatko kyydin? Jos ei Ruotsi kiinnosta, siirrytään kohtaan 3.
3) Lähdetkö sitten Irakiin (tms) reittilennolla, kyyti maksetaan? Jos ei, siirrytään kohtaan 4.
4) Siinä tapauksessa olet pidätetty. Sinut siirretään mahdollisimman pikaisesti lentokentälle. Saat valita, lähdetkö kotimaahasi vai Keski-Afrikkaan, jonka kanssa Suomi on tehnyt sopimuksen näiden tapausten varalta. Kun ollaan saatu lasti kasaan, lennätetään perille ja päästetään takaisin luontoon.
Luulen, että kovin usein ei tarvitse mennä vaiheeseen 4 asti. Etenkin kun kerrotaan, miten vaihe 4 tapahtuu. Sinne asti ei joudu kuin omasta vapaasta tahdostaan, koska voisi lähteä suosiollakin. Ei tarvita yhtä saattajaa per lurjus, kun lentokentällä porukka pakataan rahtikonttiin. 50 per kontti menee hyvin, sopu sijaa antaa. Sitten muutama kontti rahtikoneeseen ja valvomaan ei tarvitse kuin pari-kolme miestä konepistoolin kanssa. Tällä systeemillä ei 30 000 pakoloisen karkotukseen tarvita kuin vajaa sata lentoa. Tai jos oikein taloudelliseksi heittäytyy, niin vuokrataan rahtilaiva pariksi viikoksi. Sinne mahtuu helposti koko sakki kerralla. Konttimajoitus, ulkoilumahdollisuus tunti kerrallaan päivittäin vaatii semmoisen jääkärijoukkueen verran vartijoita. Ei muuta kuin matkaan, ankkuri alas Basran satamassa ja lasti purkuun. Problem solved.


5. Hyvä naamio, paha naamio

Taannoin poliisi etsi valtavin operaatioin miestä, joka oli naamioinut kasvonsa ja seisoskeli julkisella paikalla pidellen Suomen lippua. Tässä äskettäin luvattomaan mielenosoitukseen osallistuneet, kasvonsa naamioineet henkilöt pahoinpitelivät miehen käymällä kymmenen yhtä vastaan. Viranomaisia heidän etsimisensä ei kiinnosta.
Kuvitellaanpa, että Rajat kiinni -mielenosoitukseen (huomhuom, luvallinen sellainen) olisi osallistunut naamioryhmä, joka olisi pahoinpidellyt heidän joukkoonsa rynnänneen suvakin. Olisiko media yhtä hiljaa tai nakkaisiko poliisi asiasta paskojakaan? Tai mitenhän muuten olisi käynyt, jos näiden naamioituneiden antimielenosoittajien joukossa olisi ollut yksi mustan sijasta valkoiseen huppuun sonnustautunut? Seisoen ihan rauhassa paikallaan, Suomen lippua pidelleen. Olisiko häntä etsitty kissojen ja koirien kanssa?


6. Suurin yhteinen tekijä

Mielenosoitusten ja vastamielenosoitusten porukoita oli muutenkin mukava seurata. Huomasin Rajat kiinni- ja Ei rasismille -mielenosoittajilla ainakin yhden yhteisen piirteen. Molemmat elävät Rajat kiinni- mielenosoittajien tienaamilla rahoilla. Tunnen useita henkilöitä, jotka olivat RK-mielenosoituksissa. Kaikki ovat kunniallisia nettoveronmaksajia. Sen sijaan en tunne yhtään ainoaa ER-mielenosoittajaliimatilhen näköistä, joka olisi töissä tai ainakaan sellaisessa työssä, josta on yhteiskunnalle enemmän hyötyä kuin haittaa. Monikulttuurikoordinaattoria ja uggabuggan tulkkia ei lasketa hyötytyöntekijöiksi.
Suomen pitävät käynnissä turvaliiviasuiset miehet. Tässä päivänä muutamana oli tämmöinen porukka tekemässä duunia paikassa, joka vaikutti minun menoihini, noin tarkemmin yksilöimättä. Ohimennessä kysäisin, mikä on homman aikataulu. Totesivat etteivät vielä tiedä ja "pitäis saada ne syyrialaiset tänne hommiin, kun on kuulemma työvoimapula". Tuli muuten melkoisen nuivaa tekstiä. Täytyy myöntää, että taisin asiasta muutaman nuivemmanpuoleisen sanan todeta minäkin.


7. Koulumenestystä

Kasvatustieteen professori totesi, että koulumenestys ei korreloi mitenkään tulevan menestyksen kanssa, koska hänkin on jäänyt aikoinaan kahdesti luokalleen ja joutunut kulkemaan koulutuksessaan poikkeavaa reittiä edetäkseen. Kommentti ei kuitenkaan kerro niinkään koulumenestyksen hyödyttömyydestä vaan kasvatustieteen professorien tasosta.


8. Mitäpä sitä testaamaan

Toinenkin professori, tällä kertaa ihan varteenotettavalta alalta eli kemiasta oli aukonut päätään ehdottamalla ylioppilaskirjoituksista luopumista. Tämähän on ollut vasemmiston (en tiedä edustaako lausunnon antaja mitään puoluetta vai oliko tämä vain sattumaa) lempilapsi jo ikuisuuden. Toisaalta loogista - luopua nyt siitä ainoasta osasta suomalaista koulujärjestelmää, joka toimii erinomaisesti. Professori perusteli asiaa säästöillä, kuinkas muuten. Ihan tämmöisen pienen viattoman kysymyksen esittäisin, että mitäpä professori aikoisi abiturienteilla sitten teettää ne säästyvät kuukaudet? Ainakin jutusta saa sen käsityksen, että tällöin voisi opiskella laajempaa ainevalikoimaa. Jos tämä on tarkoitus, niin ihan veikkauksena saa heittää, kumpi tulee kalliimmaksi, lukiolaisen itsenäinen opiskelu YO-kokeisiin vai lisäkurssien järjestäminen?
Ylioppilaskokeiden hyöty on - jos tuo taloudellinen säästö unohdetaan - neliosainen verrattuna niistä luopumiseen. Ensinnäkin ne kouluttavat järjestelmälliseen työntekoon tavoite mielessä. Toiseksi loppukoe on erinomainen stressinsietotesti. Kolmanneksi ne tekevät kansallisen vertailun mahdolliseksi, mitä eivät lukio-opettajien usein subjektiiviset arviot tee. Neljänneksi kokeen ensisijainen tarkoitus ei ole mitata osaamista, vaan se on tehokkain mahdollinen oppimistilanne! Viimeisessä puhun vain omasta puolestani, mutta koulu- ja opiskeluaikojeni kokemus oli, että tunti kokeessa vastasi oppimisteholtaan viittä tuntia luentoja.
Vaikuttaa siltä, että ylioppilaskoe on tosiaan päätetty romuttaa. Yhtenä vahvana syynä tähän lienee sama kuin Ruotsissa eli mamujen huonompi koulumenestys. Ei arviointia - ei ongelmaa. Romuttamisintoon viittaa digitalisointiprosessi. Ikivanha strategia - jos halutaan lopettaa toimiva järjestelmä, se pitää ensin muuttaa toimimattomaksi. Ensin romautetaan ylioppilaskirjoitusten toimivuus digitalisaatiolla ja sitten todetaan että eihän tämä homma toimi, jonka jälkeen lopetetaan koko paska, sillä entiseen systeemiin palaaminen olisi taantumuksellista. Digitalisointi saattaisi toimia äidinkielessä, vieraissa kielissä ja humanistisissa reaaliaineissa, mutta ei helvetti vie kemian rakennekaavoja käydä editorilla kirjoittamaan. Siinä menisi muoto sisällön edelle ja pahasti. Fysiikan kaavan huitaisee paperille muutamassa sekunnissa, mutta sen laatiminen digitaalisesti vie nykysysteemeillä kokeneeltakin käyttäjältä moninkertaisen ajan. Suunnitelmasta kertoo eniten se, että kuulemani tiedon mukaan alan aineisiin suunnitellaan vastaamistyökaluksi LaTeX-ohjelmistoa. Kyseinen ohjelma on matemaattisen tekstin ladontaohjelmisto. Jolla pystyy kirjoittamaan kaavaa vain viisi kertaa hitaammin kuin kynällä ja paperilla. Sen alkeiden opiskeluun kuluu yksi kokonainen kurssi korkeakoulussa. Tulee mieleen elokuva Maailmojen sota, jossa potkurikoneita lentäneille piloteille annettiin pikakoulutus suihkuhävittäjiin ja ei kun ufojen kimppuun. Homma toimii, mutta vain elokuvissa.


9. Puh pah pelistä pois

Mennään vaihteeksi urheilun puolelle. Ensi vuoden valmennusryhmät on valittu. Keihäänheiton viiden vuoden takainen nuorten maailmanmestari, MM-edustaja ja maailmantilaston tämän kauden 21. paras Sanni Utriainen putosi 16 urheilijan ykköstiimin ulkopuolelle jääden 43 urheilijan ns. EM-kisaryhmään ja selvästi alemmalle tuelle. Virallinen selitys oli: Sannin tulos olisi täyttänyt kriteerit, mutta se on vain ohjeellinen lähtökohta. Team Finlandin urheilijalla pitää olla näkymä menestyksestä aikuisten arvokisoissa. Sanni on ollut hyvä juniorisarjoissa, mutta aikuisten tasolla on ollut vaikeaa. Sillä perusteella hänen on katsottu olevan ainakin vielä EM-tasoa. Varsin tyylikäs ja onnistunut tasapainoiluvastaus SUL:n sumunlevittämöosastolta.


10. Vittumaisia miehiä

Iranin naisten jalkapallomaajoukkueen pelaajista noin puolet osoittautui miehiksi. Silti maajoukkue on naisten FIFA-rankingissa vasta sijalla 59. Tästä voimme päätellä, että muslimimiehet ovat siinä määrin akkamaisia, että eivät pärjää edes länsimaisille naisille. Eihän tämä kylläkään ollut kovin suuri yllätys, sillä sukupuoliyhteyden harjoittamisessakin muslimimiehiä tarvitaan yleensä useampia yhtä länsinaista kohti. Uutisen mukaan sukupuolen kanssa huijaaminen on ollut helppoa, koska maajoukkue pelaa pään ja raajat peittävissä peliasuissa. Tosin ei normaalipeliasukaan varmaan olisi asiaa liiemmin vaikeuttanut, koska paikalliset naiset ovat melkein yhtä rumia kuin sikäläiset miehet.


11. Kulttuurieroja

Ilta-Sanomille pitää antaa tunnustusta siitä, että se julkaisi jutun, jossa kerrottiin millaisia kulttuurishokkeja maahan tulleet pakoloiset ovat kohdanneet. Listaan kuului esimerkiksi se, että aikuinen nainen saattaa lähteä yksin kaupungille ja jos hänet tällöin raiskataan, se ei olekaan naisen vaan raiskaajan syy.
Voi hyvin uskoa, että tällaiset jutut saavat rauhallisetkin suomalaiset raivostumaan ja kiroamaan, että tuollaista porukkaa tänne ei todellakaan huolita. Minä en liity tähän joukkoon. Ymmärrän hyvin, että he kohtaavat vastaavanlaisia shokkeja. Mitä muutakaan voi odottaa, kun tulee paskamaasta sivistyneeseen maahan. Tällöin pitää vain opastaa, että täällä ollaan sivistyneessä yhteiskunnassa ja käyttäydytään sen mukaisesti. Syy siihen, että olet joutunut lähtemään pois, on siinä että oman maasi kulttuuri on epäonnistunut. Haistata sillä pitkät paskat ja omaksu sivistynyt länsimainen kulttuuri. Kun sitten palaat takaisin kotimaahasi, pystyt rakentamaan siitä omalta osaltasi sivistyneemmän.


12. Näkemykset muuttuvat

Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen meikäläisen blogissakin on ollut kumman hiljasta suvaitsevaiston taholta. Aika monesta on tullut ex-suvakki. Toki enemmistö on yhtä kahjoja kuin ennenkin, ainoastaan hiljempaa. On vaikea tunnustaa, että olivat ne maahanmuuttokriitikot (mihin muuten tuo sana on viime aikoina kadonnut?) kuitenkin oikeassa. Jos se yhtään lohduttaa, niin olen melkoisen varma yhdestä asiasta. Teistä tuntuu pahalta, kun olitte väärässä, mutta minusta tuntuu vielä pahemmalta että olen ollut kaikki nämä vuodet oikeassa.
Niille, jotka ovat yhä edelleen suvaitsevaisia, haluan antaa yhden neuvon mietittäväksi.
Me voimme nyt sulkea rajamme ja palauttaa tänne tulleet takaisin pikaisesti. Kun seuraamme muiden maiden tilannetta, voimme katsoa vaikka seuraavat kymmenen vuotta miten niissä käy. Jos me olemme väärässä, tunnustamme sen. Ja sitten voimme avata rajamme. Kyllä tulijoita riittää vielä silloinkin.
Jos taas päästämme maahamme halukkaat jo nyt, voimme myös katsoa mitä tapahtuu. Jos käy ilmi, että te olette väärässä, kuinka ajattelitte korjata tilanteen kymmenen vuoden kuluttua? Tai älkää vastatko, kukaan meistä ei halua oikeasti tietää.
On paljon helpompi rikkoa kuin korjata takaisin entiselleen. Siksi pitää miettiä tarkoin, kannattaako.