Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


torstai 15. lokakuuta 2015

Lyhyt johdatus maailmanhistoriaan

Maailmanhistorian kulun voi selittää yksinkertaisimmin tarkastelemalla eri aikakausina eri paikoissa vallinneiden yhteiskuntajärjestelmien suhtautumista toisiin yhteiskuntiin.

Yleisesti yhteiskunnat voidaan luokitella kahteen pääryhmään: staattisiin ja dynaamisiin.

Staattinen yhteiskunta ei pyri laajentamaan kulttuuripiiriään valtaamalla alueita tai levittämällä kulttuuriaan muiden kansojen keskuuteen. Ääritapauksessa staattinen yhteiskunta eristäytyy kokonaan muista kulttuureista. Esimerkkejä staattisista yhteiskunnista:
Pääsiäissaaren polynesialaiset, jotka olivat niin eristäytyneitä, että olivat jo unohtaneet muiden ihmisten olemassaolon.
Japani 1600-luvulta 1800-luvun puoliväliin, jolloin ulkomaalaiskontaktit olivat äärimmäisen rajoitettuja, jopa kuolemantuomion uhalla kiellettyjä.
Kiina, aina ja perinteisesti hyvin vähän ulkomailta vaikutteita vastaanottaneena.
Bysantti, joka sinnitteli tuhat vuotta palatsijuonitteluineen kunnes romahti muslimi-invaasion edessä.

Staattisille yhteiskunnille tyypillistä on hidas tai pysähtynyt kehitys, joka silloin tällöin ryöpsähtää äkillisesti eteenpäin. Parhaana esimerkkinä pysähtyneisyydestä väliaikaisin kehitysharppauksin toimii Kiina. Staattiset yhteiskunnat eivät aktiivisesti pyri levittämään innovaatioitaan muualle tai laajentamaan valtakuntaansa. Tämän takia staattiset yhteiskunnat eivät yleensä ole maailmanhistorian suurten murrosten kannalta kiinnostavia. Siksi niiden käsittely päätetään tähän.

Dynaaminen yhteiskunta on sellainen, joka vuorovaikuttaa aktiivisesti toisten yhteiskuntien kanssa. Dynaamiset yhteiskunnat voidaan jakaa neljään ryhmään:

1) Endeemiset yhteiskunnat, esimerkiksi itsenäinen Suomi 1990-luvulle asti. Yhteiskunta levittää vaikutteitaan muualle sekä ottaa niitä vastaan, mutta vain vähäisen geenivirran vallitessa. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteiskunnasta ei muuteta eikä sinne muuteta merkittävissä määrin. Maailmanhistorian kannalta endeeminen yhteiskunta ei ole erityisen merkityksellinen, joten niitäkään ei tässä käsitellä enempää.

2) Inklusiiviset yhteiskunnat, esimerkiksi Ruotsi 1950-luvulta alkaen. Yhteiskuntaan suuntautuu voimakas maahanmuutto yhteiskunnan omasta halusta johtuen, yleensä orja- tai halpatyövoiman tarpeen takia.

3) Kulttuuriekspansiiviset yhteiskunnat, esimerkiksi Aleksanteri Suuren valtakunta. Yhteiskunta alistaa valtaansa muita alueita, joihin tuo oman kulttuurinsa ilman voimakasta geenivirtaa eli maahanmuuttoa.

4) Väestöekspansiiviset yhteiskunnat, esimerkiksi Yhdysvallat 1700-1900 –luvuilla. Yhteiskunnan asukkaat muuttavat runsain joukoin muille alueille sulattaen alkuperäisväestön itseensä tai syrjäyttäen sen.

Luonnollisesti rajat eri yhteiskuntatyyppien välillä ovat häilyviä. Esimerkiksi jokainen väestöekspansiivinen yhteiskunta on samalla kulttuuriekspansiivinen (ainakaan en ole tietoinen poikkeuksista), mutta kaikki kulttuuriekspansiiviset yhteiskunnat eivät ole väestöekspansiivisia. On jossain määrin mielivaltaista, mihin kohtaan raja näiden kahden välillä vedetään. Kohtuullisen helposti kaikki yhteiskunnat voidaan kuitenkin johonkin näistä luokitella. Maailmanhistorian kannalta merkittäviä tapauksia ovat kolme viimeisintä eli inklusiiviset, kulttuuriekspansiiviset ja väestöekspansiiviset yhteiskunnat, koska vain tällaisten tapausten aktivoituessa maailmanhistoriassa voi tapahtua merkittäviä muutoksia. Tarkastellaan aikajärjestyksessä muutamia edustavia esimerkkejä. Nykyinen geenitutkimus on tehnyt merkittäviä läpimurtoja ihmisen esihistorian selvittämisessä, mutta tässä rajoitutaan kirjoitetun historian aikaan.

1. Hyksot olivat luku- ja kirjoitustaidoton kansa, joka kehittyneemmän aseteknologiansa turvin kykenivät valloittamaan Egyptin ja hallitsemaan sitä sadan vuoden ajan. Niiliä ylävirtaan paenneet Egyptin hallitsijat onnistuivat kehittämään oman vastaavan tekniikkansa ja valtaamaan maan takaisin. Hyksot olivat kuitenkin sadan vuoden aikana onnistuneet assimiloitumaan Egyptin kansaan suurelta osin. Egypti ei enää koskaan palannut entiseen loistoonsa, vaikka faaraot hallitsivatkin vielä toistatuhatta vuotta.
Luokka: Väestöekspansiivinen

2. Aleksanteri Suuren valtakunta. Aleksanteri Suuren isä, Makedonian kuningas Filippos II onnistui ”kultakuormaa kantavalla aasillaan” alistamaan Kreikan staattista yhteiskuntatyyppiä edustaneet kaupunkivaltiot hallintaansa inklusiivisessa valtauksessa. Aleksanteri onnistui levittämään kreikkalaisen kulttuurin laajaan valtakuntaansa perustamalla uusia kaupunkeja ja kannustamalla sivistystä mm. perustamalla kuuluisan Aleksandrian yliopiston. Väestöä hän ei vaihtanut, koska valtakunta hajosi pian hänen kuoltuaan jättäen jälkeensä vähäistä edistystä verrattuna aiempaan tilanteeseen.
Luokka: Kulttuuriekspansiivinen

3. Rooman valtakunta on siinä mielessä ainutlaatuinen tässä listassa, että se voidaan luokitella hyvin perustein mihin tahansa luokkaan. Tietyssä mielessä se oli kulttuuriekspansiivinen, mikä oli esimerkiksi Kreikan kannalta huono asia. Kreikan tiede oli paljon pidemmälle kehittynyttä ja jos roomalainen tarvitsi tiedettä, hän osti kreikkalaisen orjan, joka osasi. Kreikan tiede lakkasi vähitellen kehittymästä roomalaisvallan alla. Toisaalta se oli osin myös väestöekspansiivinen, sillä roomalaista uudisasutusta levisi valloitetuille alueille. Mutta oleellisin muutos oli kuitenkin toinen. Roomaan tuotiin orjia valloitetuilta alueilta ja työvoimaa mm. palkkasotureiksi. Seuraukset näkyvät geenivirrassa. Kannattaa katsoa antiikin roomalaisten patsaita ja maalauksia tarkkaan, miksei myös kreikkalaisten vastaavia. Eivät näytä juurikaan nykypäivän italialaisilta ja kreikkalaisilta, vaan länsieurooppalaisilta. Rooman valtakunta rappeutui tasavallan ajan ja keisarivallan alkuajan loistosta helpoksi saaliiksi vandaaleille.
Luokka: Inklusiivinen

4. Arabikalifaattien aika alkoi Muhammedin kuoltua 632. Välimeren ympäristö oli yhä hajaannuksen tilassa Rooman valtakunnan hajoamisen jäljiltä, joten uusi, järjestäytynyt sotaisa uskonto kykeni valtaamaan koko Välimeren eteläpuolen hallintaansa. Tilanne muistutti suurelta osin Rooman valtakunnan laajenemista. Ero oli kuitenkin geenivirran suunnassa. Valtakunnan äärialueilta siirtymä Arabian niemimaan keskusalueille oli selvästi vähäisempi kuin niemimaalta Pohjois-Afrikkaan ja muualle valloitetuille alueille. Osatekijä tässä oli moniavioisuus, joka salli valloittajasotureiden ottaa sivuvaimoikseen paikallisia naisia. Valloitusten päättyessä 700-luvulla alkoi näkyä myös toinen ero Roomaan. Arabien maailmanvalta ei tuottanut käytännössä mitään uutta tietoutta ja kulttuuria. Bagdadin abbasidikalifaatin vähäiset ansiot alalla koostuivat enimmäkseen antiikin ajan tietojen osittaisesta säilyttämisestä ja Aasian tietouden välittämisestä Eurooppaan. Ihmiskunnan tekninen kehitys alkoi toden teolla vasta 1700-luvulla. Tuskin lienee sattumaa, että samoihin aikoihin islamin Euroopan valloitus oli pysäytetty kolmeksisadaksi vuodeksi vuonna 1683 Wienin taistelussa.
Luokka: Väestöekspansiivinen

5. Mongolien maailmanvaltaa on joskus verrattu influenssaan: kumpikaan ei saa kohteessaan aikaan mitään pysyviä muutoksia, mutta estää kaiken toiminnan kestoajakseen ja jättää potilaan aiempaa huonompaan kuntoon. Mongolien maailmanvalloituksen tyssättyä valtakunta hajosi jättämättä sen kummempia jälkiä. Geenivirta valtakunnan länsialueille oli käytännössä olematon.
Luokka: Kulttuuriekspansiivinen

6. Yhdysvaltain laajeneminen, johon voidaan laskea mukaan siirtokunta-aikana tapahtunut asutuksen leviäminen ja Australian, kuten myös Uuden-Seelannin ja Kanadan asuttaminen muistuttavat kovasti toisiaan. Kaikissa tapauksissa alkuperäisväestö syrjäytettiin asein ja sairauksin länsimaisen väestön tieltä. Tuloksena oli erittäin menestyksekäs ja teknisesti kehittynyt yhteiskunta. Tähän luokkaan ei kuulu Etelä-Afrikka, jossa alkuperäisväestö jäi enemmistöksi. Jos olisi käynyt toisin, voi vastinesimerkkien perusteella aika hyvin arvata millainen maa Etelä-Afrikka olisi nyt.
Luokka: Väestöekspansiivisia

7. Siirtomaa-aika huipentui Berliinin konferenssiin 1884. Siellä Afrikka pilkottiin eri Euroopan maiden valtapiireihin. Seuraus ei ollut länsimaisten ihmisten massamuutto Afrikkaan. Seuraus oli kulttuurin vieminen Afrikkaan. Siirtomaavallan päätyttyä 1900-luvun loppupuoliskolla Afrikkaan ei jäänyt merkittävissä määrin eurooppalaisia. Eurooppalaisen kulttuurin rauniot sinne kylläkin jäivät. Seurauksena ennen siirtomaavaltaa jatkuvia heimosotia käynyt Afrikka oli edes jonkinlaisessa järjestyksen tilassa.
Luokka: Kulttuuriekspansiivinen

8. Yhdysvaltoja sen laajenemisen aikana käytettiin esimerkkinä jo aiemmin. Nykyään Yhdysvallat toimii myös esimerkkinä, mutta toisenlaisessa mielessä. Siirtolaiset eivät näet alun perinkään olleet täysin eurooppalaisia, vaan maahan tuotiin myös afrikkalaisia orjiksi. Päätös osoittautui varsin lyhytnäköiseksi, kuten rikostilastoista voidaan lukea. Viime aikoina Yhdysvaltoja on haitannut maahanmuutto latinalaisista maista, jota ei riitä kompensoimaan maahanmuutto Itä-Aasiasta.
Luokka: Inklusiivinen

Johtopäätökset:

Kulttuuriekspansiiviset yhteiskunnat ovat jääneet suhteellisen vähämerkityksisiksi. Negatiivinen esimerkki kulttuuriekspansiivisuudesta on mongolivaltakunta, joka jätti valloittamansa alueet hajottuaan huonompaan tilaan. Positiivisia esimerkkejä ovat Aleksanteri Suuren valtakunta ja kolonialismi, koska niiden jäljiltä kohdemaat olivat edistyneempiä kuin ennen niitä ja myös ainakin jossain määrin säilyttivät positiiviset rakenteet.

Väestöekspansiiviset yhteiskunnat ovat saaneet aikaan suurimmat muutokset. Muutoksen positiivisuusaste on riippuvainen siitä, onko valtauksen suorittanut edistyneempi vai taantuneempi yhteiskunta, aivan samoin kuin kultturiekspansiivisissa tapauksissa. Positiivisia esimerkkejä ovat Pohjois-Amerikka ja Australia, negatiivisia hyksot ja islamilainen imperiumi.

Inklusiivisissa yhteiskunnissa muutokset ovat tapahtuneet pitkällä, pari-kolme sukupolvea kestäneellä aikavälillä, mikä erottaa sen kahdesta muusta tyypistä. Negatiivisia esimerkkejä inklusiivisista muutoksista ovat Rooman valtakunta ja nykypäivän Yhdysvallat. Positiivisia esimerkkejä inklusiivisista yhteiskunnista ei ole. Tämä selittyy sillä, että ihmiset eivät vapaaehtoisesti siirry kehittyneemmistä yhteiskunnista kehittymättömämpien yhteiskuntien jäseniksi. Toiseen suuntaan muutosta sen sijaan tapahtuu sekä vapaaehtoisesti (siirtotyövoima, pakolaisuus) että väkisin (orjakauppa).

Tärkeintä on se, mitä voimme oppia historian suurista murroksista ja mitä ne tarkoittavat nykypäivänä. On hyvin ilmeistä, että nykyhetken kansainvaellukset tarkoittavat muutosta. Onko kyseessä kulttuuriekspansiivinen, väestöekspansiivinen vai inklusiivinen muutos, on vielä mahdotonta sanoa. Muutos kuitenkin on ilmeinen ja se kohdistuu vain ja ainoastaan länsimaihin. Tämän voi todeta helposti menemällä mihin tahansa syrjäiseen pikkukaupunkiin vaikkapa Laosissa, Jemenissä, Burundissa tai Suomessa eli maanosiensa syrjäisimpien maiden joukkoon kuuluvissa valtioissa. Laosilaisessa pikkukaupungissa kaikki vastaantulijat ovat aasialaisia, Jemenissä arabeja, Burundissa neekereitä. Toisin kuin Suomessa. Kävelin tällä viikolla kilometrin matkan suomalaisen pikkukaupungin läpi ja ehdin nähdä pari kiinalaista, yhden arabilauman ja useita yksittäisiä neekereitä.

Mikäli käynnissä oleva muutos on hyvästä, se on ensimmäinen kerta ihmiskunnan historiassa kun massamaahanmuutto huonommista maista parempiin maihin saa aikaan enemmän positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia.

10 kommenttia:

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Mikäli käynnissä oleva muutos on hyvästä, se on ensimmäinen kerta ihmiskunnan historiassa...

Ei pelkoa, nyt näkyvät muutokset yhteiskunnassamme ovat kaikki huonompaan suuntaan. Maailmankirjoja ei tarvitse kirjoittaa uudelleen. Inklusiivinen muutto Eurooppaan saattaa jopa tuhota sen Lähi-Idän tasolle, mutta ilman suunnattomia öljytuloja. Näköpiirissä on paluu, ei aivan kivikauteen mutta kauhean paljoa ei puutu.

Vasarahammer kirjoitti...

Muutama kommentti ansiokkaaseen johdatukseen...

En tiedä, onko yhteiskunta hyvä termi tässä. Ennemminkin voisi puhua imperiumeista ja laajemmin myös sivilisaatioista.

Bysantti oli staattinen mutta selviytyi maailmanhistoriallisesti huomattavan pitkään, vaikka barbaarilaumat sitä säännöllisesti ahdistelivat. Ilman bysanttilaisia kronikoita esim. hunnien kuningas Attilasta ei tiedettäisi mitään. Bysantin selviytyminen ei perustunut pelkästään sotilaalliseen voimaan vaan kykyyn pelata vastustajat toisiaan vastaan ja pyrkiä säästelemään omia sotavoimia. Bysantin epäonni oli kukoistaa aikakaudella, jolloin sotaisia valloittajia oli paljon liikkeellä ja alkuperäinen valtakunta oli hajonnut kahtia.

Arabi-islamilainen imperiumi ei sekään ole puhtaasti väestöekspansiivinen. Se levitti valloittamilleen alueille sosiaalisen järjestyksen, jonka alla alistetut uskonnot saattoivat selviytyä samalla, kun houkutus liittyä voittajan puolelle oli koko ajan läsnä. Kaikki kulttuurit, joihin islam eteni, eivät nekään olleet kulttuuriltaan kovin korkealla tasolla.

Islamin heikkous on muiden ryöstämiseen perustuvien imperiumien tavoin kyvyttömyys luoda mitään uutta siinä vaiheessa, kun ryöstettävää ei enää ole. Meneillään oleva islamin ekspansio Eurooppaan ei poikkea millään tavalla aiemmista ekspansioista paitsi voimankäytön suhteen. Kyse on edelleen ryöstämisestä ja etnisestä kilpailusta, joka kääntyy voitoksi, jos kilpailijat eivät tee mitään.

Maailmanhistoriassa on vain vähän esimerkkejä tapauksista, joissa islamin eteneminen on onnistuttu kääntämään vetäytymiseksi. Espanjan reconquista on paras esimerkki tästä. Toinen on Israelin valtion perustaminen. Tosin on vielä aikaista sanoa, kokeeko Israel ristiretkeläisvaltioiden kohtalon vai selviytyykö se. Intian valloitus puolestaan jäi kesken, kun brittiläiset tulivat paikalle. Nähtäväksi jää, onko tämänhetkinen pysähdystila vain tilapäinen.

Brittiläinen imperiumi on tässä yhteydessä jäänyt vähälle huomiolle. Siitä olisin mielelläni kuullut muutaman luonnehdinnan. Brittiläinen imperiumi on jättänyt jälkensä mm. Intiaan, jossa kriketti on suosituin urheilulaji ja englanti on yksi maan virallisista kielistä.

Jaska Brown kirjoitti...

Yksi Turkkulaanen: Pidän erityisen huolestuttavana sitä, että muslimi-invaasio ei pelkästään pudota Eurooppaa Lähi-Idän tasolle, vaan molemmat vajoavat todennäköisesti vielä alemmas. Lähi-Idän edes nykyinen taso kun johtuu siitä, että se on kyennyt elättämään itseään Euroopan parasiittina, öljyn tarve ym. Jos isäntä kuolee, loisellekin käy huonosti.

Vasarahammer: Totta, sivilisaatio olisi parempi sana. Arabi-islamilaisesta imperiumista olet oikeassa, se oli selvästi vähemmän väestöekspansiivinen kuin esimerkiksi Yhdysvallat aikoinaan. Luokittelin sen kuitenkin sellaiseksi, koska ilmeisesti valtaosa geenistöstä vaihtui ja alkuperäisistä kulttuureistakin jäi jäljelle vain rippeet. Kuten kirjoitin, islamin hyöky pysäytettiin Wienissä 1600-luvun lopulla kolmeksisadaksi vuodeksi. Odottelemme josko länsimaat löytäisivät selkärankansa ja tekisivät saman uudelleen. Brittiläistä imperiumia en enemmälti käsitellyt siksi, että siihen sopii pääosin sama kuin Afrikan kolonialismiin, jonka osa se olikin.

Ironmistress kirjoitti...

Hyksot ovat vielä sikäli mielenkiintoinen kansa, että he olivat ilmeisesti täysin ateistinen kansa. Heidät on yhdistetty Tanakhin (Vanhan testamentin) amalekilaisiin, joita kyseisessä kirjassa ei käsitellä oikein silkkihansikkain (Jaska varmaan ymmärtää, mitä kyseinen eufemismi tarkoittaa).

Israel tuskin tulee kokemaan ristiretkeläisvaltioiden kohtaloa. Jerusalemin kuningaskunnan kohtaloksi koituivat mamelukit, jotka sivumennen sanoen olivat vetäneet pataan myös mongoleja. Mamelukkivaltio Egyptissä on ollut taatusti maailman ainoa orjien hallitsema ja orjien johtama valtio. Mamelukit olivat ajubbidikalifien entisiä orjasotilaita, jotka oli koulutettu kurinalaiseksi eliitiksi ja jotka koostuivat orjiksi kaapatuista tserkesseistä, arokansoista, frankeista ja kurdeista - ja jotka sitten 1200-luvulla kaappasivat vallan Egyptissä. Ilman tätä vihollista - ainoa vihollinen, joka oli sekä laadullisesti, poliittisesti että sotilaallisesti Outremerin tasolla - Jerusalemin kuningaskunta olisi siellä yhä.

Maalainen kirjoitti...

Ei liity suoraan aiheeseen, mutta ehkä mutkan kautta kuitenkin. Edesmennyt viestintätutkija Neil Postman piti mielenkiintoisen esitelmän Saksan tietotekniikkatutkijoille 1990: Informing Ourselves to Death

Siinä hän pohdiskelee tekniikkan historiaa Kun hän tutustui uuteen keksintöön, hän pohti, mitä ongelmaa se on tarkoitettu ratkaisemaan. Hän mietiskelee, että tekniikalla on aina hyödyllisiä ja kielteisiä seurauksia. Autot helpottivat liikkumista ja poistivat hevosten hajut ja miinat kaupunkien kaduilta, mutta toivat liikenneonnettomuudet ja ruuhkat. Munkit keksivät kellon, jotta osaisivat rukoilla ajallaan. Kello toi länsimaihin tarkan ajanmäärityksen, jonka ansiosta länsi sitten valloitti meret ja maailman. Kiinan keisari piti kelloa hienona leluna, kun brittidiplomaatit hänelle sellaisen lahjoittivat.

Länsi voitti, koska täällä sai tutkia kaikkea vapaammin, omistusoikeudet oli turvattu ja uskottiin siihen, että luonto toimi lakien mukaan ja nämä lait on löydettävissä. Idässä taas uskottiin, että Allah voi tehdä ihan mitä huvittaa, joten kaikki on insallah. Sulttaani omistaa kaiken, myös ihmiset, ja voi tehdä, mitä huvittaa, vaikkapa takavarikoida omaisuutesi ja heittää sinut tyrmään loppuiäksesi.

Kun katsellaan nykypäivää, olemme päivä päivältä lähempänä tätä itäistä mallia. Esimerkiksi tiettyjä aiheita ei saa tutkia, koska tulokset olisivat ideologian kannalta vääriä. Valtio verottaa koko ajan enemmän, joten ihmisillä on vähemmän rahaa ja vapautta. Valtio puuttuu ihmisten elämään monin tavoin. Esimerkiksi aseita valvotaan tarkemmin. Kuitenkin luvalliset aseet tappavat hyvin harvoin. Tupakka, viina ja autot tappavat tuhansia vuosittain, mutta ei niitä olla kieltämässä, koska ne tuovat miljardien verotulot vuosittain.

Meille vakuutellaan, että olemme vapaampia, mutta meillä on vapauksia vain valtion kannalta toisarvoisilla elämänalueilla. Sen sijaan valtiota uhkaavia asioita pyritään hallitsemaan tarkkaan, kuten sananvapautta ja aseita. Alamaisten keskinäiset riidat ja väkivalta eivät ole niin vakavia, mikä näkyy väkivaltarikosten tuomioissa. Jos varastat valtiolta, etkä ole eliittiä, niin tuomio on kova.

Lännellä on hieno historia, mutta nykymenolla meille käy kuten Kiinalle 1800-luvulla. Uskomme omaan erinomaisuuteemme ja ylivoimaisuuteemme, kuitenkin voi olla, että ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Vasarahammer kirjoitti...

Jaska: "Brittiläistä imperiumia en enemmälti käsitellyt siksi, että siihen sopii pääosin sama kuin Afrikan kolonialismiin, jonka osa se olikin."

Brittiläisessä imperiumissa oli myös se "väestöekspansiivinen" puoli. Tämä näkyy nykypäivän Australiassa.

Toisaalta Intiassa toiminta oli toisenlaista eli kaupankäyntiä ja paikallisten ruhtinaiden kanssa pelaamista. Britit hallitsivat imperiumiaan hämmästyttävän pienellä henkilökunnalla.

Toisaalta naapurissa Irlannissa Brittiläinen imperiumi oli suhteellisen armoton alistaja. Pohjois-Irlanti joutui lisäksi väestöekspansion kohteeksi, kun skottilaisia protestantteja muutti alueelle irlantilaisten tappion jälkeen.

Yhdysvallat on myös brittiläisen imperiumin jatke ja seuraaja. Se peri imperiumin Britannialta, kun tämä köyhtyi toisessa maailmansodassa.

Jaska Brown kirjoitti...

Vasarahammer: Brittiläinen imperiumi oli monikasvoinen siinä mielessä, että se oli kaikkialla kulttuuriekspansiivinen, mutta väestöekspansiivinen vain joillakin alueilla. Afrikassa ja Aasiassa se oli vain kulttuuriekspansiivinen. Afrikassa brittiläisen (ja muissa Afrikan maissa yleislänsimaisen) kulttuurin tekoset näkyvät selvemmin kuin Aasiassa, koska Afrikassa ei ollut kehittynyttä kulttuuria kilpailemassa sen kanssa. Etelä-Afrikassa ekspansio oli myös väestöllinen, mutta epäonnistuneesti. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa ekspansio oli väestöllinen. Ironista on, että merkittävin väestöekspansio tapahtui Yhdysvalloissa, joka erkaantui brittivallasta jo ennen varsinaisen imperiumin syntyä...

Maalainen: Postmanin kantava ajatus on ollut, että "viihdytämme itsemme hengiltä" ja olen ehdottomasti samalla kannalla. Ehkä ainoa tapa pelastautua tältä on luopua yksi mies, yksi ääni -periaatteesta ja siirtyä painotettuun äänioikeuteen.

Ironmistress ja Vasarahammer: En usko Israelin sinnittelevän enää toista seitsemääkymmentä vuotta. Siitä yksinkertaisesta syystä, että sen vihollisilla on varaa hävitä vaikka sata sotaa, mutta Israelille yksikin häviö olisi tuho. Ellei sitten Israelin ydinase ole riittävä pelote rauhan jatkumiseksi, kuten se on ollut viimeiset 40 vuotta.

Ironmistress kirjoitti...

JB: Myöskään Jerusalemin kuningaskunnalla ei ollut varaa hävitä yhtään sotaa. Silti se sinnitteli 200 vuotta siinä maailmankolkassa - pääasiassa siksi, että a) länkkärit olivat parempia sotilaita kuin saraseenit b) feodalismi oli paljon kehittyneempi ja parempi hallintomuoto kuin despotia ja c) naapurivaltiot olivat jatkuvasti sekä toistensa että omiensa kurkuissa (vrt. nykypäivän arabimaat). Vasta, kun jostain ilmestyi yhtä yhtenäinen ja yhtä osaava valtio (mamelukkivaltio), Outremerin lähtölaskenta alkoi.

Ja on erittäin epätodennäköistä, että mistään ilmaantuisi enää uutta mamelukkivaltiota, varsinkin jos ja kun tyhmät ja uskonkiihkoiset musulmaanikot pystyttävät sinne omia kalifaattejaan - jotka ovat suupala Israelille.

Anonyymi kirjoitti...

Jaskanko mukaan satojen tuhansien maastamuutto Suomesta Ruotsiin ja USA:aan (merkittävä määrä suomalaisia muutti myös Neuvostoliittoon) on vain vähäistä geenivirtaa ulos?

Jaska Brown kirjoitti...

IM: Voi olla. Mutta ei Israelin tuhoon tarvita kuin muutama ydinase riittävän hörhön porukan käsissä. Eli yksi ainoa virhe ja siitä seuraava häviö.

Ano: Mietin tuota asiaa ja kyllä. Toki Suomen mittakaavassa maastamuutto oli suurehkoa, luokkaa reilu 10 % kansasta. Mutta USA, Kanada, Australia, NL ovat isoja maita ja niissä suomalaisten vaikutus on reilusti alle prosentin jokaisessa. Mitä taas Ruotsiin tulee (ja toki seuraava pätee aika hyvin myös muihin suomalaisten kohdemaihin), maahanmuutto ei ollut vaikutukseltaan kohdemaassa suuri. Suomalaisia muutti Ruotsiin 300-400 tuhatta, mikä on alle 5 % Ruotsin väkiluvusta. Viisi prosenttia saattaa olla merkittävä osuus, mutta riippuu siitä mistä se viisi prosenttia koostuu. Kuvittele että sinulla on litra (10 dl) Coca-Colaa (ruotsalaisia). Jos lisäät siihen 0,5 dl Pepsiä (norjalaisia), eroa ei huomaa. Jos lisäät siihen 0,5 dl Jaffaa (suomalaisia), saattaa olla että eron huomaa. Jos lisäät siihen 0,5 dl Absolutia (jugoslaaveja), ero on jo havaittavissa. Jos lisäät siihen 0,5 dl tärpättiä (jääköön sanomatta), kokis on pilalla.