Onnekkaat ja epäonnekkaat

Kansa on jälleen kerran käynyt vaaliuurnilla antamassa luottamus- tai epäluottamuslauseensa. Saadussa vaalituloksessa ainoa asia, josta kaikki ovat yksimielisiä, on se, että kansa äänesti väärin. Erityisen erimielisiä ollaan siitä, millä tavalla väärin.

En asiantuntemuksen ja sisäpiiritiedon puuttuessa ryhdy spekuloimaan, mitä hallitusneuvotteluissa tapahtuu. On varsin huvittavaa, että näkemysten laukojilla itsellään tuntuu olevan varmat tiedot puoluejohtajien suunnitelmista, kun todennäköisintä on etteivät johtajat tiedä itsekään mitään muuta kuin sen, että joitakin lehmänkauppoja on tehtävä hallituspaikan nimissä. Kyse on vain siitä, mikä saatavissa oleva koalitio tarjoaa pienimmän tinkimisvaran vaalilupauksiin nähden.

Spekulaatioiden sijaan teen saman kuin viime vaalien jälkeen, tosin vähän perusteellisemmin. Tuolloin laskin, mitkä puolueet hyötyivät vaalimatematiikasta ja mitkä hävisivät.

Yksi tapa tutkia asiaa on katsoa kaikista 12 vaalipiiristä (Ahvenanmaata ei lasketa), minkä puolueen edustaja oli viimeinen läpipäässyt ja minkä puolueen edustaja jäi ensimmäisenä rannalle. Näin laskien tulos on seuraava:
KESK 6-1
PS 3-2
KOK 0-2
SDP 0-3
VIHR 0-1
VAS 2-1
RKP 1-1
KD 0-1
Onnekkain olisi siis ollut vaalivoittaja Keskusta, jonka edustaja oli peräti kuudessa vaalipiirissä viimeinen läpimennyt ja vain yhdessä ensimmäinen pudonnut. Huonoin onni olisi ollut SDP:llä, joka ei saanut yhdessäkään vaalipiirissä viimeistä paikkaa ja jäi peräti kolmessa kalkkiviivoille.

Tämä laskutapa ei kuitenkaan paljasta koko totuutta vaalimatematiikan vuoksi, vaan on jopa vääristelevä. Suomessa käytetään vaalituloksen laskemisessa D'Hondtin menetelmää. En ryhdy sitä tässä selittämään, ne jotka eivät asiaa tunne voivat lukea linkin.

Edellistä laskutapaa parempi menetelmä on tutkia, kuinka monta lisä-ääntä puolue olisi tarvinnut saadakseen vielä yhden edustajan tai kuinka monta ääntä sen olisi pitänyt menettää saadakseen yhden edustajan vähemmän. Tämä laskutapa on kätevä siksi, että sen takana oleva periaate on sekä helppo ymmärtää että luonnollinen. Mikäli puolue olisi saanut omat kannattajansa paremmin aktivoitua, se olisi saanut enemmän edustajia, jos taas sitä äänestäneistä useampi olisi jättänyt vaalit väliin, sen edustajamäärä olisi pudonnut.

Esimerkiksi vaalipiirissä X olisi saattanut käydä siten, että puolue A olisi tarvinnut 100 ääntä enemmän syrjäyttääkseen puolueen B edustajan viimeisen läpimenijän paikalta. Puolue C taas olisi tarvinnut samaan temppuun 500 ääntä enemmän. Näin ollen puolue A oli epäonnekkaampi kuin puolue C, koska sen edustajapaikka oli pienemmän äänimäärän päässä. Vastaavasti toisinpäin laskien olisi saattanut käydä niin, että puolueen B saadessa 200 ääntä vähemmän se olisi menettänyt viimeisen edustajapaikkansa puolueelle A, jonka edustaja oli ensimmäinen putoaja. (Huomaa tässä näennäinen ristiriita äänimäärissä: puolue A olisi tarvinnut lisäpaikkaan 100 ääntä, kun taas puolue B olisi menettänyt paikkansa 200 ääntä vähemmällä äänimäärällä. D'Hondtin järjestelmän takia tällainen tilanne on varsin luonnollinen.) Vastaavasti puolue D olisi menettänyt yhden paikan, jos se olisi saanut 300 ääntä vähemmän. Näin ollen B oli onnekkaampi kuin D, koska B:llä ei olisi ollut varaa menettää yhtä monta ääntä.

Tilanteeseen vaikuttavat tietysti vaaliliitot. Tällä kertaa merkittäviä vaaliliittoja oli vain kaksi, toinen Lapin vaalipiirissä PS+KD, mikä ei vaikuttanut tuloksiin. Varsinais-Suomen vaalipiirissä oli ainoa näihin laskelmiin vaikuttanut (eli vaaliliiton läpimenneissä tai ensimmäisenä pudonneen joukossa oli useamman kuin yhden puolueen edustaja) vaaliliitto, kun Sekoomus oli naimisissa Rasistisen KieliPuolueen kanssa. Seuraavassa listassa äänimäärät koskevat Kokoomusta, koska sekä vaaliliiton viimeinen läpimenijä että ensimmäinen rannalle jäänyt olivat kokkareita.

Seuraavassa olen vaalipiiri vaalipiiriltä laskenut onnekkaat ja epäonnekkaat puolueet. Molempia on listassa kolme. Ensimmäiset kolme ovat onnekkaita, niistä on ilmoitettu lukema kuinka monta ääntä vähemmän puolueen olisi pitänyt saada yhden paikan menettääkseen. Viimeiset kolme ovat epäonnekkaita, niistä on ilmoitettu lukema kuinka monta ääntä enemmän puolueen olisi pitänyt saada voittaakseen ylimääräisen paikan. Onnekkain puolue on siis listan kolmas ja epäonnekkain listan neljäs.
Jokasen vaalipiirin lopussa on myös jokin lyhyt keventävä huomio tuloksesta.

Helsinki
SDP -2179
VIHR -938
PS -447
KOK +1041
RKP +2434
VAS +5009
Helsingissä viimeinen paikka voitettiin pienimmällä suhteellisella marginaalilla. 447 ääntä vähemmän persuille ja kolmas paikka olisi jäänyt saamatta. Kova yllätys oli Paula Lehtomäen putoaminen keskustan voitosta huolimatta. Olisiko käynyt niin, että keskustan kannattajat pitivät Lehtomäkeä varmana läpimenijänä ja äänestivät kakkossuosikkiaan? Ns. vanhanaikainenhan kävi aikoinaan myös Johannes Virolaiselle. Vaalipiiristä löytyi myös koko maan pienin henkilökohtainen äänimäärä, jonka sai Suomen Työväenpuolueen Ville Rahikainen, viisi ääntä. Tämä selittyy yksinkertaisella vaalimatematiikalla. Oletetaan, että joka kolmassadas äänestäjä kirjoittaa äänestyslippuunsa vahingossa väärän, käytössä olevan numeron. Koska vaalipiirissä annettiin 358842 ääntä ja siellä oli 269 ehdokasta, jokainen sai noin viisi virheellistä ääntä. Tätä teoriaa tukee se, että viisi STP:n muuta ehdokasta sai kuusi ääntä kukin - siis viisi virheääntä ja oma ääni. Jostain syystä Rahikainen ei ilmeisesti äänestänyt itseään.

Uusimaa
PS -1744
RKP -870
KD -691
VIHR +870
VAS +3930
SDP +6527
Ei tietenkään kuulu hyviin tapoihin iloita toisten epäonnesta, mutta täytyy myöntää että pieni hymynkare pyrki nykimään suupieleen, kun näki Kimmo Kiljusen jääneen varasijalle. Edellisissä vaaleissahan hän lensi eduskunnasta kuin muuttolintu rajan yli jääden varasijan varasijalle. Sitä ennen hän oli jäänyt eurovaaleissa varasijalle.

Varsinais-Suomi
KESK -4624
SDP -2949
VAS -1677
PS +3354
VIHR +4240
KD +7200
Varsinais-Suomessa varasijalle jäi demareiden listalta Mika Maaskola, 1500 metrin 30 vuoden takainen nuorten Euroopan mestari. Harmillista. Jos kerran eduskunnassa on pakko olla demareita, niin saisivat sitten olla kestävyysjuoksijoita. Etenkin kun persujen kaksinkertainen Euroopan mestari Juha Väätäinen ja Anssi Joutsenlahti, aikoinaan sekä kympin että maratonin SM-seiska, luopuivat paikoistaan vapaaehtoisesti.

Satakunta
SDP -7238
KESK -4865
VAS -1574
PS +4722
KOK +5164
SDP +7671
Satakunnassa persut nousivat äänimäärältään suurimmaksi puolueeksi, vaikkakin Kepu ja SDP saivat yhtä monta paikkaa. Kovimmalla vertausluvulla meni läpi Laura Huhtasaari, joka jäi vaalipiirin äänikuningattaren paikasta vain alle 300 ääntä - kova suoritus uudelta tulokkaalta ja vahva näyttö haittamaahanmuuton vastustajien voimasta.

Häme
KESK -2342
KD -1193
VAS -988
VIHR +1683
SDP +3122
KOK +4390
Hämäläiset ovat hitaita ja niinpä he äänestävät samoja ehdokkaita kuin ovat tehneet viimeiset 30 vuotta. Katsokaa huviksenne läpimenneiden nimilistaa. Kymmenen neljästätoista uusi paikkansa ja näistäkin uusijoista melkoinen osa oli tyrinyt niin pahasti, että missä tahansa muussa vaalipiirissä ehdokasta olisi jo vaihdettu.

Pirkanmaa
VIHR -5416
PS -3300
KD -1985
VAS +2980
KESK +3300
KOK +7236
Mikko Alatalo meni taas läpi komealla äänimäärällä. Kansakunnan muisti on pitkä - Alatalo lopetti Tammerkosken sillalla -ohjelman juontamisen tultuaan valituksi eduskuntaan 2003. Vieläkään häntä ei uskalleta sieltä pudottaa siinä pelossa, että hän palaisi takaisin.

Kaakkois-Suomi
VIHR -3304
PS -2213
KOK -1841
KD +1850
KESK +2766
VAS +5580
Uutukainen vaalipiiri yhdisti Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen. Ainakin Etelä-Savon demariedustajille tämä oli katastrofi, molemmat putosivat. Jouni Backmanille tämä olikin jo toinen tipahdus.

Savo-Karjala
KOK -1897
KESK -1337
VAS -1214
SDP +669
PS +4385
VIHR +8935
Toisessa uutuusvaalipiirissä keskustan uusi edustaja Hannakaisa Heikkinen tuli, näki ja voitti täysin puskista. 10714 ääntä ja toiseksi eniten ääniä saanut hävisi melkein 2000 äänellä. Okei, Sari Essayah sai 11184 ääntä, mutta kridejä ei lasketa, koska he keskittävät äänensä ihan vanhasta muistista, jolloin olivat aina vaaliliitossa jonkun toisen puolueen kanssa. Toiseksi eniten kride-ääniä saaneen äänimäärä oli 387! Essayah sai kridejen äänistä 82,6 % ja muut 15 ehdokasta yhteensä 17,4 %. Sana "täyte-ehdokas" sai aivan uuden ulottuvuuden. Tässä vaalipiirissä jonkin puolueen lisäpaikka jäi kaikkein pienimmän äänimäärän päähän, SDP olisi tarvinnut 669 lisä-ääntä vielä yhteen paikkaan.

Vaasa
SDP -3630
KD -1381
PS -841
VAS +5733
VIHR +6848
KOK +9748
Oletteko koskaan kuulleet pohjalaisen myöntäneen olleensa väärässä? Edes vaalisalaisuuden voimassa ollessa tämä ei ole mahdollista. Vai miten muuten on selitettävissä, että puolueiden ääniharavat olivat vanhat edustajat eli Keskustan Mikko Savola (kuka?), PS:n Vesa-Matti Saarakkala, RKP:n Anna-Maja Henriksson, Kokoomuksen Paula Risikko ja sakkana pohjalla SDP:n Jutta Urpilainen?

Keski-Suomi
SDP -3322
KESK -2658
VIHR -913
VAS +2833
KOK +6176
KD +6318
Tässä vaalipiirissä vertauslukujen perusteella kuusi ensimmäistä ovat varsinainen seurakunta. Heistä ykkönen eli Kepun kansanedustaja Anne Kalmari on kaikkein vähäpätöisin. Mutta sitten: persuihin loikannut Toimi Kankaanniemi, ay-jyrä Lauri Ihalainen, kiireestä kantapäähän -mies Mauri Pekkarinen, maalivahti Sinuhe Wallinheimo ja sahamies Teuvo Hakkarainen.

Oulu
KESK -5642
KOK -4673
VIHR -4336
SDP +1254
VAS +5960
PS +7014
Oulussa tuli varsinainen tyrmäysvoitto: Juha Sipilä keräsi yli kolme kertaa niin paljon ääniä kuin seuraavaksi eniten ääniä saanut. Sipilän myötä Kepu sai kakkosmiehensä Tapani Töllin vaalipiirin kakkosena läpi! Lopputuloksena tasan puolet eli yhdeksän Oulun vaalipiirin kansanedustajaa on kepulaisia.

Lappi
VAS -3674
KESK -2729
SDP -783
KOK +683
PS +3629
VAS +7835
Lapissa kyyti oli kylmää kokoomukselle: se menetti ainoan paikkansa. Kepu puolestaan hallitsi vielä selvemmin kuin Oulussa nappaamalla seitsemästä jaossa olleesta paikasta neljä. Henkilökohtaisen tappion kärsi Paavo Väyrynen, joka oli vasta kakkonen. Olisiko Paten lento vihdoinkin hiipumassa? Alkaa vähitellen epäilyttää, ettei hänestä sittenkään tule koskaan presidenttiä, mutta vannomatta paras.

Kokonaissaldo: Eniten sekä onnekkaita että epäonnekkaita vaalipiirejä oli Vasemmistoliitolla. Neljästi Vasemmistoliitto oli se puolue, joka vähiten ääniä menettämällä olisi paikan menettänyt, kolmesti se puolue joka vähimmillä lisä-äänillä olisi saanut lisäpaikan. Muidenkin osalta tulos oli varsin tasainen - onnekkaimpien ja epäonnekkaimpien vaalipiirien määrä ei yhdelläkään puolueella poikennut toisistaan yhtä enempää. Keskustalla (ja RKP:llä) ei ollut kumpiakaan yhtään!

Pisteytin tuurin seuraavasti: Jos puolue oli ollut jonkin vaalipiirin onnekkain, se sai +10 pistettä, toiseksi onnekkain +3 pistettä ja kolmanneksi onnekkain +1 pisteen. Epäonnekkuus vastaavasti, mutta miinuspisteinä. Näin laskien puolueiden onni näissä vaaleissa jakautui seuraavasti, onnekkaimmasta huonotuurisimpaan:
KD +16
KESK +9
VAS +2
VIHR +1
PS +-0
RKP +-0
SDP -10
KOK -18

Karkeasti laskien voi todeta, että tässä vertailussa kymmenen pistettä vastaa suunnilleen yhtä edustajapaikkaa.Vanhaan hyvään tapaan kridet osasivat äänten keskittämisen ja saivat 1-2 paikkaa liikaa. Vaalivoittaja Keskusta taas oli jossain määrin onnekas saaden yhden ekstrapaikan siinä missä demarit (yksi paikka liian vähän) ja kokkarit (1-2 paikkaa liian vähän) kärsivät huonosta tuurista. Erot eivät kuitenkaan ole merkittävän suuria eli tällä kertaa huono tai hyvä tuuri ei tulokseen erityisemmin vaikuttanut. Edellisissä eduskuntavaaleissa poikkeamat nollasta olivat suurempia. Silloinkin onnekkain puolue oli kristillisdemokraatit, mutta perussuomalaiset olivat tuolloin selvästi epäonnekkaampia kuin kokoomus nyt.

Vaalituloksen suhteen suvaitsemattomien reaktion summasi erinomaisesti Hesariin haastateltu näyttelijä Krista Kosonen. Hänen itkupotkuraivarinsa persujen kakkossijasta oli yksi yhteen monen muun kanssa ja blogistikollega Yrjöperskeles analysoikin sen jo osuvasti. Toisaalta, näyttelijät elävät jo työnsä puolesta fantasiamaailmassa, joten ei mikään ihme että porukka on järjestelmällisesti vihervassareita. Tyydyn siteeraamaan yhtä paljastavaa lausuman Kososen - ja monen muun vastaavan - vuodatuksista: "Ehkä sitä elää itse sellaisessa helsinkiläisessä kulttuurikuplassa, en tunne ketään joka olisi äänestänyt perussuomalaisia". On hyvin ilahduttavaa, että vähitellen alkaa liikettä tapahtua sen verran, että havaitsee horisontissa jotakin kuplan sisäseinältä vaikuttavaa. Itse kun tunnen kaikkia puolueita äänestäneitä. Tai näin ainakin olettaisin - luulisin että yksi hyvä tuttuni äänesti kridejä ja tuttu svenskatalande kollega röstade på SFP. Vasemmistoliiton suhteen en osaa sanoa ketään jota todennäköiseksi epäilisin, mutta muut puolueet ovatkin varmoja tapauksia. On muuten mielenkiintoista vertailla, miltä pohjalta äänestyspäätöksiä tehtiin, seuraavassa kommentteja siteerattuna niin hyvin kuin ne muistan:

Kepulit, mies n. 35 v: Kai sitä on mentävä äänestämään ihan protestin vuoksi, niin on oikeus sitten valittaa seuraavat neljä vuotta.
Persut, nainen n. 25 v: Olen seurannut maan menoa ja tullut siihen tulokseen, että se on ainoa vaihtoehto, joka ajaa suomalaisten asiaa.
Sekoomus, mies n. 50 v: Lupauduin viime vaaleissa ehdokas N.N:n taustajoukkoihin ja siellä pysyn.
Sosiaalidiktatuurit, mies n. 65 v: Olen ollut demari koko ikäni ja vaalityötä teen nytkin, vaikka en enää ehdokkaana olekaan.
Virheet, nainen n. 60 v: Minä äänestän sitä poikaa, se oli niin mukava silloin kun sen tapasin ja sillä oli niin jännä hymy vaalimainoksessa.

No, onhan toki toivossa hyvä elää että mutu-periaatteella valintansa tehneet eivät välttämättä edes tiedä, missä vaalipiirissä ovat, jolloin ääni saattoi mennä hukkaan tai hyvässä tapauksessa jopa täysijärkiselle ehdokkaalle. Mikä kylläkin on varsin epätodennäköistä, kun ehdokaslistoja katseli. Itselläkin oli vaikea valinta kolmen eri ehdokkaan välillä, en vielä äänestyskoppiin kävellessänikään tiennyt ketä äänestän. Äänestysperuste oli kyllä selvä ja kaikki kolme sen täyttivät, mutta kaikilla oli omat miinuksensa. Äänestääkö varmaa läpimenijää, joka on kuitenkin aivan vaalipiirin väärältä laidalta ja omaa haittamaahanmuuttoa vastustavasta asenteestaan huolimatta tiettyjä miinuspuolia, ehdokasta josta en tiedä juuri mitään muuta kuin että vastustaa tiukasti haittamaahanmuuttoa ja on epäilyttävästä koulutuksestaan huolimatta järki-ihmisen oloinen, vai sitä henkilökohtaista tuttua, jolla on kyllä oikeat näkemykset mutta turhan kevyttä sarjaa valtakunnan politiikkaan.

En tiedä enkä osaa aavistaa, millainen hallituskuvio tulee olemaan. Oma toiveeni minulla kuitenkin on. Ja se on se, että hallituksen muodostavat Kepu, Kokoomus ja SDP. Ehkä Rasistisella KieliPuolueella täydennettynä. Mikäli tämä tuli lukijoille yllätyksenä, niin perustelen miksi toivon Persujen jäävän oppositioon. Asiaa on tarkasteltava sitä kautta, mitä tapahtuisi jos persut menisivät hallitukseen. Tällöin on todennäköistä, että persut joutuisivat tekemään myönnytyksiä ja todennäköisin myönnytyksen kipupiste olisi haittamaahanmuutto. Tässä tilanteessa seuraisi ilmeinen asia eli persujen kannatuksen lasku. Toisin kuin Soini luultavasti kuvittelee, persujen kannatus johtuu ainakin puoliksi haittamaahanmuuton vastustajista. (Soinin sopisi verrata persujen ääniosuutta omaan henkilökohtaiseen ääniosuuteensa pressanvaalien ykköskierroksella, niin turhat luulot karisisivat.) Koska persut hallituksessa ollessaan eivät voisi muiden puolueiden kansakunnan edun vastaiselle politiikalle mitään, nämä protestiäänet kaikkoaisivat. Seuraavissa vaaleissa persujen äänimäärä olisi noin puolet nykyisestä. Vertailukohtaa voi hakea SMP:n romahduksesta 1983-87. Toinen haitta persujen hallituksessa olosta olisi NATO. Persut eivät NATOon halua. En halua minäkään, mutta kun se parempi vaihtoehto eli oman puolustuksen kuntoon laittaminen on täysin mahdotonta, niin parasta olisi mennä NATOon. Ja sinne - todennäköisesti - voidaan mennä vain, jos persut eivät ole hallituksessa.

Jos persut eivät pääse hallitukseen, niin on ilmiselvää että Soinin myöntyväisyyspolitiikka haittamaahanmuuton suhteen on tullut tiensä päähän. Silloin joko Soinin on muutettava kantaansa tai sitten persuissa on tapahduttava vallankaappaus ja Soini siirrettävä kunniapuheenjohtajaksi. Tämä olisi erittäin kannatettavaa, sillä oppositioon jäämisellä, oikealla johdolla ja oikeita siirtoja tekemällä ainoan isänmaallis-konservatiivisen puolueen paikkaluvuksi ennustan vuoden 2019 eduskuntavaaleissa 63 paikkaa. Sillä määrällä alkaisi jo olla jonkin verran painoarvoa, toisin kuin nykyisellä alle 40 paikalla. Joka sekin olisi noin 50 paikkaa, jos Soini olisi uskaltanut vetää suoraselkäisempää linjaa haittamaahanmuuton suhteen.