Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


lauantai 20. joulukuuta 2014

Balsamia ruumiille

K: Mitä eroa on kuoleman jälkeisillä tapahtumilla kristinuskossa ja kommunismissa?
V: Kristinuskossa kuolemaa seuraa ylösnousemus. Kommunismissa kuolemaa seuraa rehabilitointi.

Tuo ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa. Rehabilitointi on tarpeen vain, jos on sattunut valta-arpajaisissa nykäisemään lyhyen tikun ja saanut niskalaukauksen, jäähakun päähänsä, päätynyt väärälle puolelle gulagin piikkilankaa tai suurlähettilääksi Mongoliaan. Mikäli taas oli onnekas, sai kuoleman jälkeen balsamoinnin ja ilmaisen museopaikan loppuelämäksi - öö, siis ikuisuudeksi. Tai ainakin kommunismin väistämättömään romahdukseen asti.

Pysyväisvahauksen muotiintulon aiheutti tietysti Vladimir Iljits Lenin, jonka Stalin katsoi parhaaksi laittaa näytteille antaakseen neuvostokansalle ikonin korvikkeen. Leninin balsamointi onnistuikin niin hyvin, että moni kommunistijohtaja - tai hänen seuraajansa - halusivat saman tempun tehtäväksi itselleen. Näin tapahtuikin, mutta aina inhimillisesti katsoen aivan liian myöhään eli vasta kuoleman jälkeen.

1. Vladimir Lenin 21.1.1924
Leninin kuoltua hänen maallinen tomumajansa oli surkeassa kunnossa - ilmeisesti epäilty syfilis oli tehnyt tehtävänsä. Siihen nähden balsamoijat onnistuivat yli kaikkien odotusten. Lenin näyttää nykyään paremmalta kuin 90 vuotta aiemmin. Ruumis aiottiin alkujaan pakastaa mahdollisesti myöhempää henkiin herättämistä ajatellen, mutta lopulta päädyttiin balsamointiin. Aluksi Lenin oli näytteillä puisessa mausoleumissa, mutta vuodesta 1930 lähtien se on ollut nykyisessä kivirakennuksessa samalla paikalla. Paitsi sotavuosina 1941-45, jolloin Lenin oli evakossa Siperiassa. Mausoleumin olosuhteita säädellään erittäin tarkasti. Ilmatiivis lasiarkku suojaa bakteereilta ja viikon välein tehdään pienempiä huoltotoimia. Määräaikaishuolto on vuorossa noin puolentoista vuoden välein. Tuolloin Lenin upotetaan 30 päiväksi säilöntäliuokseen, suuremmat vauriot korjataan ja puku vaihdetaan. Arvioiden mukaan Lenin kestää vielä toiset sata vuotta huolellisella hoidolla, tosin kokemuksen puutteessa parhaankin asiantuntijan arvio on pelkkä veikkaus. Vuosikymmeniä on huhuttu, että kyseessä on kuminukke, mutta mikään uskottava todiste ei tätä tue. Asialla on kuitenkin leikitelty usein, esimerkiksi kirjailija P.C. Jersildin Nerojen paluussa yhdessä juonisäikeessä gulagin päällikölle annettiin testinä tehtäväksi etsiä vanki, jonka kädet kelpaisivat Leninin käsien korvikkeeksi. Innokkaille googlettajille on huomautettava, että netistä löytyvät videot "Leninin ruumiin kylvetyksestä" eivät ole aitoja - tai siis ovat, mutta kyseessä ei ole Lenin. Varma tuntomerkki on oikea käsi, Leninin muumiolla se on nyrkissä, toisin kuin videoissa.

2. Georgi Dimitrov 2.7.1949
Bulgaria on aina ollut Venäjän ylin ystävä ja niinpä ensimmäisenä Leninin esimerkkiä kiirehti seuraamaan maan ensimmäinen kommunistijohtaja. Dimitrov kuoli ollessaan lomalla Moskovassa ja kuoleman äkillisyyden takia onkin epäilty, että Stalin olisi syystä tai toisesta vauhdittanut asiaa. Oli miten oli, ikoniksi Dimitrov kelpasi. Mausoleumi pistettiin pystyyn vain kuudessa päivässä ja ehti sopivasti valmiiksi Moskovasta palaavalle ruumiille. Kommunismin romahdettua 1990 Dimitrov roudattiin krematorion kautta lähimmälle hautuumaalle. Mausoleumi pysyi pystyssä vuoteen 1999 asti, jolloin sen purkaminen osoittautui hankalammaksi kuin rakentaminen: vasta neljäs räjäytysyritys romautti rakennuksen palasiksi.

3. Horloogijn Tsoibalsan 26.1.1952
"Mongolian Staliniksi" kutsuttu Tsoibalsan noudatti kuollessaan poliittista eikä kansallista esikuvaa. Tsingis-kaanin hauta kun on tuntemattomassa paikassa. Tarinan mukaan Tsingis-kaanin haudanneet teloitettiin, jonka jälkeen teloitettiin varmuuden vuoksi vielä teloittajat heidän palattuaan salaisesta paikasta. Tsoibalsan puolestaan päätyi mausoleumiin yhdessä toisen kansallissankarin Sükhbaatarin kanssa. Mausoleumi veijareille rakennettiin tosin vasta Tsoibalsanin kuoltua lähes 30 vuotta Sükhbaatarin jälkeen. Ulkomuoto pytingillä muistutti kovasti Leninin vastaavaa. Kommunismin romahdettua myös Mongoliassa ruumiit poltettiin ja haudattiin 2005.

4. Josif Stalin 5.3.1953
Kuoltuaan Stalin päätyi Leninin petikaveriksi näytille. Kolme vuotta myöhemmin alkoi destalinisaatio, mutta Staliniin itseensä ei uskallettu koskea vielä pitkiin aikoihin. Lopulta, 22. puoluekokouksessa lokakuussa 1961 iäkäs bolsevikkinainen Dora Lazurkina piti muka-spontaanin puheen, jossa ehdotti Stalinin siirtämistä pois mausoleumista. Muutamaa päivää myöhemmin Stalin kuljetettiin vähin äänin ulos ja haudattiin Kremlin nekropolikseen - ei siis Kremlin muuriin, kuten usein väitetään.

5. Klement Gottwald 14.3.1953
Kommunistisen Tsekkoslovakian ensimmäinen presidentti Klement Gottwald kuoli kelpo kommunististen perinteiden mukaan virassa ollessaan. Vieläpä kunniakkaasti - sydänkohtaus heti Stalinin hautajaisten jälkeen ja kuolema viisi päivää myöhemmin. Hänestä päätettiin tehdä Leninin kaltainen näyttelyesine maahan, mikä saa hieman huvittuneeksi kun tietää Gottwaldin kuuluneen sudeettisaksalaiseen vähemmistöön - ja vieläpä tuo nimi, Gottwald kommunistille varsin epäsopivasti. Balsamointi kuitenkin epäonnistui ja muutaman vuoden kuluttua ruumis alkoi tummua pahasti. Vuonna 1962 näyttely ei enää ollut mahdollista ja niinpä Gottwald vietiin krematorion kautta monumenttiin. Kommunismin romahdettua tuhkat siirrettiin tavalliselle hautuumaalle.

6. Ho Tsi Minh 2.9.1969
Pohjois-Vietnamin presidentti Ho Tsi Minh kuoli sydämen petettyä kesken hurjimmillaan riehunutta Vietnamin sotaa. Tietoa kuolemasta pantattiin jokunen päivä, mutta Neuvostoliitosta lennätettiin kiireellä Leninin ruumiista vastaavat ekspertit säilöntäpuuhiin. Operaatio tehtiin vietnamilaiselle sodankäyntityylille sopivasti luolassa. Sodan päätyttyä muutamaa vuotta myöhemmin ruumis laitettiin näytteille Hanoihin mausoleumiin, jota pidetään aiheellisesti yhtenä maailman rumimmista rakennuksista. Mausoleumi on edelleen avoinna yleisölle, jos haluaa nähdä Ho-sedän lasiarkussaan.

7. Mao Zedong 9.9.1976
"Suuren Ruorimiehen" kuoltua kiinalaisilla oli ongelma: pitäisi balsamoida, mutta kun paras tietotaito on venäläisillä. Ja niiden kanssa ei olla väleissä. Sitten joku keksi neronleimauksen: vietnamilaisilla on Ho Tsi Minhistä kokemusta. Onneksi Kiina ja Vietnam ajautuivat sotaan vasta kolme vuotta myöhemmin. Konsultit hoitivat hommansa muuten hyvin, mutta ilmatiivistä arkkua he eivät osanneet toimittaa. Aluksi suunniteltiin, että Mao siirrettäisiin Sun Yat-seniltä tarpeettomaksi jääneeseen venäläisten rakentamaan kristalliarkkuun. Tämä osoittautui kuitenkin mahdottomaksi kahdesta syystä. Ensinnäkin yli 180-senttinen Mao olisi joutunut olemaan polvet koukussa paljon lyhyemmän Sunin mittojen mukaan tehdyssä yksiössä. Toiseksi arkun alareunat estivät näkyvyyden, jolloin vierailijat olisivat joutuneet katsomaan Maoa epäkunnioittavasti alaspäin. Lopulta kiinalaiset rakensivat arkun itse. Maoa pääsee halutessaan vilkaisemaan, mutta jonot ovat pitkät ja pysähdellä ei kävelyn aikana saa.

8. Agostinho Neto 10.9.1979
Angolan johtaja Agostinho Neto sattui sopivasti kuolemaan ollessaan syöpähoidossa Moskovassa, joten balsamoijat olivat lähellä. Haasteen aiheutti se, että Neton mausoleumi sijaitsisi trooppisessa ilmastossa. Säilyvyyden kanssa tulisi olemaan ongelmia. Tosin urakkaa helpotti se, että Gottwaldin tapainen ruumiin tummuminen ei tällä kertaa ollut haitta.

9. Kim Il Sung 8.7.1994
Kommunismin jäätyä muualla jo pahasti pois muodista se oli Pohjois-Koreassa edelleen kuuminta hottia. Niinpä Suuren Johtajan erkaannuttua maanpäällisestä elämästä hänet palsamoitiin ilmeisesti Lenin-tiimin asiantuntemuksella. Pohjoiskorealaisen suuruudenhulluuden tuntien ei ole mikään ihme, että mausoleumi on suurin kommunistijohtajalle koskaan rakennettu.

10. Kim Jong Il 17.12.2011
Koska Kim vanhemman palatsissa oli tilaa, myös poika pääsi sinne. Tosin erilliseen huoneeseen. Ei ole tietoa, onko tilaa varattu jo seuraavillekin sukupolville. Mukavaa, että koko suku mahtuu samaan paikkaan. Tulee jotenkin mieleen sanat, joilla Jaakko Teppo väitti kosineensa vaimoaan: Mites on, huvittaiskos sinnuu tulla makkoomaan meidän sukuhautaan? Pohjois-Korean tapaan vartiointi on tiukkaa, tosin myös maassa harvinaiset ulkomaiset turistit pääsevät katsomaan Kimejä, jos tämäntapaiset nähtävyydet sattuvat kiinnostamaan.

Ja lopuksi vielä tarina Neuvostoliiton lopun ajoilta. Gorbatsov oli tajunnut, että perestroika ja glasnost olivat menossa täysin poskelleen. Viimeisenä keinona hän turvautui neuvostotiedemiesten kehittämään rohtoon, jonka sanottiin herättävän kuolleetkin henkiin. Yön pimeinä tunteina Gorba hiipi Leninin mausoleumiin ja kaatoi juomaa Leninin kurkkuun. Ja todellakin - tämä pomppasi hämmästyneenä pystyyn. Gorbatsov selitti tilanteen ja pyysi apua. Lenin hieroi jonkin aikaa partaansa ja sanoi sitten:
- Mihail Sergejevits, minun täytyy ensin tutustua tilanteeseen. Sopiiko että kiertelen vähän maata ja katson sitten mitä on tehtävissä?
- Ilman muuta, toveri Vladimir Iljits. Soita minulle, kun olet valmis.
Kului pari viikkoa. Sitten punainen puhelin Gorbatsovin pöydällä pirisi. Gorba tarttui käsi vapisten luuriin.
- Rastui, Misha. Olen nyt täällä Petrogradissa, jota jostain syystä Leningradiksi kutsutaan. Tarkemmin sanottuna Aurora-nimisellä laivalla. Nyt aloitetaan!

9 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Mietin vaan sitä, että halusikohan yksikään noista häiskistä itse ruumiinsa balsamoitavan ja asetettavan näytteille, vai oliko kyse jälkeen jääneistä, jotka halusivat jollain tavoin osoittaa, että heidän systeeminsä on toimiva ja ikuinen. Niin ikuinen, ettei pomomiesten raadot edes mätäne.

Yleensäkin ajatus oman ruumiinsa balsamoimisesta ja asettamisesta näytteille tuntuu vaan kerta kaikkisen perverssiltä. Omalta kohdaltani olen ajatellut, että kun aika jättää, ruumis tuhkataan ja sirotellaan johonkin Lapin jokeen. Ihan lopullista loppusijoituspaikkaa en ole vielä päättänyt, mutta Suomujoen latvat ovat aika vahvoilla.

Ironmistress kirjoitti...

Ruukinmatruuna toivoo itse pääsevänsä oman sukunsa sukuhautaan esi-isiensä ja -äitiensä seuraan.

Mao Zedong toimi viisaasti. Hän määräsi ruumiinsa tuhkattavaksi ja tuhkat haudattavaksi Itä-Kiinan mereen. Tämä siksi, ettei häntä alettaisi palvoa eikä hänen hautaansa häpäistäisi.

Becker kirjoitti...

Tuo esille pano on sikäli viisasta, että alamaiset pääsevät omin silmin toteamaan, että despootit ovat varmasti kuolleet, eivätkä juomassa Cubalibreä jossain etelämeren saarella Elviksen seurassa.

Ironmistress kirjoitti...

Tästä on olemassa anekdootti:

Stalin oli kuollut, ja hänet piti haudata. Venäläiset totesivat: "Meillä on jo Lenin. Kaksi suurmiestä samassa paikassa on liikaa.

Soitettiin Lontooseen. Sieltä vastattiin: "Meillä on jo Marx. Kaksi suurmiestä samassa paikassa on liikaa."

Soitettiin Berliiniin. Sieltä vastattiin: "Meillä on jo Hegel. Kaksi suurmiestä samassa paikassa on liikaa."

Viimein Israelista vastattiin: "Koska Stalin ei vastustanut Israelin valtion syntymistä, niin me tarjoamme hänelle hautapaikan."

Puoluejohtajat läiskäisivät puhelimen kiireesti kiinni, ja kiljuivat:

"Ei! Ei Jerusalemiin! Siellä on jo kerran tapahtunut ylösnousemus!"

RedEyedFrog kirjoitti...

Nyt Jaska on sitten lähtenyt Ruukinmatruunan tielle väittämään, että Lenin kuoli syfilikseen? Ei siinä mitään, mutta olisi hauska saada teorialle jotain todisteitakin. Itse en niitä meinaan ole löytänyt, joten esitelkää pois.

Jaska Brown kirjoitti...

Yrjöperskeles: Muistan ainakin muutaman listan henkilöistä nimenomaisesti kieltäneen näytteillepanon.

Ironmistress: Vaan kuinkas sitten Maolle kävikään?

Becker: Minua on aina mietityttänyt, kuinka paljon sai gulagia jos hymyili onnellisesti Leninin mausoleumissa.

RedEyedFrog: Lähdetään nyt vaikka tästä. Googlella lisää. Muistaakseni Robert Servicen ansiokas Lenin-elämäkerta päätyi samaan, vaikka todisteita ei ymmärrettävästi ole. Valittu lääkitys ja kaikki oireet suuruudenhulluudesta alkaen täsmäävät myös.

Ja lopuksi: Miehen anoppi oli kuollut ja hautaustoimistosta kysyttiin ohjeita. Vastaus oli: "Polttohautaus ja sirotellaan tuhka mereen - ei mitään riskejä."

Ironmistress kirjoitti...

Woops, piti sanoa Deng Xiaoping. Mao on siellä mausoleumissaan kiinalaisten pällisteltävänä.

RedEyedFrog kirjoitti...

Jaska: Google ei ole kovin avulias tässä. Etupäässä se tarjoaa Rappaportia ja kolmea israelilaista lääkäriä tukemaan väitettä Leninin syfiliksestä. HUomattavasti suurin osa linkeistä kuitenkin käsittelee muita kuolinsyitä ja esim. UCLA:ssa 2012 pidetty seminaari Leninin kuolinsyistä ei päätynyt esittämään syfilistä todennäköisesti - tai ehkä joku tutkija siellä päätyi, en tarkistanut koko semmaa, mutta jos päätyikin niin vähemmistössä oli(vat).

Toisin sanoen, viisi historioitsijaa/lääkäriä ei vielä minusta riitä siihen, että Lenin voidaan sanoa kuolleen syfilikseen. Voidaan sanoa, että hänen "epäillään kuolleen syfilikseen" tai että "yksi Leninin mahdollisista kuolinsyistä on syfilis" tai jotain vastaavaa. Mutta se ei ole millään tavalla varmistettu eikä historioitsijoiden keskuudessa ole konsensusta sen suhteen. Itse asiassa syfilis-teoria näyttäisi olevan pienen vähemmistön kannattama. Se ei tarkoita, että se olisi virheellinen, mutta se tarkoittaa, että sitä ei ole todistettu sellaisella varmuudella, mikä oikeuttaisi yleisesti väittämään, että Lenin kuoli syfilikseen.

Jaska Brown kirjoitti...

Asia selvä, muutan päätekstiä.