Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 28. tammikuuta 2017

Uusinta: Tätä sinulle ei kerrottu rippikoulussa

Lukijalle: Kirjoitin tämän jutun jo 2010. Olin tuolloin lukenut Robert Crumbin sarjakuvan Genesis ja ruodin sen avulla Ensimmäisen Mooseksen kirjan läpi. Raamattuhan on mahtavaa luettavaa, etenkin VT. Seksiä, juonittelua, väkivaltaa ja petosta. Tuolloin totesin kommenteissa, että tälle tarinalle tulee joskus jatkoa. Sitä on odotettavissa ensi viikolla, ellei mitään tärkeämpää tule väliin, joten tässä nyt Ensimmäinen Mooseksen kirja, niin pääsee tapahtumiin valmiiksi mukaan:

Underground-sarjakuvan elävä legenda Robert Crumb kääri taannoin hihansa ja väsäsi neljän vuoden työnä Raamattu-sarjakuvan. Yli 200-sivuinen järkäle käsittää Genesiksen eli Ensimmäisen Mooseksen kirjan. Ennakkoasetelmissa pelättiin työn olevan yhtä räävitön kuin Crumbin aiemmat teokset, mutta kertomus on kerännyt lähes pelkkää kiitosta ja ylistystä. Crumb itse sanoi, ettei hänen tarvinnut satirisoida, koska Genesis oli sellaisenaan outo.

Luin kirjan äskettäin ja ihastuin. Crumbin piirrostyyli ei ole aiemmin kuulunut ykkössuosikkeihini, mutta iän myötä se on saanut uutta syvyyttä. Tekstiä Crumbin ei ole tarvinnut laatia eikä edes muokata, sillä se on lähes täysin raamatunkäännöksen mukainen, yleensä vain lauserakenteita on siellä täällä hiottu.

Mutta se outous. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi Raamatun läpi lukenut ja Genesistä olen sen jälkeen selannut vain satunnaisesti. Lisäksi Crumbin visualisointi sai tarinan elämään aivan uudella tavalla, jolloin Genesiksen absurdin menon vasta tosissaan hahmotti. Välillä tuntui siltä, että pappien kootessa Vanhaa Testamenttia Baabelin vankeudessa he olivat syöneet vääriä sieniä.

Kun rippikoulussa nykyään keskitytään pelkkiin seuraleikkeihin, tupakoinnin opetteluun sekä lässytykseen ja Raamattua sivutaan vain mainitsemalla, että "se kertoo Jeesuksesta ja Jesse oli hyvä jätkä", niin vanhatestamentillinen sivistys jää olemattomaksi. Harmi, sillä VT - aivan erityisesti Genesis, Exodus, Aikakirjat ja Kuningasten kirjat - on mahtavaa luettavaa. Seksiä, juonittelua, väkivaltaa, petosta. Toki on myönnettävä että esimerkiksi Leviticus eli Kolmas Mooseksen kirja on paikoitellen niin tylsä, että Mooseskin nukahtaisi. Sarjakuvaksi VT kääntyy suorastaan erinomaisesti osaavan tekijän käsissä. Katsotaanpa vähän tarkemmin, mitä Genesiksessä tapahtuu, niin nekin joiden tietämys on jäänyt pelkän rippikoulun ja suomalaisen koululaitoksen varaan, viisastuvat ja kummastuvat. Matkaoppaana toimii Robert Crumb.

Alussa Jahve - kuvituksessa vanha parrakas äijä - loi taivaan, maan ja kaiken muun tarpeellisen viidessä päivässä. Kuudentena päivänä hän sitten tekaisi miehen ja naisen. Seitsemäntenä päivänä äijä veti lonkkaa. Sitten sama juttu kerrotaan uusiksi ja vähän toisessa järjestyksessä. Siinä luodaan ensin ihminen (mies) maan tomusta ja sitten vasta paratiisi. Samalla tuli tehtyä hyvän- ja pahantiedon puu, josta Jahve kielsi ihmistä syömästä. Näillä mentiin jonkin aikaa. Sitten Jahve huomasi, että ihminen oli kovasti ikävystynyt ja loi eläimet. Mutta eihän tämä riittänyt, joten piti vielä ottaa mieheltä kylkiluu ja tehdä siitä nainen. Näin sitten tapahtuikin ja siellä sitten palloiltiin alastomina ympäri paratiisia.
(Naisen luomisesta kerrotaan myös myöhäisempää apokryfista tarinaa. Siinä Jahve ja mies käyvät seuraavan vuoropuhelun:
Jahve: Mitäpä jos minä tekisin sinulle kaveriksi naisen?
Mies: Nainen? Mikä se semmoinen on?
Jahve: Kaunis, älykäs, uskollinen kumppani, joka ymmärtää sinua, hoitaa kotityöt, ei lausu moitteen sanaa, tukee sinua kaikissa yrityksissäsi ja jonka kanssa voit aina nauttia olostasi.
Mies: Joo! Kuulostaa kivalta! Tee mulle sellainen! Heti!
Jahve: No tuota. En minäkään nyt sentään pysty tyhjästä nyhjäisemään, tarvii vähän raaka-aineita. Minun pitäisi ottaa sinulta kylkiluu, toinen silmä, toinen korva, toinen käsi ja toinen jalka.
Mies: Oho. Kuulostaa aika rajulta. Miten olisi, jos kokeilisit millaisen saisit aikaan pelkästä kylkiluusta?
)

Vaan eikös paratiisissa asustanut puhekykyinen käärme. Crumbin kuvituksessa käärme muistuttaa raajoineen kovasti legendaarisen TV-sarja V:n alienliskoja. Ja tämähän kavalana houkuttaa naisen maistamaan kielletyn puun hedelmää ja nainen antaa myös miehen maistaa. Tällöin he saavat heureka-elämyksen ja tajuavat olevansa alasti. Silloin tuli kiire viikunapuun luo ja ei kun lehtiä haarovälin suojaksi. Sivumennen sanoen viikunalla on säälittävän pienet lehdet. Jahve puolestaan lähti iltakävelylle paratiisiin, jolloin ihmiset näkivät parhaaksi piiloutua puskaan, koska olivat alasti (Entäs ne viikunanlehdet???). Kuurupiiloa ei kestänyt kauan ja Jahvelle paljastui totuus tunnetuin seurauksin. Ihmisille porttikielto paratiisiin, käärmeeltä rangaistukseksi raajat pois ja maassa matelemaan.

Paratiisista lähdettyään Aadam ja Eeva keksivät miten ollaan sillai, jolloin karkotuksesta aiheutunut harmitus taisi lientyä kummasti. Lapsiakin syntyi, mutta tapahtui perhetragedia Kainin tapettua veljensä Abelin. Kain sai lähteä maanpakoon, josta löysi itselleen vaimon. Tämä taas ei liene millään lailla ristiriidassa sen kanssa, että aiemmin oli kerrottu Eevan olleen "kaiken elävän äiti".

Kuudennessa luvussa kerrotaan, kuinka jumalien pojat ottivat vaimoikseen ihmisten tyttäristä parhaat ja heidän jälkeläisistään tuli jättiläisiä ja sankareita. Kannattaa kiinnittää huomiota monikkomuotoon jumalista; VT on myöhemminkin varsin polyteistinen kirja.

Samassa yhteydessä Jahve päättää, että ihminen saa elää enintään 120 vuotta, aiemminhan ennätys oli Metusalehin 969. Päätös tuli voimaan melkoisella viiveellä, koska vielä sukupolvia myöhemmin elettiin paljon vanhemmiksi, Jaakobkin 147-vuotiaaksi. Viimeisimmiltä vuosisadoilta on dokumentoitu vain yksi lipsahdus säännöstä.

Muutoinkin Jahve alkoi kypsyä ihmisten touhuun ja päätti tehdä lopun koko roskasta. Ainoastaan Nooa perheineen sai armon hänen silmissään. Nooa komennettiin rakentamaan valtava arkki. Ohjeiden mukaan siitä tuli suorakulmaisen särmiön muotoinen, joten sen merikelpoisuus oli sananmukaisesti korkeemmas käres. Arkkiin Nooa määrättiin ottamaan kaksi kutakin eläintä, kuten hyvin tiedetään. Sitten tuli vettä 40 vuorokautta. Kaikki hukkuivat paitsi arkissa olijat. Aikanaan vesi laski (mihin???), arkki karahti Araratiin ja jengi päästettiin ulos lisääntymään. Samalla Jahve muutti optiikan taittumislakeja siten, että sateenkaaren syntyminen tuli mahdolliseksi, sen hän ilmoitti Nooan kanssa tekemänsä liiton merkiksi.

Nooa ryhtyi maanviljelijäksi, perusti rypäletarhan ja valmisti viiniä. Oman tilan tuotteet olivat maittavia ja Nooa ryyppäsi itsensä sammuksiin teltassaan. Kännipäissään hän ei huomannut laittaa vaatteita päälleen. Pojista Haam sattui vilkaisemaan ovesta sisään ja näki isänsä. Hän kertoi veljilleen, jotka ottivat viitan, menivät telttaan takaperin ja laskivat viitan Nooan päälle. Kun Nooa krapulaisena heräsi, hän raivostui Haamille, joka oli nähnyt isänsä alastomana. (Sitten vielä ihmetellään, miksi juutalaisilla on niin kompleksinen suhde seksuaalisuuteen.) Tällöin Nooa määräsi Haamin pojan Kanaanin "veljiensä orjain orjaksi". Tosi oikeudenmukaista, etenkin kun Haamin rangaistuksesta ei sanota mitään.

Ihmiskunta lisääntyi ja päätti ottaa yhteisen projektin, valtavan Baabelin tornin rakentamisen. Jahve ei ilmeisesti pitänyt siitä, että ihmiset alkoivat luomistyössään yltää hänen mittoihinsa. Niinpä hän päätti viisaudessaan sekoittaa ihmiset eri kieliryhmiin. Jahvea ei vaivannut pätkän vertaa se, että tämän seurauksena eri kansat ovat sittemmin sotineet keskenään suurella innolla ja verenvuodatuksella.

Tämän jälkeen Genesis siirtyy seuraamaan ns. patriarkkojen sukulinjaa. Ensimmäinen patriarkoista oli Abram, jonka vaimo oli Saarai, hyvännäköinen mutta hedelmätön. Jahve ilmoitti Abramille, että olisi syytä lähteä kotiseudulta reissuun. Pariskunta päätyi Egyptiin, jossa Abram käski Saarain sanoa olevan siskonsa, ettei häntä tapettaisi. Kävi odotetusti ja Saarai vietiin faraon vaimoksi. Mutta farao sairastui ja sai jotakin kautta tietää valheesta. Hän kutsutti Abramin luokseen ja ajoi tämän vaimoineen pois. Myöhemmin sama tapaus toistui toisessa maassa pienin variaatioin, mutta ei siitä vielä sen enempää. Ovela kaveri tuo Abram joka tapauksessa.
Saarain hedelmättömyys jatkui, joten hän pyysi Abramia tekemään temput orjattarensa Haagarin kanssa. Tämä tuottikin tulosta, mutta raskaana olevalle Haagarille nousi ns. kusi päähän ja Saarai karkotti röyhkeän orjattarensa. Tällöin Jahve vihelsi taas pelin poikki, komensi Haagarin ruotuun ja palaamaan. Pojan nimeksi tuli Ismael.
Sittemmin Jahve ilmestyi Abramille, ilmoitti että hänen nimensä muuttuu Aabrahamiksi, Saarain nimi muuttuu Saaraksi ja hän saa lapsen. Aabraham hieman epäili asiaa, kun itsellä oli ikää sata vuotta ja Saaralla 90. Samassa hötäkässä Jahve määräsi, että tästä lähtien kaikkien Aabrahamin klaaniin kuuluvien on napsaistava pippelin päästä ylimääräinen pätkä pois. Niinpä Aabraham näin myös teki itselleen, pojalleen, kaikille perheeseen kuuluville ja palvelijoille. Aika veitikka ja melkoinen suostuttelukyky.

Jahve ilmestyi parin enkelin kanssa Aabrahamille vielä uudestaan ihmishahmoisina. Hän kertoi kypsyneensä Sodoman ja Gomorran härskiin menoon ja hävittävänsä kaupungit maan tasalle. Kaksi enkeliä jatkoi matkaansa Sodomaan ja asettui kaupungin ainoan hurskaan miehen, Aabrahamin veljenpojan Lootin taloon. Kaupungin pervot huomasivat saapumisen ja vaativat Lootia antamaan miehet heille, jotta pääsisivät paukuttamaan näitä takaressuun. Loot osoitti aitoa lähi-itäläistä suoraselkäisyyttä ilmoittamalla, että ei muuten käy, mutta minulla olisi sivumennen sanottuna kaksi nuorta ja koskematonta tytärtä, ottakaa ne ja tehkää mitä lystäätte kunhan jätätte nämä miehet rauhaan. No, tyttäret säästyivät kun väkijoukko ei suostunut tähän. Silloin ei auttanut muu kuin se, että Herran enkelit sokaisivat väliaikaisesti nämä B-rapun suosijat. Naisen arvosta kertoo aika hyvin se, että enkelit eivät pistäneet tikkua ristiin estääkseen kahden tytön joukkoraiskauksen, mutta kun oma peppu on vaarassa, niin johan alkaa ihmeitä tapahtua.
Loot pakeni kaupungista ennen hävitystä, mutta hänen vaimonsa ei suostunut tottelemaan määräystä olla katsomatta taakseen ja jähmettyi suolapatsaaksi. Pelätessään tuhoutuneiden kaupunkien asukkaiden sukulaisten kostoa Loot muutti luolaan tyttäriensä kanssa. Tyttäriä harmitti, kun he eivät saaneet itselleen miestä, joten he laativat salajuonen. He juottivat isänsä humalaan, jonka jälkeen vanhempi meni naimaan sammuneen isänsä kanssa. Seuraavana yönä nuorempi toisti saman tempun. Molemmat tulivat kertalaakista raskaaksi ja saivat pojat, joista tuli heimojensa kantaisiä. Just joo. Että kerralla onnistuu ja äijä ei muka kännipäissään huomaa mitään. Haisee kaunistellun tarinan maku. Eiköhän äijä ollut itse puutteessaan käynyt jyystämään tyttäriään ihan tarkoituksella ja tuskin onnistui paukauttamaan molempia paksuksi yhdellä yrittämällä. Crumbin kuvituksessa Lootin ilme on aika herkullinen.

Tällä välin Aabraham oli asunut jonkin aikaa Gerarin kaupungissa ja toistanut kuningas Abimalekin kanssa saman tempun kuin Egyptin faraon kanssa. Ihmetyttää vain, miten Saara oli 90 ikävuodestaan huolimatta niin hyvin säilynyt, että kelpasi kuninkaalle. Valheen taas paljastuttua Abimalek lähetti Aabrahamin ja Saaran takaisin lahjojen kera. Pian tämän jälkeen Saara tuli lupausten mukaisesti raskaaksi ja sai Iisak-nimisen pojan. Liekö Abimalekin konsulttiavulla ollut osuutta asiaan.

Iisakin kasvettua Jahve ilmestyi taas Aabrahamille ja käski tämän uhrata Iisakin polttouhrina. Näinhän Aabraham tottelevaisena kaverina tekikin, sitoi pojan roviolle ja kohotti veitsensä päästääkseen veret pihalle. Tällöin Jahve ilmestyi taas ja sanoi, että jos nyt et kuitenkaan. Niinpä Aabraham uhrasi lampaan poikansa sijaan. Episodia kutsutaan Aabrahamin koettelemiseksi, mutta sopii pohtia millaiset traumat Iisak mahtoi saada.

Iisakille hankittiin sittemmin vaimo Rebekka Aabrahamin synnyinmaasta. Heille syntyi kaksoispojat Eesau ja Jaakob. Jaakob huijasi esikoisoikeutensa (oikeuden periä isänsä maaomistukset) ensin Eesaulta ja sitten myös isältään Iisakilta. Äiti pelkäsi Eesaun raivostuvan ja käski Jaakobin paeta enonsa Laabanin luo kaukomaille.
Jaakob pääsi turvallisesti perille ja ryhtyi Laabanin palvelukseen. Laabanilla oli näet kaksi tytärtä, Leea ja Raakel, joista nuorempaan - siis serkkuunsa - Jaakob ihastui. Laaban lupasi Raakelin puolisoksi, jos Jaakob tekee hänelle palkatonta työtä seitsemän vuotta. Näin tapahtuikin, mutta hääyönä Laaban teki Jaakobille käytännön pilan ja antoikin vaimoksi Leean. Jaakob huomasi eron vasta aamulla, mistä voidaan päätellä että hän tuskin oli saanut Raakelilta förskottia. No, ei kun valittamaan Laabanille huonosta kauppiastavasta. Miehet päätyivät yhteisymmärrykseen, että Jaakob painaa vielä toiset seitsemän vuotta duunia ilmaiseksi, mutta saa Raakelin jo etumaksuna viikon kuluttua. Jaakobilla meni kovaa: kahdesti naimisiin viikon sisällä sisarusten kanssa ja kaiken huipuksi kyseessä olivat vieläpä omat serkut.

Jaakob diggasi enemmän Raakelia, mutta kävi kyntämässä myös Leeaa, joka saikin neljä poikaa putkeen Raakelin ollessa hedelmätön. Tästä Raakel ei pitänyt yhtään ja kehitti vastajuonen. Hänellä oli orjatar Bilha, jota hän käski Jaakobin hoidella, että saisi tavallaan lapsia hänkin. Jaakobilla ei ollut mitään järjestelyä vastaan ja Bilha saikin kaksi poikaa. Tällöin Leea pokeritermein sanottuna katsoi ja korotti antaen oman orjattarensa Silpan Jaakobille vaimoksi. Jaakob kilttinä poikana totteli ja Silpa sai kaksi poikaa. Leea puolestaan palasi eläkkeeltä taas synnyttämään ja antoi Jaakobille vielä kaksi poikaa ja tyttären. Tämän jälkeen Raakel osoittautui lopulta hedelmälliseksi ja synnytti pojan, Joosefin. Sittemmin vielä toisen, mutta sitä ennen tapahtui vielä paljon muuta.

Tässä välissä kannattaa kiinnittää huomiota Jaakobin lasten sukupuolijakaumaan. Poikia oli yhteensä kaksitoista, mutta tyttäristä mainitaan vain yksi. Jos oletamme, että on 50 % todennäköisyys, että syntyvä lapsi on poika, voi kombinatoriikan alkeilla laskea, että todennäköisyys sille, että 13 lapsesta enintään yksi on tyttö, on noin 0,17 %. Vaikuttaa siltä, että tyttöjä ei ole vaivauduttu mainitsemaan. Tätä vahvistaa se, että ainoalla mainitulla tytöllä on sittemmin merkittävä rooli eräässä myöhemmässä tapahtumassa, joten hänen mainitsemisensa on tarpeellista, muiden mahdollisten tytärten ei. Pojista kyllä mainitaan kaikki merkityksettömätkin ja vieläpä myöhemmin myös kaikki heidän poikansa.
Tosin tämä epätodennäköinen jakauma voidaan selittää helposti jokerikortilla. Jahve nyt vain sattui päättämään tällaisen systeemin. Tämä onkin kätevä tapa selittää kaikki älyttömät epäjohdonmukaisuudet ja hyödynnettävissä aina, kun on jäämässä väittelyssä armotta häviölle.

Joosefin syntymän jälkeen Jaakob keräsi klaaninsa ja lähti muuttomatkalle kotimaahansa salaa Laabanilta, koska pelkäsi tämän suuttuvan Jaakobin ansaittua paljon omaisuutta. Raakel puolestaan otti ja pihisti isänsä jumalapatsaat. Tästä ei liiemmin nykyään puhuta, koska sehän osoittaa selvästi että jumalkuvien - todennäköisesti muiden kuin Jahvea esittävien - palvonta oli voimissaan. Tästä Laaban vetäisi herneen nenään ja lähti takaa-ajoon onnistuneesti. Jaakob antoi hänelle luvan penkoa kaikki paikat, mutta Raakel oli onnistunut kätkemään patsaat niin hyvin, ettei isänsä löytänyt niitä. Tarkemmin sanoen hän istui niiden päällä ja väitti, ettei voi nousta, kun nyt on se aika kuusta. Tätä syytä naiset ovatkin sen jälkeen käyttäneen menestyksellisesti monien muidenkin kummallisten tempaustensa perusteluna.

Laabanista Jaakob siis selvisi helpolla, mutta hän pelkäsi syystäkin veljensä Eesaun kohtaamista. Siinä välissä hän painiskeli koko yön tuntemattoman miehen kanssa, joka aamulla väitti olevansa Jahve itse ja antoi Jaakobille uuden nimen Israel. Maratonpainina tämän matsin kestoennätys rikottiin vasta joitakin tuhansia vuosia myöhemmin. Eesaun kohtaaminen sujui seuraavana päivänä kuin tanssi, vanhat kaunat annettiin anteeksi. Eesau palasi edeltä omaan maahansa Jaakobin klaanin kulun ollessa hidasta kaikkine elikoineen ja lapsineen.

Matkan varrella Jaakob pystytti telttansa Kanaanissa sijainnen kaupungin edustalle. Tällöin ainoa Jaakobin mainituista tyttäristä, Diina, meni tapaamaan kaupungin naisia. Tällä reissulla Sikem, kaupungin ruhtinaan Hamorin poika, raiskasi hänet. Hamor ja Sikem marssivat Jaakobin puheille ja ilmoittivat Sikemin haluavan Diinan vaimokseen. Jaakobin pojat ilmoittivat, että ei muuten käy, koska teitä ei ole ympärileikattu. Tällöin Hamor ja Sikem ilmoittivat, että OK. Tästä voidaan päätellä, että Diinalta sai melkoiset kyydit.
Hallitsijat marssivat kaupunkiin ja ilmoittivat, että nyt kaikille miehille tehdään nips-naps. Crumbin kuva kaupungin miesten ilmeistä on näkemisen arvoinen. Mutta ruhtinaan sana oli laki ja näin tehtiin. Vaan antaapa olla, kolmantena päivänä leikkauksen jälkeen äijät olivat huonoimmassa kunnossaan, jolloin Jaakobin pojat Simeon ja Leevi ottivat miekkansa, teurastivat kaikki miehet ja ryöstivät koko kaupungin. Jaakobin saatua tietää tästä hän motkotti pojille, mutta ryöstösaalis tuntui kyllä kelvanneen.
Vielä ennen kotimaata matkalla sattui ja tapahtui; vanhin pojista, Ruuben otti ja kävi bylsimässä isänsä sivuvaimoa Bilhaa. Jaakob sai tietää asiasta, mutta hänen reaktiotaan ei kerrota. Asiaan Jaakob palasi vasta perinnönjakonsa yhteydessä ilmoittaen, että Ruuben ei esikoisuudestaan huolimatta ole ensi sijalla, kun ei saanut pidettyä kulliaan kurissa.

Jaakobin pojista rakkain hänelle oli Joosef, Raakelin pojista vanhempi. Toiset olivat kateellisia Joosefille ja tempaisivat hänet kaivoon. Jonkin aikaa tuumailtuaan he nostivat hänet sieltä ylös, myivät ismaelilaisille orjakauppiaille ja väittivät Jaakobille hänen joutuneen villipetojen saaliiksi. Veljesrakkautta parhaimmillaan osoitti Ruuben, joka oli asiasta eri mieltä. Kaivoon heitto oli tapahtunut hänen ehdotuksestaan, kun muut olisivat halunneet tappaa Joosefin. Orjakauppa oli tehty Ruubenin poissa ollessa. Ruuben suuttui veljilleen, mutta heille lojaalina ei tunnustanut totuutta isälleen.

Samoihin aikoihin yksi veljistä, Juuda, asettui muualle asumaan. Hän sai poikia, joista vanhin meni naimisiin mutta kuoli pian. Tällöin Juuda määräsi toisen poikansa Oonanin ottamaan veljensä lesken puolisokseen. Valitettavasti tuohon aikaan tiedot biologiasta olivat puutteelliset ja suhteesta syntynyttä lasta olisi pidetty isoveljen lapsena. Tästä taas Oonan ei pitänyt ja niinpä hän hoitikin hommat ns. reisilleroiskintatyylillä. Tästä taas Jahve ei pitänyt ja päästi Oonanin päiviltä. Tästä taas toistamiseen leskeksi jäänyt Taamar ei pitänyt. Hän naamioitui portoksi ja asettui appiukkonsa reitille. Vanha pukki innostui ja höyläsi miniäänsä, jota ei tuntenut. Raskaaksi tuli ja lopputuloksena kaksoset. Siinä välissä Juuda aikoi kyllä poltattaa Taamarin raskaudesta kuultuaan, mutta tämä onnistui todistamaan olevansa raskaana appiukolleen ja selvisi.

Sillä aikaa Joosef oli myyty orjaksi egyptiläiselle hoviherra Potifarille, joka tykkäsi vain laiskotella ja antoi Joosefille kaiken vastuun liiketoimistaan. Potifar oli ilmeisen laiska mies myös makuuhuoneessa, koska hänen vaimonsa halusi Joosefin rakastajakseen. Joosef sanoi ei kiitos, mutta Potifarin vaimo tempaisi viitan hänen päältään ja kiljui raiskausta. (Konsti on siis ikivanha, kuten huomataan.) Crumbin kuvituksessa Potifarin vaimo on tässä tilanteessa todella hyvin esitetty torjutuksi tulemisestaan totaalivittuuntuneena naisena. Joosefia vietiin linnaan niin ettei jalat maahan tavoittaneet.
Pari vuotta lusittuaan Josef kutsuttiin selittämään faraon unia. (Tarina on pitkä ja kannattaa lukea itse, miten Josefin kyvyt keksittiin.) Farao mieltyi Josefiin ja antoi tälle saman duunin kuin Potifar aikoinaan - toki paljon isommassa mittakaavassa.

Muutamaa vuotta myöhemmin koko tunnetussa maailmassa riehui nälänhätä vain Egyptin säästyttyä Joosefin viisauden ansiosta. Jaakob lähetti poikansa hakemaan viljaa Egyptistä ja hepä joutuivat tietysti Joosefin puheille - tätä tunnistamatta. Joosef piti aluksi veljiään kovilla ja teki muutamia ilkeitä käytännön piloja, mutta antoi sitten heille anteeksi ja käski hakea isänsä Jaakobinkin Egyptiin. Näin sitten tapahtuikin ja Jaakobin sukukunta pääsi faraon suosioon. Nälänhätä jatkui ja Joosef keinotteli faraon hyväksi saaden mm. aikaan säädöksen, että kaikkien talonpoikien on annettava viidesosa faraolle. Talonpojat suostuivat tähän, koska se oli ainoa keino saada siemenviljaa. Mutta kuten yleensä verotuksessa on tapana, väliaikaiseksi tarkoitettu muuttui pysyväksi. Nykyajan veroministerit ovat paljosta velkaa Joosefille.
Jaakob mieltyi Joosefin toimiin siinä määrin, että asetti tämän kuolinvuoteellaan "veljiensä ruhtinaaksi".

Genesis päättyy Joosefin kuolemaan 110 vuoden iässä. Kuollessaan hän sanoi veljilleen (joista siis kymmenen oli häntä vanhempia), että Jahve johdattaa heidät Egyptin maasta takaisin Luvattuun Maahan. Tästä lupauksesta on aiheutunut erinäisiä ongelmia viimeisten tuhansien vuosien aikana.

Mutta hei, tämä oli vasta Genesis. Meno kehkeytyy vielä villimmäksi seuraavissa osissa. Pysykää kanavalla, niin tiedätte mitä menetitte riparilla! Uusi Testamentti on tosi väljähtänyttä kamaa Vanhaan verrattuna.

12 kommenttia:

IDA kirjoitti...

En ole Crumbin tätä sarjakuvaa lukenut, mutta ihan todellinen ongelma, että Raaamattua ei enää nähdä kokonaisuutena edes luterilaisen kirkon opetuksessa. Ennen vanhaan nämä kertomukset sentään käytiin koulussa läpi.

Se, että ne ovat patriarkkoja tarkoittaa myös sitä, että poikien sukulinjat on kirjattu. Yllättävän harva muuten tietää, tai huomioi sen, että portto Rahab ja Ruth ovat Daavidin ja Kristuksen sukulinjassa.

Anonyymi kirjoitti...

https://www.amazon.com/Book-Genesis-Illustrated-R-Crumb/dp/0393061027
Varmistan vielä ennen tilausta, että onkos kyse tuosta opuksesta? Postauksen vuoksi tuli "toi on pakko saada" -fiilis.

Jaska Brown kirjoitti...

IDA: Olen samalla kannalla. Tuota Rahab/Ruth -juttua en tiennytkään. Muistan vain, että kirjassa sanotaan jotain siihen suuntaan, että Rahab ja hänen jälkeläisensä asuvat edelleen israelilaisten keskuudessa.

Ano: Kyllä, just tuo. Löytyy myös suomeksi.

Ukkeli kirjoitti...

Raamatussa on mahtavia tarinoita, oikeastaan lähes kaikki perustarinat ja juonikuviot on jo siellä. Raamatussa on myös oikeasti hyvää opetusta esimerkiksi naisen luonnosta, kuten se kuvaus, missä Israelin naiset ihastuivat assyrialaisiin valloittajiin. Taitaa olla aikakirjoissa. Riparille ehkä liian rajua, mutta teinipojille ehdottomasti hyvin tärkeää oppia, etteivät tytöt todellakaan ole keinoja enkeleitä, jos osaa vietellä.

Jaska Brown kirjoitti...

Ukkeli: Sananl. 11:22: "Kultarengas sian kärsässä; kaunis nainen vailla ymmärrystä.".

Ukkeli kirjoitti...

Muistin väärin, Hesekielin kirjassa on tarina kahdesta siskonsa Oholasta ja Oholibasta. Molemmille käy heikosti, kun antautuvat himoilleen. Kun tarinan lukee, jää miettimään, onko se katkeran juon nörtit valitusta, kun reippaat urheilijapojat vievät meidän tytöt.

On Uuden Testamentin puolella myös rankkaa kamaa, kuten Jeesuksen sanat hurskasteleville fariseuksille, jotka sopivat täydellisesti nykykirkon papeille. Paavali taisi olla kaukaa viisas kehottaessaan naisia vaikenemaan seurakunnassa.

Jaska Brown kirjoitti...

Ukkeli: Tuota Hesekielin kirjan tarinaa Oholasta ja Oholibasta on aina pidetty symbolisena, jossa nämä sisarukset edustavat Samariaa ja Jerusalemia niiden moraalisessa rappiossa. Mutta mistäpä kirjoittaja olisi tuollaiset tempaukset keksinyt, ellei jotain vastaavaa olisi tapahtunut?
Ja UT:sta juuri noin. Jos Jeesus tekisi nyt toisen tulemisensa, niin kyllä saisi arkkipiispa hännystelijöineen kyytiä.

Anonyymi kirjoitti...

Mutta missä Nooa veikään arkkiinsa satiaset ...

-jpt-

Qroquius Kad kirjoitti...

Ukkelin huomioon koskien Raamatun tarinoiden perustavanlaatuisuutta voin vain todeta olevani samaa mieltä muuten, paitsi alkuperäisyydestä: monet Vanhan testamentin tarinat ovat perua sumerilaisten tarinoista, vedenpaisumusta myöten. Sumerilaisetkaan eivät liene niitä itse keksineet, mutta olivat ensimmäinen Tuplavirranmaan sivilisaatio, joka osasi kirjoittaa ne tarinat jälkipolville luettaviksi.

Tarinoita on kuitenkin olemassa rajallinen määrä, samoin kuin korvaa miellyttäviä melodioita: 1800-luvun jälkeistä musiikkia on väitetty rasittaneen juuri se, että sitä edeltäneet säveltäjät käyttivät loppuun kaikki hyvät melodiat, ja ratkaisuksi jäi vain tehdä kokoelma riitasointuja väittäen sitä "hianoxi daideeksi" tai hyväksyä asia ja toistaa klassisen musiikin elementtejä joko sellaisinaan tai sähkösoittimilla. Viimemainitusta seurasikin progressiivinen rock ja sen jälkeläiset heavy-, power-, sinfoninen ja ne muut metallit.

Palatakseni tarinoiden määrän rajallisuuteen, olen jossain nähnyt määritelmän, ettei niitä olisi kuin 25, joita kerrotaan yhä uudelleen eri muodoissa. Niinpä saippuaoopperat ovat antiikin Kreikan jumaltarustojen toisintaa, joissa jumalallisten voimien korvaajana toimii maallinen varallisuus, mutta niitä omaavien henkilöiden ongelmat ovat edelleen samanlaiset. Erään vielä tiukemman kalkyylin mukaan tarinarunkoja olisi vain seitsemän.

Kannattaa siis kertoa vanhatkin vitsit uudestaan, koska aina voi kuulijana olla joku, joka ei ole niitä kuullut ennen mutta kertoo ne edelleen.

Becker kirjoitti...

Olen kyllä Vanhan Testamentin jättänyt lukematta, mitä nyt riparissa oli pakko vähän perehtyä. Mutta bloginpitäjän esittämässä muodossa siihen oli mukavaa tutustua.
Tämähän on vähän niinkuin Kauniissa ja Rohkeissa (ymmärtääkseni), mutta huomattavasti
tuhdimpana versiona.Sen herkumpi mitä serkumpi.

Jaska Brown kirjoitti...

Ano: En tiedä, mutta voin kuvitella Nooan reaktion siinä vaiheessa kun arkki karahti Araratiin ja piti vapauttaa elukat: "Mihin vittuun minä ne satiaiset laitoinkaan?"

Qroquius Kad: Tuo vedenpaisumusmyytti tunnetaan kaikilla Lähi-idän muinaiskansoilla, joten jotain taustaa asiassa voi olla.

Becker: Kuten todettu, huimia juttuja löytyy eikä ihme, että nykyään hieman nolostuneesti sivuutetaan melkoinen osa niistä.

Ville kirjoitti...

Piti itsekin käydä kyseinen sarjis tilaamassa. Löytyy muuten täältäkin: http://www.adlibris.com/fi/kirja/genesis-9789518512946

Niille, jotka jo ehtivät tilata tuolta Verkkokaupasta, en suosittele avaamaan linkkiä jos ei halua melkoista vitutusta. Adlibriksessa sama sarjis on "hieman" halvempi.