Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 29. lokakuuta 2016

Uusinta: Tehotonta terroria - mutta miksi?

Lukijalle: Reilu kuusi vuotta sitten ihmettelin tässä jutussa, miksi terroristit eivät tuon parempaan pysty. Jäljelle jääviä selityksiä oli kaksi. Ensinnäkin kyvyttömyys, mikä tietysti on totta arabien suhteen. Mutta tästä huolimatta he pystyisivät halutessaan "parempaan", joka jättää jäljelle toisen selityksen. Haluttomuus eli jonkinlainen taju siitä, että tietyt terrori-iskut olisivat heille itselleen tuhoisia. Tämä asia on tällä hetkellä ajankohtaisempi kuin koskaan. Viimeiset kuukaudet ovat terroririntamalla olleet hiljaisia, Yhdysvalloissa jopa - anteeksi sananvalinta - kuolemanhiljaisia. Miksi? Kuten Scott Adams juuri totesi, terrori-iskut kasvattaisivat Trumpin suosiota. Tästä voimme helposti päätellä, kenen puolella ISIS ja kumppanit ovat Yhdysvaltain presidentinvaaleissa:

Terrorismi, sellaisena kuin se nykyään käsitetään, on suhteellisen tuore ilmiö. Vanhastaan terrorismia on ollut valtion terrorismi kansalaisiaan kohtaan tai päinvastoin. Nykyisenkaltainen globaali terrorismi sai alkunsa vähitellen 1960-luvulta lähtien.

Terrorismi tuli tunnetuksi ennen kaikkea 1970-luvun lukuisista lentokonekaappauksista. Maalin valinta oli hyvä. Lentokone on ihmisille psykologisesti vaikea paikka jo muutenkin, joten epävarmuuden lisäämiseksi ihmisten mieliin kohde on erinomainen. Lentokoneet ovat hallussa pidettäviksi kohteiksi hyvin "linnoitettuja" ja lentokentät eristyneitä, joten kaapattua lentokonetta vastaan on vaikeampi hyökätä kuin esimerkiksi vallattua rakennusta. Lisäksi lentokenttien turvatarkastukset olivat tuolloin naurettavia verrattuna nykypäivään. Muihin kohteisiin - länsimaissa - terroristit iskivät suhteellisen harvoin, poikkeuksina esimerkiksi molukkien junakaappaus ja Iranin suurlähetystön miehitys. Molemmat näistä päättyivät terroristien kannalta huonosti, toisin kuin monet lentokonekaappauksista.
Kuten lentokonekaappausten luettelosta voi havaita, ne vähenivät selvästi 1980-luvulta lähtien. Tämä siitä huolimatta, että lentoliikenteen määrä kasvoi rajusti eli tilaisuuksia oli periaatteessa enemmän. Syy kaappausten vähenemiseen oli parantuneissa turvatoimissa. Enää ei kuka tahansa Abdullah 12 vuotta kyennyt salakuljettamaan aseita koneeseen.
Terroristeille jäi kuitenkin jonkinlainen fiksaatio lentäviä vekottimia kohtaan. Syyskuun 11. päivän iskuja ei tietenkään olisi voitu toteuttaa millään muulla tavoin, mutta silti lentokonekaappauksia yritettiin vähän väliä, joskus onnistuenkin. Korvaavat menetelmät, kuten itsemurhapommitukset länsimaissa Madridin tapaan ovat yleistyneet vasta viime vuosina.

Jos oikein muistan, niin terroristien suuresti kunnioittama Mihail Bakunin totesi, että terrorismin tarkoitus on terrorisoida, siis herättää kauhua ja pelkoa. Siihen nähden terroristien aikaansaannokset ovat säälittäviä.
Länsimainen yhteiskunta on käsittämättömän haavoittuvainen. Siltä varalta, että joku wannabe-terroristi sattuisi tätä lukemaan, en kuvaile yksityiskohtia. Mutta mietinpä joka tapauksessa, mitä itse tekisin jos tarkoitus olisi keinoja kaihtamatta saattaa länsimainen yhteiskunta kauhun valtaan.
Keksin varsin nopeasti kymmenkunta tapaa, jolla se voitaisiin tehdä tehokkaammin kuin terroristit tekevät. Iskumenetelmiä, jotka ovat nykyistä parempia - saavat enemmän tuhoa aikaan ja jättävät joskus jopa käyttäjän henkiin vieläpä siten, että kiinni jääminen on hyvin epätodennäköistä. Kohteita, joihin hyökkääminen aiheuttaisi suurempaa kohua ja jotka olisivat tähän asti käytettyjä helpompia. Kohteita, joihin hyökkääminen järisyttäisi länsimaiden arvomaailman perusteita ja jotka olisivat helpommin vaurioituvia kuin normaalisti käytetyt.

Miksi terroristit eivät iske näihin kohteisiin tai käytä näitä menetelmiä?

Ensimmäinen vaihtoehto on puutteellinen mielikuvitus. Tämä on varmasti osasyy - yhteiskunnat joissa terroristit ovat kasvaneet, ovat tunnettuja kaikesta muusta paitsi innovaatioista. Kun tietty tapa on jotenkuten opittu, niin sen mukaan toimitaan apinamaisesti matkien.

Toinen vaihtoehto on vajavainen osaaminen. Ei normaalikansalainen voi keksiä tapoja terrori-iskuihin saati sitten omata tietotaitoa sabotaasin toteuttamiseen. Mutta esimerkiksi jokainen suomalainen alan koulutusta saanut kyllä keksii ja osaa soveltaa myös käytäntöön. Tämä ei kuitenkaan voi olla syynä, sillä terroristien koulutusleirejä tunnetusti riittää. Samalla se kumoaa ensimmäisen vaihtoehdon, sillä vaikka terroristilla itsellään ei olisi oivalluskykyä, niin turvallisissa bunkkereissa istuvilta johtajilta löytyy joko sitä tai sitten alan koulutus.

Kolmas vaihtoehto on rahan puute. (Kuulinko naurua?) Hitto vie, tavallisella normivirtasen palkalla saisi jo sen verran pimeitä aseita ja räjähteitä, että riittäisi. Puhumattakaan sitten saudimiljardeista.

Terrorismi on käytettävissä olevaan budjettiin, miesvahvuuteen ja organisaatioon suhteutettuna surkean tehotonta! Jos liikeyritystä hoideltaisiin samalla panos/tuotos -suhteella, konkurssi olisi tullut jo aikoja sitten.

Syynä tehottomuuteen ei kuitenkaan ole mikään edellä esitetyistä kolmesta vaihtoehdosta. Terrorismi on tehotonta siksi, että jos se olisi tehokkaampaa, se olisi sille itselleen tuhoisaa!

Kun Osama bin Laden teki Yhdysvalloille shakkitermein sanottuna tornituksen, hän haukkasi lusikallisen paskaa. Jenkeiltä paloivat hihat ja sitten rytisi. Vaikka Irakin ja Afganistanin operaatiot olivatkin käytännössä tehokkaasti tyrittyjä, niin al-Qaida otti silti turpiinsa niin että tärisi.

Terroristit ovat kuin pieniä lapsia. Jokainen vanhempi tietää, miten menettelee nukkumaan laitettava kaksivuotias. Pyörii, hyörii, kierii, hokee että ei nukuta, pomppaa sängyssä istumaan vaikka silmät seisovat päässä väsymyksen takia. Lopulta vanhempi komentaa, että pää tyynyyn. Mitä tekee kaksivuotias? Painaa päänsä tyynyyn, mutta kannattelee sitä niskansa varassa siten, että se ei lepää tyynyllä! Toisin sanoen hän tietää, että nyt on syytä totella, mutta osoittaa kyllä mielipiteensä tekemällä sen minimin, mitä on pakko. Mutta ei kuitenkaan käytännössä astu rajan yli.
Samalla tavoin lapsi ruokapöydässä suuttuessaan tönäisee maitolasin kauemmas. Hän tietää saavansa siitä moitteet. Hän kuitenkin voisi heittää lasin lattialle ja kaataa myös puurolautasensa! Näin hän ei tee, koska tietää siitä seuraavan tiukan rangaistuksen. Nyt hän tekee sen minimin, jolla saa vanhempia ärsytettyä, mutta tietää myös että ei joudu vielä nurkkaan istumaan ja kärsimään teoistaan.
Lapset ovat tässä erittäin taitavia. Jo alle kaksivuotiaina he löytävät sen näkymättömän rajan, jonka toisella puolella on mielen osoittaminen ja kiukuttelu juuri ja juuri siedettävällä tasolla ja toisella puolella temppuilusta todelliseen vastuuseen joutuminen. Tämän rajan normaali lapsi ylittää vain tehtyään harvinaisen arviointivirheen.

Täsmälleen samalla tavalla toimivat terroristit. Mietin, miksi he eivät iske keksimiini "pehmeisiin" kohteisiin, jotka olisivat helppoja. Vastaus oli selvä: jos he niin tekisivät, länsimaalaiset kaikkein kaheleimpia vihermokuttajia lukuun ottamatta näkisivät heidän todellisen luonteensa ja pistäisivät terrorismia tukevat maat halki, poikki ja pinoon. Samasta syystä he välttävät tehokkaiden menetelmien käyttöä myös "koviin" maaleihin.
Totta on, että osa terroristeista haluaa sytyttää sodan idän ja lännen välille. Mutta he haluavat tehdä sen siten, että länsi voidaan tuomita sotaan syylliseksi - kuten Irakin sodassa vasemmistolaiset ovat tehneet. Jos länsimailla olisi todella kiistaton syy pommittaa terroristileirit Jupiteria kiertävälle radalle, ne pystyisivät siihen. Samalla menisi muutama muslimimaa kivikauteen. Useimmiten aiheesta - otan mielelläni vastaan esimerkin, jossa joku muslimi olisi ilmiantanut terrori-iskuun syyllisen tai sitä suunnittelevan muslimin länsimaiden viranomaisille puhtaasti moraalisista syistä eikä pakon edessä tai lahjottuna vasikkana.

Osama bin Laden astui rajan yli ja joutui siitä kärsimään. Yleensä terroristit eivät näin tee. He tekevät brutaaleja iskuja, mutta eivät vahingossakaan liian brutaaleja. Lasten tapaan he ärsyttävät astumatta rajan yli. Aivan kuten vanhapiikatäti tai jompikumpi vanhemmista ymmärtää kiukuttelevaa lasta, löytyy terroristeille ymmärtäjiä länsimaista. Silloin asiaan jyrkemmin suhtautuva vanhempi joutuu sietämään tilannetta voimatta hoitaa sitä kuntoon, aivan samoin kuin länsimaat joutuvat sietämään terroristeja.
Kokonaan toinen asia on sitten, jos lapsi todella riehuu hillittömästi. Mihin hän halutessaan pystyisi. Aivan samoin terroristit pystyisivät paljon nykyistä tehokkaampaan toimintaan, mutta eivät oman turvallisuutensa takia halua. Eivät ainakaan johtajat, jotka haluavat valtaa ja mieluiten maassa, jota ei ole pommitettu parkkipaikaksi. Fanaattisemmat ja huonommalla mielikuvituksella varustetut riviterroristit olisivat varmasti valmiita rajumpaankin toimintaan.

Maat, joista terroristit tulevat, eivät ole koskaan kasvaneet aikuisiksi länsimaiden tapaan. Sanotaan, että länsimaat ovat riippuvaisia arabimaiden öljystä, mutta todellinen riippuvuussuhde on toisinpäin. Arabimaat ovat riippuvaisia länsimaiden maksamasta öljyrahasta. Eivätkä pelkästään siitä, vaan myös länsimaalaisten tietotaidosta. Kuvitellaanpa tilanne, jossa länsimaista lähetettäisiin kaikki siirtolaiset takaisin ja arabimaista kaikki vierastyöläiset omiin kotimaihinsa. Arabimaiden infrastruktuuri romahtaisi hetkessä aasialaisten halpatyöläisten lähtiessä ja parin viikon kuluttua muu talous seuraisi perässä eurooppalais-amerikkalaisten asiantuntijoiden lakattua ylläpitämästä korkeaa teknologiaa vaativia järjestelmiä. Länsimaissa seuraisi joksikin aikaa lievää kaaosta "paskaduunien" tekijöiden kadotessa, mutta niihin vapautuisi pian työvoimaa oman maan työttömistä ja maahanmuuttajien kadotessa virattomiksi jääneistä sosiaalityöntekijöistä, poliiseista ja vanginvartijoista.
Jokainen länsimaa on noussut korkealle elintasolle riippumatta siitä, onko siellä luonnonvaroja vai ei. Yksikään arabimaa ei ole nostanut elintasoaan ilman öljyvaroja. Arabimaat ovat länsimaihin verrattuna kuin pikkulapset aikuisiin verrattuina. Ne eivät tule toimeen ilman länsimaita, kuten pikkulapset eivät tule toimeen ilman aikuisia. Onko sitten mikään ihme, että keskenkasvuisesta kulttuurista tulee terroristeja, joilla on yhtä olematon moraalikäsitys kuin kolmivuotiaalla ja yhtä hyvä oivalluskyky siitä rajasta, jonka yli ärsyttämisessä ei pidä mennä vaikka pystyisikin?

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aamen.

Dust kirjoitti...

Dustin päätelmät ovat loogisia. Saa nähdä käykö tosin jossain vaiheessa niin että joku islamisti tekee liian pahan iskun. Se voisi käydä kun isompi osa öljymaista ja ne joita ne tukevat joutuvat pulaan kun öljytulot pienenevät. Silloin voivat ajatella että voisi ottaa riskin ja pistää sodan pystyyn koska muuten tiedossa voisi olla sisällissota.
Se "otan kaikki mukaani" asenne

klova kirjoitti...

IRA taisi olla niitä ainoita terrorijärjetöjä joka edes jotenkin saavutti tavoitteensa,vaikka joutuikin luopumaan siitä pyhimmästä eli yhdistyneestä Irlannista.Britit kuitenkin suostuivat neuvottelemaan heidän kanssaan tasapuolisesti ja entinen IRAn esikuntapäällikkö nousi varapääministeriksi ja kaikki entiset pommimiehet ja tappajat saivat vapaudu vankilasta kortin.

IRAn strategia oli ns pitkä sota,jatkaa toimintaa niin kauan kunnes britit valitsisivat sellaisen hallituksen joka suostuisi IRAn ehtoihin.

Miksi sitten IRA oli niinkin tehokas,jäseniä muutamasta tuhat ja aktiiveja ehkä 500,toiminta-alue uudenmaan kokoinen ja vastassa 30 000 poliisia ja sotilasta erikoisoikeuksin.

Ehkä yksi selitys oli se,että organisaatio ei ollut erityisen uskonnollinen tai vasemmistolainen.Belfastissa jossain muraalissa lukikin:IRA think´s,UDA drink´s.

Ehkä valkoinen suht konservatiivisesti ajatteleva pragmaatikko on suht tehokas myös terrorismissa.Että sikäli tasavaltalaisarmeija osaltaan todistaa blogistin väitteen.

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi varsinkaan muslimiterroristit eivät ole viellä oppineet länsimaisen totaallisen teollisuusmaisen tehokasta terrorisimia ja tuhoamista, vaan ovat viellä kuin raggarilaumat ...

-jpt-

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitoksia kommentojille. IRA on hyvä esimerkki. Toisaalta IRA olisi ottanut turpiinsa niin että tärisee ilman kahta ongelmaa.
1) Tukialue eli Irlannin tasavalta oli vieressä huonosti vartioidun rajan takana
2) Brittiarmeija joutui toimimaan sordiino päällä.
Tosin jälkimmäisestä on todettava, että tehokkaammat konstit olisivat voineet loppujen lopuksi kääntyä itseään vastaan.

QroquiusKad kirjoitti...

Noista tehokkaammista konsteista tuli mieleeni eräässä historiateoksessa näkemäni maininta länsisaksalaisten vaikeuksista toimia Baader-Meinhof -ym. terrorismia vastaan: tutkinnassa ei ollut sallittua kovin paljon muuta kuin lempeästi puhuminen; kovemmat otteet olisivat laukaisseet kansallisen ja kansainvälisen rääkymnisen "Gestapo-menetelmistä!"

Samaan aikaan britit tiettävästi käyttivät Pohjois-Irlannissa IRA:n henkilöstöä ja sellaiseksi epäiltyjä tahi heidän avustajikseen olettetuja tutkiessaan menetelmiä, joita olivat kehitelleet 1950-luvulla Kaakkois-Aasian operaatoissaan malaijien itsenäisyyspyrkimyksiä vastaan. Nämä menetelmät tunnettiin nimellä "syväkuulustelu", interrogation in depth.

Älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niinkuin minä sanon? Luonnollisesti, jos olen vahvempi kuin te!

Ironmistress kirjoitti...

Voidaanko Suomen sortokausien aktivistit laskea terroristeiksi? Ja toinen kysymys: itsenäistyikö Suomi aktivistien ansiosta vaiko heistä huolimatta?

Ukkeli kirjoitti...

Voittajat kirjoittavat historian. Jos tsaari Nikolai olisi pysynyt vallassa, niin aktivistit olisivat terroristeja, jääkärit maanpettureita, vanhasuomalaisia pidettäisiin viisaina valtiomiehinä ja suuren adressin kerääjiä naiiveina hölmöinä, jotka eivät reaalipotiikkaa tajua. Ainakin Paasikivi oli tätä mieltä, kun aikaa muisteli 1940-luvun lopulla sihteerilleen.

Suomi itsenäistyi lokakuun vallankumouksen takia. Suomen eliitille olisi sopinut hyvin olla porvarillisen Venäjän valtakunnan suuriruhtinaanmaa. Kun Lenin poppoo kaappasi vallan lokakuussa 1917, tajuttiin, että nyt on lähdettävä, jos haluaa omaisuutensa ja henkikultansa säilyttää, koska muu Venäjä näytti vajoavan syvenevään kaaokseen. Näin siis Markku Kuisma kirjoittaa tutkimuksessaan Sodasta syntynyt.

Jos terroristit saavuttavat tavoitteensa, niin valta vaihtuu. Voittajat eivät ole terroristeja, vaan vallankumouksellisia. Onhan näitä onnistuneitakin, Leninin poppoo aloitti pankkiryöstöillä ja terrorilla. PLO onnistui lopulta saamaan Israelin neuvottelupöytään. FLN ajoi ranskalaiset Algeriasta.

Toki Baader-Meinhof oli Leniniin verrattuna heikko esitys, mutta Leninillä oli satumaista onnea. Jos ensimmäistä maailmansotaa ei olisi syttynyt, niin hän olisi suurelle yleisölle tuntematon venäläinen sosialisti 1800-luvun anarkistien tapaan.

Tuumailija kirjoitti...

Analyysiehdotusta Jaskalle: millaisia päätelmiä vetäisit tästä: http://mgafrica.com/article/2016-04-22-which-is-the-best-african-country-to-live-in-how-region-stacks-up-in-the-good-society-stakes

Eli kyseessä on tutkimus, jossa Afrikan maita laitetaan paremmuusjärjestykseen tietyillä indekseillä. Itse mietin lähinnä sitä, että miksi jotkut valtiot ovat onnistuneet paremmin kuin toiset? Mikä on Tunisian menestyksen salaisuus ja mikä taas Tsadin huonouden takana? Ja kuten tutkimuksessakin todetaan, pelkkä taloudellinen menestys ei vielä riitä. Itse olen muutenkin sitä mieltä, että taloudellinen menestys on enemmän seuraus kuin syy.

virtanen kirjoitti...

Terroristeille olisi helpohkoja maaleja, jotka olisi ilkeitä mutta ei liian ilkeitä.
Suurkaupungin juomavesi putkeen salmonellaa.... Kovilla pakkasilla 5-10 ison muuntajan tuhoaminen....

klova kirjoitti...

Noista kovemmista keinoista,tais olla 1972 kun habeas corbus poistettiin P-Irlannista ja poliisin epäilys riitti pidätykseen maksimissaan vuodeksi.Seuraus:helvetilliset mellakat ja jonot IRAn värväystoimistojen ovilla.

1975 tai jotain,en nyt viitsi tarkastaa googlella,otettiin käyttöön sotilastuomioistuimet yhdellä tuomarilla,eli tuomiot annettiin käytännössä kansliapäätöksinä ja niistä ei luonnollisestikaan voinut valittaa.

80-luvulla sitten SAS alkoi pidättämisen sijaan ampumaan terroristeja,tuostahan nousi aika kohukin,tietenkään Iso-Britannia ei myöntänyt mitään.

Kovat keinot tepsivät aina.Niiden vaan täytyy olla konsteja A`la Stalin tai Hitler.Jokaisesta kuolleesta brittisotilaasta tai poliisista oltaisiin teloitettu 50 katolilaista ja poltettu lähin kylä.Noin toimittiin II maailmansodassa ja terroria ei esiintynyt kuin kahdessa paikassa merkittävästi,Neuvostoliitossa ja Jugoslaviassa.

Brittien tappiot olisivat jääneet muutamiin kymmeniin.Muita seurauksia voi sitten arvailla,ehkä pienimpiä olisi ollut Vatikaanivaltion julistama sota ja brittituristeille annettu varoitus välttää Bostonia ja oikeastaan koko Yhdysvaltojen itärannikkoa.

Jaska Brown kirjoitti...

QK, IM ja Ukkeli: Historian kirjoittavat voittajat, kuten todettu. Objektiivisesti tarkastellen aktivistit eivät olleet terroristeja, koska kohdistivat hyökkäyksensä vain vihollistaan, eivät siviilejä vastaan. Näkisin asian mielellään juridiselta kannalta. Valtioiden välille on sovittu sodankäynnin proseduuri, joten miksi ei samaa voisi soveltaa yksityishenkilöihin? Jos joku julistaa henkilökohtaisesti sodan Utopian valtiota vastaan, niin eihän hän sitten ole terroristi, vaan sotilas.

Tuumailija: Hyvin mielenkiintoista ja samanlaista, johon olen päätynyt laskelmissa aiemmin. Tässä pari linkkiä. joissa laskeskellaan samoja asioita. Pitää katsoa, ehtisikö tuota linkkiäsi perkaamaan. Aineksia siinä on.

virtanen: Joo, nuo olivat listalla kun mietin ilkeitä ideoita. Niissä on vain se huono puoli, että ne vaikuttavat kaikkiin ihmisiin lisäämällä vitutusta. Ja jos terrorismi lisää vitutusta, se on paljon huonompi terroristin kannalta kuin pelon lisääminen, koska tunnetusti vitutus saa ihmiset toimimaan. Siksi on kannattavampaa hyökätä rajattuun ihmisjoukkoon, mikä ei aiheuta koko väestölle suoranaisesti ongelmia, kylläkin pelkoa.

klova: Totta. Mutta kuinkas onkaan sitten käynyt niille, jotka ovat käyttäneet kovia keinoja. Hearts and Minds on paljon tehokkaampi strategia, kunhan se tehdään oikein.

Ironmistress kirjoitti...

Kaikkein viheliäisin paikka 2MS aikana terrorin suhteen oli Kreeta. 1941 sinne oli evakuoitu about kaikki pahnanpohjimmaiset, mitä Kreikka ja Britannia kykenivät saamaan kasaan, ja myös siviilit nousivat vastarintaan. Kun sakslaiset ensin olivat kärsineet hirveät tappiot maahanlaskuoperaatiossa ja liian moni saksalainen oli saanut surmansa partisaanien käsissä antautumisen jälkeen, laskuvarjojääkärit kostivat verisesti.

Pahaksi onneksi Kreetalla oli verikoston perinne...