Vuonna 1920 Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä solmittiin Tarton rauha. Se vahvisti maiden väliseksi rajaksi Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän keisarikunnan välisen rajan, poikkeuksena Petsamo. Aiemmin maastossa lähes merkityksetön rajalinja muuttui nopeasti esteeksi, jonka ylipääsemättömyyttä kuvaa parhaiten Sleepy Sleepersin versio Matin ja Tepon kappaleesta Et voi tulla rajan taa.
Rajaan jäi monia erikoisia kohtia, joista varmasti tunnetuin on Hyrsylän mutka. Neljän kilometrin levyisen kannaksen muuhun Suomeen liittämän rajanmutkan alueella asui parituhatta asukasta. Alueen eteläisimmän kylän Hyrsylän länsinaapuri oli Neuvostoliitto. Kylästä piti kulkea toistakymmentä kilometriä päästäkseen kannakselle. Hyrsylän mutka kuului alun perin Salmin pitäjään, koska matka kirkonkylälle oli lyhyempi kuin Suojärvelle olisi ollut. Siis autonomian aikana, kun rajasta ei tarvinnut välittää. Mutka kiertämällä Suojärvi olisi ollut lähempänä. Kunnollista tietä Suojärvelle ei ollut ja itsenäistymisen jälkeen vanha tieyhteys Salmiin katkesi. Maantie Suojärvelle valmistui 1926 ja Hyrsylän mutka siirtyi Salmin pitäjästä Suojärven pitäjään 1931.
Hyrsylän lisäksi Tarton rauhan rajaan jäi monta muutakin omituista, mutta vähemmän tunnettua kohtaa. Tässä likainen tusina:
12. Juurikkajärven niemenkärjet
Hyrsylän mutkan "kurkussa" sijaitsee Juurikkajärvi, jota pitkin rajalinja etenee. Järvestä pistää esiin kaksi niemenkärkeä, jotka halkaisisivat muuten suoran rajalinjan. Näistä kärjistä suuremman ja itäisemmän kohdalle rajaan on tehty noin sadan metrin suuruinen mutka, joten niemi on Suomen aluetta. Mutta pienempi ja läntisempi ei; sen kohdalla raja kulkee suoraan leikaten noin 40 m pitkän ja 20 m leveän alueen pois Suomen puolelta.
11. Kalastajasaarento
Kalastajasaarentoa erottaa muusta Petsamosta ensin Maattivuono, sitten Pummanginvuono. Näiden välissä on Pummanginniemen pullistuma. Raja kulki molempia kannaksia pitkin ja jätti molemmille maille melkoisen kapean kaistaleen kuljettavaksi. Maattivuonon kohdalla Suomelle jäi neljän kilometrin ja Neuvostoliitolle kilometrin levyinen käytävä, Pummanginvuonon kohdalla vastaavat matkat olivat kapeimmillaan noin kilometri Suomella ja 300 metriä Neuvostoliitolla. Aivan Kalastajasaarennon pohjoisosassa oli jaettu Vaitolahden kylä. Maantieyhteyttä ei ollut, liikenne hoitui meritse. Talvisodan lähestyessä NL uhitteli Vaitolahdessakin. Erään talon emäntä avasi marraskuun lopun aamulla ulko-oven ja hätkähti, kun muutaman metrin päässä tuoreessa poterossa häntä tervehti iloisesti Puna-armeijan sotilas. Edelleen silti omalla puolellaan - raja kulki kolmen metrin päässä ulko-ovesta. Talvisodan jälkeen Suomi joutui luovuttamaan Kalastajasaarennon osansa Neuvostoliitolle, jotta Leningradin asukkaat uskaltaisivat nukkua yönsä rauhassa.
10. Kangas-Väärä
Lieksassa sijaitsevan hauskannimisen järven kohdalla ei ole vaivauduttu tekemään rajaan pientä mutkaa. Nyt se halkaisee järven siten, että se leikkaa järveä pitkin noin 140 metrin matkan. Tämä jättää järvestä Venäjän puolelle leveimmillään 20-metrisen kaistaleen. Jos haluaa sulan maan aikana päästä rajan kohdalla järven toiselta puolelta toiselle, on Suomen puolella kierrettävä yli kaksi kilometriä. Pieni mutka rajaan siten, että järvi olisi jätetty Suomen puolelle, niin matka olisi 150 metriä. Sama ongelma on Kuhmossa Maaselänjärven kohdalla, kuten myös Ilomantsin Kumpulammella. Kuhmossa Rajalammen kohdalla pulma on ratkaistu rakentamalla Suomen puolelle pengerpolku. Toisaalta on rajalla myös paikka, jossa sama tilanne on toisinpäin; venäläisillä rajavartijoilla on pitkä kiertomatka.
9. Pirttijärvi
Suomussalmella on tehty toisin kuin edellisissä tapauksissa; Pirttijärvi on jätetty kokonaan Suomen puolelle. Raja tekee järven rantoja pitkin hauskan 700 metrin pituisen ja 200 metrin levyisen koukkauksen.
8. Mainila
Rajajoki tekee jyrkän mutkan Suomeen päin, jolloin mutkan kärjessä oleva Mainilan kylä jää kolmelta puolelta Suomen ympäröimäksi. Kylä itse on selvästi maastosta erottuvalla harjanteella. Neuvostoliitto väitti Suomen ampuneen Mainilaan tykistöllä 26.11.1939 ja käytti tätä talvisodan aloittamisen tekosyynä. Minua on aina vaivannut se, että kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota kiihkeyteen, jolla Neuvostoliiton nootti tuli. Suomen puolen tähystystornista havaittiin tykin ja kranaatinheittimien laukauksia NL:n puolella klo 14.30-15.05. (Nootissa kellonajaksi mainittiin 15.45.) Molotov jätti nootin Suomen suurlähettiläälle klo 19.30. Lasketaanpa hetki, miten uskottava NL:n väittämä oli. Noin neljä tuntia laukauksista nootin jättämiseen. Tässä ajassa piti siis tapahtua seuraavat asiat:
1) tehdä havainnot tykkitulesta ja sen seurauksista (NL:n mukaan neljä kaatunutta ja yhdeksän haavoittunutta
2) kirjoittaa raportti tapahtumasta
3) lähettää tiedot Moskovaan sen aikaisin viestintävälinein
4) hälyttää asiasta vastaavat henkilöt (vähintään Molotov, luultavasti tämän tason päätöksissä Stalin itse)
5) tehdä poliittinen päätös reagointitavasta
6) sanella ja kirjoittaa nootti
7) kääntää se diplomatian viralliselle kielelle ranskaksi (tästä en ole varma, voi olla että nootti jätettiin vain venäjänkielisenä)
8) kirjoittaa se kirjoituskoneella useana kappaleena
9) antaa Molotovin kuskata nootti Suomen suurlähetystöön, jonne varmaan piti myöskin etukäteisvaroitusantaa, koska virka-aika oli jo ohi.
Kuulostaako uskottavalta, että neuvostobyrokratia kykenisi tähän vain neljässä tunnissa? Jo pelkkä tekninen suorittaminen ilman poliittista päätöksentekoa silloisen viestintä- ja konttoriteknologian huomioiden olisi siinä ja siinä, vaikka tapahtumaan olisi etukäteen valmistauduttu. Kirsikkana kakussa on vielä se, että päivä oli sunnuntai, jolloin operaation uskoisi toimivan vielä hitaammin. Vai olisiko niin, että nootti oli jo valmiiksi kirjoitettu ja kävi vielä nolo moka siinä, että laukaukset ammuttiin väärään aikaan?
7. Jyväjärven suorakulmio
Paanajärvestä joitakin kilometrejä etelään Sallan-Kuusamon alueella raja tekee suorakulmion muotoisen, sivuiltaan noin kilometrin suuruisen mutkan Venäjän puolelle. Mutkan tarkoitus on ilmeisesti ollut se, että muutoin se olisi halkaissut pienen järven, joka nyt jäi kokonaisuudessaan Suomen puolelle.
6. Pesäsalmi
Ilomantsin pohjoisosassa Kartitsanjärveä ja Siikalampea yhdistää Pesäsalmi, jossa raja kulkee salmen itärannalla leikaten sieltä Suomen puolelle vajaat 300 metriä pitkän, reilun kymmenen metrin levyisen kaistaleen.
5. Petsamo
Kun Suomi sai Tarton rauhassa 1920 vihdoinkin korvauksen 1864 luovutetusta Siestarjoen alueesta, Jäämeren käytäväksi valikoitui luonnollisista syistä Petsamo. Sen itäraja piti määrittää täysin tiettömään korpeen suoraksi linjaksi. Ainoat merkkipaalut olivat Korvatunturilla ja Pummanginvuonon läheisyydessä, matkaa niiden välillä oli yli 200 kilometriä. Rajan mittaus ja merkintä annettiin suomalaiselle maanmittauksen huippuasiantuntijalle. Valtiot sopivat, että Korvatunturilta aloitetaan ja vedetään suoraa linjaa tähtäimessä Pummangin paalu. Siten, että tähtäys saa mennä pieleen enintään 200 metriä puolelle tai toiselle. Jos poikkeama olisi enemmän, koko merkintä menisi uusiksi. Lopputulos oli, että Pummangissa linja poikkesi paalusta 180 metriä - itään eli Neuvostoliiton puolelle... Ammattimies on ammattimies.
4. Mahakas
Bumeranginmuotoisen järven kohdalla Kuhmossa suoraan kulkeva raja leikkaa Venäjän puolelta Suomelle niemenkärjestä vajaa 70 metriä pitkän ja alle 10 metrin levyisen kaistaleen. Matkaa järven yli Suomen puoleiselle rannalle on noin 150 metriä.
3. Rajajoen suu
Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän rajana oli eteläosassa 85 km pituinen Rajajoki koko matkaltaan aina vuoteen 1864 asti. Tuolloin rajan kulkua oikaistiin alajuoksulta siten, että joen tekemä parin kilometrin silmukka etelään jäi Venäjän puolelle. Syynä ei ollut rajan tekemä mutka, vaan se että mutkassa sijaitsi Siestarjoen asetehdas. Korvaukseksi tästä tsaari lupasi Suomelle käytävän Jäämerelle, mutta tämä toteutui vasta 1920. Rajan kulkuun jäi kuitenkin juuri ennen merta erikoinen yksityiskohta. Palattuaan eteläiseltä mutkaltaan Rajajoki muuttui jälleen rajajoeksi viimeisen puolen kilometrin matkalta. Paitsi että viimeiset sata metriä se virtasi Suomen puolella. Raja ylitti joen siten, että Suomen alueelle jäi joen eteläpuolelta noin sadan metrin pituinen ja leveimmillään vähän yli viisikymmenmetrinen kaistale hiekkasärkkää.
2. Hujalanmutka
Jokainen tuntee Hyrsylän mutkan, mutta kuka on kuullut Hujalanmutkasta? Melkein samanmuotoinen, mutta pienempi ja reilusti etelämpänä. Kahden ja puolen kilometrin mittainen mutka oli asumatonta metsä- ja suomaastoa. Mutkan itäraja kulki jokea pitkin, joten se oli ymmärrettävä. Mutta länsiraja ja sitten takaisin etelään kaartava rajalinja ovat pelkästään kartalle vedettyä viivaa. Miten ihmeessä tuollainen pussinpohja oli rajaan ilmestynyt? Etenkin kun itärajana ollut Kanabro-oja virtaa Venäjän puolella vain muutaman kilometrin yhtyäkseen sitten niin ikään Suomen puolelta tulleeseen Änäjokeen, joka muuttuu vajaan kilometrin päässä rajajoeksi.
1. Myllyjärven uloke
Hieman Hyrsylän mutkasta länteen sijaitsee rajassa käsittämätön pisto Suomen puolelle. Mitään erityisempää nimeä sillä ei ilmeisesti ollut, joten tässä sitä kutsutaan läheisen järven mukaan Myllyjärven ulokkeeksi. Suunnikkaan muotoinen, noin 700 metriä pitkä ja 150 metriä leveä kaistale Venäjää tunkeutui Suomen sisään. Mietityttää kuinka Neuvostoliiton rajavartijat mahtoivat aluetta valvoa. Eikä tässä kaikki; kilometrin päässä idässä Myllyjärven toisella puolella on toinen, muodoltaan epämääräisempi uloke. Pituutta sillä on suunnilleen saman verran, mutta leveyttä enemmän. Mikä mahtaa olla näiden kummallisuuksien selitys?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
29 kommenttia:
Hyvä kirjoitus. Mikähän on pisin suora a) Suomen maarajalla b) minkä tahansa valtion rajalla?
a) Petsamon itäraja, kuten tekstissä mainitaan, mitattiin suoraan Korvatunturilta Pummanginvuonoon. Noin 216 km.
b) Yhdysvaltain-Kanadan rajalla on yli 2000 kilometriä pitkä suora osuus (eräs tieto 2057 km).
"Suoruus" on epämääräinen käsite. Esimerkiksi USA:n-Kanadan raja kulkee leveyspiiriä pitkin eikä ole siksi suorin reitti kahden ääripisteen välillä. Sama ominaisuus on tietysti kaikilla leveyspiirirajoilla (paitsi päiväntasaajalla). Jos niitä ei hyväksytä, niin sitten en osaa vastausta antaa suoralta kädeltä.
Mielenkiintoinen ja hyvä kirjoitus.
Ihmettelen vain miksi juuri Tarton rauhan raja on monille se tärkein.
Muita rajoja ei muistetakaan.
Tässä Suomen rajamuutoksista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_rajamuutokset
Kiitokset taas Jaskalle mielenkiintoisesta tiedon pläjäyksestä. Tuli mieleeni itselläkin, että mitenkähän nuo rajavartiointihommat on oikein hoidettu. Onkohan esmes kohdassa 12 eli siellä Juurikkajärvellä niemenkärjessä neuvostoliittolaiset rajamiehet käyneet vartiokierroksellaan kattomassa, että onko siellä tsuhna käynyt luvatta, vai onko molemmin puolin tuumittu vaan, että se on yksinkertaisesti paikka, jota ei ole olemassa.
Kohdassa 8 eli Mainila esität kyllä varsin kerettiläisiä väitteitä, koska siitähän voisi tyhmempi saada mieleensä, että kyseessä oli lavastus, jolla oikeutettiin läntisen naapurivaltioon kohdistuva maan valtaamiseen kohdistuva hyökkäyssota. Ettes jätkä häpeä.
Jos sulla muuten on luppoaikaa, niin pistäpä kirjoittaen juttua elämästä Suomenlahden menetetyillä saarilla. Sinä kun löydät paljon mielenkiintoista tietoa. Joku Seiskari olis esmes aika huikea paikka käydä. Niin tietysti jos se sattuis olemaan osa Suomea. Missähän kunnossa tuo nykyisin mahtaa olla?
Jaska mikä suora Suomen nykyrajoilla , jotka ovat siis oikeat eivätkä Tarton rauhan rajat, on pisin?
Jos järjestettäisiin kansanäänestys Tarton rauhan rajojen palauttamisesta, itse vastustaisin. Toki Petsamo olisi mukava saada Kannaksella taas ei ole väliä, vaikka toinen isoäitini oli Kannakselta.
Mikähän tuon Pirttijärven mutkan tarkoitus on?
Joskus olisi kiva lukea juttua siitä millainen olisi Suomi ilman alueluovutuksia, keskittyen erityisesti viime sotien seurauksena luovutettuihin seutuihin.
Tomi, Tarton rauhan raja siksi että 1) aiemmat rajat eivät olleet itsenäisen valtion rajoja, 2) myöhemmät rajat ovat pakkorajoja, eivät kahden tasavertaisen valtion sopimuksia.
Kysymykseen pitkästä rajasuorasta vastaan, kunhan joskus ennätän - nyt on kiireitä.
Yrjö: Veikkaan että Juurikkajärven leikattu niemenkärki on vesijättömaata, joka on noussut vasta rajankäynnin jälkeen kuiville. Ainakin kartasta katsoen näyttää olevan soista maata ympärillä. Hyysärin kuukausiliitteessä oli joitakin vuosia sitten vastaava juttu Suursaaresta. Käsittääkseni noista saarista ja niiden nykytilasta on aika vaikeaa saada tietoa, ne ovat suljettua aluetta.
Ano: Puhdas veikkaus Pirttijärvestä on, että se saattaisi liittyä jotenkin kalastusoikeuksiin. Mutka periytynee jo viimeistään vuodelta 1812. Ajatus kokonaista Suomea koskevasta tekstistä on herkullinen, mutta en tiedä onko minulla kirjoitukseen vaadittavaa kompetenssia. Pistän korvan taakse hautumaan.
Puhtaana arvauksena, voisivatko nuo Myllyjärven ulokkeet olla vanhoja peltoja? Ne ovat suunnilleen vakomitan levyisiä, ja olisi mahdollista kuvitella kahden eri maatilan rajan kulkevan pellon ja metsän välissä. Ja jos nämä tilat ovat sattuneet kuulumaan eri verotusalueisiin..
Jaska, voisiko Tarton rauhan rajojen haikailuun olla sekin syynä, että ne tekivät Suomesta suurimman mitä se on koskaan ollut?
Toki Suomen ollessa Ruotsin osana ei ollut mitään erottelua Suomeen ja Ruotsiin. Oli vain eri maakuntia ja läänejä. Esim. Lappi kuului Ruotsin pohjanmaahan, eikä suomalaisiin lääneihin.
Sama ano olen joka ehdotti alueluovutuksitta/vähemmin alueluovutuksin selvinnyttä Suomea tarkastelevaa kirjoitusta. Toinen kirjoitusidea: mitä jos Jeltsin olisi päättänyt antaa tai myydä Karjalan ja/tai muut luovutetut alueet kokonaan tai osittain Suomelle 90-luvun alussa, joko asukkaineen tai ilman asukkaita. Mielestäni sekin skenaario olisi oman pohdintansa arvoinen.
Vaihtoehtohistoriassa minusta olisi mielenkiintoista pohtia miten olisi käynyt, jos Suomen sotaa ei olisi koskaan käyty.
Mielenkiintoista olisi pohtia olisiko Suomi koskaan itsenäistynyt. Suomen tilanne olisi ollut silloin täysin erilainen kuin Venäjän vallan alla. Suomen tilanne olisi ollut myös erilainen kuin Norjalla, jolla oli pitkä oma historia ennen Ruotsin valtaan joutumista.
Tomin sottailu tuossa vaihtoehtohistoriassa on varmaan lähellä totuutta. Suomen hallintokoneisto ja valtiolliset rakenteet yleensäkin kehitettiin vasta autonomian aikana ja jos Ruotsin valta olisi jatkunut, niin tuskinpa niitä siihen malliin olisi kehitetty.
Ehkä Suomi olisi jossain vaiheessa kuitenkin itsenäistynyt, mutta olisi se joka tapauksessa ollut hitaampaa ja hankalampaa.
Ykä, lisäisin vielä sen, että älymystö olisi tuntenut olevansa ruotsalaisia. Kansastakin kolmannes olisi puhunut ruotsia. Romantiikan aikakaudella ruotsalaisuutta olisi painotettu entisestään. Itsenäisyyspyrkimyksille ei olisi löytynyt kovin yhtenäistä pohjaa.
Ruotsinkielinen älymystö loi suomalaiskansallisen kansallisromantiikan lähinnä siksi, että oli ajauduttu Venäjän vallan alle. Tätä tuskin olisi tapahtunut, jos Suomi olisi pysynyt Ruotsin vallan alla.
Tomi: Joo, hyvin mahdollista.
Hyvä blogi Jaskalta. Tässä tuli paljon sellaista tietoa, josta olin kyllä kuullut, mutta oli jäänyt vähän taustalle. Kiitoksia.
Kiitos.
Menin sitten kirjoituksesi kautta mm. Siestarjoen wikipedia-sivulle ja sieltä Larin Paraskeen.
Kuten varmaan tiedät Larin Paraskelta kerättiin enemmän runoja kuin keltään muulta. Hän ei ollut suomalainen eikä karjalainen vaan inkerikko.
Parasken äiti oli Suomen puolelta Metsäpirtistä ja isä Inkerin puolelta. Kuten Kannaksella ylipäätään sielläkin Metsäpirtissä suuri enemmistö maaseutuväestöstä oli luterilaisia. Parasken äiti oli kumminkin ortodoksi suomalainen. Tai oikeammin ei siis suomalainen vaan inkerikko. Yleensä ei sanota että Suomessa on asunut inkerikkoja - kaikissa tilastoissa missä puhutaan Suomen vähemmistökielistä Karjalan kielistä mainitaan vain Livvi ja Lyydi luovutetusta Raja-Karjalasta ja pieninpieni vienalaisvähemmistö jossain Itä-Suomen kylässä.
Kerran kumminkin Hesarissa joku vanha mies väitti olevansa kansallisuudeltaan Metsäpirtin inkeroinen.
Tomi: Suorsapään huipulla on rajapyykki 60, josta on 39,3 km matkaa Talkkunapään laelle rajapyykille 27. Karttapaikasta mitaten rajalinja ei ole aivan suora, se poikkeaa enimmillään rajapyykki 47:n kohdalla n. 60 metriä suorasta linjasta. En kuitenkaan ole varma siitä, johtuuko tämä aineiston digitalisoinnista (pallokoordinaatisto tasoon, you know...) vai maastossa tapahtuneesta mittausvirheestä - ehkä linjan pitäisi olla suora, mutta senaikaisin mittauksin siinä on pieniä virheitä. Paperikartasta 1:50000 katsoen linja on viivottimella katsottuna luotisuora. Kyseinen linja on muuten kuntarajojen ennätyssuora, eteläisin piste on Sodankylän-Savukosken-Petsamon rajapaalu ja pohjoisin piste Inarin-Petsamon välisen rajan käännekohta. Rajan itäpuoli on siis koko matkaltaan Petsamoa, länsipuoli pohjoisimmat 8 km Inaria ja loppuosa Sodankylää.
Vaihtoehtohistorioista olisi tosiaan mielenkiintoista pohtia skenaarioita:
1) Ei Suomen sotaa, josta kaksi vaihtoehtoa:
a) Jokin vastaava revohka myöhemmin, jossa Suomi joutuu Venäjän valtaan, esim. 1856 tms, meneekö sitten samoin kuin nyt vai toisin - veikkaus on että kansallisromantiikan nousua ennen tapahtunut omistussiirto toisi saman lopputuloksen, sen jälkeen kävisi toisin.
b) Suomi pysyy Ruotsin vallan alla; itsenäistyykö joskus vai ei? Tässä olisin kommentaattorien kanssa samalla kannalla, ei itsenäisty.
2) Suostutaan NL:n vaatimuksiin 1939 - mitä sitten? Ilmeisin ratkaisu Baltian tie.
3) Onnistutaan jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeen tekemään erillisrauha, vaihtoehdot:
a) Tarton rauhan rajat - kunnioittaako NL Suomen puolueettomuutta 1944?
b) rintamalinjat rajoiksi - sama kysymys, mutta vastaus lienee vielä helpompi antaa.
4) Jeltsin antaa Tarton rauhan rajat takaisin 1992.
Tässä luin yhden hyvän kommentin en muista mistä, mutta kolahti tyyliin "miksi en ole tuota tajunnut". Kun Suomea syytetään jatkosodan aikaisesta liittoutumisesta Saksan kanssa etenkin Venäjän suunnalta, niin ei pitäisi olla kauheasti varaa. Kumpikos se liittoutui ensin ja ihan virallisesti nimet paperiin Ribbentropin kanssa - Suomi liittoutui vasta melkein viisi vuotta myöhemmin ja silloinkin Rytin henkilökohtaisella kirjeellä eikä millään valtiosopimuksella kuten eräät.
Jukka: Katsoin tuon Larin Paraske -artikkelin. En tiennytkään, että Eeva Litmanen on jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.
Oma sukuni on lähtöisin kylästä, joka sijaitsee noin kilometrin Tarton rauhan rajan tällä puolella ja lapsuudessa lähin naapuriperhe oli Suojärven ortodoksievakkoja.
Unohtui äsken vastata AT:n kommenttiin, että tuskin lienevät vanhoja peltoja, kun kartasta katsellen näyttävät olevan asumatonta metsää ja jälkimmäinen osin järveä. Mutta siinä mielessä taisi osua oikeaan, että muistelen jostain lukeneeni Hyrsylän mutkan rajojen noudattavan kyläjakoa, joten nuo ulokkeet taitavat olla Venäjän puolen kylään kuuluneita.
Suorista rajoista. Kun katsoo Afrikan karttaa, niin löytää useita viivasuoria rajoja. Ne ovat syntyneet kun siirtomaaherrat ovat jakaneet maita kartalta viivoittimen avulla.
Tomille: Afrikassa on siirtomaavaltojen mielivaltaisesti vetelemiä rajoja. Sitä ihmettelen että eivät ole niitä sovussa saaneet jälkikäteen korjattua, kun kerran niistä on haittaa (halkovat heimoalueita tms.).
Minä sitä taas kirjoittelen läpiä päähäni, vieläpä tuplasti... Viimeistä edellinen kommenttini oli sotkeutunut siten, että siitä oli jäänyt osa pois. Kyseinen suora ei ole Suomen kuntarajojen ennätyssuora, piti kirjoittaa että sen eteläosasta lähtee ko. suora Savukosken ja Sodankylän välillä. Vaan eipä tämäkään ole pisin, Inarin ja Utsjoen välisen rajan osuus Karigasniemi-Petsikko on yli 68 km pitkä viivasuora.
Eivätkä Afrikan ongelmat voi mitenkään johtua viivasuoraan heimoalueita rikkovista rajoista. Kuvitelkaa nyt miten persiillään sen maanosan asiat olisivat, elleivät maat olisi viivasuorien rajojen ansiosta monikulttuurisesti rikkaita...
Kolmas skenaario: Naapuri pitikin Porkkalan ainakin vuoteen 1994.
Mielenkiintoinen kuriositeetti olivatn kylmän sodan aikana Länsi-Bersliinin alueet, jotka olivat Itä-Saksan alueella. Enklaaveja taisi olla lähemmäs kymmenen. KVG
Ano, olen kirjoittanut noista Berliinin enklaaveista pari vuotta sitten. Varsin erikoisia tapauksia.
Suomen pisimmästä suorasta rajasta:
Valtakunnan raja kulkee pyykistä pyykkiin, jolloin jokaisen pyykin kohdalla on isompi tai pienempi mutka. Pisin pyykkiväli on maa-alueella käsitykseni mukaan Nuorttitunturilta Korvatunturille (noin 33333,6 metriä).
Merialuuelta toki löytyy kymmenkunta tätä pitempää suoraa. Pisin niistä on noin 55 km.
Nämä mitat ovat siis suoraan koordinaateista (korkeus=0) laskettuja. Tarkkaan ottaen lyhin etäisyys ellipsoidilla kulkee pitkin ns. geodeettista viivaa, jonka tarkka pituus on aika pirullinen laskettavaksi. Suuremman "virheen" näillä etäisyyksillä aiheuttaa korkeus merenpinnasta. Yleensä laskenta tehdään nollakorkeudella.
Reino Ruotsalainen: Suorsatunturilta Talkkunapäälle on pidempi, 39,3 kilometriä. Tosin, kuten aiemmin totesin, Paikkatietoikkunasta vedetty linja poikkeaa rajalinjasta jostain syystä enimmillään muutaman kymmenen metrin verran, kun taas Nuorttitunturilta Korvatunturille kulkee aika tarkkaan rajaa pitkin. En tiedä johtuuko tämä rajankäynnin epätarkkuudesta vai pallon siirtämisestä kartalle tasoon.
Kai tähän voi jättää kommentin näin vielä vuosien kuluttuakin, kun satuin tämän huomaamaan.
Tässähän kysyttiin, missä on maailman pisin suora raja.
Helposti mieleen tuleva vastaus olisi, että se olisi Yhdysvaltojen ja Kanadan välinen raja, joka kulkee tuhansia kilometrejä 49. pohjoista leveyspiiriä pitkin.
Leveyspiirit, päiväntasaajaa lukuun ottamatta, eivät kuitenkaan ole maapallon ns. isoympyröitä, jotka pallon pinnalla lähinnä vastaavat suoria. Pituuspiirit sen sijaan ovat.
Mutta samojen valtioiden välillähän on lähes tuhannen kilometrin pituinen pituuspiiriäkin pitkin kulkeva raja, nimittäin suurin osa Alaskan ja Kanadan välisestä rajasta (lukuun ottamatta sitä Alaskasta kauas kaakkoon ulottuvaa kielekettä). Se tosiaan kulkee pitkän matkan aivan suoraan pituuspiiriä pitkin ja on epäilemättä maailman pisin suora raja, jos siis sitä leveyspiirirajaa ei hyväksytä. Edes Afrikassa ei missään ole aivan niin pitkää suoraa rajan osuutta.
Suoraan leveys- tai pituuspiiriä pitkin kulkevat rajat ovat sitä paitsi hyvin yleisiä Yhdysvaltojen ja Kanadan osavaltioidenkin välillä, varsinkin maiden länsiosissa. Jos ne lasketaan mukaan, niin pituuspiirejä pitkin kulkevat rajat Kanadan Manitoban ja Saskatchewanin sekä Saskatchewnin ja Albertan välillä ovat hieman pidempiäkin kuin Kanadan ja Alaskan välinen suora rajaosuus.
Jos taas Etelämanterelle tehdyt kiistanalaiset, kansainvälisesti tunnustamattomat ja käytännössä lähes merkityksettömät aluevaatimuksetkin otetaan huomioon, niin niiden rajathan kulkevat myös pituuspiirejä pitkin navalta rannikolle. Ne taitavat olla yli kaksi kertaa niin pitkiä kuin Alaskan ja Kanadan välinen raja.
Ano; Totta joo. "Suoran" käsite pallon pinnalla on kyseenalainen käsite, mutta tuo Alaskan raja sen kiistatta täyttää. Ja pidempää pituuspiiriä pitkin kulkevaa rajaa ei löydy mistään.
Lähetä kommentti