Kävin jokin aika sitten vähän Huitsinnevadaa isommassa kylässä. Oli kaunis keväinen iltapäivä, kävelin yksikseni hiljaista jalkakäytävää. Muutaman kymmenen metrin päässä oli vastaan tulossa rullalaudalla etenevä hahmo. Muita kulkijoita ei ollut näköpiirissä, joten huomioni kiinnittyi rullalautailijaan. Tapani tehdä havaintoja ja arvioita ihmisistä perustuu suuresti heidän tapaansa liikkua – siihen, millaisella rytmillä ja särmikkyydellä he liikkeensä tekevät. Olen aina ollut huono lukemaan kasvonilmeitä ja täysin toivoton muistamaan, minkä väriset vaatteet jollakulla oli päällä milloinkin. Mutta ihmisen tavasta liikkua pystyn lukemaan paljon ja erehdyn harvoin.
Tämä tyyppi potki rullalautaansa laiskan vetelästi, ryhti oli huono ja sitä korostivat vielä löysät housut sekä syvälle päähän vedetty huppari. Kaikesta kuitenkin näki, että hän hallitsi ajopelinsä niin hyvin, että paljon oli rullailtu – ei kuitenkaan niin hyvin että olisi viitsinyt harjoitella tarpeeksi osatakseen tehdä täydellisen frontside ollien. Semmoinen myöhäisteini-ikäinen notkuja, joka on ehkä jättänyt lukion kesken, mennyt ehkä amikseen tai suoraan kortistoon, arvioin.
En erottanut kasvoja, koska aurinko paistoi suoraan hänen selkänsä takaa. Vasta miltei kohdalla hupun sisältä erottuivat mustat kasvot. Tyyppi ohitti minut vilkaisematta ja minä tuumin että ”no niinpä niin, tietysti”.
Sillä hetkellä minulla välähti. Minua on syytetty rasistiksi. Sitä en ole. Mutta olen kulttuurirasisti.
Ihonvärillä tai muillakaan ulkoisilla piirteillä ei ole merkitystä. Merkitystä on sillä, millaista kulttuuria kyseinen henkilö edustaa.
Suuresti yksinkertaistaen voidaan todeta, että maailmassa on viisi pääkulttuuripiiriä suurin piirtein seuraavin alueellisin jaotuksin:
1. Eurooppalainen: Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja Australia.
2. Itäaasialainen: Kiina, Korea ja Japani.
3. Eteläaasialainen: Intia ja Kaakkois-Aasia.
4. Islamilainen: Pohjois-Afrikka, Lähi-itä.
5. Afrikkalainen: Afrikan keski- ja eteläosat.
Muut ovat vähämerkityksisiä (polynesialainen), vähemmistöjä (intiaani) tai sekalaisia (latinalaisamerikkalainen).
Käytännössä kaikki edistys on tapahtunut kahdessa ensin mainitussa ja vähäisin osin kolmannessa. Kaksi viimeistä joutuu hakemalla hakemaan edustajiensa tekemiä keksintöjä. Voisitteko kuvitella, että vastaavasti järjestettäisiin näyttely "1001 kristittyjen tekemää keksintöä" tai kirjoitettaisiin "luettelo valkoihoisista keksijöistä"?
Näiden pääkulttuuripiirien sisällä on monenlaisia alakulttuureja, jotka voivat sinänsä olla (1) edistystä kannustavia, (2) järjestystä ylläpitäviä, (3) kehitystä hidastavia tai (4) destruktiivisia antikulttuureja.
Esimerkkejä: (1) luonnontieteellinen metodi, (2) oopperan kaltaiset kulttuuririennot, (3) lakiuskonto, (4) rikollisjärjestöt.
Kulttuuria luonnehtivat parhaiten sellaiset alakulttuurit, joita kyseisessä kulttuurissa pidetään "hyväksyttävinä" tai "tavoiteltavina". Tyypillistä eurooppalaiselle kulttuurille ovat (1) ja (2), itäaasialaiselle (2), jossakin määrin (1) ja (3). Eteläaasialaiselle kulttuurille tyypillisiä ovat (2) ja (3). Islamilainen kulttuuri taas on jopa sivistysvihamielinen, sille tyypillinen kultturi on (3), jossain määrin (2) ja (4). Tässä kohtaa on turha vedota abbasidikalifaatin tieteellisyyteen, siitä on tuhat vuotta eikä se viidessäsadassa vuodessa saanut aikaan murto-osaakaan siitä, mitä kreikkalaiset paljon pienemmällä väestöpohjalla tekivät jo tuhat vuotta aiemmin jokaisena satana kukoistusvuotenaan. Islamilaisen maailman tieteen aikajana on hupaisaa katseltavaa; muutama sivu 700-luvulta 1400-luvulle, sen jälkeen joitakin yksittäisiä mainintoja ja viimeisin merkintä on vuodelta 1799. Afrikkalaisesta kulttuurista taas ei voi juuri puhua, koska Afrikassa kaikki yhteiskunnan rakenteet ovat eurooppalaisten sinne tuomia. Ennen eurooppalaista aikaa oli vain heimoyhteisöjä, jotka olivat keskenään endeemisessä sodassa. USA:n mustien keskuudessa tunnetaan hyvin käsite acting white, joka tarkoittaa opiskelua, työntekoja ja antisosiaalisen käytöksen puutetta.
Jotenkin kuvaavaa oli, että edellisen kerran kaupungissa käydessäni kävelin torin poikki. Siellä lorvehti kolme hyvin mustaihoista heppua. Samassa porukassa oli muutama valkoinen poika - juuri sen näköisiä, että nuo tyypit ovat läpäisseet peruskoulun armoviitosilla eivätkä ole eläessään tehneet päivääkään palkkatyötä.
Samalla reissulla näin keski-ikäisen romanipariskunnan. Myönnän avoimesti, että minua pistää vihaksi - tämä on nyt varmaan sitä vihapuhetta - kun näen kansallispukuisen hameen. Hyvin todennäköistä kun on, että veronmaksajana olen osallistunut sen kustannuksiin ja maksan muutenkin kyseisen henkilön elatuksen, koska kyseisessä hameessa harvemmin töitä tehdään. Ja sääntöhän ko. antikulttuurissa on se, että jos valitsee puvun pitämisen, niin muissa vaatteissa ei sitten ulkosalla liikuta.
Kyseistä pariskuntaa katsellessa mieleen juolahti rasistinen ajatuskoe. Miten suhtautuisin siihen, että samanlaista hametta kantaisikin yllään vaalea suomineito? Tai sitten siihen, että näkisin vaikka huoltoaseman tiskin takana tummakulmaisen hepun nimilappu HAGERT rinnassaan?
Vastaukset olivat suorastaan pelottavia. Jos vaalea suomalaistyttö olisi ottanut omakseen kyseisen antikulttuurin, suhtautuisin häneen huomattavasti vihamielisemmin kuin vastaavaan romaniin. Tai jos näkisin huoltsikalla haalarit päällä Hagertin, ilahtuisin - mutta en kiinnittäisi mitään huomiota hänen astetta vaaleampaan työkaveriinsa, jonka nimilapussa lukisi KORHONEN.
Tämä tarkoittaa loogisesti sitä, että suhtaudun eri etnisiin ryhmiin eri tavoin. Toiselta ryhmältä odotan sivistynyttä, vastuullista toimintaa, toiselta en. Aivan samalla tavoin minua inhottavat enemmän valkoiset huumejengiin sotkeutuneet väkivaltaiset pikkurikolliset enemmän kuin mustat. Tai ilahduttaisi enemmän musta diplomi-insinööri kuin valkoinen, jos joskus sellaisen näkisin. Tunsin hengenheimolaisuutta vihervasemmiston kanssa; hehän vaativat esimerkiksi Israelia käyttäytymään sivistyneen länsimaan tavoin, kun taas samat standardit eivät päde palestiinalaisiin, joilta ei vihervasemmiston toiminnan perusteella sivistynyttä käytöstä voidakaan odottaa.
Pääsyy kaikkeen rasismiin ovat kokemukset. Jos on nähnyt ainoastaan sellaisia färsaarelaisia maahanmuuttajia, jotka lorvivat yhteiskunnan rahoilla, syyllistyvät rikoksiin monikymmenkertaisella taajuudella kantaväestöä kohtaan, huutavat "Rasismia!" aina kun heitä vaaditaan käyttäytymään ihmisiksi, niin ei ole kumma jos färsaarelaisia katsotaan automaattisesti pitkin nenänvartta. Kun taas liechtensteinilaiset maahanmuuttajat, jotka hoitavat oman työnsä valittamatta, katsotaan karsaasti paljon harvemmin ja silloinkin vain siksi, että he haluavat omissa oloissaan noudattaa omia liechtensteinilaisia tapojaan. Andorralaisia taas kukaan ei maahanmuuttajiksi edes laske, koska he maahan tultuaan ovat yrittäneet sulautua kulttuuriin ja puhuvat suomea jopa keskenään.
Kyse on sopeutumisesta. Tiedän muslimitaustaisen perheen, joka päätti Suomeen pakolaisina tullessaan sopeutua. Mennään töihin, puhutaan keskenään suomea ja kannustetaan opiskeluun. Lapsia, nyt jo nuoria aikuisia, ei erota suomalaisista muu kuin ulkonäkö. Teinityttö seurustelee suomalaisen poikakaverinsa kanssa, eletään muutenkin normaalia suomalaista elämää. Kyse on sopeutumishalukkuudesta, mahdollisuudet ovat olemassa.
Kun maahan tullaan, on ymmärrettävä miksi omasta kotimaasta on pitänyt lähteä. Yleensä sen kulttuuri on ollut antikulttuuria, joka on tuhonnut mahdollisuudet. Silloin pitää tajuta, että maa johon tullaan on kulttuuriltaan ylivertainen. Jos ei ole halua muuttaa uutta maata samanlaiseksi persläveksi kuin entinen oli, pitää muuttaa omaa kulttuuriaan eikä tuoda entistä mukanaan.
Onko Ylen toimittaja narsisti?
10 tuntia sitten
35 kommenttia:
Herätti ajatuksia. Kiitos.
Erinomainen teksti jälleen. Veri voi olla vettä sakeampaa, mutta vesi kastelee verta tehokkaammin. Lopultakin kulttuuri tekee ja määrittää ihmisen paljon enemmässä määrin kuin hänen etninen taustansa.
Mielenkiintoista on, että kaikissa näissä ei-suotuisissa tai heikommissa kulttuureissa on hyvin vasemmistolainen perusajatus. Länsimaiset monikulttuurisuutta ajavat muistavat aina kehua, kuinka esimerkiksi islamilaisessa ja afrikkalaisessa kulttuurissa ollaan "perhekeskeisiä" ja "yhteisöllisiä". Nämä ovat vasemmistolaisessa arvomaailmassa tärkeitä vastapainona "kapitalistiselle individualismille". Koko ajatus "pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta" perustuu tähän "yhteisöllisyyteen", jota fasces symbolisoi (monta heikkoa vitsaa muodostaa yhdessä voimakkaan yhteisön). Tämä hyvinvointiyhteiskunnan perusajatus on samanlainen kuin mustalaisilla ja muslimeilla vaikka juuret juontuvatkin eri ideologioihin (sosialismi vs. uskonto).
Tietyllä tavalla koko kirjoitus kulminoituu siihen, että on ihmisiä jotka kannattavat ihmisen oikeutta huolehtia itsestään ja sitten on niitä, jotka kitisevät joka välissä valtion interventiota markkinoille ja kannattavat "hyvinvointivaltiota". Hyvinvointivaltion ajatus kiteytyy siihen, että enemmistö säätää lain verotuksesta ja ilmoittaa että laki menee moraalin ohi.
(Tarkoitus ei ole hyökätä hyvinvointivaltion puolestapuhujana profiloituneen Ironmistressin kimppuun vaikka hän tuossa kommentoikin minua ennen, koska olemme keskustelleet aiheesta tätä ennen riittämiin hänen blogissaan). Tarkoitus on sen sijaan alleviivata sitä ideologista kytköstä joka on eurooppalaisilla sosialisteilla ja muslimeilla - ja hälventää sitä kummastusta miksi juuri vasemmisto kannattaa monikulttuurisuuden nimissä tehtävää valtion interventiota maahanmuuttajien hankkimiseksi maahan laajamittaisesti. Ed Miliband kirjoitti juuri samasta aiheesta ja myönsi vasemmiston virheen tässä suhteessa ihan avoimesti.
KT, ihminen nyt vain sattuu olemaan sosiaalinen (= yhteisöllinen) otus eikä suinkaan individualistinen. Ihminen nyt yksinkertaisesti ei satu olemaan yksilölaji.
Tuo islamilainen ja afrikkalainen perhekeskeisyys ja yhteisöllisyys johtuu siitä, että kyseisissä kulttuureissa vallitseva suskonto antaa piutpaut sekä toisista ihmisistä välittämiselle että sellaisen yhteiskunnan rakentamiselle, joka heistä välittäisi, jolloin ainoa, johon ihmisyksilö voi turvata kiperän paikan tullen, ovat hänen verisukulaisensa. Tästä tuo perhekeskeisyys: vai pitäisikö sanoa että klaanikeskeisyys. Lisätään siihen vielä thar-kulttuuri, niin soppa on sitämyötä valmis.
Uskonto luo yhteiskunnan ja joka ainoa yhteiskunta on sen näköinen kuin mikä uskonto siellä vallitsee. Hyvinvointivaltio sellaisena kuin me sen tunnemme sattuu olemaan luterilaisuuden tuote. Ei suinkaan fascismin eikä sosialismin, jotka molemmat ovat ateistisia ideologioita.
Siinä, että monta heikkoa yhdessä ovat paljon vahvempia kuin kukaan yksinäinen vahva, ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Se on truismi, eikä se ole yksinomaan mustalaisten tai muslimien ideologia. Se on itse asiassa koko demokratian sekä kansalaiskunnan perusperiaate.
Tuo sinun "vapautesi" ei ole mitään muuta kuin suden vapautta lammaslaumassa: vapautta riistää, vapautta rosvota, vapautta hyväksikäyttää heikompia ja puristaa heistä heidän resurssinsa. Tuo sinun julistama "ihmisen oikeus huolehtia itsestään" ei ole mitään muuta kuin pelkkä eufemismi heitteillejätölle ja mitä töykeimmälle piittaamattomuudelle inhimillisestä kärsimyksestä ja hädästä.
Mitä verotukseen ja demokratiaan tulee, niin demokratian tehtävänä on suojella enemmistöä vähemmistön mielivallalta. Siksi se, että enemmistö säätää lain verotuksesta tuottaa yleensä vähemmän huonon lopputuloksen kuin se, että vähemmistö säätäisi sen.
Ja mitä tuohon, että laki menee moraalin ohi, tulee niin kysymys on aina että "kenen moraalin?". Kenen moraali julistetaan siksi ehdottomaksi ja ainoaksi absoluuttiseksi mittatikuksi, jonka mukaan toimitaan?
Näitä asioita on muuten tarkasteltu Sarastuksessa aika hyvin ja perusteellisesti.
Uskonto luo yhteiskunnan ja joka ainoa yhteiskunta on sen näköinen kuin mikä uskonto siellä vallitsee.
Niinpä - minullekin Guatemala tai Angola tuovat läheisesti mieleen Suomen ja Saksan.
Hyvinvointivaltio sellaisena kuin me sen tunnemme sattuu olemaan luterilaisuuden tuote.
Mussolini ja Myrdal - molemmat hyvinvointivaltion vankkumattomia kannattajia - olivat läpikotaisin sosialisteja. Luterilaisuus ei millään tavalla ota kantaa siihen, minkälainen olisi Jumalan tahtoma yhteiskuntajärjestys. Uskonnon sotkeminen pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon muistuttaa muslimien pyrkimyksiä oikeuttaa sharia.
Niinpä - minullekin Guatemala tai Angola tuovat läheisesti mieleen Suomen ja Saksan.
Eipä taida pahemmin olla luterilaisia kummassakaan maassa.
Mussolini ja Myrdal - molemmat hyvinvointivaltion vankkumattomia kannattajia - olivat läpikotaisin sosialisteja.
Non sequitur yhdistyneenä ad hitlerumiin.
Luterilaisuus ei millään tavalla ota kantaa siihen, minkälainen olisi Jumalan tahtoma yhteiskuntajärjestys.
Ehkä ei, mutta jokainen luterilainen maa on hyvinvointivaltio - luterilaisuus johtaa siihen aina ennemmin tai myöhemmin. Sitä sanotaan kulttuurievoluutioksi. Vastaavasti kaikki katoliset maat muistuttavat toisiaan paljon enemmän kuin protestanttisia, ortodoksisia tai islamilaisia maita.
Uskonnon sotkeminen pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon muistuttaa muslimien pyrkimyksiä oikeuttaa sharia.
Sitä sanotaan kulttuurievoluutioksi. Uskonto luo yhteiskunnan, ei päinvastoin.
Aika pitkälle Jaskan kanssa olen samaa mieltä. Ruukinmatruunan ja Kumiksen kädenvääntöön en ota kantaa. Tosta lauseestasi:
”Jos vaalea suomalaistyttö olisi ottanut omakseen kyseisen antikulttuurin, suhtautuisin häneen huomattavasti vihamielisemmin kuin vastaavaan romaniin.”
voin omasta työkokemuksestani todeta, että tällainen tyttö ei herätä minussa vihamielisyyttä, vaan suurta sääliä ja harmitusta menetetystä mahdollisuudesta. Meinaan, jos suomalainen nuori tyttö törppöilee elämässään raskaankin jälkeen, hänellä on järkiinnyttyään mahdollisuus yrittää uudestaan ja jopa onnistua.
Sen sijaan, mikäli nuori tavallinen valkolaistyttö menee mustalaisjätkän kanssa kimppaan, pistää hameet päälleen, ja mikä pahinta, tekee sen jätkän kanssa lapsen, ei suku laske tyttöä irti enää koskaan. Vaikka järki tulis jälkeenpäin päähänkin.
IM ja KT: Tuo afikkalais-islamilaisen "perhekeskeisyyden" ja "yhteisöllisyyden" hienouden korostaminen on erinomainen esimerkki huijauksesta. Jos ei noudata perheen tai yhteisön tiukkoja sääntöjä, suljetaan ulkopuolelle ja on kusessa. Sama systeemi on Suomessa käytössä lestadiolaisilla ja sen ylistystä harvemmin näkee. Samoin kolikon kääntöpuolesta eli "vierasvihamielisyydestä" ei puhuta lainkaan - enpä ole liiemmin nähnyt juttuja joissa ylistettäisiin ko. kulttuurien mafiamaista jakoa "omiin" ja "ulkopuolisiin".
Uskonto ja yhteiskunta vaikuttavat molemmat toisiinsa, kyseessä ei ole syy-seuraussuhde. USA:n mustien keskuudessa ylivoimaisesti suosituin protestanttinen kirkkokunta on baptismi, mutta aika tiheää kampaa saa käyttää löytääkseen mustan kalvinistin. Tämä ei ole mikään sattuma.
Jokaisesta luterilaisesta maasta tulee hyvinvointivaltio, mutta kaikista maista ei saa luterilaisia - tai sitten luterilaisuuden pitää mutatoitua sellaiseksi, että se ei luokaan nykyluterilaisuuden näköistä yhteiskuntaa.
Yrjö: Aika mielenkiintoista tietoa. Vähän tuollaista olen aavistellutkin.
Kumis, vasemmistolaiset eivät ole koskaan painottaneet perhekeskeisyyttä.
Uskovaiset oikeistokonservatiivit ovat taas ovat perhekeskeisiä äärimäisyyteen asti.
Oikeistohan syyttää vasemmistoa ydinperheen tuhoamisesta. Tämä kertoo jo siitä kumpiko ryhmä on perhekeskeisempi. T
Perhekeskeisyys ja nimenomaan ydinperhekeskeisyys on konservativismin - ei suinkaan liberalismin eikä varsinkaan vasemmistolaisuuden - kantava idea.
Tämä siksi, että ydinperhe nyt sattumoisin on kulttuurievoluutiossa osoittautunut kaikkein parhaimmaksi tai ainakin vähimmin huonoksi yhteiskunnan perusyksiköksi ja keinoksi, jolla yhteiskunta uusintaa itseään. Perhe ei ole olemassa aikuisia varten vaan lapsia varten. Tämä siksi, että ydinperhe on ylivoimainen lasten kasvatusyksikkö verrattuna kaikkiin muihin historian saatossa kokeiltuihin malleihin (kollektiivikasvatus, yksinhuoltajuus, haaremi jne) nähden.
Ne yhteiskunnat, joissa ydinperhe muodostaa yhteiskunnan perusyksikön ja jossa yhteiskunta tukee tätä mallia, ovat puolestaan osoittautuneet kaikkein vähimmin viheliäisiksi maiksi tällä kiertotähdellä.
Tulevaisuus puolestaan ei kuulu fiksuimmille eikä älykkäimmille eikä nokkelimmille. Eikä edes yli-ihmisille. Se kuuluu hurskaimmille. Uskovaiset sikiävät aina tehokkaammin kuin uskottomat, ja Tomi on aivan oikeassa tässä asiassa: uskovaiset oikeistokonservatiivit ovat taas ovat perhekeskeisiä äärimäisyyteen asti. Niin on ruukinmatruunakin. Lastemme takia, sillä vain lapsissa on tulevaisuus.
Todettakoon vielä, että sekä liberalismi että sosialismi suhtautuvat vihamielisesti perheeseen. Miksi, sen voi lukea sekä kirjasta Uusi Uljas Maailma (miksi liberalistinen konsumerismi vihaa perhettä) että kirjasta Vuonna 1984 (miksi vasemmistolaisuus vihaa perhettä)
Miksi liberalistit pyrkivät perheiden rikkomiseen? Siksi, että individualistinen, atomisoitunut ihminen, jolla ei ole perhesiteitä, on aina vastuuttomampi ja lyhytjänteisempi kuin sellainen, jolla on perhe. Tällainen ihminen on ihanteellinen kuluttaja ja konsumerismin päämaali. Hän elää lyhytjänteisesti tätä päivää piittaamatta huomisesta - kuten kunnon kuluttajan kuuluukin.
Miksi vasemmistolaiset pyrkivät perheiden rikkomiseen? Siksi, että kun ihmisellä ei ole mitään valtion ulkopuolista ryhmää, johon hän kuuluu ja johon hän identifioi itsensä (kuten perhe tai suku) hänestä tulee atomisoitunut, juureton ja turvaton hallintoalamainen. Häntä on tällöin helppoa hallita ja tylyttää ja komentaa. Hänellä ei ole ketään, johon turvautua hädän hetkellä, eikä muuta uskollisuutta kuin Kaikkivaltias Valtio.
Sekä plutokraatille että tyrannille perheet ja suvut ovat erittäin arveluttavia yksiköitä. Ne kun muodostavat vastavoiman sekä rahavallalle että valtiovallalle. Ihminen, joka tietää juurensa ja tietää, mihin hän kuuluu, ei alistu sen enempää mainoksien kuin muodin kuin konsumerisminkaan orjaksi eikä valtio voi komennella häntä miten haluaa.
Tomi on aivan oikeassa. Konservatiiville nimenomaan juuri perhe on yhteiskunnan perusyksikkö.
Miksi niin? Siksi, että ydinperhe on osoittautunut kaikkein parhaimmaksi (tai ainakin vähimmin huonoimmaksi) yhteiskunnan perusyksiköksi, ja tuottaa parhaimmat tulokset kaikkien kannalta.
Perhe ei ole olemassa aikuisia, vaan lapsia varten. Historian kokemus on, että lapset saavat parhaan lähtökohdan elämälleen juuri ydinperheessä, kun verrataan muita historian saatossa kokeiltuja perhemalleja (kollektiivikasvatus, haaremi, laajennettu perhe, yksinhuoltajuus jne "vaihtoehtoiset perhemallit").
Uskovaiset oikeistokonservatiivit todellakin ovat perhekeskeisiä äärimäisyyteen asti. Tämä siksi, että tulevaisuus ei kuulu fiksuimmille, älykkäimmille, viisaimmille eikä yli-ihmisille vaan se kuuluu hurskaimmille. Uskovaiset lisääntyvät ja täyttävät maan, uskottomat eivät ja jäävät lapsettomiksi.
Tämä on pointti, jota kukaan ei ole tarkastellut. Ja silti vain lapsissa on tulevaisuus, ei meissä aikuisissa.
Kumman sitkeesti kumitonttu löytää ja kaivelee kommunismia tai sosialisimia mistä vain, vähän kuin nämä vihervasemistolaiset rasismia jokapaikasta :P
Tuosta löysästi skeittlaudalla kulkevasta kaverista tuli mieleen, että kait se on parempi että se kulkee housut löysinä sen skeittilaudan kanssa, kuin kaljakassin kanssa ?
Jokaisesta luterilaisesta maasta tulee hyvinvointivaltio
Siis mitäh? Suomi on ollut luterilainen valtio noin 500 vuotta, ja siitä ajasta se on ollut hyvinvointivaltio noin 50 vuotta. Siitä ajasta puolet suunnilleen nykyisenkaltainen sosiaalietuuksia leväperäisesti jakava sosiaalidemokratia. Ja jos hiukan vielä kärjistetään, niin puolet kansasta ei edes ole luterilaisia vaan yleiskristittyjä, jotka voisivat kuulua nykyaikana mihin tahansa kristilliseen kirkkokuntaan episkopaaleista armenialaisiin.
Kestikö Jaskan mielestä luterilaisuudella kehittyä 450 vuotta vai mistä viive johtuu? Voisiko se johtua siitä, että viimeisen 50 vuoden aikana sosiaalisdemokratia on noussut valtaan? Jos jälkimmäinen, niin eikö olekin kummallista, että juuri samana aikana myös hyvinvointivaltio alkoi kehittymään nykyiseen muotoonsa.
Ja lopuksi vielä kysymys Itävaltaan, jonka tunnen varsin hyvin, liittyen. Onko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta jollain tavalla mielestäsi oleellisilta osiltaan erilainen kuin katolinen itävaltalainen? Jos et tunne Itävaltaa, niin voit valita haluamasi Länsi-Euroopan maan ja kertoa, mitä merkittäviä eroja sillä on suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan verrattuna.
USA:n mustien keskuudessa ylivoimaisesti suosituin protestanttinen kirkkokunta on baptismi, mutta aika tiheää kampaa saa käyttää löytääkseen mustan kalvinistin. Tämä ei ole mikään sattuma.
Ei olekaan, koska valtaosa neekeriorjista valitsi isäntiensä kirkkokunnan myös orjuuden päätyttyä. Samalla logiikalla voisi todeta, että tiheällä kammalla täytyy sukia jos aikoo löytää juutalaisen arabin.
IM: No eipä siis ole ihmekään, että perhearvot ovat murentumassa. Niitä ovat hävittämässä sekä vasemmisto perinteisistä että oikeisto kaupallisista syistä. Synteesi osui oikeaan.
KT: No eipä noita hyvinvointivaltioita ole ollut missään muuallakaan kuin viimeisen 50-100 vuoden aikana. Otto von Bismarck homman aloitti sosiaaliturvauudistuksillaan eikä Otto-poikaa voi juuri sosialistiksi kutsua. Tosin on myönnettävä, että sosdemojen ansiota asiassa on se, että hyvinvointivaltiossa suurelta osin kyse on juuri sosialismin torjumisessa. Ja Saksa - eli Preussi - on luterilainen maa.
Itävalta on poikkeus joukossa. Hyvinvointivaltiota voi selittää luterilaisuudella ja sanoa että hyvinvointivaltion edellytys on luterilaisuus/kalvinismi. Tämä jättää Itävallan poikkeukseksi. On toki olemassa toinenkin selitys, joka kattaa kaikki hyvinvointivaltiot mutta ei yhtään muuta maata. Kotitehtäväksi jätetään selvittää, mikä selitys on kyseessä. Oikein vastanneiden kesken arvotaan tuomioita lähimmässä käräjäoikeudessa.
Totta, orjat ottivat omakseen omistajansa uskonnon. Mutta uskonnon evoluutio on hauska juttu. Käypä katsomassa valkoisten baptistien piruntorjuntamenoja ja vertaa sitten mustien baptistien vastaavaan. Eipä niitä saman lahkon touhuiksi tunnistaisi muusta kuin nimestä.
Uruguay on sitten Itävallan ja Preussin kaltainen poikkeus...
Ihan ensin pitäisi määritellä hyvinvointivaltio, sillä myös Espanja on Suomen kaltainen hyvinvointivaltio. Jo 1992 Toledon paktissa keskusteltiin, miten Espanjalla on varaa maksuttomaan terveydenhuoltoon. Okei, Espanjassa vastaavasti koulut maksavat, mutta kyse on siitä, että Espanjassa kannustetaan työntekoon kun taas Suomessa juopot ja asosiaaliset ovat poliittisen eliitin polttopisteessä.
Toisin sanoen, suomalainen ns. hyvinvointivaltio on käytössä jopa paremmassa vireessä Espanjassa, jossa veronmaksajien riesana on viisi miljoonaa laitonta siirtolaista, jotka eivät tuo mitään vaan ovat pelkkä rasite. Mieti, jos Suomessa olisi satoja tuhansia notkujia, niin meillä ei olisi varaa edes tähän nykyiseen pelleilyyn.
Lyhyesti: hyvinvointivaltio ei ole uskonnosta vaan sosialismista. Voimme tarkastella myös muita Länsi-Euroopan maita, ja jokaisessa on hyvinvointivaltio - kaikilla on pieniä eroja, mutta kokonaisuutena ne ovat ihan samanlaisia joka ikinen.
Eivätkös Intian ja Kaakkois-Aasian kulttuurit ole sen verran erilaisia, ettei niitä oikein voi samaan piiriin jaottaa? Ja osa jälkimmäisistäkin kuuluu täysin islamin piiriin.
Bismarck vastusti demokratiaa ja kannatti kuninkaanvaltaa. Hän vastusti sosialismia. Näin ollen arvelelen että hänen motiivit sosiaaliturvan suhteen olivat reaalipoliittisia. Todennäköisesti hän päätteli että mikäli hän säätää lait eläkejärjestelmästä ja työterveys- ja tapaturmavakuutuksesta, työväki rauhoittuu ja palaa takaisin työntekoon ja omiin asioihinsa.
Uruguay ja Espanja ovat katolisia maita. Niissä yhteiskunta on olennaisesti erilainen kuin luterilaisissa maissa, ja samoin yhteiskuntakäsitys, käsitys ihmisyydestä, käsitys vastuusta, käsitys oikeudenmukaisuudesta, käsitys yhteiskunnan ja yhteisön sosiaalisesta vastuusta, työnteosta jne.
Katolisissa maissa moraali - sekä työmoraali, yhteiskuntamoraali että yhteisömoraali - on aivan erilainen kuin luterilaisissa. Syynä on ihmis- ja syntikäsitys. Katolisuudessa synnit saa anteeksi kun kirkossa höpöttää oikeat loitsut ja tekee katumusharjoitukset. Sen jälkeen voi tehdä uutta syntiä. Luterilaisuudessa pätevät aivan toiset säännöt. Jumala on ankara ja oikeudenmukainen tuomari, joka armahtaa kenet hän tahtoo ja paaduttaa kenet hän tahtoo eikä kukaan voi olla varma syntiensä anteeksiannosta tai taivaspaikasta. Ainoa tapa pelastusvarmuudesta on olla tekemättä syntiä ja olla syyllistymättä syntiin.
Tämä luterilaisuuden hyvin negatiivinen ihmiskäsitys ja hyvin ankara jumalakäsitys puolestaan johtaa paradoksaalisesti paljon parempaan yhteiskuntaan ja paljon syvempään koheesioon ja yhteiskunnalliseen luottamukseen kuin katolisten maiden armahtava Jumala ja positiivinen ihmiskäsitys. Ei tarvitse kuin miettiä Vetelä-Euroopan maita ja verrata niitä Skandinaviaan.
Niinpä jos luterilaisessa maailmassa syntynyttä hyvinvointivaltiota yritetään soveltaa katoliseen maailmaan, niin vituralleenhan se menee. Yhteiskunnan hienoviritys on erilainen katolisissa ja luterilaisissa maissa. Hyvinvointivaltio onnistuu kalvinistisissa maissa (Hollanti, Sveitsi, Skotlanti) jotenkuten, mutta ortodoksisissa maissa kuten Kreikassa se johtaa katastrofiin.
Tästä on kyse.
IM selittää taas suu vaahdossa asioista, joita ei näytä ymmärtävän ja vetää virheellisistä olettamuksistaan teorioita, jotka eivät - tietenkään - voi olla olettamuksiaan laadukkaampia. Uusimmassa fantasiassaan IM uskoo luterilaisen jumalkuvan johtavan luterilaisissa maissa muita korkeampaan yhteiskuntamoraaliin.
IM voi tuntea oman uskontonsa budhismin, mutta muiden osalta ymmärrys näyttää melko huteralta:
Luterilaisuudessa [...] ainoa tapa pelastusvarmuudesta on olla tekemättä syntiä ja olla syyllistymättä syntiin.
Mutta mutta... Mitäpä luterilaisuus todellisuudessa opettaa pelastuksesta:
Uskonopillisesti luterilaisuus perustuu [...] ajatukseen että ihmisen pelastuminen johtuu yksin armosta (sola gratia) ja uskosta (sola fide), eikä ihmisen tekemisistä maan päällä.
Lienee turhaa alleviivata, että kun käsitys uskon perustasta on virheellinen niin myös siitä seuraavat tulkinnat ovat epäloogisia. Tämä mielestäni selitää parhaiten sen, miksi IM on kyennyt selittämään uskonnolla asioita, joilla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Kuten tämä pökerryttävä inttäminen hyvinvointivaltiosta luterilaisuuden hedelmänä.
IM selittää taas suu vaahdossa asioista, joita ei näytä ymmärtävän
Ad hominem.
laadukkaampia. Uusimmassa fantasiassaan IM uskoo luterilaisen jumalkuvan johtavan luterilaisissa maissa muita korkeampaan yhteiskuntamoraaliin.
Eikä ainoastaan usko, vaan tietää. Kun katsot vaikkapa Transparency Internationalin tilastoja tai panet eri yhteiskunnat millä tahansa mittarilla paremmuusjärjestykseen, niin luterilaiset yhteiskunnat edustavat maailman ehdotonta huippua. Tai niin, että luterilaisuus luo vähimmin huonon yhteiskunnan siinä missä kalvinismi parhaan.
Mutta mutta... Mitäpä luterilaisuus todellisuudessa opettaa pelastuksesta:
Uskonpuhdistuksen kolme (tai viisi) solaa johtavat siihen, ettei ihminen voi ikinä olla varma taivaspaikastaan eikä siitä, onko hän oikeasti saanut syntinsä anteeksi. Niinpä ainoan varmuuden voi saada vain yrittämällä elää synnittömästi ja uskoa kuuluvansa Jumalan valittuihin. Koska predestinaatio-oppi. Syntinen elämä merkitsee, että ko. ihminen on predestinoitu Helvettiin.
Uskonopillisesti luterilaisuus perustuu [...] ajatukseen että ihmisen pelastuminen johtuu yksin armosta (sola gratia) ja uskosta (sola fide), eikä ihmisen tekemisistä maan päällä.
Ja Jumala tunnetusti armahtaa kenet hän tahtoo ja paaduttaa kenet hän tahtoo. Koska predestinaatio. Läsnä sekä Lutherilla että Calvinilla.
IM on kyennyt selittämään uskonnolla asioita, joilla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.
Jokainen uskonto luo edelleenkin näköisensä yhteiskunnan. Luterilaisuus luo Saksan näköisen yhteiskunnan, kalvinismi Hollannin näköisen yhteiskunnan, katolisuus Italian näköisen yhteiskunnan, ortodoksisuus Kreikan näköisen yhteiskunnan, islam Saudi-Arabian näköisen yhteiskunnan jne. Tietenkään kaikki eivät ole toistensa kopioita, mutta yhtäläisyydet ovat riittävät korrelaatioon.
Kuten tämä pökerryttävä inttäminen hyvinvointivaltiosta luterilaisuuden hedelmänä.
Koska se on sitä. Sinä taas intät sitä sosialismin hedelmäksi, jota se ei ole. Bismarckia ei voi parhaalla tahdollakaan pitää sosialistina. Vastaavasti kaikki hyvinvointivaltion perusperiaatteet olivat Ruotsissa olemassa jo 1700-luvulla.
Yhteiskuntamoraalista vielä:
Me tiedämme The Mobin (irlantilainen järjestäytynyt rikollisuus - katolisuus), Mafian (italialainen järjestäytynyt rikollisuus - katolisuus), Kosher Nostran (juutalainen järjestäytynyt rikollisuus - judaismi), Mafijan (venäläinen järjestäytynyt rikollisuus - ortodoksisuus) jne.
Miksi yksikään luterilainen tai kalvinistinen maa ei ikinä ole kyennyt tuottamaan samanlaista järjestäytynyttä rikollisorganisaatiota? Onko kukaan ikinä kuullut ruotsalaisesta, saksalaisesta tai hollantilaisesta mafiasta?
Vastaus piilee juurikin siinä yhteiskuntamoraalissa ja yhteiskunnassa, jonka protestanttinen kristinusko tuottaa. Italia tuottaa mafian, Preussi tuottaa hyvinvointivaltion. Tässä on katolisuuden ja luterilaisuuden ero.
Bismarckia yhdistää sosialismiin "statism" tai etatismi. Tuon ajan yhteiskunnissa Monet konservatiivit halusivat miellyttää sosialisteja samoin kuin nykyaikana luokkaan islamia. Olihan DDR perustamisensa aikoihin hyvin konservatiivinen ja nojasi perhearvoihin. Suurta valtiota havittelevi on sekä sosialisteissa, konservatiiveissa että uskovaisissa ja ateisteissa. Käytännössä suurta valtiota kannattavia tietysti pitäisi kutsua etariwteiksi eikä sosislisteiksi. Siinä olet ihan oikeassa ja siinä on minulla opin paikka. Sen takia totesin tuossa aiemmin että käsite hyvinvointivaltio pitäisi määritellä tässä yhteydessä.
Ano, Kaakkois-Aasia ja Intia eroavat suuresti toisistaan mutta tässä luokituksessa lopputulos on sama ja se ratkaisee.
Vieras, Bismarckin politiikka oli toimivaa reaalipolitiikkaa ja se tuotti sivutuotteena hyvinvointivaltion siemenen. Tästä voi loogisesti päätellä jotakin.
IM: Vastaavasti kaikki hyvinvointivaltion perusperiaatteet olivat Ruotsissa olemassa jo 1700-luvulla.
Voi olla, en tiedä. Mutta vasta tekninen edistys mahdollisti sen todellisen luomisen.
Kumitonttu: Uruguay ja Espanja eivät ole luterilaisia. Eikä niiden hyvinvointivaltio ole ollut millään lailla kestävällä pohjalla. Ja molemmat muuten soveltuvat siihen kilpailevaan selitykseen, jonka oikein lausumisesta arvotaan tuomioita lähimmässä käräjäoikeudessa.
Hyvä havainto harppisaksasta. Ja soveltuu sekin siihen kiellettyyn selitykseen.
Henkilö voi olla etatisti ilman että olisi talousmielessä sosialisti. Hatusta vedettynä päättelen että Bismarck kannatti patriarkaalis-konservatiivis-autoritaarista monarkiaa jossa keisarilla on valtaa.
Mutuiluksi menee mutta en usko Bismarckin tavoitelleen väkisin sitä että valtio vippaisi joka jampalle kelan tai sossun rahaa ja että valtio kiristäisi koko ajan veroja tai ottaisi koko ajan velkaa. Arvelen että hän ei kannattanut holhous-, kyyläys- tai besserwisservaltiota.
Sen voisi myös selvittää missä määrin Bismarck piti asiaa valtakunnallisena ja missä määrin sitten osavaltioiden päätäntävallan piirin kuuluvana.
Kumitonttu tuntuu hakkaavan vaikka pyöreäpuupalikan kolmioreiästä sisään, jos saa sen palikan sillä yhdistetyä yhdistettyä sosialismiin ..
Huomasin, onko jaska poistanut linkeistään P.Höglundin?
Todettakoon vielä, että etatismi ja luterilaisuus käyvät myös ikävällä tavalla käsi kädessä. Siinä, missä hyvinvointivaltio on luterilaisuuden tuote, niin samoin luterilaisissa yhteiskunnissa ovat myös etatismin negatiiviset puolet vahvasti näkyvillä. Blogi-isäntämme käsittelikin jo asiaa.
Sanotaan, että saksalainen saa jopa sosialisminkin toimimaan. Työkalusaksassa sosialismi toimikin paremmin kuin missään muualla - vaikka ero Saksan Liittotasavaltaan oli silti silmiinpistävä. Kyseessä oli juuri tämä luterilaisuuden perinne; se sama yhteiskuntamoraali sai saksalaisen alistumaan etatismiin idässä siinä missä se sai aikaan talousihmeen lännessä.
Uskomattoman piristävä kirjoitus. Tosin perusstandardien mukaan nimenomaan äärimmilleen rasistinen. Koska ydinhän muiden valtioiden/kulttuurien/etnisyyksien ongelmiin löytyy omastamme, olipa syntipukki sitten (uus-)kolonialismi, orjuus, kapitalismi, kulttuurihegemonia tai jotakin muuta. Näinhän jokainen uusi sukupolvi omalla tavallaan oppii, jokainen sydämen omistava herkkä nuori sielu ymmärtää. Se tässä tekopyhässä itsevihan kukkasessa on ongelmana, että minkäänlaisia todellisia kausaalisuhteita tai rakenteita ei ole mahdollista tarkastella - ei puoleen eikä toiseen.
Tulipa mieleen juuri muutaman päivän takainen kohtaanto muslimiksi kääntyneen suomalaisnaisen kanssa. Kaapu päällä ja neljä huonosti käyttäytyvää lasta mukana. Paitsi että ihan aidosti haluaisin tehdä psykologisen ristikuulustelun hyvin vihaisessa "mitä helvettiä?!"-hengessä, toisaalta myös koen lisääntyvää myötätuntoa niitä ihmisiä (naisia) kohtaan, joilla ei koskaan elämässään ole mahdollisuutta samanlaiseen vapauteen ja turvattuun elämään kuin tuolla islamiin kääntyneellä suomalaisnaisella (ennen) oli. Kolmantena reaktiona tulee sitten välinpitämättömyys: miksi mun pitäisi välittää; eläköön yksilön autonomia.
Filosofinen kysymys tietysti on, että jos nainen päättää omasta tahdostaan lopettaa vapautensa (mitä islamiin kääntymisen näen vahvasti olevan), onko hän edelleen vapaa. Vrt. syömälakko, itsemurha, mikä tahansa dominointiin perustuva suhde. Joidenkin höppeleiden mukaanhan tuo on todellista vapautta, jota tällaiset pintapuolisesti autonomiset hahmot ei edes käsitä!
P. Höglund putosi luettavien listalta, kun järkevät aiheet ovat käyneet vähiin ja järjettömät eivät enää herätä huvittuneisuutta vaan ainoastaan myötähäpeää.
Kiitos paljon, Riikka!
Minun puolestani jokainen eläköön kuten lystää, kunhan ei aiheuta toisille haittaa eikä elä minun kustannuksellani. Voi päätellä totetuttavatko useimmat muslimit kumpaakaan ehtoa.
P.S. Fiksu nainen ja nätti kuva, mutta olen naimisissa ja otan avioliiton vakavasti...
Samaa mieltä, jos 3 juttua neljästä on pelkkää harhaista persu ja äärioikeistofantasiaa..
Hyvä kirja itäeurooppalaisesta monokulttuuristamisesta:
http://avaxhome.ws/ebooks/0300166605.html
Lähetä kommentti