Herrat pitävät vaaleista

(Näyttämö: Presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta edeltävä lauantai-ilta Brownien kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen.)

Salli: Sanoit taannoin, että kaikki presidenttiehdokkaat ovat huonoja vaihtoehtoja.
Jaska: Niinpä. En olisi muutama vuosi sitten ikinä voinut uskoa, että Suomesta voidaan joskus löytää kahdeksasta eri eduskuntapuolueesta kahdeksan sellaista poliitikkoa, että Paavo Väyrynen on toiseksi paras vaihtoehto.
Salli: Sinä kun olet nyt haukkunut kaikki presidenttiehdokkaat maanrakoon, niin kerropa nyt että kenet haluaisit presidentiksi? Siis jos kaikki poliitikot olisivat mahdollisia?
Jaska (hetken hiljaisuuden jälkeen): Nyt muuten pistit pahan. Ei helvetti... Eihän siellä ole ketään. En minä kolmella edelliselläkään kerralla ollut innostunut kenestäkään, mutta oli silloin joka kerta mukana nykyistä parempia. Pitääpä miettiä...
(Vaikenee pitkäksi aikaa. Käy läpi kaikki tavanomaiset puolueet, joissa aiemmin on nähty merkkejä järkevästä suhtautumisesta asioihin. Kelaa läpi ne muutamat kansanedustajat, jotka tuntee henkilökohtaisesti ja tajuaa, että ei ikimaailmassa haluaisi ketään heistä päättämään mistään yhteisistä asioista. Selkäpiihin alkaa hiipiä karmea aavistus siitä, että he ovat edustava otos eduskunnasta.)
Jaska: Ei siellä ole ketään. Ei kertakaikkiaan ketään. Siis nuoremmassa polvessa on muutama sellainen, josta voi jotain joskus tullakin, kuten Wille Rydman tai Sampo Terho, mutta he ovat vielä ihan liian kevyttä sarjaa.
Salli: Niinkuin jotkut ehdokkaatkin?
Jaska: Joo, esimerkiksi Essayah joka on ihan hyvä tyyppi muuten mutta a) kevytsarjalainen ja b) en kuitenkaan häntä haluaisi presidentiksi noilla arvoilla... mutta hetkinen.
Salli: Niin mitä?
Jaska: Päivi Räsänen.
Salli: Räsänen mitä?
Jaska: No siis paras mahdollinen presidentti. Löytyy selkärankaa, löytyy poliittista kokemusta ja arvot kohdallaan.
Salli: Tosissaan?
Jaska: Joojoo. Ja se kertoo aika helvetin paljon nykypoliitikkojen tasosta, että Räsänen olisi ykkönen.
Salli: Soinia parempi? Okei, tiedän ettet pidä Soinista, mutta Räsänen on hihhuli.
Jaska: Minun ja Räsäsen perustelut ovat valovuoden päässä toisistaan, mutta päädymme samoihin lopputuloksiin. Sitä paitsi Päivi on helkutin fiksu. Lääkäri ja kuuden ällän ylioppilas.
Salli: No tuo on kyllä totta. Mutta silti...
Jaska: Niin ja onhan Päivi ihan milffi... AUTS! Perheväkivaltaa!

(Esirippu)

En ole kirjoittanut presidentinvaaleista blogissani aiemmin sanaakaan. Syy on siinä, että en ole pitänyt sitä tarpeellisena. Vallankäytön kannalta on aikalailla yhdentekevää, kuka romppeensa Mäntyniemeen roudaa. Kun aikoinaan presidentinvaali tuli suoraksi kansanvaaliksi, ennustin että presidentin valtaoikeudet karsitaan minimiin ja kansa hölmöydessään sen hyväksyy. Kansalle sanotaan vain, että otetaanko pressalta valta pois ja sehän menee läpi ilman mutinoita, kun ei kerrota että vallan määrä on vakio. Presidentiltä poistuva valta siirtyy puoluejohtajille ja näinhän tässä on käynyt. Siksi päätin, että keskityn mielenkiintoisempiin aiheisiin kuin presidentinvaalit. Tuo keskustelu yhdessä mielenkiintoisen ykköskierroksen tuloksen kanssa sai minut pyörtämään kantani.

Ennen vaaleja arvioin, että jatkoon menevät Niinistö vähän alle 40 % osuudella ja Väyrynen alle 20 %:lla Haaviston voittaessa Soinin parilla prosenttiyksiköllä, Lipposen jäädessä niukasti alle kymmeneen prosenttiin muiden ollessa alle viidessä.
Vaalipäivän iltana olin sattuneista syistä auton ratissa vaalihuoneistojen sulkeutuessa. Kuuntelin radiota ja pidin todennäköisenä, että Väyrynen menee toiselle kierrokselle, ero ennakkoäänissä oli sen verran selvä. Kun ero sitten vielä kasvoi entisestään rajusti, uskoin pelin ratkenneen. Tiesin, että ensin tietysti tulevat pikkupaikkakunnat, joissa Väyrynen on ykkönen, mutta ero oli kymmeniätuhansia ääniä. En voinut kertakaikkiaan uskoa, että suurilla paikkakunnilla Haavisto olisi niin ylivoimainen kuin oli. Väyrysen vastustus oli ratkaiseva tekijä. Kun äänistä oli laskettu noin 90 % ja Väyrynen oli vielä melkein kymmenentuhatta ääntä edellä, sanoin että se oli sitten siinä - Haavisto voittaa.

Seuraavassa synteesi ehdokas ehdokkaalta. Korostan, että en ole tehnyt tilastollisia tutkimuksia, vaan kyseessä ovat puhtaasti omat arvioni saavutetun äänimäärän mukaisessa käännetyssä järjestyksessä.

Essayah 2,47 %
Essayah teki pirteän kampanjan ja jos ihmiset olisivat ensimmäisellä kierroksella jättäneet taktikoinnin väliin, äänimäärä olisi luultavasti kasvanut lähes kaksinkertaisesti. Nyt kridet menivät suureksi osaksi Väyrysen taakse, taktikoinnin mestarin Kristillisen liiton perinnön mukaisesti.

Biaudet 2,70 %
Historiassa RKP:n äänestysprosentit ovat osoittaneet, että ruotsinkieliset ovat valmiita äänestämään ketä tahansa RKP:n ehdokasta. Biaudet'n kannatus osoitti, että eivät he sentään halua äänestää ihan ketä tahansa RKP:n ehdokasta. Biaudet ei saanut enemmistöä yhdessäkään Suomen kunnassa, ei edes Ahvenanmaalla, vaikka olikin toki suosituin ehdokas lähes kaikissa ruotsinkielisissä kunnissa. Toisaalta hänen saamansa kannatus umpisuomalaisissakin kunnissa oli vajaan prosentin luokkaa, jopa täällä Huitsinnevadassa. Tämä osoittaa mielenterveysongelmien levinneen suhteellisen tasaisesti kaikkialle maahan.

Arhinmäki 5,48 %
Kai tässä maassa on aina ne viisi prosenttia, jotka äänestävät aina kaikkein eniten vasemmalla olevaa ehdokasta. Lisäksi 0,5 prosenttia, jotka osuivat tällä kertaa Arhinmäkeen kirjoittaessaan numeron summamutikassa tai muuten vain väärin.

Lipponen 6,70 %
Ensimmäinen kerta elämässä kun kävi demaria sääliksi. Ainakin melkein. Jos Soinin ja Lipposen prosentit olisivat toisinpäin, Soinia lyötäisiin mediassa kuin vierasta sikaa. Anteeksi, kuin kahta vierasta sikaa, tuohan olikin jo nykytilanne. Ovatko vanhat aina-me-ollaan-demaria-äänestetty-ja-aina-äänestetäänkin -jäärät kuolleet sukupuuttoon?

Soini 9,40 %
Timo Soinin poliittinen vaisto petti ensimmäisen kerran. Jälkiviisaasti on hyvä todeta, että persut olisivat tehneet parhaan ratkaisun jättämällä presidentinvaalit kokonaan väliin. Rahat ja innostus olisi kannattanut säästää kunnallisvaaleihin. Kansa kaipaa aina vahvaa johtajaa ja persut olisivat saaneet positiivista nostetta ilmoittamalla, että presidentin valtaoikeuksien poistuttua on turha pelleillä vaaleilla, joissa kansalle annetaan vain näennäinen päätösvalta. Toki on myönnettävä, että Soinin kannatuksen söi Väyrynen. Kuka tahansa muu kepun ehdokkaana ja Soinin äänisaalis olisi ollut kaksinkertainen. Silti Soini teki virhearvion - ei kai vai mies ole oikeasti alkanut luulla olevansa korvaamaton ja kaikkivoipa? Toivottavasti tämä meni jytkykrapulan piikkiin ja Soini ottaa opikseen.

Väyrynen 17,53 %
Paavoa ei voi muuta kuin ihailla. Että mies pystyy vielä tuossa iässä ottamaan lusikan kauniisti käteen ja toteamaan, että presidentiksi ei pääse sillä mitä hän on viimeiset 35 vuotta tehnyt. Tuhkasta nousi täysin uusi Väyrynen, joka oli vapautunut ja uskottava esiintyjä. Vanhojen kierouksien muistoja hän ei pystynyt - vielä - hälventämään ja putosi siksi toiselta kierrokselta. Mutta odotetaanpa kuusi vuotta eteenpäin...

Haavisto 18,76 %
Pekka Haavisto sai lähes 20 % äänistä neljän asian ansiosta, jokainen toi noin viisi prosenttia:
(1) Hän sai vihreiden peruskannatuksen.
(2) Haavisto esiintyi fiksusti ja sivistyneesti, mikä vetoaa erityisesti tunneäänestäjiin, joille merkitystä on ensisijaisesti mielikuvilla.
(3) Mielipidetutkimukset osoittivat toiselle kierrokselle olevan nousemassa joko Haaviston tai Väyrysen. Tällöin taktinen joukkopako vei Haaviston vastustajat Väyrysen taakse ja Väyrysen vastustajat Haaviston taakse. Haaviston vastustajia oli muiden kannattajissa lähinnä Soinin ja Essayahin joukoissa, Väyrysen vastustajia taas löytyi Biaudet'n, Arhinmäen, Lipposen, Soinin ja Niinistön kannattajista. Jälkimmäisiä oli enemmän. Tämän ilmiön voi helposti todentaa katsomalla ennakkoäänten ja varsinaisen vaalipäivän äänten jakaumaa.
(4) Haavisto on homo. Tämä toi hänelle kannatusta kahdenlaisista joukoista, niistä jotka äänestivät homoa saadakseen tuntea itsensä edistykselliseksi ja niistä (etenkin nuorista), jotka halusivat nähdä miten konservatiivien naamat venähtävät.
Perinteinen väittämä on, että Suomessa on homofoobikoita, jotka eivät halua missään nimessä homoa presidentiksi. On niitä. Juuri ennen vaaleja eräs tällainen sanoi minulle, ettei voi yksinkertaisesti uskoa että Suomi olisi vajonnut niin alas, että homo voisi päästä jatkoon. Oleellinen asia ei kuitenkaan ole tämä, vaan se että nämä homofoobikot ovat lähes poikkeuksetta arvoiltaan sellaisia, että he eivät ikinä äänestäisi Haaviston näkemyksillä varustettua miestä, vaikka tämä olisi umpihetero. Asia voidaan tiivistää siten, että jos Soini olisi homo, hän saisi vähemmän ääniä aivan kuten Haavistokin, jos olisi hetero. Heitetään varovainen arvio, että 50 % homoista äänesti Haavistoa (veikkaan että enemmän) ja 10 % äänestäjistä oli homoja. Tällöin homoäänestäjä äänesti homoehdokasta 2,67-kertaisella todennäköisyydellä normiäänestäjään nähden, kun taas heteroäänestäjä äänesti heteroehdokasta vain 1,06 -kertaisella todennäköisyydellä normiäänestäjään nähden. Kummatkos ne valitsivatkaan ehdokkaansa sen perusteella millaista liitäntää hän sukupuolisuhteissaan suosii?
Eräs mielenkiintoinen havainto on se, että Haavisto ei ollut suosituin ehdokas yhdessäkään Suomen kunnassa. Suurin ääniosuus tuli Helsingissä, 34,5 %. Nyrkkisääntönä voi todeta, että Niinistö jyräsi kaupungeissa, Väyrynen maaseudulla ja Biaudet ruotsinkielisillä alueilla. Muut eivät voittaneet ainuttakaan kuntaa. Väyrynen vei ainoana nimiinsä yhden vaalipiirin kaikki kunnat Lapin ollessa yhtenäisesti hänen takanaan. Kymmenissä kunnissa eri puolilla maata Väyrynen sai yli 50 % äänistä, kun taas Niinistö sai enemmistön vain kolmessa kunnassa, Kauniaisissa, Naantalissa ja Salossa. Muut ehdokkaat eivät enemmistöihin yltäneet.

Niinistö 36,96 %
Niinistön kannatus putosi koko ajan kuin lehmän häntä ja oli vaaleissa vielä odotettua alempana. Tai tarkemmin sanottuna äänimäärä oli alempana - osa kannattajista halusi taktikoida Väyrysen ulos toiselta kierrokselta. Näin ollen toisella kierroksella homman pitäisi olla läpihuutojuttu, koska voidaan olettaa kolmos- ja nelossijoille tulleiden Väyrysen ja Soinin kannattajien ryhmittyvän pääosin Niinistön taakse. Toisin on. Jos kansalle annetaan kaksi vaihtoehtoa, tilanne polarisoituu väistämättä ja on melkoinen ihme, jos häviävä vaihtoehto saa alle kolmasosan kannatuksen. Ja ennen kuin joku huutaa "Kieltolakiäänestys", huomautan, että silloin kolmantena vaihtoehtona oli mietojen juomien salliminen. Vaikka Niinistön vastaehdokkaana olisi Juha Valjakkala, hänkin saisi ainakin 20 % kannatuksen.
Toisella kierroksella Haaviston puolesta vaikuttaa siis polarisaatiomomentti. Lisäksi ei tule aliarvioida mediavyörytystä. Valtaosa toimittajista ei ole vihervasemmistolaisen aatteen läpitunkemia. Ongelma on siinä, että ne jotka eivät ole ovat objektiivisia ja puolueettomia työssään, kun taas vihervasurit eivät. Kaikesta huolimatta on ilmeistä, että Niinistö voittaa selvemmällä erolla kuin yhdessäkään tähänastisista kakkoskierroksen otteluista on käynyt. Tai mistäs minä tiedän, olinhan väärässä ensimmäisenkin kierroksen suhteen.

Entä mitä itse teen toisella kierroksella? No, kaksi lohtua asiassa on. Ensinnäkään ei tarvitse äänestää Väyrystä - temppu jota en olisi ikinä uskonut joutuvani tekemään. Enkä joutunutkaan, vaikka niin uskoinkin aina sunnuntai-iltaan asti. Ehkä sitten kuuden vuoden päästä. Ensimmäisellä kierroksella en halunnut Väyrystä äänestää, vaan äänestin Soinia lähinnä säälistä. No, totuuden nimissä on myönnettävä että kaikissa kokeilemissani vaalikoneissa Soini oli selvä ykkönen. Tiesin kuitenkin, että mahdollisuuksia toiselle kierrokselle ei ole ja olisin voinut taktikoida. En pitänyt sitä kuitenkaan suoraselkäisenä ja sitä paitsi tiesin, että media tulee repimään Soinin kappaleiksi, mikäli hänen henkilökohtainen äänimääränsä ei ole vähintään sama kuin persujen äänimäärä eduskuntavaaleissa. Sinänsä hassua, että en muista nähneeni yhdenkään toimittajan tunnustaneen erehtyneensä väitettyään ennen eduskuntavaaleja, että persujen kannatus onkin Soinin henkilökohtaista kannatusta.
Toinen lohtu on se, että koko elinikäni Suomessa on ollut presidenttinä demarien ehdokas. Okei, meillä on ollut demaripresidentti vasta vuodesta 1982, mutta Kekkonen oli viimeiset kertansa myös demarien ehdokkaana, aina vuoden -68 vaaleista alkaen. Tuleepahan tähän muutos. Eikä huonompaan suuntaan, punamuumia kehnompi olisi ollut vain Biaudet, joskin Arhinmäki yrittää kovasti ja kehittynee vielä.

Inhoan Niinistöä teknokraattina, joka on valmis myymään Suomen vähiten (sic) tarjoavalle. Edellisissä vaaleissa oli kova pala äänestää häntä, mutta toinen vaihtoehto oli vielä huonompi. Niin taitaa olla nytkin. Haavisto on suoraselkäisempi ja kunnioitan häntä enemmän, mutta hänen maailmaasyleilevä politiikkansa on Suomelle vielä tuhoisampaa. Puntit Niinistön kanssa ovat näillä faktoilla tasan. Pelin ratkaisee Niinistön eduksi se, että hän on tehnyt joskus rehellistäkin työtä - jos lakimiehen työ sellaiseksi lasketaan - saatettuaan muodollisen koulutuksensa loppuun toisin kuin kilpailijansa ja lisäksi Haaviston sivarius, jonka antaisin välittömästi anteeksi mikäli mies sitä katuisi ja ottaisi kantaa armeijan puolesta.

Palatakseni yhä tuohon vaali-iltaa edeltäneeseen keskusteluun Salli kysyi minulta vielä, miksi äänestäisin kakkoskierroksella mieluiten Väyrystä, vaikka mies on kiero kuin korkkiruuvi ja häpeämätön opportunisti. Vastasin että puhtaasti logiikan lakien perusteella. Sekä Niinistö että Haavisto ajavat linjaa, joka on Suomelle haitallinen. Väyrynen ajaa linjaa, joka on Väyryselle edullinen ja hyvällä tuurilla voi käydä niin, että se ei olekaan Suomelle haitallinen.