Ruotsalainen Anna Wahlgren, huippusuositun teoksen Lapsikirja kirjoittanut kasvatusguru on osoittautunut vastuuttomaksi julmuriäidiksi tyttärensä Felicia Feldin paljastuskirjassa.
En ole hämmästynyt.
80-luvun lopussa suomennettu Lapsikirja oli täälläkin todellinen myyntihitti. Itse en ollut koko järkäleestä edes kuullut, mutta satuin muutama vuosi sitten huomaamaan sen Huitsinnevadan kirjaston poistomyynnissä ja takakannen luettuani ostin kun halvalla sain, kuten Sulo Wilén sanoisi.
Kovasti kehuttu kirja osoittautui epäilyttäväksi. En lukenut sitä kokonaan, ehkä vähän reilu puolet valittuja pätkiä. Totesin, että tämän systeemin mukaan minä en ainakaan omia lapsiani kasvattaisi enkä ole kasvattanut. Tekstistä tuli niljakas vaikutelma; manipuloivaa, syyttelevää besserwisseriyttä. Toki joukossa oli hyviäkin osia; ei ole mitään niin huonoa ettei siinä jotain hyvääkin olisi, ei edes monikulttuuri. Periaatteenani onkin aina ollut, että ota kaikesta se mikä siinä on hyvää ja hylkää huono.
Wahlgrenin teoksessa ei kovin paljon sitä hyvää ollut, mutta ymmärrän kyllä miksi itsevarma teksti on uponnut sellaisiin joilla ei sitä lukiessa vielä ole ollut kokemusta lasten kasvattamisesta. Silti luulisi hälytyskellojen soivan, jos äidillä on yhdeksän lasta neljän eri miehen kanssa ja kirjan perhemalli pyörii äitiyden ympärillä isä(puolen/puolien) ollessa esineen kaltainen/kaltaisia koriste(ita).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti