Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


lauantai 1. tammikuuta 2011

Vuosiraportti 2010

Ensimmäinen täysi kalenterivuosi blogitusta plakkarissa. Vuosi 2009 jäi vajaata kahta kuukautta vaille vajaaksi.

Sitemeter ja Blogger antavat muutamia mielenkiintoisia tilastotietoja. Olen aina kuukauden päätteeksi kirjannut päivittäiset kävijämäärät ylös. Vilkkain yksittäinen päivä oli 18.11, 455 kävijää. Keskimäärin kävijöitä oli päivittäin 131. Vähäisin kävijämäärä oli 26.6 eli juhannuksena, vain 53 kävijää. Viikonpäivistä vilkkain oli maanantai, johon osui 16,2 % visiiteistä. Hiljaisinta oli lauantaisin, 12,0 %. Toiseksi rauhallisin oli sunnuntai ja juhlapäivät olivat muutenkin hiljaista aikaa. Tästä voidaan päätellä että ihmisillä on aikaa lukea blogeja töissä mutta ei vapaa-ajalla. Tästä taas voidaan vetää johtopäätös, että olisi sittenkin pitänyt kuunnella koulussa opinto-ohjaajaa; en minä piru vie ehdi työaikana blogeja lukea.

Kävijämäärät ovat olleet melko tasaisessa nousussa. Melkein jokainen kuukausi on ollut edellistä kuuta vilkkaampi ja jokainen kuukausi on ollut yli kaksi kertaa niin vilkas kuin edellisen vuoden vastaava kuukausi. Kovinta liikenne oli marraskuussa, 6880 kävijää eli päivittäinen keskiarvo 229 kävijää. Koko vuonna kävijöitä oli 47856.

Yksittäisistä jutuista muualla netissä linkatuimpia olivat saatujen osumien perusteella Kuinka hankkia tyttöystävä, Poliitikot koulunpenkillä ja Maailman rasistisin ja suvaitsemattomin maa.
Eniten kommentteja kirvoittivat edellä mainittu Kuinka hankkia tyttöystävä (22), Pitämättä jäävä itsenäisyyspäivän puhe (21) ja Vuoden 1918 sota (19). Sivalluksista eniten kommentteja herätti numero 103 (14), joka taisi olla vain kuuden sanan mittaisena vuoden lyhin blogitus.
Sivustot, joilta blogiin klikattiin useimmin, olivat Takkirauta, Octaviuksen ajatuksia ja Yrjöperskeles. Kiitän nöyrimmin linkkauksista heitä ja myös muita blogiani linkanneita.

Aloittaessa päätin, että se on sitten vi... eikun juttu viikossa. Päätös on pitänyt, joka ainoa kalenteriviikko blogiin on ilmestynyt viikon pääpauhanta. Blogi on edelleen melkoista sekametelisoppaa ja tulee sellaisena pysymäänkin; minulla ei ole mitään pakkoa eikä tarvetta rajautua johonkin tiettyyn aihealueeseen, vaikka se luultavasti kävijämääriä kasvattaisikin.

Jos haluaisin väkisin kasvattaa kävijämääriä, niin lopettaisin blogissa paskanjauhamisen kestävyysjuoksusta, maahanmuutosta, yhteiskunnasta, historiasta tai muista turhuuksista ja kirjoittaisin jostakin oikeasti tärkeästä, kuten muodista.

Toinen tapa nostaa kävijämääriä olisi tietysti kirjoittaa omalla nimellä - olen aika varma että visiittien määrä kasvaisi melkoisesti. Samalla voisi tietysti ottaa kantaa sellaisiinkin aihealueisiin, joista olen sisäpiiritietojen takia vaiennut. Henkilökohtaisista syistä en kuitenkaan näin tee. Niin kauan kun tässä maassa saa tuomioita tosiasioiden sanomisesta - eihän Halla-ahon, Ellilän ja kumppaneiden kirjoituksia syytetty valheellisiksi vaan tuomio tuli loukkaavasta oikeassa olemisesta - ja Braxin kaltaiset sananvapauden rajoittajat pysyvät vallankahvassa, pysyn anonyyminä. Vain ennakkosensori eli Salli Brown tietää Jaska Brownin oikean nimen.

Kommentoijille haluan esittää erityiskiitokset. Minusta on mukava saada palautetta, positiivinen sellainen lämmittää mieltä. Negatiivinen, vaikka aluksi harmittaakin, on taas tehokkain tapa kehittyä. Siis jos negatiivinen palaute on asiallista. Vihervasureiden tai muiden puusta pudonneiden vitutuspurkaukset taas lämmittävät mieltä. Ne ovat yleensä hauskoja, koska niistä paljastuu ettei juttua ole yleensä luettu kunnolla, se on ymmärretty väärin, niissä esitetään virheellisiä vasta-argumentteja ja tuskin koskaan esitetään kritiikkiä juttua itseään kohtaan, vaan vedellään ihan asian vierestä. Jos niihin vaivautuu vastaamaan, seuraa yleensä hiljaisuus. Tai sitten inttäminen, johon en ainakaan vastaa.
Olen yrittänyt vastata useimpiin kommentteihin, vaikka vastaaminen siviili- ja työelämän kiireiden takia saattaakin viivästyä. Samoin saamiini sähköposteihin, joihin vastaaminen viivästyy yleensä vielä enemmän. Tässä yhteydessä kollektiivinen pahoitteluni kaikille niille blogisteille, joiden tekstejä luen mutta en ole kommentoinut läheskään niin paljon kuin haluaisin; en ehdi.
Vinkkejä kirjoittajana kehittymiseen ja juttutoiveita otetaan edelleen vastaan, toteuttamista ei luvata.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Ei kommentteja: