Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Sivallus CIII

Usko kuolemanjälkeiseen elämään on egoismin huippu.

14 kommenttia:

Tuplis kirjoitti...

Ehkäpä.

IDA kirjoitti...

Miksi? Onko joku syy olettaa, että siellä ei saisi ansionsa mukaan?

Juho kirjoitti...

Mainio sivallus. :)

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitos kommenteista.

Erikoinen tapaus. Pari minuuttia sivalluksen kirjoitettuani tietokone sammui äkisti. Ei ollut edes ukonilmaa, joka olisi aiheuttanut lyhyen sähkökatkon. Ehkä joku veti herneen nenään sivalluksesta? Kävin varmuuden vuoksi tarkistamassa takapihan, mutta yksikään viinimarjapensaista ei ollut liekeissä. Ilmeisesti kyseinen kommunikointimenetelmä on korvattu modernimmalla teknologialla.

Kari Rydman kirjoitti...

Oikeastaan, Jaska, voisit samalta pohjalta pitää myös yleistä tulevaisuususkoa egoismina tai egosentriana.
"Kyllä mä vielä sen lottovoiton saan!" "Kyllä mä vielä tästä taudista paranen!" "Kyllä tää avioliitto vielä iloksi muuttuu!"
Jos vastaat tähän ei, ei ja ei, pahoitat ihmisen mielen, ja aivan tarpeettomasti.
Jos tuomitset ihmisen toivon kuolemanjälkeisestä elämästä egoismiksi, teet ihmiselle aivan samoin, ja yhtä lailla tarpeettomasti. Et näet voi todistaa tällaista toivoa vääräksi (jos et tietenkään myös oikeaksi). Et myöskään määrittele tuota "kuolemanjälkeisyyttä", etkä voi tarkoin tietää miten toinen sen mielessään kuvittelee.
Tulet ehkä tarkoituksetta julistaneeksi toivottomuutta, jonka omaksuttuaan ihmisellä ei oikeastaan ole muuta järjellistä tehtävää kuin itsemurha...

Lokki kirjoitti...

"Et näet voi todistaa tällaista toivoa vääräksi (jos et tietenkään myös oikeaksi)"

Et voi todistaa mitään vääräksi tai oikeaksi sanan absoluuttisessa merkityksessä, joten lakataan puhuminen kokonaan. Tai sitten myönnetään, ettei absoluuttista varmuutta ole rehellistä olettaa mistään asiasta, ja tyydytään mielekkäisiin selityksiin.

Minusta tieteellinen maailmankuva on mielekkäin pitkälle kehitetyistä vaihtoehdoista, koska se ikään kuin muodostaa edistyvän ketjun asioiden yksinkertaisesta tarkastelusta yhä syvenevään. Toiseen päähän voi asettaa asioiden tarkastelun paljain silmin ja toiseen kvanttimekaaniset jne. teoriat. Välimaasto koostu hypoteesien ja niiden koettelun systemaattisesta ketjusta.

Sielunvaellus tms. on epäyhteensopiva tieteellisen maailmankuvan kanssa, koska mitään sielua ei voi tämän maailmankuvan puitteissa olla olemassa. Ei-fysikaalisen sielun pitäisi nimittäin manipuloida elimistöä ohjaavia hermoimpulsseja, mikä on vastoin energiansäilyvyyslakia. Tieteellisesti kokemusmaailma on hermoverkostoja, eikä ole järkevää olettaa, että tällaiset aineelliset rihmat maagisesti siirtyvät jonnekin muun ruumiin kuoleman yhteydessä.

Vastaavasti tieteelliseen maailmankuvaan ei sovi ajatus kuunpimennyksestä tapahtumana, jossa jättiläiskala syö auringon. Kalateoriaa on mahdotonta kumota, mutta se on epäyhteensopiva mielekkäänä pitämäni maailmankuvan kanssa.

Jos ei tykkää tästä, on tasan kaksi vaihtoehtoa: 1) kiistää energiansäilyvyyslaki 2) kiistää elävänsä maailmankaikkeudessa, jossa on energiaa, sillä mikään standarditeorian neljästä vuorovaikutuksista ei voi millään tavalla vuorovaikuttaa "sielun" kanssa.

***

"Tulet ehkä tarkoituksetta julistaneeksi toivottomuutta, jonka omaksuttuaan ihmisellä ei oikeastaan ole muuta järjellistä tehtävää kuin itsemurha..."

No ought from is. Sitä paitsi vaikka valheessa eläminen voi toimia, on siinä riskinä, että ajattelee liikaa.

Imulippo kirjoitti...

Taas yksi, joka ei tiedä olevansa itse jälleensyntynyt, avautuu jälleensyntymästä :)

Itse en yksinkertaisesti pysty kuvittelemaankaan että tietoisuus sammuisi lopullisesti fyysisessä kuolemassa. Siksi pidän jälleensyntymää elämän loogisena seurauksena.

Sekin on kyllä yhtä looginen teoria, että oman merkityksensä yliarvioinut ihminen on kehittänyt päässään teorian ikuisesta olemassaolosta. Koska fyysistä kuolemaa ei kukaan voi voittaa, on silloin järkeenkäypää kehittää teoria, joka voi ohittaa sen epäolennaisena.

Tämä oli ajatuksia herättävä, hyvä kirjoitus vaikka olenkin eri mieltä.

Ironmistress kirjoitti...

Jaska, itse asiassa ei. Pikemminkin niin, että se että joutuu tekemään tästä elämästään tiliä karman lain kautta pakottaa väkisinkin nöyryyteen; jos taas kaikki päättyisi kuolemaan, niin se ylpistäisi helposti ja saisi ihmisen ajattelemaan itseään maailmankaikkeuden valtiaana, luomakunnan kruununa ja hienoimpana sekä upeimpana olentona, mitä maailmankaikkeus on tuottanut.

Todellisuudessa ihminen ei ole Jumala. Ihminen on Cthulhu.

Ruukinmatruuna muistaa edellisen kertansa tällä kiertotähdellä - tosin se katkesi ennen aikojaan; ja se katkesi hyvin julmalla tavalla. Siinä oli valinta joko tulen tai veden välillä.

Tässä elämässä ruukinmatruuna on saanut molemmat.

Lokki kirjoitti...

"Itse en yksinkertaisesti pysty kuvittelemaankaan että tietoisuus sammuisi lopullisesti fyysisessä kuolemassa."

Minun taas on vaikea mieltää, miten voidaan mielekkäästi puhua samasta tietoisuudesta eri ajankohtina. Tietoisuus vaikuttaa muodostuvan rajallisesta määrästä yksittäisiä kokemuksia, joista ollaan tietoisia.

Nyt minä kuuntelen tietokoneeni hurinaa, ollen siitä tietoinen. Kohta se painuu takaisin tiedostamattomaan käsittelyyn, jolloin se katoaa tietoisesta maailmastani. Kenties kyseessä on sama ilmiö kuin kognitiivisen psykologian käsitteellistämä työmuisti, jolloin tietoisuus koostuisi kokemuksista, joita olisi korkeintaan 5-9 kappaletta kerrallaan.

Jos kokemusta pidetään yhtenäisenä edes sen kokemisen hetkenä, niin millä perusteella sama tietoisuus kokee myöhemmät asiat, kun se koostuu eri kokemuksista? Eikö niitä olisi helpompi pitää eri tietoisuuksina? Mikä eri kokemuksia oikein yhdistää?

Se, että ne jättävät muistijäljen, luoden ainakin illuusion pitkäjänteisyydestä. Toisaalta voisi ajatella, ettei tämä linkki ole sen vahvempi kuin aivojen ulkopuolinen tallentaminenkaan.

Ajatuskokeena voisi esittää, että ihmisen elämä on kuin Auschwitzin luokkahuone: Keskitysleirivangit lukevat liitutaululta edellisten vankien kirjoituksia ja kirjoittavat siihen sitten itse muutaman kymmenen sekunnin ajan. Sen jälkeen heidät kaasutetaan ikuisesti olemattomiksi.

Kari Rydman kirjoitti...

Lokki, tuo ajatuskokeesi on kuin suora vastaus minun kommenttini loppuun.

Tuplis kirjoitti...

Onko oletus kuolemanjälkeisestä elämästä suurempaa egoismia kuin se, että uskoo voivansa tuomita Jumalan?

Ironmistress kirjoitti...

Tai se, että kuvittelisi olevansa immuuni karman laille ja kykenevänsä välttämään tekojensa seuraukset annihiloitumalla?

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitos kaikille kommentoijille ja anteeksi, että palasin kyberavaruuteen vasta nyt vastaamaan.

Optimismi ei ole egoistista ainakaan noin yleisesti ottaen. Ääritapaukset "ihan varmana voitan lotossa, koska minä olen minä" tietysti poislukien.

Totta kyllä, että toivottomuuteen on helppo sortua, jos ei usko jatkuvuuteen. Mutta ihmisen elämä jatkuu hänen jälkeläisissään tai ainakin sukunsa jälkeläisissä. Samalla ei kykene välttymään tekojensa seurauksilta, koska ne vaikuttavat jälkikasvuun. Kirjoitan joskus viikkojutun tähän liittyen.

Lokki kirjoitti kuin omasta kynästäni fysiikan aiheuttamista rajoituksista.

Jos uskoo karmaan ja sielunvaellukseen, niin se on tavallaan egoistisen kuolemanjälkeiseen elämään uskomisen inverssi.

Jumaluuteen ja kuolemanjälkeisen elämään otan kantaa vain siksi, että minulle on kerrottu joidenkin sellaisiin uskovan. Kumpikaan niistä tuskin olisi putkahtanut mieleeni, mikäli en olisi niiltä koskaan muilta kuullut. Itseisarvoina ne ovat minulle yhdentekeviä. Yhteiskunnallisina välineinä kylläkin ilmeisen hyödyllisiä.

IDA kirjoitti...

Erikoinen tapaus. Pari minuuttia sivalluksen kirjoitettuani tietokone sammui äkisti. Ei ollut edes ukonilmaa, joka olisi aiheuttanut lyhyen sähkökatkon.

:D

No niin. Mitäs sulle on aina sanottu...

Gödel on pohtinut kuolemanjälkeistä elämää niin, että se on tavallaan matemaattinen väistämättömyys, mikäli asioilla yleensäkään on mitään merkitystä. Kaiken pitäisi toteuttaa koko potentiaalinsa ja yksi elämä ei riitä ihmisen potentiaalin toteuttamiseen. Tai jotain tommosta.