Parin viikon takainen Iltalehden viikonvaihdenumero oli tehnyt ansiokasta tutkivaa journalismia ja kaivellut esiin poliitikkojen koulutodistuksia. Mukana oli 26 huippuvaikuttajan paperit, joukossa kaikki 20 nykyistä ministeriä. Kyllähän papereita kelpasi esitellä, ei siellä huonoja ollut kellään. 25 oli ylioppilaita ja nähtävillä olivat kaikkien lukion päättöarvosanat ja YO-tutkinnon arvosanat, paitsi Mauri Pekkariselta vain jälkimmäiset lukion päättötodistuksen ollessa teillä tietymättömillä. Joukon ainoa, jolta on jäänyt lukio suorittamatta oli Henna Virkkunen. Poliittista logiikkaa osoittaa se, että juuri hänet on nimetty opetusministeriksi.
Se, että Virkkunen on ainoa valkolakiton, oli yllätys. Vielä parikymmentä vuotta sitten suomalaisessa politiikassa oli mukana ammatillisen koulutuksen saaneita huippupoliitikkoja. Nykyään nämä oikeita töitä tehneet ovat korvautuneet poliittisilla broilereilla, joilla valitettavan usein jalkapohjat sijaitsevat cirrocumulus-kerroksessa. Ei Virkkunenkaan ole duunari, vaan meni kiertotietä yliopistoon ja suoritti humanistisen alan tutkinnon.
Erityinen yllätys ei ollut se, että poliittisia päätöksiä tehdään seitinohuella luonnontieteellisellä sivistyksellä. 24 päättötodistuksessa vain puolella on suoritettuna pitkä matematiikka, mikä toisaalta on lukiolaisten keskuudessa normaali jakauma. Mutta kun pitäisi olla niin, että asioista päättämässä olisivat ne terävä-älyisemmät. Huolestuttavin piirre oli kuitenkin se, että maailmankuvamme perustana olevasta tieteestä eli fysiikasta vain yhdeksällä oli edes arvosana. Eli lopuilla ei ole koulusivistyksen puolelta hajuakaan esim. siitä, mihin ydinvoimalan toiminta perustuu.
Kielitaito tuntuu olevan monipuolinen. Kaikki ylioppilaat ovat lukeneet pakollisen ykköskielen ja toisen kotimaisen lisäksi ainakin yhtä ylimääräistä kieltä, Anne Holmlund, Jyri Häkämies, Astrid Thors ja Anni Sinnemäki peräti kahta. Kukaan ei ole kuitenkaan YO-kirjoituksissa suorittanut kahta ylimääräistä kieltä. Voidaan silti kysyä, kuinka monella on mitään substanssia sanottavassaan käytetystä kielestä riippumatta.
Jonkin aikaa tietoja toljotettuani huomasin kaikkein mielenkiintoisimman seikan. Noin puolella ylioppilaista kirjoitukset menevät kutakuinkin samoin arvosanoin kun koulukin, mutta poliitikkojen kohdalla on havaittavissa eräs järjestelmällinen poikkeus.
Lukion päättöarvosanat ovat koulun omien opettajien antamia, kun taas ylioppilastutkinnon arvosanat määräytyvät valtakunnallisen kokeen perusteella. Siksi ne saattavat poiketa toisistaan merkittävästi. Kuten jokainen edes ylioppilasjuhlissa käynyt tietää, puhutaan kirjoitusten onnistumisesta yli odotusten tai sitten kirjoitusten menneen penkin alle kouluarvosanoihin nähden.
Lukion opettajat luonnehtivat tyypillisiä kirjoituksissa yli odotusten menestyjiä ja vastaavasti floppaajia tietyin tavoin. Toki kirjoituksissa epäonnistumisen syynä saattaa olla sairastelu tai muu vastaava syy, mutta mikäli mitään tällaisia ei ole, niin molempiin kategorioihin kuuluvia voidaan luokitella selkein piirtein. Keskusteluissa on käynyt ilmi seuraavaa.
Kirjoituksissa koulumenestystään heikommin pärjänneet (alisuoriutujat)
Positiivista:
- aktiivisia osallistujia koulussa
- ahkeria opiskelijoita
- luovat runsaasti ihmissuhteita ja tulevat muiden kanssa toimeen
Neutraalia:
- valtaosa tyttöjä
- varhaiskypsiä
Negatiivista:
- toistavat papukaijamaisesti opetetut asiat, eivät kyseenalaista
- eivät yritä ymmärtää opetettavia asioita, ainoastaan saada hyvän arvosanan ja usein unohtaa sitten koko aiheen
- eivät kykene hahmottamaan kokonaisuuksia; ovat menestyneet yksittäisissä kokeissa mutta kun kaikki on hallittava kerralla, asiat sekaantuvat
- huono paineensietokyky; kun kaikki riippuu yhdestä ainoasta suorituksesta, hermot eivät kestä
Kirjoituksissa koulumenestystään paremmin pärjänneet (ylisuoriutujat)
Positiivista:
- eivät takerru yksityiskohtiin, vaan hallitsevat kokonaiskuvan
- kykenevät löytämään oleelliset asiat
- kovissa paikoissa menestyviä taistelijaluonteita, hermot eivät petä
Neutraalia:
- valtaosa poikia
- aikuistuvat normaalia myöhemmin
Negatiivista:
- laiskoja koulussa
- passiivisia, eivät osallistu tunnilla
- usein epäsosiaalisia, eivät verkostoidu
- joskus ongelmallisia häiriköitä
Kirjoituksissa menestyjinä voi pitää sellaisia, joiden ylioppilastodistuksen arvosanat ovat keskimäärin vähintään puolta numeroa korkeammat kuin päättötodistuksen. Vastaavasti epäonnistujien arvosanat ovat vähintään puolta numeroa matalammat kuin päättötodistuksen.
Tein Iltalehden tietojen perusteella analyysin poliitikkojen menestyksestä. Seuraavassa, kursiivilla kirjoitetussa osiossa olen selittänyt tutkimusmenetelmän ja mikäli se ei kiinnosta lukijaa, niin voi hypätä kursivoidun tekstin yli suoraan lopputuloksiin.
Tutkimuksessa on verrattu kyseisen aineen päättöarvosanaa ja YO-tutkinnon arvosanaa laskemalla erotus YO - päättö. Mikäli YO-tutkinnossa ei ole kyseistä ainetta suoritettu, sitä ei ole huomioitu. Äidinkielessä ja vanhimmissa tapauksissa matematiikassa on kaksi päättöarvosanaa. Näissä tapauksissa on laskettu arvosanojen keskiarvo. Reaalikokeessa on useita eri aineita, joten reaaliaineiden päättöarvosanaksi on laskettu neljän (tai kolmen, jos ei ole neljää) parhaan reaaliaineen (uskonto, psykologia, historia, biologia, maantiede, fysiikka, kemia) keskiarvo. Näin on menetelty siksi, että oletettavasti opiskelija on vastannut reaalikokeessa maksimissaan neljään aineeseen ja valinnut ne parhaista aineistaan.
Mikäli YO-tutkinnon arvosana on ollut laudatur, sen numeroarvoksi on katsottu 9 paitsi jos vastaavan aineen päättöarvosana on ollut parempi, jolloin se on katsottu samaksi kuin päättöarvosana. Näin siksi että kenenkään tutkimuksessa mukana olleen kirjoittaessa ylioppilaaksi ei vielä ollut käytössä arvosanaa eximia.
Näin on saatu 4 - 6 erotusta, joista on laskettu keskiarvo. Mikäli tulos on vähintään +0,5, on kyseinen henkilö suoriutunut YO-kokeista yli odotusten. Mikäli tulos on enintään -0,5, suoritus on mennyt alakanttiin. Jos suoritus on ollut tältä väliltä, hänen katsotaan suoriutuneen odotetusti.
Esimerkkitapauksena ruoditaan tuore ministeri Juha Rehula. Äidinkielestä toinen arvosana 8, toinen 7 eli keskiarvo 7,5. YO-kokeesta M eli 8. Erotus 8 - 7,5 = +0,5. Ruotsin kieli 5 - 6 = -1. Englanti 6 - 6 = 0. Saksa 5 - 6 = -1. Pitkä matematiikka 6 - 7 = -1. Reaaliaineista uskonto 9, historia 9, biologia 8, fysiikka 6, kemia 7. Viidestä aineesta fysiikka putoaa heikoimpana pois, reaaliarvosanaksi tulee 8,25. Erotus 9 - 8,25 = +0,75. (Koska päättötodistuksen reaalikeskiarvo oli alle 9, arvosana L katsotaan yhdeksiköksi. Mikäli keskiarvo olisi ollut esim. 9,5, L olisi katsottu 9,5:ksi. Vastaavasti muissa aineissa L olisi katsottu yhdeksiköksi jos päättöarvosana olisi ollut 9 tai vähemmän, muussa tapauksessa L olisi katsottu samaksi kuin päättöarvosana.) Suoritettujen kuuden aineen arvosanojen erotuksien keskiarvo on kahden desimaalin tarkkuudella -0,29. Juha Rehula on siis menestynyt YO-kirjoituksissa hieman heikommin kuin koulussa muuten, mutta ero on alle 0,5 pykälää eli tilastoissa hänet katsotaan normaalisuoriutujaksi.
YO-kokeissa odotusten mukaisesti suoriutuneita poliitikkoja eli keskiarvopoikkeama alle 0,5 arvosanaa päättötodistuksesta oli neljätoista eli hieman yli puolet otoksesta. Tämä vastannee normaalitilannetta.
YO-kokeissa odotuksia huonommin suoriutuneita olivat kaikki kymmenen muuta!
YO-kokeissa yksikään huippupoliitikko ei ollut kyennyt nostamaan tasoaan eli suoriutumaan keskimäärin vähintään 0,5 arvosanaa päättötodistustaan paremmin!
Edes niukkaan tasonnostoon kovassa paikassa kykeni vain kolme poliitikkoa 24:stä. Eniten tasoaan nosti Mikael Jungner tuloksella +0,17, muut nostajat olivat Timo Soini ja Anni Sinnemäki. Tasan tarkkaan nollatulosta teki niin ikään kolme poliitikkoa eli Päivi Räsänen, Paula Lehtomäki ja Tuija Brax, jotka olivat lähes täysin kympin tyttöjä eivätkä flopanneet kirjoituksissa. Selvästi kovimmat paperit ovat Päivi Räsäsellä, lähes pelkkää kymppiä ja kuusi laudaturia. Paula Lehtomäellä muuten samoin, mutta matematiikassa kahdeksan ja magna. Tuija Braxilla enimmäkseen yhdeksikköä ja kuusi laudaturia, mutta hän toisaalta suoritti vain lyhyen matematiikan eli YO-lakissa pitäisi olla kultaisen lyyran paikalla punainen varoituskolmio.
Tasonsa laskijoista pahiten floppasi Jyrki Katainen, lopputulos -1,50. Kataiselta Iltalehti kysyi haastattelussa, miten voi valtionvarainministeri päättää miljardeista kun matematiikannumero on lyhyestä kuutonen. Katainen vastasi, ettei koulunumero haittaa yhtään eikä se häntä edes harmita, kun ei parempaan pystynyt. Jumalauta, halkoliiteristä voi hakea hakkuupölkyn ja opettaa sille sen verran matikkaa että sekin saisi lyhyestä matikasta kuutosen! Entisellä matikanopettajallani oli tapana sanoa, että lyhyen matikan YO-kokeesta selviää läpi vaikka hyvin koulutettu apina. Katainen ei edes osallistunut matikassa YO-kirjoituksiin - ja tällainen tyyppi meillä on valtiovarainministerinä!
Muita kovia floppaajia eli yli yhden arvosanan pudottajia olivat Sirkka-Liisa Anttila (-1,31) ja Paavo Väyrynen (-1,42).
Olisi tietysti mukavaa pystyä tekemään vertailua poliitikot vastaan satunnaisesti valittu otos. Nyt joutuu tyytymään vain mutu-arvioon omista muistikuvista. Arvioisin muistamieni tapausten perusteella, että todellakin noin puolet, ehkä hieman ylikin, suoriutuu YO-kokeista odotusten mukaisesti eli poikkeama on alle puoli arvosanaa. Sanotaan että heitä on vaikkapa 55 %. Lopuista ehkä 25 % alisuoriutuu ja 20 % ylisuoriutuu eli menestyy odotettua paremmin. Ylisuoriutujia on vähemmän kuin alisuoriutujia siksi, että etenkin maaseutulukioissa arvosanat ovat usein todellista tasoa paremmat.
Kertauksena lukion opettajien kommentit YO-kirjoituksissa flopanneiden opiskelijoiden tyypillisistä negatiivisista ominaisuuksista:
- toistavat papukaijamaisesti opetetut asiat, eivät kyseenalaista
- eivät yritä ymmärtää opetettavia asioita, ainoastaan saada hyvän arvosanan ja usein unohtaa sitten koko aiheen
- eivät kykene hahmottamaan kokonaisuuksia; ovat menestyneet yksittäisissä kokeissa mutta kun kaikki on hallittava kerralla, asiat sekaantuvat
- huono paineensietokyky; kun kaikki riippuu yhdestä ainoasta suorituksesta, hermot eivät kestä
Tällaisia tapauksia päättäjistämme on siis lähes puolet!
Entäpä sitten ylisuoriutujien positiiviset ominaisuudet:
- eivät takerru yksityiskohtiin, vaan hallitsevat kokonaiskuvan
- kykenevät löytämään oleelliset asiat
- kovissa paikoissa menestyviä taistelijaluonteita, hermot eivät petä
Tällaisia henkilöitä päättäjistämme ei löytynyt yhtäkään!
Onko Ylen toimittaja narsisti?
5 tuntia sitten
17 kommenttia:
Pakko kyllä kommentoida, että sun jutut on aina aivan loistavia! :D
*punastuu ja nolostuu*
Kiitos Anonyymi! Onhan se mukava tietää, että tässä ei pelkästään omaksi ilokseen kirjoittele vaan että edes joku hyötyy näistä.
Salli B:n kommentti kommenttiisi: Milloin ehdit keskellä yötä livahtaa itse kirjoittamaan tuon?
Piti laittaa jo alunperin kommentiksi lopputulokset henkilöittäin, mutta unohtui. Tässä järjestyksessä alkaen pahimmasta floppaajasta päättyen eniten tasoaan nostaneeseen. Alle 0,50 arvosanaa poikenneet ovat siis normaalisuorituksia, kymmenen ensimmäistä -0,50:een asti ovat siis epäonnistujia. Vähintään 0,50:een yltäneitä kovassa paikassa tasoaan nostaneita ei poliitikoissa ollut ainuttakaan.
Jyrki Katainen -1,50
Paavo Väyrynen -1,42
Sirkka-Liisa Anttila -1,31
Paula Risikko -0.94
Anne Holmlund -0,90
Jutta Urpilainen-0,83
Paavo Lipponen -0,66
Anu Vehviläinen -0,54
Tarja Halonen -0,50
Stefan Wallin -0,50
Matti Vanhanen -0,45
Astrid Thors -0,40
Suvi Linden -0,33
Jyri Häkämies -0,30
Juha Rehula -0,29
Alexander Stubb -0,25
Jan Vapaavuori -0,25
Mari Kiviniemi -0,17
Päivi Räsänen 0,00
Paula Lehtomäki 0,00
Tuija Brax 0,00
Anni Sinnemäki +0,06
Timo Soini +0,10
Mikael Jungner +0,17
Vertailun vuoksi:
Jaska Brown +1,25
Tämähän oli valaiseva teksti. Mielenkiintoinen huomio politiikasta. Ja varmasti täysi tosi.
Laskinpa sitten omista uunituoreista YO-tuloksistani vastaavan indeksin ja mittari näyttää +1,17. Lukion päättötodistuksen arvosanat eivät erityisesti mairittele, kun tuli lähinnä tapeltua opettajien kanssa. Idealismi tulisi kieltää lukioiden henkilökunnalta.
Todistukseen tuli huonoja numeroita, kun opettaja oli kanssani eri mieltä tai ei pitänyt tavastani olla äärimmäisen laiska ja epäsäännöllinen opiskelija. Nörttinä priorisoin ja toteutin "work smart, not hard" -periaatetta. Ainoastaan historian ja yhteiskuntaopin arvosanat olivat kymppejä, opettaja oli samanlainen konservatiivinen anglofiili änkyrä kuin minä.
YO- lautakunta otti asiakseen korjata huonon päättötodistukseni ja ilmoitti minun kirjoittaneen viisi laudaturia, kaksi eximiaa ja yhden magnan. (Äidinkieli, historia, englanti, filosofia ja yhteiskuntaoppi L, pitkä saksa ja maantieto E, lyhyt matematiikka M.)
Arvon Jaska luultavasti nylkee minut, koska en kirjoittanut pitkästä matematiikasta täysiä pisteitä, saatika lukenut(lukiossa) fysiikkaa peruskurssia enempää, joskin sain kurssista kympin. Mutta tosiasia on, että minulle matematiikka on ollut aina tavattoman pitkäveteistä. Vaikeaa se ei ole ollut, mutta muut aineet ovat olleet tavattoman paljon kiinnostavampia. Fysiikka on mielenkiintoista ja alan julkaisuja tulee luettua säännöllisesti.
Jännää oli se, etten kyennyt samaistumaan yhteenkään esittämääsi lukiolaisten viiteryhmään:
1. Älykäs ja laiska
2. Älykäs ja ahkera
3. Tyhmä ja laiska
4. Tyhmä ja ahkera
Oletettavin olisi varmaan 1. mutta selostuksesi ei kuulosta minulta. Suosittelisin kenties laajentamaan arviointia. Tai sitten en tunne itseäni.
Palatakseni vielä alkuperäiseen tekstiin, poliitikkojen yleinen surkeus kyllä näkyy. Ja on todella huolestuttavaa, että päättäjillä ei ole oikeastaan minkäänlaisia perusteita tehdä päätöksiä omalla vastuualueellaan, esimerkiksi ydinvoiman suhteen.
Tuo Virkkusen lakkitilanne on melko koomista. Tuntuu absurdilta ajatella, että tätä ei nähdä poliittisena (ja käytännöllisenä!) epäkohtana. Mutta politiikka on politiikkaa ja siinä touhussa ei ole ilmeisesti järki aikaisemminkaan paljon päätä pakottanut.
Lopuksi haluaisin vielä kiittää loistavista kirjoituksista ja loistavasta blogista, tätä on ilo seurata. Nuo sivallukset ovat olleet mainioita jauhoja kaikenmoisten suvaitsevaisten, hippiäisten ja sosdemujen suihin.
Kiitos Spitfire!
Ei, en kohdista sinuun tappavaa it-tulta pitkän matikan puuttumisen takia. Pitkän ja lyhyen matikan lukeneisiin kun pätee tuo vanha kunnon 80/20 -sääntö: pitkän lukeneista 80 % on sellaisia, joille voi antaa jonkin älliä vaativan vastuunalaisen tehtävän, 20 %:lle ei. Lyhyen lukeneilla prosenttiluvut ovat täsmälleen päinvastoin. Siksi ihmisten jaottelu pitkä/lyhyt -periaatteella on vain viitteellinen. Sinut voi tekstiesi perusteella luokitella kepein mielin siihen 20 %:iin täysijärkisiä lyhyen lukeneita.
Ammatillisen koulutuksen saaneilla jakauma on sama kuin lyhyen lukeneilla, mutta ero onkin siinä että lyhyen lukeneilla on usein turhan isot luulot itsestään etenkin humanistisen puolen yliopistotutkinnon suorittamisen jälkeen.
Huomaan, että olet suorittanut YO-tutkinnon ainereaalin tulon jälkeen. Ainereaali vääristää tutkimuksessa käytetyn laskukaavan luotettavuutta jonkin verran. Tämä johtuu siitä, että pitkän matematiikan lukijat saavat kaikissa aineissa keskimäärin parempia arvosanoja kuin lyhyen matikan lukijat. YO-kirjoituksissa pitkän lukijat puolestaan valitsevat pääsääntöisesti luonnontieteellisiä reaalikokeita, lyhyen lukijat pääsääntöisesti humanistisia. Ylioppilastutkintolautakunta puolestaan noudattaa joka aineessa normaalijakaumaa.
Rautalankaa: jos menee kirjoittamaan vaikkapa biologiaa kasin-seiskan arvosanalla, on sieltä huonoimmasta päästä biologian kirjoittajia, koska biologian valinneet ovat pääosin pitkän matikan lukeneita kiitettävän oppilaita. Jos taas menee kirjoittamaan uskonnon kasin-seiskan arvosanalla, on paremmasta päästä uskonnon kirjoittajia, koska vain harva pitkän matikan lukija uskonnon kirjoittaa. Lopputulos on todennäköisesti se, että samantasoinen osaaja saa biologiasta B:n ja uskonnosta E:n.
Vielä pahemmin tilanne on vääristynyt fysiikassa ja psykologiassa, joista ensimmäisen opiskelija-aines on jo sinänsä valikoitunut parhaasta päästä ja kirjoittajat vielä valikoituneempia. Jälkimmäistä taas valitsevat opiskeltavaksi heikomman pään opiskelijat. Fysiikassa jo A:n kirjoittanut on todennäköisesti muilta opintosuorituksiltaan keskitason yläpuolella, kun taas psykologiassa E:n kirjoittanut voi hyvinkin olla keskitasoa heikompi opiskelija.
Täälläpäässä ruukinmatruuna on ylisuoriutuja. Tilannetta toki vääristää se, että ruukinmatruuna teki töitä silloin, kun toiset opiskelivat, ja opiskeli silloin, kun toiset pitivät hauskaa. Ruukinmatruunan onnistumisindeksi oli noin +1,12.
Mainio analyysi! Luulottelen olevani älykäs ja laiska (matemaatikko), ja kuvauksesi osuikin hienosti.
Poliitikkojen tasosta olen myös samaa mieltä. Keskimääräinen yliopiston tutkija, ainakin tekniikan tai luonnontieteiden alalla, kun tuntuu olevan huomattavasti selväpäisempi kuin monet poliittisesti relevantit sedät ja tädit.
IM: Sama täällä, tosin yleensä tuli sivistettyä itseään silloinkin kun toiset pitivät hauskaa ja jätettyä opiskelematta kokonaan.
Juho: Näinhän se menee. Politiikassa ei pääse huipulle, jos ruohonjuuritasolla ollessa laukoo liikaa viisaita mielipiteitään. Nosta päätäsi massan yläpuolelle, niin viikate heilahtaa. Kun sitten huipulle on päässyt, niin nekin joilla fiksuja ajatuksia on joskus ollut, ovat tottuneet pitämään ne piilossa.
Kiitoksia. Hieno juttu. Varsinkin Kataisen numero kuulosti pelottavalta. Eikös kyseinen jannu taannoin ollut euroopan paras talousministeri?
Huomauttaisin kuitenkin pienen seikan. Tietyt tahot eivät anna paskan arvoa YO-todistukselle. Itsekin ajattelin uusia muutaman alisuorituneen arvosanan, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä, koska pääsin sisään seuraavaan kouluun. Sen jälkeen YO-todistus ei ole kiinnostanut yhtään ketään.
Itse kehityin opiskelijana vasta korkeakoulussa ja siellä opettaneena olen huomannut, että aika lapsellista porukkaa osa juurisisäänpäässeistä on.
Eli YO-todistus ei mielestäni ole se paras mittari opintosuoritusten mittaamiseen. Tiettyä suuntaa antavaa arvoa kuitenkin.
Epäkorrekti, olet oikeassa kehittymisen suhteen. Juuri siitä syystä tämä tutkimus onkin hyvä mittari, koska se jossain määrin kertoo kuka on kehittynyt varhaista lukiovaihtettaan kypsemmäksi YO-kokeisiin mentäessä. Myöhemmin kypsyneiden pitäisi yleensä saada testissä plussaa, varhaiskypsien miinusta. Jos testissä tulee miinusta, niin se saattaa olla merkki siitä, että vaihe jossa kyseinen henkilö ohittaa muita ikäisiään on jo mennyt, kun taas plussat kertovat että ko. henkilö menee parhaillaan oikealta ohi ikätovereistaan ja trendi todennäköisesti jatkuu.
YO-todistukselle sinänsä ei todellakaan pidä antaa erityistä painoarvoa, mutta on sen painoarvo valtakunnallisena kokeena kuitenkin isompi kuin omien lukio-opettajien subjektiiviset arvosanat päättötodistuksessa.
Nyt vasta löysin tällaisenkin blogin. Edellisestä kommentista mennyt pitkä aika, mutta vastaanpa kuitenkin.
Itselläni tuo kyseinen "saatanasta oleva" lyhyt matematiikka liikkuu kutosen ja seiskan tietämillä (huom. kaikki lyhyen pakolliset ja vapaaehtoiset kurssit käyty ja kurssinumerot heiluvat 5-9 välillä!). Fysiikasta on käyty vain ykköskurssi ja numerona tasan 6.
Pidän törkeänä sitä, miten idiootteina pidät meitä lyhyen matikan suorittaneita. Onko kenties keltainen neste noussut päähän? Omien kokemusteni mukaan nämä pitkän matikan "nerot" olivatkin sitten sellaisessa aineessa kuten äidinkieli avuttomia. Pitkästä matikasta pääsee pänttäämällä läpi, mutta jos äidinkielestä ei oikeasti saa edes approbaturia niin on aiheellista kysyä, että mitä kyseisen henkilön päässä oikein liikkuu??
Ei elämä ole pelkkää matematiikkaa. Itseäni kiinnostaa kauppakorkeaan pääsy, ja kuten John Maynard Keynes joskus sanoi taloustieteistä: "Kyse ei ole matematiikasta." (Keynes oli toisaalta itse koulutukseltaan matemaatikko)
En oikein tiedä mitä tällä halusin sanoa, mutta ihan sama. :) Otitko muuten huomioon sen, että esim. arvosana Eximia on tullut vasta vuonna 1995, eli ennen vuotta 1995 Laudaturin sai huomattavasti helpommin! Ministereidemme laudaturit tulkitaankin siis nykyään kaikki E:nä.
terveisin abiturientti 2011.
Abi 2011. Kysypä lukiosi opettajilta keskiarvo pitkän ja lyhyen matikan lukijoiden äikän YO-tuloksista ja pidä pienempää suuta. Pitkän lukijoiden keskiarvo on todennäköisesti noin yhtä arvosanaa parempi. (Sanoo minulle varsin läheinen asiaa läheltä tunteva henkilö.)
Jos ymmärtäisit lukemaasi, tekstistä (kursiivilla kirjoitettu osa) olisi sinulle käynyt ilmi että eximian puuttuminen on huomioitu. Tosin sitä ennen oli huomautettu, että kursiivilla kirjoitetun osan voi hypätä yli, mikäli tutkimusmenetelmä ei kiinnosta - ja miksipä normaalia lyhyen matikan lukijaa mikään tieteellisen tutkimuksen tapainen kiinnostaisikaan, kun ennakkoluulotkin on keksitty.
Samaten aiemmassa kommentissani olen kehunut erästä lyhyen matikan lukijaksi tunnustautunutta hyvästä työstä ja kirjoittanut: Pitkän ja lyhyen matikan lukeneisiin kun pätee tuo vanha kunnon 80/20 -sääntö: pitkän lukeneista 80 % on sellaisia, joille voi antaa jonkin älliä vaativan vastuunalaisen tehtävän, 20 %:lle ei. Lyhyen lukeneilla prosenttiluvut ovat täsmälleen päinvastoin..
Menestystä kirjoituksiin!
Silloin kun asia oli ruukinmatruunalle vielä akuutti, niin Kauppakorkeaan sisäänpääsykeskiarvo pyöri siinä 9,1 pinnassa ja sinne ei magnan papereilla ollut mitään asiaa. Kauppikseen oli tuolloin about yhtä vaikeaa päästä kuin lääkikseen.
Eli tsempata saat vielä ylppäreihin mennessä, mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa.
Pidätkö kahta maintsemaasi oppimistapaa muuttumattomina, älykkyydestä (tai jostain muusta ominaisuudesta) johtuvina vai suhtautumisena opiskeltavaan aineistoon, mitä on mahdollista muuttaa asennemuutoksen avulla? Ainakin rivien välistä luettuna vaikuttaa, että ensimmäisenä.
Uskon toki, että älykkyys vaikuttaa ihmisen tapaan käsitellä tietoa, mutta opiskelutapoja on mahdollista myös muuttaa. Itse olin peruskoulussa ja lukion alussa selvästi "kympin poika". Itsetuntoni oli huono, ja peilasin saamiani arvosanoja itsearvostukseeni. Tärkeintä oli saada kokeesta kymppi, ja se onnistui helpoiten lukemalla kirja viimeisenä iltana ennen koetta sen kummempia pohdiskelematta, ja unohtamalla sen sisältö kokeen jälkeen. Oli minulla omiakin ajatuksia ja olin hyvin kiinnostunut esimerkiksi yhteiskunnallisista asioista ja filosofiasta, mutta ajattelu ei vain kuulunut koulumaailmaani.
Ylioppilaskirjoituksissa sitten koin järkytyksen. Kirjoitin ensimmäisen reaalini jo 2. vuoden keväällä ja opettelin sitä varten kiltisti kirjat ulkoa. Olin varma, että saisin L:n, mutta kokeessa olinkin aivan hukassa, kun kysyttiin kysymyksiä mihin vaadittiin tiedon soveltamista, omaa ajattelua ja ajankohtaista tietoa. Yritin raapustaa vastauksiin pirstaleisesti kirjoista lukemaani tietoa, ja sain arvosanaksi M.
Seuraavana syksynä muutin asennettani. Toiseen reaalikokeeseen valmistautuessani opiskelin kirjoista vain pääasiat, ja keskityin paljon asioiden pohdiskeluun ja syvälliseen ymmärtämiseen. Hahmotin kokonaisuuden ja tarkastelin asioita eri näkökulmista. Ensimmäistä kertaa elämässäni opiskelu oli hauskaa ja innostavaa. Voisin sanoa, että toisen reaalin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen oli yksi elämäni käänteentekevimmistä kokemuksista, sillä silloin opin oikeasti hyödyntämään älykkyyttäni. Toisesta reaalista sain arvosanaksi L.
Yhdistät myös pinnallisen opiskelutavan tyttöihin ja syvällisen opiskelutavan poikiin. Tiedän, että mielestäsi miehillä on enemmän älyllistä potentiaalia kuin naisilla, mutta luulen että naisten pintasuuntautuneisuuteen vaikuttavat myös muut asiat. Tutkimuksissa on esimerkiksi huomattu, että tyttöjen keskinkertainen tai heikko koulumenestys liitetään tyhmyyteen, kun taas pojilla motivaation puutteeseen, mikä lisää tyttöjen suorituspaineita ja siirtää huomiota opiskeltavan asian sisällöstä osaamisen ilmiasuun (arvosana). (Käänteisesti tyttöjen koulumenestys taas liitetään usein ahkeruuteen, ja poikien menestys älykkyyteen.)
Iiro, todella hyviä huomioita!
Oppimistavat ovat sekä valintakysymyksiä että omasta kapasiteetista riippuvia. Olen itsekin opiskellut joitain ”pakkopullajuttuja”, joita en ole koskaan tentin jälkeen katsonut tarvitsevani, mainitulla lue ja unohda -strategialla. Tässä kyseessä on kuitenkin koko lukion oppimäärä. Jos joku ei tajua, että sitä kokonaisuutta mitattaessa tarvitaan eri strategia kuin yksittäisissä tenteissä, niin jotain on vialla. Itsekin tajusit. Näin ollen pitäisin selviönä sitä, että suurin osa yo-floppaajista on kilttejä ulkoa opettelijoita, joiden kapasiteetti ei riitä suuriin kokonaisuuksiin. Toki voi olla poikkeuksiakin joukossa. Toivottavasti flopanneet päättäjämme ovat näitä poikkeustapauksia, mutta tehdyistä päätöksistä päätellen valitettavasti ilmeisesti eivät.
Miehillä ei noin keskimäärin ole yhtään sen enempää älyllistä potentiaalia kuin naisilla. Keskimäärin miehet ovat tietyissä asioissa (esim. avaruudellinen hahmottaminen) parempia kuin naiset, naiset taas toisissa asioissa (esim. kielellinen lahjakkuus) parempia. Noin keskimäärin. Kuitenkin (oletan että hallitset tilastotieteen alkeet) oleellista on se, että miehillä keskihajonta on suurempi kuin naisilla. Eli ns. yleisälykkyydessä huippuälykkäiden joukossa on enemmän naisia kuin miehiä, aivan kuten vajaamielistenkin joukossa. Ilmeisesti sama ominaisuus pätee kaikilla yksittäisilläkin osa-alueilla. Ainakin päätellen siitä, että missä tahansa absoluuttisesti mitattavissa olevassa asiassa parhaat miehet peittoavat parhaat naiset, myös niissä asioissa, joissa naiset ovat keskimäärin lahjakkaampia. En ainakaan tiedä poikkeuksia.
Kiinnostava tuo ajatuksesi älykkyyseroista. Olen itsekin toki huomannut menestyviä miehiä olevan enemmän kuin menestyviä naisia, mutta olen ajatellut sen johtuvan muista syistä kun älykkyydestä. Mistä päättelet hajonnan olevien miesten kohdalla suurempi kuin naisten? Entä mistä arvelet sen johtuvan? Kuinka paljon luulet huippuälykkäitä naisia olevan suhteessa miehiin, vai uskotko heitä olevan ollekaan? Käsittääkseni ainakin korkein koskaan mitattu älykkyysosamäärä oli naisen.
Iiro: Toki muitakin syitä kuin älykkyys löytyy, jopa luullakseni vahvempia. Ns. mehiläiskuningatarilmiö on yksi.
Ihan ulkomuistista, en nyt ehdi kaivella lähteitä ja voi olla että osin erehdyn:
1) Kaikki tutkimukset, jotka ovat havainneet hajonnoissa älykkyseroja sukupuolissa, ovat päätyneet miesten suurempaan hajontaan.
2) Riippuu siitä, miten "huippuälykäs" määritetään. Ihan hatusta vetämällä sanoisin, että top 10 % ero alkaa jo olla havaittavissa. Noin omiin elämänkokemuksiin pohjautuen sanoisin, että jossakin tulee raja, jonka yläpuolella miehiä on vähintään kaksin- ehkä kolminkertainen määrä naisiin nähden.
3) Viitannet Marilyn vos Savantiin. Hänen "parhaat pisteensä" ovat 10-vuotiaana suoritetun testin projektio aikuisen testiin. Aikuisena hän saavutti myös huipputuloksen, mutta ei äärimmäistä huippua.
4) Älykkyystestien luotettavuuteen jonkin Mensa-rajan yläpuolella suhtaudun epäillen. Kuka ne olisi osannut laatia erotteleviksi? Toki huippuvaikeat kysymykset ja rajallinen aika seulovat jotakin, mutta jossakin vaiheessa testi muuttuu vääjäämättä älykkyyden erittelystä nopeuden erittelyksi yhä enenevissä määrin.
Lähetä kommentti