Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


tiistai 10. elokuuta 2010

Pappia kyydissä

Olin viikonloppuna sattuneista syistä taas maantien päällä. Reissulla oli kolari lähempänä kuin vuosikausiin. Hyvin tyypillisiä kolareita ovat ohitustilanteet ja sepä nytkin oli kyseessä.
Alueella oli satasen rajoitus ja letka joutui liikennejärjestelyjen takia hetkeksi pysähtymään. Ensimmäisenä oli iso pakettiauto, toisena henkilöauto isolla peräkärryllä ja kolmantena minä. Edellä menijät olivat aiemmin ajelleet noin 90 km/h ja olin saanut ne kiinni pari kilometriä aiemmin, mutta ohituspaikkaa ei ollut. Pysähdyksen aikana taakse kertyi muutama auto lisää.
Kun päästiin liikkeelle, vastaan tuli heti pari autoa. Tällöin en tietenkään voinut lähteä ohi. Letkassa toisena ollut peräkärryllinen ei myöskään tehnyt pienintäkään elettä ohittaakseen edellä menevän pakettiauton. Toisaalta miksi olisi pitänytkään, paku oli ajellut yhdeksääkymppiä ja peräkärryllä oli olettaakseni kasikympin rajoitus. Se olisi tietysti voinut lähteä jo ennen minua, koska vastaantulijat ohittivat luonnollisesti sen minua aiemmin. Nopeutta oli siinä vaiheessa kiihdytystä ehkä noin 50 km/h ja alueella oli siis satasen rajoitus. Pistin vilkun päälle ja vaihdoin kaistaa, tie oli suora ainakin kilometrin eikä vastaantulijoita näkynyt. Olin parin metrin etäisyydellä edellä menevästä peräkärrystä - siis jo reilusti vasemmalla kaistalla - ja nopeuseroa siihen oli ehkä 10 km/h. Sillä hetkellä tämä neropatti käänsi rattia vasemmalle ja laittoi aikanaan vilkunkin päälle. Löin liinat kiinni, pelkääjän paikalta kuului paha parkaisu, ehdin kääntää sen verran oikealle, että en törmännyt peräkärryn kulmaan ja päästää jalan jarrulta siten, että takaa kiihdyttävät eivät ajaneet perään.
Ehdin vielä samalla suoralla itsekin pakun ohi ja seuraavalla edelleen reilusti alle satasta ajelleen peräkärryilijän ohi. Teki kyllä mieli pysäyttää ja opettaa kaverille, että taustapeili on tarkoitettu muuhunkin kuin karvanoppien ripustamiseen. Ainakin itselläni ohitukseen lähtiessä vilkaisu peiliin on täysin automaattinen toimenpide.

Olen usein miettinyt, millä tavoin muiden tielläliikkujien suhtautuminen kuljettajaan riippuu hänen käyttämästään autosta. Edellä kuvatulla tapauksella ei tämän kanssa ole tekemistä - voi olla että kyseinen kuski ei edes huomannut takana tulevaa autoletkaa - , mutta matkalla sattui normaaliin tapaan muutamia tilanteita, joissa toisten tielläliikkujien suhtautuminen itseeni olisi takuulla ollut erilainen, mikäli olisin ajanut erilaista autoa.

Aika monenlaista ajopeliä on tullut kuljetettua tuhansia kilometrejä. Siinä on havainnut tiettyjen kanssakuskien suhtautuvan itseensä varsin eri tavoin. Riittävä kokemus on seuraavanlaisista autotyypeistä (esimerkit eivät ole välttämättä samaa mallia, mutta kuuluvat samaan luokkaan):
1. Pikkufiiat-tyyli
2. Tila-auto
3. Iso farmariauto
4. Japanilainen teinicorolla
5. Uusi ylemmän keskiluokan sedan tai coupe

Oma ajotyylini on aina samanlainen riippumatta ajamastani autosta. Ajan maantiellä mittarinopeutta, joka on noin 10 km/h yli rajoituksen, tällöin tosinopeus on 0 - 5 km/h yli rajoituksen. Olosuhteiden ollessa pimeyden, liukkauden tai rankan sateen takia huonommat nopeuteni putoaa turvallisuussyistä enemmän kuin keskimääräisellä kuskilla. (Tässä kirjoituksessa käsittelen "NTP-oloja" eli hyvää kesäkeliä.) Jos takanatulija osoittaa selkeitä ohituksen merkkejä, annan reilusti tietä ja merkkiä turvallisella kohdalla. Olen varovainen ohittaja, haluan että reitti on varmasti selvä. Ohituspaikoissa yritän ennakoida, jolloin pääsen ohitukseen selvällä nopeuserolla ja ohitus on lyhyt. Ohituskynnys vaihtelee tietysti jonkin verran sen mukaan, miten tehokas auto on alla.
Edellä mainittujen autojen lisäksi olen ajanut erilaisia paketti- ja matkailuautoja, mutta ne ovat niin eri sarjassa henkilöautojen kanssa, että oma tyyli muuttuu. Tällöin muiden tielläliikkujien suhtautumisen muuttuminen voi johtua tyylin muutoksesta.

1. Pikkufiiat-tyyli
Hassua kyllä, tämä on vaihtoehdoista toiseksi harmittomin. Kenenkään ei tarvitse todistaa mitään pikkuautolle eikä se muodosta kenellekään uhkaa. Kun ajaa nopeusrajoitusten ylärajoilla, kiireisemmät menevät siististi ohi ja rajoitusten mukaan ajavat pysyvät nätisti takana.

2. Tila-auto
Tämä on muiden tielläliikkujien suhteen huonoin vaihtoehto. Suhteellisen harva kuski on itse tila-autoa ajanut ja siksi niiden riesana on pakettiautomainen mielikuva. Pakuista taas tunnetusti pitää päästä aina ohi. Todellisuudessa nykyisistä tila-autoista löytyy vääntöä riittävästi ja rapiat päälle.
Ehdottomasti huonoin tilanne tila-autolle on ajaa rekan takana nopeusrajoitusta hitaammin ohituspaikkaa kytäten. Tällöin voi olla aika varma, että joku takanatulija kiilaa väliin paikassa, jossa edes Kimi R ei lähtisi rekan ohi, mutta sen takana olevan henkilöauton ohi pääsee kuka tahansa. Ajatus tällä ääliöllä on se, että tila-auto ei muka pääsisi rekan ohi yhtä kätevästi kuin itse pääsee ja ehkä ei lähde ollenkaan ohitukseen. Aina silloin tällöin tällainen kiilausohitus tuo mukanaan vaaratilanteen ja joka ainoa kerta ainakin vauhdin säätelyä, kun pitää tehdä ohittajalle turvaväli itsensä ja rekan väliin.
Tila-autolla olen muutaman kerran tehnyt ilkeän yllätyksen takana tulevalle suorituskyvystä tietämättömälle pöljälle. Kasikympin alueella on roikuttu takapuskurissa ja sitten tulee ohituskaista satasen rajoituksella. Teinicorolla lähtee vasemmalle kaistalle, jolloin itse nostan nopeuden rajoituksen muuttuessa vähän yli sallitun satasen. Ohitukseen lähtenyt corolla jää jälkeen joksikin aikaa, kun kiihtyvyys ei riitä. Tällöin takana tuleva toimitusjohtaja mersullaan tööttäilee äkäisesti corollalle ja Jaskaa naurattaa; eiköhän taas yksi teini oppinut että tila-auto ei ole paku.

3. Iso farmariauto
Tähän suhtautuminen on kaksijakoinen. Teinikuskit pyrkivät ohi, vanhemmat mieskuskit eivät. Syynä on se, että teinit pitävät farmariautoa hitaana, kun taas useimmilla kokeneemmilla kuljettajilla on joko itsellään riittävästi kokemusta farkuista tai sitten tieto siitä, että Citroen C5 on tasan yhtä tehokas farkku- kuin konttiperällä.
Farmarilla on tullut tehtyä muutamille teineille sama ilkeä ylläri kuin tila-autollakin, ei kuitenkaan suhteellisesti ottaen yhtä usealle. Ison farkun saama kunnioitus on kuitenkin paria astetta korkeammalla kuin tila-auton.

4. Japanilainen teinicorolla
Toinen kaksijakoisuus. Huvittavaa kyllä, täsmälleen päinvastainen kuin edellisessä. Vanhemmat mieskuskit pyrkivät ohi, teinit eivät. Logiikka on sama. Mieskuskit olettavat - aivan oikein - että auto ei ole niin tehokas kuin heidän omansa. Siksi siitä on syytä päästä ohi, koska kiihdytyksissä ja mahdollisesti myöhemmissä ohituksissa on paremmissa asemissa eikä menetä aikaa. Teinit taas eivät lähde ohi, koska epäilevät ratissa olevan toisen teinin. Tällöin ohitus merkitsisi haastetta ja mahdollista kilpailua.

5. Uusi ylemmän keskiluokan sedan tai coupe
Tämä on paras vaihtoehto. Nokkimisjärjestyksessä uusi ei-farmari on heti ns. "urheiluautojen" jälkeen. Teinicorollat eivät lähde haastamaan, kun tietävät jäävänsä kakkoseksi. Keski-ikäiset miehet taas ajavat samanlaista autoa, joten ei mitään syytä uhitella. Rekkojen ohituksessa he tietävät, että ei kannata kiilata, yhtä nopeasti tuo lähtee joka tapauksessa.

Itse ajetusta autosta riippumatta on kaksi kanssakuljettajaryhmää, jotka suhtautuvat samalla tavalla.
Ensinnäkin pakettiautot. Valtaosa näistä ajaa kasikympin lätkällä rauhallisesti ja normaalisti. Sitten on se vähemmistö, jonka autoissa yleensä on firman logo. Nämä ajavat poikkeuksetta yli 20 km/h ylinopeutta ja aiheuttavat joskus vaaratilanteita. Ohi mennään autosta kuin autosta. Luulisi, että firma saa siitä huonoa mainosta.
Toinen ryhmä ovat ns. bemarikuskit. Yleensä he ajavat bemarin lisäksi Volvoa tai Mersua. Yhteistä näille on se, että keltaisen viivan kohdalla ohittaminen ja 20 km/h ylinopeus ovat ilmeisesti jossain erityissäädöksessä heille laillisia. Joskus on saanut suurta nautintoa, kun ohi on hurauttanut joku tällainen ja muutamaa kilometriä myöhemmin on nähnyt saman auton pientareella kuskin keskustellessa kahden sinipukuisen herrasmiehen kanssa. Sitä en oikein tiedä, miten muut kuskit suhtautuvat näihin ns. "urheiluautoihin". Niitä kun ei saa myydä kuin sellaisille miehille, joiden penis on täydessä erektiossa alle neljä tuumaa pitkä, joten ei ole kokemusta alalta.

Ei kommentteja: