Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


maanantai 2. elokuuta 2010

Kansallinen manifesti

Kolmetoista perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokasta julkaisi viikko sitten nuivan vaalimanifestin. Asiallinen teksti, jonka ansiot osoittaa valtamedioiden vaikeneminen ja muutaman pienemmän tekijän jyrkkä tuomio. Henkilökohtaisesti olen joistakin yksityiskohdista eri mieltä, mutta olisin silti valmis paperin allekirjoittamaan.

Manifestin suurin ongelma on sen negatiivisuus. Sana ei esiintyy peräti 33 kertaa. Negatiiviset, kielteisyyteen perustuvat ohjelmat kanavoivat vain turhautuneiden äänestäjien kiukkua. Vain positiivisilla asenteilla päästään todellisiin tuloksiin.

Kokonaan toisenlaiseen suoritukseen olisi päädytty, jos manifesti olisi kirjoitettu positiivisesta lähtökohdasta. Silloin sen nimeksi ei tietenkään olisi tullut maahanmuuttokriittinen manifesti, vaan esimerkiksi Kansallinen manifesti. Lopputulos on sama, mutta altavastaajan hakiessa kansanjoukkojen suosiota porkkana toimii keppiä paremmin.

Manifesti alkaa johdannolla, joka on täyttä asiaa. Se kelpaa sellaisenaan, tosin Kansalliseen manifestiin on kirjoitettava raflaava nationalistinen lisäys, tähän tyyliin:
Kansanedustajat ovat Suomen kansan palvelijoita. Eduskuntaan on valittava ehdokkaita, jotka ajavat Suomen asiaa. Suomen kansa on rehellistä, maanläheistä ja perinteitä arvostavaa. Suomalaisten kunnioittamat arvot on nostettava niille kuuluville paikoille. On aika luoda kansallemme turvallinen, vakaa ja vapaa tulevaisuus. Suomi on hyvä maa ja yhdessä rakennamme isänmaamme vielä paremmaksi.


Nuivan manifestin väliotsikot (numerointi lisätty jälkeenpäin vertailun mahdollistamiseksi) ovat:
1. Irtisanoutuminen monikulturismista
2. Turvapaikanhakijat
3. Kiintiöpakolaiset
4. Ghettoutuminen pysäytettävä alkuunsa
5. Kotoutus uusille urille
6. Perheiden yhdistäminen hallintaan
7. Oleskeluluvan edellytysten päättyminen
8. Kansalaisuus on palkinto
9. Maahanmuuton kustannukset selvitettävä
10. Nykymuotoinen kehitysapu lopetettava
11. Ei maahanmuuttoa vastaan vaan paremman maahanmuuton puolesta

Kuten otsikoista huomaa, negatiivisuus paistaa läpi. Kirjoitetaanpa uudestaan, positiivisessa hengessä...


1. Kansallinen yhtenäisyys

Suomen on uudelleen luotava kansallinen yhtenäisyys. Kansallisia symboleja, tapoja ja perinteitä on tuettava.

Julkisen vallan on turvattava kaikille yhtäläinen vapaus ylläpitää omaa kulttuuriaan, kieltään, identiteettiään ja uskonnollista vakaumustaan. Valtion mahdollinen tuki on suunnattava ainoastaan suomalaista kulttuuria ylläpitäviin ja kehittäviin tarkoituksiin.

Yksilön oikeudet asettuvat hänen kulttuurinsa oikeuksien edelle. Mikäli Suomessa yritetään noudattaa tapoja, jotka ovat kansallemme vieraita ja yksilön itsemääräämisoikeutta loukkaavia, esimerkiksi rituaalisilpomisia, on tällaiseen toimintaan puututtava heti ja riittävän voimakkaasti. Oikeus uskonnosta luopumiseen, uskonnonvapaus ja vapaus valita aviopuolisonsa ovat suomalaisen yhteiskunnan peruspilareita.

Koululaitoksen on taattava samat resurssit kaikille. Maahanmuuttajien kohdalla voidaan tehdä poikkeus kohdistamalla väliaikaisesti lisäresursseja maan virallisten kielten, suomen ja ruotsin, opetukseen.

Edellinen toteamus pätee myös muuhun viranomaistoimintaan. Terveydenhuoltohenkilökunnan, poliisin ja muiden toimijoiden on voitava keskittyä omaan työhönsä Suomessa, suomalaisin arvoin.

Kaikille Suomen kansalaisille on taattava yhtäläiset mahdollisuudet. Kaikenlainen sukupuoleen, uskontoon, sosiaaliseen asemaan tai etniseen taustaan liittyvä suosiminen julkisessa rekrytoinnissa on jyrkästi kiellettävä. Työtehtävien hoidossa kaikkien on hoidettava ne vaaditulla suoritustasolla ilman erivapauksia esimerkiksi uskonnollisin perustein. Esimerkkinä lääkintähenkilökunnan on hoidettava myös vastakkaista sukupuolta olevia potilaita tai vaihtoehtoisesti hakeuduttava muulle alalle.


2. Turvapaikanhakijat

Varsinaisia turvapaikkoja myönnetään nykyisin erittäin vähän ja sama käytäntö on otettava myös turvapaikan hakemisen varjolla tänne tulleiden ulkomaalaisten oleskelulupiin.

Sosiaalisen siirtolaisuuden aiheuttamat kustannukset maksaa suomalainen veronmaksaja. Tämän vuoksi on vähennettävä Suomen houkuttelevuutta esimerkiksi seuraavin toimenpitein:

Suomi ottaa käyttöön pikakäännytyksen, jossa ilmeisen perusteeton (kuten toisen EU-maan kansalaisen tekemä) turvapaikkahakemus käsitellään ja hylätään 24 tunnin aikana ja käännytys pannaan toimeen välittömästi. Nykyisen hallituksen toimenpiteet Romanian kansalaisten tekemien hakemusten suhteen ovat täysin kosmeettisia.

Vastaanottokeskuksissa asuville turvapaikanhakijoille tarjotaan ruoka, asuminen, terveydenhuolto ja vaatetus. Rahallinen tuki on tarpeetonta, koska heidän perusturvastaan huolehditaan.

Kielteisten turvapaikkapäätösten valitusprosessi on leikattava lyhyemmäksi, koska uusintakäsittely maksaa suomalaisten rahaa. Turvapaikan hakemisen aikana Suomeen syntyneisiin siteisiin vetoaminen on kielletty, koska ne ovat syntyneet aiheettomin perustein haetun turvapaikkaoikeuden takia.
Kaikki ns. Dublin-tapaukset on palautettava siihen EU-maahan, johon he ovat ensimmäiseksi saapuneet. Euroopan unionin tasolla on ajettava sellaista mallia, että Dublin-tapausten käännyttämisestä aiheutuneet kulut voidaan periä siltä jäsenmaalta, johon turvapaikanhakija on ensimmäiseksi saapunut. Tämä kannustaisi lähinnä Kreikkaa, Italiaa ja Espanjaa tehostamaan ulkorajojen valvontaa ja toisaalta luopumaan nykyisestä roolistaan läpikulkumaina.


3. Kiintiöpakolaiset

Kansainväliset sopimukset eivät velvoita Suomea ottamaan kiintiöpakolaisia. Toisaalta kiintiö antaa Suomelle mahdollisuuden hallita muuttovirtaa.

Kiintiöpakolaisten määrän on oltava riippuvainen yleisistä taloudellisista näkymistä. Ensisijainen rahankäyttökohde ovat Suomen kansalaiset. Kiintiöpakolaisille riittää resursseja vasta sitten, kun Suomen kansalla menee hyvin. Jokainen suomalainen saa vapaasti auttaa pakolaisia taloudellisesti, mutta verovaroja siihen on käytettävä vasta yltäkylläisyyden tilanteessa. Tällöinkin kiintiöpakolaisiksi on valittava pääasiallisesti sellaisia ihmisiä, jotka haluavat sopeutua suomalaisuuteen ja jakavat suomalaiset perusarvot: koti, uskonto ja isänmaa.


4. Maahanmuutto aluepolitiikan välineenä

Humanitaariset maahanmuuttajat pyrkivät asumaan kaupunkien lähiöihin ja synnyttämään vähemmistöenklaaveja. Tämän kehityksen kammottavat seuraukset ovat nähtävissä Manner-Euroopassa mellakoinnin ja rikollisuuden lisääntymisenä. Maahanmuuttajia on asutettava koko maahan ja heillä on oltava oikeus muuttaa haluamalleen seudulle vasta, kun he kykenevät itse asumiskustannuksistaan huolehtimaan.

Kunnallisten asuntojen jonotuslistoilla maahanmuuttajat asetetaan yhdenvertaiseen asemaan kantasuomalaisten kanssa. Tämä parantaa pienituloisten suomalaisten mahdollisuutta asua paikkakunnilla, joilla asumiskustannukset ovat korkeat mutta työvoiman tarve suuri.

Maahanmuuttajien on ensisijaisesti maksettava asumisensa itse eikä kunnilla ole velvoitetta ottaa asuntojonoihinsa toispaikkakuntalaisia, joiden asumisen maksaa kunta tai valtio.


5. Kotoutus uusille urille

Hallitsemattoman maahanmuuton kannattajat vetoavat usein siihen, että Suomi onnistui sijoittamaan myös talvisodan alla evakkoon lähteneet lähes puoli miljoonaa karjalaista. Lisäksi muistutetaan, että Yhdysvallat on hyvä esimerkki onnistuneesta monikulttuurisesta yhteiskunnasta. Erot ovat kuitenkin selvät: karjalaiset ovat Suomen kansalaisia ja Yhdysvaltoihin on muutettu lähes sataprosenttisesti työn perässä, mikä on tuskin koskaan nykyisen sosiaalisen maahanmuuton kohdalla tilanne.

Suomen on luovuttava nykyisestä, vastikkeettomiin tulonsiirtoihin perustuvasta ja passivoivasta kotouttamispolitiikastaan ja otettava mallia sekä Yhdysvaltain käytännöistä että karjalaisevakkojen asuttamisesta.

Maahanmuuttajalle maksettavalle toimeentulotuelle tulee Yhdysvaltain tapaan asettaa takaraja, esim. yksi vuosi. Harkittavaksi voidaan myös ottaa toimeentulotuen korvaaminen valtion myöntämällä tai takaamalla matalakorkoisella tahi korottomalla kotoutumislainalla, jonka maahanmuuttaja joutuu tietyn ajan puitteissa maksamaan takaisin. Tällä tavoin autettiin alkuun myös karjalaisevakot.

Suomalaiset veronmaksajat rahoittavat asiointitulkkausta henkilöille, jotka ovat asuneet maassa vuosikausia. Katsomme, että välttämättömissä kotouttamiseen liittyvissä toimenpiteissä valtion tulee kustantaa tulkkaukset korkeintaan ensimmäisten kolmen vuoden ajalta siitä päivästä lukien, kun oleskelulupa on myönnetty. Tämän jälkeen kustannukset, jos tulkkauksia järjestetään, maksaa aina se taho, joka tulkkausta tarvitsee.


6. Siirtolaisuus on henkilökohtaista

Perheenyhdistämismekanismista on tullut tärkein sosiaalisen siirtolaisuuden kanava ja järjestelmää on sen törkeän hyväksikäytön lopettamiseksi kiristettävä tuntuvasti.

Laki asettaa perheenyhdistämistä hakevalle, Suomessa asuvalle maahanmuuttajalle toimeentulovaatimuksen. Tämä vaatimus on ulotettava myös niihin, jotka ovat saaneet oleskeluluvan humanitaaristen syiden nojalla.
Vaatimus itsenäisestä toimeentulosta on ulotettava kaikkiin maahanmuuttajiin ennen perheenyhdistämisprosessin aloittamista. Tällöinkin yhdistämisen seurauksena maahan pyrkivien on täytettävä normaalit maahanmuuttajille asetetut kriteerit, mutta heidät voidaan päästää ns. jonon ohi.


7. Oleskeluluvan edellytykset

Vakavaan rikokseen tai toistuviin rikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajat on karkotettava maasta riippumatta siitä, millaiset olosuhteet alkuperämaassa vallitsevat. Osoittamalla piittaamattomuutta Suomen lakeja ja suomalaisia kohtaan maahanmuuttajan on katsottava luopuneen vapaaehtoisesti niistä oikeuksista ja eduista, jotka Suomi on hänelle tarjonnut.

Mikäli humanitaarisista syistä oleskeluluvan saaneen todetaan vierailevan lähtömaassaan esimerkiksi lomailemassa tai sotimassa, tai jos hän lähettää sinne lapsiaan "kulttuuria oppimaan", on todettava lähtömaan muuttuneen oleskeluluvan saaneen mielestä riittävän turvalliseksi ja hänen oleskelulupansa on peruutettava.

Oleskelulupa on peruutettava, jos käy myöhemmin ilmi, että se on myönnetty valheellisten henkilöön, lähtömaahan tai olosuhteisiin liittyvien tietojen nojalla. Viranomaisille valehtelun on johdettava seurauksiin.

Oleskelulupa on peruutettava, mikäli sen saaneen henkilön on todettu järjestävän laitonta maahanmuuttoa Suomeen tai EU:n alueelle tai jos hän on lähettänyt Suomesta varoja jollekin kotimaassaan käytävän aseellisen konfliktin osapuolelle tai terroristijärjestölle.
´

8. Suomen kansalaisuus on kunnia-asia

Suomen kansalaisuus on kunnia-asia, joka on ansaittava. Sen on oltava palkinto ja tunnustus jo tapahtuneesta integroitumisesta. Puoliautomaattinen kansalaisuuden myöntäminen tietyn aikarajan jälkeen on kestämätöntä. Kieli- ja lukutaidon on oltava ehdottomia vaatimuksia. Lisäksi on edellytettävä, että kansalaisuuden hakija kunnioittaa suomalaista arvomaailmaa ja on valmis sitä jopa henkensä uhalla puolustamaan.

Suomen on otettava käyttöön ns. ehdollinen kansalaisuus. Se voitaisiin myöntää esim. viiden vuoden maassaolon jälkeen muiden ehtojen (kielitaito, kyky elättää itsensä tai ahkera opiskelu, nuhteeton käytös) täyttyessä. Ehdollinen kansalaisuus sisältäisi täydet kansalaisoikeudet, mutta se voitaisiin peruuttaa, jos kansalaisuuden myöntämisen edellytykset lakkaisivat. Kansalaisuuden ehdollinen kausi voisi kestää esim. kymmenen vuotta.


9. Maahanmuuton kustannukset selvitettävä

Istuvan hallituksen maahanmuuttoministeri on kieltäytynyt teettämästä selvitystä maahanmuuton kustannuksista. Kun maahanmuutto-ongelman paisuminen on tiukentuneen lainsäädännön ja käytännön avulla saatu pysähtymään, on tehdyt virheet tutkittava niistä oppimiseksi. Ehdotamme riippumattoman totuuskomission luomista selvittämään, mitä humanitaarinen maahanmuutto on tosiasiallisesti tullut maksamaan suomalaisille viimeisten 20 vuoden aikana.

Totuuskomission tehtävänä on selvittää myös maahanmuuttoasioista vastaavien virkamiesten ja poliitikkojen toimintaa samalta ajanjaksolta. Mikäli taustalta paljastuu taloudellisen edun tavoittelua, virka-aseman väärinkäyttöä, virkavelvollisuuksien rikkomista tahi lain kirjaimen tai hengen vastaisia kirjoittamattomia sääntöjä tai ohjeistuksia, asianosaiset henkilöt on saatettava oikeudelliseen vastuuseen.


10. Nykymuotoinen kehitysapu lopetettava

Suomen valtio on ensisijaisesti asiakasomistajiensa eli veroja maksavien kansalaisten edunvalvontamekanismi. Sen ydintehtävä on suomalaisten hyvinvoinnin edellytysten turvaaminen.

Suomi siirtää vuosittain lähes tuhat miljoonaa euroa suomalaisten veronmaksajien rahaa kehitysmaihin. Summaan on vielä lisättävä EU:n ja YK:n jäsenmaksuihin sisältyvä kehitysapu. Tällaiset rahansiirrot eivät kuulu valtion ydintoimintoihin, varsinkaan aikana, jolloin samainen Suomen valtio ottaa joka kuukausi tuhat miljoonaa euroa uutta velkaa, ja varsinkaan, kun nykymuotoisen kehitysavun näytöt kehitysmaiden elinolojen edistämisessä ovat parhaimmillaankin kyseenalaiset.

Nykymuotoinen, valtion budjetista maksettava kehitysapu on lakkautettava kokonaan.

Budjettirahoitteisen kehitysavun tilalle luodaan vapaaehtoinen kehitysyhteistyömaksu. Veroilmoituksen yhteydessä kansalaisella olisi mahdollisuus suorittaa haluamansa kokoinen summa kehitysyhteistyötarkoituksiin. Esimerkiksi vuonna 2015 kerätyistä maksuista muodostuisi Suomen kehitysyhteistyöbudjetti vuodelle 2017. Tällä tavoin globaalia vastuuta kokevilla kansalaisilla säilyisi mahdollisuus tukea kehitysmaita, mutta maailmanparantaminen tapahtuisi omasta eikä jonkun muun kukkarosta.

Kehitysavun kohdentamisen tulee olla valtion vastuulla, ja avun myöntämiselle on asetettava tiukat ehdot. Kulttuurirelativismin hyväksyminen antaisi signaalin suomalaisille vastenmielisten ja haitallisten arvojen sallimisesta. Suomen valtion on edistettävä suomalaisten tärkeiksi näkemiä arvoja ja jos ja kun valtionapua kehitysmaille myönnetään, on siihen liitettävä myös arvovienti. Kehitysmaiden - ja koko maailman - suurin ongelma on tällä hetkellä väestöräjähdys, joka puolestaan liittyy kiinteästi naisen alistettuun asemaan ja koulutukseen. Kehitysmaalle maksettava tuki on sidottava paitsi demokratian edistämiseen ja hyvään hallintoon myös syntyvyyden sääntelyyn ja siinä saavutettuihin tuloksiin sekä naisen aseman kohentamiseen ennen kaikkea koulutuksen ja perhelainsäädännön keinoin.


11. Suomen ja paremman maahanmuuton puolesta

Politiikan on oltava tiukkaa sellaisen maahanmuuton osalta, jonka vaikutukset suomalaiselle yhteiskunnalle ovat kielteiset.

Suomen on oltava avoin sellaiselle maahanmuutolle, jonka vaikutukset ovat neutraalit tai myönteiset. Maahanmuuttaja, joka sopeuttaa ja elättää itse itsensä, on tervetullut.

Tavalliset maahanmuuttajat arvostavat samoja asioita kuin tavalliset suomalaisetkin: kohtuullisia veroja, hyvää koulutusjärjestelmää, yhteiskuntarauhaa, turvallisuutta. Huono maahanmuutto nakertaa pohjaa näiltä vetovoimatekijöiltä. Mitä avokätisemmin Suomi kohtelee sosiaalisia maahanmuuttajia, sitä huonommin Suomi pystyy kilpailemaan hyvistä ja osaavista maahanmuuttajista.





Manifestin ei-sanojen lukumäärä on editoinnin jälkeen tasan nolla. Muutenkin sanamuotoja on muutettu positiivisemmiksi. Asiasisältöön on tehty vain vähäisiä muutoksia. Tyylillisesti on poistettu runsaasti mielestämme -tyyppisiä ilmaisuja, joiden käyttö saa aikaan asiaansa epäilevien henkilöiden vaikutelman. Tehtyjä muutoksia saa hyödyntää vapaasti kansallisia etuja ajavassa vaalityössä.

Ei kommentteja: