Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


maanantai 9. elokuuta 2010

KK-jälkipuinti

Veikkauksia voi pitää kohtuullisen hyvin osuneina. Kun luettelee kymmenestä lajista kahdeksan parasta ja lopputuloksissa seitsemässä lajissa kaikki ne, jotka veikatuista maaliin tulivat, myös olivat kahdeksan joukossa, niin ei se huonosti mennyt. Miesten tonnivitosella ja naisten vitosella yksi kahdeksatta sijaa huonommin sijoittunut oli ennakkolistalla ja tässä katsantokannassa heikoimmin meni miesten vitonen, jossa kaksi listallani ollutta hiipi maaliin kasia huonommalla sijoituksella.
Mestarit veikkasin (poisjääneet ja keskeyttäneet pois lukien) niin ikään oikein seitsemässä lajissa, poikkeuksina molemmat kympit ja naisten tonnivitonen, joissa mestarisuosikki jäi hopealle. "Yllätysmestarit" olivat kakkossijoitettujani, paitsi naisten kympillä kolmossijoitettu.

Yksi veikkaus ja vedonlyönti jäi valitettavasti tekemättä, kun en löytänyt ketään tarpeeksi pöljää joka olisi suostunut olemaan toista mieltä. Kuultuani keihäsmiesten erikoiskohtelusta (Tukholmassa karsinnan aikaan heittäneet suoraan finaaliin) olisin ollut valmis lyömään vetoa isosta rahasummasta, että Team Evilä rupeaa itkemään, että pitäisi toistenkin lajien huippujen (lue: arvokisamitalin saavuttaneiden tamperelaisten pituushyppääjien) päästä suoraan finaaliin ilman karsintaa. Näin kävikin. Jos olisin ollut järjestäjien housuissa, niin olisin sanonut että totta kai pääsee suoraan finaaliin, kunhan käy karsinnan aikaan Tukholmassa hyppäämässä yli karsintarajan, vassakuu.

Torstaina juostiin naisten kymppi ja miesten vitonen. Harmitti, etten sittenkään asettanut Laura Markovaaraa veikkauksessa heti poisjääneen Johanna Lehtisen jälkeen. Tiesin hänen olevan periaatteessa muita parempi, mutta en uskonut hänen pystyvän juoksemaan radalla taktisesti niin kypsää kisaa kuin teki. Radalla Markovaaralla ei enää ole asiaa arvokisoihin, mutta maratonilla hänestä saattaa vielä jotakin tulla ja radallakin tarvitaan maaotteluedustajaa. Miesten vitosella homma meni käsikirjoituksen mukaan.

Perjantaina ainoa kestävyysfinaali oli naisten 1500 m, jossa Mari Järvenpää luotti loppukiriinsä liikaa. Tiedä sitten, olisiko kovemmallakaan vauhdilla pärjännyt Sandra Erikssonille.

Lauantaina tykitettiin jo useampi finaali. Komeinta nähtävää oli Janne Ukonmaanahon estesoolo. Dramaattisinta oli Johanna Lehtisen nilkan muljahdus vesiesteellä. Tämän seurauksena Sandra Eriksson tyytyi säästelemään voimiaan ja kiskaisi itsensä irti vasta lopussa. Janica Mäkelä roikkui hienosti pitkään peesissä ja paransi ennätystään reilusti. Päivän hämmästyttävin tapahtuma puolestaan oli Johanna Lehtisen olemus; tuntui että yleisöä otti enemmän päähän kuin juoksijaa itseään. Luulisi, että kaikkien noiden loukkaantumisten ja sairastelujen jälkeen olisi jokainen kyynärsauvan kantaman päässä oleva hengenvaarassa. Positiivista asennetta ja pikaista paranemista!

Viimeinen päivä oli myös kiireisin. Miesten kympillä kärkikaksikko (+Kipkurui) lähti jo alussa omia menojaan ja veivasi kaikki muut vähintään kahdella kierroksella. Uskoin Jussi Utriaisen voittoon seitsemään kilometriin asti, mutta kun mies ei lähtenyt irtiottoon, usko loppui. Matti Räsänen oli tullut kärkeen puolimatkan jälkeen ja tahti hiipui yli kolmen minuutin kilometreihin. Silloin olisi ollut Utriaisen paikka iskeä, mutta tiedä sitten olisiko ollut voimia. Viimeisen kilometrin alkaessa peli oli selvä, Räsänen olisi pitänyt jättää matkalla.
Loppuajat olivat todella kunnioitettavia sää huomioiden. Aurinko ei paahtanut pahasti, mutta melkein 30 asteen helle ja kosteus tekivät kelistä kaamean. Kympin jälkeen tuli parin minuutin raju sadekuuro. Raikastava vaikutus kesti noin minuutin. Sitten alkoi hiki taas virrata, vaikka istui paikallaan.
Naisten vitosella nähtiin kisojen taktisesti kypsin suoritus. Sen esitti neljänneksi sijoittunut Minna Nummela. Ensimmäiset neljä kilometriä mentiin keskimäärin 3.30 vauhtia, joten kärkijoukossa oli kymmenkunta juoksijaa. Ennakkosuosikki oli tietysti Sandra Eriksson, jonka askeleesta kyllä huomasi, että kaksi mestaruutta painoi jo. 3500 metrin kohdalla Nummela laski yhteen yksi plus yksi ja meni kärkeen parisataa metriä myöhemmin hidastamaan vauhtia. Strategia: hänellä on parempi kiri kuin muilla, joten lepotauko voimien keräämiseksi. Mitä hitaammat ovat kolmanneksi ja toiseksi viimeiset kierrokset, sitä parempi. Lisäksi kärkipaikka tarkoittaa, että muilla on pidempi matka mentävänä. Jos toiset olisivat lähteneet vasta viimeisellä kierroksella, Nummela olisi saattanut aivan hyvin voittaa. Nyt Janica Mäkelä lähti 600 m ennen maalia, Eriksson ja Saara Pekkarinen jaksoivat seurata. Nummela jäi neljänneksi, Eriksson voitti uransa ensimmäisen vitosen. Mutta väsymyksestä näki, että kestävyyspuolella on vielä parannettavaa. Toivotaan, että sen eteen jaksetaan tehdä seuraavat pari vuotta töitä silläkin uhalla, ettei esteaika parane. Tosin esteaikaan on saatavissa nykykunnollakin 10-15 sekuntia parannusta helposti, kunhan sipsutus saadaan karsittua minimiin. Mars optikolle ja askelmerkit kuntoon!
Tonnivitonen sujui käsikirjoituksen mukaan, onneksi ensimmäinen kierros pidettiin vauhtia eikä kaatumisia tullut. Viimeisen kaarteen alkaessa olin sitä mieltä, että Riku Marttinen tulee ja vie potin, mutta lopussa loukkaantumisvero puri eikä kiri enää irronnut. Itse kisa juostiin keihäänheiton jo päätyttyä ja melkoisen osan yleisöä jo poistuttua. Katsoin virtaa ja tuumailin, että nyt nähdään ketkä ovat kiinnostuneita urheilusta ja ketkä pelkästään tähdistä. Valmennettava oli saada pahassa paikassa naurukohtauksen, kun tokaisin että yleisön keskimääräinen älykkyysosamäärä nousee parhaillaan dramaattisesti.

Kiitos Kajaanille erinomaisesti järjestetyistä kisoista!

Ei kommentteja: