Lukijalle: Viime aikoina on kovasti keskusteltu sananvapaudesta ja pohdittu sitä, onko Suomessa mielipiteenvapautta. Tähän voi vastata täysin selkeästi: kyllä on. Niin typerää mielipidettä ei olekaan, ettei sitä voisi esittää julkisesti. Aika monet näistä saavatkin reilusti palstatilaa. Sen sijaan kokonaan toinen asia on, ulottuuko sananvapaus myös faktoihin. Kovin usein tämä on kyseenalaista, kuten moneltakin tuomion saaneelta voi varmistaa. Erityisen huvittavaa on se, kuinka vanhamedia maalaa tiettyjä julkaisuja "valhemedioiksi". Olisi erittäin virkistävää nähdä, että vanhamedia propagandatoitotuksen sijaan osoittaisi neulanterävillä esimerkeillä "valhemedioiden" virheet. Kuten ns. "valhemedia" on useita kertoja osoittanut vanhamedian virheet.
Tämän takia on ajankohtaista julkaista tämä uusinta vuodelta 2011. Olen hieman muuttanut vertauksia ajankohtaisemmiksi:
Olemme tottuneet siihen, että kysymykset luokitellaan kahteen luokkaan: faktakysymykset ja mielipidekysymykset. Faktakysymyksiin on olemassa yksikäsitteinen, oikea vastaus. Mielipidekysymyksiin taas ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä vastauksia, useimmiten jopa hyväksytään että siihen voidaan antaa keskenään ristiriitaisia vastauksia.
Esimerkkejä faktakysymyksistä ovat vaikkapa paljonko on 3 + 2? tai mikä on USA:n pääkaupunki?. Jos tarjoaa vastaukseksi jotakin muuta kuin viisi tai Washington, on yksikäsitteisesti väärässä (ei nyt ruveta saivartelemaan ekvivalenssiluokista tai Philadelphian lyhyestä pääkaupunkikaudesta 1700-luvulla). Vastaavasti mielipidekysymyksinä pidetään esimerkiksi kysymyksiä onko mämmi hyvää? tai pitäisikö Suomen hyväksyä enemmän turvapaikkahakemuksia?.
Tarkastellaan lähemmin mielipidekysymystä onko mämmi hyvää?. Useimpien ihmisten mielestä tähän kysymykseen voi vastata kyllä tai ei ja molemmat vastaukset ovat ristiriitaisuudestaan huolimatta oikeita. Mutta eiväthän ne ole! Oikea vastaus kysymykseen on, että joidenkin mielestä mämmi on hyvää ja joidenkin mielestä pahaa. (Oletetaan että välivaihtoehtoja ei ole, mutta niiden mukaanottaminen ei muuta periaatetta.) Näin ollen mämmin hyvyys ei todellisuudessa ole mielipidekysymys.
Mikäli mämmin hyvyydestä halutaan kyllä- tai ei-vastaus, kysymys on muotoiltava uudestaan: Onko mämmi Pekan mielestä hyvää?. Nyt kysymykseen on yksiselitteinen vastaus, kyllä tai ei. On huomattava, että kysymykseen voi edelleenkin vastata molemmin tavoin, mutta siinä tapauksessa toinen vastaus on yksikäsitteisesti väärä. (Taas on huomattava, että saivartelulle on toki sijansa: Pekan mielestä mämmi voi periaatteessa olla hyvää, mutta se ei ole hyvää mikäli hän on syönyt sitä jo kuusi annosta tai sairastaa oksennustautia. Samaten Pekan mielestä mämmi voi olla pahaa, mutta kyllä hän varmaan sitä söisi jos pariin päivään ei olisi muuta tarjolla. Mutta jätetään vastaisuudessa tässä kirjoituksessa saivartelut käsittelemättä.)
Mämmin hyvyyden kaltaiset ns. makuasioihin (onko jääkiekko kiinnostavaa, tuoksuuko hajuvesi miellyttävältä) liittyvät kysymykset on helppo havaita vastaavanlaisiksi. Mikäli kysymys käsittelee asiaan heterogeenisesti suhtautuvaa joukkoa, sen vastaus on jotain muuta kuin kyllä tai ei. Mikäli kysymys käsittelee yksilöä tai homogeenisesti asiaan suhtautuvaa joukkoa, vastaus on yleensä kyllä tai ei. Joka tapauksessa tarkemmin pohtien havaitaan, että järkevästi muotoiltuun "mielipidekysymykseen" on olemassa yksikäsitteisen oikea vastaus.
On huomattava, että makuasioihin liittyvä kysymys on muotoiltava järkevästi. Se voi olla kieliopillisesti oikea, mutta semanttisesti mieletön. Esimerkki: onko mutkainen tumma?. Tämänkaltaiset kysymykset eivät ole mielekkäitä eikä niihin siksi ole olemassa oikeita eikä vääriä vastauksia.
Yhteenlasku- ja mämmin hyvyys -tyylisiä kysymyksiä enemmän ongelmallisia ovat toisena esimerkkinä olleet pitäisikö Suomen hyväksyä enemmän turvapaikkahakemuksia? -tyyliset kysymykset. Ongelmallisia siksi, että useimmat ihmiset pitävät mämmityylisiä kysymyksiä mielipidekysymyksinä ja yhteenlaskutyylisiä kysymyksiä faktakysymyksinä, kun taas pakolaistyyliset kysymykset ovat jossain harmaalla alueella näiden välissä. Mutta jos jopa mämmityyliset kysymykset voidaan osoittaa faktakysymyksiksi, on odotettavissa myös harmaan alueen kysymysten olevan todellisuudessa faktakysymyksiä.
Mämmityylisten kysymysten osoittamiseen faktakysymyksistä tarvittiin joko kysymyksen muotoilu järkevämmäksi (niin että kyllä tai ei -vaihtoehto oli järjellinen vastaus) tai sitten vastausvaihtoehtojen määrän lisääminen. Harmaan alueen kysymyksissä periaate on sama, se vain vaatii enemmän työtä.
Otetaan esimerkkinä käsittelyyn kysymys pitäisikö Suomen hyväksyä enemmän turvapaikkahakemuksia?. Tähän osa vastaa kyllä, osa vastaa ei, kuten on ilmeistä jokaiselle joka ei ole elänyt tynnyrissä viimeistä kymmentä vuotta. Toki tämäkin kysymys voidaan redusoida mämmityyliseksi "makukysymykseksi" eli vastata toisten mielestä kyllä ja toisten mielestä ei, tai sitten yksilöidä malliin pitäisikö Annan mielestä Suomen hyväksyä enemmän turvapaikkahakemuksia?, jolloin vastaus lienee kyllä tai ei.
Emme kuitenkaan tee näin. Tällöin jää jäljelle kaksi vaihtoehtoa: joko kysymykseen on olemassa absoluuttisesti oikea kyllä tai ei -vastaus tai sitten kysymykseen ei voi vastata kyllä tai ei. Tutkitaan vaihtoehdot erikseen.
1. Oletetaan, että kysymykseen pitäisikö Suomen hyväksyä enemmän turvapaikkahakemuksia? on olemassa oikea kyllä tai ei -vastaus. Tällöin osa vastaajista on yksikäsitteisesti väärässä. Kyse on silloin siitä, että he ovat käsittäneet jotakin oleellista väärin. Yksinkertaistettu esimerkki selkeästä faktakysymyksestä: paljonko on kaksi potenssiin kolme?. Kuvitellaan, että kysymykseen annetaan kahdenlaisia vastauksia: a) kahdeksan ja b) kuusi (humanisteille tiedoksi, että b on väärin). Tällöin väärin vastanneet ovat käsittäneet jotakin virheellisesti, todennäköisesti sen että potenssilasku tarkoittaa samaa kuin kertolasku. Tällöin heille pitää hitaasti ja rauhallisesti selittää, mikä meni pieleen, jolloin ainakin osa oppii mitä tarkoitetaan ja osaa laskea tehtävän oikein.
Mikäli turvapaikkakysymykseen on olemassa yksikäsitteisesti oikea vastaus, virheellisissä vastauksissa on samantapainen ilmiö. Kuvitellaan, että oikea vastaus kysymykseen on ei (Huomautus: yhtä hyvin voitaisiin olettaa vastauksen olevan kyllä). Kuvitellaan, että syynä siihen on se, että turvapaikanhakijat vähitellen muuttavat Suomen samanlaiseksi maaksi kuin se persläpi, josta he ovat Suomeen tulleet. Tällöin oikea kysymys on: pitäisikö Suomen muuttua köyhäksi, korruptoituneeksi, sisällissodan repimäksi ja nälänhädästä kärsiväksi maaksi?. Tähän kysymykseen ainoa järkevä vastaus on ei. Koska oletuksemme mukaan tämä on suora seuraus hakemusten hyväksymisestä, kysymykset ovat identtisiä ja vastaus turvapaikanhakijakysymykseen on myös ei. Se, että jotkut vastaavat kyllä, johtuu tiedon ja/tai ymmärryksen puutteesta.
2. Oletetaan, että kysymykseen ei ole olemassa oikeaa kyllä tai ei -vastausta. Tämä on taas seurausta siitä, että saattaa olla olemassa ihmisiä, joiden mielestä (oletetaan edellisen kohdan oletusten olevan voimassa) Suomen muuttuminen monikulttuuriseksi on niin ihqu asia, että sen hintana kannattaa maksaa köyhyys, korruptio, sisällissota ja nälänhätä. Tällöin kysymys palautuu vastausvaihtoehtojen lisäämiseksi eli oikea vastaus on joidenkin mielestä pitäisi ja joidenkin ei.
Edellisissä kohdissa esitettyjen oletusten ollessa voimassa on siis kyse siitä, että turvapaikanhakijakysymykseen vastatessa tiedot ovat puutteelliset. Kun tiedot päivitetään (eli ymmärretään kyllä- ja ei -vaihtoehtojen seuraukset), kysymykseen voidaan joko vastata yksiselitteisesti (1) tai sitten arvovalintojen erilaisuus estää yksiselitteisen vastauksen (2). Molemmissa tapauksissa on kuitenkin olemassa oikea vastaus ja kyseessä ei ole mielipidekysymys.
Mielipidekysymyksiä ei ole olemassa. On olemassa vain faktakysymyksiä. Näihin on olemassa joko yksikäsitteinen vastaus tai sitten kysymys on huonosti muotoiltu eli semanttisesti mieletön.
Tosiasia kiistatta on, että joudumme vastaamaan faktakysymyksiin puutteellisin tiedoin. Esimerkkinä otan kysymyksen: millä minuuttilukemalla alkaa miesten kymmenentuhannen metrin juoksun maailmanennätys?. Aika harva muistaa ennätystä (26.17,53) tarkasti, itse muistin sekuntilukeman mutta sadasosat piti tarkistaa. Silti suuri osa vastaa oikein eli 26. Valtaosa saa varmasti minuutin sisään oikeasta eli 25-27. Olen kuitenkin tätä kysyessäni ihan oikeasti kuullut vastauksen 17. Kun sitten sanoin, että eihän se mennyt kuin noin kymmenellä minuutilla väärin, kommentti oli "ai, siis seitsemän minuuttia". Tämä on esimerkki kysymyksestä, johon on olemassa selkeästi oikea vastaus, se mille tarkkuudelle vastaaja osuu on riippuvainen hänen asiantuntemuksestaan.
Joihinkin kysymyksiin ei ole mitenkään mahdollista hankkia kaikkia siihen liittyviä tietoja. Hyvä esimerkki asiasta on juuri tuo turvapaikanhakijakysymys. Emme voi mitenkään tietää, mikä on oikea vastaus, mutta mitä enemmän tietoa asiasta on, sitä todennäköisemmin siihen vastataan oikein.
Mielipidekysymys se ei ole sen enempää kuin mämmin hyvyyskään, koska mielipidekysymyksiä ei ole olemassa.
Onko Ylen toimittaja narsisti?
11 tuntia sitten
12 kommenttia:
Valtamediassa sekotetaan tarkotuksella normaali työ/opiskelunaahanmuuttoon nämä "turvapaikanhakijat", ..
-jpt-
Viisaita sanoja.
Fakta: paska on hyvää. Miljardi paskakärpästä ei voi olla väärässä.
Suhteellinen totuus: jos homppelin nenä on toisen alanmiehen anuksessa, voidaan väittää, että molemmilla on nenä peräreiässä joten tasa-arvoisessa tilassa. Kuitenkin suhteellisuusteoria todistaa, että nenän persaukkoon ottanut on suhteellisesti paremmassa asemassa.
Näitä käytännön karkeita esimerkkejä voi soveltaa mm. jokapäiväiseen pohdiskeluun taakankannosta, jonka monikulttuurisesti rikastuneet selkäämme sälyttävät. Mainitsemissani esimerkeissä ainoastaan kieliasu on... haastavampi.
ps. Tsuhna on hyvä olut, ehdottomasti totta.
Yllättäen txtni meni läpi.
Nyt faktaa. Käytin karkeaa kieltä. Lukekaapa seuraava:
https://yle.fi/uutiset/3-9857486
Siinä ajatusten Tonava kertoo vaikeasti ymmärrettävällä ilmaisulla saman kuin koko juttu: ei yhtään mitään. Tavoitteenaan blokata tavallisen kansan vasta-argumentointi, koska ei ymmärrä. Aivan samaa metodia käyttivät/käyttää jumaloitu Haavikko, Koivisto, nykyinen presidenttimme ja moni muu arvopohjallinen.
Kyyryhartiaisten suomalaisten tulee saada ilmaista tuntemuksensa käyttäen osaamaansa selkeää kieltä, häpeilemättä.
Jaska, YrjöP ja moni muu blogisti osaa käyttää niin rikasta suomen kieltä, että sellaiseen ei yksikään toukohousu, simonelonen, sammonterhontakoja, timosaurus jne. pysty. Jussi Haata en lähtisi haastamaan.
Blogi oli muuten inspiroiva, taas!
Eikös 2 potenssiin 3 ole sama kuin 2 x 2 x 2 = 8 ???? Eli kertolasku?h
Niin eihän silloin kertolaskuksi käsittäminen voi olla virhe. Vai voiko?
"...paljonko on kaksi potenssiin kolme?. Kuvitellaan, että kysymykseen annetaan kahdenlaisia vastauksia: a) kahdeksan ja b) kuusi (humanisteille tiedoksi, että b on väärin). Tällöin väärin vastanneet ovat käsittäneet jotakin virheellisesti, todennäköisesti sen että potenssilasku tarkoittaa samaa kuin kertolasku. "
"Niin eihän silloin kertolaskuksi käsittäminen voi olla virhe. Vai voiko?"
Onhan se virhe jos ei tee muunnosta oikein, mutta muuntamalla kertolaskustakin saa yhteenlaskun: 4x7 = 7+7+7+7
Jaskan kirjoituksessa on tärkeä pointti, nykymaahanmuutto on faktapohjalta haitallista. Pehmoisia puhuva suvakkikaan ei halua rikastetulle alueelle asumaan, eikä hoidata lastaan lääkärillä jonka opinnot on suoritettu Mogadishussa ja suomenkieli surkea vielä 20 vuoden jälkeen.
Asiaan mitenkään liittymättä muuten kuin matemaagisten laskutoimitusten osalta tuli mieleeni kertomus eräästä Tonavan alajuoksun (latinaksi Hister) sosialistisesta valtiosta 1980-luvulta.
Romanian varavaltionvarainministerin varaministerin varaviran hakijoiden loppusuoralle pääsivät romanianunkarilainen, romaniansaksalainen ja romanianjuutalainen. Heille esitettiin lopullisessa haastattelussa vain yksi kysymys: paljonko on kaksi plus kaksi?
Romanianunkarilainen vastasi hämmentyneenä, että neljä.
Romaniansaksalainen pohdiskeli kysyjän tarkoitusperiä päätyen vastaamaan, että olosuhteet huomioonottaen noin neljä.
Romanianjuutalainen totesi vastauksen riippuvan olosuhteista: kaksi plus kaksi on ostettaessa kolme ja myytäessä viisi.
Kuka sai viran? Aivan: Nicolae Ceaușescun veljenpojan kummin kaima!
Matikkakin voi olla olosuhteista riippuvaa. Pietarilaisessa koulussa opettaja kysyy paljonko on 3+3. Natalia vastaa 4. Aivan oikein, sanoo ope. No paljnko on 5+5? Viktor (mafiapomon poika) vastaa: 12. Johon opettaja: kyllä, mutta aivvvan maksimissaan.
Kaikki ovat linjalla Katalonian tilanteesta sekä myös Suur-EU:n reaktioista tapahtumiin. Suos Oikea Median uudet blogit.
Oikeistopopulistijulkaisuksi kiitelty Breitbart (täällä Jerusalem!!!) kertoi Tanskassa (paikan päällä?), että Ruotsissa Pohjoismainen Vastarintaliike oli riehunut synagogien seutuvilla antisemitistisesti.
http://www.breitbart.com/jerusalem/2017/10/01/fifty-arrested-hundreds-march-anti-semitic-protest-near-synagogue-sweden/
Kommenteista ja muista tiedonnoista päätellen tästä ei ehkä ollutkaan kyse http://www.nykysuomi.com/index.php/2017/10/01/allahuu-akbar-kuultu-eilen-goteborgissa-poliisin-kimppuun-hyokkaavilta-video/
Ota näistä selvä!
Korjaus kommenttiini. Tarkistin helmitaululla, 3+3 on 6. Pyydän anteeksi, Natalia.
Kiitokset kommenteista kaikille. Kuten kirjoituksessa totesin, tämän tekstin aiheena ei ollut haittamaahanmuutto. Se oli pelkkänä esimerkkinä. Ja kuten sanottu, se mitä itse pidän haittamaahanmuuttona, voi olla jonkun toisen arvomaailmassa hyötymaahanmuuttoa. Olettaen että hänen arvomaailmansa tavoitteena on muuttaa Suomi kehitysmaalaiseksi persläveksi. Muussa tapauksessa hän on vain seko.
Mutta mikä on se syy, joka tyhjentää ihmisen tunneaivoista niin ison osuuden, että se pitää täyttää suvakismilla ja joka taianomaisesti muuntautuu osaksi aivojen faktatiedostoa säilyttäen kuitenkin sen ominaisuuden, että sitä ei voi järkiperustein muunnella. Ja miten se yksilötasolta leviää ebolan tavoin laajoihin yhteisöihin ja jopa globaalisti. Tähän voisi vasta JS Hankamäki tai Seppo Oikkonen. Järkiperustein haittamaahan ei voi perustella, selitellä kylläkin.
Veijo Hoikka: Olen sivunnut tätä arvoitusta useita kertoja.
Kysymykseen "miten se yksilötasolta leviää ebolan tavoin laajoihin yhteisöihin" on helppo vastata: fiksut ihmiset eivät ota osaa politiikkaan, koska eivät siedä istua samoissa kokouksissa idioottien kanssa.
Tämän jälkeen mennäänkin vähän epävarmemmalle pohjalle selityksissä eli miksi nämä idiootit toimivat järjestelmällisesti typerästi. Paras keksimäni selitys on se, että he sosiaalisina olentoina haluavat miellyttää ja olla samalla kannalla vertaistensa kanssa ja koska suvakkius on trendi kyseisissä piireissä, sen mukana mennään.
Kaikkein vaikeinta on vastata kysymykseen miksi hitossa tuollainen idiotismi on päässyt trendin asemaan. Parhaita tajuamiani selityksiä on kaksi vaihtoehtoista, molemmat yhtä todennäköisiä:
1) Kommunismi päätti mädättää länsimaiset yhteiskunnat sisältäpäin (tämähän on totta) ja kykeni soluttamaan mielipidevaikuttajat eli toimittajat. Kommunismin romahtaessa kyseinen meemi mutatoitui suvakkiudeksi.
2) Nämä kokouksissa istuvat idiootit loivat suvakkiuden itse siksi, että saisivat nauttia vallantunnosta ja ylemmyydestä. Kun he olivat opiskelu- ja työelämässä joutuneet fiksumpien jyräämäksi, tässä oli jotakin jossa he saivat olla näiden kanssa eri mieltä ja kostaa.
Kiitos hyvästä kommentista, JB!
"fiksut ihmiset eivät ota osaa politiikkaan, koska eivät siedä istua samoissa kokouksissa idioottien kanssa"
Tuota samaa olen tuuminut. Lahjakkaat toimivat tehtävissä, joissa valehtelusta ja huijauksesta jää yleensä lopulta nalkkiin (paitsi jos kuuluu oikeaan klubiin). Poliitikolla nämä toiminnot taas ovat tae menestykselle (hyvin usein).
Kommunismin muuntuessa kultttuurimarxismiksi meemi muuttui muumiksi ja muutti Länsi-Saksaan (Musta Enkeli Perkel).
Kumpi tulee ensin, iso sota vai Eurostoliiton hajoaminen? Ehkä saman prosessin osina yhtäaikaisesti. Vaikee sanoo, sanois Raid.
Lähetä kommentti