Uusinta: Pyhä venäläinen veri

Lukijalle: Vladimir Putinin aikakausi Venäjällä lähestyy vääjäämättömästi loppuaan. En pitäisi täysin mahdottomana, että viimeisenä tekonaan hän palauttaisi Venäjälle tsaarin. Kylläkin perustuslaillisena monarkiana, ei itsevaltiutena kuten sata vuotta sitten. Ja kukapa olisikaan parempi tsaari kuin Volodja itse - tosin silloin voitaisiin palata itsevaltiuteenkin. Olisi hän ainakin venäläisempi kuin Romanov-suku ja venäläisempi kuin brittien kuningassuku on brittiläinen:

Ensimmäisenä Romanov-suvun tsaarina valtaistuimelle astui Mikael I. Venäjän eristyneisyyden takia tuolloiset pajarisuvut olivat käytännössä täysin venäläisiä eikä Mikael I:n sukujuurissa ole tiettävästi muita kuin venäläisiä, kuten ei hänen toisen vaimonsa Jevdokia Stresnevankaan.

Heidän poikansa oli Aleksei I, joka oli siis sataprosenttinen venäläinen, kuten myös hänen toinen vaimonsa Natalia Naryskina.

Sitten alkoikin tapahtua. Venäjän uudeksi valtiaaksi nousi mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen Aleksein poika, uudistajatsaari Pietari I Suuri. Hän otti toiseksi puolisokseen Jekaterina Mihailovan. Tämän syntyperän tiedot ovat epämääräiset, mutta tiedetään hänen olleen alkuperäiseltä nimeltään Marta Skóvronska. Kuten sukunimi paljastaa, syntyperä oli ainakin isän puolelta puolalainen. Syntymäpaikka oli kylläkin Ruotsin Liivinmaa nykyisen Latvian alueella. Oletetaan hänen olleen syntyperältään puolalainen, venäläinen hän ei ainakaan ollut.

Pietarin ja Katariinan lapset, kuten suuriruhtinatar Anna Petrovna, olivat siis puoliksi venäläisiä, puoliksi puolalaisia. Anna meni naimisiin Holstein-Gottorpin herttuan Karl Fredrikin kanssa. Hänen esivanhempiensa sukulinjoja pystyy seuraamaan hyvinkin kauas, koska aatelisilla oli tapana mennä keskenään naimisiin. Käytännön syistä rajoitutaan kymmenen sukupolvea taaksepäin, jolloin esivanhempia on periaatteessa 1024. Tämä on sopiva määrä, koska kymmenennessä sukupolvessa yksittäisen esivanhemman vaikutus on aika tarkkaan 0,1 %. Käytännössä esivanhempien määrä on ristiinnaimisen takia tätä pienempi. Sukulinjoja tutkiessa tietyt "ydinparit" tuntuivat tulevan vastaan joka mutkasta, esimerkiksi Puolan kuningas Kasimir IV Jagiellon ja hänen puolisonsa Itävallan prinsessa Elizabeth olivat montaakin kautta seuraavassa mainittujen henkilöiden esivanhempia kahdeksan lapsensa ansiosta.
Esivanhempien kansallisuus on laskettu sen mukaan, minkä maan kansalaisia he sattuivat omien esivanhempiensa syntyperästä riippumatta olemaan. Mikäli kymmeneen sukupolveen asti ei päästä, lasketaan verenperimä kyseisestä kohdasta kaukaisimman tunnetun esivanhemman mukaan. Esimerkiksi jos tiedetään kahdeksannen sukupolven esivanhemman olleen zalkovalainen, mutta hänen vanhemmistaan ei ole mitään tietoa, lasketaan kymmenennen sukupolven kaikkien neljän esivanhemman olleen tuolta kohdalta zalkovalaisia. Samaa sääntöä käytetään myöhemminkin tekstissä mainittujen henkilöiden kohdalla. Täyteen tarkkuuteen ei tietenkään tietojen puuttuessa päästä ja joitakin pikku virheitä aineistoon varmasti sisältyy, mutta laskut ovat varmasti riittävän tarkat.
Karl Fredrikin esivanhemmissa oli näiden sääntöjen mukaan laskettuna eri kansallisuuksia seuraavasti: GER 666, POL 69, CZE 64, AUT 44, SWE 32, FRA 24, ITA 23, LIT 19, LUX 16, SPA 14, RUS 12, SLO 12, HUN 11, ENG 7, DEN 6, POR 5. Prosenteiksi muunnettuna hän oli siis saksalainen 65,0 %, puolalainen 6,7 %, tsekki 6,3 %, itävaltalainen 4,3 %, ruotsalainen 3,1 %, ranskalainen 2,3 %, italialainen 2,2 %, liettualainen 1,9 %, luxemburgilainen 1,6 %, espanjalainen 1,4 %, venäläinen 1,2 %, slovenialainen 1,2 %, unkarilainen 1,1 %, englantilainen 0,7 %, tanskalainen 0,6 % ja portugalilainen 0,5 %. Varsin monipuolinen mies.

Annan ja Karl Fredrikin ainoa lapsi Pietari oli verenperimältään heidän sekoituksensa, prosentteina ilmaistuna (Venäjä aina ensimmäisenä, muut suuruusjärjestyksessä 0,1 % tarkkuuteen asti): RUS 25,6 %, GER 32,5 %, POL 28,4 %, CZE 3,1 %, AUT 2,1 %, SWE 1,6 %, FRA 1,2 %, ITA 1,1 %, LIT 0,9 %, LUX 0,8 %, SPA 0,7 %, SLO 0,6 %, HUN 0,5 %, ENG 0,3 %, DEN 0,3 %, POR 0,2 %. Hänestä tuli muutamien mielenkiintoisten välivaiheiden jälkeen Venäjän tsaari Pietari III, ensimmäinen tsaari jossa oli alle puolet venäläistä. Melko tarkalleen siis neljäsosa, eniten oli saksalaista verenperimää. Venäjää hän ei Saksassa kasvaneena osannut eikä halunnut liiemmin edes opetella.
Pietarille naitettiin preussilainen aatelistyttö Sophie Friederike Auguste von Anhalt-Zerbst-Dornburg. Tyttö tosiaan, sillä hän oli vasta 16-vuotias sulhasen ehdittyä 17 vuoden kypsään ikään. Hääyönä Pietari tiettävästi keskittyi leikkimään tinasotamiehillä eikä myöhemminkään liiemmin ymmärtänyt muun kivan päälle. Niinpä väitetään, että parin ainoan lapsen kävi ryskätöinään laittamassa alulle Sergei Saltykov, mutta jätetään nämä väitteet oman onnensa nojaan ja seurataan virallista linjaa. Pietarin vaimosta tuli Venäjällä nimeltään Katariina ja kyvykkäänä yksilönä hän nousi miehensä vain muutaman kuukauden kestäneen, epäselvään kuolemaan päättyneen tsaariuden jälkeen valtaistuimelle. Jälkimaailma tuntee hänet paremmin nimellä Katariina II Suuri. Verenperimältään hän oli suurimmalta osaltaan saksalainen, 77,2 %. Myös puolalaista, tsekkiläistä ja itävaltalaista verta oli havaittavasti, muutamaa muuta kansallisuuttakin tilkkanen.

Katariinan ja Pietarin ainoa lapsi Paavali I nousi tsaariksi äitinsä kuoltua. Hän oli perimältään: RUS 12,8 %, GER 54,9 %, POL 18,3 %, CZE 3,7 %, AUT 2,7 %, SWE 1,6 %, FRA 1,2 %, LUX 1,0 %, DEN 1,0 %, SPA 0,7 %, LIT 0,6 %, ITA 0,6 %, HUN 0,4 %, SLO 0,3 %, ENG 0,2 %, POR 0,1 %. Ensimmäinen tsaari, jonka verenperimästä valtaosa oli saksalaista. Hän meni naimisiin preussilaisprinsessa Sophie Dorothean (Venäjällä Maria Fedorovna) kanssa. Paavalilla oli miehekkäämmät tavat kuin isällänsä ja avioliitosta syntyi kymmenen lasta. Tosin muuten Paavali oli kaheli kuin käkikello. Hänen puolisonsa oli siis syntyperältään preussilainen ja verenperimältään 78,2 % saksalainen. 10,0 % oli ranskalaista ja vähän alle viisi prosenttia puolalaista, muusta cocktailista uutena kansallisuutena mukaan tulivat skottilainen ja hollantilainen.

Heidän lapsensa olivat perimältään: RUS 6,4 %, GER 66,7 %, POL 11,5 %, FRA 5,6 %, CZE 2,4 %, AUT 2,0 %, DEN 1,4 %, SWE 0,8 %, LUX 0,6 %, HOL 0,5 %, SPA 0,4 %, ENG 0,4 %, LIT 0,3 %, SCO 0,3 %, ITA 0,3 %, HUN 0,3 %, SLO 0,1 %, POR 0,1 %. Tässä vaiheessa verenperimästä oli kaksi kolmasosaa saksalaista. Lapsista Aleksanteri I seurasi isäänsä valtaistuimelle, mutta jäi lapsettomaksi. Hänen kuoltuaan seuraajaksi tuli hänen veljensä Nikolai I, joka noudatti hyväksi havaittua tapaa ja meni naimisiin preussilaisprinsessa Charlotten (Venäjällä Aleksandra Fedorovna) kanssa. Hän oli lähes 90-prosenttisesti saksalainen, muita kansallisuuksia löytyi vain aavistuksen verran kutakin. Esi-isiin kuului myös Englannin kuningas Yrjö I, mutta brittiläistä verta ei lähes täysin saksalaiselta kuninkaalta irronnut.

Nikolain lapset olivat: RUS 3,2 %, GER 77,7 %, POL 6,5 %, FRA 4,3 %, DEN 2,0 %, AUT 1,5 %, CZE 1,3 %, SWE 1,2 %, HOL 0,7 %, ENG 0,4 %, SCO 0,3 %, LUX 0,3 %, SPA 0,2 %, LIT 0,2 %, ITA 0,1 %, HUN 0,1 %, SLO 0,1 % . Jo lähes 80-prosenttista saksalaista laatua. Tsaariksi tuli vanhin poika Aleksanteri II. Tämän puoliso oli - yllätys yllätys, saksalainen prinsessa. Ei kylläkään preussilainen, vaan hesseniläinen Marie, Venäjällä Maria Aleksandrovna. Syntyperältään lähes 95-prosenttinen saksalainen. Väitetään tosin, että hänen oikea isänsä olisi Hessenin suurherttuan sijaan ollut eräs sveitsiläinen aatelismies, mutta pysytään tapaus Saltykovin mallin mukaan virallisella linjalla. Tässä vaiheessa ei enää olisi mikään ihme, jos serkkujen naiminen olisi muslimien tapaan alkanut näkyä jälkeläisten järjenjuoksussa. Neljä sukupolvea taaksepäin esivanhempia on periaatteessa 16, mutta Marialla heitä oli vain kahdeksan. Hänen isänpuoleiset isovanhempansa olivat Hesse-Darmstadtin maakreivin kautta serkuksia. Samoin hänen äidinpuoleiset isovanhempansa, vieläpä samaa kautta eli Hesse-Darmstadtin maakreivi taas asialla. Tästä voi laskea, että isoisovanhemmissa olisi pitänyt siis olla neljä sisarusta. Heitä oli kuitenkin vain kolme, mistä seuraus oli se, että hänen vanhempansakin olivat serkuksia. Lisäksi hänen vanhempansa olivat pikkuserkkuja myöskin Zweibrückenin kreivin kautta. Eikä tässä kaikki. Hänen anoppinsa Aleksandra Fedorovnan vanhemmat olivat myös olleet keskenään pikkuserkkuja samaisen Hesse-Darmstadtin maakreivin kautta. Samoin aiemmin mainittu Zweibrückenin kreivipari olivat paitsi Marian kaksinkertaiset isoisoisovanhemmat, myös Aleksandran isoisoisovanhemmat. Marialla ja hänen anopillaan oli yksi muukin yhteinen isoisoisovanhempien pari.

Aleksanteri II:n ja Maria Aleksandrovnan lapset olivat: RUS 1,6 %, GER 85,9 %, POL 3,6 %, FRA 2,9 %, DEN 2,0 %, AUT 1,2 %, CZE 0,8 %, SWE 0,7 %, HOL 0,5 %, ENG 0,2 %, SCO 0,2 %, LUX 0,2 %, SPA 0,1 %, LIT 0,1 %, ITA 0,1 %, HUN 0,1 %. Saksalaisosuus jatkoi kasvamistaan, nyt jo entistä enemmän muiden kansallisuuksien kustannuksella, kun venäläisestä verestä ei enää ollut liiemmin vähentämistä. Tsaariksi tuli vanhemman veljen kuoleman ja isän murhan jälkeen Aleksanteri III. Toisin kuin edeltäjänsä, hän ei ottanut puolisokseen saksalaista, vaan Tanskan kuninkaan tyttären, prinsessa Dagmarin, Venäjällä Maria Fedorovna. Tosin puolison tanskalaisuus oli lähinnä nimellistä, koska hänen isänsä Kristian IX oli saksalainen herttua, joka valittiin Tanskan kuninkaaksi kaukaisen esi-isänsä ansiosta edellisen kuninkaan jäätyä lapsettomaksi. Uuden tsaarittaren verenperimä oli 87,6-prosenttisesti saksalainen, tanskalaista oli vain 3,0 prosenttia. Trillerimestari Frederick Forsyth meni komeasti ansalankaan Venäjän tsaarin valtaistuimelle palauttamista käsittelevässä jännärissään Musta manifesti, kun hän kuvaili Nikolai II:n ulkomuotoa "ei venäläiseksi, vaan äitinsä mukaan tanskalaiseksi". Tosin Venäjähän oli lysenkolaisuuden kotimaa, joten mikäs siinä. Maria Fedorovnan kohdalla eivät sentään kovin läheiset sukulaiset olleet menneet keskenään naimisiin, hänen vanhempansa olivat ainoastaan pikkuserkuksia. Tosin sentään kaksinkertaisia sellaisia.

Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II oli: RUS 0,8 %, GER 87,3 %, FRA 2,7 %, DEN 2,4 %, HOL 2,1 %, POL 1,8 %, SWE 1,1 %, AUT 0,6 %, SCO 0,4 %, CZE 0,4 %, ENG 0,1 %, LUX 0,1 %, SPA 0,1 % . Hän oli siis ensimmäinen Venäjän tsaari, jolla oli alle prosentin verran venäläistä perimää. Vaikka hän olikin Englannin kuningas Yrjö V:n serkku ja hämmästyttävän samannäköinen, englantilaista verta oli vain pisara. Puolisokseen Nikolai otti Hessenin prinsessa Alixin, Venäjällä Aleksandra Fedorovna. Verenperimä tsaarittarella oli peräti 88,7-prosenttisesti saksalainen. Ja sukulaisten naiminen jatkui: hänen äidinpuoleiset isovanhempansa eli kuningatar Viktoria ja prinssipuoliso Albert olivat serkuksia. Isänpuoleisista isoisoisoäideistä kolme neljästä taas oli keskenään sisaruksia ja se neljäs kolmen muun serkku.

Heidän lapsensa, yhdessä vanhempiensa kanssa Jekaterinburgissa vuonna 1918 murhatut neljä tytärtä ja verenvuototautinen tsarevits Aleksei olivat: RUS 0,4 %, GER 88,0 %, HOL 2,9 %, FRA 2,6 %, DEN 2,6 %, SWE 1,3 %, POL 1,0 %, SCO 0,6 %, AUT 0,3 %, CZE 0,2 %.

On huvittavaa seurata venäläisten kiinnostusta "aitovenäläiseen tsaariuteen". Viimeisellä kruununperijällä kun virtasi suonissaan vain noin neljän promillen verran venäläistä verta ja se oli vasta kahdeksanneksi yleisin kansallisuus. Tämä siitä huolimatta, että hän oli perimältään 88-prosenttisesti saksalainen eli muille kansallisuuksille jäi vain 12 prosenttia jaettavaksi.