Yhtään en ihmettelisi, vaikka noilla "sotasankareilla" yhä munaskuissa värähtäisi Saksan valloitusta muistellessaan, vaikka veitikka on muuttunut jo löysäksi sprinkleriksi, joka on säädetty yökastelulle. Ja silti Katjuusa odottelee rannalla odottaen rakastettua "sankariaan" takaisin.
Komppaan Kumista. Eihän Neuvostoliiton kakkosrähinä alkanut 22.6.1941, vaan se hyökkäsi jo vuonna 1939 valmiiksi selkäänsä saaneen Puolan kimppuun ja teki muitakin ”rajajärjestelyjä”, joita ei vissiin noissa pippaloissa pahemmin muistella. Niin kuin ei muistella erästä Katyniakaan.
Mutta totean sen, mitä olen todennut ennenkin, että kieltämättä suomalaisen reserviläisen mieltä lämmittää, kun näkee, että naapuri on taas uhrannut tolkuttoman määrän harjoittelutunteja tuon paraatimarssin harjoitteluun. Ne tunnit kun ovat kaikki pois ampuma- ja taistelukoulutuksesta.
Epäpätevästä johdosta kärsii koko kansa. I maailmansota päättyi siihen, kun Ludendorff ja Kaiser tajusivat, että kannattaa lopettaa, ennenkuin sota leviää Vaterlandiin. Länsi tyri täysin rauhanteon.
Itävaltainen seikkailija ei sittenkään kokenut Saksaa niin omakseen, että olisi tehnyt johtopäätökset ajoissa saksalaisten kannalta.
Länsiliittoutuneiden sotilaat kohtelivat saksalaisia kaltoin neukkuliittolaistensa tavoin. Määrä tosin lienee pienempi tai vain varjellumpi salaisuus - toistaiseksi. Salaisuuksia on jo raoteltu. Tilaisuus tuntuu tekevän varkaita vähän joka suunnalla.
Hitlerin sodanjohtokyvyt ovat edelleen keskustelun alla, mutta jos antaa säännönmukaisesti potkuja kenraalikunnan parhaimmistolle (Manstein, Guderian) ja sallii epäpätevien kavereidensa osallistua sodanjohtoon (Göring: Luftwaffe, Himmler: oma panssariarmeija sodan loppupuolella, jolloin pulaa oli kaikesta muusta paitsi pätevistä kenraaleista), niin epäpätevä mikä epäpätevä, vaikka olisi kuinka lahjakkuutta. Koulutuksen ja kokemuksen puute yhdistyneenä ylimielisyyteen oli koitua Stalininkin kohtaloksi, harmi vain, ettei.
Tämän blogin tekstejä saa lainata vapaasti, kunhan medioiden kautta julkaistavissa sisällöissä mainitaan lähde.
Kommentoijille pahoitteluni siitä, että niiden julkaisu joskus viivästyy. Kiireiden takia ei ehdi kovin usein tarkistaa tilannetta. Etenkin oma vastaaminen niihin myöhästyy. Toivon ymmärrystä, minun pitää kuitenkin käydä töissä jotta saadaan verotuloja matuille ja huolehtia lapsista, jotta maalla olisi tulevaisuutta.
Kommenttien valvonta on päällä häiriköinnin takia. Anonyymeille kommentoijille varoitus, että joskus Blogger hukkaa ihan asiallisetkin viestit roskapostikansioon, jonka katson läpi ehkä noin kuukauden välein. Kannattaa hommata tunnukset. Ja jos ei hommaa, niin anonyyminkin kannattaa käyttää aina samaa nimimerkkiä. Nimimerkittömillä kommenteilla on sattuneista syistä huomattavasti korkeampi julkaisukynnys.
Tietoja minusta
Kotipaikka: Hornankuusi
Sukupuoli: Sukupuoli-invalidi eli Y-kromosomi löytyy.
Ammatti: Sekä palkassa, kohtelussa että yleisessä arvostuksessa piirun verran kaleeriorjan yläpuolella.
Ikä: Puolueettomien tarkkailijoiden mukaan asenne kuin 40-luvulla syntyneellä ja ulkonäkö kuin 80-luvulla syntyneellä, totuus on siellä jossain välimaastossa.
Viiteryhmä: Päähänpotkituinta vähemmistöä: maaseudulla asuva isänmaallinen keski-ikäinen luonnontieteellisen alan korkeakoulututkinnon suorittanut kestävyysjuoksuvalmennukseen sotkeutunut armeijan käynyt valkoihoinen lihaa syövä perheellinen heteromies.
Sähköposti: brownjaska@gmail.com . Postia luetaan harvakseltaan ja asiallisiin viesteihin vastaillaan silloin kuin ehditään, jos muistetaan.
9 kommenttia:
Tragikoomista miten itse maailmansodan aloittanut maa juhlistaa voittamaansa sotaa, ja kaikkien pitäisi olla siinä iloisesti mukana.
OHO! Kertaus on opintojen äiti.
Ihan totta ja raiskaajilla rinta täys halpoja prenikoita.
Yhtään en ihmettelisi, vaikka noilla "sotasankareilla" yhä munaskuissa värähtäisi Saksan valloitusta muistellessaan, vaikka veitikka on muuttunut jo löysäksi sprinkleriksi, joka on säädetty yökastelulle. Ja silti Katjuusa odottelee rannalla odottaen rakastettua "sankariaan" takaisin.
Komppaan Kumista. Eihän Neuvostoliiton kakkosrähinä alkanut 22.6.1941, vaan se hyökkäsi jo vuonna 1939 valmiiksi selkäänsä saaneen Puolan kimppuun ja teki muitakin ”rajajärjestelyjä”, joita ei vissiin noissa pippaloissa pahemmin muistella. Niin kuin ei muistella erästä Katyniakaan.
Mutta totean sen, mitä olen todennut ennenkin, että kieltämättä suomalaisen reserviläisen mieltä lämmittää, kun näkee, että naapuri on taas uhrannut tolkuttoman määrän harjoittelutunteja tuon paraatimarssin harjoitteluun. Ne tunnit kun ovat kaikki pois ampuma- ja taistelukoulutuksesta.
Epäpätevästä johdosta kärsii koko kansa. I maailmansota päättyi siihen, kun Ludendorff ja Kaiser tajusivat, että kannattaa lopettaa, ennenkuin sota leviää Vaterlandiin. Länsi tyri täysin rauhanteon.
Itävaltainen seikkailija ei sittenkään kokenut Saksaa niin omakseen, että olisi tehnyt johtopäätökset ajoissa saksalaisten kannalta.
Länsiliittoutuneiden sotilaat kohtelivat saksalaisia kaltoin neukkuliittolaistensa tavoin. Määrä tosin lienee pienempi tai vain varjellumpi salaisuus - toistaiseksi. Salaisuuksia on jo raoteltu. Tilaisuus tuntuu tekevän varkaita vähän joka suunnalla.
Hitlerin sodanjohtokyvyt ovat edelleen keskustelun alla, mutta jos antaa säännönmukaisesti potkuja kenraalikunnan parhaimmistolle (Manstein, Guderian) ja sallii epäpätevien kavereidensa osallistua sodanjohtoon (Göring: Luftwaffe, Himmler: oma panssariarmeija sodan loppupuolella, jolloin pulaa oli kaikesta muusta paitsi pätevistä kenraaleista), niin epäpätevä mikä epäpätevä, vaikka olisi kuinka lahjakkuutta. Koulutuksen ja kokemuksen puute yhdistyneenä ylimielisyyteen oli koitua Stalininkin kohtaloksi, harmi vain, ettei.
Lähetä kommentti