Opetusministeri Jukka Gustafsson sai muutama päivä sitten energiansäästölamppunsa leimahtamaan ja havaitsi, että sosiaalinen tausta vaikuttaa liikaa koulumenestykseen.
No shit, Sherlock. Sinänsä Gustafssonin lausunto oli täyttä asiaa: Meidän täytyy menestyä paremmin työssämme koulutuksen periytyvyyttä vastaan. Koulutetut perheet antavat hyvää mallia siinä, kuinka hyviin tuloksiin lapset voivat päästä kun he saavat tuen toteuttaa omaa lahjakkuuttaan. Tämä tuki täytyy tarjota jokaiselle, ettei tausta muodostuisi elämälle kahleeksi vaan ponnahduslaudaksi.
Todella hienoa. Olen ylpeä. Tuo oli täysin puhdasta, meritokraattista tekstiä joka olisi voinut olla suoraan omasta kynästäni. Mutta sitten Gustafsson siirtyi hieman heikommille jäille: Keskeinen tekijä Suomen Pisa-menestyksen taustalla oli peruskoulun aikaansaama suhteellisen tasa-arvoinen koulu. Pisa-tutkimus on kerta toisensa jälkeen osoittanut, että parhaita tuloksia saadaan maissa, joissa sosiaalinen tausta vaikuttaa vähemmän oppilaiden oppimistuloksiin.
Kun vedotaan Pisa-tutkimukseen, on muistettava että tutkimusmenetelmä on vinompi kuin tornikaimansa. Suomen menestys perustuu lähinnä siihen, että Suomen heikoimmat oppilaat ovat maailman parhaita. Tämä ei sinänsä ole huono asia. Kuten ei olisi sekään, jos Suomessa pelattaisiin maailman parasta viidennen divisioonan jalkapalloa. Mutta ketä kiinnostaisi, kun todellinen menestys mitataan maajoukkueen ja liigan tasolla?
Gustafsson ei ole ylioppilas (opetusministerille jo perinteiseen tapaan, kysykää Henna Virkkuselta) ja on demari. Näihin lähtökohtiin nähden hän on tehnyt paikallaan suorastaan erinomaista työtä. Vähän samaan tapaan kuin todettaisiin, että "tyyppi pelaa koripalloa aika hyvin ollakseen sokea kääpiö." Lupaavasti alkanut artikkeli nimittäin päättyy toteamukseen, joka saa takomaan päätä betoniseinään: Koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelman tavoitteena on muun muassa koulujen välisten oppimiserojen puolittaminen.
Nyt ollaankin jo sosiaalidemokratian ytimessä. Sosiaalidemokratian mukaan tasa-arvoinen kilpailu ei ole sitä, että kaikille taataan samat lähtökohdat ja olosuhteet, vaan sitä, että kaikki tulevat yhtä aikaa maaliin.
Jos kuitenkin unohdetaan tuo järjettömyys ja lähdetään siitä, että yritetään tarjota kaikille samat mahdollisuudet. Tältä pohjalta katsotaan, mitä koululaitoksessa on tehty oikein ja mikä on mennyt pieleen säätykierron suhteen. Keskittyen lähinnä sellaisiin asioihin, jotka tuppaavat julkisesta keskustelusta unohtumaan.
Ensinnäkin on todettava, että peruskoulu kohtelee kansalaisia hyvin tasavertaisesti. Jos suorittaa tavalla A, seuraus on B riippumatta sukupuolesta, sosiaaliluokasta, uskonnosta tai isoäidin tyttönimestä. Poikkeuksen muodostavat monikulttuurimannekiinit, joilta ei vaadita lähellekään samaa suoritusta kuin muilta ja rötöstelyjä katsotaan sormien läpi paljon enemmän. Mutta se on oman kirjoituksensa aihe eikä kuulu tähän.
Tasavertainen kohtelu kuulostaa hyvältä ja se siis toteutuu. Ongelma onkin siinä, mitä on lopputulos. Aikoinaan peruskoulu rakennettiin vasemmistolaisen ihminen on tabula rasa -ideologian pohjalle ja yritettiin tehdä sekä fiksuista että tyhmistä keskinkertaisia. Tavoite onnistui vain puoliksi. Niinpä uudistukset ovat johtaneet suuntaan, jossa kaikista tehdään tyhmiä - se näet onnistuu. Siis jos koti ei pelasta sitä minkä koulu yrittää tuhota. (Tässä vaiheessa huomautus: opettajat, ainakin ylivoimainen enemmistö, tekevät parhaansa. Koulujärjestelmän vikojen aiheuttajien syyllisyysaste kasvaa komentoketjussa ylöspäin mentäessä eksponentiaalisesti.)
Aikoinaan meillä oli kansakoulu, josta voitiin neljän vuoden jälkeen pyrkiä oppikouluun. Järjestelmä oli epäoikeudenmukainen ja suureksi osaksi antimeritokraattinen, koska oppikoulu oli maksullinen ja niitä oli yleensä vain kaupungeissa. Valtava määrä lahjakkuutta heitettiin hukkaan. Viimeisinä vuosikymmeninä ennen peruskoulun tuloa tilanne oli jo huomattavasti helpottunut maaseutuoppikoulujen perustamisen ja yleisen elintason nousun ansiosta. Silti peruskoulun luominen tasa-arvoisti tilannetta huomattavasti.
Oppikoulun jäänteenä peruskouluun tulivat tasokurssit tärkeimmissä aineissa eli matematiikassa ja vieraissa kielissä. Suppeimmilla kursseilla opiskelleilla ei ollut mahdollisuutta pyrkiä lukioon. Tasokurssien poistamisesta tehtiin päätös 1985 ja se astui voimaan muutaman vuoden sisällä. Tätä pidetään edistyksellisissä piireissä edelleen yhdenvertaisuuden toteutumisen viimeisenä niittinä.
Todellisuus on sitten toista. Kun peruskoulussa opetussuunnitelmat on laadittu sen tyhmimmän neljänneksen ehdoilla, ei lukioon menijöillä ole riittäviä perustietoja. Tällöin selkeä etulyöntiasema on niillä lapsilla, joiden vanhemmat kykenevät paikkaamaan peruskoulun jättämiä aukkoja . Eli niillä, joiden vanhemmat ovat korkeammalle koulutettuja. Tasokurssien puuttuminen vähentää koulutuksellista tasa-arvoa ja säätykiertoa haaskaten samalla valtavan määrän lahjakkuutta! Aikoinaan opettajat patistelivat fiksut yläasteen oppilaat ylemmille kursseille syntyperästä riippumatta. Nykyään ei tätä mahdollisuutta ole.
Tasokurssien puuttuminen näkyy sitten lukiossa, jossa lepakon mentäviä reikiä paikkaillaan jopa erityisopettajilla. Siis erityisopettajia - lukiossa! Tehdään pikkuinen kustannuslaskelma. 20 oppilasta lukioon menevää peruskoululaista. Puuttellinen kurssisisältö. Seuraus: ainakin viidellä erityisopettajaa vaativia oppimisvaikeuksia. Heistä osa erityisopetukseen, osa keskeytykseen. Erityisopettaja opettaa ehkä noin kahta lukiolaista. Jos nuo kaksi olisivat saaneet kunnon opetusta peruskoulussa, ei tarvetta olisi. Kunnon opetus peruskoulussa - 20 oppilasta tasokurssiryhmässä, yksi opettaja. Paikkaava opetus lukiossa - kaksi oppilasta, yksi erityisopettaja. Kustannus kymmenkertainen per oppilas. Plus ne drop-outit, jotka eivät saa erityisopetusta ja olisivat pelastuneet siinä samassa tasokurssiryhmässä. Hölmöläisten peiton jatkaminen toisesta päästä on kevyttä kamaa tämän rinnalla.
Yhtenä seurauksena ns. tärkeiden aineiden huonosta osaamisesta on lukiolaisten valuminen helpommalle humanistilinjalle. Tämän luonnollinen seuraus on sitten humanististen aineiden opiskelupaikkojen määrän kasvu opiskelijapaineen niin vaatiessa. Tämän yhtä luonnoton (sic) seuraus on suunnitteluprojektikoordinaattoreiden määrän kasvu. Eli porukan, jonka kontribuutio varsinaisen työn tekoon on hyvällä tuurilla nolla ja normituurilla negatiivinen. Joka tapauksessa verorahoilla ruokittavaa rälssiä, joka paremmin suunnitellussa koulujärjestelmässä saataisiin tuottavaan työhön. Monesta sukupuolentutkimuksen tohtorista olisi tullut ihan kelvollinen laitossiivooja.
Tuo vaikuttaa yllättävällä tavalla koulutuksen periytyvyyteen. Ainakin näppituntumalla sanoisin, että humanistiselle alalle päätyy suhteettoman suuri määrä akateemisesti koulutettujen vanhempien vähemmän lahjakkaita tyttäriä. Jos suojatyöpaikkojen määrää vähennettäisiin, alalta suuntautuisi painetta molempiin suuntiin eli ns. koville akateemisille aloille, joiden tekijöistä on eniten puutetta, sekä ammatillisille aloille, jotka vastaavat tuotannosta ja samalla vientiteollisuudesta eli kansakunnan kauppataseesta. Plus yllättävänä etuna humanististen alojen tason nousu kilpailun koventuessa.
Säätykiertoa on vähentänyt myös opettajien kurinpitomenetelmien hampaattomuus. Oppilaat ja etenkin eräiden oppilaiden vanhemmattiedostavat hyvin sekä todelliset että kuvitellut oikeutensa. Velvollisuuksien ymmärtämisen kanssa on vaikeampaa. Opettajalla ei ole mahdollisuutta vaatia läksyjen tekoa ja käyttäytymistä. Kumman luulette kahdesta muuten yhtä lahjakkaasta oppilaasta olevan valmiimpi jatko-opintoihin peruskoulun jälkeen, jos toisen vanhemmat ovat pitkälle koulutettuja ja toisten sosiaalitapauksia?
Omana peruskouluaikanani nimesin opinto-ohjauksen älä-mene-lukioon-aineeksi. Vasemmistolainen opinto-ohjaajamme käsitteli yläasteella lukiota yhden tunnin ajan ja varoitteli sen raskaudesta. Sama tuntuu olevan meiningin suunta nykyäänkin sukulaislasten kertomuksista päätellen. Lisättynä sillä, että yritetään houkutella suorittamaan kaksoistutkintoa. Tämä ei ainakaan säätykiertoa edistä, kun lukioon kannustetaan vain kotona, jos kannustetaan.
Jos säätykiertoa halutaan ylläpitää ja kaikille tarjota yhtenevät mahdollisuudet, operaatio on teoriassa yksinkertainen:
1) Tasokurssit peruskouluun
2) Oppilaan oikeuksien rinnalle on nostettava hänen velvollisuutensa ja niiden noudattamista on valvottava
Loppukevennyksenä huomautan puolivakavissani eräästä meritokratian toteutumista estävästä seikasta eli sukupuolieroista. Olen joskus sanonut, että urheilutermein sanottuna tytöillä on pituushyppääjän ja pojilla korkeushyppääjän mentaliteetti. Tyttö yrittää tehdä mahdollisimman hyvän suorituksen ja poika yrittää suoriutua asetetuista tavoitteista. Kun vaatimustaso on tietynlainen, poika tekee riittävästi selvittääkseen sen ja tyttö reilusti enemmän - jos vain pystyy. Koulu taas on aina väistämättä paikka, jossa rima asetetaan johonkin. Jos se on alhaalla, pojat alisuorittavat kykyihinsä nähden, tytöt eivät niinkään.
Tunnetusti pojat aikuistuvat tyttöjä myöhemmin ja ero on suurimmillaan yläasteiässä eli juuri silloin kun valinnat jatko-opinnoista tehdään. Oppikouluaikana tätä tasasivat tyttö- ja poikakoulut. Todellista poliittista rohkeutta osoittaisi se visionääri, joka uskaltaisi ehdottaa sukupuolijaettuja luokkia. On niitä tyhmempiäkin kokeiluja tehty ja tämä nyt on sentään aika ilmeinen ajatus testattavaksi. Saataisiinko sillä tasattua sukupuolten menestyseroja? Uskoisin että kyllä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun yläaste- ja lukioiässä hormonit hyrräsivät, oli täysin mahdotonta keskittyä opetukseen. Ainakin silloin, kun luokassa näköetäisyydellä oli hyvinmuodostunut teinitytön takapuoli tai tissivako, jäi opetuksen seuraaminen sijalle ynnä muut. Miksi muuten luulette, että pojat haluavat aina mennä takapenkkiin istumaan? Poikaluokassa tämä ongelma poistuisi ja oppimistulokset paranisivat kummasti.
VIHREÄ HIRVIÖ VAATII LISÄÄ
20 tuntia sitten
16 kommenttia:
Kiitokset Jaskalle hyvästä ja hyvin perustellusta kirjoituksesta. Lisäisin tähän vielä hieman omaa kokemustani tuolta lastensuojelun puolelta. Minähän olen työni puolesta varsin tuttu kaikenlaisten erityiskoulujen ja erityisopetussuunnitelmien kanssa. Totesit että ” ei lukioon menijöillä ole riittäviä perustietoja”, mutta omalla ammattialallani tämä koskee ihan yhtä lailla ammattikouluun menijöitä. Lukioihinhan meiltä ei mene juuri kukaan. Ei ainakaan niissä paikoissa, missä minä olen työskennellyt.
Kun erityiskouluista ja yleensäkin räätälöidyistä opetussuunnitelmista kotoisin oleva heppu hakee ammattikouluun, osaa sen ammattikoulun rehtori tai muu valinnasta vastaava opettaja vähentää automaattisesti tämän hakijan peruskoulun päästötodistuksen keskiarvosta noin 2 – 3 numeroa saadakseen selville hänen osaamisensa tason.
Ne entiset asiakkaat, jotka ovat vanhemmittaan saaneet älykkyyskohtauksen, ja halunneet ihan oikeasti yrittää elämässään, ovat kyselleet niin minulta kuin kollegoiltani, että mitähän helvettiä minulle siellä koulussa opetettiin, tai paremminkin jätettiin opettamatta. Kun osaamisen taso peruskoulun päästötodistuksella varustetulla nuorella vastaa suht vahvaa peruskoulun viidennen luokan osaamista. Käy siinä sitten amiskaa, jossa täytyy jo ihan oikeasti jotain tehdä ja opiskella.
Kuvaamani alue tietysti on vain marginaalialue verrattuna siihen, mistä kirjoitit, mutta vahvistaa sitä omalta osaltaan. Mitä tulee itse kirjoitukseen olen samaa mieltä, ja näen, että koulutusjärjestelmämme tarkoitus on kehittää tolkuton määrä joutomaistereita, joille täytyy etsiä julkishallinnollisia suojatyöpaikkoja.
Harmi ettei Suomessa käydä keskustelua siitä, mitä ongelmia virkamiesvetoinen koululaitos tuottaa. On kammottavaa, että peruskoulussa opetetaan "suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta" sekä tätä uutta pakanauskontoa "ilmastonmuutos".
Niin kauan kuin meillä on ihmisiä, joita toisten tavat pelottavat, me emme pääse irti nykyisenkaltaisesta indoktrinoivasta koulutusjärjestelmästä. Hassua kyllä, ne samat pelkääjät kutsuvat itseään "monikulttuurisiksi" vaikka eivät tosiasiassa siedä omistaan poikkeavia tapoja ja ajatuksia.
Ongelma on se, että ns. paskoissa kouluissa on paskat opettajat.
Näillä opettajilla on asenne, että näistä oppilaista ei tule yhtään mitään, joten heitä ei kannata opettaa.
Kumis, jenkeissä kouluissa konservatiivit taistelee molempia ilmastonmuutoksen ja evoluution opettamista vastaan.
Onko Suomen ilmastoskeptikot jenkkiaatetoveriensa tapaan myös kreationisteja.
Kumis, luuletko, että nämä kretiinipellet eivät harrasta indoktrinaatiota?
Itse ehdotan edelleenkin sinnikkäästä paluuta peruskoulu-uudistusta edeltäneeseen tilaan.
Lukion arvostus on nykyään ilmeisesti pohjissa. Veljenpoika menee syksyllä lukioon ja totesi, että ammattikouluun pitäisi pyrkiä, kun lukioon pääsee kuka vain.
Suomen ongelma ei ole se, että täällä olisi p*skat peruskoulut. Suomen ongelma on se, että täällä on p*skat yliopistot.
Ruukinmatruuna muistaa itse omilta koulunpenkinkulutusajoiltaan erään kurssin, jonka tehtävä oli aivan suoraan "otetaan fukseilta turhat luulot pois". Siitä tulokset olivat binäärikoodia - ruukinmatruuna sai kakkosen.
TKK:lla on sellainen oppiaine kuin "teoreettinen sähkötekniikka" (TsT) josta sanotaan, että ainoa mihin sitä tarvitaan, on koulusta valmistumiseen. Kuinka paljon tällainen motivoi opiskelemaan?
Jos yliopistoissa tohtorit ja dosentit ovat pikemminkin tekemässä tutkimustyötä ja omaa uraansa kuin opettamassa, se näkyy myös pedagogiassa. Siihen nähden miten hyviä suomalaiset ovat peruskoulussa, meillä pitäisi olla kymmenittäin nobelisteja. Vaan ei ole.
Mihin ne lupaavat kyvyt häviävät? Nokialleko? Vai Roviolle?
Vastaus on, että suomalaisessa yliopisto-opiskelussa on jotain vikaa. Mitä, se jääköön nähtäväksi.
Yrjö: Joo, varmasti ammattikoulun kanssakin asia on noin. Tuossa yhdessä linkissä ollut juttu käsitteli mm. sähköasentajiksi opiskelevien surkeita pohjia.
Kumitonttu: Nuoret opettajat ovat vielä opetussuunnitelmien vietävissä, mutta vanhemmilla on onneksi elämänkokemusta.
Tomi: Suomessa opettajien taso ei heittele läheskään niin paljon kuin muualla, joten siisti suusi. Huonoissa kouluissa voi olla enemmän heikkotasoisia, koska paremmat ovat kyllästyneet painimaan multikultin kanssa ja hakeutuneet muualle. Lähteeni asiassa ovat ensiluokkaisia.
IDA: Propaganda vaikuttaa. Ja jos puhutaan oikeasta lukiosta eli ei mistään kukkahattuhumanistilinjasta, niin koulu on todella kova. Ainakin nykyisen peruskoulun päälle rakennettuna.
Muuten olen kanssasi samalla kantilla, että entinen kansa/oppikoulusysteemi oli parempi kuin nykyinen tasokurssiton peruskoulu. Mutta paras ratkaisu olisi rakentaa kaksoiskoulujärjestelmä peruskoulun sisälle, jotta se olisi todella meritokraattinen ja takaisi samat mahdollisuudet kaikille.
Jaska, totuus on, että opettajissa löytyy runsaasti erilaisia hihhuleita.
On isänmaallista persuhihhulia, on krisseleitä ja on viherpiiperöitä.
Itselläni on kokemuksia isänmaalisista persuhihhuleista ja krisseleistä.
Jaa. Aika erikoisia nuo sinun kokemuksesi. Eikö muka yhtään ex-stalinistia. Omissa kokemuksissa näitä riitti. Samoin kuin kokoomuslaisia. Viherpiiperöt lienevät nykyajan ilmiö.
Kaikkien, myös stallareiden, kunniaksi on kuitenkin sanottava että vakaumus näkyi opetuksessa vain vähäisessä määrin. Kyllä sen toki sivulausehuomautuksissa näki, että opo oli kommari, hissanope kokkari ym, mutta ei haittaavissa määrin.
Itse kävin peruskoulun yläasteen Tampereella 1980-luvun loppupuolella. Kaksi opettajistani oli kommunisteja, jotka eivät missään määrin salailleet mielipiteitään. Muiden poliittisista kannoista en tiedä mitään. Lukion opettajien poliittisista mielipiteistä en tiedä mitään. Silloisen luokanvalvojani satunnainen verojurnutus tuntuisi viittaavaan kokoomuslaisuuteen.
Jaska, tuo opettajakunnan stalinistisuus on vain oikeiston myytti. Opettajissa porvareita on ollut aina enemmistö.
Hyvin uskonnolliset ovat yliedustettuina opettajissa, koska lahkolaiset kannustavat hakeutumaan opettajiksi.
Tyttö- ja poikakoulut auttaisivat luultavasti molempia sukupuolia.
Tytöt esittävät poikien takia olevansa tyhmempiä kuin ovat Tämä poistuisi tyttökouluissa ja uskoisin tyttöjen matematiikan tulosten paranevan.
Markku: Sama havainto itsellänikin. Kommunistiopettajat uskalsivat julistaa aatettaan, mutta kokoomuslaiset, joita ilmeisesti oli enemmistö, olivat kaapissa. Paitsi ne, jotka olivat aktiivisesti politiikassa eivätkä hekään koulussa julistaneet.
Tomi: Kuten edellä totesin, porvareita on ilmeisesti aina ollut enemmistö, mutta vasemmistolaiset ovat näkyviä. En tiennytkään, että lahkolaisia kannustetaan opettajiksi. Hyvin paljon mahdollista, muistan joitakin. Tosin useimmilla ei älli riitä ammattiin, onneksi. Sukupuolieroteltujen koulujen suhteen olen samalla kannalla kanssasi. Ehkä poikien etumatka matemaattisissa aineissa johtuu siitä, että niissä pärjää enemmän ajattelulla (johon peruskoulutasolla ja lahjakkaammilla lukiossakin riittää kokeessa keskittyminen), kun taas humanistisissa aineissa pärjää vain pänttäämällä ja pänttäämiseen ei pojilla keskittymiskyky tissi- ja perseviidakossa riitä.
Itse muistan tasokurssiajan näin:
Keskitason kursseilla oli joskus "häiriöitä" kun hormoonit heittelivät teinejä.
Laajoilla kursseilla en sitäkää vähää muista "häiriöitä", vaan se oli enemmmän "vakavaa" opiskelua.
Suppeista/Perus-kursseista ei muistaakseni ole kokemusta, mutta luulen menon olleen "vauhdikkaampaa" kuin keskitasolla. (Tai ainakin pojat niin kertoivat.)
Itse myöhemmälle elämässä pärjäämiselle en tasokursseilla näe olevan yhtä suurta vaikutusta kuin peruskoulumenestyksessä.
Kun nyt iäkkäämpänä olen takavasemmalta seuraillut joitain tuntemiani nykyisiä yläaste-/lukio-opiskelijoita, niin kyllä tasokurssien ehdoton plussa oli, että ne antoivat enemmän (ainakin teoriassa) mahdollisuuksia onnistumisen elämyksiin "vaikeampien" oppiaineiden kokeissa ja itse oppiaineessa.
Kärjistetysti:
Tasokurssien etu/haitta jakoi oppilaita potentiaalisiin lääkäreihin/todennäköisiin duunareihin jo aikaisemmassa vaiheessa.
Kun taas nykyinen järjestelmä ylläpitää illuusiota, että kaikista voi tulla lääketieteen nobelisteja.
Arvoisa V. Veronmaksaja, todistat aivan oikein. Noiden mainitsemiesi "onnistumisen elämysten" tilalle on perskoulussa tullut "alisuoriutumisen oppiminen" vähänkin lahjakkaiden kohdalla.
”...Aikoinaan peruskoulu rakennettiin vasemmistolaisen ihminen on tabula rasa -ideologian pohjalle ...”
Aika hyvin siis suomalaisen peruskoulun tekijät imitoivat vasemmiston ideologiaa, kun ottaa huomioon keitä he olivat.
Kertauksen vuoksi: suomalaisen peruskoulun uudisti rehtorijuntta lisättynä yhdellä Norssin lehtorilla. Vasemmistoa ei jengissä edustanut kukaan.
Peruskoulun opillisen sisällön fundeeramiseksi nimitetyn toimikunnan puheenjohtajana toimi tuo Norssin lehtori, nimeltään L. Arvi P. Poijärvi (väitteli kasvitieteestä 1928, kuului Ässä-rykmenttiin ja potkaistiin kouluhallituksen pääjohtajan pallilta 1945), pääsihteerinä Jaakko Itälä, sittemmin Liberaalisen kansanpuolueen puheenjohtaja. Toimikunta kaappasi heti nimityksensä jälkeen koko homman nimeämällä itsensä ”Koulunuudistustoimikunnaksi”.
Eri juttu on tietysti se, että vanhat koulumiehet ylipäänsä innostuivat toimikunnan mietinnöstä, heistä tärkeimpänä Reino H. Oittinen, demari ja kouluhallituksen pääjohtaja. Hänen arvovaltansa oli suuri ja neutraloi myös kommareiden happamuutta Poijärven mukanaolon vuoksi. Poijärvihän taas damppasi oikeiston vastustusta.
Muuten olen samaa mieltä tasokurssien palautuksen hyödyllisyydestä ja jotain omaa lisätäkseni muistutan, että ns. kouludemokratia (= kasvatus ottamaan vastuuta omista asioistaan) onnistuttiin romauttamaan virheisiinsä turhan kepoisesti.
Lähetä kommentti