Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


maanantai 6. elokuuta 2012

Sivallus CCXLVI

Voittaakseen ei tarvitse olla paras. Kunhan on riittävän hyvä voittaakseen parempansa.

4 kommenttia:

Tomi kirjoitti...

Ottaako yleisurhelumiesta sydammesta, kun Suomen kenties ainut mitali tuli purjehduksesta. Tama tarkoittaa lisaa veikkausrahoja purjehtijoille ja ne eivat ole nytkaan kovin pienia. Yleisurheilun rahat tulevat pienenmaan.

Jaska Brown kirjoitti...

Tomi, ei ota. Purjelautailu on kova laji eikä edes elitistinen, toisin kuin muut purjehduslajit, jotka ovat kovuudestaan huolimatta yleensä rikkaiden perheiden lasten hommia. Hieno suoritus. Ja sillä perusteella, mitä tässä muutama päivä sitten luin, suomalaispurjehtijoiden apurahat ovat kyllä maailmanmeininkiin nähden pelkkiä almuja.
Jos yleisurheilun rahat pienenevät, niin pienentykööt. Olisi järkiperäistämisen aika muutenkin ja jos ei muu auta, niin menköön sitten shokkihoidolla.

Becker kirjoitti...

Tuo purjelautailun mitali oli erityisen hieno. Siinä ei apurahojen voimalla elvistelty, vaan hopea saatiin perinteisillä menetelmillä. Tekemällä lujasti työtä saavuttaakseen asettamansa tavoitteen. Kerrassaan siisti esitys :).
Mitä sitten taas kaikkeen muuhun tulee, niin eipä muuta voi kuin huokaista. Tosin ennen keihäänheittoa, mutta en luota edes siihenkään. Joku lähes neljäkymppinen juoksee maratonin tullen sijalle 85 tms. ja tuhertaa itkua ollen iloinen pääsystä olypialaisiin. Erästä viedään rullatuolilla pois areenalta ja seiväshyppääjä hyppää karsinnoissa kolme kertaa riman ali.Puhumattakaan muista jo karsintojen alussa pudonneista.
Olympialaiset ovat tietysti ammattilaiset kontra amatöörit (siis ansiotyössä käyvät), mutta kyllä suomalisilla penkkiurheilijalla on olleet ilonaiheet vähissä. Vähän niinkuin alunperin arvelinkin.
Noh, naatitaan nyt loppuun asti Suomen urheilupanostuksesta, mutta siinä olen Jaskan kanssa samaa mieltä, että Shokkihoitoa kyllä tarvitaan,

Jaska Brown kirjoitti...

Niin, toisaalta mitenkään purjelautailumitalia väheksymättä tulee muistaa urheilulajien levinneisyys ja mahdollisuus edes yrittää kyseistä lajia. Siltä kannalta katsoen on hiton paljon kovempi suoritus olla maailman 100. paras maratoonari kuin paras mäkihyppääjä, olympialajeja molemmat.

Noista mainitsemistasi kolmesta yksilötapauksesta totean muutaman asian. Seiväsmies Bergius mokasi selvästi. Muistanet muuten Sergei Bubkan, hänkin jäi herkässä lajissa usein ilman tulosta. Estejuoksija Keskisalo juoksi puudutuspiikin voimalla muljautettuaan nilkkansa alkuerässä ja keskeytti finaalissa jouduttuaan kaatunutta juoksijaa väistäessään astumaan radan reunukselle ja loukattuaan jalkansa. Maratoonari Puotiniemeltä ei kummoisia odotettukaan. Nähtyäni hänen kinesioteippauksensa (sitkeä takareisivamma) ja askelluksensa alussa ilmoitin, että keskeytys on edessä. No, ei keskeyttänyt mutta jäi minuuttikaupalla parhaastaan. Muuten, puoli minuuttia hänen edellään tuli maaliin edellisten kisojen olympiavoittaja...