Nykyinen hallitus aikoo toteuttaa kuntauudistuksen, jonka seurauksena Suomen nykyinen 336 kunnan määrä vähenisi noin seitsemäänkymmeneen. Vastustus on ollut rajua, jotkin kunnat ovat jopa jättäneet Kuntaliiton jäsenmaksunsa maksamatta.
Kuntauudistusta perustellaan taas kerran rahalla eli säästöillä. Jaaha. Kunnan tehtävänä on hoitaa koulutus, sairaanhoito, sosiaalitoimi ja kulttuuri, noin pääasiallisesti. Jos kuntia liitetään yhteen, tästä ilmeisesti seuraa että lapsia ei tarvitse kouluttaa, sairaita hoitaa, sosiaalitukea jakaa eikä kulttuuria järjestää, ei ainakaan siinä määrin kuin ennen. Tai sitten ei. Käytännössä ainoa mistä tässä voidaan karsia on kulttuuri, mikä tarkoittaa sitä, että kulttuuritarjonta keskitetään uuteen kuntakeskukseen vanhojen kirkonkylien näivettyessä. Ne kolme muuta voidaan hoitaa ja on jo hoidettu kuntayhtymin.
Todellisuudessa kyse on tietoisesta demokratiavajeen synnyttämisestä. Käytännössä jokainen suomalainen (ainakin pienissä kunnissa) tuntee henkilökohtaisesti vähintään yhden kunnanvaltuutetun. Kansanedustajan tuttavia on harvemmassa. Mikäli meillä olisi vain megakuntia, vain harvalla kansalaisella olisi tuttuja valtuutettuja. Ihmiset vieraantuisivat yhteisten asioiden hoitamisesta entisestään, mikä taas sopii poliittiselle eliitille. Pakkoliitoksena tehty kuntauudistus tuntuu kunnan asukkaiden kannalta lähinnä kuntakinte-uudistukselta, aina uuden nimen omaksumishalukkuutta myöten.
Kukaan ei ole kysynyt minulta, miten kuntauudistus (johon kiistatta on tarvetta) pitäisi toteuttaa. Vastaan silti.
Ensinnäkin käytännössä jokaisen kansalaisen tulisi tuntea vähintään yksi valtuutettu, jotta kaikilla olisi käytössään demokraattinen vaikutuskanava. Suomessa kunnanvaltuutettujen lukumäärä on riippuvainen kunnan väkiluvusta ja noudattaa suunnilleen mallia väkiluvun kuutiojuuri kerrottuna 1,5:llä. Dunbarin luku, joka jossain määrin kertoo ihmissuhteiden käytännöllisen ylärajan, on noin 150. Mikäli oletamme, että kunnan väestöstä puolet on aikuisia toimintakykyisiä kansalaisia, kunnanvaltuutettujen sopiva lukumäärä olisi karkeasti kunnan väkiluku jaettuna kolmellasadalla. Käytetty malli (kuutiojuuri väkiluvusta kerrottuna 1,5:llä) antaa tämän arvon alapuolella olevia arvoja kunnan väkiluvun ylittäessä noin kymmenentuhatta. Tästä voidaan karkeana nyrkkisääntönä todeta, että noin 12 tuhatta asukasta on yläraja, jonka kokoisia kuntia kannattaa perustaa.
Alarajaa ei periaatteessa ole, mutta sille saa hyvän arvion, kun oletetaan koulutoimen peruskouluun asti olevan kunnan hoidettavana. Tällöin kunnan koon täytyy olla minimissään sellainen, että yksi ikäluokka muodostaa kohtuullisen kokoisen koululuokan. Koska maaseutukunnissa nuorten määrä on vähäinen, voidaan laskea yhden nuorisoikäluokan olevan satunnainen vaihtelu huomioidenkin heikoimmillaan vähän alle sadasosa asukasluvusta. Tällöin voidaan kunnan koon alarajaksi asettaa 3000 asukasta, jolloin ikäluokat ovat vähintään 20 oppilaan suuruisia.
Päästään siis seuraavaan tulokseen: kuntauudistus tulisi hoitaa siten, että perustettavien kuntien asukasluku olisi vähintään kolmetuhatta ja enintään kaksitoistatuhatta asukasta.
Toki on luonnollista, että kunnan asukasluku muuttuu. Siksi lakiin tulisikin kirjata määräys, että kunnan asukasluvun alittaessa kahdentuhannen rajan se tulee yhdistää toisiin kuntiin ja asukasluvun ylittäessä kahdeksantoistatuhannen rajan kunta tulee pilkkoa useampiin palasiin. Näin siksi, että kunnan kutistuessa sen byrokratia asukasta kohti kasvaa liiaksi, kun taas kunnan kasvaessa ylisuureksi sen valtuutetut muuttuvat liian etäisiksi kansalaisistaan. Mikäli kunnan asukasluku kuntauudistuksen aikana olisi 2000 - 18000 asukasta, se voisi jäädä entiselleen mikäli sen yhdistämistä tai pilkkomista eivät puolla painavat syyt.
Kuten hyvin tiedetään, Suomessa on runsaasti kuntia, joiden asukasluku ylittää reilustikin edellä esitetyn kuntakoon ylärajan. Tällaisia kuntia kutsutaan kaupungeiksi. On ilmeistä, että kaupungeilla tulee olla oma hallintonsa.
Siksi termi "kunta" määritellään osin uusiksi. "Kunta" on hallinnollinen yksikkö. Mikäli kaksi tai yleensä useampia kuntia muodostavat yhtenäisen kaupungistuneen alueen, ne muodostavat yhdessä "kaupungin". Vastaavasti yksittäistä kuntaa, joka ei ole liitossa muiden kanssa, nimitetään "pitäjäksi" eli otetaan vanha kunniallinen nimi uudelleen käyttöön.Esimerkiksi kunnanvaakunat olisivat pitäjä- ja kaupunkikohtaisia. Tällöin puhuttaisiin esimerkiksi Tampereen kaupungista, joka muodostuisi paristakymmenestä kunnasta (Pispala, Messukylä, Hervanta ym), kun taas sen lähettyvillä olisi vastaavasti Oriveden pitäjä eli yksittäinen kunta.
Rajana kuntien liittymisellä kaupungeiksi pidettäisiin ohjeellisesti asukastiheyttä. Kaupungin asukastiheyden tulisi olla vähintään 10 asukasta neliökilometrillä, mieluummin 20. Kunta voisi liittyä kaupunkiin, mikäli liittymisen jälkeen kaupungin asukastiheys ylittäisi yhä karsintarajan.
Kaupungin sisällä valittaisiin kunnanvaltuustot kuten normaalisti. Jos kaupungin muodostaisi esimerkiksi viisi kuntaa, näiden viiden kunnan valtuustot valitsisivat sitten keskuudestaan kaupunginvaltuuston puolueiden väkilukuun suhteutettujen paikkamäärien suhteessa. Kaupunginvaltuuston paikkamäärä laskettaisiin tiukemmalla kaavalla kuin kunnanvaltuuston, se voisi olla esimerkiksi suoraan kuutiojuuri asukasluvusta. Tällöin ainakin suurimmissa kaupungeissa kaupunginvaltuutetut voisivat olla ainakin osa-aikaisia ammattilaisia. Kunnanvaltuustot luovuttaisivat osan päätäntävallastaan yhteiselle kaupunginvaltuustolle. Esimerkiksi liikenne- sosiaali- ja sairaanhoitojärjestelyt olisivat luonnollisia valintoja kaupunginvaltuuston asioiksi, kun taas esimerkiksi verotus, koulu- ja osin liikuntatoimi pysyisivät kunnanvaltuustoilla. Periaatteena olisi se, että kuntatasolla päätettäisiin kaikki asiat, mitkä olisivat mahdollisia. Kaupunkitasolle jäisivät päätettäväksi isomman kokonaiskuvan edellyttämät seikat.
Esimerkkinä kuntauudistuksesta otan satunnaisesti valitun maakunnan, Keski-Suomen. Nykyään siellä on 23 kuntaa, ennen viimeisen parinkymmenen vuoden uudistuksia 32. Vielä aikaisemmassa uudistuksessa 1969 kuntakartalta olivat poistuneet Koskenpää, Pihlajavesi ja Äänekosken mlk. Näihin kolmeen ei ole aihetta puuttua.
Ehdotuksen mukaisessa marssijärjestyksessä tilanne olisi seuraava:
Jo aiemmin muihin kuntiin liitetyistä yhdeksästä kunnasta alle 3000 asukkaan kokoisia elinkelvottomia kuntia olivat Konginkangas, Leivonmäki, Pylkönmäki, Sumiainen ja ilmeisesti nykyasukasluvultaan niukasti Säynätsalo.
Kooltaan sopivaan haarukkaan eli 3000 - 12000 asukkaan väliin osuvia olivat Jämsänkoski, Korpilahti ja Suolahti.
Jyväskylän mlk oli yli 12000 asukkaan kunta.
Nykyisistä kunnista alle 2000 asukkaan jäävät Kannonkoski, Kinnula, Kivijärvi, Kyyjärvi, Luhanka ja Multia.
Niukasti alle suositusrajan ovat 2000 - 3000 asukkaan Konnevesi, Kuhmoinen ja Toivakka.
Kooltaan sopivia alle 12000 asukkaan kuntia ovat Hankasalmi, Joutsa, Muurame, Petäjävesi, Pihtipudas, Saarijärvi, Uurainen ja Viitasaari.
Niukasti yli suositusrajan eli 12000 - 18000 asukkaan kuntia ei ole.
Ylisuuria ovat Jyväskylä, Jämsä, Laukaa ja Äänekoski.
Selvää on siis, että kuusi alimittaista kuntaa on yhdistettävä muihin ja neljä ylisuurta kaupunkia on pilkottava pienemmiksi hallinnollisiksi yksiköiksi. Siltä väliltä oleville mahdollisia toimenpiteitä voidaan harkita tapauskohtaisesti.
Kuntauudistuksen jälkeen Keski-Suomen kartalla olisi 14-18 pitäjää ja kaupunkia. Seuraavassa on lueteltu kaikki mahdolliset 18. Ne, jotka saattavat olla osa jotain toista yksikköä on merkitty tähdellä. Asukasluvun mukaisessa suuruusjärjestyksessä pienimmästä suurimpaan:
Asukasluku 2000-3000:
*Toivakka (pitäjä): Voi säilyä itsenäisenä tai liittyä joko Joutsan pitäjään tai itsenäisenä kuntana Jyväskylän kaupunkiin, mikä tiettävästi onkin harkinnassa.
*Kuhmoinen (pitäjä): Voi säilyä itsenäisenä tai liittyä joko itsenäisenä pitäjänä Jämsän kaupunkiin tai itsenäisenä kuntana Jämsän kaupunkiin.
Konnevesi (pitäjä): säilyy entisellään.
Asukasluku 3000 - 12000:
Kivijärvi (tai muu sopiva nimi, pitäjä): entisten Kivijärven ja Kinnulan kuntien liitos.
Uurainen (pitäjä): säilyy entisellään.
Petäjävesi (pitäjä): säilyy entisellään.
Pihtipudas (pitäjä): säilyy entisellään.
Hankasalmi (pitäjä): säilyy entisellään.
Joutsa (pitäjä): Luhanka liittyy Joutsaan.
Viitasaari (pitäjä): säilyy entisellään, paitsi menettää kaupunkistatuksensa liian vähäisen asukastiheyden takia.
Karstula (pitäjä): Kannonkoski ja Kyyjärvi liittyvät Karstulaan.
*Muurame (pitäjä): säilyy entisellään, ellei liity Jyväskylän kaupunkiin itsenäisenä kuntana, mikä ei ilmeisesti ole suosittu vaihtoehto kuntalaisten keskuudessa.
Saarijärvi (pitäjä): säilyy entisellään, paitsi menettää kaupunkistatuksensa liian vähäisen asukastiheyden takia.
Asukasluku 12000 - 18000:
Keuruu (pitäjä): Multia liittyy Keuruuseen. Keuruu menettää kaupunkistatuksensa liian vähäisen asukastiheyden takia.
Asukasluku yli 18000:
*Laukaa (kaupunki): Pitäisi jakaa kokonsa vuoksi 2-3 kuntaan, jonka jälkeen säilyisi joko itsenäisenä tai liittyisi Jyväskylän kaupunkiin. Ilmeiset vaihtoehdot kolmeen jaossa ovat Lievestuore (kunnan eteläosa), Vihtavuori ja Kirkonkylä (jos pysyy itsenäisenä, nimeksi Saraavesi, jos yhtyy Jyväskylään, Laukaa). Kahteen jaossa Vihtavuori pysyisi kirkonkylän yhteydessä, mikä olisi osien suuruuden takia epätasapainoinen ratkaisu.
Äänekoski (kaupunki): On kokonsa vuoksi jaettava osiin. Ilmeinen ratkaisu on erottaa Suolahti yhdessä Sumiaisten kanssa Suolahden kunnaksi. Toisaalta tällöin kaksinapainen Äänekosken kaupunki voisi olla huono ratkaisu, joten toisena vaihtoehtona voisi harkita Äänekosken kaupungin muodostumista kolmesta kunnasta, Suolahdesta, Konginkankaasta (johon kuuluisi entinen Sumiainen) ja Äänekoskesta (jolle kuntana tulisi joka tapauksessa keksiä uusi nimi erotukseksi kaupungista).
Jämsä (kaupunki): Koostuisi kolmesta (tai neljästä, jos Kuhmoinen liittyisi mukaan) kunnasta; Jämsä (keksittävä uusi nimi kunnalle, ettei sekottuisi kaupunkiin, Kaipola voisi olla hyvä mutta ei taida kelvata jämsäläisille), Jämsänkoski ja Kuorevesi (johon kuuluisi entinen Kuoreveden kunta ja entiset Längelmäen alueet).
Jyväskylä (kaupunki): Koostuisi lukuisista pikkukunnista. Mahdollisesti mukaan kuuluisivat Muurame ja Laukaa (kahtena tai kolmena kuntana, kuten edellä on kerrottu). Nyky-Jyväskylä pilkottaisiin reiluun kymmeneen kuntaan. Karkea jako olisi seuraava: Yläkaupunki, Alakaupunki, Kypärämäki, Huhtasuo, Kuokkala, Keltinmäki (ml. Kuohu-Vesanka), Keljo (ml. Säynätsalo), Lohikoski (ml. osa Palokkaa), Jyskä (ml. Halssila), Vaajakoski, Tikkakoski, Palokka ja Korpilahti. Tällä jaolla kussakin kunnassa olisi alle 15000, mahdollisesti jopa alle 12000 asukasta, kunhan rajat vedettäisiin sopivasti. Pienin kunta olisi hieman alle viidentuhannen asukkaan Korpilahti.
On toki selvää, että edellä esitetyllä mallilla kuntauudistusta ei tulla totetuttamaan. Tämä olikin ihan mielenkiinnosta tehty mentaaliharjoitus. Yleensä järkevät uudistukset estää lähinnä se syy, että historiallisten mallien muuttamisesta aiheutuvat haitat ylittävät uudistuksesta saadut edut. Tällä kertaa tämä perustelu ei kelpaa, koska muutos on kuitenkin tapahtumassa. Väitän, että tämä malli olisi suunniteltua tai nykyistä tehokkaampi, lähinnä siksi että se tuo demokratian lähemmäs kansalaisia. Jos Suomeen suunniteltaisiin kunnallista hallintomallia tyhjästä, tämä järjestelmä olisi kilpailukykyinen. Nyt se ei ole, mutta olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla, mitä vikoja tässä mallissa on. Siis muitakin kuin se, että malli on keksitty väärässä paikassa tai että edellä esitettyä kaupungin koostumista pikkukunnista -mallia ei ole vielä käytössä ja se vaatisi tarkempaa selvitystä.
Onko Ylen toimittaja narsisti?
14 tuntia sitten
11 kommenttia:
Mitenköhän näin järkevältä kuulostavaa esitystä voisi lähteä kehittämään eteenpäin?
Pahoin pelkään, että varma tapa tuhota se olisi, että persut päästettäisiin omimaan tämä tai että hipsterit rupeaisivat naamakirjassa joukolla peukuttamaan.
Hmmm... tuon ehdotuksesi mukaisesti esim. oma asuinalueeni Helsingissä tulisi pilkkoa vielä pienempiin osiin, koska täällä asuu reilusti yli 30000 asukasta. Eli miten pääkaupunkimme muodostuisi mallissasi? Pääpiirteissään mallisi on suhteellisen hyvä.
Ihan mielenkiintoinen esitys kaikin puolin, mutta minulla ei riitä viisaus eikä tietämys sanomaan toimisiko vai ei. Joka tapauksessa tässä suuressa kuntauudistuksessa pitäisi varmaan pistää jäitä hattuun ja tarkastella, mitä näissä jo syntyneissä megakunnissa kuten Salo ja Kouvola on tapahtunut ja tutkia kokemuksia tarkkaan & ehkä jopa oppia. Salossa ei ole minulla tuttavia, mutta Kouvolassa on, ja sieltä saamani tiedon mukaan ei hallintohimmeli ole vähentynyt ollenkaan, enemminkin päinvastoin ja entiset kuntakeskukset ovat muuttumassa syrjäkyliksi, joissa palveluharvesteri jyllää ikävästi.
Benbom, kaikessa inhimillisessä toiminnassa perustavaa laatua oleva ongelma on se, että eniten merkitystä on ajatuksen esittäjällä. Vain riittävän yksinkertaiset asiat tältä välttyvät, kuten se että 2 + 2 ei ole viisi, vaikka paavi niin sanoisi ex cathedra.
Janne, Helsinki on jaettu 34 peruspiiriin, jotka voisivat muodostaa pohjan kuntajaolle. Jos - ja kuten usein tapahtuu, kun - peruspiiri on liian suuri, se on jaettu osa- ja pienalueisiin jotka olisivat sitten kuntia. Kyseessä olisi jo sellaisenaan Suomen ylivoimaisesti suurin kaupunki, joten olisi mahdollista että kunnat muodostaisivat väliportaan hallinnon nykyisten suurpiirien mukaan kyseiseen kokoluokkaan sopivien asioiden hoitamiseksi. Omat suurpiirinsä muodostaisivat Espoon ja Vantaan alueet. Helsinkiin pitäisi näet liittää ainakin lähimmät kolme kuntaa, koska ne muodostavat yhtenäisen kaupunkialueen. Kuten olen todennut, Espoo on kaupunki jos lepakko on lintu. Toki ymmärrän hyvin, että naapurikunnat eivät halua toimia Helsingin mamu- ym hölmöilyjen maksajina. Silti lisäisin päätekstiin yhden sieltä unohtuneen toteamuksen: kaksi kaupunkia eivät saa olla toistensa rajanaapureita, ellei siihen ole erityisen painavia syitä. Yhtenäisen kaupunkialueen on muodostettava yksi kaupunki, poikkeus rajasääntöön hyväksyttäisiin jos kahden kaupungin maaseutumaiset alueet muodostaisivat rajaseudun.
Tammenterho, osaan lukea ajatuksia, mutta useimpien ihmisten tapauksessa voi todeta Hesarin entistä mainoslausetta lainatakseni: hanki parempaa luettavaa...
Mutta asiaan. Puhuit seikasta, joka on itseäni kaihertanut jo pitkään. Maakuntien merkitys. Pitäisikö meillä olla väliportaan hallinto, mahdollisesti jopa vaaleilla valittu? Näillä näkymin ei. Jokainen hallintoporras vaatii toimiakseen verotusoikeuden, muutoin se on täysin toisten armoilla. Liikaa byrokratiaa, vaikka ajatus kieltämättä houkuttelee. Mutta miten olisi joka läänille vaaleilla valittu kuvernööri?
Seutukuntia ei tarvitse kukaan muu kuin poliitikko kokouspalkkioita varten.
Kuntajaosta olet oikeassa. Suomen kuntalaki vain on sellainen, että se aikalailla joustamatta määrää tietyt tehtävät kuntien hoidettavaksi, joten tyhjentyneitä kuntia (onko termi rotten boroughs tuttu?) ei täällä käytännössä voi syntyä. Ranskan kuntakartta on tosiaan lystiä katseltavaa.
Kaupunki ei nykyään ole muuta kuin nimitys, jolla kunnanvaltuusto pönkittää itsetuntoaan. Olen hämmästellyt, ettei huumorintajustaan ja suuruudenhulluudestaan tunnetussa Savossa yksikään parintuhannen asukkaan kunta ole julistautunut kaupungiksi.
Yrjöperskeles: Joo, mitä kuntaliitoksiin tulee niin luen itseni veteraaniksi. Olen asunut, opiskellut tai työskennellyt pidempiaikaisesti yhteensä seitsemässä kunnassa. Niistä kaksi on jo teurastettu, kahta ollaan tässä rytinässä pistämässä lihoiksi ja kolmeen muuhun on jo aiemmin liitetty muita kuntia. Selvästi onnistuneita näistä liitoksista on ollut vain yksi, kun täysin elinkelvoton pikkukunta liitettiin kaupunkiin. Muissa tapauksissa hallinto on aina keskittynyt yhteen keskukseen ja muualla on näivetytty. Liitettyjen kuntien pikkupomoille on räätälöity kynänpyörittelijän virka eläkkeelle jäämiseen asti.
Hmmm... palatakseni tähän asiaan... asun siis Vuosaaressa, joka on Helsingin 54. kaupunginosa (peruspiiri 704). Ongelma tässä on se, että jos Vuosaari jaetaan alueittain osiin, niin omalla alueellani (reilut 2,5 neliökilometriä) asuu tänä päivänä varmasti yli 13000 ihmistä... työpaikkoja alueella ei kuitenkaan ole kuin kymmenykselle asukkaista... eli minusta edelleenkin malliasi ei voi sellaisenaan soveltaa pk-seudulla.
Janne, sama tilanne olisi jokaisessa kaupungissa, jossa keskusta muodostaisi oman kuntansa; yli puolet työvoimasta kävisi töissä kotikuntansa ulkopuolella. Sitä suurempi osuus, mitä suurempi kaupunki. Tämä on kieltämättä miinuspuoli. Mutta nykyisellä liikenneinfrastruktuurilla väistämätön eikä sitä ratkaista edes sillä, että koko Suomi muodostaisi yhden kunnan - aina suurempi osa väestöstä kulkee aina pidempiä työmatkoja. "Työssäkäyntialueen" ottaminen kuntajaon pohjaksi, kuten nyt ollaan tekemässä, on vanhentunut ajatus jo syntyessään. On kymmenittäin nykykuntia, joiden työssäkäyntialue kuuluisi hallituksen ehdotuksessa useaan uuteen tulevaan kuntaan.
Koko mallin idea lähtee ensisijaisesti demokratian viemisestä kansalaisten keskuuteen.
Olet aivan oikeassa siinä, että Helsingissä mallissa olisi ongelmia. Esimerkiksi paikallisdemokratia jäisi vieraammaksi kuin maaseutukunnissa, koska työpaikat, suuremmat/erikoisemmat kaupat ja liikenneyhteydet eivät sijaitsisi kotikunnassa, vaan keskustassa. Mutta olisi se tutumpaa kuin nykymallissa tai ehdotetussa mallissa. Kuten todettu, tavoitteena olisi että jokainen kansalainen tuntisi vähintään yhden kunnanvaltuutetun. Kuinka monta prosenttia hesalaisista tuntee nyt? Maaseutukunnissa lähes jokainen, joten esitetty malli parantaisi ennen muuta kaupunkilaisten hallinnollisia yhteyksiä.
Jaska, maakunnat ovat nytkin olemassa. On harhaanjohtavaa sanoa että olisi nytkään kaksiportaista kunta-valtio-jakoa. Kuntayhtymät eli koulutuskuntayhtymät, sairaanhoitopiirin kuntayhtymät ja maakuntaliitot toimivat maantieteellisellä alueella joka on yleensä jokin maakunta. Niitä ei vaan sanota maakunniksi joten siksi maakunta ei tule mieleen noista.
Olen sen verran maakuntahenkinen joten ehdotan että nuo kuntayhtymät koottaisiin saman katon alle, jossa ne olisivat demokraattisessa kontrollissa. Ylin päättävä elin olisi yleisillä vaaleilla valittava maakuntavaltuusto joka sitten valitsisi maakuntahallituksen. Ei tämä lisäisi byokratiaa vaan kyse on olemassa olevien toimintojen uudelleenjärjestelystä. Kuntayhtymä-nimitys korvattaisiin maakunta-nimityksellä.
Maakunta hoitaisi sellaiset tehtävät joiden hoitamiseen yksittäinen kunta/kaupunki on liian pieni mutta valtio on tarpeettoman suuri. Jokaisen maakunnan alueella arvioitaisiin erikseen mitkä tehtävät jätetään kunnille ja mitkä siirrettäisiin ylemmäs maakunnalle tai peräti valtiolle. Kunnan/kaupungin sisällä arvioitaisiin mitä tekee kunta/kaupunki ja mitä delegoidaan alemmas kylille/kaupunginosille.
Sitä en osaa sanoa muodostettaisiinko maakunnat nykyisistä maakuntaliitoista, vai otettaisiinko historialliset maakunnat.
Jaskalle heitän tähän linkin jossa olen pähkäillyt enemmän tuota.
Läänit eli nykyiset aluehallintovirastot eivät ole aluehallintoa vaan keskushallinton etäpesäke joka sijaitsee alueella. Termi "valtion aluehallinto" on siis oksymoroni, koska valtio on jo määritelmällisesti keskushallintoa, vaikka sillä olisi virasto Huitsinnevadalla. Presidentin nimittämä maaherrat, nykyiset aluehallintoviraston ylijohtajat, ovat käytännössä keskushallinnon suurlähettiläitä. Ikään kuin se olisi siirtomaaisännän lähettämä kenraalikuvernööri.
Lähetä kommentti