Ei, tällä kertaa otsikko ei viittaa Gynekologien Liiton tunnusmarssiin vaan isänmaamme pääkaupunkiin, Helsinkiin. Tässä kirjoituksessa sana "Helsinki" pitää sisällään kaikki mahdolliset Espoot, Vantaat, Nurmijärvet, Keravat ja mitä siinä ympäristössä nyt ikinä onkaan. Espoota ja muita vastaavia voi ruveta sanomaan kaupungiksi heti kun lepakko luokitellaan linnuksi sillä perusteella, että se on tasalämpöinen ja lentää.
Aina silloin tällöin maaseudulla asuva kansalainen joutuu hesalaisen kanssa keskusteluun aiheesta "miten ihmeessä siellä Helsingin ulkopuolella voi elää". Helsinkiläisten ihmetyksen aiheet voi laatia kahteen perustyyppiin, positiiviseen ja negatiiviseen. Positiivisessa keskusteluvaihtoehdossa hesalainen kertoo, kuinka valtavan paljon hyviä puolia Helsingissä on maaseutuun verrattuna. Negatiivisessa versiossa maalaisjuntti saa kuulla, kuinka karmeaa maalla on Helsingin ihanuuteen verrattuna. Sen verran kokemusta alasta löytyy, että heitän pari tyypillistä tapausta, H = hän eli hesalainen, M = minä eli maalainen.
Positiivinen keskustelu:
H: Meillä on kaikkea mahdollista, ravintoloita on hinkuintialaisesta uggabuggalaiseen ja kulttuuritarjontaa piisaa baletista oopperaan. Teillä on kuntakeskuksessa yksi pizzeria ja yksi tavallinen ravintola, koulukeskuksessa esitetään elokuva kerran viikossa.
M: Minua kun ei kiinnosta syöminen eikä teatterit.
H: No kyllä sinä nyt joskus käyt ulkona syömässä tai kulttuurimenoissa...
M: Niin käyn. Luultavasti ihan yhtä usein kuin sinäkin ja sen tarpeen tyydyttämiseen riittää se, mitä täältä löytyy ja vielä jää ylikin.
Negatiivinen keskustelu:
H: Kuinka joku voi elää metsän keskellä, hiljaisuudessa vailla kaupungin sykettä?
M: Minä pidän siitä.
H: Mutta eihän täällä koskaan tapahdu mitään.
M: Kyllä täällä liikettä on. Jos katsoo ulos, voi vielä nähdä lumessa viikko sitten pihan poikki loikkineen ilveksen jäljet. Karhu tosin nukkuu talviunta, pesä on tuossa vajaan kilometrin päässä. Naapurikylällä susi teki viime kesänä pahaa jälkeä lammaskatraassa.
H: Hui kamalaa! Miten sinä oikein uskallat liikkua täällä?
M: Suhteellisuudentajua. Viimeisen sadan vuoden aikana suurpedot ovat tappaneet Suomessa yhden ihmisen. Liikenneonnettomuuksissa on pelkästään tämän kunnan alueella viimeisen viiden vuoden aikana kuollut moninkertainen määrä ihmisiä. Miten sinä oikein uskallat ajaa autoa?
Molemmissa tapauksissa yleisin lopputulos on närkästynyt hesalainen, joka kommentoi jotakin siihen suuntaan, että kyllä Helsinki on ainoa paikka Suomessa, missä ihminen voi asua eikä hän tajua alkuunkaan, kuinka kukaan haluaa olla täällä junttilassa. Yleensä tapaan kääntää veistä haavassa huomauttamalla hesalaisille epämiellyttävästä tosiseikasta paikkojen miellyttävyyden suhteen.
Kun ihmisellä on työpaikka Helsingissä, hänen on tietysti asuttava siellä. Jos hänellä on työpaikka maalla, hän asuu vastaavasti siellä. Jonain päivänä koittaa kesäloma tai vain viikonloppu. Tällöin ihminen saa vapaasti päättää, missä hän on. Tällöin liikenneverkko ruuhkautuu ihmisten pyrkiessä sinne, missä he mieluiten viettävät aikaansa. Koska Helsinki siellä asuvien mukaan on maan ainoa siedettävä paikkakunta, pysyvät hesalaiset siellä ja joka kesäperjantai maantiet ovat tukossa Helsinkiin matkaavista junteista. Vastaavasti sunnuntai-iltaisin ruuhka on toiseen suuntaan.
Vaan kun asia ei tietenkään ole näin. Olen aina tietoisesti koettanut välttää ruuhka-aikoina liikkumista, mutta joskus olen tilanteen pakottamana joutunut niin tekemään. Kuten kahtena edellisenä juhannuksena.
Viime vuoden juhannuksena jouduin sunnuntaina ajamaan etelän suuntaan paluuliikenteen seassa jonkin matkaa, onneksi alle sata kilometriä. Muutamaan kertaan liikenne seisoi täysin, pisin pysähdys oli varttitunti. Määränpäässä piti vain käydä kääntymässä ja heti takaisin paluumatkalle. Jonot seisoivat yhä etelän suuntaan, omaan menosuuntaan eli pohjoiseen kulki muutama hassu auto. Ajallisesti menomatkaan kului 2,5-kertainen aika paluuseen verrattuna.
Tänä juhannuksena ajoin torstai-iltana etelän suuntaan parisataa kilometriä. Reitin olin - onnekkaan sattuman eli lähtö- ja maalipaikkojen sijainnin ansiosta - onnistunut valitsemaan siten, että vältin pahimmat valtatiet. Siitä huolimatta vastaantuleva liikenne oli moninkertaista samaan suuntaan menevään nähden.
Tilanne miellyttävyysakselilla Helsinki - muu Suomi ei ole näin paha kuin liikennemääristä voisi päätellä. Se on vielä pahempi. Helsingissä asuu vähän toista miljoonaa asukasta. Muualla Suomessa asukkaita on nelinkertainen määrä. Jos prosentuaalisesti edes neljäsosa muun Suomen asukkaista pitäisi Helsinkiä yhtä houkuttelevana kuin helsinkiläiset muuta Suomea, ei liikennemäärissä olisi mitään suuntakohtaista eroa perjantaisin ja sunnuntaisin. Vielä rautalangasta: jos 40 % helsinkiläisistä suuntaa kohti pohjoista, riittäisi vastapainoksi että 10 % muista suuntaisi kohti Helsinkiä.
Lupaan uskoa hesalaisten lööperiin kaupungin ihanuudesta edes osittain heti yhden ehdon toteuduttua. Näyttäkää minulle yksikin maaseudulla asuva, joka omistaa Helsingin keskustasta kerrostaloasunnon ja matkustaa sinne jokaisena kesäviikonloppuna sekä viettää siellä kesälomansa. Talvisaikaan asunto on tietysti tyhjillään.
Vastakkaisia esimerkkejä - asunto Helsingissä, mökki maaseudulla - löytyy satoja tuhansia.
Hesalaisten into hankkia kesämökkejä on niin huikea, että täällä maalla mökin hinnalla saa isomman ja paremmin varustetun omakotitalon. Mistä hitosta niillä riittää rahaa, kun asuminen Helsingissä on kustannuksiltaan yli kaksinkertaista? Tuttu kiinteistövälittäjä tosin sanoi tässä, että useimmat hesalaiset mökin etsijät kertovat, että sekä talo että auto ovat jo velaksi. Ja sitten pitäisi vielä saada mökki. Lisäsi vielä, että mökkikauppa seisoo nyt tosi pahasti ja hinnat tulevat kohta reilusti alas. Siinä voi olla velkarahalla ostetun mökin myyjä ihmeissään.
Kun on lyönyt näitä faktoja pöytään, alkavat hesalaiset suuttua ihan tosissaan. Sitten alkaa tulla se vanha litania maataloustuista (mitä helvetin tekemistä tällä on nykyisten maalla asujien kanssa, aika harva saa elantonsa alkutuotannosta) ja siitä, kuinka hesalaiset elättävät muuta maata kaikenlaisilla valtiontuilla.
Tähän pitää sitten todeta, että kyllä meille sopisi oikein hyvin että kaikki tuet lakkautettaisiin, kunhan sen vastapainoksi luotaisiin maaseudulle valtion työpaikkoja asukaslukuun nähden samassa suhteessa kuin Helsinkiin! Useimmissa maaseutukunnissa ainoa valtion työllistäjä lienee poliisi, aika monessa kunnassa ei enää ole edes sitä. Jos tähän pitäjään tulisi vaikka Ajoneuvohallintokeskus tai mikä tahansa muu valtion instanssi, niin tervemenoa valtiontuet eikä itketä perään. Etenkin kun valtion viraston tulon seurauksena kunnan kaupalliset palvelut saisivat lisäkäyttäjien myötä piristysruiskeen eli kerrannaisvaikutukset olisivat huikeat. Syntyviä lisätyöpaikkoja olisi luultavasti kaksinkertainen määrä siihen nähden, mitä valtion virasto suoranaisesti toisi mukanaan.
Eikä kyse ole pelkästään työpaikoista tai valtionhallinnosta. Ei täällä ole erityisemmin ollut havaintoja kansallisoopperasta, kansallisbaletista tai kansallisteatterista, mitkä ovat kaikki valtion varoilla kustannettuja. Miksi muuten sanan "kansallis-" tilalle ei vaihdeta "stadilais-"? "Lois-" kuulostaisi turhan ilkeältä, vaikka onkin realistinen. Oopperatalo olisi pitänyt rakentaa vaikka Jämsään, ei Helsinkiin! Jos kyseessä on kerran kansallisooppera, olisi oikein että kansallisia instituutioita hajasijoitettaisiin. Nyt maakunnista oopperaan menijät tuovat majoitus- ravintola- ja muut rahansa Helsinkiin. Jos he tulisivat Jämsään, tuskin sielläkään enää valtion tukirahoja tarvittaisiin nykyistä epäoikeudenmukaisuutta tasaamaan. Olisi oikeudenmukaisempaakin, että suomalaisilla olisi lyhyempi matka kansalliseen instituutioon, kun se sijaitsisi Keski-Suomessa eikä nykyisellä paikallaan syrjäisessä rannikkokaupungissa.
Mikä hiton idea Aleksanteri I:llä oli sitä paitsi sijoittaa pääkaupunki logistisesti noin älyttömälle paikalle niemenkärkeen? Jos pyydettäisiin neitseelliseltä Suomen kartalta näyttämään paikka, mikä on sijainniltaan huonoin mahdollinen pääkaupungille, Helsinginniemi olisi takuulla Top 10:ssä. Aleksanterin syyksi ei sentään voi pistää nykyistä sijainnista aiheutuvaa riesaa eli surkeaa ilmastoa. Tuuli vaivasi varmaan jo tuolloinkin, mutta talvet olivat vielä kunnon talvia. Vetäistäänpä tähän vielä se suomalaisten vakiokortti eli mitä talvella Helsinkiin saapuvat ulkomaalaisetkin ajattelevat maastamme nähdessään loskaisen, sateisen ja ankean kaupungin? Suomen lipun värit ovat lumenvalkoinen ja taivaansininen, mutta jos niitä päätettäisiin nykypäivänä helsinkiläisten toimesta, kuvaavammat olisivat loskanruskea ja sateisenharmaa.
Onko maallamme malttia vaurastua?
10 tuntia sitten
9 kommenttia:
Tuohon omistamiseen vielä sen verran että täällä Espoossa on vielä pakko omistaa vene, noiden edellä mainitsemiesi asioiden lisäksi. Miksikö? No tietysti siksi, kun täällä on tuo ihana saaristo mihin on ihana mennä rentoutumaan. Niin kuin ämmäin lehdet sen ihanasti sanovat.
Kiitos kommentista, Habahoo ja tervetuloa! Tuo purjehtiminen tosiaan unhoittui listasta, kun ei kuulu harrastuksiin. Minulle on kerrottu, että purjehtimisen sijaan voi aina mennä kylmään suihkuun repimään seteleitä. Lopputulos on sama ja aikaa säästyy. Sinulla on muuten hyvä maku elokuvien suhteen.
Hih, tuo on isukin keksimä purjehdussimulaattori:
1) Pane pilkkihaalari ja kumisaappaat päällesi
2) Mene suihkuun ja pane kylmä vesi täysille
3) Heittele satasia vessanpyttyyn.
Hyviä kysymyksiä, Tammenterho. Tässä muutamia vastauksia, joita antaessa huomioidaan ajankohta jolloin pääkaupungin paikka päätettiin eli 1800-luvun alku.
Huonoja paikkoja: Utsjoki, Ilomantsi, Maarianhamina. Eli joko asumattomilla, syrjäisillä tai vaikeakulkuisilla seuduilla. Helsinginniemi on huono ensisijaisesti ahtautensa takia, joskin syrjäisyys on myös huomioitava.
Hyviä paikkoja: ihanteellista ei ole, koska äkkiseltään miettien ainakin kaksi keskeistä hyvän sijainnin ehtoa ovat keskenään ristiriitaisia. Kyseessä ovat sijainti hyvien kansainvälisten kulkuyhteyksien eli meren rannalla ja toisaalta sijainti keskeisellä paikalla Suomea. Ensimmäiseen ihanteellinen ratkaisu olisi ollut Turku, mutta se oli tuohon aikaan poliittisesti huono valinta. Toiseen ihanteellinen ratkaisu olisi ollut Jyväskylä, mutta kun se ei sijaitse meren rannalla ja sitä paitsi ne kirotut mäet. Jos pääkaupunki välttämättä haluttiin sijoittaa rannikolle kauemmas Ruotsista mutta ei liian lähelle Venäjää, olisivat rakentaneet sen vaikka Vuosaareen, joka ei ole mikään niemenkärkisumppu. Yllätysvetona parhaaksi pääkaupungin paikaksi vedän aikoinaan Pahkasian Suomen turhimmaksi paikkakunnaksi listaaman Kouvolan: ei liian kaukana merenrannasta Kotkan ja Haminan toimiessa satamina, keskinen sijainti maan väestöllisen painopisteen kannalta, Venäjän näkövinkkelistä katsoen lähellä Pietaria, Kymijoki luo mahdollisuuden teollisuudelle, junanrata aikanaan tulossa, maantieteellisesti mahdollisuuden laajentaa kaupunkialuetta joka suuntaan.
Ei valtion pääkaupungin ole pakko olla meren rannalla. On semmoisia valtioita jolla on merenrantaa, mutta pääkaupunki on sisämaassa, esimerkkeinä vaikka Venäjä, Saksa, Liettua, Espanja, Romania, Bulgaria ja Ukraina. Sitäpaitsi hallinnollinen pääkaupunki voi joskus olla eri asia kuin taloudellinen pääkaupunki.
Tämä nyt menee jossitteluksi...
Kansalaissodan aikana pääkaupunki oli Vaasassa joten se olisi voitu jättää sinne.
Jos tsaarin vallan alussa pääkaupunki piti siirtää pois Turusta ja nimenomaan Suomenlahden rannalle, niin minä olisin laittanut Porvooseen. Porvoossa oli valtiopäivät ja se on perinteinen kaupunki.
Kotka olisi voinut kans käydä pääkaupungiksi, ainakin IDA:le.
Karjalaisena Jaska olisi varmaan ehdottanut pääkaupungiksi Viipuria?
Pääkaupungin sisämaassa olisi aikoinaan voinut perustella puolustuksellisilla syillä. Toinen syy olisi tavoitella neutraalia sijaintia maan muita osia kohtaan.
Sisämaan kohteista tulevat mieleen Hämeenlinna, Tampere, Jyväskylä, Lahti, Kouvola, Mikkeli tai Savonlinna.
Tampereen käyttämä satamakaupunki olisi Pori. Hämeenlinnan satamakaupunki olisi Helsinki.
Lahti pitäisi satamakaupunkinaan Porvoota, Porvoonjoen takia.
Kouvolan satamakaupunki olisi Kotka, luulen että sopisi kai IDA:lle myös.
Mikkelin satamakaupunki olisi Kotka tai Viipuri.
Savonlinnan satamakaupunki olisi Viipuri.
Vieras, noilla luettelemillasi mailla on se yhteinen piirre että ne eivät ole - Espanjaa lukuun ottamatta - merestä riippuvaisia samalla tavalla kuin Suomi, joka on ulkomaankaupan kannalta katsottuna saari.
Viipuria en ehdottanut sen epäsymmetrisyyden takia; muun maan kannalta se olisi ollut kuin Turku ilman Turun tuomia etuja.
Muilta osin olen samalla kannalla kommenttiesi kanssa. Tuo hallinnollisen pääkaupungin erottaminen taloudellisesta olisi toki ollut yksi vaihtoehto. Luullakseni esimerkiksi Australiassa toimii, Brasiliassa ei. Luulen että Suomen olosuhteisiin se olisi saattanut olla jopa erinomainen ajatus.
Tein nuo ehdotukset sillä kuvitelmalla että olisin aikonaan ollut Aleksanteri I, joka olisi voinut päättää noin.
Osaatko tarkemmin analysoida noita kaupunkiehdotuksia?
Asetelmalla Lahti-Porvoo ja Kouvola-Kotka tavoittelin tilannetta jossa pääkaupunki on sisämaassa, mutta melko lähellä merta. Pystyykö Porvoonjokea ja Kymijokea pitkin tuomaan laivoja yläjuoksulle? Tuota olisi kai käytetty ennen rautateiden perustamista. Maan eka rataosuus olisi kai tässä tapauksessa ollut Porvoo-Lahti tai Kotka-Kouvola
On joitakin valtioita joissa pääkaupunki ei ole suurin kaupunki, kuten Sveitsi. Ja on semmoisia missä on useampi pääkaupunki.
Joissakin paikoissa on useampi pääkaupunki ja joissain paikoissa pääkaupunki ei ole suurin.
Sveitsin pääkaupunki on Bern mutta suurin kaupunki on Zürich. Tämän tapaista tilannetta olisi voinut toivoa Suomellekin.
Heh, itse asiassa Lahti tuli ensimmäisenä mieleen mutta korvasin sen Kouvolalla siitä syystä, että Kouvolalla on kaikki se mitä Lahdellakin plus iso joki ja laajenemistilaa joka suuntaan. Lahti taas tuli mieleen siksi, että sen 1900-luvun raju kasvu osoittaa sen olleen kaupunki paikallaan.
Luulisinpa että Porvoon- ja Kymijoilla ei laivaliikenteellisiä mahdollisuuksia liiemmin ole molempien koskisuuden ja ensimmäisellä liian pienen virtaaman takia. Sen sijaan 60-luvulla ei olisi pitänyt rakentaa Saimaan kanavaa uusiksi, vaan kanava Kivijärven kautta merelle. Oltaisiin säästytty nykyisiltä maksuilta ja venäläisten mielivallalta. Mutta tämä on jälkiviisautta, uskoisin Kekkosen ideana olleen viimeinen yritys jalansijan saamiseksi Karjalasta ensimmäisenä askeleena sen ainakin osittaiselle palautukselle. Siksi kannatti edes yrittää.
Kuten todettu, hallinnollisen pääkaupungin idea olisi ollut Suomelle luultavasti toimiva. Tarkemmat perustelut vaatisivat oman kirjoituksensa, ehkä joskus tulevaisuudessa.
Lähetä kommentti