Vaalit ovat ohi ja nyt on analyysin aika. Miksi kävi kuten kävi ja miten tästä eteenpäin?
Eduskuntaan saivat edustajia täsmälleen samat kahdeksan puoluetta (KOK, SDP, PS, KEPU, VAS, VIHR, RKP ja KD) kuin viimeksikin, joten tältä osin väittämä maapallon akselin keikahtamisesta uuteen asentoon voidaan unohtaa. Lukumäärien osalta sen sijaan akseli jos nyt ei keikahtanut, niin ainakin horjahti melkoisesti. Vaikka media mitä yrittäisi väittää, niin kylmästi prosenttilukuja katsellen persut oli ainoa vaalivoittaja, kaikki muut seitsemän puoluetta menettivät ääniosuuttaan. Paikkamäärissä RKP onnistui lievästä ääniosuustappiosta huolimatta säilyttämään edustajamääränsä. Näin ollen on hyvin ilmeistä, että perussuomalaisten saivat lisä-ääniä kaikilta muilta puolueilta paitsi RKP:ltä.
Suomen vaalipiirijaon ja d’Hondtin suhteellisen vaalitapamenetelmän takia edustajien paikkaluku ei täsmää täysin ääniosuuksien kanssa. Karkeana nyrkkisääntönä voi sanoa, että tässä järjestelmässä on parempi voittaa neljä vaalipiiriä niukasti ja kärsiä yhdessä rökäletappio kuin hävitä viisi vaalipiiriä niukasti. Tästä vaalimatemaattisesta ominaisuudesta johtuu se, että SDP sai eduskuntaan kolme paikkaa persuja enemmän, vaikka ero äänimäärissä oli vain 0,1 prosenttiyksikköä – siis puhtaasti laskennallisesti 0,2 kansanedustajapaikkaa. Selkeimmin tämä vaalimatematiikan ominaisuus näkyy, kun tutkii tiukkoja otteluita. Jos otetaan vaalipiirissä käydyn kovan kamppailun rajaksi enintään kahden prosenttiyksikön ero toiseen puolueeseen, saadaan seuraava tilasto:
Kokoomus kävi tiukan kamppailun kymmenessä vaalipiirissä ja voitti niistä kahdeksan häviten kaksi. Tällä kertaa onni ei vain suosinut kokkareita, sillä voitetuista kahdeksasta vaalipiiristä kuudessa häviäjä sai yhtä paljon edustajia läpi, mutta vain neljässä kokoomus sai niukan voiton ansiosta yhden paikan enemmän kuin kilpailijansa. Sen sijaan molemmissa hävityissä vaalipiireissä he saivat yhden paikan vähemmän kuin kilpailija. Kokoomuksen saldo tiukoissa vaalipiireissä oli siis voitot 8-2, joista paikat 4-2.
Demareilla meni paremmin: voitot 9-5, joista paikat 4-3.
Perussuomalaisilla kävi surkea tuuri, voitot 0-7, joista paikat 0-3.
Kepun saldo oli voitot 1-3, paikat 1-1.
Neljän suuren ulkopuolinen puolue osui vain yhdessä vaalipiirissä (Helsinki) alle kahden prosenttiyksikön päähän neljästä suuresta. Siellä vihreät voittivat niukasti SDP:n, mutta molemmat saivat yhtä monta paikkaa.
Jos perussuomalaiset olisivat kääntäneet toisinpäin ne molemmat vaalipiirit, joissa hävisivät niukasti paikan SDP:lle, tilanne olisi edustajissa 41 persua vastaan 40 demaria. Tietysti persut olisivat tällöin saaneet vähän enemmän ääniäkin, mutta toisaalta heillä olisi ollut muissa vaalipiireissä varaa hävitä enemmänkin ilman muutoksia edustajapaikkoihin. Todellisuudessa perussuomalaiset olivat tällä kertaa valtavasta voitostaan huolimatta huono-onnisia laskentakaavan takia! Toisin oli Kepulla, joka vaalitappiostaan huolimatta oli itse asiassa onnekas vaalimatematiikassa; vähänkin huonommalla tuurilla he olisivat saaneet pari-kolme paikkaa vähemmän.
Perussuomalaisten vaalimatemaattista epäonnea kuvaa myös se, että yhdessäkään vaalipiirissä he eivät nousseet suurimmaksi puolueeksi, kun taas muut kolme suurta valloittivat kukin vähintään neljä vaalipiiriä! Kolikon kääntöpuoli oli sitten se, että perussuomalaisten huonoin sijoitus oli neljäs sija ja sekin vain yhdessä ainoassa vaalipiirissä. Suurin puolue kokoomus konttasi neljäntenä peräti seitsemässä vaalipiirissä siinä missä demarit uupuivat viidenneksi kolmessa vaalipiirissä. Puhumattakaan kepusta, joka oli Uudellamaalla vasta kuudes ja Helsingissä seitsemäs. Tästä voisi pilke silmäkulmassa todeta, että perussuomalaiset edustaa tasaisimmin Suomen kansaa…
Yksittäisistä puolueista suurimpia yllätyksiä itselleni olivat kepun heikkous ja demarien vahvuus. Muidenkin puolueiden menestyksen määrälle voidaan löytää selityksiä, tässä yksitellen suuruusjärjestyksessä:
Kokoomuksen nousu suurimmaksi puolueeksi johtuu suureksi osin siitä, että sen kannattajat eivät kehdanneet äänestää persuja. Osa meni junttipuolue, yäk –ansaan. Suurempi osa taas meni sotkemaan politiikan ja fanittamisen keskenään. Kun on aina äänestetty kokkareita, niin äänestetään nytkin. Tämä nyt on jos ei niin järkevää niin ainakin ymmärrettävää monella elämänalueella, mutta ei sentään politiikassa. Timo Soini on ja pysyy Millwallin kannattajana, vaikka jengi konttaisi millaisissa kolmosdivarin pohjamudissa. Ja kyllä minäkin pari vuotta sitten ostin suosikkibändini uusimman levyn, vaikka en ole toistaiseksi kuunnellut sitä kuin kerran, on se niin onneton tuhaus verrattuna 90-luvun alun kulta-aikoihin.
Demareiden kannatuksen selittää täysin tuo edellä mainittu fanitus; ei demareiden normikannattajalle olisi mitään aatteellista estettä äänestää persuja, mutta kun demarius on ja pysyy kuin paska Junttilan tuvan seinässä. Tällä kertaa demarit eivät vain saaneet sitä normaalia oppositiolisää liikkuvista äänestäjistä, vaan menettivät sen persuille. Demarit muistuttivat lätkäjengiä, jonka mahdollisuudet pudotuspeleihin ovat menneet: paikalla ovat vain uskollisimmat vakiokannattajat. Kuten joku Hommafoorumilla hyvin kertoi, isovanhemmat olivat kovasti maahanmuuttovastaisia, mutta äänet menivät demareille ”koska ainahan me on demareita äänestetty.” Tuskin lienee sattuma, että demarien ääniosuuden lasku on viime aikoina ollut aika tarkkaan sama kuin Suomen kuolleisuusprosentti. Vanhat demarit kuolevat ja uusia ei tule.
Perussuomalaisten menestys oli suurempi kuin yksikään gallup ennusti. Ei kuitenkaan niin suuri kuin aiemmin ennustin - tosin vaalipäivänä käydyssä keskustelussa pudotin ennusteeni viimeisten tapahtumien nojalla 21 %:iin. Pudotus siksi, että persut eivät menneet maaliin asti olettamallani strategialla. Voi olla että Soini laski oikein, kun ei nostanut maahanmuuttoa vaaliteemaksi. Todennäköisempää on kuitenkin se, että humanitaarisen maahanmuuton kritiikki olisi paisuttanut äänisaalista entisestään. Nyt aika moni kriitikko jäi pettyneenä kotiin tai meni muiden puolueiden viime hetken houkutteluansaan; nehän ottivat lähes poikkeuksetta kriittisiä äänenpainoja mukaan kampanjan loppumetreillä. Turhaan, sillä muista puolueista hommalaisia ei mennyt läpi, kun taas persujen maahanmuuttokriittisen manifestin allekirjoittajat menestyivät.
Kepu romahti tavalla jota edes Delfoin oraakkeli ei olisi osannut odottaa. Tosin ei puolueella ollut enää mitään tarjottavaakaan, minkä näki vaalimainoksesta. Piti yrittää myydä Mari Kiviniemen photoshopatuilla tisseillä, joiden yläpuolella luki Asiaa. Mahtavaa symboliikkaa; Keskustapuolueen arvot olivat kohdalla Asiaa vielä parikymmentä vuotta sitten. Kuten olisivat olleet Kiviniemen tissitkin. No, vakavasti puhuen kepu meni pettämään vanhat kannattajansa yrittäessään houkutella uusia. Kuinkas sitten kävikään, uusia ei saatu ja vanhoista osa karkasi persuille.
Vasemmistoliitto pärjäsi loppujen lopuksi yllättävän hyvin vain vajaan prosenttiyksikön ja kolmen paikan menetyksellä. Perinteisellä kannatusalueellaan Pohjois-Suomessa vasurit olivat peräti kolmanneksi suurin puolue. Toisaalta odotettua; vasurien kannatus ei vuoda kuin oikealta laidaltaan demareihin ja ikääntyvältä laidaltaan hautuumaalle.
Virheet eivät osuneet ytimeen yrittäessään ratsastaa Fuckushimalla. Jäljelle jäivät vain änkyrimmät peruskannattajat ja lisäksi se perinteinen hyvää tarkoittavien isän rahoilla elävien työtä kokeilemattomien untuvikkonuorten joukko.
Rasistinen KieliPuolue hävisi ääniosuudessa pari hassua prosentin kymmenystä, mutta säilytti edustajapaikkansa. Tämä ei ollut yllätys kenellekään. RKP säilyttäisi saman ääniosuuden, vaikka sen päätavoitteet olisivat lajineutraali avioliitto, pakollinen ympärileikkaus Fiskarsin saksilla ilman puudutusta, henkilöautojen muuttaminen vieterivetoisiksi ja lääkärien korvaaminen uggabugga-heimon poppamiehillä. Ei ohjelmalla ole väliä, kunhan se on kirjoitettu ruotsiksi. Suurin takaisku oli Astrid Thorsin niukka voitto Jörn Donnerista; kyllä seniili olisi ollut sosiopaattia vaarattomampi.
Kridet menettivät yhden paikan. Tämä oli hämmästyttävää, koska odottelin heidän olevan se toinen puolue, jonka ääniosuuden olisi pitänyt kasvaa. Toki he saivat homokeskustelun takia valtavan paskamyrskyn niskaansa, mutta sen ei olisi pitänyt karkottaa vakiokannattajia. Päivi Räsänen toimi kaikista poliitikoista suoraselkäisimmin ja sanoi asian, kuten sen näkee. Rehellisyydestä rangaistaan.
Lyhyesti tiivistäen perussuomalaiset eivät voittaneet vaaleja, vaan kolmen suuren puolueen klikki hävisi. Ne olisivat voineet kukistaa persut helposti, mikäli eivät olisi sortuneet ylimielisyyteen. Reilu vuosi sitten vastavoimaksi oli nousemassa Muutos 2011 -ryhmän ympärille keskittynyt maahanmuuttokritiikki. Se kuitenkin vaiettiin kuoliaaksi, mistä tosin voi suurelta osin syyttää Muutoksen omaa hölmöilyä. Salaliittoteorioihin taipuvainen voisi epäillä, että koko puolue olisi ollut valtaklikin yhteinen väärän lipun alle kyhäämä hämäysorganisaatio - niin päin mäntyä koko homma oli hoidettu. Mikäli valtamedia olisi rummuttanut Muutosta, sen kannatus olisi noussut - ja syönyt persuja. Tällöin valtapuolueilla olisi ollut vastassaan yhden suuren protestipuolueen sijaan kaksi pientä. Seurauksena olisi ollut piilevän äänikynnyksen takia se, että ne eivät todennäköisesti olisi saaneet yhteenlaskettunakaan kansanedustajapaikkoja kuin noin puolet siitä mitä persut nyt saivat. Hajoita ja hallitse - unohtuiko periaate?
Perussuomalaisten menestystä korostaa vielä se, että lopputulos saatiin aikaan surkealla organisaatiolla. Soini uskaltaa tuskin edes kuvitella, millainen äänivyöry olisi tullut, mikäli hänellä olisi ollut käytössään minkä tahansa kolmen suuren puolueen propaganda- ja vaalityökoneisto. Puhumattakaan siitä, että persujen ehdokkaat olivat useimmiten tuntemattomia suuruuksia.
Kääntäen voidaan pohtia, mitä olisi tapahtunut, jos mikä tahansa kolmesta suuresta puolueesta olisi lähtenyt vaaleihin perussuomalaisten teemoilla - tai edes osalla niistä. Luultavasti meillä olisi eduskunnassa yksi reilun 60 kansanedustajan puolue.
Nyt persut nousivat kolmanneksi suurimmaksi ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten heidän työnsä lähtee käyntiin. Erityisen jännittäväksi asian tekee se, että lähes kaikki persujen kansanedustajat ovat tähän asti ansainneet leipänsä rehellisellä työllä. Tämä on virkistävä poikkeus muiden puolueiden poliittisten broilereiden joukossa. Poliittiset kommentaattorit ovat olleet huolissaan persujen kokemattomuudesta. Olisi aiheellisempaa olla huolissaan siitä, että tähänastisista kansanedustajista kovin monella reaalityömaailman kokemus on ollut hyvin vaatimatonta.
Vaalien ollessa ohi voin kertoa henkilökohtaisen näkemykseni. Persujen kannatuksen pääsyynä pidettiin sen henkilöitymistä Soiniin. Ei ainakaan omalla osallani täsmännyt; en ole koskaan pitänyt Soinista. Koko miehen olemus on minulle vastenmielinen, tuollaisen habituksen yhdistän automaattisesti huonoon itsekuriin. Mitä asioihin tulee, niin olen hänen kanssaan eri mieltä niin monessa linjauksessa että niitä ei kannata tähän edes luetella. Enkä pidä siitä, että hän on laskelmoiva moraalin kustannuksella - mutta se kuuluu toisaalta väistämättä politiikkaan.
En äänestänyt persuja Soinin takia, vaan hänestä huolimatta. Äänestin holtitonta maahanmuuttoa vastustavaa, kovan koulutuksen käynyttä ehdokasta jolla on elämässään näyttävät meriitit. Normaaliin tapaan ei mennyt läpi - minun ääneni on yleensä kuoleman suudelma. Olen äänestänyt aika montaa puoluetta, useimmiten toki kokoomusta mutta myös esimerkiksi kepulaista, yhtä pienpuoluetta jonka nimeä en enää edes muista, RKP:tä ja tunnustan, kerran myös vihreää. Tätä viimeistä tosin vain kunnallisvaaleissa ennen kuin puolueesta tuli De Röda ja olen edelleen sitä mieltä, että kyseessä oli järkinainen. Ainoastaan demareita en ole ikinä äänestänyt, josta nohevimmat pystyvätkin varmaan päättelemään mikä oli se tilanne kun ääni meni RKP:läiselle. No, vaikka omaa ehdokasta ei taaskaan valittu, niin ei mennyt ääni hukkaan vastoin vielä vuosi sitten tekemiäni arveluja, koska persut saivat joka ainoasta vaalipiiristä ehdokkaita läpi.
Kokonaan toinen asia on sitten tulevaisuus: miten hallitus muodostuu, siihen minulla ei ole riittävästi asiantuntemusta spekuloida, koska kyse on lehmänkaupoista. Viittaan vain aiempaan kirjoitukseeni, jossa luettelin neljä eri vaihtoehtoa tulevaisuudelle. Täsmennän vielä kahta viimeistä vaihtoehtoa toteamalla, että on entistä suurempi - joskaan ei vieläkään kovin suuri - todennäköisyys sille, että vanhat suurpuolueet muuttavat linjaansa riittävissä määrin tuhotakseen perussuomalaisten nousun. Varmaa on, että jos vanha linja jatkuu eivätkä persut hajoa, niin seuraavissa vaaleissa sana "jytky" on kovin vaatimaton.
Pietari Suuren reinkarnaatio, Pohjois-Korea ja NATO-optio
3 tuntia sitten
10 kommenttia:
No fasismi taikka natsismi ei kuiteskaan tule valtaan eikä ketään vastustajia ruveta kyyditseen jonneki epämääräseen paikkaa ja tuskin ruotsalaisiakaan ruvetaan telkeemään keskitysleireille vaikka persut menestyivät ja jotkin nimeltä mainitsemattomat bloggarit vauhkoovatkin, että nyt menee niin.
Minun äänestämä persuehdokas meni läpi oulun alueelta.
On nuoriakin demareita, tunnen heitä useita. Kenties voisin laskea itsenikin heihin.
Nyt saatiin persujen ansiosta varsinaisia kansanedustajia ihan sanan varsinaisessa merkityksessä.
Persujen edustajat ovat laidasta laitaan.
Saa nähdä kuinka talouskysymykset heiltä luonnistuu.
Tomi, se on tosiaankin arvoitus. Melkoisella osalla on kuitenkin elämänkokemusta ja ihminen, joka on joutunut maksamaan aina omat laskunsa on yleensä jotain taloudesta oppinut. Suurten asioiden hoitaminen on sama kuin pienten hoitaminen, ero on vain organisaatiossa, näin vapaasti Sun Tzuta mukaillen. Tuskin persuilta sen huonommin voi mennä kuin tähän asti on tapahtunut. Joka tapauksessa olemme varmaan samaa mieltä siitä, että valtiovarainministeriksi ei pidä päästää henkilöä, joka sanoo saaneensa lyhyestä matikasta kuutosen eikä se edes harmita, "kun ei parempaan pystynyt." Eri asia olisi, jos ei olisi kiinnostanut yrittää. Jos lyhyestä ei tuon parempaan kykene, niin jonkun muun on parempi solmia kengännauhat.
Jaska, kenties voitaisiin löytää valtionvarainministeriksi joku noheva persu, kute Kike Elomaa, James Hirvisaari, Olli Immonen tai Teuvo Hakkarainen.
Oikeasti, jos SDP nousee hallitukseen pitäisin Jungneria varteeotettavana ehdokkaanan valtionvarainministeriksi.
Minun ääni meni perussuomalaisille lähinnä siksi kun haluan eroon pakkoruotsista ja mokutuksesta.
Kokoomuksen saavuttamaa suurimman puolueen asemaa ei voi sanoa voitoksi jos se menetti kuusi paikkaa. Puolue on selvä sekoomus kun se yrittää miellyttää kaikkia joka suuntaan. Jos yhdestä suunnasta saa ääniä niin toisesta menettää. Octavius on kirjoittanut pitkään hyviä kirjoituksia Sekoomuksesta. Tähän voisi myös pistää Matruunan ja Vasaran jutut sekä minun mutu-tuntumalla tehty amatööripäätelmä.
Eikä myöskään Sdp:n sijoittumista toiseksi voi sanoa voitoksi jos se menetti kolme paikkaa. Kokoomus ja Sdp hävisivät mutta Kepu hävisi vielä enemmän.
Pohjoissavolaisesta näkökulmasta Käteisen siirtyminen Uudellemaalle vaikuttaa petturuudelta.
Luulen että aika paljon perussuomalaisten saamista äänistä tuli kepulaisilta. Kepun tappio alkoi jo siitä kun kun Jäätteenmäki savustettiin ulos ja Vanhanen astui sattumalta hommiin ja hänen aikanaan alamäki kiihtyi vaalirahoituskohun ja lautaskasojen jne. ja hän uskoi olevansa korvaamaton. Sitten maalaisia jurppii energiaverot ja paskalaki ja vakuusrahastot tms. mitkä tiputtivat kannatuta. Ja löysä ulkomaalaispolitiikka tietysti.
Kepu yritti hankkia lisää kannatusta kaupungeista mutta se ei onnistunut ja lisäksi se menetti maaseudun kannatusta. Kepu on pitkään yrittänyt hankkia kaupunkikannatusta matkimalla kokoomusta ja vihreitä mutta se epäonnistui. Todennäköisesti se olisi pärjännyt paremmin sekä maalla että kaupungeissa sillä että on oma itsensä, kun se on tietyissä kaupungeissa saanut jalansijaa pitemmän ajan kuten Oulussa.
Jaska osaa matematiikan paremmin mutta tarkoittaako perussuomalaisten tuolien sijoittuminen uudessa eduskunnassa Kepun ja Sdp:n väliin sitä että se on matemaattisesti keskustapuolue tai keskipuolue.
Perussuomalaisten suhteellisen tasaisesti jakautunut kannatus eri vaalipiireissä on hyvä asia, jolloin ei leimaudu liikaa "maaseudun", "kaupunkien", "etelän", "maakuntien" tai "syrjäseudun" puolueeksi. Kannatuksen minimi oli Helsingissä 12,9 prosenttia ja maksimi Satakunnassa eli 23,7 prosenttia.
Luulen että Kokoomus, Kepu ja Sdp eivät ole ikinä onnistuneet hankkimaan tasaista kannatusta jossa pienimmän ja suurimman vaalipiirikannatuksen ero on vain 10-11 prosenttiyksikön tasoa.
Jaska, sinä asut maalla, joten mitä arvelet heistä, jotka aiemmin äänestivät Kepua, niin laittavatko he perussuomalaiset tarkasti mikroskoopin alle? Meinaan että jos PS törttöilee niin onko vaara että he palaavat Kepun äänestäjiksi?
Persujen sijoittaminen Kepun ja SDP:n väliin johtuu vanhentuneesta oikeisto/vasemmistojaosta, joka kertoo nykyisistä poliittisista eroista aika vähän.
Havaintosi tasaisesta äänestysprosentista lienee oikea; ei ole aikaa käydä historiallisia faktoja läpi. Joka tapauksessa nykytilanteessa persut ovat eri vaalipiirejä yhdistävä eikä vastakkainasetteleva puolue.
Asun maalla, mutta en ole syntyperältäni täkäläinen enkä siksi ehkä riittävän hyvin piireissä sisällä. Maaseudulla politiikasta puhutaan vain luotetuimpien kanssa jos silloinkaan. Lievää vahvempi epäilys kuitenkin on, että olet täsmälleen oikeassa.
Jaska: kiitos sähköpostistasi. Juu, en se ollut minä, vaikka samantyyppisiä reissuja olen heittänytkin. Pallaksella olen muuten käynyt vain yhden ainoan kerran. Käsivarressa ja Saariselällä huomattavasti enemmän. Ja niin, hiusmuotikin meni pieleen, minä olen kaljupää.
Niin, jatkoksi. Oletko muuten koskaan käynyt Kaldoaivissa? Melko mielenkiintoinen paikka, eroaa noista suurtunturialueista melko paljon.
Kok+Sdp+PS saisi 44+42+39=125 edustaja eli selvän enemmistön. Ei tuohon mitään Rkp:tä tarvi.
Minun mielestä se olisi jo tosi hyvä saavutus jos Rkp:tä ei oteta hallitukseen. En odota liikoja jotta en pety, mutta jos Rkp tosiaan jätetään oppositioon niin se on ainakin hyvä alku.
Ykän blogissa ehdotin että Kiviniemi voisi jättää Kepun ja eduskunnankin ja hänet voisi nimittää suurlähettilääksi Saksaan. Saksan kieli on varmaankin paremmin hallussa kuin Kepun johtaminen.
Lähetä kommentti