Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


perjantai 22. huhtikuuta 2011

Välihuomautus perussuomalaisten vaalitappiosta

Edellisessä kirjoituksessa huomautin perussuomalaisten olleen itse asiassa epäonnisia, koska he saivat kolme eduskuntapaikkaa demareita vähemmän, vaikka ero äänimääräosuuksissa oli vain 0,1 prosenttiyksikköä. Laskennallisesti tämä ei vastaa kolmea, vaan 0,2 paikkaa. Ero johtuu Suomen suhteellisesta vaalitavasta.

Tarkemmin asia tulee ymmärrettäväksi, kun tutkii vaalipiireittäin niukimmin läpi menneitä ja vastaavasti lähinnä rannalle ruikuttamaan jääneitä. Suomi on jaettu 14 vaalipiiriin, jos Ahvenanmaata ei lasketa. Esimerkiksi suurin puolue kokoomus sai neljässä vaalipiirissä edustajan viimeisenä läpi. Toisin sanoen pienimmällä vertausluvulla valittu edustaja oli neljässä vaalipiirissä kokoomuslainen. Vastaavasti viidessä vaalipiirissä suurimmalla vertausluvulla rannalle jäänyt edustaja oli kokoomuslainen. Tällä perusteella mitaten kokoomuksen onnekkaat/epäonniset vaalipiirit jakautuivat 4-5. Muiden ainakin jossain vaalipiirissä viimeisenä ehdokkaansa läpi saaneen tai ensimmäisenä ulos jääneen puolueiden onnekkuus/epäonnekkuusjakauma oli SDP 3-4, PS 0-3, KESK 3-1, VAS 3-1, VIHR 1-0.

Edellinen laskelma ei kuitenkaan kerro totuutta, se on vain suuntaa-antava. Tämä johtuu suhteellisesta vaalitavasta. Esimerkki: kuvitellaan, että puolueen X edustaja on jäänyt ensimmäisenä rannalle vertausluvun ollessa 100 pykälää liian pieni ja puolueen Y edustaja toisena rannalle vertausluvun ollessa 101 pykälää liian pieni. Kuvitellaan lisäksi, että puolue X on kyseisessä vaalipiirissä saanut läpi viisi edustajaa ja puolue Y yhden. Tällöin X olisi tarvinnut 600 lisä-ääntä pudottaakseen viimeisen valitun, kun taas Y:lle olisi riittänyt 202 ääntä. Ensimmäisenä rannalle jäänyt ei siis äänimäärissä mitaten välttämättä ole se, joka oli lähinnä valituksi tuloa. Sama tietysti pätee myös kääntäen; viimeisenä valittu ei ole äänimäärissä mitaten välttämättä se, jonka äänimäärään olisi tarvittu pienin pudotus rannalle jäämiseen.
Toki useimmiten kyseessä on sama asia. Tällä kertaa valituksi tulleilla kuudessa vaalipiirissä viimeinen valittu ei ollut siitä puolueesta, jonka edustajan rannalle jäämiseen olisi vaadittu pienin pudotus. Vastaavasti rannalle jääneistä kolmessa vaalipiirissä vertausluvultaan suurin ei ollut siitä puolueesta, joka olisi tarvinnut vähiten lisä-ääniä edustajapaikkaan.

Tarkemman tuloksen antaa äänimäärävertailu. Tällä kriteerillä mitaten onnekkaat/epäonniset vaalipiirit jakautuvat puolueittain seuraavasti (mukana vain ne puolueet, jotka olivat ainakin yhdessä vaalipiirissä jompaakumpaa näistä vaihtoehdoista):
KOK 4-3
SDP 1-3
PS 0-3
KESK 3-1
VAS 2-3
VIHR 1-1
KD 3-0

Kuten näkyy, vaalimatematiikan mukaan perussuomalaiset olivat näiden vaalien epäonnisin puolue. Suurista puolueista Kepulla oli paras tuuri, kaikista puolueista Kristillisdemokraateilla.

Niukimmat marginaalit olivat Uudenmaan vaalipiirissä, jossa 118 ääntä enemmän olisi tuonut Vasemmistoliitolle yhden edustajan lisää sekä Pohjois-Savossa, jossa vastaavasti 312 lisä-ääntä olisi vienyt Vasemmistoliitolta paikan.
Suurimmat marginaalit olivat Helsingissä, jossa Kokoomus oli lähinnä lisäpaikkaa, mutta olisi tarvinnut silti yli 6000 ääntä, sekä Etelä-Savossa, jossa SDP oli lähinnä paikan menetystä, mutta silti melkein 3000 äänen päässä.

Ei kommentteja: