Abortti on yksi niistä aiheista, jotka pomppaavat enemmän tai vähemmän pinnalle yhteiskunnallisessa keskustelussa epäsäännöllisin väliajoin. Viimeisin tapaus on Timo Soinin mustamaalausyritys.
Debatissa ei koskaan edetä mihinkään, koska osapuolet ovat lukkiutuneet asemiinsa liian tiukasti. Kannattajien ja vastustajien vivahteiden voimakkuudessa on toki eroja, mutta ne eivät ole riittävän suuria eivätkä ennen kaikkea riittävän joustavia jonkinmoisen yhteisymmärryksen saamiseksi.
Oleellinen vika keskustelussa on kuitenkin se, että siinä asiaa tarkastellaan lähes poikkeuksetta yksilön kannalta. Abortin yhteiskunnallista vaikutusta tutkittaessa osapuolten asenteet saattaisivat lähestyä toisiaan.
Kuvailen tätä tilannetta oman näkemykseni avulla. Minä, kuten kaikki muutkin abortista mielipiteen omaavat, voimme jakaa tapaukset kolmeen alueeseen:
Valkoinen alue, jossa abortti on aina sallittu.
Musta alue, jossa abortti on aina kielletty.
Harmaa alue, johon ei osaa ottaa kantaa.
Millaiset tapaukset kuuluvat mihinkin alueeseen, on jokaisen itse päätettävä. Keskusteluissa ongelma on se, että niitä käyvillä ihmisillä harmaa alue on yleensä hyvin pieni ja debatin toisen osapuolen mustiin alueisiin kuuluu tapauksia, jotka kuuluvat toisen osapuolen valkoisiin alueisiin. Yhteisymmärryksen saavuttaminen on siksi jo lähtökohtaisesti mahdotonta - mikäli tilannetta tarkastellaan pelkästään yksilön näkökulmasta.
Valkoinen alue tarkoittaa minulle seuraavia tapauksia: (1) raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta, (2) äiti olisi lapsen saamisen takia selkeässä kuolemanvaarassa, (3) sikiö on elinkelvoton, (4) lapsi olisi vaikeasti vammainen. Lisäehto on tietysti se, että raskaus on alkuvaiheessa - mikä on alkuvaiheessa, on sitten määrittelykysymys johon vastaamiseen kompetenssini ei riitä.
Tapaukset (3) ja (4) vaikuttavat lähes samoilta ja niin ne itse asiassa ovatkin. Ne on kuitenkin erotettu toisistaan siksi, että useimmat paatuneimmatkin abortinvastustajat hyväksyvät kolmosen (kuten myös ykkösen ja kakkosen), mutta eivät nelosta. Väliin voisi vielä lisätä kolmepuolikkaan, eli tapauksen jossa lapsi syntyisi elävänä mutta kuolisi jonkin perinnöllisen sairauden takia pienenä.
Tiukimmat abortinvastustajat kieltävät abortin kaikissa tapauksissa. Mikäli unohdamme perusteluista yleisimmän eli uskonnollisen vakaumuksen, jäljelle jää vain lääkärin mahdollinen erehdys tapauksissa (2) - (4) ja äidin valehtelu tapauksessa (1). Lääkärin erhe on toki mahdollinen, mutta nykymenetelmillä niin epätodennäköinen, että se käytännössä voidaan sulkea pois.
Jäljelle jää tapaus (4): vaikeasti vammainen. Tällaisessa tapauksessa aborttia vastustavat käyttävät useimmiten kaltevan pinnan argumenttia: jos nyt abortoidaan vakavasti vammaiset sikiöt, ei yhteiskunnassa enää ole vakavasti vammaisia. Tällöin keskivaikeasti vammaiset koetaan vakavasti vammaisiksi ja tällaisia sikiöitä ruvetaan abortoimaan jne. aina siihen asti, kunnes lievä synnynnäinen likinäköisyys on kelvollinen abortin syy. Tämän argumentin esittäjät eivät ota huomioon sitä, että ihmisen ominaisuuksien jakauma ei ole lineaarinen, vaan Gaussin käyrän mukainen. Tällöin vaikeasti vammaisten abortointi poistaa vain jakauman "pitkän hännän". Vähän lievemmin vammaiset muodostavat jakaumasta jo paljon suuremman osan. Ajatusleikki: pisteytetään sikiöt nollasta ylöspäin ja pisteet alle 20 on abortin paikka. Kuvitellaan, että tämä kattaa 2 % tapauksista. Tällöin seuraava 20 pisteen nosto aborttirajassa toisi ei uudet 2 %, vaan peräti 14 % tapauksia. Koska keskinkertaisuuksia on aina enemmän kuin ääripäitä, ei rajan nosto toisi merkittävää hyötyä vaan lisäisi vain aborttien määrää merkittävästi.
Luonnollisesti ongelma olisi rajan vetäminen. Downin oireyhtymää sairastavat sikiöt abortoidaan lähes aina, koska kehitysvamma on vaikea. Sen sijaan esimerkiksi Klinefelterin oireyhtymä onkin kinkkisempi asia; se yleensä laskee älykkyyttä, mutta ei kovin merkittävästi. Toki Klinefelter aiheuttaa muitakin yleensä lieviä ongelmia, mutta esimerkin vuoksi on esiin nostettu älykkyys. Joillekin vanhemmille henkinen jälkeenjääneisyys ei ole merkittävä asia, toisille on. Vastaavasti toiset vanhemmat abortoisivat sikiön, mikäli kyseessä olisi jokin fyysinen vajavaisuus ilman henkistä jälkeenjääneisyyttä, toisille taas fyysinen vika ei olisi merkittävä ongelma. Onneksi omalla kohdalla valintaan ei ole koskaan joutunut, tätä kirjoittaessa kaikki lapset nukkuvat terveinä omissa huoneissaan, kuuluu vain tasainen tuhina.
Musta alue tarkoittaa minulle seuraavia tapauksia: ensinnäkään yksikään valkoisen alueen ehdoista ei täyty. Toiseksi sikiön vanhemmat ovat sitoutuneet - tai päättävät raskauden takia sitoutua - kestävään parisuhteeseen. Toisin sanoen en hyväksy aborttia tilanteessa, jossa on olemassa tai muodostumassa vakiintunut parisuhde, sikiö on terve ja raskaus äidille riskitön.
Vapaan abortin kannattajat toteavat tässä vaiheessa, että vanhemmilla voi olla taloudellisesti vaikea tilanne tai lapsi haittaisi elämää. Ensimmäiseen väittämään totean, että tietääkseni Suomessa ei ole kuoltu nälkään sitten vuoden 1942 ja toiseen, että kasvakaa aikuisiksi.
Harmaa alue sisältää kaikki ne tapaukset, jotka eivät kuulu kumpaankaan edellä olevaan alueeseen. Pitäisikö abortti sallia tilanteessa, jossa äiti on yksinhuoltaja? Entä tilanteessa, jossa vanhempien parisuhteella ei selvästikään ole tulevaisuutta? En tiedä.
Yhteiskunnalliselta kannalta asiaa ovat tarkastelleet esimerkiksi Steven Levitt ja Stephen J. Dubner riemastuttavassa kirjassaan Outoustalous. Siinä he tarkastelevat vapaata aborttia rikollisuuden vähenemisen syynä.
Yhdysvalloissa vapaa abortti sallittiin vuonna 1973 korkeimman oikeuden annettua päätöksensä jutussa Roe vastaan Wade. Kirjassa todetaan, että abortin tultua sallituksi siihen turvautuivat eniten naiset, jotka olivat ainakin yhtä kolmesta: (A) yksinhuoltajia, (B) köyhiä, (C) teini-ikäisiä. Toisin sanoen sellaiset tapaukset, joiden synnyttämillä lapsilla on kiistaton yliedustus rikollisten joukossa. Vakuuttava perustelu sille, että rikollisuuden väheneminen 90-luvun alussa aiheutui abortin sallimisesta. Suuri osa potentiaalisista rikollisista oli abortoitu parikymmentä vuotta aiemmin.
Tähän esimerkkiin vedoten voisi ryhtyä vapaan abortin kannattajaksi. Maissa, joissa aborttilainsäädäntö on edes suurin piirtein vapaamielinen, valtaosa aborteista tehdään sosiaalisista syistä, ei suinkaan syistä jotka on edellä lueteltu valkoisessa alueessa numeroin (1) - (4). Niin myös Suomessa, jossa aborteista tehdään sosiaalisin syin yli 90 %.
Toisaalta tulee ottaa huomioon abortin psyykkinen vaikutus vanhempiin, yleensä äitiin (potentiaalinen isä on usein häipynyt kuvioista). Lyhyellä tähtäimellä vapaa aborttioikeus on yksilön kannalta hyvä ratkaisu, pitkällä tähtäimellä huono. Raskauden ilmenemishetkellä on helppo ratkaisu hankkiutua ei-toivotusta lapsesta eroon. Myöhemmin useimmat tajuavat abortin julmuuden. Erinomaisena esimerkkinä on itse Jane Roe, jonka oikeusjutussa ratkaisu annettiin. Roe, oikealta nimeltään Norma McCorvey (Roe oli intimiteettisyistä julkisuudessa käytetty salanimi) kääntyi myöhemmällä iällään abortin tiukaksi vastustajaksi.
Näin siis yksilön kannalta. Entä yhteiskunta? Kiistaton tosiasia on, että abortin salliva yhteiskunta on julmempi. Mikäli yhteiskunta kieltää abortin, se on - tai ainakin sen pitäisi olla - signaali siitä, että se välittää jokaisesta jäsenestään. Lyhyellä tähtäimellä abortin salliminen on siis huono ratkaisu yhteiskunnalle.
Pitkällä tähtäimellä tilannetta voi parhaiten tarkastella esimerkillä. Olkoon meillä maat X ja Y, jotka ovat muuten samanlaisia, mutta X:ssä abortti on sallittu vain poikkeustapauksissa (valkoinen alue), kun taas Y:ssä on vapaa aborttioikeus. Lyhyellä tähtäimellä X on parempi yhteiskunta. Pitkällä tähtäimellä on todennäköistä, että Y:ssä käy kuten USA:ssa; rikollisuus laskee. Samalla väestön rakenne muuttuu suurella todennäköisyydellä älykkäämpään ja perhekeskeisempään suuntaan. Tästä taas on varmasti se seuraus, että Y ajaa aborttikieltovaltion X ohi kehityksen kaikilla mittareilla. On siis todennäköistä, että vapaa aborttioikeus on yhteiskunnalle pitkällä tähtäimellä hyväksi.
(Sivuhuomautuksena mainittakoon, että lyhyt ja pitkä tähtäin ovat yksilön ja yhteiskunnan kannalta eri mittaisia. Yksilön näkökulmasta lyhyen ja pitkän tähtäimen raja kulkee jossain vuoden ja vuosikymmenen välissä. Yhteiskunnan kannalta raja kulkee jossain vuosikymmenen ja vuosisadan välissä.)
Mitä siis pitäisi tehdä? Sallia abortti vai kieltää se? En minä vain tiedä. Ainoat asiat, joihin olen valmis vetämään linjan, ovat edellä luettelemani valkoiset ja mustat alueet. Harmaata aluetta sopii pohtia seuraavalta pohjalta:
Yksilön kannalta vapaa aborttioikeus on lyhyellä tähtäimellä hyväksi ja pitkällä tähtäimellä haitaksi.
Yhteiskunnan kannalta vapaa aborttioikeus on lyhyellä tähtäimellä haitaksi ja pitkällä tähtäimellä hyväksi.
Suomessa on vapaa abortti. Sen sallimisessa on mitä luultavimmin enemmänkin ajateltu yksilön kuin yhteiskunnan etua. Toisin sanoen päätös on tehty yksilön lyhyen tähtäimen edun saavuttamiseksi. Sivuvaikutuksena on yhteiskunnan hyöty pitkällä tähtäimellä. On kuitenkin kysyttävä, onko yksilön vaikean tilanteen helpottaminen kannatettavaa, jos se on hänelle pitkällä tähtäimellä haitallista. Samaten, onko meillä oikeus hyväksyä yhteiskuntaan kovat arvot, mikäli tämän valinnan tekeminen tuottaa jälkipolville paremman yhteiskunnan?
Onko Ylen toimittaja narsisti?
13 tuntia sitten
6 kommenttia:
Mielenkiintoista pohdintaa. Omasta mielestäni abortti on murha, mutta minäpä kannatan myös kuolemantuomiota. On vaan tilanteita, joissa yhdessä hetkessä joku ratkaisu on hyvä ja toisessa hetkessä ei ole. Joskus eroa ei huomata kuin jälkikäteen, ja on hyväksyttävä, että niin tapahtuu.
Käytännössä abortti rinnastuu sotaan, jossa intomielisinkin pasifisti voi joutua tappamaan toisia. Sellaisen kieltäminen on toki ylevämielistä, mutta se ei tunnusta inhimillisen elämän kaikkia puolia. Ihminen pystyy tappamaan, mutta vain kaikkein paatunein idiootti ei saa siitä traumoja mieleensä.
Huvittavaa sinänsä, mutta mikäli persujen gallupkannatus olisi ollut viimeisen puolen vuoden ajan haarukassa 4,7% - 5,6 %, niin montakohan palstamillimetriä olis asialle uhrattu?
Mitä tulee itte asiaan, niin totean että emmää tiedä. En osaa sanoa. Ottiatuota. Jyrkkä ehkä.
Pitkällä tähtäimellä on todennäköistä, että Y:ssä käy kuten USA:ssa; rikollisuus laskee. Samalla väestön rakenne muuttuu suurella todennäköisyydellä älykkäämpään ja perhekeskeisempään suuntaan.
Todennäköisyys on laskettu päin mäntyä, koska siinä on unohdettu kokonaan se vanha latteus tilaisuudesta ja varkaista. Sallimalla abortti syyhyn katsomatta niiden määrä yhteiskunnassa maksimoidaan ja samalla ihmisten suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen muuttuu hedonistisemmaksi.
Mitä tuohon toimintatapojen periytymiseen tulee, niin ne, jotka tänä päivänä tekevät abortteja, ovat niiden vanhempien lapsia, jotka eivät tehneet. Urbanisoitunut ja pirstoutunut yhteiskunta, jossa sukulaissuhteet ovat löyhät etäisyys- ym. syistä, ei perheen paine pysyä ruodussa ole useinkaan erityisen kova. Houkutus mennä siitä mistä aita on matalin puolestaan on koko ajan läsnä.
Minä vastustan aborttia kaikissa tapauksissa, mutta ymmärrän sen kyllä ja tunnen myötätuntoa sen valitsevia kohtaan vaikkapa valkoisen alueen edustajia kohtaan - heillä ei ole "reiluja" vaihtoehtoja, mutta en usko abortin olevan niistä vähiten huono. En sitten tiedä olisiko minulla voimia käytännössä toimia tämän moraalin mukaan jos valkoinen paikka tulisi kohdalle; voi olla ettei olisi.
Kuitenkin on yhteiskunnallisesti helpointa pitää aborttioikeus täysin vapaana.
Se on pienimmän riesan tie.
Kumis: kommentissasi on pitkälti sama ajatus kuin omassa elämänfilosofiassani. Päätös on tehtävä niillä tiedoilla, mitkä on. Jos se jälkeenpäin osoittautuu vääräksi, niin minkäs sille mahtaa.
Ykä: Hiton paljon vähemmän. Täytyy kyllä myöntää, että tämä viime viikko yllätti minut voimallaan, löysivät persuista enemmän haukuttavaa kuin osasin odottaa. Odotin kätkätystä ja sitten viimeisen päivän pommia, saas nähdä mitä huomisen lehdessä lukee.
Tuplis: Duoda duoda, uskoisinpa että olemme itse asiassa samalla kannalla, asiaa ei vain tullut ilmaistua riittävän täsmällisesti. En missään nimessä tarkoittanut, että "yhteiskunnan paremmaksi muuttuminen" olisi lineaarista tai edes voimakasta korrelaatioltaan, vaan sitä että muutos olisi hyvin hidas. Yritänpä uudelleen:
1) Yhteiskunta Y, jossa abortti on sallittu, on varmasti seksuaalimoraaliltaan löyhempi ja monelta muultakin kohdalta huonompi kuin yhteiskunta X, jossa abortti on kielletty.
2) Annetaan näiden yhteiskuntien toimia vaikka sata vuotta ceteris paribus. Sen jälkeen toisen yhteiskunnan aborttilainsäädäntö muutetaan toisen pysyessä ennallaan.
3) Odotetaan 20 vuotta. Lopputulos on se, että yhteiskunnassa Y menee paremmin kuin yhteiskunnassa X riippumatta siitä, kumman yhteiskunnan lainsäädäntöä muutettiin.
4) Tämä johtuu siitä, että yhteiskunnassa Y geenipoolista on poistettu todennäköisemmin yhteiskunnallista levottomuutta aiheuttavia yksilöitä. Tämän kiistäminen on samalla evoluution kiistämistä. Muutos on hidas enkä ole varma riittääkö edes 100 vuotta havaittavan vaikutuksen saamiseen, mutta se on olemassa.
Viimeinen lauseesi on hatunnoston arvoinen. On helppoa tuomita ja moralisoida, jos ei itse ole koskaan joutunut siihen tilanteeseen. Minulla on ollut tapana sanoa alaiselle, joka on korvat punaisena tullut selittämään tekemäänsä ohjeiden vastaista päätöstä, että sinä olit etulinjassa, en minä, ja teit päätöksen muuttuneessa tilanteessa parhaan tietosi ja ymmärryksesi mukaan ja se siitä. En onneksi ole joutunut abortin kohdalla "valkoisen alueen" tilanteeseen. Vaikka etukäteen oli sovittu, että vaikka mikä tahansa älylliseen taantumaan johtava kromosomivika tai liikuntakyvyttömyys johtavat aborttiin, en voi sanoa etteikö olisi tullut tosipaikassa pupu pöksyyn.
tuleeko vaaleissaki se ongelmaksi, että ihmisten ei pitäs riidellä vaan asioitten...
Lähetä kommentti