Tuntematon bloggaaja

Ote joskus parinkymmenen vuoden kuluttua ilmestyvästä hävitystä Mokutussodasta kertovasta romaanista Tuntematon bloggaaja.

(Kiitos Yrjöperskeleelle ideasta ja kannustuksesta sekä alkuperäisteokselle.)


Rokka sulki kannettavansa, nappasi muistitikun mukaansa ja sanoi:
- No nii, poika. Tule! Issäis opettaa siut bloggaamaa.
- Mitä aiheita?
- Siel on kyl.
He marssivat nettikahvilaan, ja Rokka kuljetti Hauhian pimeään nurkkaukseen, jossa oli kukon kuvalla varustettu ovi.
- Täss on käymälä.
- Onko noi Hesareita?
- On. Erkko meil laitteloo käymäläpaperinkii.
Rokka näytti uutista, jossa perussuomalaisten kannattajia kehotettiin muistamaan, että Soinia saa äänestää vain Uudellamaalla ja siirtymään muiden puolueiden kannattajiksi.
- Näät sie mitä täs lehes sanotaa? Tämmöne jos kellä on mukana ku joutuu mokuttajien kynsii ni sille taataa hyvä kohtelu. Jot piä sit mielessäis. Ota mukkaa ko lähet.
Sitten he aloittivat surffauksen.
- Tuos on toisen netsin blogi. Sitä ei päivitetä ko harvoi. Nää täs on Hommafoorumin keskustelupalstoi. Tuol on heiän mode. Hei, näkkyyk mittää?
Halla-ahoa lukeva moderaattori tarkisti uusimmat viestit ja vastasi:
- Ei näy.

Rokka selitti Hauhialle:
- Älä sie luve moderoides vaik tuo Ukkola lukkoo. Ei tartte rasistihäirikön kommentin olla ku hetki liikaa näkyvil, ni Hommawatch iskee. Ja nyt. Paina häntäis päähä ast tämä: älä millokaa kirjota omal nimel. Melkein kaik tuomion saaneet tääl on sellasii, jotka on pistäneet omal nimellää asiaa väärää paikkaa. Nimimerkil senko kommentoit.
- Juu juu.
- Juu juu. Et sie huomaa jot hää justii paino ilmiantoo.
Rokka klikkasi Hauhian ulos keskustelupalstalta.
- Mie en lase leikkii. Joka sana on asjaa täys. Kukaties hää jo sulle syytettä kirjottel. Kesäiltaha tää on mut älä käy uneksimmaa. Kukkahattutäti hää on näät sellane jot ei ihhaile maisemii. Eikä hää kuule piä päivitystaukoi. Onk siul Bloggerin tunnukset?
- Kyllä. Mut en tiiä mistä kirjottais.
- Mie neuvon kyl. Oikotiedost ja Uutisvirrast saat moneks viikoks aiheita. Kuule mitä hää haastaa!

"Perussuomalaiset. Syrjäyttäkää rasistiset johtajanne ja tulkaa tänne. Mekin keskustelemme teidän esiin nostamistanne asioista."
Ääni tuli presidentinlinnan suunnasta ärrää sortaen.
- Rasistit on aikoja sitten syrjäytetty. Nyt on fasistit menossa, ilmestyi bloggeriin Vanhalan teksti.
"Perussuomalaiset! Tulkaa hakemaan valtaa!"
- Tu sinä hakeen vallalles kansan tuki! khihihi.
- Tuota hää hitto tekköö yleaikaa.

Rokka oli puoliksi vihainen, vaikka häntä huvittikin Vanhalan iankaikkinen härnäily. Ukkolakin hymyili ja kommentoi blogiinsa:
- Se on keksinyt uuden twittauksenkin. Pari viestiä harvaan ja sitten kolme peräkkäin. Tap .. tap .. tap tap tap. Ja sieltä vastataan. Tietysti toinen samanlainen honkkeli.

"Soinin rasistiset joukot ovat menettäneet suunnattomasti uskottavuutta ja erilaatuista mainetta. Suomen työläiset! Te joudutte raatamaan tolkuttomasti, ellemme me tuo maahanmuuttajia paikkamaan tulevaa työvoimapulaa!"
- Niin, ja työtä riittää niiden kaikkien elatuksen maksamisessa!
Papapapapapapapapa.
Koko netti kaatui ja Hauhia boottasi koneen.
- Joutuikohan se syytteeseen? kysyi hän hätäisenä.
- Kukkahattutäti mokutus, hutoi mokutus, khihihi.
- Siin kuulit. Männään myö bloggaamaan vuorostamme.

Vanhala katseli ruudulta mamukriitikkoblogia. Nimimerkki oli tehty äidin tyttönimestä ja kumminkaiman sananmuunnoksesta. Valtakunnansyyttäjän aiheuttamien tappioiden takia miehiä oli neuvottu olemaan kirjoittamatta omalla nimellä. Sen lisäksi oli annettu ohje kiertää anonyymipalvelinten kautta, mutta perimätapojen mukaisesti ne oli "kokeilumielessä" hakkeroitu reikiä täyteen ja jätetty käyttämättömiksi.
- Älä hitto huutele! kirjoitti Rokka, kun he olivat avanneet Vanhalan blogin.
- Niin mutta naapuri sen alotti, khihi.
- Hää voip viel sen lopettaakii. Mäne hitoil! Mitä sie tiet Sitemeetteril?
- Viilasin blogiin seurannan. Meinaan, se on aika lystiä seurata mistä osoitteesta tulee eniten meteliä pitäviä kommentteja.
Vanhala kirjautui ulos ja naureskeli mennessään. Erikoisesti häntä huvitti tuleva työvoimapula ja hihitellen hän mielessään sommitteli lausetta:
- Nettinatsien mustat joukot estävät kansakuntamme voimavarautumisen maahanmuuttajatyövoimalla.

Rokka selasi bloginsa suosikkilistan läpi ja käski sen jälkeen Hauhian valita mielenkiintoisimmat.
- Silviisii katsele aina! Käräjäoikeuden kieltämiä on neljätoist. Paina niihen osoitteet mieleheis jot muistat. Jos linkkaat jottai niin et sekota laillista juttua laittomii.
- Koska ne on kielletty?
- Viime syksyn jo. Ei ne sillo ollu noil sivuil. Ei siel oo ennää entisil osotteil muut ko polliittisest korrektei juttui sisäs. Näät sie nuo blogit vihervasemmisto sivuil? Sielt hyö tähtäilööt. Jos siul on tuurii ni voit nähhä mokutuksii joskus. Miun tekköö miel laittaa heiät seurantaa ja ruveta tosissai metsästämmää. Alusha mie kommentoinkii mut sit ku mie alotin tuon oman blogin ni en oo ehtint. Mie koitan eukol vähä turva-appuu. Hää ko näät assuu opiskelukämpäs mamulähiös. Älä sie ala viel vähhii aikoihi kommentoimaa! Siin pittää olla tarkkan. Sillo näät nousoo omakii pää.

Rokka opasti ja neuvoi koko kahden tunnin ajan.
- Jos mokuttaavat nii veä täst uus aihe. Se männöö suoraa Hommafoorumil. Ja millo nii sattuu ni älä hättäänny. Kirjota rauhas ja tarkkaa. Het alkuu ko saat joitakii arkumenttei nurin ni jo alkaa hiljetä toisiin vauhti.

...

Hauhia surffaili netissä. Hän näki sivujen piirtyvän kirkkaalle näytölle. Kaikki näytti nukuttavan hiljaiselta ja rauhalliselta. Kaukaa Vihreästä Langasta kuuluva vaimea valkoisen heteromiehen syyllistäminenkään ei tuntunut rikkovan netin uneliasta rauhaa. Risahtamaton hiljaisuus vallitsi. Netin piraattisivustoille kopioidut kielletyt kirjoituksetkin tuntuivat ammoin sitten jäykistyneen paikoilleen sulaakseen tähän yhteiseen liikkumattomuuteen.

Aikansa katseltuaan Hauhia avasi tekstinkäsittelyn ja antoi sormiensa liikkua näppäimistöllä. Jonkin verran hän tunsi syyllisyyttä sen johdosta, mutta koki tehdä sen mitättömäksi tarkistamalla uusimmat päivitykset aina kun oli pari kolme sanaa kirjoittanut.

...

Hauhia katsahti ruudulle ja äännähti. Eräälle sivustolle oli ilmestynyt teksti, jonka mukaan islam oli suvaitsevainen rauhanuskonto ja Suomen olisi siksi hyväksyttävä sharia-tuomioistuimet ja kiellettävä kahviloista munkkipossut. Kukaan ei ollut vielä kommentoinut. Hauhia muotoili äkkiä vastineen hokien tekoaan puolustellen.
- En minä sitä lähetä, mutta varalle.
Hän katsoi uudestaan. Väittämä oli yhä siellä. Jonkun aikaa nuorukaisen mielessä riiteli kiihkeä metsästyshalu ja pelko tottelemattomuudesta. Sitten hän avasi bloggauspalvelun ja valitsi tunnuksen luomisen:
- Äkkiä vaan... ei se ehdi... kirjaudun väärällä nimellä... ei sitä tuolta asti voi paljastaa...
Hän kirjasi nimimerkikseen HowHeA, klikkasi äskeisen sivuston esiin ja kädet kiihkosta vapisten lähetti kommenttinsa. Hän ehti tajuta nettiyhteyden katkeamisen, silmissä leimahti kipunoita, ja kone humahti kaatuessaan virushyökkäyksen voimasta.

...

- Kyllä siellä jotakin on, kirjoitti Koskela ja aavisti pahaa. Netsiblogissa vastaantulleen kommentin sävy kertoi heti kaiken. Se oli hieman apea ja totinen, vaikka totesikin karkeaan sävyyn:
- Pankaahan uusi blogittaja ja pyyhkikää vanha muonavahvuudesta.
- Valtionsyyttäjäkö?
- Niin. Tunnuksen se oli laatinut. Kommentoinut oli, mutta admin oli poistanut sen heti. Siellä näkyi mokutus, mutta se oli niin törkeän provosoiva, ettei se varmaan ollut kuin trolli. Silloin juuri pamahti syyte ja minä arvasin että nyt se oli alkanut kirjoittelemaan jäljitettävällä tunnuksella ja menin sinne. Minä otin teille kuvakaappauksen.
- Voi tuo hiton nulikka minkä tek. Ja mie neljä tuntii hänel just sitä selitin. Jos vappaall jalal viel ois ni nyt mie antasin bännii parraillaa.