Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


maanantai 15. marraskuuta 2010

Kuinka hankkia tyttöystävä?

Väestöliiton Poikien Puhelimen tarkoitus on auttaa teinipoikia heidän ongelmissaan. Niitä tunnetusti riittää ja vuosittaiset 22 000 puhelua lienevät vain jäävuoren huippu. Kaikki pojat tuskin ovat palvelusta kuulleet ja siitä tietävistäkään harvat uskaltavat soittaa.

Suurin osa puheluista koskee - rumpusoolo - seksiä ja seurustelua. Niinpä Väestöliitto on listannut muutamia ohjeita tavoista, joilla poika voisi tyttöystävän saada:
1. Lähde harrastuksiin, joissa on tyttöjä. Tanssi on kova juttu.
2. Mene juttelemaan tytöille.
3. Ole ystävällinen ja kohtelias.
4. Tytöt eivät tykkää, jos puhut vain itsestäsi tai vaadit tyttöä muuttumaan tahtosi mukaisesti.
5. Pysy omana itsenäsi. Seurustelusuhteessa kumpikin joustaa ja tekee kompromisseja.
6. Muista, että täydellistä tyttöä ei ole. Itsekään et ole täydellinen.


Kaksi ensimmäistä ohjetta ovat hyviä, kaksi seuraavaa oikein ymmärrettyinä kohtuullisia, viides täyttä paskaa ja kuudes mitäänsanomaton. Ammattimies Henry Laasanen on kommentoinut ohjeita ansiokkaasti, joten ei niistä sen enempää.

Kaikessa toiminnassa ensiarvoisen tärkeää on tosiasioiden tunnustaminen ja tilannekartoitus. Vasta sitten voi lähteä laatimaan suunnitelmaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensin neljä oleellista kysymystä.

1. Kuka sinä olet?
Jos luet tätä tekstiä ratkaistaksesi otsikon kysymyksen, olet lukiota käyvä nörttipoika. Peruskoululaisen tai lyhyen matikan opiskelijan kärsivällisyys tekstin lukemiseen loppui viimeistään kolmannen kappaleen kohdalla. Koska olet nörtti, harrastat tietokonepelejä/ohjelmointia, luultavasti onneksi jotain muutakin. Sinulla ei ole koskaan ollut tyttistä ja luulet virheellisesti, että kaikki muut ovat jo päässeet poikuudestaan.

2. Mitä sinä haluat?
Pillua. Nimenomaan yhdeltä tietyltä tytöltä - ehkä tiedät jo keneltä, ehkä et. Oleellista kuitenkin on, että et halua pelkästään karvalompsaa, vaan ihan oikeasti tyttöystävän. Et ole niitä poikia, jotka käyttäisivät kerran ja sitten kierrätykseen. Olet halukas sitoutumaan ja etsit sielunkumppania, toivot että löytämäsi tyttö olisi se jonka vieressä aikanaan pusket nurmea hautuumaalla.

3. Millaisena tytöt sinut näkevät?
Huonoja uutisia. Tytöt ovat poikien arvioinnissa inhorealisteja. He näkevät sinut sellaisena kuin olet eli epävarmana finninaamanörttinä. Tytön tarvehierarkiassa olet jossain kuivuneen purkkaklöntin ja katkenneen hiuslenkin välimaastossa. Tilannettasi pahentaa se, että käytökselläsi teet tytöille selväksi että haluat sitoutua. Se taas pilaa mahdollisuutesi kokonaan, koska et ole sellainen poika johon tytöt haluaisivat sitoutua. Laadukkaat tytöt haluavat korkealle arvostetun poikaystävän, eivät sinua. Irtopimpsaa saattaisi jopa irrota, mutta ei sitoutumista.

4. Mitä tytöt haluavat?
Sopivaa poikaystävää. Tytöt voivat valita poikaystävänsä kahdella tavalla: typerästi ja fiksusti. Ikävä uutinen sinun kannaltasi on se, että kumpikaan näistä menetelmistä ei tuota tulokseksi sinua.
Jos tyttö noudattaa typerää menetelmää, hän toimii vuosimiljoonien aikana kehittyneiden vaistojensa varassa. Tällöin hän valitsee lauman kovimman karjun, sen jota muut pelkäävät. Tämä oli joskus luolamiesaikoina järkevääkin. Nykyään muut pelkäävät sitä, joka ei noudata yhteisiä sääntöjä, mikä taas ei järjestäytyneessä yhteiskunnassa ole kyseisen yksilön kannalta pitkällä tähtäimellä hyvä valinta.
Jos taas tyttö noudattaa fiksua menetelmää, hän on kyennyt nousemaan biologiansa yläpuolelle. Tällöin hän haluaa poikaystävän, jolla on tarjota tytölle resursseja - eli jo työmaailmaan ehtineen muutamaa vuotta vanhemman miehen tai ainakin opiskelijan.
Kummassakaan tapauksessa valinta ei kohdistu sinuun. Sinä olet se nörtti, joka pelkää mopopoikia. Ja koska et ole valinnut vanhempiasi oikein, sinulla ei ole käytettävissäsi lihavaa pankkitiliä.

Tilanteesi on siis surkea. Älä kuitenkaan rupea etsimään komerosta köyttä ja vaseliinia, koska yksi tekijä toimii sinun puolestasi. Aika. Tilanne muuttuu koko ajan kannaltasi otollisempaan suuntaan. Et juuri nyt pysty saamaan sitä mitä haluat, mutta joskus pystyt. Tällä hetkellä kyse on siitä, miten pystyt nopeuttamaan tätä prosessia ja tuottamaan siitä parhaan mahdollisen lopputuloksen. Tässä on se, mitä nyt n-vuotias Jaska haluaisi aikakoneen keksittyään kertoa 15-vuotiaalle Jaskalle. Eli se sama, minkä Jaskan pojat saavat kuulla sopivassa iässä.

1. Harjoittelu
Tarkastele niitä lukiosi tyttöjä, joiden nimen tiedät. Ota kynä ja paperia ja arvioi heitä. Koska luultavasti tunnet suurimman osan vain ulkonäöltä, niin se onkin useimmissa tapauksissa ainoa arvioitava asia, toki muitakin tietoja voit käyttää jos sinulla niitä on. Jaa tytöt arviosi perusteella kolmeen ryhmään: niihin, joiden kanssa voisit seurustella ja niihin, joiden kanssa et voisi seurustella. Hetkinen. Siinähän oli vasta kaksi ryhmää. Aivan. Pointti onkin siinä, että suurimman osan tytöistä pystyit varmasti sijoittamaan jompaankumpaan kategoriaan sekunnin murto-osassa. Kolmannen kategorian - välikategorian - muodostavat ne tytöt, joiden sijoittamista jouduit edes hetken verran miettimään. Tämä välikategoria on kaikkein vaarallisin. Pysy loitolla heistä. Älä ole missään tekemisissä heidän kanssaan, jos vain mahdollista.
Aluksi sinun kannattaa pysyä loitolla myös ykköskategorian tytöistä. Jos tapahtuu sellainen ihme, että joku heistä tulee puhumaan sinulle, niin anna mennä vaan ja toivo parasta. Mutta älä itse aloita. Älä ainakaan mene vonkaamaan. Olet luultavasti niin paska (ja ehkä jokin muukin) jäykkänä, ettet onnistu muuta kuin nolaamaan itsesi. Muistan oikein hyvin, miltä tuntui ensimmäisen kerran lähteä iskemään tyttöä. En ollut koskaan pelännyt yhtä paljon ja minua oli sentään puukollakin uhattu. Lopputulos oli odotettu, kaikki meni päin vittua paitsi munat. Yksinkertaisesti, sinä et osaa.
Ota kontaktia kakkoskategorian tyttöihin. He ovat sinulle vaarattomia, koska et voi retkahtaa pissikseen (tyhjäpäät) tai virtahepoon (perseessä pitäisi olla ylileveän kuljetuksen varoituskyltti). Heidän kanssaan juttelu avaa sinulle naisten maailmaa. Pissikset voivat opettaa sinulle, että naisen elämä pyörii suureksi osaksi hänen ulkonäkönsä ympärillä eivätkä he ole sellaisia moraalisia enkeleitä kuin kuvittelet. Virtahevot taas ovat henkiseltä tasoltaan samantapaisia kuin ne tytöt, joita sinä oikeasti haluaisit (paitsi tietysti pissisvirtahevot). Muista kuitenkin, että et kysele heiltä neuvoja miten tyttöjä pitäisi lähestyä - naiset eivät siitä ymmärrä mitään. Naisten antamien neuvojen avulla voi ainoastaan karsia pois tapoja, joita ei ainakaan pidä noudattaa.
Pari käytännön vinkkiä. Seuraavan kurssin alkaessa mene istumaan jonkun kakkoskategorian tytön lähelle. Kysy tunnin päätyttyä häneltä, mitä tuli kotitehtäväksi. Tai nähtyäsi apulaisrehtorin poistuvan talosta mene aulassa istuvan tytön luo ja kysy, onko apulaisrehtoria näkynyt, sinulla olisi hänelle asiaa (pitää varmistaa, ettei kysytty henkilö ole paikalla, koska eihän sinulla tietenkään oikeasti ole hänen kanssaan mitään tekemistä). Eli tee tikusta asiaa. Seuraavan kerran teet sen jo luontevammin saman tytön kanssa, pääset juttelemaan ja vähitellen kaveeraamaan, jolloin opit miten lähestyä ja miten tytöt toimivat. Sitten toista temppu jonkun toisen tytön kanssa. Pidä kuitenkin peli reiluna äläkä missään nimessä anna kakkoskategorian tyttöjen ymmärtää, että olisit kiinnostunut heistä seurustelumielessä. Muutaman kerran jälkeen olet saanut itsevarmuutta ja saatat olla jo henkisesti valmis saamaan pakit "siltä oikealta" ykköskategorian tytöltä. Huikealla tuurilla saatat jopa onnistua, koska hän ovat huomanneet joidenkin tyttöjen hyväksyneen sinut keskustelukumppaniksi ja olet siksi päässyt osittain irti nynnyn maineestasi.
Älä koskaan tee edellä mainittua harjoittelua välikategorian tyttöjen kanssa. Saatat nimittäin todella päästä juttuun heidän kanssaan. He taas eivät ole niin haluttuja kuin ykköskategorian tytöt ja saattavat jopa kiinnostua sinusta. Ja riski on siinä, että sinäkin kiinnostut kyseisestä tytöstä. Se on virhe. Siitä yksinkertaisesta syystä, että kyseinen tyttö ei tulevaisuudessa ole sinun arvoisesi. Hänen markkina-arvonsa laskee, kuten naisilla aina, sinun taas nousee rakettimaisesti muutaman vuoden kuluttua ja siinä sinä sitten olet alempitasoisen tyttöystävän/vaimon kanssa. Ennuste liiton kestolle ei ole hyvä.

2. Kaveriarvostus
Tytöt ovat uskomattoman taitavia arviomaan poikia suhteessa toisiin poikiin. Vaistonvaraisesti he ovat kiinnostuneita pojista, joita toiset pojat arvostavat. Näitä arvostettuja poikia sanotaan alfamiehiksi. Sinä et ole sellainen. Vielä. Mutta olet varmasti huomannut, että toiset pojat tulevat jo joskus kysymään sinulta neuvoja hankalien aineiden tehtävissä. Se on alku. Ei sellainen alku, jota tytöt erityisemmin arvostaisivat mutta tyhjää parempi. Yritä hankkia jokin sellainen taito, jota muut pojat sinulta kadehtivat ja jota tytöt kunnioittavat. Niin typerältä ja pelottavalta kuin se sinusta kuulostaakin, käypä salaa tanssikurssilla ennen vanhojen tansseihin valmistautumista. Tai jos et uskalla, pyydä isosiskoasi tai äitiäsi opettamaan. Ällöttävää, mutta muista, että sodankäynnissä on kyllä sääntönsä, kun taas rakkaudessa kaikki on luvallista. Arvosi nousee huikeasti, kun liikuntatunnin ensimmäisellä harjoituskerralla tytöt huomaavat sinun osaavan ja pojat katsovat sinusta mallia.

3. Tyttöjen haluttavuus
Kun katsot ikäisiäsi ykköskategorian tyttöjä, huomaat että he seurustelevat joko lukiopoikien kingien tai vanhempien opiskelijapoikien kanssa. Normaali nörttipoika ei taas seurustele kenenkään kanssa ja jos seurustelee, ei ainakaan haluttavimpien tyttöjen tai vanhempien opiskelijatyttöjen kanssa.
Johtopäätös: ikäisistäsi laatutytöistä kilpailee kolminkertainen määrä poikia, joista sinä olet alimmassa kategoriassa. Mahdollisuutesi onnistua ovat vain marginaalisesti paremmat kuin lumipallolla helvetissä.
Sinun on hyväksyttävä se tosiasia, että olet luuseri.
Voit tietysti yrittää päästä kingipojaksi. Se on periaatteessa mahdollista, joskin vaikeaa. Sinulla ei ole siihen tarvittavaa itseluottamusta ja kestää ikuisuuden oppia, että sitä ei tarvitakaan. Riittää että muut luulevat että sinulla on se. Tyttöjen arvostuksen hankkiminen edellyttää runsaasti harjoittelua, jota käsiteltiin kohdassa 1 ja poikien arvostuksen hankkiminen jotain erityistaitoa, josta lisätietoa kohdassa 2.
Koska tämä strategia ei luultavasti sinulta onnistu, on odotettava. Kohdat 4-6 kertovat, kuinka lyhennät tätä toivottoman pitkältä tuntuvaa aikaa.

4. Fyysinen kunto
Huonot uutiset: olet kapeaharteinen tai ylipainoinen nörtti. Hyvät uutiset: olet vielä nuori ja sinun on vielä helppoa tehdä asialle jotakin, koska elimistösi on vielä kehittymässä ja reagoi nopeasti. Ryhdy lenkkeilemään, se on kaikkein tehokkainta. Lainaa kirjastosta jokin aloittelevalle juoksijalle tarkoitettu opas ja tee kuten käsketään. Kuntosalillakin voi käydä, mutta usean vuoden tähtäimellä ajatellen kestävyysharjoittelu on tärkeintä. Nuorena kropan saa helposti hoikaksi, lihaksia pystyy rakentamaan vanhempanakin.
Tällä hetkellä ikätoverisi ovat fyysisen olemuksensa huipulla ilman että tarvitsee tehdä mitään. Odota 5-10 vuotta ja työskentele. Itse havaitsin luokkakokouksen saunassa, että olen jätkistä ainoa jolle mahtuu ylioppilaspuvusta päälle muutakin kuin solmio. Kun pidät itsestäsi huolta, niin vuosien varrella markkina-arvosi nousee kohisten.
Kolmenkympin paremmalla puolella pääset sitten kostamaan. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun ikäisesi naiset katsovat sinua ajatellen, miksi hitossa oman miehen pitää olla kaljamahainen pätkätyöläinen eikä kaltaisesi hyvätuloinen treenattu uros. Aina tällaisen katseen huomatessasi voit ajatella: mitäs et huolinut minua aikoinaan. Nyt et enää kelpaa.

5. Opiskelu
Neljä viidestä nörtistä valmistuu muutaman vuoden kuluttua diplomi-insinööriksi, lääkäriksi, kemistiksi tms. Opiskeluaikana mahdollisuutesi kolminkertaistuvat. Lukioaikana kilpailit lukiotytöistä, joista kilpaili kaksi muutakin ryhmää. Nyt voit jatkaa lukiotytöistä kilpailua. Lisäksi potentiaaliseen saalisryhmääsi kuuluvat myös opiskelijatytöt, joista kilpailemassa on kaltaistesi ohella vain yksi ryhmä, jo valmistuneet. Kun sitten saat paperit yliopistolta, markkinointialueesi kolminkertaistuu taas, koska silloin saalisryhmääsi kuuluvat myös jo valmistuneet naiset, joiden biologinen kello tikittää. Eivätkä he huoli ketään muita kuin tasoisiaan miehiä.

6. Epäonnistumisten varalta
Suomen jalkapallomaajoukkue on takuulla parempi kuin Maarianhaminan IFK. Silti MIFK voittaa kauden aikana enemmän pelejä kuin Suomi. Siksi että MIFK pelaa enemmän. Muista tämä. Maailmaa ei kaada yksi epäonnistunut iskuyritys. Ei edes kymmenen. Sata saattaa jo olla lähellä.
Ajattelet tietysti, että juuri se tyttö oli ainoa, jonka halusit. Hevonpaskaa. Olet hyvä matematiikassa, laskepa itse. Sata vuotta sitten isoisoisäsi näki elämänsä aikana tyttöjä vain kylän, parhaimmillaan pitäjän alueelta. Ehkä viitisenkymmentä sopivanikäistä. Silti yksi niistä natsasi, sinä olet siitä elävä todiste. Sinä kohtaat elämäsi aikana satakertaisen määrän sopivanikäisiä tyttöjä. Jos muka viidestätuhannesta vain yksi ainoa on oikea, niin isoisoisälläsi sen ainoan mahdollisen kohtaamistodennäköisyys olisi ollut yksi prosentti. Ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon pikavauhtia. Kun menee pieleen, nuole haavasi ja uutta putkeen.
Epäonnistumisten hetkillä sinun on muistettava, että muutaman vuoden päästä olet kovaa valuuttaa pariutumismarkkinoilla. Vaikka masentaa, jatka opiskelua ja kuntoilua. Olet taas yhtä kokemusta viisaampi. Kymmenen vuoden kuluttua voit katsoa sinulle nyt pakit antanutta tyttöä ja todeta, että tuo ei enää minulle kelpaisi.
Opiskeluaika on sinulle kokemuksen hakua ja tulevaisuuden rakentamista. Et sinä perhettä vielä olisi perustamassa kuitenkaan, joten ei naisen hankkimisella siltä kantilta katsoen ole kiirettä. Muilta osin muista se tosiasia, että tervekätinen nuori mies ei tarvitse naista mihinkään.

7. Kun olet huipulla
Onneksi olkoon! Olet nyt ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut, ainakin jonkinlaisen uraputken alkupäähän sukeltanut kuukausipalkkainen hyväkuntoinen mies.
Naista sinulla ei luultavasti vieläkään ole. Olet kuitenkin hyödyntänyt etsikkoaikasi kaveeraamalla naispuolisten opiskelijoiden kanssa, pitämällä fyysisestä kunnostasi huolta ja ymmärtänyt pysyä vakavassa mielessä loitolla sellaisista naisista, jotka sinut huolisivat.
Nyt olet miehistä halutuinta kamaa: hyvin tienaava, korkeasti koulutettu, nuori, kovakuntoinen. Sinusta ovat kiinnostuneita paitsi ikäisesi ja tasoisesi naiset, myös itseäsi nuoremmat tasokkaat naiset.
Osaat lähestyä naisia luontevasti ja jutella heidän kanssaan niitä näitä. Nyt naiset alkavat vastata kutsuusi. Kyse on vain siitä, mistä ryhmästä puolisosi valitset. Ensimmäinen vaihtoehto on etsiä ikäisesi vaimo. Tällöin ota osaa oman alasi konferensseihin tai hanki jokin harrastus, jossa naisia voi tavata, mene vaikka melonnan alkeiskurssille. Toinen vaihtoehto on hankkia itseäsi muutamaa vuotta nuorempi. Tällöin kannattaa ryhtyä tekemään pohjatyötä jo viimeisenä opiskeluvuonna, jolloin markkina-arvosi on viittä vaille valmiina jo noussut. Silloin sinulla on vielä luonteva kontaktipinta itseäsi 3-5 vuotta nuorempiin. Kolmas vaihtoehto on ottaa itseäsi reilusti nuorempi. Mene kotipaikkakuntasi suosituimpaan lukiolaisten menomestaan ja jää odottamaan. Joudut luultavasti potkimaan rumempia kauemmas.

Lopuksi vielä yksi vinkki. Ennen kuin ryhdyt vakavaan suhteeseen, tutustu ihastuksesi äitiin ja kysy itseltäsi: haluanko olla tuollaisen naisen kanssa naimisissa parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua. 80 % naisista muuttuu aikanaan samanlaisiksi kuin äitinsä. Tästä tiedosta kannattaa sitten pitää suu visusti supussa, 100 %:lla niistä miehistä, jotka tämän vaimolleen kertovat, on kohta mustien silmien osuus 50 %.

31 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei ollut pelkkää kirjaviisautta, vaan kokemuksen syvä rintaääni pilkisti lähes jokaisesta kappaleesta. Vaan miten oikea kohdejoukko löytää tämän tekstin?

Jaska Brown kirjoitti...

Ano, jos tiedät sopivan paikan johon tekstin voisi valistusmielessä linkata, anna mennä. Ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä nörttipojille tarvitaan.

Mari kirjoitti...

Aivan riemastuttava kirjoitus, olisi naurattanut, mutta kun nyt on jo perspektiiviä katsoa aikaa taaksepäin, voi vain sanoa, naisenakin, että joka sana on niin totta.

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Heh heh, noinhan se menee... Haluasin lisätä omia kokemuksia, jotka olen auliisti omille pojille kertonut erinnäisissä yhteyksissä.

-70 luvulla ei vielä puhuttu nörteistä, mutta kun itsellä murrosikä alkoi pari vuotta saman ikäisten jälkeen - niin kyllä sitä oli hieman jo epätoivon partailla.

Keskikoulun ekaluokilla voitti hiihtokilpailut mennen tullen ja palatessa ja pääsi koulun jääkiekkojoukkueen ykköskentän hyökkääjäksi ilman vastusta - pelattiin Reijo Ruotsalaisen ja Kari Jalosen kanssa moniaita kertoja. Kolmannen luokan alussa kaikki muuttui. Muut pojat palasi kesälomalta ja olivat ihan toisen näköisiä - toisilla jo viikset...

Hiihtokilpailussa ei tullut enää voittoja, eikä kukaan huolinut pikkurääpälettä enää jääkiekkojoukkueeseen.

Vasta keskikoulun viimeisellä luokalla alkoi munissa karvat kasvaan, kun muut luokan pojat oli jo miehen näkösiä ja puolimetriä isompia ja juoksivat naisten perässä ja keittelivät kiljua ja pontikkaa.

Armeija-aika opetti paljon. Vaikka silloin vielä tuli lisää pituutta 2cm, niin oli jo muita ikäryhmäläisiään pidempi ja fyysisesti kuin myös älyllisesti huomattavasti kovemmassa kunnossa. Ja herranjestas, kun naiset alkoi käydä käsiksi.

Armeijassa ryhti kasvoi, kaikista hiito- ja juoksukilpailuistakin ja uinnista alkoi tulla vain kultamitalleja ja heti sen jälkeen opiskeluaikana paikka kaukalopallojoukkueessa oli taattu.

Ja pussista ei ollut pulaa, ei tarvinnut odotella yli kolmikymppiseksi.

- buuri johannesbuurista -

Anonyymi kirjoitti...

Yrittämisen tärkeydestä:

Kuka on laukonut eniten kiekkoja ohi maalin NHL:n historiassa? Wayne Gretzky.

Kuka on laukonut eniten kiekkoja päin maalivahtia NHL:n historiassa? Wayne Gretzky.

Mutta kuka on laukonut eniten kiekkoja maaliin?

Tiedemies kirjoitti...

Olen vaika skeptinen tällaisten ohjeiden suhteen. Ei sillä, niillä tarkoitetaan hyvää, mutta: Siinä missä jokainen alfamies on alfamies suunnilleen samalla tavalla, jokainen "nörtti" tai "luuseri" on luuseri omalla tavallaan.

Sanoisin, että melkein aina siinä, ettei lykästä naismarkkinoilla, syynä on vika ulkonäössä, maneereissa, temperamentissa jne, tavalla, jota ei voi oikein yleisluontoisilla ohjeilla korjata.

Minulla on samantapaisia kokemuksia kuin Arilla. Itselläni alkoi puberteetti myöhässä, joten 16-vuotiaana kuvittelin, että en koskaan pärjää naisten kanssa. No, maagisesti kun sitä vähän miehistyi, niin avot. Tosin olen kieltämättä aika komea ja melko pitkä, vaikka hintelän puoleinen olenkin, joten käsitykseni on aika vino. Ujokin olen naisten seurassa, enkä ole käytännössä ikinä mennyt naisia iskemään. Kerran elämässäni olen täysin oudolle naiselle mennyt tuosta vaan juttelemaan "sillä silmällä", ja sain siitä heti (lyhyehköksi aikaa) tyttöystävän. Joten en kelpaa esimerkiksi.

Mutta: En usko, että kenenkään tarvitsee päästä "huipulle". Tosiasioita on muutama: 1. Naisia on suunnilleen saman verran kuin miehiä 2. Naiset sietävät yksinoloa paremmin kuin miehet 3. Osa naisista suostuu tilanteeseen, jossa mies pyörittää useampaa naista kerralla (tilanne on äärimmäisen harvoin toisinpäin) 4. Tosiasiassa harvalle miehelle kelpaa "kuka tahansa" nainen.

Näistä tosiasioista voi yksinkertaisen kyyhkyslakkaperiaatteen nojalla johtaa se tosiasia, että häviäviä miehiä tulee naismarkkinoilla aina olemaan, joten kaikki ohjeet ovat lopulta nollasummaisia, tietyssä mielessä.

Tiedemies kirjoitti...

(Kirjoitin tyhmästi toiseksiviimeisen kappaleen: En usko, että huipullepääseminen on mahdollista kaikille. Sori, ajattelen liikaa logiikkaa työn vuoksi juuri nyt ja meni kvanttorit ja modaalioperaattorit ajattelussa väärin päin!)

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Mari: Olin vähän huolissani, millaista palautetta naissukukunnalta tulee, joten erityiskiitokset. Nätti kuva, mutta olen varattu ja otan asian vakavasti...

Ari: Myöhäisen murrosiän kokevia voi aina lohduttaa sillä, että mitä korkeammalle kehittynyt eläinlaji, sitä myöhemmin se aikuistuu. Pätenee myös ihmisten sisäisessä vertailussa.

Anonyymi: Totta, mutta tässä asiassa yksikin maali riittää, kunhan se on tarpeeksi hyvä.

Tm: Nollasummaahan tämä, mutta emmeköhän me molemmat kannusta tässä matsissa nörttien joukkuetta mopopoikia vastaan. Siksi neuvoja. Ja oikeassa olet siinä, että vikoja ei yleisluontoisilla ohjeilla korjata. Mutta kuten kirjoitin, kyse onkin siitä miten ongelman kestoaikaa voidaan lyhentää ja saada lopulta paras lopputulos. Ja myös siitä, että jos yksikin lukionörtti lukee tämän ja saa lohtua ja toivoa, niin sill mää pärjäänki pual vuot. Olen ollut hautaamassa 16-vuotiasta poikaa joka tappoi itsensä tytön takia ja tuntenut pari muutakin vastaavasta syystä itsariin päätynyttä.
Btw, tuon todistusmenetelmän nimittäminen kyyhkyslakkaperiaatteeksi oli minulle uutta. Menetelmä on logiikan alkeita, mutta nimitystä en muista kuulleeni. Voi tosin olla että muisti pettää.

Tiedemies kirjoitti...

OK, ja olen samaa mieltä. Nörtti voi olla "mopopoikaa" tms. parempi saalis tytöille, ja tyypillisesti onkin, kun hieman aikaa kuluu.

Vähän vierastan tätä "välikategorian" käsitettä, jota käytät. Ensinnäkin, ongelma monesti vielä moni lukioikäinenkin tyttö on ns. ruma ankanpoikanen. Toiseksi, on tyhmää kuvitella, että nörde löytäisi elämänsä naisen lukioikäisenä. Luulen, että kyynisesti ajatellen, markkina-arvon ja yleensäkin itsevarmuuden kannalta on parempi mitä enemmän saa positiivista huomiota.

Vedätyksiä ei kannata tietenkään järjestää, mutta harva nörde oikeasti nousee markkina-arvoltaan kohisten sfääreihin, ja se vähäinen nousukin sijoittuu (lukioikäisellä) nuorella vielä neljän-viiden vuoden päähän. Tässä välillä oikeasti minkään huippukategorian naisten kanssa seurustelu ei ole edes mahdollista. En olisi ihan niin jyrkkä sen suhteen, että jos on epävarma siitä, voisiko tytön kanssa seurustella, pitäisi heti rankata tämä pois.

Kunnolle kannattaa tehdä jotain heti alussa, se on hyvä neuvo. Hyvästä kunnosta ei ole koskaan haittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Terve!

En ole ennen tänne kirjoittanut.

Verenluovutuksessa olen käynyt siinä toivossa jos siellä olisi näpsäkän näköinen hoitaja. Vain pari kertaa on ollut, enkä kummallakaan kerralla uskaltanut kysyä puhelinnumeroa.

Pitääkö paikkansa väite että tytöt tykkää semmoisista pojista jotka tykkää kissoista? Sujuisiko naisjutut paremmin jos hommaisin kämpälle kissan?

Miksi muuten naisia verrataan kissoihin? Johtuuko se siitä että kumpikin voi olla söpö mutta itsepäinen?

Tiedemies kirjoitti...

Hei, vieras, yksi neuvo:
ei kannata yleisestiottaen tehdä tuttavuutta naisiin näiden työpaikalla, ellei nainen tee jotain selkeää aloitetta. Tämä siksi, että se voidaan (ja ihan hyvästä syystä) kokea ahdisteluna. Harrastukset joissa on sekä miehiä että naisia, ovat myös vähän ongelmallisia ainakin suoraan lähestymiseen puhelinnumeroa kysymällä, joskin välivaiheiden kautta se on enemmän OK. Niissäkin on syytä yleensä toimia melko "konservatiivisesti", siis jutella ensin kerran tai pari niitä näitä ja vasta sitten kysyä puhellinnumeroa tms, jos keskusteluyhteys on luonteva.

Näissä on syynä se, että kaikki - ehkä jopa useimmat - naiset eivät näihin harrastuksiin tms., eivätkä varsinkaan töihinsä, hakeudu tavatakseen miehiä. Sellaisiin tilanteisiin hakeudutaan yleensä ihan muulla tavalla.

Homma menee jotenkin niin, että
työpaikka < liikuntaharrastus < raamattuseura/elokuvakerho < baari.

Otin raamattuseuran esimerkiksi, koska se ihan oikeasti on paikka, jossa monet odottavat tapaavansa vastakkaisen sukupuolen edustajia, ja yleensä heteroita, niissä keskustellaan paljon ja muuta.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan vaan pikakommenttina, että bloggarin usko nörttien voittoon loppupeleissä ei vastaa omia havaintojani.

Kyllähän nörttikin tytön joskus saa, mutta yleensä kierrossa kulutetun ja/tai lattarintaisen pahnanpohjimmaisen.

Perusjuttu on edelleen se, että jos haluaa noilla markkinoilla pärjätä, on parasta ryhtyä kitaristiksi, kasvattaa karvaa ja tutustua laajalla kirjolla päihteisiin. Muuten on tarjolla vain b-sarjaa.

Pururadan kautta nyt ei ainakaan kannata koukata. Homma ottaa aikaa eikä tasavauhtisen mailerin sielunmaisemasta kukaan järkevä jaksa kiinnostua.

Sori vaan, nörtit. Teidän kontribuutionne on muualla kuin naismaailmassa.

Jaska Brown kirjoitti...

Vieras: Tiedemies ehtikin sanoa aika tarkkaan sen mitä itsekin olisin sanonut. Lisään vielä, että naisen saamisen miettimisen sijaan kehitä omia ominaisuuksiasi paremmaksi. Et sinä naisen sielunelämää kumminkaan opi ymmärtämään. Nainen hyväksyy sinut, kun olet kehittynyt. Heitä läppää ihan muuten vaan ja työnnä taka-ajatuksesi taka-alalle. "Oletko kahden kuukauden päästä työvuorossa? Sitä luopuu vaikka verestään, kun saa olla näin mukavassa seurassa."

Anonyymi: Nörtti joutuu yleensä tyytymään jakojäännökseen. Mutta tämä johtuu siitä, ettei ole kehittänyt ominaisuuksiaan tekstissä neuvotulla tai muulla tavalla. Nörtti pääsee huipulle, jos haluaa sinne päästä ja tietää, miten se tehdään. Luulisi nörtin harrastuksistaan oppineen, että ainoa paikka missä menestys tulee ennen työtä on sanakirja. Pätee myös ja erityisesti naisten kanssa. Usko Tiedemiestä ja allekirjoittanutta, kokemus puhuu.

Anonyymi kirjoitti...

Kuten Tiedemies jo todisti, opeilla ja neuvoilla on residuaalinen merkitys. Tärkeimpiä ovat persoonassa istuvat ominaisuudet, joita on pahuksen vaikea kehittää.

Hyvä ulkonäkö ja kiharat hiukset ovat asioita, joiden jakamisessa ei oikeudenmukaisuusperiaatetta ole noudatettu. Sitten kun saa vielä kaupantekijäisinä ympäristön, joka kehittää supliikkia, niin peli on selvä.

Anonyymi kirjoitti...

Mahtaako nuorelle tarkoitettu ohje päteä aikuiselle? Jos olisin lestadiolainen, iän puolesta minulla voisi olla 4-5 lasta hyppimässä.

En ole nörtti jos sillä tarkoitetaan tietokonemiestä. Minulla on diagonosoitu asperger, mikä voi selittää jotain.

En toivo että ajautuisin siihen tilanteeseen että ainoa keino saada naista on näyttää rahaa ja kysyä paljonko maksaisi 1-2 tuntia.

Meikäläisen ongelma on että tänä vuonna olen ollut enemmän kortistossa kuin töissä. Olen ajoittain jumittinut kämppään, joten ei sinne sillä tavalla saa ketään muijaa kylään. Tosin muutenkin on ikävä tapa jumiutua kämppään vapaa-ajaksi vaikka olisin töissä.

Tuo kerho- ym ja harrastustoiminta on toisinaan ollut mielessä. Käyn yliopiston jalkapallokerhossa pelaamassa, siellä on välillä jokunen tyttökin. Kiva nähdä tytöt sortseissa ja lyhythihaisissa, mutta tavallista pölinää pidemmälle en ole edennyt.

Liikuntaa pitää lisätä ja punttisalilla käydä useammin kun on paino noussut tänä vuonna yli 10 kg. En tiedä miten nainen näkee minut, mutta luulen että en muutoin ole huonon näköinen.

Suhtaudun skeptisesti siihen että baarissa jahtaisi naisia, kun kerta on yleensä itse jonkinmoisessa huppelissa. Hyvällä tuurilla voi päästä seuraavaksi yöksi johonkin, mutta siihen se todennäköisesti jää.

Kun vielä opiskelin, asuin 11-kerroksisessa opiskelija-asunnossa, jossa varmaan olisi ollut montakin näpsäkkää muijaa, niitä saapui jä lähti melko taajaan. Muistan että viisi vuotta sitten vastapäisessä solussa asui saksalainen tyttö, jonka kanssa oli kiva pölistä, mutta sillä oli jo ukko. Tuttavuus jäi sitten ystävän tasoiseksi, mutta se lähetti tänä vuonnakin sähköpostin.

Tavallista jutustelua olen kokeillut kans. Kun olin menossa juna-asemalle, pyysin alakerran tyttöä viemään mut asemalle ja se vei. Pari kertaa se on käynyt kylässä, mutta kyläily oli semmoista naapurituttava-tasoista.

Jaska Brown kirjoitti...

Vieras, olet jo hyvässä vauhdissa kun juttelet tytöille. Jatka samaan malliin. Kun pääset töihin kiinni, niin flaksi paranee.

Tiedemies kirjoitti...

Rippuu nyt paljon myös, mitä "nörtillä" tarkoitetaan. Itse olin nörtti sanan siinä merkityksessä, että tykkäsin scifistä, luin kirjoja, pelasin tietokoneella, rakentelin juttuja, olin hyvä koulussa. Olin myös tavattoman laiha.

En ollut nörtti sanan siinä merkityksessä, että olisin ollut sisäänpäinkääntynyt, jne. Ja hiukseni eivät ole kiharat. Heh.

Opeilla ja metodeilla on vain residuaalinen merkitys ehkä, mutta toisaalta, epätoivoon ei ole aihetta. Kaksi järeästi naisten kanssa pärjäämistä vaikeuttavaa piirrettä kuitenkin on, joista on vaikea päästä eroon: Ujous ja ulkonäkö.

Näistä ulkonäköön voi vaikuttaa, ja se on muutenkin näistä se vähemmän ongelmallinen. Ujouteen ja samansukuisiin ongelmiin taas ei oikein voi. Itse olen aina ollut ulospäinsuuntautunut, mutta silti tavattoman ujo naisseurassa, etenkin jos on pitänyt tehdä tuttavuutta vähänkään ns. niissä merkeissä.

Mutta: Naisia kiinnostaa, karusti sanoen, status. Eri naisia tietysti erilainen status. Dokaava, päihteitä käyttävä kitaristi omaa tietynlaista statusta, mutta ei se kaikkiin naisiin suinkaan pure. Menestyksekäs urheilija, menestyksekäs tiedemies (sic!), yritysjohtaja, jne. kaikilla on ns. vientiä.

Ongelmana on, että harva voi olla "paras". Siksi jo se, että on hyvä työpaikka, kohtuu hyvät ansiot, asiallinen pukeutumistyyli, kohtuulliset elämäntavat jne., ovat perusedellytyksiä, joiden on syytä olla kunnossa. Ne eivät vielä riitä, mutta jos ne ovat pielessä, mahkut heikkenevät pahasti. Ellei ole oikeasti jossain korkean statuksen asemassa muuten.

Vieraalla on hyvä meininki päällä. Naapurin kyläily jne. ovat hyviä merkkejä. Naispuolisia tuttavia kannattaa hankkia muutenkin, koska naisista on ihan hyvä ihan oppia noin yleisesti jotain. Naiset eivät ole ihan samanlaisia kuin miehet, ja luontevuus naisseurassa vaatii opettelua. Enkä tarkoita mitään pelimieselkeitä vaan ihan sitä, ettei nyt välittömästi mene ihan lukkoon kun on naisten seurassa. Niinkuin minulle kävi nuorempana.

Anonyymi kirjoitti...

Olen muuten samaa mieltä Tiedemiehen kanssa tuosta, että moni lukioikäinen tyttö on vielä "ruma ankanpoikanen". Sanoisin, että silloin ei kannata vielä valita sitä lopullista vaimoaan, sillä nätti tyttö voi vajota laskusuhdanteeseen ja rumempi tyttö kehittyä kukkeaksi kaunottareksi. Itse kuulun vahvasti jälkimmäiseen ryhmään, sillä lukiossa painoin 100kg ja olisin epäilemättä päätynyt saman tien kakkoskategoriaan. Nyt taas painan 59kg, paljon itsevarmempi ja varsin sievä. Ottajia aivan varmasti riittäisi. Minun lemppaamiseni silloin olisi siis ollut huono diili.

Ja puoliso voi muuten kehittyä parisuhteessakin vielä parempaan suuntaan, myös nainen. Itse olen taas esimerkki tästäkin... Mieheni teki hyvän valinnan. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ihan parinhakuun heittäisin hiukan yksinkertaisemman jokamiehen yleisneuvon, eli: "älä turhaan ole olevinasi kovin kiinnostunut muista ihmisistä, koska heistä ei ole yleensä mihinkään..."

Tämä elämänviisaus on lähes aina paikkansapitävä, joten sen muistaminen ei ole sama kuin että alat uskoa johonkin valheeseen. Et ole pessimisti, vaan realisti, et voi olettaa muiden ihmisten kykenemisistä liikaa, jos olet tippaakaan fiksu.

Kun et tarjoudu ja työnnä sitä nokkaasi kaikkien asiaankuulumattomien päälle olemuksesi alkaa muuttua ja pääsi ympärille kasvaa auramainen vaippa, mikä vetää puoleensa satunnaisia naisia, ja antaa myös etulyöntiaseman muita miehiä vastaan: kun et ole niin kiinnostunut edes muista miehistä, sinussa on naistenkin mielestä pakko olla jotain erityistä. Muutut muiden silmissä vähitellen tosielämän zombieksi tai friikiksi, ehkä jopa taitelijaksi, jonka tauluja kaikki haluaisivat nähdä.

Ihmisten lähestyminen katkeruus ja seuranpuuteongelmat naamassa johtaa lähes aina loputtomaan päähän potkimiseen. Se, ettet ole kiinnostunut muista on sen sijaan vakuuttavaa.
Valitettavasti saamattomien miesten on usein vaikea hahmottaa tätä mekanismia. He yrittävät vain markkinoida puutetta puutteellisille.
Jos haluaa siis toimia magneettina pitää ensin lakata itse työntymästä joka paikkaan ja olettamasta, että muita ihmisiä kiinnostavat
pelkät haluamisesi, tai ylipäätään, että muut ihmiset ovat edes niin kauhean kiinnostavia. *

*) Tässäkään kohden on turha pettää itseään.

Tietenkään komeat YT-miehet saavat
seuraa myös päinvastaisella strategialla, mutta keskimääräisen nörtin kannattaa lakata uskomasta muihin ja muiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Omaan elämään sitäkin enemmän ja yksinoloon liittyvä ahdistus on kitkettävä kokonaan pois.

Kun tulee toimeen ilman typerysten seuraa, ja loistaa, aina siihen joku tulee viereen
istumaan. Mutta jos vaan haluaa itku kurkussa työntää parsaansa jonnekin pakkia tulee kuin jarruvikaisesta ladasta.

Ei elämä ole seuranhakua. Itse tosin sain seuraa jo ennenkuin tämän mekanismin huomasin, toisella mekanismilla jota en lähde tässä tarkemmin erittelemään. :D


Bmad

Jaska Brown kirjoitti...

Tm: Ulkonäköön voi vaikuttaa jonkin verran, mutta pituutta ei voi kasvaa eikä perusnaama muutu paitsi ehkä kirurgin veitsellä. Jaskan naama näyttää edelleen tuossa vierellä komeilevalta kuva, vaikka kropalle tekisi mitä. Ujoudesta voi sen sijaan parantua, ainakin monet voivat.
Luettelemissasi statuksissa olet täysin oikeassa.

Arawn: Ruma ankanpoikanen on hyvä nimitys. Naisen status voi muuttua ja joissakin tapauksissa jopa parempaan suuntaan.

Bmad: Varmaan asiaa, mutta kuten sinäkään, en voi sanoa että omaisin menetelmästä kokemusta.

Kalevi Koivu kirjoitti...

Sen minä sanon, notta hankitte riuskan vahvan tytön joka ei töitä pelkää. Semmoinen akka joka meikkejä läträä ja viettää päivä toisensa perään peilin äärellä on paskahousu. Sellaisia ei täällä suvaita.

Kyllä miehen pitää olla mies ja naisen nainen. Mutta nainenkaan ei voi olla heikko, piste. Muuten se lentää ikkunasta ulos heti paikalla ja se voi vaikka ruikuttaa kaljaluolassa kohtaloaan koko loppuiän saatana.

Koska Jaska ei ole mikään helvetin hiiri vikisijä, niin kyllä Jaskalle aina löytyy nainen jos toinenkin. Näin on hommat kuule. Mutta nyt on aika nukkua ja se on terve

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitos, KK!

Näinhän se menee. Mutta kyllä Jaskalle riittää se yksi nainen, siinäkin on tarpeeksi tekemistä.

Tammenterho kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jaska Brown kirjoitti...

Tammenterho, paljon perää mutta en käsitellyt aihetta tuolta kannalta asiantuntemuksen puuttuessa.

MrErakko kirjoitti...

Hmmm.. ajaton kirjoitus :)

Olen alkanut kiinnostumaan pariutumisen kaipuuta omaavien nörttien sielunelämästä. Kiitos herra Laasasen saaman kakkavyöryn. Itsehän olen ollut pääni sisällä elävä nörtti koko ikäni. En siis ole henkilökohtaisesti kiinnostunut pillusta, perseestä tai munasta. Tai minkäänlaisesta seurustelusta limakalvokosketuksella tai ilman (psykiatria tuntee ilmiön skitsoidisena persoonallisuutena). Asia on toki kiinnostava siis teoreettiselta kannalta kuin varsinainen käytäntö.

Yhdellä anonyymeistä oli aika hyvä huomio tuosta väliin pitämättömyyden mystisyyden tuomasta markkina-arvosta. Todellakin kouluaikoina tytöt joskus puhelivat minulle tuhmia. Minäpä tietysti torjuin lähtemällä tieheni ja sehän lisäsi heidän kiinnostustaan harmikseni (tiettyyn pisteeseen, kunnes se meni perille). Kyseessä on kuitenkin sellainen piirre, mikä on melko lailla synnynnäinen, että psyykkinen läsähtäminen voi tulla nopeasti eteen, jos alkaa mystistä erakkoa leikkimään ilman taipumusta siihen.

hikke kirjoitti...

Todella mahtava teksti ja osui kyllä aivan nappiin!

Olen parikymppinen introvertti-nörtti, joka on tuossa yliopisto-opiskeluvaihessa menossa.
Tässä noin parin vuoden ajan olen pyrkinyt "kehittämään" itseäni kaikkia osa-alueita mahdollisimman monipuolisesti. Pelkästään itseni takia, mutta ehkäpä joku saattaa sitten kiinnostuakin, kunhan ollaan ns. huipulla.

Naisille juttelua en vielä ole uskaltanut aloittaa, mutta toisaalta eipä pariutumisen kaipuutakaan ole ollut. Ehkä joskus tulevaisuudessa täytyy harjoitella kakkosluokan tytöillä, jos saan henkiset estot ylitettyä.

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitos, hikke!

Jos nykyinen minäni tapaisi tuolloisen minäni ja saisin kertoa vain yhden asian, ei olisi vaikeaa valita mikä se olisi: jos tulee pakit, niin sillä ei ole mitään väliä - tytössä on jotain vikaa päässä, jos se ei sinua huoli. Toki huomauttaisin myös, että aina ole tosimielessä liikkeellä eikä mitään yhden illan pokia. Ja kakkosluokka on tosiaan harjoittelua eli keskustelua varten.

Huipulle pääsee järjestelmällisellä työnteolla. Oma markkina-arvoni oli kolmikymppisenä monta pykälää korkeampi kuin kaksikymppisenä, vaikka ihmisenä olin sama. Ero tulee varallisuudesta, sosiaalisesta asemasta ja ennen muuta itseluottamuksesta, jonka suhteen tytöillä ja naisilla on käsittämättömän herkkä tutka.

Anonyymi kirjoitti...

Kuinkas pitäis toimia jos sattuukin olemaan 20v, lyhyt ja hintelä kundi joka opiskelee amiskassa. Tyttöjen seurassa olen ujo ja arka sekäseristäytyvää sorttia

Jaska Brown kirjoitti...

Ano, vaikea sanoa kun en tunne kontekstia enkä vaatimustasoa. Nämä ohjeet skaalattuna sanoisin lähinnä notta suorita tutkinto ja hakeudu mahdollisimman kovapalkkaiseksi ammattimieheksi suorittaen samalla läpänheittoharjoituksia ilman iskutarkoitusta.

Anonyymi kirjoitti...

1. Lähde harrastuksiin, joissa on tyttöjä. Tanssi on kova juttu.
Nörttinä minulla on suuri koordinaatio-ongelmia (karkeat suuret liikkeet).
2. Mene juttelemaan tytöille.
Normitin juuri aaltofunktion. Mitkäs ovat omat kokemuksesi asiasta?
Vakavasti:
Naikkoset yleensä lähentelevät minua, kun "olen niin älykkään oloinen, hassu ja humoristinen".
3. Ole ystävällinen ja kohtelias.
Ole hyvä. Kiitos. Hymyä. Check. Ja sitten suustani lentää jotain ylimaallisen tuomittavaa, kuten holokaustivitsi puoli-improna, joka kieltämättä jakaa ihmisiä.
4. Tytöt eivät tykkää, jos puhut vain itsestäsi tai vaadit tyttöä muuttumaan tahtosi mukaisesti.
En puhu juuri koskaan itsestäni katso kohta 2. Olen vieras käsite itselleni. Minulla ei ole tarpeeksi oikeaa egoa tai ambitiota. En tiedä, mitä haluan elämältä. Tuskin haluan vastaustakaan, koska olen tulkinnut sen erittäin lyhyeksi ajanjaksoksi äärettömyydessä.
5. Pysy omana itsenäsi. Seurustelusuhteessa kumpikin joustaa ja tekee kompromisseja.
Niin... Ei ole ollenkaan vaikeaa.
6. Muista, että täydellistä tyttöä ei ole. Itsekään et ole täydellinen.
Joo. Ei siinä mitään. Sitä parempi, mitä enemmän on pikkuisen hassuja puolia käänneltäväksi nojatuolipuoskarin vastaanotolle.

No joo omat vaikeuteni on lähinnä saada työpaikka. Työpaikka on minulle paljon tärkeämpi kuin nainen. Ja naista en aio hankkia ennen työpaikkaa. En halua verkostoitua ja markkinoida itseäni. Voisin mielummin kuolla ikityöttömänä kuin olla olematta itselleni ylikriittinen työnhaussa.
Ylempi korkeakoulututkinto on erittäin hyvillä arvosanoilla fysikaalisten tieteiden alueelta. Tutkijaksi en alkanut, koska olisi tarvinnut käydä vetämässä jotakuta hihasta ja se olisi hirveän ahdistavaa itsensä markinointia.

Jaska Brown kirjoitti...

Ano, valitettavasti on todettava että ei tässä maailmassa pitkälle pääse ennen kuin "markkinoi itseään". Jos saan antaa vihjeen kuinka itse selvisin samasta ongelmasta: minä en markkinoi itseäni, kerron vain kuten asiat ovat.