Aikoinaan, kun laki ja oikeus oli villimpää kuin nykyään, oli mahdollista julistaa henkilö lainsuojattomaksi, jonka saattoi kuka tahansa tappaa ilman rangaistusta. Näin toimittiin yleensä tapauksissa, joissa henkilö oli syyllistynyt raskaisiin rikoksiin ja oli oikeuden tavoittamattomissa. Tavan juuret olivat peräisin mistäpä muualta kuin antiikin Roomasta, jossa valtiovalta saattoi julistaa olevan laitonta tarjota "tulta ja vettä" tietylle henkilölle. Käytännössä tämä tarkoitti, että kyseisen henkilön sai surmata ilman rangaistusta.
Nykypäivänä ei lainsuojattomia enää ole. Palkkionmetsästäjien saaliitkin ovat kansalaisia, jotka nauttivat laillisia oikeuksia.
Lain varjelus on nykyään niin vahva, että monesta lainkuuliaisesta kansalaisesta tuntuu lain suojaavan paremmin rikollisia kuin heidän uhrejaan. Jos murhasta tuomittu elinkautisvanki vapautuu reilut kymmenen vuotta istuttuaan ja tekee muutaman kuukauden kuluttua kolmoismurhan tai lapsen raiskaamisesta saa ehdollisen tuomion, niin ei ihme mikäli Taavi Tavallinen näkee punaista.
Molemmissa esimerkkitapauksessa uhrit olivat satunnaisia. Satunnaisen rikoksen uhriksi joutumista ei voi estää. Mutta sen uusiutumisen voi estää - tai ainakin uusiutumistodennäköisyyttä pienentää huomattavasti - kovemmalla tuomiolla. Tai keinolla, joka saisi wannabe-rikollisen ajattelemaan kahdesti ennen sivullisen uhriksi joutumista.
Mitäpä jos kenellä tahansa täysivaltaisella Suomen kansalaisella olisi oikeus julistautua lainsuojalliseksi? Tämä tarkoittaisi, että rikokset jotka kohdistuvat lainsuojalliseen henkilöön, hänen omaisuuteensa tai hänen alaikäisiin lapsiinsa, rangaistaisiin erityisen ankarasti. Toisaalta lainsuojalliseksi henkilöksi julistautuneelta tulisi odottaa erityistä nuhteettomuutta. Mikäli lainsuojallinen itse syyllistyisi rikokseen, myös häntä rangaistaisiin ankarammin.
Otetaanpa yksinkertainen malli, toki hienosäätö on mahdollista mutta kutakuinkin seuraavaan tapaan:
Kuka tahansa täysivaltainen kansalainen voisi käydä vaikka maistraatissa täyttämässä kaavakkeen, jossa hän julistautuu lainsuojalliseksi. Julistautumisen voi halutessaan perua, ei kuitenkaan takautuvasti. Sekä julistautumisesta että sen perumisesta menee sopivaksi katsottu käsittelymaksu.
Lainsuojalliseksi julistautunutta henkilöä kohtaan tehdyistä rikoksista (äskeisen määritelmän mukaan eli häntä, hänen omaisuuttaan tai hänen alaikäisiä lapsiaan kohtaan tehdyistä rikoksista) annettu tuomio tulisi kaksinkertaisena. Mahdollinen ehdollinen tuomio muuttuisi automaattisesti ehdottomaksi ja elinkautinen elinkautiseksi ilman armahdusmahdollisuutta (kuolemantuomion kannattajat voivat halutessaan tässä kohtaa puhua elinkautisen muuttamisesta kuolemantuomioksi).
Mikäli lainsuojallinen itse syyllistyisi mihin tahansa rikokseen, hänen tuomionsa tulisi niin ikään kaksinkertaisena. Tässä yhteydessä ehdolliset tuomiot eivät kuitenkaan muuttuisi ehdottomiksi.
Käytäntö koskisi kaikkia rangaistusmuotoja. Rikesakko kaksinkertaistuisi, kymmenen päiväsakon sijaan tulisi kaksikymmentä, kahden tonnin vahingonkorvaus kivusta ja särystä muuttuisi neljäksi tonniksi, neljän kuukauden ehdoton tuomio tarkoittaisi kahdeksaa kuukautta ehdotonta, elinkautinen muuttuisi oikeasti elinkautiseksi. Kuusi kuukautta ehdollista tarkoittaisi lainsuojallista kohtaan tehdyssä rikoksessa kuutta kuukautta ehdotonta, lainsuojallisen ei-lainsuojallista kohtaan tekemänä kaksitoista kuukautta ehdollista.
Järjestelmä toimisi luultavasti parhaiten, mikäli henkilön lainsuojallisuus ei olisi julkista tietoa. Toki jokainen saisi sen julistaa (ehkäisisikö ovitarra asuntomurtoja?) halutessaan. Mutta periaatteessa tieto olisi salainen, jotta se ei vaikuttaisi tuomioihin etukäteen. Voisi näet käydä siten, että tuomarille tulisi hinku antaa vain kuuden kuukauden tuomio kahdeksan sijaan, mikäli hän tietäisi kuuden kuukauden joka tapauksessa kaksinkertaistuvan. Vasta tuomion antamisen jälkeen tarkistettaisiin, oliko rikoksen kohde tai tekijä lainsuojallinen. Jos jompikumpi oli, niin sitten pamahtaisi tuplarangaistus.
Olisi mielenkiintoista seurata, millä tavoin tämä järjestelmä vaikuttaisi yhteiskuntaan. Uskaltaisivatko raskaan kaasujalan omaavat, muuten lainkuuliaiset kansalaiset ryhtyä lainsuojallisiksi? Ajaisivatko lainsuojallisiksi julistautuneet varovaisemmin, paranisiko liikenneturvallisuus? Entä alamaailma? Vaikuttaisiko tuplarangaistuksen pelko rikoksia vähentävästi? Ainakin rikolliset istuisivat pidempään linnassa eivätkä olisi tekemässä pahojaan. Ehkä rikollisuus jopa suuntautuisi tietoisesti toisia rikollisia kohtaan - rikolliset kun tuskin olisivat lainsuojallisiksi julistautuneet. Todennäköisesti ainakin uhrilliset rikokset, esimerkiksi pahoinpitelyt, autovarkaudet ja raiskaukset vähenisivät. Sen sijaan ns. "uhrittomiin" rikoksiin, kuten huumekauppaan ja talousrikoksiin laki ei tietenkään voisi vaikuttaa.
Järjestelmä kohtelisi kaikkia tasa-arvoisesti, koska olisi jokaisen oma valinta ryhtyäkö lainsuojalliseksi vai ei. Tämä oikeus olisi jokaisella, oli sitten piru tai pyhimys.
Onko Ylen toimittaja narsisti?
10 tuntia sitten
5 kommenttia:
Varsin mielenkiintoista pohdintaa. Laki pitäisi vain saattaa enemmän enemmistön oikeustajua vastaavaksi ennen kuin muutoksessa olisi edes teoriassa mitään järkeä.
Näen tuossa vaaran sosiaaliseen painostukseen ja sitä kautta tarpeeksi pitkälle mennessään luottamuksen madaltumiseen. Kansalaista, joka ei olisi julistautunut lainsuojalliseksi, voitaisiin alkaa pitää epäilyttävänä henkilönä (ihan kuin kenellekään ei mukamas olisi mitään salattavaa). Ja kun laeista piittaamttomat työnantajat alkaisivat käyttää tuota tarkoitushakuisesti, tulos olisi kaikkea muuta kuin mihin se olisi tarkoitettu.
Henkilökohtaisella tasolla vastustan tuota koska tykkään käräytellä tötsyt silloin tällöin ja en halua saada rangaistusta uhrittomasta teosta - joita yleensä ottaen ei pitäisi luokitella rikoksiksi ollenkaan.
Imulippo, vaara sosiaaliseen painostukseen voidaan minimoida sillä, että tiedot eivät olisi julkisia. Näin ollen kuka tahansa voisi sanoa olevansa lainsuojallinen tai väittää ettei ole eikä väitteen totuusarvoa voisi tarkistaa.
Asiasta viereen, mitä arvelet panun blogikirjotusten tämänhetkisen tilan olevan
Ano, silloin kun Panu kirjoittaa oman elämänsä ulkopuolista faktaa, niin hyvä. Kun hän valittaa meidän netsien vainoista, niin hän voisi a) joko esittää jonkinnäköistä konkreettista todistetta tai b) viedä asian poliisitutkintaan kunnianloukkauksena ja pidättäytyä kommentoimasta keskeneräistä asiaa.
Mamukriitikoiden joukossa esiintyy varmasti ylilyöntejä. Jokaisessa ihmisryhmässä on aina mukana porukkaa, jonka käytöstavoissa on toivomisen varaa. Mokuttajien älyttömyyksien huonokäytöksisten kannattajien ei tarvitse vastaavalla tavalla toimia, koska he ovat niskan päällä eivätkä turhautuneita. On ymmärrettävää, että nämä nykymenoon turhautuneet kriitikot polttavat välillä päreensä. Ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää.
Itse en ole koskaan netissä ketään vainonnut - sellainen toiminta ole rakentavaa - enkä ole kokenut vainon kohteeksi joutuneeni, vaikka erimielisyyksiä on useinkin ollut.
Toisaalta on mahdollista, että Panuun on iskenyt lievä Akuliina-syndrooma eli hän hakee kommentteja ja uhriutumista provosoimalla. Tätä en kuitenkaan usko, koska tälle linjalle lähtiessään Panu kykenisi paljon parempiin tuotoksiin kuin Akuliinan säälittävät pläjäykset. Toisaalta mitä jälkimmäiseen tapaukseen tulee, niin eiköhän se siitä lähiaikoina tokene kärpässieniajan mentyä ohi.
Niinpä mitä voi odottaakaa henkilöltä jonkä jäljiltä netissä on vinopino kommentteja tyyliin: hakkaa se lutka sairaalaa, tai kaikki pakkoruotsin vastustajat ovat mielisairaita fasisteja, tai savolaiset ovat alkuihmisen tasolla olevia apinoita ..
Lähetä kommentti