Uutiskatsaus 3/2018

1. Mamuja Norjasta

Donald Trump sai taas kerran medialle aikaan paskahalvauksen:
– Miksi kaikki nämä ihmiset tulevat meille persläpimaista (shithole countries)?, Trumpin kerrotaan sanoneen viitaten köyhiin Afrikan maihin, Haitiin ja El Salvadoriin.
Kommenteista kertoneiden Washington Postin ja New York Timesin mukaan Trump myös sanoi, että Yhdysvaltojen pitäisi ottaa lisää ihmisistä Norjasta ja sen kaltaisista maista. Edellispäivänä Trump tapasi Norjan pääministerin Erna Solbergin Valkoisessa talossa.
Taas kerran pätee se vanha totuus, että kannattaa miettiä tarkkaan mitä toivoo, koska se voi toteutua. Olen ihan varma, että norjalaiset lähettäisivät mielellään pikapostina satatuhatta maahanmuuttajaa Yhdysvaltoihin. Suunnilleen sen verran siellä niitä on, nimittäin muslimeja. Postilähetykseen leima: "Herra Trump, toivoitte mamuja Norjasta. Tässä niitä sitten olisi, olkaa hyvä ja ei palautusoikeutta."


2. Kaikki pelaavat koripalloa yhtä hyvin - pituudella ei ole merkitystä

Edelliseen uutiseen liittyen Trump kiisti olevansa rasisti ja sanoi olevansa vähiten rasistinen ihminen, jota toimittajat ovat haastatelleet. Muista Trumpin lausunnoista poiketen tämän totuudellisuudesta ei voi olla kuin yhdellä kannalla: tosi. Edes allekirjoittanut ei yllä rasismiasteikolla yhtä alas kuin Trump, sillä tunnustan varovani sanojani. Trump sanoo asiat kuten ne ovat. Jos neekereiden ja muslimien asuttamat maat ovat persläpiä, Trump sanoo sen. Poliittisesti rasistiset (uusi termi, joka tästä lähtien korvaa "poliittisesti korrektin") toimittajat taas eivät sano. Mutta voitte kuvitella, kuinka he löisivät kuin vierasta sikaa mikäli jostain löytyisi valkoisten asuttama valtio, jonka elintaso olisi afrikkalaista luokkaa.
Rasismi on sitä, että kohdellaan toisia eri tavalla heidän rotunsa takia. Kuten poliittisesti rasistiset tekevät. Jos Israel tekisi samoja asioita kuin arabit, seuraisi kollektiivinen paskahalvaus. Joiltakin ei vain edellytetä samaa kuin sivistyneiltä kansakunnilta - ja se on rasismia jos mikä.
Nykytilannetta voisi verrata siihen, jos väitettäisiin että koripallossa menestyminen ei ole millään lailla riippuvainen pituudesta. Lauri Markkanen olisi mukamas NBA:n supertulokas, vaikka hän olisi 30 senttiä lyhyempi. Tai itse asiassa Markkanen ei olisikaan NBA:n supertulokas, koska koripallosäännöt sanoisivat, että jokaiseen koriin saa lisäpistekertoimen pituuden mukaan:
195-200 cm: 1,2
190-195 cm: 1,4
185-190 cm: 1,6
180-185 cm: 1,8
175-180 cm: 2,0 eli tässä tapauksessa vaparista 2 pistettä, normaalista pelitilanneheitosta 4 pistettä ja kaaren takaa heitetystä korista 6 pistettä.
jne...
Ja sitten todettaisiin, että koripallossa menestyminen ei ole millään lailla riippuvainen pituudesta. Sama tilanne on nyt voimassa julkisessa diskurssissa: jos kuuluu sopivaan etnis-kulttuuriseen ryhmään, saa siitä lisäpistekertoimen. Rasisteja ovat ne, jotka eivät tätä tasoitusta hyväksy, kuten Trump ja allekirjoittanut.


3. Yhteinen linja

Henkkamaukka eli Hennes & Mauritz sai aikaan kohun, kun musta poika poseerasi hupparissa joka oli varustettu tekstillä "Coolest monkey in the jungle" eli "Viidakon coolein apina". Suorastaan epidemiaksi levinnyt paskahalvaustauti iski tällä kertaa suvaitsevaistoon, jonka mielestä kyseessä oli rasismi. Mikä toisaalta ei ole mikään yllätys, koska suvaitsevaiston mielestä kaikki muu on rasismia paitsi mokutus ja sekin on pikkuisen rasistista.
Toisaalta tässä on harvinaislaatuinen tilanne, sillä kerrankin suvaitsevaisto voi olla samalla linjalla vastapuolensa kanssa: kummatkaan eivät halua katsella mainosta, jossa on neekeri kuvassa.


4. Shakki ja matti

Pikashakin tämänvuotiset MM-kilpailut järjestettiin Saudi-Arabiassa. Etenkin naisten turnauksessa taso laski, kun moni pelaaja boikotoi. Edelliskerran voittaja, Ukrainan Hanna Muzytsuk oli heidän joukossaan. Syy boikottiin oli Saudi-Arabian vaatimus siitä, että naiskilpailijoiden olisi pitänyt käyttää kehon peittävää huivia eivätkä he olisi saaneet liikkua ulkona ilman saattajaa.
Maassa maan tavalla on osuva sanonta. Kisat oli myönnetty Saudi-Arabiaan ja siellä on toimittava kuten maassa toimitaan. Kokonaan toinen asia on sitten se, oliko shakkiliitto FIDE:n päätös myöntää kisat persläpimaahan oikea. Jotain tekemistä asialla voi olla sen kanssa, että palkintorahat olivat ennenkuulumattoman korkeat.
Mikään raha ei kuitenkaan voi kompensoida sitä rasismin määrää, jolla Saudi-Arabia kohteli erästä kilpailuihin halukasta maata. Israelin joukkuetta ei päästetty kisoihin. Tämän olisi pitänyt olla pätevä syy peruuttaa kisat ja siirtää ne johonkin sivistyneempään maahan, johon kaikki voivat mennä. Kuten esimerkiksi Israeliin, joka varmasti olisi toivottanut Saudi-Arabiankin joukkueen tervetulleeksi.
Moni siis boikotoi, mutta eivät kaikki. Paikalla oli eri maiden joukkueissa koko joukko juutalaisiakin pelaajia. Hyvä näin, ilman heitä taso olisi kovasti laskenut. Jos kisat olisi järjestetty Israelissa, arabien poisjäänti puolestaan olisi vähentänyt osanottajamääriä, mutta nostanut tasoa.
Ai niin, kyseessä ei ollut tänä vuonna ainutlaatuinen tilanne pukukoodiongelmista. Shakin maailmancupissa Georgiassa Kanadaa edustanut Anton Kovalev ilmestyi kolmannen kierroksen peliin bermudashortseissa. Turnauksen johtaja käski vaihtaa vaatteet ja sanoi ”Kovalevin näyttävän mustalaiselta”. Kuten havaitaan, Georgiassa ei olla vielä edetty poliittisen korrektiuden saralla kovin pitkälle. Kovalev kieltäytyi ja häipyi paikalta.


5. Olen neljä vuotta ja voin todistaa sen!

Bahrain aikoo järjestää "Baby Gamesit", joihin on kutsuttu päiväkoti-ikäisiä kilpailijoita eri arabimaista. Mikäli arabien väestökirjanpitoon on luottamista, kisoissa nähdään erinäisiä nelivuotiaita, joilla on voimakas parrankasvu. Sukupuolesta riippumatta. Suomalaisia ei ole kutsuttu, mutta parhaillaan tutkitaan mahdollisuutta lähettää turvapaikanhakijoista koostuva joukkue. Mieluiten pelkillä menolipuilla. Joukkueen ehdottomana ässänä matkan lähtee Fahad Firas, jonka Juha Sipilä todistaa olevan ihan minkä ikäinen nyt ikinä tarvitaankaan. Ykköslajina on 110 voltin raja-aidat.


6. Abdul, maanteiden sulttaani

Piakkoin Suomessa kelpaavat monessa muussakin maassa hankitut ajokortit. Tähän asti täällä ovat kelvanneet vain sivistysmaiden ajokortit. Sivistysmaiksi lasketaan maat, joissa ajokorttia ei saa sujauttamalla sopivaa setelitukkua poliisille. Taannoin jossain afrikkalaisessa maassa tehtiin tutkivaa journalismia ja ajokortin sai heppu, joka ei ollut koskaan ajanut metriäkään autoa.
Helmikuun alusta alkaen Suomessa saa ajaa missä tahansa Suomen tunnustamassa valtiossa hankitulla ajokortilla. Parilla poikkeuksella:
- Kuten arvata sopii, lupa koskee vain Manner-Suomea. Ahvenanmaa on erikseen.
- Ajokorttia myönnettäessä henkilön vakinainen asuinpaikka ei ole saanut olla Suomi.
Jälkimmäinen säännös estää ajokorttiturismin. Eli Matti Meikäläinen ei saa käydä lomamatkalla Marokossa kuittaamassa poliisilaitokselta itselleen ajokorttia. Tätä voisi kutsua myös rasismiksi.
Ainoa hyvä puoli tässä asiassa on se, että me veronmaksajat säästämme rahaa, kun ei tarvitse enää maksella turhisten ajokortteja. Tosin pitkällä tähtäimellä tämä vasta kalliiksi tulee onnettomuuksien lisääntyessä. Vakuutusmaksut ja liikennekuolemat lähtevät nousuun. Omien - onneksi vähäisten - kokemusteni nojalla olen jo nähnyt ihan riittävästi holtitonta ajoa, kun autoa on kuljettanut joku sellainen jonka kuljetusoikeuden tulisi koskea vain sellaisia laitteita, joissa on maksimissaan yksi kamelivoima.
Nautitaan nyt turvallisista maanteistä vielä seuraavat kaksi viikkoa.


7. Häätökiitäjä

Enää ei ole olemassa lintua nimeltä kafferikiitäjä. Kafferi kun on nimitys, jota käytettiin neekereistä ja kaikki nimitykset, joita neekereistä mustista afroista... - no te kyllä tiedätte mistä, mutta en enää pysy mukana mikä on nykyään poliittisesti korrekti - käytetään, muuttuvat muutamassa vuodessa rasistisiksi.
Toisaalta oliko se nyt niin kovin viisasta muuttaa kafferikiitäjä häätökiitäjäksi, mikä viittaa lähinnä siihen että kafferit halutaan häätää pois. Mikä taas toooisaalta...
Vaan odottakaa kunhan feministinen diskurssi pääsee enemmän valtaan. Silloin huomataan, että linnustomme nimityksissä on useita miesoletettuja lajeja. Ei mene aikaakaan, kun lintukirjoihimme ilmestyy mm. seuraavia uusiolajeja:

Suokana

Harmaatulkku

Ruskorastas

Metso eli koirasoletettu koppelo

8. Missä poltetaan kirjoja…

…poltetaan lopulta myös ihmisiä. Näin totesi Heinrich Heine jo vuonna 1821 ja kuinkas ollakaan, natsit polttivat 1933 ensin kiellettyjä kirjoja ja vuosikymmen myöhemmin aika liudan kiellettyjä ihmisiä.
Nykypäivän vastine – tai ennakko – tälle nähtiin Suomen Turussa, kun kirjastovirkailija heitti Henry Laasasen kirjan Naisten seksuaalinen valta suoraan rouhimoon. Henrylle varoituksena, että sinulla on noin kymmenen vuotta aikaa häipyä ennen kuin joudut itse rouhimoon.
Erityisen suurta typeryyttä osoittaa, että sillä piti sitten mennä kehuskelemaan somessa, jolloin käry kävi. Tosin tämäkin julkinen kehuskelu voidaan antaa anteeksi, mikäli sillä oli ylevämmät tavoitteet. Suomeksi: karvarömpsän saaminen Laasasta inhoavilta feministeiltä. Mikä olisi kirjastovirkailijan habituksesta päätellen varsin ymmärrettävä tapa yrittää viimeisenä epätoivoisena mahdollisuutena sekä kohderyhmän että menetelmän puolesta. Jos tämä ei ollut syynä, niin sitten temppu oli vähintäänkin Varsinais-Suomen piirinennätys typeryydessä ja se ei nimittäin ole ihan vähän se.
Mutta lopultakin on muistettava, että ihminen on erehtyväinen. Nössykällä meni överiksi ja ei siitä pidä nyt lynkkausjahtia järjestää. Vilpitön anteeksipyyntö ajattelemattomuudesta, ehkä huomautus pomolta ja työt jatkukoot.


9. Raudan puutetta

Raudanpuute voi aiheuttaa "väsymystä, kalpeutta, korvien huminaa, sydämen sykkeen nousua sekä aiempaa herkempää hengästymistä". Näistä väsymys taas johtaa usein sekavaan ajatteluun, korvien humina siihen ettei kuule järkiperusteluja ja sydämen sykkeen nousu hätiköintiin eli virheellisiin johtopäätöksiin. Sanalla sanoen matuja maahan haalivat saattavat kärsiä raudan puutteesta. Yksi tällainen sai taannoin Turussa ensiapua raudanpuutteeseen päädyttyään terroripuukottajan uhriksi. Ilmeisesti kuuri ei ollut riittävä, koska sekava ajattelu eli matujen ihannointi jatkuu yhä. Einige lernen nie, kuten saksalainen sanoisi. Italialaisnaisen sanojen mukaan "ei saa leimata yksittäistapauksen perusteella". Ja lausuntojen järkevyydestä kertoo päätösvertaus: "Pitäisikö minun olla häpeissäni siitä, mitä pahat italialaiset tekivät sodan aikana?" Tuo on kyllä kaikkein aikojen pohjanoteeraus eurooppalaisuuden inhoamisessa, jos pitää nolostella jopa italialaisten tuhotekoja sodassa.


10. Toistoperä-Jankkunen-Uuspere-Nimekäs

Uuden nimilain mukaan lapsi voi saada yhdistelmäsukunimen. Yritin kirjoittaa tästä, mutta ehdotuksen typeryys on niin totaalista, että en keksinyt mitään sanottavaa. Tyydyn linkkaamaan vanhan kirjoitukseni yhdysnimistä.


11. Apu-va!

Käyttäytymishäiriöinen 13-vuotias poika toi teknisen työn tunnille juomia vastoin määräyksiä. Opettaja kaatoi juomat viemäriin. Poika soitti hätäkeskukseen. Käynnistyi prosessi, jonka aikana poika valehteli viranomaisille suut silmät täyteen. Koulupsykologille hän sanoi vanhempiensa tukistaneen häntä ja nuorempia veljiään - ja myönsi samalla valehtelevansa tässä. Viranomaiskoneisto oli kuitenkin ehtinyt jo pyörähtää käyntiin. Kävi ilmi, että poikaa oli ollut pakko pidellä kiinni tämän alkaessa kotona heitellä tuoleja tai särkeä tavaroita. Lopputulos oli, että molemmat vanhemmat saivat sakkoja ja joutuivat maksamaan korvauksia pojalleen. Ja huippusuoritus oli se, että nuorempien lasten osalta syytteet hylättiin. Sen sijaan tämän valehtelevan teinin osalta väitteitä uskottiin.
Jos tuomioistuimella on oikeus tuomita, sillä tulisi olla myös vastuu kertoa kuinka olisi pitänyt menetellä, jos olisi halunnut välttyä tuomiolta. Voisiko joku kertoa, millä vitun puhejudolla rauhoitetaan arvotavaroita rikkova teini koskettamatta? Jos voi, niin valehtelee. Ja seuraavaksi voisiko joku kertoa, miten tämä pysäytetään sellaisella otteella, ettei vain yhtään pääse sattumaan? Sen lisäksi voisi myös kertoa, mikä on 13-vuotiaan oikeus tulla käsityöluokkaan ja olla noudattamatta turvallisuusmääräyksiä.


Pakollinen loppukevennys: Pressanvaaliennuste ja oma suunnitelma

Olen tehnyt selkeän äänestyspäätöksen: tasa-arvon nimissä äänestän tietysti naista. Siis ensimmäisellä kierroksella.
Toisella kierroksella saatan liittyä ensimmäistä kertaa eläessäni vapaaehtoisesti nukkuvien puolueeseen. Tämä tosin on epätodennäköistä, sillä äänestän toisella kierroksella mikäli mukana on vähintään yksi ehdokas jonka sukunimi alkaa H:lla. Siitä, kuka tämä H:lla alkava ehdokas on, riippuu äänestänkö hänen puolestaan vai häntä vastaan. H:lla alkaviksi ehdokkaiksi lasketaan aakkosjärjestyksessä Haatainen, Haavisto, Huhtasaari ja Hyllönen. Eli kaikki ehdokkaat jotka todistettavasti tykkäävät miehistä.
Oletan siis, että toinen kierros tulee. Pidän tätä todennäköisenä siksi, että on todella vaikeaa uskoa, että tämä kansa olisi niin yksimielinen, että kukaan ehdokas keitä tahansa seitsemää muuta vastaan voisi saada yli puolet äänistä.
Yhtä lailla todennäköisenä pidän sitä, että toiselle kierrokselle selviää Niinistön seuraksi Haavisto, joka kokee rökäletappion. Tämä siksi, että tässä maassa on valitettavasti riittävästi änkyröitä äänestämään kenet tahansa homon toiselle kierrokselle ja valitettavasti riittävästi änkyröitä siihen, että kellään homolla - edes täysjärkisellä, Haavistosta nyt puhumattakaan - ei ole mitään mahdollisuutta tulla valituksi.
Aivan muslimipomminvarmana pidän sitä, että Laura Huhtasaari saa yli kaksinkertaisen osuuden äänistä verrattuna siihen, mitä "gallupit" tarjoavat 3-4 prosentin ennusteellaan.
Huhtasaaren kreationismia pidetään hänen suurimpana ongelmanaan. Huomattavasti suurempi ongelma Suomen kannalta on muiden ehdokkaiden monikulttuurisuususko. Huhtasaaren kreationismiusko olisi presidentinviran hoitamisen kannalta tätä suurempi ongelma vain, mikäli Suomeen olisi pyrkimässä miljoonittain dinosauruksia eikä miljoonittain haittamamuja.

Uusinta: Kolmannen valtakunnan naiset

Lukijalle: Näin presidentinvaalien alla muistutetaan lukijalle, että on sitä ennenkin ollut naisia päättävissä asemissa. Tämän kunniaksi allekirjoittanutkin aikoo äänestää naista!:

Naisen paikan Natsi-Saksassa uskotaan yleisesti olleen alistetun, toisen luokan kansalaisen asema. Väitetään, että naisille kuului vain Kinder, Küche und Kirche eli lapset, keittiö ja kirkko. Kuitenkaan tätä lausetta ei koskaan natsien jargonissa käytetty, sen enempää virallisessa kuin epävirallisessakaan. Totta on, että Saksassa naisten oikeudet olivat pienemmät kuin miehillä, mutta niin olivat velvollisuudetkin. Eivätkä nämä rajoitukset suinkaan estäneet joitakin naisia nousemasta merkittävään asemaan. Tässä esitellään kaksitoista naista, joilla oli eniten vaikutusvaltaa Kolmannessa valtakunnassa. Yksikään heistä ei noussut hierarkiassa terävimmälle huipulle, mitä nykypäivänä pidetään merkkinä naisten sortamisesta. Tämä asia pitää kuitenkin asettaa oikeaan kontekstiin; naisia ei Hitlerin hallituksessa ollut, mutta ei ollut Churchillin sotakabinetissakaan. Rooseveltin hallituksessa oli työministerinä Frances Perkins, ensimmäinen Yhdysvaltain hallituksessa istunut nainen. Hän oli kuitenkin anomalia, seuraava nainen pääsi kabinettiin vasta 1953 ja kolmas 1975. Samankaltainen tapaus Neuvostoliitolla oli tietysti Tukholman suurlähettiläs Aleksandra Kollontai. Eikä naisia ollut päättävillä paikoilla tasa-arvon mallimaa Suomessakaan, maan ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää oli sodan aikana vain kansanedustaja. Vaikutusvaltaisin suomalaisnainen sota-aikana taisi olla lottakenraali Fanni Luukkonen.

Kolmannen valtakunnan merkittävimpien naisten listan voi laatia monella tavalla. Tässä listassa kriteerinä on henkilökohtainen vaikutusvalta. Siksi listalle eivät mahdu Eva Braun sen enempää kuin Geli Raubalkaan, vaikka heidän välillinen vaikutuksensa Hitlerin todennäköisinä rakastajattarina oli jonkinmoinen. Tämä vaikutusvalta kuitenkin koski Hitlerin psyykkistä tilaa, ei hänen naisillaan ilmeisesti ollut mitään suoranaista määräysvaltaa valtakunnan asioihin. Samasta syystä listalle ei mahdu kuin yksi ainoa poliitikon puoliso; se ainoa, joka käytti valtaansa oman halunsa mukaisiin asioihin merkittävissä määrin.
Listalle eivät pääse myöskään Hitlerin sihteerit, kuten Traudl Junge ja Gerda Christian, joilla oli todellista valtaa suunnilleen saman verran kuin tekstinkäsittelyohjelmalla nykyisin. Listalle eivät pääse myöskään keskitysleirien rivivartijat, kuten Irma Grese. Heidän kuuluisuutensa on sodanjälkeiseltä ajalta; Natsi-Saksan aikana vaikutusvalta ulottui vain vankeihin. Myöskään enemmän ulkomailla vaikuttaneena muun maan kansalaisena Unity Mitford ei ole listakelpoinen. Kotiinpäinvetoakaan ei sallita, siksi listalla ei ole Reinhard Heydrichin leski Lina, vaikka hän menikin sodan jälkeen naimisiin Otto Mannisen pojan, teatterijohtaja Mauno Mannisen kanssa.

Naisten vaikutusvalta Kolmannessa valtakunnassa ei kuitenkaan ollut vähäinen. Naiset jopa äänestivät natsit valtaan: 30-luvun alkupuolella naisten ääniä meni suhteellisesti enemmän natseille kuin vasemmistolle. Sodan loppupuolella naiset tukivat kansallissosialismia keskimäärin pidempään kuin miehet, jotka olivatkin menettäneet illuusionsa suurelta osin rintamapalveluksessa. Vaikka naiset eivät Saksassa aivan huipulle päässeetkään, nousi moni heistä vähintään yhtä merkittäviin asemiin kuin vastinsiskonsa liittoutuneissa maissa. Tässä likainen tusina, kaksitoista Natsi-Saksan vaikutusvaltaisinta naista:

12. Ilse Koch oli Buchenwaldin ja Majdanekin keskitysleirien johtajan Karl Kochin vaimo. Vuonna 1943 Gestapo pidätti molemmat kavalluksesta epäiltynä. Mies teloitettiin 1945, mutta Ilse vapautettiin - vain tullakseen pari kuukautta myöhemmin amerikkalaisten pidättämäksi. Hänet tuomittiin keskitysleirillä tehdyistä julmuuksista (kuuluisin on tatuoitujen vankien nahoista tehty lampunvarjostin) elinkautiseen vankeuteen. Koch hirttäytyi vankisellissään 1967 ollessaan 60-vuotias.

11. Melitta Schenk Gräfin von Stauffenberg oli, kuten nimi kertoo, Hitlerin murhaa yrittäneen Claus von Stauffenbergin sukulainen, tarkemmin sanottuna hänen veljensä vaimo. Hän oli Luftwaffen koelentäjä, erikoistunut syöksypommittajiin, joilla hän lensi yli 2500 koelentoa. Edes tämä ei pelastanut häntä joutumasta pidätetyksi lankonsa tekemän murhayrityksen jälkeen. Hänet vapautettiin syyskuussa 1944, jonka jälkeen hän palasi koelentäjäksi. Lentäessään harjoituskonetta 8. huhtikuuta 1945 amerikkalaishävittäjä ampui hänet alas ja hän kuoli luodeista saamiinsa haavoihin muutamaa tuntia myöhemmin. Kuollessaan hän oli 42-vuotias. Erikoista oli se, että von Stauffenberg oli puoliksi juutalainen; hänen isänsä oli kääntynyt protestantiksi. Kenties tämän takia hän ei sympatiseerannut natseja, vaan totesi yksityisesti lentävänsä vain uskollisuudesta Saksaa kohtaan.

10. Herta Oberheuser oli Ravensbrückin naiskeskitysleirin lääkäri. Hän teki julmia kokeita keskitysleirivangeilla ja oli sodanjälkeisessä lääkärioikeudenkäynnissä ainoa naissyytetty. Tuomio oli 20 vuotta vankeutta, mutta hänet vapautettiin 1952 hyvän käytöksen perusteella. Hän ryhtyi perhelääkäriksi, mutta hänen lääkärinoikeutensa peruutettiin entisten leirivankien syytösten perusteella 1958. Oberheuser kuoli 66-vuotiaana 1978.

9. Marie Adelheid Lippe-Biesterfeld oli aatelistitteliltään prinsessa. Hänen kolmas puolisonsa Hanno Konopath oli merkittävä natsivirkamies ja prinsessa itse aatelissyntyperästään huolimatta innokas natsi, joka oli erityisesti uuden pohjoismaisen pakanallisen uskonnon luomista yrittäneen sektion kannattaja. Hän työskenteli maatalousministerin läheisenä avustajana. Sodan jälkeen häntä ei syytetty mistään ja Lippe-Biesterfeld jatkoi poliittista toimintaa eri uusnatsiorganisaatioissa kirjoittaen myös useita kirjoja. Hän kuoli 98-vuotiaana vuonna 1993.

8. Christl Cranz oli Natsi-Saksan kuuluisin naisurheilija, alppihiihdon olympiavoittaja 1936. Hän on edelleen alppihiihdon MM-kisojen menestynein urheilija 12 kultamitalilla. Lisäksi vuoden 1941 kolme kultaa julistettiin myöhemmin kelvottomiksi, koska liittoutuneiden edustajat eivät ymmärrettävistä syistä Italiassa järjestettyihin kisoihin päässeet. Sodan jälkeen Cranz joutui vajaaksi vuodeksi pakkotyöhön syytettynä natsien kanssa tekemästään yhteistyöstä, mutta varsinaista tuomiota hän ei saanut. Cranz kuoli 90-vuotiaana 2004. Toinen natsiaikana yksilölajin olympiakultaa voittanut saksalaisnainen oli kiekonheittäjä Gisela Mauermayer, joka oli natsipuolueen jäsen. Hän menetti tämän takia sodan jälkeen työpaikkansa opettajana, jolloin hän opiskeli eläinlääketieteen tohtoriksi.

7. Lale Andersen lauloi sota-ajan kenties kuuluisimman kappaleen, Lili Marleenin. Huvittavaa asiassa on se, että natsit eivät aluksi pitäneet laulusta, jossa kerrottiin sodan erottamista rakastavaisista ja kielsivät sen esittämisen 1941, jolloin kaksi vuotta aiemmin levytetystä kappaleesta oli tullut suursuosikki. Vasta laulun uudistettu versio seuraavana vuonna läpäisi sensuurin. Andersen itse ei laulua livenä juurikaan esittänyt, vaan levytti englanninkielisiä propagandakappaleita. Sodan jälkeen Andersen katosi näyttämöltä, mutta teki comebackin 1952 ja otti osaa Euroviisuihin 1961. Hän kuoli 67-vuotiaana 1972.

6. Magda Goebbels oli Joseph Goebbelsin vaimo ja natsijohtajien vaimoista se, jolla oli eniten vaikutusvaltaa. Hän oli Hitlerin läheinen ystävä, jopa siinä määrin että Hitlerin voidaan katsoa pelastaneen Goebbelsien avioliiton. Goebbels näet suti ympäriinsä näyttelijättärien, erityisesti Lida Baarovan kanssa. Siinä sivussa Magdalla oli oma syrjähyppynsä Karl Hanken kanssa, joka sodan lopussa Himmlerin saatua potkut hoiti lyhytaikaisesti Reichsführer-SS:n tehtävää. Hitler puuttui asiaan ja määräsi Goebbelsit takaisin yhteen. Magda oli ollut kiireinen jo ennen Josephia, hän näet oli lyhyen aikaa naimisissa Günther Quandtin kanssa ja hänen väitetään seurustelleen ennen tätä erään juutalaissionistin kanssa. Vauhdikkuus oli ilmeisesti sukuvika, Magdan äiti erosi tämän isästä vain kolme vuotta kestäneen avioliiton jälkeen ja meni naimisiin juutalaisen liikemiehen kanssa. Kun Kolmannen valtakunnan konkurssi lähestyi, Goebbelsit muuttivat Führerbunkkeriin ollakseen idolinsa kanssa loppuun asti. Näin tapahtuikin ja Hitlerin kuoltua Magda myrkytti heidän kuusi 4-12 -vuotiasta lastaan, jonka jälkeen Goebbelsit tekivät itsemurhan. Kauheaa lastenmurhaansa hän perusteli sillä, etteivät heidän lapsensa joutuisi kantamaan isänsä syyllisyyttä, minkä perusteluna osoittavat vääräksi esimerkiksi Martin Bormannin ja Albert Speerin pojat. Magdan vanhin lapsi, ensimmäisestä avioliitosta syntynyt Harald Quandt oli onnekseen jäänyt luutnanttina sotavangiksi.

5. Hanna Reitsch oli Saksan merkittävin naislentäjä. Hän oli ensimmäinen nainen, joka lensi helikopteria, rakettikonetta ja suihkukonetta. Ennen sotaa hän toimi mm. Stukan koelentäjänä ja antoi kuuluisan helikopterilentonäytöksen Deutschlandhallen sisätiloissa. Loukkaannuttuaan koelennolla Reitsch sai ensimmäisen luokan rautaristin, ensimmäisenä kahdesta naisesta (toinen oli sairaanhoitaja Else Grossmann) joille se myönnettiin. Sodan viimeisinä päivinä Reitsch laskeutui rakastajansa, Luftwaffen viimeisen komentajan Ritter von Greimin kanssa Fieseler Storchilla Berliiniin kadulle. Hitler määräsi heidät lentämään takaisin turvaan ja tähän päivään asti salaliittoteoreetikot ovat spekuloineet, kuljettiko viimeinen Berliinistä noussut kone Hanna Reitschin ohjaamana Hitlerin turvaan. Sodan jälkeen Reitsch alkoi harrastaa purjelentoa, jossa hän mm. rikkoi naisten korkeusennätyksen ja sijoittui avoimissa MM-kisoissa kolmanneksi. Hän ei koskaan osoittanut katumusta natsisympatioistaan. Reitsch kuoli sydänkohtaukseen 67-vuotiaana 1979.

4. Winifred Wagner oli englantilaissyntyinen Richard Wagnerin pojan Siegfriedin leski. Adolf Hitler taas oli suuri Wagnerin ihailija ja tutustui Winifrediin jo 1923. Hän vieraili usein Winifredin johtamilla Bayreuthin Wagner-festivaaleilla. Vuoden 1933 tienoilla huhuttiin jopa heidän mahdollisesta avioliitostaan. Tämä ei toteutunut, mutta heidän kirjeenvaihtonsa ja ystävyytensä jatkui loppuun asti. Sodan jälkeen Winifred ei koskaan myöntänyt, että olisi ollut väärässä Hitlerin suhteen. Hän kuoli 82-vuotiaana 1980.

3. Gertrud Scholtz-Klink oli NS-Frauenschaftin eli natsien naisjärjestön johtaja 1934-1945. Kuulostaa komealta, kuten myös järjestön kaksimiljoonainen jäsenmäärä 1938. Käytännössä se oli kuitenkin vähämerkityksinen, eräänlainen natsien marttaliitto ja sen johtajaa pidettiin lähinnä keulakuvana ilman todellista valtaa. Scholtz-Klink itse vastusti naisten osallistumista politiikkaan, ilmeisesti oman kokemuksensa nojalla. Kiireet taisivat johtaa hänen toisen avioliittonsa (ensimmäisestä hän oli jäänyt leskeksi ja neljän lapsen yksinhuoltajaksi) päättymiseen eroon 1938. Kolmannen avioliittonsa hän solmi 1940 SS-kenraali August Heissmayerin kanssa. Sodan jälkeen hän joutui joksikin aikaa venäläisten keskitysleirille, mutta onnistui pakenemaan ja elämään miehensä kanssa kolmen vuoden ajan väärillä papereilla. Sitten hänet pidätettiin ja tuomittiin vankeuteen, jonka oli määrä kestää vuoteen 1960. Vapaaksi Scholtz-Klink pääsi kuitenkin jo 1953. Elämäkerrassaan 1978 hän antoi tukensa kansallissosialismille ja piti tämän näkökantansa 97-vuotiaana vuonna 1999 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.

2. Jutta Rüdiger johti Bund Deutscher Mädeliä, Hitler-Jugendin naispuolista vastinetta vuosina 1937-1945. Hän seurasi tehtävässä Trude Mohria, joka jätti johtajuuden naimisiin mentyään. Koulutukseltaan Rüdiger oli psykologian tohtori. Hän ei koskaan ollut erityisen näkyvä hahmo, mikä osaltaan johtui siitä, että BDM oli Hitler-Jugendille alisteinen. Tämä ilmeisesti pelasti Rüdigerin, sillä sodan jälkeen häntä ei syytetty mistään. Rüdiger palasi ammattiinsa lapsipsykologina Düsseldorfissa ja piti matalaa profiilia vuosituhannen loppuun asti. Tuolloin hän julkaisi muistelmansa, joissa hän lausui kannattavansa edelleen BDM:n perusarvoja, vaikka sanoutuikin irti natsismista. Rüdiger kuoli 90-vuotiaana 2001.

1. Leni Riefenstahl väitti elämänsä loppuun asti olleensa epäpoliittinen henkilö. Ehkä näin, mutta hänen Nürnbergin puoluepäivistä ohjaamansa elokuva Tahdon riemuvoitto on kaikkien aikojen merkittävin propagandafilmi. Eikä pidä unohtaa natsismin arjalaista kehonpalvontaa ylistäneitä Berliinin olympiafilmejä Kansojen juhla ja Kauneuden juhla. Sodan aikana Riefenstahlin merkitys väheni. Hän toimi lyhyen aikaa sotakirjeenvaihtajana ja keskittyi sitten elokuvan Tiefland (ensi-ilta vasta 1954) tekoon. Melkoinen osa elokuvan avustajina toimineista mustalaisista päätti päivänsä Auschwitzin kaasukammioissa. On epäilty Riefenstahlin olleen Hitlerin rakastajatar, mutta tämä on erittäin epätodennäköistä. Sen sijaan on mahdollista, että Riefenstahl olisi ollut tehtävään halukas, mutta Hitler torjui hänet. Sodan jälkeen häntä ei syytetty mistään ja hän voitti yli 50 kunnianloukkaussyytettä häntä natsiksi väittäneitä ihmisiä vastaan. Joka tapauksessa hänen päivänsä elokuvaohjaajana olivat ohi lukuun ottamatta vuonna 2002 julkaistua vedenalaista elämää esitellyttä dokumenttifilmiä. Hän ryhtyi valokuvaajaksi ja julkaisi useita kuvakirjoja Sudanin nuba-heimosta ja sukeltamisesta, jonka hän opetteli 72-vuotiaana. Riefenstahl kuoli 101-vuotiaana vähän sen jälkeen, kun oli mennyt toistamiseen naimisiin.

Hämmästyttävän moni sodasta selvinnyt natseja sympatiseerannut nainen on elänyt vanhaksi - kymmenen listalla olleista jäi eloon ja heistä puolet pääsi juhlistamaan 90-vuotispäiväänsä. Suurin osa selvisi myös natsimenneisyydestään ilman isompia kolhuja, vankilaan joutui vain kolme eikä ketään tuomittu kuolemaan. Eivätkä he myöskään osoittaneet katumusta, päinvastoin suurin osa sanoi yhä ihannoivansa nuoruutensa aatemaailmaa. Natsimenneisyydestään tunnetut miehet eivät tällaisia lausuntoja liiemmin antaneet.

Kysyvälle vastataan

Yksi suosikkisivustoistani on Feissarimokat. Kerran satuin huomaamaan sen sivupalkissa otsikon ”Osaatko vastata?” alla mielenkiintoisia kysymyksiä. Linkki johti kysypois -nimiselle sivustolle. Sivuston tarkoitus on antaa ihmisille mahdollisuus esittää heitä askarruttaneita kysymyksiä, joihin ne lukeneet saavat sitten vastata. Eräänlainen savolainen oraakkeli: siltä voi kysyä ihan mitä tahansa ja se voi vastata ihan mitä tahansa.

Kun en viitsinyt hommata käyttäjätunnuksia kyseiselle sivustolle, niin esitetään nyt sitten vastauksia täällä. Siltä varalta että joku niitä kirjoittanut eksyisi tänne, tai onhan toki mahdollista sekin että sama kysymys on askarruttanut jotakuta muutakin. Aloitetaan eräänlaisella vastuuvapauslausekkeella:

Mikä on typerin koskaan saamasi neuvo?
”Kysypä tätä asiaa kysypois-palvelusta.”

Missä Suomen jääpallofanit keskustelevat?
Tämä on polttava kysymys näin kännykkäaikana. Aiemmin tapaamiset järjestettiin puhelinkopissa. Niiden poistuttua on yritetty kokoontua ravintolan peräkabineteissa, mutta toiselle tuli avoimen paikan kammo.

Onko ok pyytää tuntematonta miestä treffeille facebookin tai instagramin kautta?
Riippuu täysin kysyjän sukupuolesta ja pyydettävän seksuaalisesta suuntautumisesta.

Kustannuksien jako parisuhteessa?
Mies maksaa suuret ostokset ja vaimo pienet. Vaimo päättää mikä on suuri ja mikä pieni ostos.

Miten vaatteiden kokotaulukot toimii?
Helvetin sekavasti.

Miten saan vaimoni rintaliivit pois päältäni rikkomatta niitä?
Et mitenkään, olettaen että et voi pyytää vaimoa auttamaan. Rintaliivien avausmekanismi on riittävän ongelmallinen jo silloin, kun ne ovat naisen päällä. Tosin silloin pulmien ratkominen on muutenkin hankalaa, kun veri on karannut aivoista tärkeämpään paikkaan. (Pahoittelen mikäli lukijalle käy samoin kuin kirjoittajalle eli päähän nousi mielikuva rintaliiveihin pukeutuneesta miehestä kirjoittamassa hiki otsalla nettiin kysymystä ennen kuin vaimo palaa shoppailureissulta.)

Kuinka monta kananmunaa mahtuu suuhun?
Riippuu täysin siitä, ovatko ne keitettyjä vai paistettuja.

Voiko koiran puruluun laittaa mikroon?
Voi, olettaen että se ei ole koiran suussa ja koira ei ole chihuahua. P.S. Älä kuitenkaan laita mikroa päälle.

Ymmärtäisitkö tällaista naista?
En. Miksi kysyjä olisi poikkeus?

Ostan hamsterin salaa, miten pitää se piilossa mahdollisimman pitkään?
Hanki samalla kissa.

Tietoa ns. ”varmoista päivistä” ehkäisykeinona?
Kysy mutsiltasi.

Mikä naapuriani vaivaa?
Hänen naapurinsa.

Mistä löytää parhaan kielenkääntäjän?
Suosittelemme teurastamoa.

Kuinka monta eri huone jakoa saadaan 45 tytöstä, kun huoneita on 9 ja huoneissa on seuraava määrä sänkyjä; 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8 ja 9?
Valitset sen suosikkisi siihen yhden sängyn huoneeseen niin saatte olla rauhassa. Muilla ei ole väliä. Siltä varalta että kysymys on puhtaasti teoreettinen, niin vastaus on 6,52 x 10³⁴. Mutta tämä on tosiaankin teoriassa, sillä käytännössä Anna ja Kaisa eivät voi olla keskenään samassa huoneessa, kun taas Liisan ja Maijan on ehdottomasti päästävä samaan huoneeseen ja Ellin on majoituttava samaan huoneeseen Iinan ja Ullan kanssa, mikä taas on mahdotonta koska Iina ja Ulla eivät halua keskenään samaan huoneeseen ja sitä paitsi Siljan on ehdottomasti saatava reunimmainen sänky.

Valaisimessa lukee max 60w, lampussa "12w" ja "12w=75w", voinko käyttää lamppua tässä valaisimessa?
Voit. Ainakin kerran. No, totta puhuen kyllä voit sillä tuo fysikaalisesti mieletön merkintä "12w=75w" tarkoittaa sitä, että lampun valaistusvoimakkuus on sama kuin 75-wattisella hehkulampulla jota ei siis voisi käyttää tehonsa puolesta, mutta 12-wattista voi kyllä käyttää koska sen teho on pienempi vaikka valaistusvoimakkuus on sama.

Voiko alumiinin hitsauksesta nauttia?
Vain jos on masokisti.

Mitä "emt" tarkoittaa?
En minä tiedä. Kysy joltain muulta.

Miten realistista on tulla toimeen tekemällä töitä kotona?
Jos olet esim. lentokapteeni, älä irtisanoudu päivätyöstäsi.

Pitäisikö erilaisille lapsille järjestää erilaista opetusta?
*lataa demarimoodin*... Ei missään nimessä, tai enintään siten että lahjakkaammat jätetään oman onnensa varaan ja vajakkeihin kohdennetaan kaikki tukitoimet, jotta kaikki pärjäisivät yhtä huonosti. ... *sulkee demarimoodin*

Onko lainvastaista kehottaa internetin kautta lapsia käyttämään huumeita?
On, eikä muutenkaan viisasta. Viaton huumekokeilu johtaa kovempiin aineisiin, jotka johtavat riippuvuuteen joka johtaa rikoksiin jotka johtavat vankilaan. Ja sitten se tulee uskoon ja sitäkö sinä haluat?

Mikä on sosialismin ja kommunismin ero?
Sosialismissa eletään toisten rahoilla ja kommunismissa ne ovat jo loppuneet.

Kuinka paljon seksiä pitää harrastaa saadakseen tietää seksuaalisen suuntautumisensa?
Eipä tosiaankaan käynyt mielessä, että tätä tietoa varten tarvitsisi itse asiaa kokeilla. Tai siinä tapauksessa kävipä mäihä että osui heti eka kerralla tuurilla oikeaan vaihtoehtoon.

Miten tämän voi sanoa sarkastisesti, hauskasti ja ketään loukkaamatta?
Ihmisten vastaanotto- ja ymmärryskyky tuntien ainoa vaihtoehto on että puhut kielellä, jota yksikään kuulijoista ei ymmärrä.

Kertoisiko joku minulle kylpyammeista?
Tämän täytyy olla oudoin fetissi ikinä.

Miten aloittaa tokon treenaaminen koiran kanssa?
Yritä ensin ilman koiraa. Tokko on varsin haasteellinen - kalat eivät muutenkaan ole kovin oppivaisia ja tokko yleensä vain olla möllöttää pohjahiekassa.

Onko lääkettä miehen seksi haluihin ettei haluttaisi jatkuvasti?
Kyllä. Mies on varsin yksinkertainen kapistus. Kun pelissä on painetta, se jäykistyy kuten hydrauliikan lait määräävät. Kun hydrauliikkanesteet tulevat ulos, peli ei enää seiso. Miehen seksihalut poistuvat antamalla. Kuuri toistetaan tarvittaessa. Hoitoa jatketaan säännöllisesti, etteivät oireet uusiudu. Useimmille miehille jatkuvan vaikutuksen aikaansaamiseksi annostus kerran päivässä on riittävä.

Uusinta: Ylivoimaiset kenialaiset

Lukijalle: Pistetään tänään uusintana kumoon vanha myytti, jonka mukaan afrikkalaiset olisivat ylivertaisia kestävyysjuoksijoita. Tämä on täyttä potaskaa. Ensinnäkin suurin osa afrikkalaisista on kestävyysjuoksussa umpisurkeita. Tilastopajan maratonin kaikkien aikojen listan katkaisuraja on 2:14:10, jonka on saavuttanut 3438 juoksijaa. Heistä ilmeisesti yksikään ei ole etnisesti länsiafrikkalainen. Listalla on 15 etnisesti suomalaista (luultavasti muutama enemmänkin, koska varmaan löytyy myös esim. amerikansuomalaisia). 500 miljoonan populaatiosta nolla, viiden miljoonan populaatiosta 15. Kumpaa voisi pitää tilastollisten todisteiden nojalla lahjakkaampana?
Vastaavan kysymyksen voi esittää myös itäafrikkalaisista. Heillä kun ei ole muita lajeja harjoitettavana kuin juoksu ja jalkapallo, jos vähän kärjistää. Ja heille totaalinen panostus juoksu-uraan on taloudellisesti odotusarvoltaan positiivinen, kun taas suomalaiselle negatiivinen. Olen sanonut kerran hiidon ja yleisurheilun välillä epäröineelle, että totta helvetissä valitset hiihdon. Kestävyysjuoksussa kilpailu on monta kymmentä kertaa kovempaa. Hiihdossa kun pääset maajoukkueeseen, olet maailman huipulla mutta kestävyysjuoksussa samalla tasolla olet hyvä jos tuhannen joukossa.
Vaan jos eurooppalainen panostaa tosissaan, niin hän pärjää jopa todennäköisemmin kuin itäafrikkalainen. Norjassa on tasan yksi totaalisesti harjoitteleva maratoonari eli Söndre Moen, joka alitti tänä vuonna ensimmäisenä eurooppalaisena haamurajan 2.06. Keniassa samalla tasolla treenaavia on varmasti yli sata:

Huipputasolla kestävyysjuoksua hallitsevat itäafrikkalaiset. Maailmanluokan arvokisoissa muu kuin kenialainen tai etiopialainen palkintopallilla on keräilyharvinaisuus. Vuositilastoissa yli puolet huipuista on itäafrikkalaisia, maantiejuoksuissa kuten kaupunkimaratoneilla heidän ylivoimansa on vielä murskaavampaa.

Tavanomaisin selitys kenialaishallinnalle on geneettinen. Väitetään, että itäafrikkalaisilla on perimänsä vuoksi ylivertaiset edut vaikkapa eurooppalaisiin nähden. On esitetty, että heillä on keskimäärin pidemmät ja ohuemmat jalat, poikkeuksellinen hapenottokyky ja kevytluinen rakenne. Näitä vastaan olisi eurooppalaisten turha taistella.

Maratonin Euroopan mestari Janne Holmén käsitteli ansiokkaasti afrikkalaisten ylivoimaa kaksiosaisessa kirjoitussarjassaan Juoksija-lehden numeroissa 9-10/2008. Genetiikasta hän toteaa aivan oikein, että afrikkalaisten keskuudessa geneettinen variointi on voimakkaampaa kuin koko muun maailman väestössä. Looginen johtopäätös tästä on tietysti se, että on luonnollista että afrikkalaisten keskuudesta löytyvät lahjakkaimmat kestävyysjuoksijat. Mutta samalla logiikalla, Holmén toteaa, pitäisi afrikkalaisista löytyä lahjakkaimmat keihäänheittäjät, uimarit ja hiihtäjät. Missä vika?

Kenian suurimmat etniset ryhmät ovat kikujut (22 %), luhyat (14 %), luot (13 %), kalenjit (12 %), kambat (11 %), kisiit (6 %) ja merut (6 %). Näistä erityisesti kalenjit ja jossain määrin kikujut, kambat, kisiit ja maasait ovat tunnetuimmat kestävyysjuoksijoiden tuottajat. Vastaavasti Kenian jalkapalloa hallitsee luo-heimo. Jos juokseminen olisi genetiikasta kiinni, luulisi myös naapurimaa Tansanian olevan kova sana markkinoilla, koska siellä esiintyy samoja heimoja ja geneettisiä lähisukulaisia. Toisessa kovassa juoksumaassa Etiopiassa etninen rakenne on taas toisenlainen; kuka tahansa kykenee erottamaan toisistaan etiopialaisen ja kenialaisen lähes sataprosenttisella varmuudella, kun taas kenialaisen ja tansanialaisen erottaminen on käytännössä mahdotonta.

Tarkastellaanpa maailmantilastoja vuodelta 2010. Otetaan jokaisesta kestävyyslajista 300 parasta ja lasketaan, kuinka monta kyseisestä joukosta on suomalaisia, kenialaisia, etiopialaisia, tansanialaisia tai eritrealaisia. Kenia ja Etiopia ovat mukana siksi, että ne ovat maailman parhaat kestävyysjuoksumaat. Tansania on Kenian kontrolli; samankaltainen etninen rakenne ja suunnilleen yhtä paljon asukkaita. Eritrea taas kontrolloi Suomea väkiluvultaan suunnilleen samankokoisena maana.

Päivitys 6.1.2018: Olen lisännyt tilastoihin myös "Pohjoismaat"-sarakkeen. Tämä sen takia, että Suomi on kuitenkin suhteellisen pieni maa ja satunnainen vaihtelu vaikuttaa liikaa. Kuten viime vuonna, kun Suomen miesten kestävyysjuoksutaso oli poikkeuksellisen alhainen 2010-luvun muuhun tasoon nähden ja naisilla meni myös normia heikommin.

Miehet	FIN	KEN	ETH	TAN	ERT
800 m	1	43	2	0	0
1500 m	3	51	11	1	1
3000 m	3	80	16	1	5
5000 m	2	92	24	0	7
10000 m	1	72	5	2	1
Puolimaraton	1	164	44	2	8
Maraton	0	153	68	3	5
Esteet	4	48	6	0	0
Yhteensä	15	703	176	9	27

Vuosi 2017:

Miehet	FIN	NRD	KEN	ETH	TAN	ERT	Yhteensä
800 m	0	4	48	8	0	0	60
1500 m	0	4	34	12	0	0	50
3000 m	0	16	46	12	0	4	78
5000 m	0	3	46	24	2	4	79
10000 m	0	2	72	20	0	7	101
Puolimaraton	0	1	151	36	3	11	202
Maraton	0	1	163	66	3	6	239
Esteet	1	10	52	9	0	2	74
Yhteensä	1	41	612	187	8	34	883

Naiset	FIN	KEN	ETH	TAN	ERT
800 m	2	9	5	0	1
1500 m	2	16	12	1	0
3000 m	1	26	21	1	1
5000 m	0	26	16	1	0
10000 m	0	24	12	2	0
Puolimaraton	0	67	51	3	1
Maraton	0	49	72	0	0
Esteet	4	22	8	0	0
Yhteensä	9	239	197	8	3

Vuosi 2017:

Naiset	FIN	NRD	KEN	ETH	TAN	ERT	Yhteensä
800 m	2	14	15	10	0	0	41
1500 m	1	12	25	16	0	0	54
3000 m	3	10	38	10	0	0	61
5000 m	0	5	32	24	0	2	63
10000 m	1	4	25	10	1	0	41
Puolimaraton	1	3	104	58	0	1	167
Maraton	1	2	78	100	2	0	183
Esteet	2	11	22	9	0	0	44
Yhteensä	11	61	339	237	3	3	654

Kaikki yhteensä	FIN	KEN	ETH	TAN	ERT
Kaikki	24	942	373	17	30

Vuosi 2017:

Yhteensä	FIN	NRD	KEN	ETH	TAN	ERT	Yhteensä
Kaikki	12	102	951	424	11	37	1537

Kenialaiset ja etiopialaiset dominoivat. Etenkin miesten pitkillä maantiematkoilla kenialaisten hallinta on järkyttävää; yli puolet maailmantilaston 300 parhaasta on kenialaisia. Naisten puolella tilanne on tasaisempi, mikä kertoo enimmäkseen afrikkalaisnaisten asemasta sikäläisessä nokkimisjärjestyksessä.

Mutta onko tilanne todellakin noin pahasti vääristynyt? Väestöpyramidit kertovat paremmin. Afrikassa väestö on nuorempaa kuin Euroopassa. Jos tarkastelun kohteeksi otetaan potentiaaliset kestävyysjuoksijat eli 20-30 vuotiaat miehet, niin heitä on Suomessa 0,35 miljoonaa, Keniassa 3,9 miljoonaa, Etiopiassa 6,9 miljoonaa, Tansaniassa 3,8 miljoonaa ja Eritreassa 0,44 miljoonaa. Naisten jakauma on käytännössä sama.

Suomi on saanut listalle 24 nimeä. Mikäli Itä-Afrikan maissa olisi suhteessa 20-30 -vuotiaaseen väestöönsä yhtä paljon huippujuoksijoita kuin Suomessa, Keniassa pitäisi olla 267 huippujuoksijaa (on 942), Etiopiassa 473 (373), Tansaniassa 260 (17) ja Eritreassa 30 (30). Suhteessa väestöön Keniassa huippujuoksijoita on siis 3,5-kertainen määrä Suomeen nähden, Eritreassa tasan yhtä paljon, Etiopiassa hieman vähemmän ja Tansaniassa vain viidestoistaosa Suomen määrästä.
Päivitys 6.1.2018: Väestöjakaumassa tilanne lienee suunnilleen sama, jos se johonkin suuntaan on muuttunut niin jonkin verran Suomea ja Pohjoismaita vastaan. Mikäli suhteessa nuoreen väestöön Afrikassa olisi yhtä paljon huippujuoksijoita kuin Suomessa, heitä pitäisi olla seuraavasti (suluissa paljonko oikeasti on): KEN 134 (951), ETH 237 (424), TAN 130 (11) ja ERT 15 (37). Jos verrataan koko Pohjoismaihin, vastaavat lukemat ovat: KEN 234, ETH 414, TAN 228 ja ERT 26.
Kuten tilasto hämmästyttävästi paljastaa, ainoastaan Keniassa pärjätään suhteellisesti paremmin kuin Suomessa ja muissa pohjoismaissa. Etiopia pärjää suhteellisesti kestävyysjuoksussa aika tarkkaan yhtä hyvin kuin Pohjoismaat keskimäärin, kuten myös Eritrea! Tansania on täysin vastaantulija.

Edes väestömäärä ei kerro koko totuutta. Itä-Afrikassa nuorella urheilijantaimella on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: juoksu tai jalkapallo. Suomessa lahjakkuuspotentiaalista kilpailee parikymmentä merkittävää lajia. On aika epätodennäköistä että jääkiekko veisi lupaavan kestävyysjuoksijan, koska lajien edellyttämä peruslahjakkuus on hyvin erilainen. Mutta todennäköisyys sille, että kestävyysurheilussa lahjakas edes kokeilee kestävyysharjoittelua, on Suomessa varmasti pienempi kuin Keniassa. Lisäksi on hyvin paljon mahdollista, että kestävyyslahjakkuus päätyy hiihtoon, ampumahiihtoon tai suunnistukseen, joista suurin osa on Suomessa harrastajamääriltään kestävyysjuoksua suurempia lajeja mutta Itä-Afrikassa tuntemattomia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Keniassa juoksun aloittavasta nuoresta urheilijasta tulee huippu-urheilija enintään yhtä todennäköisesti kuin Suomessa juoksun aloittavasta.

Lisäksi on otettava huomioon, että itäafrikkalaisilla on suomalaisiin nähden puolellaan monia muitakin etuja. Niistä vähäisin ei ole taloudellinen kannustin. Kuten Janne Holmén huomauttaa, kenialaiselle nuorukaiselle juokseminen on tie taloudelliseen menestykseen, kun taas suomalaiselle se on taloudellinen riski. Yksinkertaista: tämän hetken parhaista suomalaisjuoksijoista kaikki opiskelevat (tai ovat valmistuneet) korkeakoulussa, ainoa poikkeus on Matti Räsänen. Juoksu-uraan panostaminen hidastaa opintoja ja samalla taloudelliseen riippumattomuuteen siirtymistä. Todennäköisyyslaskennan termein ilmaistuna kenialaiselle juoksu-uraan panostamisen odotusarvo on taloudellisesti positiivinen ja suomalaiselle negatiivinen.

Itäafrikkalaisilla on puolellaan myös harjoitusolosuhteet. Vilkaisu karttaan kertoo, että yli puolet Kenian, Etiopian ja Tansanian väestöstä asuu yli kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Yksikään suomalainen ei asu edes 500 metrin korkeudessa merenpinnasta. Koko elämän mittainen altistuminen vähähappiseen ympäristöön ei voi olla vaikuttamatta. Ei liene sattumaa, että ainoa viime aikoina afrikkalaisten aikoja uhannut valkoinen maratoonari Ryan Hall on viettänyt elämänsä ensimmäiset 20 elinvuotta Kalliovuorilla yli 1500 metrin korkeudessa. Vuoristo-olosuhteiden merkityksestä kertoo sekin, että Länsi-Afrikasta ei ole koskaan tullut ainuttakaan maailmanluokan kestävyysjuoksijaa. Eikä Afrikassa ole riesana myöskään kolmenkymmenen asteen pakkasia tai kevään kelirikkoa.

Klassinen selitys itäafrikkalaisten menestykselle on ollut se, että lapset juoksevat koulumatkat. Tämä on kuitenkin osoitettu ainakin osittain vääräksi, koska moni huipulle päässyt on asunut koulun naapurissa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että afrikkalaislapset liikkuvat moninkertaisesti eurooppalaisiin nähden. Siksi juoksuharjoittelu voidaan 15-vuotiaana aloittaa selvästi korkeammalta vaatimustasolta. Eurooppalaislasten pitää ensin liikkua viisi vuotta monipuolisesti ennen todellisen juoksuharjoituksen aloittamista, kun taas afrikkalaiset voivat aloittaa juoksuharjoittelun suoraan. Monen lupaavan eurooppalaisjuoksijan ura on kaatunut liian rankkaan aloitukseen.

Yksi arvoitus jää vielä jäljelle. Kenia contra Tansania. Miksi näistä kahdesta väestöltään, sijainniltaan ja maantieteeltään lähes identtisestä valtiosta Keniasta tulee yli viisikymmenkertainen määrä huippujuoksijoita?
1980-luvun alussa Kenia ja Tansania olivat vielä lähes tasoissa. Kenialaiset olivat saavuttaneet olympiavoittoja, mutta oli Tansaniallakin kaksi tuoretta olympiamitalistia ja ME-miestä, Suleiman Nyambui ja Filbert Bayi. Nykyään tansanialainen huippujuoksija on harvinaisuus, kun taas kaupunkimaratonien lähtöviivalla kenialaiset kompuroivat toistensa jalkoihin.
Merkittävin selitys löytyy maiden kulttuurierosta. Kenialaisilla on tietysti enemmän esikuvia, mutta se on vain osaselitys. Kenian urheilujärjestelmä on brittien organisaation perustalle laadittu, kun taas Tansania on Julius Nyereren sosialistisen ujamaa-kokeilujen jäljiltä mitä on. Lähes kaikki Kenian huippujuoksijat ovat brittiläismallisten sisäoppilaitosten ja brittivalmentajien tai heidän kenialaisten oppilaidensa tuotteita.

Kestävyysjuoksussa kyse on lahjakkuuden, harjoittelun ja juoksutaktiikan liitosta. Voi olla, että itäafrikkalaisten keskuudesta löytyvät suuren geneettisen variaation ansiosta kaikkein lahjakkaimmat kestävyysjuoksijat. Oikeanlainen harjoittelu on kuitenkin merkitykseltään lahjakkuutta suurempaa ja siinä on eurooppalaisten mahdollisuus, kuten tilastot osoittavat. Lisäksi tilastot valehtelevat siksi, että eurooppalaisten menestysmahdollisuudet arvokisoissa ovat selvästi paremmat kuin maailmantilastoissa. Afrikkalainen juoksutaktiikka on hyvin erilainen kuin eurooppalainen. Kuinka moni muistaa koskaan nähneensä afrikkalaisjuoksijan nousevan viimeisen kahden kierroksen aikana sijalta kymmenen viidenneksi? Eurooppalaisilla tämä on yleistä. Afrikkalainen strategia on pelata upporikasta tai rutiköyhää; juostaan kovempaa mihin on kaiken järjen mukaan mahdollisuuksia ja toivotaan parasta. Eurooppalaiset taas laativat tarkan taktiikan omien arvioitujen kykyjen mukaan. Arvokisoissa hyvällä taktikolla on paljon paremmat mahdollisuudet kuin jänisvetoisissa ennätyskokeissa.

Jos kestävyysjuoksua vertaa esimerkiksi pikajuoksuun, ero on selvä. Pikajuoksussa geneettinen lahjakkuus ratkaisee paljon enemmän. Ainoa ei-länsiafrikkalaistaustainen sadan metrin kymmenen sekunnin alittaja Christophe Lemaitre on anomalia; on epätodennäköistä että hän tai kukaan muukaan europidi enää koskaan voittaisi olympia- tai MM-kultaa tai edes mitalia 100 tai 200 metrillä. Kestävyysjuoksussa lahjakkuus ei merkitse mitään, ellei harjoittele oikein. Siksi on todennäköistä, että joku eurooppalainen tulee ja vie lähivuosina olympiakultaa tai maailmanmestaruuden. (Päivitys 6.1.2018: 100 ja 200 metrillä ei ole eurooppalaisia voittajia näkynyt. Olympialaisissa miesten kympillä Galen Rupp otti hopeaa 2012 ja Matt Centrowitz Jr, jolla on tilkkanen afrikkalaista verenperimää, voitti kultaa 1500 metrillä 2016. Julia Zaripova voitti esteet 2012, mutta aitovenäläiseen tapaan testauskopissa koeputki suli kun hän pissasi siihen, joten mitali meni uusjakoon. MM-kisoissa etnisesti eurooppalaisia voittajia kestävyysjuoksussa ovat tämän kirjoituksen jälkeen olleet Jennifer Simpson 1500 metrillä 2011 ja Emma Coburn esteissä 2017.) Ja tämä joku voi aivan hyvin olla suomalainen; minulla on asiasta ns. luupääteoria. Aina satunnaisin väliajoin kestävyysjuoksumaailmaan ilmaantuu joku luupää, jossa yhdistyvät riittävä lahjakkuus, oikeanlainen harjoittelu, taktinen äly ja ennen kaikkea individualistinen henkinen asenne. Silloin muut ovat arvokisoissa sivustakatsojia. Näitä luupäitä on kestävyysjuoksun historiassa ollut viisi eikä voi olla sattumaa, että kaksi heistä on ollut suomalaisia.

Välihuomautus 108: Kun todellisuus ajoi jälleen ohi satiirin

Kolme vuotta sitten ruodin silloista - ja yhä nykyistäkin - kohuohjelmaa Ensitreffit alttarilla. Silloin ennustin kieli poskessa, että tämä on vasta alkua: "TosiTV-formaattina ohjelma ei siis tuota alkushokkiarvonsa lisäksi mitään uutta. Niipä sopii odottaa, että kohta keksitään jotain vielä rajumpaa. Miten olisi ohjelma, jossa valitaan sopivat pariskunnat samaan tapaan. Sitten nainen hedelmöitetään miehen lahjoittamalla spermalla. Ensitreffit synnytyssaliin, johon paikalle myös henkikirjoittaja vihkimään. Sitten katsotaan, miten tuoreen perheen arki lähtee rullaamaan. Älkää naurako. Odottakaa viisi vuotta ja ihmetelkää sitten, mitä telkkarista tulee."

Ei tarvinnut odottaa kuin kolme vuotta.

Ryminää ja ryskettä

Kirjoitin pari kuukautta sitten elokuva-arvostelun uudesta Tuntemattomasta. Siitä inspiroiduin miettimään suomalaisia sotaelokuvia. Päätin tehdä listauksen kymmenestä parhaasta näkemästäni. Eli täysin subjektiivinen, omiin mieltymyksiin perustuva ja siinä mielessä puutteellinen että en ole nähnyt kaikkia suomalaisia sotaelokuvia. Tosin suurimman osan kyllä, mutta voi olla että jokin näkemättä jäänyt saattaisi tälle listalle yltää.

Jostain syystä suomalaiset sotaelokuvat käsittelevät lähes pelkästään talvi- ja jatkosotia. Tai no, onhan tämä toki ymmärrettävää, mutta luulisi että edes vähän enemmän olisi tehty muutakin. Esimerkiksi vapaussodasta ei ole vielä tehty suurelokuvaa. Käsky oli ihan kelvollinen, mutta ansiot eivät aivan riittäneet tälle listalle.
Kyseenalaista on myös se, mikä lasketaan sotaelokuvaksi ja mikä ei. Esimerkiksi Ystävät, toverit on hyvä elokuva, saattaisi mahtua tälle listalle ja sijoittuu sota-aikaan, mutta onko se kuitenkaan sotaelokuva? Vähän samankaltainen on scifi-parodia Iron Sky, jossa on kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta joka ei kuitenkaan ole sotaelokuva sanan varsinaisessa mielessä.


10. Sissit (1963)
Paavo Rintalan romaaniin Sissiluutnantti perustuva elokuva. Rintalan appiukko Tahko Pihkala ei liiemmin pitänyt tavasta, jolla Rintala esitti lotat romaanissaan. Pihkala totesi, että vävypoika ei ole kirjailija, vaan alkemisti - tekee paskasta kultaa. Itse elokuva on Mikko Niskasen ammattitaitoisesti toteuttama perustyö. Parasta antia ovat hyvin toteutettujen taistelukohtausten ohella elokuvan alku ja loppu. Veteraanit ovat kokoontuneet muistelemaan sota-aikaa kosteaan illanviettoon, josta siirrytään takaumana taisteluihin. Elokuva päättyy paluuseen nykyhetkeen, kun laitamyötäisessä olevat miehet poistuvat kabinetista saamelaisalikersantin houkutellessa päähenkilöä, luutnantti Erkki Takalaa Tenolle kalaan.

9. Täällä Pohjantähden alla (1968)
Eihän tämä ole varsinaisesti sotaelokuva, sillä vuosi 1918 on vain osa elokuvaa. Eivätkä taistelukohtaukset ole mitenkään massiivisesti kuvattuja isoilla räjähdyksillä ja suurilla joukoilla. Elokuvan ansiot ovat kuitenkin sodan psykologisten vaikutusten esittämisessä, minkä se tekee hyvin. Itse asiassa jatko-osan Akseli ja Elina vastaavat kohtaukset talvisodasta ovat vielä paremmat, mutta ne muodostavat kovin pienen osan elokuvasta. Toinen miinus jatko-osalle ovat aneemiset jatkosotapätkät.

8. Hopeaa rajan takaa (1963)
Elokuva alkaa talvisodan päättyessä. Juoksuhaudassa Uudenkirkon kultasepän poika Eugen Wist kiroaa, kun hänen isänsä talon alle sodan alussa kätkemät hopeat ovat jääneet rajan taakse. Seuraavana vuonna kolme nuorta miestä lähtee hakemaan aarretta uuden rajalinjan takaa. Tarina ei ole edes fiktiota, sillä kirjan, johon elokuva perustuu, kirjoitti Esa Anttala. Oikealta nimeltään Urpo Lempiäinen ja yksi partiomiehistä. Retki onnistuu ja osa hopeista - kaikkea eivät miehet jaksaneet kantaa - saadaan takaisin. Historian ironiaa on, että vain muutamaa kuukautta myöhemmin Uusikirkko vallattiin jatkosodassa takaisin ja loput hopeat löytyivät koskemattomina. Elokuva kuvattiin näyttelijälakon aikana, joten kaikki tekijät olivat liittoon kuulumattomia. Yhtenä kolmesta päähenkilöstä nähtiin Spede Pasanen, joka suoriutui vakavasta roolista enemmän kuin kunnialla.

7. Sven Tuuva (1958)
Tuntemattoman sotilaan menestyksen jälkeen Edwin Laine sai idean Vänrikki Stoolin tarinoista tutun Sven Dufvan tuomisesta valkokankaalle. Hän pyysi Väinö Linnaa laatimaan käsikirjoituksen. Linna työskenteli parhaillaan Pohjantähden ensimmäisen osan parissa ja sanoi, että voisi olla hyvä rentoutuakin tämän suurtyön lomassa. Laine kertoo muistelmissaan, kuinka Linna oli miettinyt asiaa yön yli ja sanoi sen jälkeen puhelimessa suostuvansa, mutta yhdellä ehdolla: "Kyllä minä teen sen, Sven Tuuvan ja se on Tuuva eikä Dufva". Ja niin sitten olikin. Kriitikot lyttäsivät elokuvan, vaikka Laine piti sitä yhtenä parhaistaan. Eihän se mikään suurteos ole, mutta selvästi mainettaan parempi.

6. Päämaja (1970)
Sodan aikana Päämajassa palvellut kirjailija-toimittaja Ilmari Turja kirjoitti Päämajan näytelmäksi 1966. Näytelmästä tuli suurmenestys ja sitä esitetään edelleen satunnaisesti. Sen menestys päätettiin hyödyntää filmatisoinnilla. Roolitus oli osin Kansallisteatterin näytelmän mukainen. Elokuvalla ei ollut erityisen suuria taiteellisia ansioita, mutta erinomainen käsikirjoitus kantoi sen listalla tänne asti.

5. Tuntematon sotilas (1955)
Nyt alkaa raskas sarja. Listan viisi alinta sijoitusta ovat selvästi alemmassa kastissa kuin viisi korkeinta. Tuntematon sotilas on ikoni. Silti se on tällä listalla vasta viides. Jopa selvästi. Listan sijat 2-4 olisivat voineet olla oikeastaan missä järjestyksessä tahansa, listaykkönen on niitä niukasti edellä, mutta listaviitonen on omassa yksinäisyydessään näistä jäljessä mutta toisaalta aivan selvästi kaikkia muita edellä.
Syy näinkin heikkoon sijoitukseen on yksinkertaisesti se, että Laineen versio ei ole elokuva. Se on romaanin filmatisointi. Jos se jossain kohtaa poikkeaa romaanista, se ei yleensä ole tietoinen vaan käytännön pakon sanelema valinta. Ainoat ja vähäiset poikkeukset ovat lottien puuttuminen kokonaan ja Viirilän jättäminen pois.

4. Talvisota (1989)
Mitalisijoja on valitettavasti jaossa vain kolme. Neljäs sija on se vihonviimeisin, mutta valitettavasti jollekin se täytyy antaa. Erityisen traagista se on silloin, kun neljänneksi sijoittunut oikeasti ansaitsisi mitalin. Kuten tällä kertaa.
Talvisota oli ensimmäinen nykyaikainen ison budjetin sotaelokuva ja se näkyi. Jos suomalaisilla olisi ollut enemmän kokemusta alalla, tästä olisi tullut vielä parempi. Nyt elokuvasta jäi sellainen vaikutelma, että joka kohdassa olisi voitu tehdä pikkuisen paremmin ja vika oli kokemuksen puutteessa. Käsikirjoitus, ohjaus, leikkaus, näyttelijätyö olivat kaikki hyviä, mutta eivät aivan niin hyviä. Sanotaan nyt vaikka niin, että jos tämä elokuva olisi tekoajankohdaltaan vaihtanut paikkaa listakakkosen tai -kolmosen kanssa, se olisi luultavasti ohittanut ne molemmat. Ehkä talvisota on liian iso mahtuakseen yhteen elokuvaan, siitä leikattu yli tuntia pidempi TV-sarja on vielä elokuvaakin parempi.

3. Tuntematon sotilas (2017)
Tästä olen jo sanani sanonut.

2. Rukajärven tie (1999)
Täydellinen kuvaus, loistavat näyttelijäsuoritukset, hyvä käsikirjoitus. Päälle päätteeksi perustuu tositapahtumiin eli vajaa vuosi sitten 101-vuotiaana kuolleen silloisen luutnantti Pentti Perttulin johtamaan tiedusteluretkeen Lieksajärven ympäri. Elokuvan ainoa miinus oli se, että se jouduttiin kuvaamaan suomalaisen elokuvan rajoitetulla budjetilla. Olihan metsänomistajan luvalla tehty lopun kulokohtaus komeaa nähtävää, mutta silti mietityttää mitä olisi saatu aikaan Hollywood-tason rahoituksella.

1. Tali-Ihantala 1944 (2007)
Tällä kertaa kirjoittaja joutuu puolustuskannalle aivan kuten suomalaiset tässä elokuvassa. Minkä helvetin takia tämä, puisevaksi ja käsikirjoittamattomaksi haukuttu filmi on listaykkösenä, ohittaen molemmat Tuntemattomat, Rukajärven ja Talvisodan? Melkoinen osa vastaavaa listaa kirjoittavista ei välttämättä päästäisi tätä edes kymmenen parhaan joukkoon.
Tämä listaus on subjektiivinen. Tali-Ihantala on ykkösenä siksi, että se on totta. Kaikki henkilöt ovat olleet oikeasti olemassa, jotkin vuorosanat tiedetään varmasti oikeiksi ja lähes kaikki muutkin voisivat olla totta. Ainoa merkittävä myönnytys draaman nimissä on tehty kenraali Vihman kaatumisessa, jonka ajankohta on siirretty aiemmaksi ja tapahtumien kulkua hieman muutettu. Elokuvaa on moitittu päähenkilön puutteesta ja heikosta dramatisoinnista, mutta se on tarkoituksellista. Elokuva pyrkii asettumaan lokeroon draamadokumentin ja näytelmäelokuvan väliin. Jos katsoja ei tätä lokeroa löydä, se ei ole elokuvan syy. Elokuva toimii loistavasti kontekstissa, mihin se asettuu - tosin muutamia näyttelijäsuorituksia voi aiheestakin moittia jäykiksi. On se kumma, että osataan esittää fiktiota mutta silloin kun ei tarvitsisi varsinaisesti näytellä, niin menee ylinäyttelemiseksi.
Tali-Ihantalan voima on juuri totuudellisuudessa, siinä että tietää ihmisten todella tehneen noin ja esiintyvän oikeilla nimillään. Äkkiseltään laskien mieleen tuli neljä sukulaismiestä, jotka olisivat voineet olla tietyissä kohtauksissa esiintyneitä henkilöitä - taustalla tai sanomassa jonkin repliikin, sillä he olivat juuri niissä paikoissa joita kuvattiin. Tali-Ihantala oli sellainen paikka, että käytännössä jokaisella suomalaisella on suvussaan ainakin yksi henkilö, jonka tarinan kautta elokuva tulee todeksi. Siksi se on listaykkönen. Ja jos tämä ei riitä torjuntavoittoon puolustettaessa ykkösvalintaa, niin sitten näin savolaisittain sanoen vika on lukijassa.

Vuosiraportti 2017

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Sekametelisopan kahdeksas täysi kalenterivuosi on paketissa. Vuoden 2017 tilastoja Flagcounterin mukaan, suluissa vuoden 2016 vastaavat tiedot:
Vuoden aikana 134601 (159374) käyntiä eli 368 (435) / päivä.
Muutos edelliseen vuoteen -15,5 % (-10,5 %).
Vilkkain kuukausi kesäkuu (tammikuu), 12169 (12919), 9,6 % (10,1 %) kävijöistä.
Hiljaisin kuukausi kesäkuu (heinäkuu), 10245 (11244), 7,6 % (7,1 %) kävijöistä.
Vilkkain päivä 19.6 (3.3), 848 (1173), 0,63 % (0,74 %) kävijöistä.
Hiljaisin päivä 16.7 ja 5.10 (27.5 ja 16.6), 238 (273), 0,18 % (0,17 %) kävijöistä.
Vilkkain viikonpäivä tiistai (lauantai), keskimäärin 395 (468), 15,3 % (15,6 %) kävijöistä.
Hiljaisin viikonpäivä perjantai (perjantai), keskimäärin 332 (416), 12,8 % (13,6 %) kävijöistä.

Jo toinen vuosi putkeen, kun kävijämäärät laskivat. Ilmeisesti kirjoitusten taso jatkaa laskuaan, tällä kertaa ei voi syyttää edes sitä että julkaisuja olisi ollut vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Kuten viime vuosiraportissa uhkasin, siirryin Sitemeteristä Flagcounteriin, joten suluissa olevat lukemat eivät täsmää edellisen vuosiraportin kanssa. Siinä vuoden 2016 luvut olivat Sitemeterin mukaan, tässä vuoden 2016 luvut on otettu Flagcounterista. Sitemeter oli viime aikoina epäluotettava ja lopetti sitä paitsi kokonaan toimintansa muutama kuukausi sitten. Kevyet bittimullat eikä muistella pahalla!

Perinteinen lainaus viimevuotisesta raportista:
Kommentoijille haluan esittää erityiskiitokset. Olen yrittänyt vastata useimpiin kommentteihin, vaikka vastaaminen siviili- ja työelämän kiireiden takia saattaakin viivästyä. Samoin saamiini sähköposteihin, joihin vastaaminen viivästyy yleensä vielä enemmän. Tässä yhteydessä kollektiivinen pahoitteluni kaikille niille blogisteille, joiden tekstejä luen mutta en ole kommentoinut läheskään niin paljon kuin haluaisin; en ehdi.

Kiitän nöyrimmin linkkauksista kaikkia blogiini linkanneita. Tässä yhteydessä haluan kiittää myös Salli Brownia, joka on lukenut jokaisen viikkojutun ennen sen julkaisemista. Tämä siitä huolimatta, että hän väittää vihkiessä puhutun vain myötä- ja vastoinkäymisistä mainitsematta tekstisensorina toimimisesta yhtään mitään.


Bloggerin tilastojen mukaan yksittäisistä viikkojutuista klikattiin eniten Timo Soinin ja muiden uppoavaa laivaa eli uuvatteja/smurffeja kohti uineita rottia ruotinutta tekstiä Tuli iso petku, 1836 klikkausta. Uusinnoista suosituin oli Tätä et tiedä toisesta maailmansodasta 690 klikkauksella. Sotahistoria ilmeisesti kiinnostaa, sillä viikkojutuista toiseksi eniten klikkauksia keräsi kyseisen tekstin jatko-osa.

Eniten kommentteja tuli saarivaltioita käsitelleeseen kirjoitukseen Kaukaiset naapurit, 31 kappaletta. Uusinnoista eniten keskustelua kirvoitti koululaitosta ruotinut Laiskanläksyä, 23 kappaletta.

Koska sivallukset poistuivat repertuaarista kokonaan - niitä ei viime vuonna julkaistu yhtään - julkaisen tässä lopuksi koosteen kuluneen vuoden one-linereistä. Ne on kirjoitettu kommenteissa ja hukkuvat siksi helposti tekstimassaan. Muutamassa olen vähän sanamuotoa muuttanut, koska kontekstista irrotettuna lainaus on sitä vaatinut. Teknisistä syistä nämä ovat käänteisessä järjestyksessä julkaisuaikaan nähden eli uusimmat kommentit ensin:

Rouva ei onneksi oikolue näitä uusintoja, mutta oikoluki kyllä aikoinaan originaalin ja on ilmeisesti hyväksynyt, koska se on julkaistu. En kyllä muista mitä sanoi silloin, mutta voi olla että kärsin kaulimen aiheuttamasta muistinmenetyksestä (lat. amnesia iustiina). (Uusinta: Nainen 2.0)

Taitaa taas kerran käydä niin että todellisuus menee parodiastani vasemmalta ohi. (Työnjako)

Parasta olisi kertoa musulmaaneille se tosiasia, että suurin osa suomalaisesta ruuasta kasvaa sianpaskan lannoittamana. (Uusinta: Röhkäisy maahanmuuttopolitiikalle)

Totalitaarisen valtion yhtenä tunnusmerkkinä voi pitää sitä, että siellä ammattirikollisia rankaistaan lievemmin kuin ajatusrikollisia. Rankaisulla tässä ei tarkoiteta pelkästään eikä edes ensisijaisesti tuomion numeerista arvoa. Sillä tarkoitetaan tuomion vaikutusta tuomitun elämään. Jos ammattirikollinen saa kahden vuoden linnatuomion, se kuuluu työn odotettavissa oleviin haittapuoliin. Ilmainen asunto ja ylläpito, jonka jälkeen business as usual. Jos Taavi Tavallinen saa kahden vuoden linnatuomion, hänen koko elämänsä romahtaa. Työpaikka menee ja vankilassa hän on ammattirikollisten terrorin alla siinä missä ammattilainen on nokkimisjärjestyksen huipulla. Näennäisellä samalla tuomiolla on täysin eri vaikutukset. (Tiilenpäitä lukemassa)

Hirveintä on se, että "hyvät ihmiset" yrittävät pelastaa onnettomat heitä länsimaihin välittävien ihmiskauppiaiden hyväksikäytöltä, mutta aiheuttavat vain sen että uusia tulee tilalle ja samalla kyseinen antikulttuuri leviää sivistysmaihin. (Uusinta: Ehdoton EI negatiivisuudelle)

Nuoret ovat konservatiivisempia kuin arvaammekaan. Kyse on vain siitä, kuinka konservatiivisia he ovat, kuinka paljon oikeaa tietoa he saavat ja kuinka moni äänestää. (Sama kuin edellä)

Olen ihmetellyt miksi Merkel kutsuu juutalaisten pahimmat viholliset Saksaan. Nyt luulen keksineeni: Merkel on päättänyt viedä loppuun sen minkä Hitler aloitti, mutta teettää hommat ajan tavan mukaan alihankkijalla. (Trumpettisoolo)

Uusin pohjanoteeraus seksuaalisen ahdistelun saralla oli juttu siitä, kun Demi Moore oli 19-vuotiaana pussannut 15-vuotiasta kanssanäyttelijäänsä. Jumaliste, jos minua olisi 15-vuotiaana pussannut 19-vuotias Demi Mooren näköinen muija, niin jortikka olisi seissyt kaksi viikkoa. (Sama kuin edellä)

Nykyaikaa sanotaan suvaitsevaisemmaksi, mikä on totaalista paskapuhetta. On asioita, jotka 50 vuotta sitten olisivat tuhonneet ihmisen uran ja ovat nykyään suorastaan positiivisia. Tämän takia nykyaikaa väitetään suvaitsevaksi. Mutta on myös asioita, jotka nykyään tuhoavat ihmisen uran ja jotka olisivat 50 vuotta sitten olleet suorastaan positiivisia. Aika aikaa kutakin. (Uusinta: Rikos ja rangaistus)

Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä miten niiden pitäisi olla. (Uutiskatsaus 44/2017)

Keksittiinpä tietyille vähemmistöille mikä nimitys tahansa, se alkaa kymmenen vuoden kuluessa olla synonyymi perseilevälle paskasakille ja muuttuu siksi rasistiseksi, jolloin pitää keksiä uusi ilmaus. (Sama kuin edellä)

Niin kauan kun keskiluokalla on liikaa hävittävää, asiat saavat mennä päin helvettiä. Mikä tahansa valtaeliitti pysyy vallassa tasan niin kauan, kun ei kiristä keskiluokkaa liikaa. (Uusinta: Elämää painekattilassa)

Se mitä en kerta kaikkiaan saa mahtumaan kallooni on se, että samat ihmiset kantavat huolta ilmastonmuutoksesta ja haluavat silti tänne haittamaahanmuuttajia moninkertaistamaan hiilijalanjälkensä. (Sama kuin edellä)

Kuten jenkeissä sanotaan: "Meidän olisi pitänyt poimia puuvillamme ihan itse." (Kaukaiset naapurit)

Minua on aina suunnattomasti huvittanut se, kuinka tietty väestönosa suu vaahdossa tolkuttaa, että syy islamilaisten maiden persläpisyyteen ei ole islamissa. He voivat olla tässä täysin oikeassa, tosin he eivät ole tulleet ajatelleeksi mikä on sitten se toinen vaihtoehtoinen selitys - jos olisivat sitä ajatelleet, niin varmaan valitsisivat mieluummin islamin syyttämisen. (Sama kuin edellä)

Ruotsin kuningashuoneessa on nyt jo seitsemäs polvi matuja menossa ja edelleen elävät kansan kustannuksella. (Uusinta: Gott schütze den König)

Sehän se tässä ottaa pattiin kun tämmöisellä amatöörillä osumatarkkuus ennusteissa on helvetin paljon parempi kuin päättäjillä. (Uutiskatsaus 34/2017)

Koska uuvatit ovat voineet keksiä itselleen noin pöljän uuden nimen vain laitamyötäisessä, sehän pitäisi olla Shininen thulevhaisuush eli ShiT. (Tuli iso petku)

Pistän pääni vadille tämän ennustuksen kanssa, mutta katsotaan tosiaan vuoden päästä miten meni. On myös huomattava, että tämä antaa optimistisemman arvion Suomen suhteen kuin useimmat suomalaiset arvioivat, sillä suomalaisista 54 % uskoo terrori-iskuun seuraavan vuoden sisällä. (Terrorismisimulaatio, ja kuinkas sitten kävikään?)

Mitä kovempaa realismi iskee kasvoille, sitä absurdimmaksi yritykset faktojen tukehduttamiseksi menevät. (Aivovirus)

Kaikkein vaarallisinta vihapuhetta on se vihapuhe, joka ei (vielä) täytä mitään vihapuheen kriteerejä. Sitä varten pitää keksiä uudet kriteerit. (Uutiskatsaus 14/2017)

Maailmassa on muutamia asioita jotka eivät lakkaa minua kummastuttamasta ja yksi niistä on se, kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään uskoessaan saavansa teoillaan sosiaalista hyväksyntää. (Kivuton on itsemurha)

Vuonna 2002 solmituista liitoista oli vuoteen 2012 mennessä eroon päättynyt lesboista 24 prosenttia, heteroista 21 prosenttia ja homoista 11 prosenttia. Tästä huomataan selkeästi, että parisuhteen vaikeus korreloi positiivisesti siinä mukana olevien naisten lukumäärän kanssa. (Uusinta: Kantapäät vastakkain)

Jos elämän tarkoitus on päästä leikkimään päivä prinsessaa, sen pitäisi olla miehelle signaali siitä että nyt on aika juosta ja kovaa, kun vielä ehtii. (Sama kuin edellä)

Voin kuvitella Nooan reaktion siinä vaiheessa kun arkki karahti Araratiin ja piti vapauttaa elukat: "Mihin vittuun minä ne satiaiset laitoinkaan?" (Uusinta: Tätä sinulle ei kerrottu rippikoulussa)