Sivallus LXXXV

Maahanmuuttokriitikon duunin tekee vaikeaksi se, että ongelmatapaukset ovat erivärisiä kuin itse sattuu olemaan. On niin helppoa saada rasismileima otsaansa, vaikka tiettyihin kansallisuuksiin osuvassa faktoihin perustuvassa kritiikissä ei sano eikä varsinkaan tarkoita mitään ihonväriin liittyvää. Paska on paskaa, olkoon se sitten mustaa, valkoista, sinistä tai ruudullista. Ja kulta on kultaa, olkoon se sitten keltaista, valkoista, mustaa tai raidallista. Arvostelun kohteena on aina yksilö tai hänen viiteryhmänsä, ei hänen rotunsa.

Olin diktaattori

Vuoden 2012 presidentinvaalien lähestyessä Suomen todettiin olevan katastrofaalisessa tilassa. Tuolloin päätettiin turvautua jo Rooman tasavallassa hyväksi koettuun hätäkeinoon ja kutsua diktaattori hallitsemaan.

Arpa osui minuun. Perkele että vitutti, mutta minkäs teit. Ei auttanut muu kuin pistää hihat heilumaan.

Jatkoin kiintiöpakolaisten ottamista. Kuitenkin siten, että otettiin vain sorretuinta väestöryhmää eli naisia/tyttöjä ja heitäkin vain sillä ehdolla, että luopuivat kaikista oikeuksista ns. perheenyhdistämiseen ja sittenkin valikoiden vain fiksuimmat päältä. Feministit olivat raivoissaan minulle, mutta se ei hetkauttanut koska olin valkoinen heteromies, jota he olisivat inhonneet joka tapauksessa.

Rikoksiin tai epäsosiaaliseen käytökseen syyllistyneet maahanmuuttajat karkotettiin heti. Solmin Keski-Afrikan tasavallan kanssa sopimuksen, jonka mukaan se otti kymmenentuhannen euron korvausta vastaan jokaisen, jonka sinne lähetimme. Kaikki turvapaikanhakijat lähetettiin myös automaattisesti päätöstä odottamaan Keski-Afrikkaan, missä kustannukset olivat selvästi halvemmat. Etenkin kun turvapaikanhakijoita ei menettelytavasta kuultuaan enää liiemmin tullut.

Rasistisista rikoksista rankaistiin ankarasti. Vankilaan joutuikin melkoinen joukko kantasuomalaisia mokuttajia, jotka olivat sortaneet muita kantasuomalaisia heidän etnisen taustansa takia. Pistin jokaisen sellikaveriksi skinheadin, joka oli joutunut vankilaan rasistisen rikoksen takia. Valitettavasti skinejä ei riittänyt kaikille, joten loppujen sellikaveriksi tuli somali. Jälkimmäisen kohtalon kokeneet mokuttajat paranivat rotujen samanlaisuutta koskeneesta ennakkoluulosta salamannopeasti.

Töihinsä epäpätevät erotin. Näin päästiinkin eroon suurimmasta osasta mokuttajia. Loput saivat pitää työpaikkansa, kunhan hoitivat pestinsä asiallisesti. Mika Illmanin, Frank Johanssonin, Akuliina Saarikosken, Anni Sinnemäen ja Johanna Suurpään pistin toimittamaan pilalehteä. Määräykseni mukaisesti he kirjoittivat tosimielellä ja lehti saikin suuren suosion. Vastoin odotuksia en rankaissut niitä, jotka olivat Suomen konkurssikypsään tilaan saattaneet. Ainoan poikkeuksen tein, kun määräsin Astrid Thorsin muuttamaan Turun Varissuolle.

Määräsin tupakoinnin rangaistavaksi. Tämä säästi lukemattomia ihmishenkiä ja maksoi vain yhden Pekka Puskan kuoltua onnesta. Lukuisille nuhteettomiksi tunnetuille kansalaisille annettiin tupakoinninvalvojan oikeudet eli lupa kirjoittaa sadan euron rikesakko savuttelusta. Palkkaa ei tarvinnut maksaa, koska määräsin summasta 80 euroa valtiolle ja 20 euroa valvojalle. Tupakoinnin lopettamisesta kieltäytyville kustannettiin menolippu Keski-Afrikkaan ystävyyssopimuksen mukaisesti. Monet tarttuivatkin tilaisuuteen, mutta yllättävän monet maksoivat mieluummin satasen per rööki.

Otin käyttöön joukkoliikennettä suosivan järjestelmän. Idea kopioitiin moneen muuhun maahan parin vuoden viiveellä. Yhdysvallat katsoi sen rajoittavan yksilönvapautta ja sai osakseen koko muun maailman halveksunnan.

Solmin naapurimaan de facto –diktaattori Vladimir Putinin kanssa ystävyyssopimuksen. Sain hänet tajuamaan, että Karjalan palautus oli myös Venäjän etu. Tarton rauhan rajojen sisäpuolelle jääneelle venäläisväestölle tarjottiin muhkea kertakorvaus, mikäli he luopuvat kaikista oikeuksistaan Suomessa asumiseen ja muuttavat Venäjälle. Rahat tähän saatiin myymällä Ahvenanmaa Ruotsille. Suomen alueelle jääneille annettiin kymmenen vuotta aikaa opetella suomen kieli, jonka jälkeen he saavat täydet kansalaisoikeudet tai muuttavat Venäjälle. Putin suostui tähän kaikkeen, koska annoin lupauksen ajaa Venäjän asiaa EU:ssa. Mahdoton kävi mahdolliseksi ja Venäjä hyväksyttiin EU:n jäseneksi. Sen raaka-ainevarat nostivat Euroopan talouden uuteen nousuun ja sotilasmahti teki EU:n paperitiikeristä oikean. Tästä ilahtuneena Euroopan parlamentti tarjosi minulle unionin elinikäisen presidentin virkaa, mistä tehtävästä kieltäydyin ehdottomaksi.

Ahvenanmaan möin siis Ruotsille kiskurihintaan. Saarelaiset kiittivät minua aluksi vuolaasti. Muutaman vuoden kuluttua he kirosivat minut alimpaan helvettiin, kun Maarianhaminasta muodostui Malmön kaltainen islamilainen ghetto.

Kehitysavun lakkautin kaikilta niiltä mailta, jotka eivät puuttuneet kovin keinoin väestönkasvuunsa. Jäljelle jääneen osan suuntasin täydellisesti perhevalistukseen ja ehkäisyyn. Paavi veti herneen nenään ja lähetti minulle bullan. Pistin sen paaville takaisin paluupostissa heti pyyhkimisen jälkeen. Kohdemaissa saavutettiin loistavia tuloksia ja Yhdistyneet Kansakunnat luovutti minulle korkeimman ansiomitalinsa.

Koulupolitiikasta otin löysät pois. Sijoitin puolet opetushallituksen suunnittelijoista kehitysavuksi Keski-Afrikkaan vastoin afrikkalaisten toivomuksia. Myös muilta aloilta karsin virastoista suunnittelijoita ja keskijohtoa, suorittavaan tasoon en puuttunut. Lopetin peruskoulun, tuon yhdeksänvuotisen kunnallisen päivähoidon. En tietenkään virallisesti, nimi säilyi. Mutta peruskoulun sisälle rakennettiin vanhan periaatteen mukainen oppikoululinja. Lukiolaisten liitto nimitti minut kunniajäsenekseen, koska kunnon pohjalla lukio helpottui valtavasti. Korkeakoulut ylistivät järjestelmää saadessaan vihdoinkin opiskelijoita, joille ei enää tarvinnut opettaa alkeisasioita uudelleen.

Opinto-ohjaukseen määräsin ensisijaiseksi menetelmäksi von Mansteinin matriisin. Näin jokainen nuori saatiin ohjatuksi hänelle sopivalle alalle entistä tehokkaammin.

Poistin ruotsin kielen pakollisuuden. Määräsin, että kaikkien tuli silti opiskella jo peruskoulussa kahta vierasta kieltä. Suosin venäjän kieltä, jonka valitsivatkin kakkoskielekseen lähes kaikki suomenkieliset ruotsinkielisten lukiessa suomea.

Kansanterveyttä suosin järjestelmällä, joka palkitsi itsestään huolta pitävät kansalaiset.

Huippu-urheilun tuen ajoin alas. Menestystä tuli silti, koska ruohonjuuritaso oli hyvin hoidettu lisättyäni koululiikunnan määrän kolminkertaiseksi. Havaitut lahjakkuudet siirtyivät kansainvälisiin ammattilaistalleihin ja kehittyivät huipuiksi niissä.

Moottorikilpailut kielsin totaalisesti, mikäli käytettiin hiilivetyä polttavia ajoneuvoja. Tämä oli aiheuttaa formula- ja rallihullun väen aseellisen kapinan, mutta kukistin sen jo itämisvaiheessa kovin ottein. Nuoltuaan haavansa fanaatikot keskittyivät kehittämään vaihtoehtoisella energialla toimivia autoja. Vapaaehtoinen pakko osoittautui jälleen kerran toimivaksi ja innovaatioiden ansiosta autoteollisuus nousi Suomen tärkeimmäksi teollisuudenhaaraksi. Vanha kunnon Sisu ja uudet merkit Leijona, Miekka ja Karjala nousivat maailman suurimpien autotehtaiden joukkoon.

Lakkautin siviilipalveluksen. Tilalle otin mahdollisuuden puolen vuoden aseettomaan palvelukseen armeijan huolto- tai lääkintätehtävissä. Amnesty raivostui, mutta lauhtui kun ilmoitin lakkauttavani koko Amnestyn, jos eivät ole kiltisti. Totaalikieltäytymisestä määräsin vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen ja huomattavan vuosittaisen sakkomaksun niin kauan, kuin asevelvollisuusikää riittää.

Pakollisen varusmiespalveluksen muutin vain kahden kuukauden mittaiseksi. Tämä tuotti valtavan reservin, joka voidaan hädän tullen pikakouluttaa erikoistehtäviin. Suosin verohelpotuksin niitä, jotka suorittivat vapaaehtoisen, koulutushaarasta riippuen noin vuoden mittaisen jatkopalveluksen.

YLE:n mediamaksun kumosin ensitöikseni. TV-luvan tilalle otin tietokoneiden ja televisioiden hintaan lisätyn YLE-veron.

Rakennusalalla otin käyttöön kulunvalvonta-sirukortin. Harmaa työ muuttui huomattavasti vaikeammaksi ja rakentamisen laatu nousi. Samalla kokonaiskustannukset putosivat, kun ei tarvinnut enää korjata huonosti rakennettua uutta työtä. Tämän tultua kuntoon rakennutin muutaman ydinvoimalan lisää. Sähkön myynnistä ulkomaille tuli tärkeä tulonlähde.

Ryhdyin maksamaan erityistä lisävanhempainrahaa tietyt ehdot täyttäville vanhemmille. Raha maksettiin kertakorvauksena lapsen synnyttyä ja porrastettiin tietyn asteikon mukaisesti. Sitä sai, jos oli suorittanut minkä tahansa ammattitutkinnon tai saanut ylioppilaskirjoituksissa kiitettäviä tai hyviä arvosanoja aineesta riippuen (eniten pitkästä matematiikasta, lyhyestä ei mitään). Suurimmillaan palkkio vastasi noin kolmannesta henkeä kohti lasketusta vuotuisesta BKT:stä. Minua syytettiin rodunjalostuksesta. Olin syytöksestä hyvin ylpeä, koska tämän järjestelmän seurauksena ensimmäistä kertaa historiassa kävi niin, että korkeasti koulutetut naiset saivat enemmän lapsia kuin vähemmän koulutetut. Myös miehillä tämä jo olemassa ollut trendi voimistui. Hyödyt korjaavat vasta myöhemmät sukupolvet.

Poistin perintöveron vähäisiltä perinnöiltä kokonaan. Vuotuista henkeä kohti lasketun BKT:n ylittävää osaa verotin erittäin ankarasti. Vastustajat väittivät, että ihmisiltä katoaisi halu työskennellä, jos he eivät voisi jättää perintöä lapsilleen. Kävi täsmälleen päinvastoin, uraohjukset keskittyivät lapsiinsa enemmän, jolloin näistä kasvoi parempia ja tuottavampia kansalaisia. Vanha totuus, että hankittu omaisuus hukataan kolmannessa sukupolvessa menetti arvonsa.

Uudistin eläkejärjestelmää. Annoin oikeuden jäädä aikaisin eläkkeelle, mutta mahdollistin myös pitkät työurat. Ihmisillä oli oikeus valita vapauden ja vähäisen eläkkeen sekä työnteon jatkamisen ja suuremman eläkkeen välillä. Koska työpaikkojen ilmapiiri parani, monet jatkoivat töissä. Samalla katosivat väitteet työvoimapulasta ja pakolaisten ottamisesta työvoimaksi.

Annoin homoseksuaaleille samat oikeudet kuin muillekin kansalaisille. Seksuaalisen suuntautumisen perusteella tehdystä sorrosta rankaistiin ankarasti. Annoin kirkolle oikeuden vihkiä homopareja. Samalla poistin kirkollisen avioliiton juridisen roolin Ranskan mallin mukaisesti. Juridisen avioliiton osapuoliksi määräsin miehen ja naisen. Rekisteröityjen parisuhteiden juridinen asema poistettiin.

Avoliitossa eläville myönnettiin samat oikeudet kuin avioliitossa eläville heti, kunhan he ensin solmivat avioliiton. Muuten avoliitossa elävillä ei ollut mitään juridista erityisasemaa.

Työttömyyskorvauksen muutin pottimenetelmäksi. Työttömyyskorvauksiin oli käytössä tietty rahapotti, joka jaettiin työttömien kesken, toki korvauksissa oli tietty yläraja. Kun työttömyys kasvoi, myönnetty korvaus oli pienempi, mikä taas mataloitti työllistämiskynnystä. Tämä pienensi lama- ja nousukausien välistä amplitudia.

Määräsin, että yksikään kansanedustaja ei saa istua kahta kautta pidempään. Eduskuntaan sai palata vain, jos oli näyttöä, ettei ollut neljään vuoteen missään poliittisessa suojatyöpaikassa vaan oikeissa töissä. Näin poliitikkojen kosketus reaalimaailmaan säilyi ja kansalaisten kunnioitus heitä kohtaan palasi.

Kaikkiin yli kymmenen hengen yrityksiin ja virastoihin määräsin säännön, että parhaiten palkatun kymmenen prosentin piti tehdä joka vuosi viikon ajan työtä, jonka tekijän palkka kuului yrityksen huonoimmin palkattuun neljäsosaan. Säädös nosti yritysten yhteishengen ja tuottavuuden ennennäkemättömälle tasolle.

Vankiloita lakkautettiin tarpeettomina, koska maahanmuuttajien epäsosiaalinen aines ei hakeutunut enää Suomeen ja kotimaiset rikolliset muuttivat maihin, joissa tupakointi oli sallittu. Jäljelle jääneet vangit määrättiin tekemään hyödyllistä työtä vankeusaikanaan. Armahdus kesken tuomion tuli mahdolliseksi vain, jos vanki oli vankeusaikanaan ansainnut työllään rahaa yhtä paljon, kuin jäljellä olevan tuomion kustannukset olisivat.

Tämän kaiken ja lukuisia muitakin hyviä töitä sain aikaan kuudessa vuodessa. Paljon enemmänkin olisin tehnyt, mutta jokaisen toimeni tarkistutin Salli Brownilla, joka sentään esti minua toteuttamasta hurjimpia ideoitani. Hänen ansiostaan kansalaiset olivat minulle ikuisesti kiitollisia. Huolimatta eduskunnan, hallituksen ja kansan minulle esittämistä aneluista luovuin diktaattorin tehtävästä ja vetäydyin kotiini Huitsinnevadaan viettäen siellä elämäni loppuun asti lasteni ja lastenlasteni ympäröimänä.

Sivallus LXXXIV

Kuolemanrangaistusta on kutsuttu laillistetuksi murhaksi. Yhtä hyvin voidaan sanoa, että vankeusrangaistus on laillistettu vapaudenriisto ja sakkorangaistus laillistettu ryöstö.

Halveksunnan nelikenttä

Gurun lausuma "Luonnontieteilijöiden ja insinöörien halveksunta humanismia kohtaan on pitkällä aikavälillä vähemmän tuhoisaa kuin humanistien halveksunta luonnontieteitä ja insinööritaitoa kohtaan."
pisti miettimään. Tunnetusti luonnontieteilijöiden (lasketaan lyhyyden vuoksi insinöörit samaan kastiin) ja humanistien välillä on melkoinen juopa. On kuitenkin tehtävä selvä ero siinä, halveksutaanko alaa vai henkilöä. Vaihtoehtoja on neljä.

A. Luonnontieteilijä halveksuu humanismia.
B. Luonnontieteilijä halveksuu humanisteja.
C. Humanisti halveksuu luonnontieteitä.
D. Humanisti halveksuu luonnontieteilijöitä.

Halveksunnan voimakkuus noin yleisesti ottaen menee voimakkaammasta heikompaan järjestyksessä B, C, D, A. Kärkipaikan ottaa B niukasti ennen C:tä, mutta sitten tuleekin piiitkä kaula kolmanteen, joka välttää jumbosijan kohtuullisen selvällä erolla.

Järjestyksen selitys piilee siinä tosiasiassa, että luonnontieteilijät, ainakin Suomessa, ovat joutuneet opiskelemaan yleissivistävissä oppilaitoksissa humanistisia aineita käytännössä saman oppimäärän kuin humanistitkin. Humanistien luonnontieteellinen sivistys taas on todennäköisesti jäänyt hyvin ohueksi.
Pareton lakia vapaasti soveltaen päädytään tuttuun 80 / 20 -jakaumaan. 80 % luonnontieteilijöistä on myös humanistisesti sivistyneitä, kun taas humanisteista vain 20 % on luonnontieteellisesti sivistyneitä. Käytännössä sivistyksellä tarkoitetaan tässä sitä, että esimerkiksi luonnontieteilijä kykenee käymään jonkinmoista asiantuntemusta osoittavaa keskustelua humanistin kanssa humanistisesta aiheesta ja päinvastoin.
Yleensä luonnontieteilijä tietää, kuka on Michelangelo, osaa sijoittaa 30-vuotisen sodan oikealle vuosisadalle ja on lukenut ainakin yhden Hemingwayn.
Yleensä humanisti ei tiedä, mitä derivaatalla tehdään, miksi sateenkaari syntyy ja haluaa syödä mieluiten geenitöntä ruokaa.
Yksi kerrallaan läpikäytynä, järjestyksessä harvinaisimmasta halveksuntatapauksesta yleisimpään, tapaukset ovat seuraavat.

4. Luonnontieteilijä halveksuu humanismia
Tämä on karmeaa. Yleensä kyseessä on teknokraatti, joka näkee ihmiset pelkkinä lukuina tilastoissa. Periaatteessa siinä ei ole mitään virheellistä, mutta yleensä teknokraatti ei muista tai tiedä sitä, että jokainen todellisuutta mallintava simulaatio on approksimaationa aina puutteellinen. Seuraukset saattavat olla hirvittävät. Onneksi tällaiset luonnontieteilijä-insinöörit yleensä ovat fakki-idiootteja ja pysyvät tiukasti omalla reviirillään.
Tapahtuman todennäköisyys: humanismia ymmärtämätön luonnontieteilijä kohtaa luonnontieteitä ymmärtämättömän humanistin. 0,2*0,8 = 16 %

3. Humanisti halveksuu luonnontieteilijöitä
Vastoin yleistä luuloa tämä on harvinaista. Useimmat luonnontieteilijät pystyvät keskustelemaan humanistin kanssa tämän omasta alasta. Tällöin humanisti päinvastoin arvostaa luonnontieteilijän monipuolista sivistystä.
Tapahtuman todennäköisyys: humanisti kohtaa humanismia ymmärtämättömän luonnontieteilijän. 20 %.

2. Humanisti halveksuu luonnontieteitä
Muistan hyvän esimerkin omalta lukioajaltani. Meillä oli kemian kokeet iltapäivällä ja äikän tunti oli juuri päättynyt. Jäin kysymään kaveriltani jotain hiilivetysidosten juttua, jota en ollut ymmärtänyt. Tällöin äikänope hätisteli meitä ulos luokasta ja sanoi, että voi kauheeta, pitääkö teidän matikkaluokkalaisten sitä matikkaa koko ajan lukea. Kaverini sanoi, että tämä oli kyllä kemiaa. Vastaus oli iloisesti todettu: ihan sama, minä en voi sietää mitään matemaattisia juttuja. Toisaalta olisi aika kiva miettiä, mitä näille luonnontieteitä halveksuville humanisteille kävisi jos heiltä otettaisiin kaikki luonnontieteilijöiden saavutukset pois käytöstä. Aika lailla huonommin kuin jos luonnontieteilijöiltä otettaisiin humanistien saavutukset pois. On helppoa halveksia luonnontieteitä, kun tietää että kännykkä toimii näppäilemällä ja vastustaa ydinvoimaa, kun sähköä saadaan joka tapauksessa pistorasiasta.
Tapahtuman todennäköisyys: humanisti ei ymmärrä luonnontieteitä. 80 %.

1. Luonnontieteilijä halveksuu humanisteja
Luonnontieteilijöillä on yksi perusvika. Kun he sanovat, että 1 + 1 = 2, he olettavat asian olevan sillä selvä. Luonnontieteissä asia näin toimiikin. Humanistisissa tieteissä taas oikeassa on se, joka jaksaa toistaa sanomaansa kaikkein useimmin ja äänekkäimmin. Tämän takia politiikka on humanistien hallussa: luonnontieteilijät eivät yksinkertaisesti kestä sitä, että he ovat selittäneet miten asia on mutta se ei vain mene jakeluun.
Tapahtuman todennäköisyys: kyseessä on humanismia ymmärtämätön luonnontieteilijä tai humanismia ymmärtävä luonnontieteilijä kohtaa luonnontieteitä ymmärtämättömän humanismin. 0,2 + 0,8*0,8 = 84 %.

Yhteenveto. Yleensä humanistit halveksuvat luonnontieteitä, mutta eivät luonnontieteilijöitä, kun taas luonnontieteilijät halveksuvat yleensä humanisteja, eivät humanismia.

Edit: painovirhe halveksuntajärjestyksessä (oli B, D, C, A, korjattu oikeaksi eli B, C, D, A).

Sivallus LXXXIII

Tässä maassa on kolme asiaa, joita ei voi arvostella joutumatta disponibiliteettiin. Mitkä kolme, ne vaihtelevat mutta määrä on vakio.
1930-luku: koti, uskonto ja isänmaa
1970-luku: Kekkonen, Neuvostoliitto ja edistykselliset aatteet
2010-luku: feminismi, maahanmuuttajat ja vaihtoehtoiset energiamuodot
Hauskinta on se, että kulloistenkin pyhien asioiden arvostelu muuttuu noin 30 vuoden kuluttua jopa suositeltavaksi.

Tehotonta terroria - mutta miksi?

Terrorismi, sellaisena kuin se nykyään käsitetään, on suhteellisen tuore ilmiö. Vanhastaan terrorismia on ollut valtion terrorismi kansalaisiaan kohtaan tai päinvastoin. Nykyisenkaltainen globaali terrorismi sai alkunsa vähitellen 1960-luvulta alkaen.

Terrorismi tuli tunnetuksi ennen kaikkea 1970-luvun lukuisista lentokonekaappauksista. Maalin valinta oli hyvä. Lentokone on ihmisille psykologisesti vaikea paikka jo muutenkin, joten epävarmuuden lisäämiseksi ihmisten mieliin kohde on erinomainen. Lentokoneet ovat hallussa pidettäviksi kohteiksi hyvin "linnoitettuja" ja lentokentät eristyneitä, joten kaapattua lentokonetta vastaan on vaikeampi hyökätä kuin esimerkiksi vallattua rakennusta. Lisäksi lentokenttien turvatarkastukset olivat tuolloin naurettavia verrattuna nykypäivään. Muihin kohteisiin - länsimaissa - terroristit iskivät suhteellisen harvoin, poikkeuksina esimerkiksi molukkien junakaappaus ja Iranin suurlähetystön miehitys. Molemmat näistä päättyivät terroristien kannalta huonosti, toisin kuin monet lentokonekaappauksista.
Kuten lentokonekaappausten luettelosta voi havaita, ne vähenivät selvästi 1980-luvulta lähtien. Tämä siitä huolimatta, että lentoliikenteen määrä kasvoi rajusti eli tilaisuuksia oli periaatteessa enemmän. Syy kaappausten vähenemiseen oli parantuneissa turvatoimissa. Enää ei kuka tahansa Abdullah 12 vuotta kyennyt salakuljettamaan aseita koneeseen.
Terroristeille jäi kuitenkin jonkinlainen fiksaatio lentäviä vekottimia kohtaan. Syyskuun 11. päivän iskuja ei tietenkään olisi voitu toteuttaa millään muulla tavoin, mutta silti lentokonekaappauksia yritettiin vähän väliä, joskus onnistuenkin. Korvaavat menetelmät, kuten itsemurhapommitukset länsimaissa Madridin tapaan ovat yleistyneet vasta viime vuosina.

Jos oikein muistan, niin terroristien suuresti kunnioittamaMihail Bakunin totesi, että terrorismin tarkoitus on terrorisoida, siis herättää kauhua ja pelkoa. Siihen nähden terroristien aikaansaannokset ovat säälittäviä.
Länsimainen yhteiskunta on käsittämättömän haavoittuvainen. Siltä varalta, että joku wannabe-terroristi sattuisi tätä lukemaan, en kuvaile yksityiskohtia. Mutta mietinpä joka tapauksessa, mitä itse tekisin jos tarkoitus olisi keinoja kaihtamatta saattaa länsimainen yhteiskunta kauhun valtaan.
Keksin varsin nopeasti kymmenkunta tapaa, jolla se voitaisiin tehdä tehokkaammin kuin terroristit tekevät. Iskumenetelmiä, jotka ovat nykyistä parempia - saavat enemmän tuhoa aikaan ja jättävät joskus jopa käyttäjän henkiin vieläpä siten, että kiinni jääminen on hyvin epätodennäköistä. Kohteita, joihin hyökkääminen aiheuttaisi suurempaa kohua ja jotka olisivat tähän asti käytettyjä helpompia. Kohteita, joihin hyökkääminen järisyttäisi länsimaiden arvomaailman perusteita ja jotka olisivat helpommin vaurioituvia kuin normaalisti käytetyt.

Miksi terroristit eivät iske näihin kohteisiin tai käytä näitä menetelmiä?

Ensimmäinen vaihtoehto on puutteellinen mielikuvitus. Tämä on varmasti osasyy - yhteiskunnat joissa terroristit ovat kasvaneet, ovat tunnettuja kaikesta muusta paitsi innovaatioista. Kun tietty tapa on jotenkuten opittu, niin sen mukaan toimitaan apinamaisesti matkien.

Toinen vaihtoehto on vajavainen osaaminen. Ei normaalikansalainen voi keksiä tapoja terrori-iskuihin saati sitten omata tietotaitoa sabotaasin toteuttamiseen. Mutta esimerkiksi jokainen suomalainen alan koulutusta saanut kyllä keksii ja osaa soveltaa myös käytäntöön. Tämä ei kuitenkaan voi olla syynä, sillä terroristien koulutusleirejä tunnetusti riittää. Samalla se kumoaa ensimmäisen vaihtoehdon, sillä vaikka terroristilla itsellään ei olisi oivalluskykyä, niin turvallisissa bunkkereissa istuvilta johtajilta löytyy joko sitä tai sitten alan koulutus.

Kolmas vaihtoehto on rahan puute. (Kuulinko naurua?) Hitto vie, tavallisella normivirtasen palkalla saisi jo sen verran pimeitä aseita ja räjähteitä, että riittäisi. Puhumattakaan sitten saudimiljardeista.

Terrorismi on käytettävissä olevaan budjettiin, miesvahvuuteen ja organisaatioon suhteutettuna surkean tehotonta! Jos liikeyritystä hoideltaisiin samalla panos/tuotos -suhteella, konkurssi olisi tullut jo aikoja sitten.

Syynä tehottomuuteen ei kuitenkaan ole mikään edellä esitetyistä kolmesta vaihtoehdosta. Terrorismi on tehotonta siksi, että jos se olisi tehokkaampaa, se olisi sille itselleen tuhoisaa!

Kun Osama bin Laden teki Yhdysvalloille shakkitermein sanottuna tornituksen, hän haukkasi lusikallisen paskaa. Jenkeiltä paloivat hihat ja sitten rytisi. Vaikka Irakin ja Afganistanin operaatiot olivatkin käytännössä tehokkaasti tyrittyjä, niin al-Qaida otti silti turpiinsa niin että tärisi.

Terroristit ovat kuin pieniä lapsia. Jokainen vanhempi tietää, miten menettelee nukkumaan laitettava kaksivuotias. Pyörii, hyörii, kierii, hokee että ei nukuta, pomppaa sängyssä istumaan vaikka silmät seisovat päässä väsymyksen takia. Lopulta vanhempi komentaa, että pää tyynyyn. Mitä tekee kaksivuotias? Painaa päänsä tyynyyn, mutta kannattelee sitä niskansa varassa siten, että se ei lepää tyynyllä!Toisin sanoen hän tietää, että nyt on syytä totella, mutta osoittaa kyllä mielipiteensä tekemällä sen minimin, mitä on pakko. Mutta ei kuitenkaan käytännössä astu rajan yli.
Samalla tavoin lapsi ruokapöydässä suuttuessaan tönäisee maitolasin kauemmas. Hän tietää saavansa siitä moitteet. Hän kuitenkin voisi heittää lasin lattialle ja kaataa myös puurolautasensa! Näin hän ei tee, koska tietää siitä seuraavan tiukan rangaistuksen. Nyt hän tekee sen minimin, jolla saa vanhempia ärsytettyä, mutta tietää myös että ei joudu vielä nurkkaan istumaan ja kärsimään teoistaan.
Lapset ovat tässä erittäin taitavia. Jo alle kaksivuotiaina he löytävät sen näkymättömän rajan, jonka toisella puolella on mielen osoittaminen ja kiukuttelu juuri ja juuri siedettävällä tasolla ja toisella puolella temppuilusta todelliseen vastuuseen joutuminen. Tämän rajan normaali lapsi ylittää vain tehtyään harvinaisen arviointivirheen.

Täsmälleen samalla tavalla toimivat terroristit. Mietin, miksi he eivät iske keksimiini "pehmeisiin" kohteisiin, jotka olisivat helppoja. Vastaus oli selvä: jos he niin tekisivät, länsimaalaiset kaikkein kaheleimpia vihermokuttajia lukuun ottamatta näkisivät heidän todellisen luonteensa ja pistäisivät terrorismia tukevat maat halki, poikki ja pinoon. Samasta syystä he välttävät tehokkaiden menetelmien käyttöä myös "koviin" maaleihin.
Totta on, että osa terroristeista haluaa sytyttää sodan idän ja lännen välille. Mutta he haluavat tehdä sen siten, että länsi voidaan tuomita sotaan syylliseksi - kuten Irakin sodassa vasemmistolaiset ovat tehneet. Jos länsimailla olisi todella kiistaton syy pommittaa terroristileirit Jupiteria kiertävälle radalle, ne pystyisivät siihen. Samalla menisi muutama muslimimaa kivikauteen. Useimmiten aiheesta - otan mielelläni vastaan esimerkin, jossa joku muslimi olisi ilmiantanut terrori-iskuun syyllisen tai sitä suunnittelevan muslimin länsimaiden viranomaisille puhtaasti moraalisista syistä eikä pakon edessä tai lahjottuna vasikkana.

Osama bin Laden astui rajan yli ja joutui siitä kärsimään. Yleensä terroristit eivät näin tee. He tekevät brutaaleja iskuja, mutta eivät vahingossakaan liian brutaaleja. Lasten tapaan he ärsyttävät astumatta rajan yli. Aivan kuten vanhapiikatäti tai jompikumpi vanhemmista ymmärtää kiukuttelevaa lasta, löytyy terroristeille ymmärtäjiä länsimaista. Silloin asiaan jyrkemmin suhtautuva vanhempi joutuu sietämään tilannetta voimatta hoitaa sitä kuntoon, aivan samoin kuin länsimaat joutuvat sietämään terroristeja.
Kokonaan toinen asia on sitten, jos lapsi todella riehuu hillittömästi. Mihin hän halutessaan pystyisi. Aivan samoin terroristit pystyisivät paljon nykyistä tehokkaampaan toimintaan, mutta eivät oman turvallisuutensa takia halua. Eivät ainakaan johtajat, jotka haluavat valtaa ja mieluiten maassa, jota ei ole pommitettu parkkipaikaksi. Fanaattisemmat ja huonommalla mielikuvituksella varustetut riviterroristit olisivat varmasti valmiita rajumpaankin toimintaan.

Maat, joista terroristit tulevat, eivät ole koskaan kasvaneet aikuisiksi länsimaiden tapaan. Sanotaan, että länsimaat ovat riippuvaisia arabimaiden öljystä, mutta todellinen riippuvuussuhde on toisinpäin. Arabimaat ovat riippuvaisia länsimaiden maksamasta öljyrahasta. Eivätkä pelkästään siitä, vaan myös länsimaalaisten tietotaidosta. Kuvitellaanpa tilanne, jossa länsimaista lähetettäisiin kaikki siirtolaiset takaisin ja arabimaista kaikki vierastyöläiset omiin kotimaihinsa. Arabimaiden infrastruktuuri romahtaisi hetkessä aasialaisten halpatyöläisten lähtiessä ja parin viikon kuluttua muu talous seuraisi perässä eurooppalais-amerikkalaisten asiantuntijoiden lakattua ylläpitämästä korkeaa teknologiaa vaativia järjestelmiä. Länsimaissa seuraisi joksikin aikaa lievää kaaosta "paskaduunien" tekijöiden kadotessa, mutta niihin vapautuisi pian työvoimaa oman maan työttömistä ja maahanmuuttajien kadotessa virattomiksi jääneistä sosiaalityöntekijöistä, poliiseista ja vanginvartijoista.
Jokainen länsimaa on noussut korkealle elintasolle riippumatta siitä, onko siellä luonnonvaroja vai ei. Yksikään arabimaa ei ole nostanut elintasoaan ilman öljyvaroja. Arabimaat ovat länsimaihin verrattuna kuin pikkulapset aikuisiin verrattuina. Ne eivät tule toimeen ilman länsimaita, kuten pikkulapset eivät tule toimeen ilman aikuisia. Onko sitten mikään ihme, että keskenkasvuisesta kulttuurista tulee terroristeja, joilla on yhtä olematon moraalikäsitys kuin kolmivuotiaalla ja yhtä hyvä oivalluskyky siitä rajasta, jonka yli ärsyttämisessä ei pidä mennä vaikka pystyisikin?

Sivallus LXXXII

Miehen mieli on likaisempi kuin naisen mieli, mikä johtuu siitä että nainen vaihtaa omaansa paljon useammin.