Menestyksen avaimet

Tässä päivänä muutamana kävin Sallin kanssa keskustelua siitä, millä eväillä maailmassa pärjää. Tarkemmin sanoen ei ainoastaan pärjää, vaan nousee huipulle. Vuoropuhelu meni suunnilleen tähän tapaan:

Salli: Sinä kun olet noin viisas (huomaa sarkastinen äänensävy), niin kerropas minulle mitä ominaisuuksia vaaditaan että pääsee tärkeisiin tehtäviin.
Jaska: Niin no, vanha totuushan on se että tarvitsee ahkeruutta, terveyttä ja hyvää arviointikykyä. Mutta mennäkseni hieman spesifimpeihin ominaisuuksiin, niin nuo ovat aika lailla välttämättömiä vaatimuksia, mutta niiden lisäksi on oltava jotain muutakin. Eikä tarvitse olla niitä kaikkia, vaan oikeastaan ne ovat enemmän tai vähemmän toisensa poissulkevia. Näin ainakin sillä kokemuksella jolla olen maailmaa katsellut.
Salli: Jaaha. Tämä alkaa mennä mielenkiintoiseksi. Mitähän nämä ominaisuudet mahtavat olla?
Jaska: Niitä on tarkalleen ottaen neljä. Jokaisella menestyjällä on jokin niistä neljästä. Toki jonkinlaisena kombinaationa eli voi olla piirteitä kaikista niistä, mutta kun asiaa mietin niin joka ainoalla menestyjällä yksi niistä on selkeästi hallitseva eli kattaa yli 50 % menestyksen syistä. Siis noiden aiemmin mainittujen ahkeruuden, terveyden ja hyvän arviointikyvyn lisäksi. Ja lähes aina yksi näistä neljästä ominaisuuksista on aivan selkeästi vähintään 80-prosenttinen muiden kattaessa alle 20 prosenttia.
Salli: No, anna tulla.


1. Yleiskyvykkyys

Yleiskyvykkyys tarkoittaa sitä, että ihminen kykenee omaksumaan asiantuntemuksen useilla eri aloilla, tarkemmin sanoen soveltamaan oppimaansa eri tilanteisiin. Esimerkiksi vieraan kielen oppiminen. Kuvitellaan vaikka kaksi ihmistä, jotka osaavat englantia yhtä hyvin. Sitten nämä kaksi alkavat opiskella esimerkiksi saksaa. Toinen heistä opiskelee saksaa opiskelemalla saksaa, toinen taas soveltaa saksan opiskeluun metaforia ja vastaavuuksia siitä, mitä oli oppinut englantia opiskellessaan. Niinpä tämä jälkimmäinen oppii paremmin ja ennen muuta vähemmällä työllä.
Yleiskyvykäs ihminen on aina keskitasoa älykkäämpi, mutta kaikki älykkäät eivät suinkaan ole yleiskyvykkäitä. Kyse on ajattelumallista – missä määrin se on synnynnäistä ja missä määrin opittavissa, sitä en tiedä. Eikä älykkyys tarkoita vain teoreettista älykkyyttä. Täsmälleen sama pätee käytännöllisyydessä. Otetaan kaksi yhtä pätevää putkimiestä, jotka tietävät sekä autoista että puusepänhommista yhtä paljon. Laitetaan nämä kaksi rassaamaan auton moottoria joksikin aikaa ja jos käy niin, että toinen heistä omaksuu sen toiminnan selvästi toista nopeammin, olen valmis lyömään isosta summasta vetoa että hän omaksuu myös puusepänhommat toista nopeammin.
Yleiskyvykäs ihminen kykenee heittäytymään erilaisiin tehtäviin ja hankkimaan asiantuntemuksen kyseisellä alalla nopeasti. Niinpä hänellä on, muiden olosuhteiden ollessa edes jollain lailla järjestyksessä, hyvät mahdollisuudet menestykseen.

Salli: Ja anna minä arvaan. Sinä luokittelet itsesi tuohon ryhmään.
Jaska: Nuorempana joo. Tosin nykyään kun työnkuva on vähän erilainen, olen liukunut vähitellen kakkosryhmän puolelle.
Salli: Eli kun vaihdoit silloin pari vuotta sitten työtäsi...
Jaska: Sekin eli työ itsessään muuttui enemmän kakkosryhmän suuntaan, mutta myös ikääntyminen. Useimmiten neljänkympin jälkeen alkaa uuden omaksuminen hidastua ja oman asiantuntemuksen kasvaessa yleiskyvykkyyden määrä menestyksessä pienenee ja kakkosryhmän vaikutus kasvaa.


2. Erikoisosaaminen

Erikoisosaaminen tarkoittaa sitä, että ihmisellä on jokin erittäin spesifi ala, jonka hän hallitsee. Näitäkin on itse asiassa kahdenlaisia. Toiset vaativat vuosien harjoittelun, jotta se onnistuisi riittävän hyvin. Vaikka lukkosepän hommat ovat sellaisia, että ei niitä taida kukaan osata minkään vertaa ilman koulutusta. Eli kun olet ammattisi oppinut, ero tavalliseen pulliaiseen on iso. Toisaalta toiset erikoisosaamisalat ovat sellaisia, että siellä erot ovat suurempia ammattikunnan sisällä. Vaikkapa automekaanikko. Tämä maa on pullollaan miehiä, jotka voisivat mennä korjaamolle töihin ilman alan muodollista koulutusta ja varmaan moni onkin. Toisaalta on hemmetin iso ero amiksesta juuri läpi päässeen mekaanikon ja kymmenien vuosien kokemuksella varustetulla huippuammattilaisella.
Sama pätee tietysti myös henkisillä aloilla. Joku voi pureutua tiettyyn spesifiin alueeseen ja kehittyä, niin no, tavallaan fakki-idiootiksi. Mutta kysyntää riittää, jos olet tietyllä alalla huipulla. Mitenkäs se erityisasiantuntijan määritelmä nyt menikään: ”An expert is someone who knows more and more about less and less, until somebody knows everything about nothing.”
Erikoisosaamisen huono puoli on tietysti se, että maailma muuttuu ja oma erikoisosaamisala saattaa äkisti muuttua tarpeettomaksi. Mieti nyt vaikka suutareita – ennen sellainen oli joka kylässä vaan eipä ole enää. Toisaalta jos oli alallaan huippua ja kykeni sopeutumaan, niin parhaille suutareille on edelleen tarvetta.

Salli: Noin äkkiseltään kävisi mielessä että eihän oikeastaan muuta ole olemassakaan kuin yleisosaaminen ja erikoisosaaminen.
Jaska (virnistäen): Mutta kun katselee yhteiskunnassa ympärilleen, niin huomaa kyllä muutakin...
Salli: Miten minulla on taas tunne että tämä listaus ei kyllä tästä parempaan suuntaan muutu?


3. Kusetustaito

Tämä on se lahjakkuuden laji, joka on jäänyt minulle aina arvoitukseksi. Tässä kyse on siitä, että kykenee vakuuttamaan toiset omasta kyvykkyydestään riippumatta kyvykkyyden tasosta. Ja onhan se kyky tavallaan sekin. Se vain ihmetyttää miten ihmisiä voidaan kusettaa niin helposti. Kun tyypillä ei ole mitään näyttöjä kyvykkyydestään paitsi joku valtiotieteen maisterin tutkinto joka on tunnetusti vain näyttö perslihaksista, niin millä helvetin tunneälyllä kykenee vetämään äänestäjät tai rekrytoijat halpaan? Mutta niin vain tuntuu projektisuunnittelukoordinaattorin tehtäviä riittävän.
Toisaalta tämän lahjakkuuden omaavien pinnalle pääsy on hyvä merkki. Se kertoo sen, että yhteiskunnalla menee niin hyvin, että sillä on varaa tuhlata turhuuksiin.

Salli: Loppujen lopuksi olisi pitänyt arvata että tuohan sieltä on tulossa. Mutta nyt olen kyllä aika pihalla, luulisi että tuossa on jo kaikki kolme mahdollista.
Jaska: Yksi asia tästä vielä puuttuu.
Salli: Ja koska sinulla on tapana lajitella asiat tiettyyn järjestykseen, niin arvaan kyllä että pohjalla ei ole sokeri vaan sakka.
Jaska: No, kyllä tämä tavallaan on nimenomaisesti sokeri.


4. Muodollisuuspätevyys

Joku viisas sanoi joskus, että maailmassa on tasan yksi automaattisesti etuoikeutettu ihmisryhmä: kauniit nuoret naiset. Nykypäivänä tämä pätee paremmin kuin milloinkaan muulloin, kiitos visuaalisen viestinnän valtakauden. Ennen muinoin kauniilla nuorella naisella menestys tarkoitti sitä, että pääsi rikkaisiin naimisiin, mikä oli yhteiskunnallisesti vaaratonta. Mutta nykypäivänä ne mokomat tunkevat itsensä päättäviin asemiin. Voiko muka olla sattumaa, että hallituksessa istuu alle nelikymppisiä suhteellisen hyvännäköisiä naisia? Ja objektiivisin mittari naisen ulkonäön merkityksellehän on tietysti urheilu. Lajeissa, joissa naiset ja miehet kilpailevat samoissa kisoissa mutta tietysti eri sarjassa, kuten useimmissa yksilöurheiluissa, palkkiot ammattilaistasolla ovat lähes samat. Kun taas joukkuepeleissä ei olla edes samalla planeetalla. Mikä taitotaso huomioiden oikein onkin. Ei C-juniorien jalkapallo ole ammattilaisurheilua millään taitotasolla ja silti parhaat C-junnut peittoavat parhaat naiset, jotka nyt sentään ovat ammattilaisia joskin tienaavat vain murto-osan parhaista miesten tuloista. Tai kuvitelkaapa kuinka paljon mahtaisi apurahoja saada 15 minuutin vitosen juoksija? Ei sitten yhtään mitään, paitsi jos kyseessä on nainen jolloin hän onkin potentiaalinen arvokisamitalisti. Yksilölajeissa naisten suurin piirtein tasavertaiset ansiot perustuvat enimmäkseen siihen, että he esiintyvät samoissa kilpailuissa miesten kanssa. Ja jos ette usko, niin katsokaapa tienaavatko naisnyrkkeilijät yhtä hyvin kuin miehet. Olisipa muuten kiva tietää miten mahtaisi käydä jos olisi jokin joukkuelaji, jossa olisi pakko olla samassa ottelutapahtumassa sekä naisten että miesten joukkue – johan alkaisi palkkoihin tulla tasa-arvoa. Hyvä esimerkki rahan merkityksestä saatiin juuri äskettäin, kun koronaviruksen takia peruttiin tyttöjen MM-turnaus jääkiekossa samaan aikaan, kun nuorten MM-kisoja pelataan. Kyse oli kansainvälisen jääkiekkoliiton taloudellisesta päätöksestä – nuorten MM-kisat ovat rahasampo ja tyttöjen MM-kisat rahareikä.
Äskeisessä kappaleessa käytettiin ilmaisua ”enimmäkseen” kohdassa, jossa todettiin naisten palkkatason perustuvan samoissa kilpailuissa miesten kanssa esiintymiseen. On toki toinenkin tekijä joka vaikuttaa eli seksi. Sanotaan nyt vaikka niin, että maailmassa on noin seitsemän kappaletta palloilulajeja, joissa pyörii rahakkaita ammattilaisliigoja: jalkapallo, koripallo, amerikkalainen jalkapallo, jääkiekko, baseball, lentopallo ja käsipallo. Näistä amerikkalaisessa jalkapallossa, baseballissa (tai softballissa, naisten versio) ja jääkiekossa ei ole sellaisia ammattilaisliigoja, joissa kaikki pelaajat tienaisivat elantonsa. Sitten sopii laskea mitkä näistä seitsemästä olivatkaan ne kolme, joissa pelaajilla on eniten päällä. Seuraavaksi voi pohtia, missä lajissa huippupelaajien palkkasuhde naiset/miehet on kaikkein edullisin (vihje: lienee melko varmasti lentopallo) ja vetää johtopäätökset miksi. Ja vielä varmemmaksi vakuudeksi: naisilla ei siis ole varsinaisesti amerikkalaisen jalkapallon säännöillä pelaavaa ammattilaisliigaa, mutta onhan heillä toki seitsemän pelaajan joukkueilla pelaava liiga, jonka menestyksen syistä voi vetää omat johtopäätöksensä tästä videosta.

Salli: Ja tämä asiaintilahan harmittaa sinua suuresti.
Jaska: Et ehkä usko tätä, mutta itse asiassa kyllä. Jokaiselle ansionsa mukaan ja se ei todellakaan toteudu. Minulle urheilussa on tärkeää muut asiat. Tokihan estetiikka miellyttää, mutta esimerkiksi yleisurheilussa on aivan oikein että naiset saavat samat rahat kuin miehet, vaikka tulokset ovatkin absoluuttisesti huonommat. Ja politiikassa nähdään kyllä mitä siitä seuraa kun hallitukseen päästetään keskinkertaisella älyllä varustetut keulakuvatoteemit.
Salli: Mutta takaisin tuohon nelijakoon. Ovatko asiat sitten aina olleet noin?
Jaska: Enemmän tai vähemmän. Nykyään entistä enemmän.
Salli: Jotenkin arvasin tuonkin. Onko kyseessä se äsken mainitsemasi visuaalinen kulttuuri?
Jaska: Bingo. Annahan kun selitän. Tai oikeastaan tarkemmin ajatellen muistatko sen äskeisen kirjoitukseni Dunning-Kruger -efektistä?
Salli: No jollain lailla.
Jaska: Sen loppuosassa tämä on selitetty. Johtotehtäviin, erityisesti politiikassa hakeutuu nykyään keskinkertaisuuksia, koska kulttuuri on muuttunut. Nykyään kaikki mielipiteet ovat yhtä arvokkaita, tai oikeastaan mielipiteet ovat yhtä arvokkaita kuin faktat. Jos joku puhuu horinmummoa, sitä ei voi sanoa enää päin naamaa. Ja tämä on miesten vika. Kun naisia alkoi tulla päättäviin asemiin, miehet kohtelivat heitä kuten olivat tottuneet naisia kohtelemaan eli kohteliaasti. Jos mies puhui läpiä päähänsä, sanottiin että turpa kiinni. Mutta jos nainen puhui läpiä päähänsä, ei kehdattu sanoa. Ja tämä kulttuuri levisi sitten vähitellen siten, että keskinkertaisuuksia ei enää voinut niitata ja niinpä he saivat enemmistönä vallan myös päättävissä asemissa, kun fiksummat eivät enää jaksaneet kuunnella heitä ja jäivät pois.