Lukijalle: Kun nimeää kaupungin jonkun kuuluisuuden mukaan, kannattaa harkita tarkkaan onko mahdollista, että kyseinen henkilö päätyy epäsuosioon. Silloin on nimessä usein selittelemistä ja tulee kalliiksi, kun pitää kaikki nimikyltit vaihtaa:
Kuuluisat ihmiset saavat monia kunnianosoituksia, joista suurimpia ovat heidän mukaansa nimetyt paikkakunnat. Näitä löytyy mitä yllättävimmistäkin paikoista, esimerkiksi Ghanassa on Tanskan kuninkaan mukaan nimetty linnake. Sillä tosin on ollut sama kohtalo kuin monella muullakin kaupungilla: kun poliittiset suhdanteet ovat muuttuneet, nimi on vaihdettu. Paikkakuntien kohdalla tämä onkin suhteellisen yksinkertaista, toisin on esimerkiksi eliöiden tieteellisten nimien kanssa. Sääntö on tiukka - kun lajinimi on kerran hyväksytty, sen voi muuttaa vain jos löydetään jostakin aikaisempi kuvaus kyseisestä lajista eri nimellä. Sukunimi voi toki muuttua, mikäli laji ryhmitetään johonkin toiseen sukuun uudelleenjärjestelyissä, mutta lajinimi on ja pysyy. Tästä on joskus noloja seurauksia, kuten Anophthalmus hitleri. Tosin jotain symboliikkaa voi nähdä siinäkin, että Hitlerin mukaan nimetty otus on sokea kovakuoriainen, joka elää vain muutamassa syvässä luolassa. Moni muukin otus on saanut nimensä yllättävien henkilöiden mukaan.
Korkeimpia kunnianosoituksia on tietysti saada kokonainen kaupunki nimettyä itsensä mukaan. Näissä on useita ikäviä tapauksia, tässä likainen tusina:
12. Przevalsk
Kirgisiassa on kaupunki, joka ei oikein osaa päättää mikä olla nimeltään. Se perustettiin 1869 nimellä Karakol. Vuonna 1888 tunnettu venäläinen tutkimusmatkailija Nikolai Przevalsk (tunnettu lähinnä viimeisestä villihevoslajista) sattui ohikulkumatkalla kuolemaan siellä lavantautiin, jolloin tsaari nimesi kaupungin hänen mukaansa. Lokakuun vallankeikauksen jälkeen tsaarin päätökset eivät liiemmin olleet muodissa, joten kaupungista tuli 1921 jälleen Karakol. Stalin puolestaan totesi 1939, ettei tutkimusmatkailijalla ollut tsaarin kanssa liiemmin tekemistä, joten kaupungin nimeksi tuli taas Przevalsk. Kirgisian itsenäistyttyä Neuvostoliiton hajottua venäläisnimi muutettiin takaisin Karakoliksi 1991.
11. Karl-Marx-Stadt
Saksalaiset eivät jostain syystä olleet kovin innostuneita nimeämään kaupunkeja uudestaan. Natsivallan aikana yhtään kaupunkia ei uudelleennimetty Hitlerin tai kenenkään muun mukaan, ainoastaan yksi Berliinin lähiö sai nimen Horst-Wessel-Stadt. Kommunistivallan aikanakin Harppi-Saksassa tehtiin vain muutama muutos, joista ylivoimaisesti tärkein oli Chemnitzin nimeäminen Karl Marxin mukaan vuosiksi 1953-1990. Minkäänlaisia siteitä Marxilla ei ilmeisesti Chemnitziin ollut, liekö Reinin varrella kasvanut ja opiskellut sekä Pariisissa ja Lontoossa työskennellyt Marx koskaan edes käynyt missään osassa Itä-Saksan aluetta. Joku kaupunki piti kuitenkin Marxille omistaa ja Chemnitz ilmeisesti hävisi arpajaiset.
10. Dzerzhinsk
Neuvostoliiton salaisen poliisin KGB:n (omaa sukua Tseka, ent. GPU, ent. NKVD, ent. MVD) perustaja "Rauta-Feliks" Dzerzinski sai tietysti aikanaan oman nimikkokaupunkinsa. Nolon asiasta tekee se, että kaupunki on edelleen samanniminen. Tosin siinä mielessä sopivaa, että sitä on pidetty maailman saastuneimpana kaupunkina - Neuvostoliiton kemian teollisuuden keskuksessa jätteet dumpattiin suoraan maaperään. Miesten keskimääräinen elinikä on 42 vuotta ja naisten viisi vuotta enemmän. Osuva muistomerkki KGB:n aikaansaannoksille. Tiettävästi ainoa hyvä asia, mikä kaupungista on tullut, on Playboyn keskiaukeamatyttö Irina Voronina.
9. Verwoerdburg
Etelä-Afrikan apartheidin arkkitehti oli Hendrik Verwoerd ensin bantuasiain ministerinä 1950-58 ja sitten pääministerinä 1958-66 aina murhaansa asti. Vuosi sen jälkeen Lytteltonin pikkukaupunki nimettiin hänen muistokseen Verwoerdburgiksi. Apartheidin päätyttyä se vaihtoi nimensä Centurioniksi 1995.
8. Tolbuhin
Bulgarian koillisosassa, vähän matkan päässä Mustanmeren rannikosta sijaitsee Dobrudzan alue, joka on vaihtanut omistajaa Bulgarian ja Romanian välillä useampaan kertaan, viimeksi 1940. Alueen tärkein keskus on sadantuhannen asukkaan Dobrichin kaupunki. Vuonna 1949 se sai uudeksi nimekseen Tolbuhin Neuvostoliiton marsalkan Fedor Tolbuhinin mukaan. Tolbuhin oli yksi harvoja neuvostomarsalkoita, jotka olivat saaneet upseerinarvon jo tsaarin aikana; hän oli ylennyt ensimmäisessä maailmansodassa sotamiehestä kapteeniksi ennen puna-armeijaan liittymistään. Toisessa maailmansodassa Bulgaria liittyi akselivaltoihin, mutta ei kuitenkaan julistanut sotaa Neuvostoliitolle, koska piti venäläisiä perinteisesti itselleen läheisinä. Jopa diplomaattisuhteet säilyivät, vaikka Mustallamerellä käytiin joitakin laivastokahinoita. Sodan loppuvaiheessa Neuvostoliito julisti sodan, miehitti Tolbuhinin johdolla Bulgarian muutamassa päivässä ja liitti nukkehallituksen avulla Bulgarian Saksan vastaiseen sotaan. Kiitokseksi miehityksestä Dobrich sai sitten ”vapauttajansa” nimen, mikä muutettiin pikaisesti entiselleen 1990 kommunistivallan kaaduttua.
7. Gheorge Gheorghiu-Dej
Nykyään noin 50 000 asukkaan Onesti oli pikkukaupunki Romaniassa 1458-1965 ja uudelleen vuodesta 1996 alkaen. Siinä välissä se oli nimetty vuonna 1965 kuolleen Romanian kommunistijohtajan mukaan. Voi vain kuvitella sitä potutuksen määrää kaupungin asukkaiden keskuudessa heidän täyttäessään virallisia lomakkeita. Ennen tarvitsi kirjoittaa kotipaikaksi yksinkertaisesti Onesti, nyt taas Gheorge... eikun Gheorghe Gheoer... eikun Gheorghe Gheorgiu... eikun Gheorghe Gheorghiudej... eikun... ja hitot, minä muutan Bukarestiin. Ei helvetti, siellä ne kysyvät mistä minä olen kotoisin ja joudun vastaamaan olevani gheorghegheorghiudejläinen.
6. Andropov
Neuvostojohtajan kuoltua - joskus jo eläessä - oli tapana kunnioittaa häntä uudella kaupungilla. Epäsuosioon jouduttua nimi oli sitten tapana muuttaa jo neuvostoaikana takaisin entiseksi, kuten esimerkiksi Permillä (1940-57 Molotov). Kristinuskossa tulee kuoleman jälkeen ylösnousemus, kommunismissa rehabiliointi, mikä saattaa aiheuttaa hauskoja tapahtumia, kuten kaupungeista Vladikavkaz (1931-44 Ordzonikidze ja uudelleen Ordzonikidze 1954-90) osoittaa. Lyhytaikaisimpia kokeiluja oli Andropov, joka ehti olla voimassa vain 1984-89. Brezhnev kesti sentään vuoden kauemmin, 1982-88. Tsernenkon mukaan ei ehditty mitään nimetäkään, kuten ei myöskään vallasta syöstyn Hrustsovin. Lyhytaikaisin suoritus taisi silti olla ex-puolustusministeri Ustinovilla, 1984-87. Tämä siitä huolimatta, että kaupunki oli sopivasti valittu aseteollisuuden keskuksena ja AK-47:n (sinkkiämpärin ohella harvoja onnistuneita neuvostotuotteita) kotikaupunkina.
5. Monrovia
1800-luvun alussa Yhdysvalloissa oli jo runsaasti vapautettuja orjia eli ongelma. Tällöin sai alkunsa liike, joka tuki heidän paluutaan Afrikkaan. Asiaa tuki myös silloinen presidentti James Monroe, jonka mukaan paikalle perustettu kaupunki nimettiin. Vuonna 1847 alue julistautui itsenäiseksi nimellä Liberia. Pääkaupunki on edelleenkin nimeltään Monrovia, vaikka luulisi kaikkien valtion asukkaiden kiroavan Monroen alimpaan helvettiin. Alkuperäisasukkaiden siksi, että ensi töikseen vapautetut mustat orjuuttivat heidät ja pitivät maassa valtaa pitkälti toistasataa vuotta. Vapautettujen orjien jälkeläisten puolestaan siksi, että elintaso Yhdysvaltoihin jääneiden jälkeläisillä on moninkertaisesti parempi kuin Afrikkaan palanneilla - kiitti vain Monroe hyvästä ideasta. Afrikan vaikeuksia pidetään usein kolonialismin syynä, mutta pitäisi muistaa että Afrikassa on tasan kaksi maata, jotka eivät ole koskaan olleet siirtomaita - Liberia ja Etiopia. Niistähän ei ole koskaan kuultu sisällissotien, julmuuksien, korruption ja nälänhätien merkeissä, eihän?
4. Kristiania
Aika harva suomalainen tietää Oslon nimen olleen vuosina 1624-1925 Kristiania (tai tarkalleen ottaen vuoteen 1877 asti Christiania). Mikäpä sen parempi tapa juhlistaa tanskalaisten valtaa maassa kuin antaa suurimmalle kaupungille nimi Tanskan kuninkaan mukaan. Vaikka Norja siirtyi Ruotsille Napoleonin sotien uudelleenjärjestelyjen yhteydessä, nimi pysyi. Se kesti jopa kaksikymmentä vuotta itsenäistä Norjaa, kunnes vuonna 1925 pääkaupungista tehtiin Oslo kolmensadan vuoden tauon jälkeen.
3. Nikolainkaupunki
Suomen länsirannikolla sijaitsee paikkakunta, joka on erityisen tunnettu tämänvuotisten Kalevan Kisojen järjestämisestä. Perustamisvuonnaan 1606 se sai nimekseen Mustasaari, mutta vain viisi vuotta myöhemmin nimeksi vaihtui hallitsijasuvun kunniaksi Vaasa. Ruotsalaisten mukaan annettua nimeä ei katsottu hyvällä Venäjän vallan aikana. Keisari Nikolai I:n kuoltua kaupungin nimenä oli hänen kunniakseen 1855-1917 Nikolainkaupunki, jonka jälkeen se on tunnettu jälleen Vaasana. Kun Suomen ensimmäinen – viisihenkinen – olympiajoukkue matkasi Ateenan välikisoihin 1906, Salonikissa takavarikoitiin passit tarkistusta varten. Kreikkalaiset virkailijat eivät merkinnöistä paljon ymmärtäneet ja kiekonheittäjä Verner Järvisen nimeksi tuli heidän papereissaan August Nikolaistad – etunimeksi oli poimittu syntymäkuukausi ja sukunimeksi kotipaikka!
2. Lèopoldville
Britannia, Ranska, Saksa, Italia, Espanja ja Portugali hankkivat siirtomaita Afrikasta 1800-luvulla - Belgian kuningas hankki itselleen henkilökohtaisen maaomaisuuden, joka tunnetaan nykyisin nimellä Kongon demokraattinen tasavalta. Leopold II hallitsi Kongon vapaavaltiota tavalla, joka sai muut siirtomaavaltiot häpeämään silmät päästään, Joseph Conradin kirjoittamaan romaanin Pimeyden sydän ja lopulta vuonna 1908 Belgian parlamentin pakottamaan kuninkaan luovuttamaan alueen kontrollin valtiolle. Muiden maiden kuninkaalliset laittoivat jopa Leopoldin epäviralliseen boikottiin ja omat kansalaiset buuasivat hänen hautajaiskulkueelleen. Kuninkaan hallitessa Kongoa oli luonnollista, että pääkaupunki kantoi hänen nimeään. Hämmentävää kyllä, nimeä ei vaihdettu edes maan itsenäistyttyä 1960, vaan vasta vuodesta 1965 nykyinen yhdeksän miljoonan asukkaan kaupunki on tunnettu nimellä Kinshasa. Kaupungin historian huomattavimmat tapahtumat ovat olleet aikaisin tunnettu AIDS-tapaus vuodelta 1959 sekä Muhammad Alin paluu maailmanmestariksi tyrmäämällä George Foremanin.
1. Stalingrad
Lista ei voisi olla täydellinen ilman Volgogradia, joka muuten oli nimeltään Tsaritsyn vuoteen 1925 asti. Stalinin mukaan nimettiin monta muutakin kaupunkia niin Neuvostoliitossa kuin liittolaismaissakin, mutta Stalingrad oli niistä tunnetuin sekä suuruutensa että siellä käydyn taistelun ansiosta. Se sai pitää nimensä vuoteen 1961 asti. Kasku kertoo, että kaupungin johtajat olivat kokoontuneet juhlimaan vaihdosta Volgogradiksi, kun juhlaan saapui sähke: Onnittelut. Nimenmuutos hyväksytty. Josif Volgo.
Onko Ylen toimittaja narsisti?
14 tuntia sitten
12 kommenttia:
Listaan sopisi vielä monille suomalisillekin tuttu Kingisepa, nykyään taas Kuressaare, ja vähemmän tuttu mutta maantieteellisesti läheinen Kingisepp (ent Jamburg).
Nää on mukavia juttuja uusintanakin joten laitan kommenttinikin uusintana. Eli ei muutettu kaupungin nimi mutta melkein. NKP:n polibyroon latvialainen jäsen Arvīds Pelše yritti, että Latvian (tai siis silloin Latvian sosialistisen neuvostotasavallan) pääkaupunki Riika muutetaan nimeltään Gagariniksi. Politbyroo kuitenkin totesi että jos nyt ei kuitenkaan. Käsittääkseni - vaikka kaupunkien nimiä muutettiin urakalla - ei varsinaisten neuvostotasavaltojen pääkaupunkien nimiä sentään muutettu.
No olihan tuossa ihan naapurissa punataudin leviämisen kehto, joka oli nimetty virulentin taudinkantajan mukaan Leningradiksi. Ja Venäjän autoteollisuuskeskus lienee vieläkin italialaisen kommarin Lada Togliattin mukaan kantaa nimeä Toljatji tjsp.
Terv. Achtung
Hyvä kirjoitus taas kerran. Olen vakiolukijasi, mutta harvemmin kommentoin mitään kirjoituksiasi. Lieköhän yleensäkin trendi se, että mitä diktatorisempi järjestelmä, sen suurempi vimma nimetä kaupunkeja, kyliä, toreja ja turuja uusiksi järjestelmän merkkimiesten mukaan. Listalle sopisi mahdollisesti myös Ciudad Trujillo (nyk. Santo Domingo). Kaupunki nimettiin uudelleen Dominikaanisen Tasavallan sekopäisen diktaattorin Rafael Trujillon mukaan vuosiksi 1936-61. Kun Trujillo sitten pantiin viralta wanhalla kunnon "kuula ottaan, ei irtisanomisaikaa"-metodilla, kaupungin nimi vaihtui nykyiseen muotoonsa.
--Viikon radiokasvo
Piti vallan vilkaista tuota neuvostotasavaltojen pääkaupunkien nimeämispolitiikkaa. Kyllä sieltä ainakin kaksi tapausta löytyi:
Dušanbe oli Tadžikistanin sosialistisen neuvostotasavallan pääkaupunkina vuosina 1929–1961 Stalinabad ja Biškek Kirgiisien SNT:n pääkaupunkina vuosina 1926–1991 Frunze.
Neuvostotasavaltojenkin pääkaupunkien nimiä koettiin siis tarpeelliseksi peukaloida, mutta ei silleen niinkuin ihmisten ilmoilla. Uudelleennimeämiset rajoitettiin kirgiisien ja muiden vinosilmien höpökaupunkeihin, eikä kenellekään riittävän merkittävällä pallilla istuneelle tullut vakavasti mieleen ryhtyä tärvelemään tällaisia arvokkaita kaupunginnimiä kuin Riika, Tallinna ja Vilna.
Jokuhan saattaisi nähdä tässä jopa rasismia...
Ano: Joo, noita Kingisepp-nimisiä paikkakuntia oli tosiaan kaksi joista toinen on niukasti Venäjän puolella rajaa ja edelleen kyseisellä nimellä.
Yrjöperskeles: Ja kuten teoksesta Matka Neuvosto-Suomessa muistamme, jos Suomi olisi miehitetty niin Tampereesta olisi tehty Lenininkoski siksi, että Helsingin uudeksi nimeksi ei olisi kelvannut Leninki.
Achtung: Jep, ja Leningrad oli sitä ennen ja jälleen uudelleen toisen kahjon Pietari Suuren mukaan nimetty.
Viikon radiokasvo: Tuo olisi pitänyt olla listalla, on se sen verran härskiä että diktaattori muuttaa sen jo eläessään.
Qroquius Kad: Ehdit huomauttaa asiasta ennen minua, mutta tuon Stalinabadin olin unohtanut.
Hitler ei tainnut saada nimelleen kuin katuja,toreja ja yhden urheiluhallin.Ja nekin hetikohta valtaannousun jälkeen keväällä 1933,ilmeisesti pääkonttori ohjeisti maakuntien gauleitereitä ettei johtaja ole tällaisten kunnianosoitusten perään.
Herman Göring sai nimensä Ebertstrassen paikalle ja yhden ison terästehtaan katolle.
Siihen se tais jäädäkin,Goebbels ei päässyt antamaan nimeänsä filmistudioille tai Himmler saippuamerkille,Ley mineraalivedelle.
Vaatimatonta porukkaa nuo natsit,he tavoittelivat vähän kestävämpää mainetta.Tajusivat että tekojen täytyy olla sellaisia,että mikään kunnanvaltuusto ei voi niitä myöhemmin tehdä mitättömiksi.
II maailmansodan siinä vaiheessa, joka meille on Jatkosota, oli tiettävästi ainakin saksalaisosapuolella jonkinasteisia suunnitelmia Lopullisen Voiton (Endsieg) jälkeiselle rajojenpiirtelylle Suomen suhteen:
joissain oli kaavailtu Leningradin jakamista Suomen ja Saksan kesken Nevaa myöten.
Mikäli tämä olisi toteutunut, olisiko Suomelle jääneestä alueesta voitu muodostaa vaateteollisuuden keskittymä nimellä Leninki, ruotsiksi Klänningrad?
Saksalaiset olisivat vastaavasti voineet keskittää omalle puoliskolleen autoteollisuutta nimellä Lenkrad?
Vaasa sai nimen Nikolainkaupunki alamaisten omasta aloitteesta. Vaasan palon 1852 jälkeen lahjoitti keisari Nikolai I Vaasalle omista varoistaan kymmeniä tuhansia kultaruplia, jolla kaupunki jälleenrakennettiin. Tämän johdosta halusi kuvernööri (maaherra) von Rechenberg vaihtaa Vaasan nimen Nikolainkaupungiksi. Nikolai itse oli sangen vaivautunut eikä suostunut, mutta hänen kuoltuaan hyväksyi uusi keisari Aleksanteri nimenmuutoksen.
Sattuneesta syystä vuonna 1918 kaupungin nimeksi vaihdettiin pikavauhtia Vaasa. Mutta Vaasan keskustan kaupunginosa voisi vallan hyvin olla palon ja jälleenrakennuksen muistoksi yhä nimeltään Nikolainkaupunki.
QK: Koska Petroskoista tuli Äänislinna, siitä olisi tullut Nevanlinna, ruotsiksi Neovius.
Tallinnan Vanhaakaupunkia kiertävä Toompuiestee (Tuomipuistotie) oli vielä 1980-luvulla Gagarini Puiestee (Gagarinin Puistotie). Sinänsä sääli, ettei se saanut pitää tuota nimeä - avaruuden valloitus on kuitenkin yksi ihmiskunnan tähtihetkiä.
Ironmistress ehtikin ensin kommentoida tuon Nevanlinnan. Uudelleennimeämisessä auttaisi asiaa, jos tuntisi historian. Vuosia sitten syntyi iso kohu Viron Pronssisotilas-patsaasta. Helpommalla olisivat selvinneet, kun olisivat kertoneet totuuden. Muistomerkin mallina oli painin kaksinkertainen olympiavoittaja Kristjan Palusalu. Palusalu puolestaan oli joutunut pakko-otettuna puna-armeijaan ja loikkasi jatkosodassa suomalaisten puolelle (sattuman oikusta vastaanottajien joukossa oli Palusalun tuntenut voimistelun olympiamitalisti Heikki Savolainen). No. Kun Pronssisoturi-patsasta katsoo, näkee pään painuneen alakuloisesti ja kiväärin olevan selässä piippu alaspäin - siis vaarattomassa ja tyypillisesti antautuvassa asennossa, samoin kypärä on kädessä alistumisen merkkinä. Virolaisten olisikin pitänyt antaa patsaan olla paikoillaan, uudelleennimetä se Antautuvan puna-armeijalaisen muistomerkiksi ja kiinnittää muuriin laatta, jossa kerrotaan Palusalun tarina.
Lähetä kommentti