Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 13. helmikuuta 2018

Musta Pekka


Olympialaisten alla pelattiin jenkkifutiksen eli kainalopallon ammattilaissarja NFL:n loppuottelu Super Bowl. Katsoin huippuhetkistä koosteen ja lopun kokonaan. Laji on suurta showta ja peli on viritetty markkinoinnin ehdoilla. Tämä on suhteellisen helppoa tehdä, koska NFL saa päättää asioista käytännössä vapaasti. Sääntömuutoksille ei tarvitse hakea kansainvälisen lajiliiton hyväksyntää. Jos NFL tekee muutoksen, yliopisto-, lukio- ja ulkomaiden sarjat seuraavat yleensä perässä. Ja muutoksia tehdään. Ei tosin kovin paljon, mutta jos pelissä tapahtuu strategista kehitystä vähemmän viihdyttävään suuntaan, vastareaktio sääntömuutoksen muodossa tulee pian.

Seuraukset näkyvät. Lajin suosio on melkoinen - tosin viime kaudella ei hyvä heilunut, kun miljoonapalkoilla piloille hemmotellut neekerit protestoivat "rotusortoa" vastaan polvistumalla mielenosoituksellisesti kansallislaulun aikana. Olisivat voineet vähän ajatella asiaa tarkemmin. Jos toiset neekerit eivät olisi myyneet heidän esi-isiään orjiksi valkoisten plantaaseille, he asuisivat nyt Afrikassa ilman valkoisten luomaa infrastruktuuria ja vaurautta, joka mahdollistaa NFL:n ja sen miljoonapalkat heille. Mutta tämä on väliaikainen häiriö ja sivuseikka.

Jutun teema ovat nuo sääntömuutokset. NFL on viritetty siten, että ottelusta tulee mahdollisimman jännittävä viime hetkeen asti. Huvittavaa on se, että kovin moni ei tätä huomaa. Säännöt ovat sen verran hienovaraisia, mutta selkeimpänä esimerkkinä on pelikellon kontrollointi ottelun lopussa. Tappiolla olevalla joukkueella on mahdollisuus pysäyttää kellon kulku aikalisin ja sopivilla pelistrategioilla (esim. ohi menneet syötöt, pallonkantajan astuminen ulos kentältä). Vastaavasti johdossa olevan joukkueen hallitessa palloa he pyrkivät pitämään kellon käynnissä. Tällä tavoin jännitystilanteessa eli hävinneen joukkueen kontrolloidessa palloa aika kuluu hitaasti. Käänteisessä tilanteessa eli johdossa olevan joukkueen kontrolloidessa palloa aika kuluu nopeasti ja yleensä he joutuvat luopumaan pallosta, jolloin jännitys kasvaa taas.

On odotettavissa, että tällainen kehitys yleistyy muissakin lajeissa urheilun muuttuessa yhä enemmän viihteeksi. Ei tarkoitus ole enää selvittää, kuka on paras vaan viihdyttää. Tärkeintä ei ole voitto, vaan liikevoitto. Niinpä lajit tekevät sääntömuutoksia kasvattaakseen jännitystä. Aiemmin sääntöihin ei liiemmin koskettu tässä tarkoituksessa, vaan kilpailurakenteeseen. Eihän pudotuspelien tarkoitus ole selvittää, kuka on paras vaan tuoda rahaa. Jos haluttaisiin selvittää Suomen paras jääkiekkojoukkue, pelattaisiin kuudenkymmenen ottelun runkosarja ja laskettaisiin pisteet. Pudotuspeleissä voittamisessa satunnaisuus vaikuttaa selvästi enemmän. Joukkuepeleistä ainoastaan jalkapallo ei ole tähän toistaiseksi mennyt, vaikka taannoin esitin sinnekin toimivaa jatkopelijärjestelmää.

Yksilölajeihin tällaisia sääntömuutoksia on vaikeampi tehdä, siksi onkin yleensä helpompaa keksiä uusia lajeja niille, jotka eivät vanhoissa pärjää. Tämä kehitys näkyy erityisen hyvin talviolympialaisissa, joissa on pilvin pimein pellelajeja sen sijaan, että kunnioitettaisiin perinteitä. Joukkuepeleissä sääntömuutoksia on helpompi tehdä viihdyttävyyden lisäämiseksi.
Joskus tosin mennään metsään liian läpinäkyvällä yrityksellä, kuten aikoinaan kaukalopallon legendaarisella Musta Pekka -säännöllä. Eli oli nimetty Musta Pekka -pelaaja, jonka viimeisen kymmenen peliminuutin aikana tekemät maalit laskettiin kahtena maalina.
Vastapainoksi onnistuneesta sääntömuutoksesta viihdyttävyyden lisäämiseksi voi mainita lentopallon, jossa siirryttiin "piste per syöttö" -järjestelmään "piste vain omasta syötöstä" -järjestelmän sijaan. Seurauksena olivat tasaisemmat pistejakaumat, 15 - 0 -lumierien jääminen historiaan ja jännittävämmältä vaikuttanut tilanne. Kukaan ei enää kaipaa vanhaa järjestelmää.

Seuraavassa viisi mahdollisesti tulevaisuudessa odottavaa erilaista sääntömuutosta eri lajeihin todennäköisyysjärjestyksessä eli numero 5 on epätodennäköisin ja 1 todennäköisin. Osa sääntömuutoksista on sellaisia, että ne soveltuvat melkein mihin tahansa lajiin, mutta olen esitellyt ne arvioni mukaan todennäköisimmässä / kyseiseen muutostyyppiin sopivimmassa lajissa. Tämän esityksen riski on tietysti siinä, että joku päättäjä lukee tämän ja saa ahaa-elämyksen. Tosin se on aika pieni, koska eihän tuota aiemminkin linkkaamaani jalkapallouudistustakaan otettu vakavasti ja se sentään oli järkevä, nämä eivät. Tai tarkemmin ajatellen kun katsoo mihin suuntaan urheilu on mennyt, niin typerillä uudistuksilla on suuremmat toteutumismahdollisuudet. Otetaan silti riski.


5. Yleisurheilu

Euroopan cupissa nähtiin jo surullisenkuuluisaksi noussut kokeilu, jossa kestävyysjuoksuissa pudotettiin juoksijoita pois kesken kisan näiden jäädessä viimeisiksi. Tämä onneksi haudattiin vähin äänin. Mutta muitakin mahdollisia viihdeuudistuksia on mahdollista tehdä.
Kenttälajeissa - paitsi tietysti korkeus- ja seiväshypyssä - voi ottaa käyttöön painotetun järjestelmän, mikä säilyttäisi lähes aina jännityksen viimeiseen suorituskierrokseen asti. Esimerkkinä keihäänheitto, mutta sama systeemi toimisi muissakin lajeissa. Ensin heitetään "esikierros", josta saatu tulos käytetään kullakin heittokierroksella siinä tapauksessa, että sen kierros on huonompi kuin varatulos (tai yliastuttu, hylätty, jätetty väliin tms.). Ensimmäisellä kierroksella mukana on normaalisti 12 heittäjää, jos on enemmän niin sitten kaikki. Kullekin heittäjälle voimaan jää joko esikierroksen tulos tai ensimmäisen kierroksen tulos. Se huonompi tulos siirtyy varatulokseksi. Kymmenen parasta heittäjää jatkaa toiselle kierrokselle. Heitetään aina käänteisessä sijoitusjärjestyksessä eli viimeisenä jatkoon päässyt heittää ensimmäisenä ja johdossa oleva viimeisenä. Aina uuden heittokierroksen alkaessa tulos puolitetaan sentin tarkkuuteen alaspäin. Heiton jälkeen tulokseen lisätään uuden kierroksen tulos (tai jos se on varatulosta huonompi, niin varatulos ja viimeisin tulos siirtyy sen tilalle varatulokseksi). Kierroksen päätyttyä kaksi huonointa karsiutuu pois. Näin kuudennella kierroksella on jäljellä enää kaksi heittäjää.
Otan esimerkkinä kauden 2016 kahdentoista parhaan suomalaisheittäjän kilpailun. Siten, että jokaiselle otetaan kauden seitsemän ensimmäisen kilpailun tulos kunkin kierroksen tulokseksi. Satunnaisiin kohtiin laitetaan "x" eli ei tulosta (en rupea selittämään miten tämän arvoin) siten, että noin joka kymmenes heitto on tällainen. Seurataan kilpailun edistymistä kierros kierrokselta, heitetty tulos 1.kierrokselta alkaen suluissa, mikäli se menee varatulokseksi merkitty tähdellä, järjestys pistetilanteen mukaan, joka kierroksen jälkeen kaksi huonointa tipahtaa:
Esikierros: Pitkämäki 84,24, Ruuskanen 82,31, Mannio 81,07, Kiiskilä 77,31, Wirkkala 76,01, Haatainen 75,78, Lehtola 74,42, Peltomäki 74,23, Takala 73,08, Karvinen 70,99, Kinnunen 70,27, Vanhamäki 68,23
1. kierros: Ruuskanen 86,90 (86,90), Pitkämäki 85,35 (85,35), Mannio 81,07 (77,25*), Lehtola 79,13 (79,13), Peltomäki 79,02 (79,02), Kiiskilä 78,41 (78,41), Karvinen 77,13 (77,13), Wirkkala 76,01 (75,45*), Haatainen 75,78 (74,84*), Takala 74,63 (74,63), Kinnunen 71,33 (71,33), Vanhamäki 68,23 (x*)
2. kierros: Pitkämäki 126,91 (83,03*), Ruuskanen 125,76 (x*), Mannio 121,74 (81,21), Karvinen 118,60 (80,04), Lehtola 117,64 (78,08), Kiiskilä 116,51 (74,67*), Peltomäki 115,94 (76,43), Wirkkala 115,31 (77,31), Haatainen 113,66 (75,77), Takala 110,39 (72,64*)
3. kierros: Pitkämäki 146,98 (80,52*), Ruuskanen 145,98 (83,10), Mannio 138,39 (77,52), Wirkkala 136,70 (79,05), Kiiskilä 135,28 (77,03), Peltomäki 134,71 (76,74), Lehtola 133,24 (72,36*), Karvinen 130,29 (69,50*)
4. kierros: Pitkämäki 151,22 (77,73*), Wirkkala 148,92 (80,57), Mannio 148,89 (79,70), Kiiskilä 142,31 (72,63*), Peltomäki 141,58 (73,39*), Ruuskanen 72,99 (x)
5. kierros: Pitkämäki 157,66 (82,05), Mannio 152,99 (78,55), Wirkkala 149,91 (73,30*), Kiiskilä 147,90 (76,75)
6. kierros: Pitkämäki 158,42 (79,59), Mannio 156,09 (79,60)
Eli Ruuskasella käy paska säkä, kun neljännellä kierroksella tulee toinen yliastuttu ja kisa päättyy siihen. Viimeisellä kierroksella Pitkämäki heittää viimeisenä ja hänen on heitettävä 77,26 voittaakseen Mannion. Tällä kertaa voitto on kuitenkin jo poikkeuksellisesti varma, koska Pitkämäellä on varastossa käyttämättömänä tulos 77,73.
Käydäänpä huvin vuoksi sama kisa maailman parhaiden keihäänheittäjien kesken, kuitenkin vuoden 2017 tuloksin (edelliseen valitsin 2016 siksi että viime kaudella Suomessa oli sen verran moni keppimies telakalla):
Esikierros: Röhler 93,90, Hofmann 88,79, Kirlazis 88,01, Hamann 86,71, Vetter 84,36, Pitkämäki 84,26, Vadlejch 82,60, Yego 81,94, Huang 80,64, Krukowski 80,15, Frydrych 79,31, Cheng 73,46
1. kierros: Röhler 93,90 (x*), Vetter 89,68 (89,68), Hofmann 88,79 (84,02*), Kirlazis 88,01 (80,15*), Hamann 86,71 (81,29*), Cheng 84,77 (84,77), Pitkämäki 84,26 (83,51*), Vadlejch 82,60 (x*), Yego 81,94 (78,40*), Huang 80,64 (78,55*), Krukowski 80,21 (80,21) Frydrych 79,31 (77,88*)
2. kierros: Röhler 130,17 (83,22), Vetter 129,20 (83,91*), Cheng 127,10 (84,72), Vadlejch 126,84 (85,54), Hofmann 128,54 (84,15), Pitkämäki 125,97 (83,84), Hamann 124,64 (80,85*), Kirlazis 124,16 (76,09*), Huang 121,09 (80,77), Yego 119,37 (x*)
3. kierros: Röhler 151,63 (93,90), Vetter 150,53 (85,93), Cheng 150,47 (84,72), Vadlejch 150,18 (86,76), Hofmann 148,29 (79,65*), Pitkämäki 146,93 (83,95), Hamann 146,16 (83,84), Kirlazis 144,65 (82,58)
4. kierros: Röhler 165,87 (90,06), Vadlejch 159,86 (84,77), Vetter 159,17 (79,41*), Hofmann 157,67 (83,53), Pitkämäki 156,97 (83,17*), Cheng 155,16 (79,93)
5. kierros: Vetter 167,73 (88,15), Röhler 166,57 (83,64), Vadlejch 159,47 (79,54), Hofmann 158,69 (79,86)
6. kierros: Vetter 171,74 (87,88), Röhler 171,54 (88,26)
Tämä meni jännäksi. Viimeisenä heittäjänä vuoroon tulevan Vetterin on heitettävä 87,68 voittaakseen ja se ylittyy 20 sentillä. Röhler on heittänyt koko ajan veitsi kurkulla toisen heiton tultua yliastutuksi. Pitkämäki putoaa kahdelta viimeiseltä kierrokselta, mutta jos Hofmann olisi heittänyt 70 cm vähemmän neljännellä kierroksella, se olisi riittänyt Pitkämäen jatkoonpääsyyn.
Sääntömuutoksen todennäköisyys on käytännössä nolla, koska siinä ei välttämättä voita kilpailua vaikka heittäisi alkukierroksilla ME:n. Tai vaikka heittäisi kuudella ensimmäisellä heitolla (esikierros ja viisi varsinaista) jokaisella ME:n ja loukkaantuisi viimeisellä näistä kykenemättä heittämään enää yhtä heittoa, niin silloin jäisi hopealle. Ei kuulu lajin henkeen alkuunkaan. Mutta toisaalta idea on niin typerä, että älkää helvetissä menkö vihjaamaan IAAF:lle.


4. Jalkapallo

Juniorifutiksessa on armosääntö, jonka tarkkaa sisältöä en nyt muista mutta ei sillä ole väliä. Ajatus on joka tapauksessa siitä mukailtu. Sääntö pätee jostain tietystä ikäluokasta alaspäin. Ja jostain maalierosta alkaen. Jos joukkue on tietyn verran tappiolla, se saa ottaa ylimääräisen kenttäpelaajan. Jos maaliero tämän ansiosta kaventuu alle rajan, ylimääräinen pelaaja poistuu kentältä.
Sama sääntö aikuisten futikseen, mutta kääntäen. Jos joukkue on kahden maalin johdossa, yhden joukkueen pelaajista on seisottava jatkuvasti oman maalin takana. Kyseistä pelaajaa saa vaihtaa lennosta, mutta yhden pelaajan on oltava koko ajan siellä passissa. Kolmen maalin johdossa siellä on oltava kaksi pelaajaa, neljän maalin johdossa kolme ja niin edelleen. Jopa alkavat pelit muuttua tasaisemmiksi.
Sääntömuutoksen todennäköisyys on varsin olematon, koska jalkapallo on tunnetusti peleistä konservatiivisin. Ajanottokin on vielä tiimalasiaikakaudelta. Eikö olisi jo korkea aika (anteeksi sanavalinta) siirtyä tehokkaaseen peliaikaan?


3. Amerikkalainen jalkapallo

Jos joukkue siirtyy vähintään kymmenen pisteen johtoon, sillä on hyökkäysvuorollaan neljän sijaan enää kolme yritystä edetä kymmenen jaardia. Eli siirrytään kanadalaiseen malliin, sikäläisessä kainalopallossahan yrityksiä on vain kolme. Kymmenen pistettä on passeli raja siksi, että yhdellä kertaa voi saada maksimissaan kahdeksan pistettä eli touchdown ja kahden pisteen lisäyritys.
Muutoksen todennäköisyys on pieni, koska se on reilun pelin vastainen, mikä taas on amerikkalaisille sietämätöntä. NFL kykenee saamaan lähes saman tasoittavan vaikutuksen aikaan muillakin, hienovaraisemmilla sääntömuutoksilla. Eikä tällä tarkoiteta pelkästään pelisääntöjä, vaan palkkakattoja, joukkuemateriaalien tasaamista pakkosiirroin ynnä muita joukkueisiin vaikuttavia temppuja, jotka eivät ole niin räikeästi nähtävissä.


2. Jääkiekko

Jääkiekon jännittävin tilanne on se, kun toinen joukkue johtaa yhdellä (tai kahdella) maalilla ja peliaikaa on enintään muutama minuutti jäljellä. Niinpä täytyy pyrkiä kohti tätä tilannetta. Siihen päästään tarjoamalla tappiolla olevalle joukkueelle paremmat mahdollisuudet ylivoimapeliin. Jääkiekossa on sääntö, jonka mukaan ns. pieni rangaistus eli kaksi minuuttia päättyy, mikäli ylivoimalla oleva joukkue tekee maalin. Vajaalla mutta tasakentällisin pelatessa näin ei tapahdu. Muutetaan sääntöjä siten, että maalin syntyessä muuten kuin täysillä miehistöillä ja tappiolla olevan joukkueen jäädessä edelleen vähintään kahden maalin tappioasemaan tapahtuu seuraavaa:
- mikäli maalin teki tappiolla oleva joukkue, ei voitolla olevan joukkueen pelaaja pääse pois jäähyltä
- mikäli maalin teki voitolla oleva joukkue, pääsee tappiolla olevan joukkueen pelaaja pois jäähyltä, vaikka maali olisi syntynyt tasakentällisin tai alivoimalla
- muissa tapauksissa menetellään kuten ennenkin
Samalla voidaan muuttaa "siirretty rangaistus" sääntöä siten, että se ei koske voitolla olevaa joukkuetta, ts. tappiolla olevan joukkueen pelaajan rikkoessa peli keskeytyy heti.
Muutoksen todennäköisyys on kohtalainen, koska "armahdussääntö" on jälkeenpäin lisätty keksintö. Alkujaan jäähy istuttiin loppuun riippumatta siitä mitä kentällä tapahtui. Tämä voitaisiin markkinoida "lätkä palaa juurilleen" teemalla, osittaisena paluuna vanhoihin sääntöihin. Siirretty rangaistus tuskin muuttuu, koska esim. läpiajon tapauksessa saattaisi tappiolla olevan joukkueen pelaaja vetäistä mailalla aivan jotain muuta pelaajaa saadakseen pelin poikki.


1. Koripallo

Tämä sääntömuutos olisi mahdollinen kaikissa lajeissa eri painotuksin, mutta koripalloon se sopii kaikkein parhaiten. Pisteytys muutetaan siten, että koripallon neljässä neljänneksessä pisteet lasketaan eri tavoin. Ensimmäiset kaksi neljännestä kuten nytkin. Kolmannessa neljänneksessä tehdyt pisteet ovat arvoltaan kaksinkertaisia ja viimeisessä neljänneksessä nelinkertaisia. Nykyään vaikka 24 pisteen etumatka lopussa on käytännössä toivoton ja katsoja voi sulkea telkkarin kaikessa rauhassa. Tässä systeemissä 24 pisteen etumatka tarkoittaa kahta kolmen pisteen heittoa. Jännitys tiivistyy! Mahdollinen jatkoaika voidaan sitten pelata normaalilla pistelaskulla, koska sen tarkoitus on vain tehdä ratkaisu.
Muutoksen todennäköisyys on suuri. Itse asiassa hämmästelen suuresti, että yksikään laji ei ole vielä mitään vastaavaa keksinyt. Toisin kuin muut edellä luetellut muutokset, tämä on sama molemmille joukkueille eli tasapuolinen. Lisäksi sitä voidaan markkinoida jopa oikeudenmukaisena - lopussahan joukkueiden kunto ja henkinen kantti punnitaan, joten miksi ei palkittaisi lopussa tehtyjä pisteitä arvokkaampina?

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Semmoista asiaa ihmettelen miksi olympialaisten yhteydessä ei enempää kierrätetä vanhoja kisapaikkakuntia. Nykymeno on johtanut semmoisiin tilanteisiin että kisa-alueelle rajennetaan kisapaikkoja, jotka joko jäävät vähälle käytölle tai peräti jätetään paikalleen rapistumaan. Muuta infrastruktuuria kuten teitä voinee jonkin muunkin tekosyyn kuin olympialaisten varjolla parannella.

Mikä olisi Jaskan lista retro-kisapaikkakunnista?

Veijo Hoikka kirjoitti...

Jalkapallon paitsiosääntö turruttaa lajia, paitsioansat verrattavissa maamiinoihin. Eikö voisi olla raja, jonka jälkeen paitsiosääntö lakkaisi toimimasta (esim. 30 m maaliviivasta). Myös potku-itku-uhrautumisesta tulisi rangaista. Pelaajat kompastelevat omiin ja toistensa jalkoihin, ja potku-itku-raivari alkaa. UFC-kehässä potkivat ja hutkivat ilman suojuksia toisiaan ja ainoa reaktio osuman saaneella on kasvojen ilme, joka kertoo: onko tuo parasta mihin pystyt? Naiset mukaan lukien!

Jaska Brown kirjoitti...

Ano: Aikoinaan Ateena olisi halunnut pysyväksi kisapaikkakunnaksi, ei tästä montaa kymmentä vuotta ole. Nykyisellään olympialaisia pystytään järjestämään vain maissa, jotka ovat PR:n nimissä valmiit laittamaan rahaa palamaan. En oikein osaa toisaalta listaa käydä laatimaan, kun asiantuntemusta ei ole riittävästi.

Veijo Hoikka: Tuolla kannalla olen ollut pitkään. Paitsiosääntöä on muutettava jääkiekkomaiseen suuntaan. Jos syöttö lähtee alle tietyn rajan maaliviivasta, kyseessä ei ole paitsio.

Hemuli kirjoitti...

Veijo,
Futiksessa sukeltamisesta saa jo nykysäännöillä kortin. Tuomarit ei vaan juuri käytä tätä...

-----

Paini edustaa sääntömuutosten ääripäätä. Säännöt muuttuu merkittävästi jokaisen olympiadin vaihtuessa ja sääntöjä viilataan jopa kesken kauden. Tarkoitus toki on saada painista yleisöystävällisempi mutta...
Oma mielipide muutamaan sääntöön:

- Viiden pisteen heiton pitää lopettaa ottelu. Nyt kun ei päätä niin kukaan ei yritä laajakaarisia heittoja. Neljän ja viiden pisteen heiton näyttävyydessä on valtava ero mutta ero pisteissä pieni.

- passiivisuudesta pitää joutua mattoon joka kerta ja passiivisuudesta pitää laittaa mattoon herkästi. Nykysääntö tekee passiivisuudesta liian turvallista ja houkuttelevaa.

- Matolta ulos työntämisestä ei saisi antaa pistettä, paini ei ole työntökilpailu. Pakoilusta mattokomennus
- Jos ottelu päättyy 0-0 molempien pitäisi hävitä (tämä toimisi myös futiksessa).

Jaska Brown kirjoitti...

Niin joo tosiaan, tuo paini. Käsittääkseni sääntömuutoksia on ollut pakko tehdä siksi, että painijat ovat kehittyneet teknisesti liian taitaviksi. Aktiivinen aloitteenteko on liian iso riski, koska puolustava vastustaja ottaa siitä todennäköisemmin pisteet.