Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 27. tammikuuta 2018

Uusinta: Vuoden 1918 sota

Lukijalle: Tällä kertaa muistelemme tasan sadan vuoden takaisia tapahtumia:

Muistuma lukion historiantunnilta. Edellisen oppitunnin läksy - Suomen yhteiskunnallinen tilanne ensimmäisen maailmansodan aikana ja jääkäriliike - on juuri kuulusteltu. Opettaja kääntää piirtoheitintaulun kirjoitustauluksi ja pyörittelee tussia kädessään vähän hämillisen näköisenä. Sitten tuttu rykäisy ja uuden aiheen aloitus: "Seuraavaksi käsittelemme sotaa, jolla on monta nimeä. Eri osapuolet ja erilaisen poliittisen näkemyksen kannattajat kutsuvat sitä eri nimillä. Jotkut kutsuvat sitä vapaussodaksi, jotkut kansalaissodaksi, toiset veljessodaksi, sisällissodaksi, luokkasodaksi tai punakapinaksi. Puolueettomin nimitys kaikista lienee... (kääntyy taululle, irrottaa tussista tupin ja kirjoittaa yllä olevan otsikon.)

Sodasta on kulunut kohta sata vuotta ja sen viimeisen veteraanin kuolemasta kohta kaksi vuotta. Silti ei ole erityisen viisasta perjantai-iltana eteläpohjalaisen nakkikioskin jonossa käyttää tapahtumista nimitystä kansalaissota. Vastaavasti punavihreässä ympäristössä saa fasistin leiman puhumalla vapaussodasta.

Usein väitetään talvisodan arpeuttaneen vuoden 1918 haavat. Osin totta, mutta pinnan alla kytee yhä tulehdus, jonka näkyvin oire on erimielisyys sodan nimestä. Poliittisesti supervärittyneet luokkasota ja punakapina ovat sentään poistuneet kielenkäytöstä lähes kokonaan, vaikka niidenkin käyttöön tietty oikeutus on. Tosiasia on, että osapuolet suurimmaksi osaksi jakautuivat yhteiskuntaluokkiensa mukaisesti, joten luokkasota on ymmärrettävä. Samoin kuin punakapina siksi, että de jure Suomen hallitus oli valkoisten hallitus.

Veljessota puolestaan on nimityksenä yhtä keinotekoisen makuinen kuin aspartaami, aivan kuten otsikon vuoden 1918 sota. Virallisessa kielenkäytössä nykyään useimmin esiintyvä sisällissota ei ole huono, mutta sen heikkoudet ovat paitsi nimityksen kuluneisuus (melkein joka maassa on ollut omansa), myös se, että sotaan sekaantui sekä venäläisiä että saksalaisia joukkoja.

Jäljelle jäävät kansalaissota ja vapaussota, molemmat poliittisesti värittyneitä. Juice Leskinen kertoi, että hänen muuttaessaan Tampereelle ihmiset tulivat kyselemään, kummalla puolella isoisä oli - eivätkä he tarkoittaneet kannattiko hän Tapparaa vai Ilvestä. Eikä siinä mitään, mutta vastaus ratkaisi, kelpasitko joukkoon vai et.

Kysymys esivanhempien osapuolesta voidaan esittää myös Yhdysvalloissa. Siellä siihen ei kuitenkaan liity tuomitsemista. Tähän voi tietysti todeta, että siellä sisällissodasta on kulunut yli 50 vuotta pidempi aika kuin Suomessa. Totta, mutta haavat umpeutuivat huomattavasti nopeammin. Tämä siitä huolimatta, että vastakkainasettelun aihe oli vähintään yhtä tulenarka kuin Suomessa.

Hävittyään sodan etelävaltiot olivat jonkin aikaa poliittisessa paitsiossa, mutta jo sodan päättymistä seuranneena vuonna ensimmäiset etelävaltiot saivat edustajansa takaisin kongressiin ja viimeisetkin viisi vuotta sodan päättymisen jälkeen. Etelän sotaveteraanien muistoa alettiin kunnioittaa julkisesti jo pian sodan päätyttyä ja heidän veteraanijärjestönsä perustettiin 1889. Pohjoisen vastaava järjestö oli perustettu jo 1866, vuosi sodan päättymisen jälkeen. Etelän ja pohjoisen veteraanien ensimmäinen virallinen yhteistapaaminen oli jo vuonna 1875 Bunker Hillissä, Yhdysvaltain vapaussodan taistelupaikalla. Vuonna 1881 Pohjoisvaltioiden veteraanit laskivat seppeleensä Etelävaltioiden kaatuneiden haudoille New Orleansissa, minkä jälkeen läheinen yhteistyö alkoi. Merkittävin huipentuma oli Gettysburgin taistelun 50-vuotisjuhla 1913, johon osallistui kymmeniätuhansia taistelun veteraaneja molemmilta puolilta.

Viimeisten veteraanien kuoltua 1950-luvulla veteraanijärjestöjen työtä ovat jatkaneet heidän jälkeläistensä järjestöt läheisessä yhteistyössä. Historianelävöittäminen ja uudelleenesittäminen ovat suuressa suosiossa - isoimmissa tapahtumissa on kymmeniätuhansia osanottajia. Monet heistä ottavat jonkun esivanhempansa tai muun sukulaisensa roolin.

Yhdysvallat on selvinnyt sisällissotansa traumoista ja molempien osapuolien veteraaneja kunnioitetaan tasapuolisesti. Tämä ei tarkoita sitä, että etelän poliittiset tavoitteet hyväksyttäisiin.

Sama ajattelutapa on omaksuttava myös Suomessa. Molempien osapuolten veteraaneja on kunnioitettava. Samoin kuin Yhdysvalloissa etelä on myöntänyt olleensa väärässä orjuuskysymyksessä, on Suomessa vasemmisto - esimerkiksi itse punaisten tärkeimpiin johtajiin kuulunut Oskari Tokoi - myöntänyt punaisten tappion olleen Suomen onni.

Kun sotaan lähdettiin, sekä punaiset että valkoiset sanoivat taistelevansa vapauden puolesta. Valkoiset voittivat ja ottivat käyttöön nimityksen vapaussota. Oikeiston pitää kuitenkin muistaa, että punaiset torpparit jos ketkä taistelivat vapautensa puolesta. Ja he sen myös saivat - sodan merkittävimpiä seurauksia oli torpparivapautus. Lakiin kuului aluksi punakaartilaispykälä, joka sulki pitkät vankeustuomiot saaneet pois lain piiristä, mutta pykälä kumottiin pian lain tultua voimaan eikä käytännössä vaikuttanut mitenkään.

Ainoa oikea nimitys vuoden 1918 tapahtumille Suomessa on vapaussota. Oikeiston on hyväksyttävä, että punaiset taistelivat vapautensa puolesta. Vasemmiston on hyväksyttävä, että nimitykseltä riisutaan sen tähänastinen poliittinen merkitys.

Kun sodan nimestä päästään yksimielisyyteen, jokainen suomalainen voi ilman leimatuksi tulemisen pelkoa ottaa selvää, kummalla puolella esivanhemmat olivat ja olla ylpeä heistä. Olisi hienoa ajatella kahden suomalaisen käyvän rakentavaa keskustelua, jossa selviäisi heidän isoisiensä olleen samassa taistelussa, toinen punaisten ja toinen valkoisten riveissä. Tai elävöittävän historiaa amerikkalaiseen malliin, pukeutua ajan vaatteisiin ja uudelleennäytellä tapahtumia.

Tämä esitys tulee puolueettomalta taholta - isoisät olivat vapaussodassa eri puolilla rintamaa, mutta talvisodassa molemmat rinta rinnan Summassa.

20 kommenttia:

Kotkankantaja kirjoitti...

Itse käytän nimitystä "punapeijaiset". Ja jos homma olisi silloin mennyt toisin päin, olisivat ne olleet "valkopeijaiset"...

Anonyymi kirjoitti...

Eikös tuolla ameriikan ihmemaassa ole viime aikoina kunnioitettu niitä etelän veteraaneja patsaita kaatelemalla?

Joten kyllä nuo punikit täälläkin Marskin patsaan vielä kaatavat?

HTK kirjoitti...

Liekö kuitenkin niin, että torpparin poikia kuoli suunnilleen yhtä paljon kummallakin puolella rintamaa? Torpparit olivat oman aikansa keskiluokkaa? Eikö punaisten puolen taistelijat kuuluneet tehdastyövökeen, tilattomiin, palvelusväkeen jne?

”Oikeiston pitää kuitenkin muistaa, että punaiset torpparit jos ketkä taistelivat vapautensa puolesta. Ja he sen myös saivat - sodan merkittävimpiä seurauksia oli torpparinvapautus”.

Kumitonttu kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Isoisäni kutsui sitä kapinaksi. Tottahan se on että meidän ikäluokalle oli onni että kapina kukistettiin. Mutta oikeasti, tämä kansa äänesti kommunisteja vielä 80-luvulla. Ja nyt EU-federalistit edustavat Kuusisen hengessä liberaalia fascismia ja määräävät rasistisina rikoksina kovennettuja tuomioita jos joku kehtaa vastustaa heidän ideologiaansa. Kauas ei omena ole puusta vierinyt.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...

Hyvä, Jaska ! Vapaussota se on minulle ollut aina ja pienestä pitäen eikä täåmä YLEn masinoima jja ihannoima sisällissota.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...

Hyvä, Jaska ! Vapaussota se on minulle ollut aina ja pienestä pitäen eikä täåmä YLEn masinoima jja ihannoima sisällissota.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Se oli Vapaussota, jossa pelastettiin Suomi kommunistien vallankaappaukselta v. 2018.
Mutta millähän nimellä tullaan kutsumaan vuonna 2118 sotaa, jossa kukistettiin jihadistien ja heidän pikku hillotolppalaisten petturiensa Suomen valloitusyritys 2018 alkaneessa kahinassa? Siinähän sisäänpäin kääntyneen nationalismin kääntyminen ulospäin vapautti voimat, jollaista ei ollut nähty kuin 1900-luvun alkupuoliskolla pariin eri otteeseen.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Stubbimainen 10-90 % prosentin virhe napsahti. Se Vapaussotahan oli v. 1918. Kylläpä aika kuluu sukkelaan.

klova kirjoitti...

Teemu Keskisarja sanoi mielestäni hyvin esittäessään mielipiteenään,että vapaussota se oli.Kumpikin puoli taisteli vapautensa puolesta,omasta näkökulmastaan ja tietämättä Stalineista ja keskitysleireistä.

Yleensäkin ihmiset vetävät historiasta suorat johtopäätökset seuraaviin tapahtumiin,eivät paikalla olleet voi tietää mitä seurauksia heidän teoillaan tai tekemättömyyksillään on 50 vuoden kuluttua.Eivät punaiset sotineet Stalinin puhdistusten tai Maon kulttuuurivallankumouksen puolesta,eivätkä suojeluskuntalaiset tai asevelvolliset sotineet Lapuan liikkeen ohjelman puolesta.Luultavammin suurella osalla paikallaolijoista oli aika hatarat käsitykset minkä puolesta ja mitä vastaamn tässä taistellaan,kun ohitetaan se virallinen retoriikka.

Ehkä 2018 presidentinvaalit ovat historiankirjoissa 2118 se tapahtuma joka aloitti.......

Me vaan emme sitä voi 27.1.2018 millään tietää.Ja silti jos jotain merkittävää 2018 vaalit polkaisee liikkeelle,niin meitä tietämättömiä siitä tullaan sadan vuoden kuluttua syyttämään,tai kiittämään.

Timo Koo kirjoitti...

Niin no, se torppariongelma oli tapeetilla jo vuosia ennen itse sisällissotaa, kuten linkatusta Wikipedian artikkelista voi lukea. Torpparilakikin tuli eduskuntaan ennen pyssysille lähtöä, tosin vain juuri ja juuri ennen, mutta kuitenkin.

Torppariongelmaa rähinän syynä lienee siis liioiteltu.

Todelliset syyt tuohon kohkaamiseen lienevät nälkä, esivallan puute ja poliittinen kuohunta. Venäjä kun päätti 1917 lopettaa vallitustyöt sun muut sotaan liittyvät touhut, niin monella edessä oli kilometritehdas. Saman aikaisesti oli huono satovuosi, elintarviketuonti emämaa Venäjästä oli tyrehtynyt, joten syntyi elintarvikepula. Mikä saa tietysti ruuan hinnan kohoamaan pilviin. Työttömillä kun ei taas ole rahaa millä ostaa ruokaa, niin nälkähän siitä monella hiipi vatsaan - ja vatsahan ei tunnetusti kauaa odottele. Jokaiselle punakaartiin liittyvälle kun luvattiin sapuskat sekä päiväpalkka, niin johan populaa löytyi siihen jengiin.

Esivaltaa ei ollut oikein minkäänmoista. Maaliskuun vallankumouksen kuohunnassa venäläiset sotajoukot olivat täälläkin tappaneet upseerinsa ja muutenkin riehuneet takkinsa tyhjäksi. Olivat varmaan melkomoisissa TJ-tunnelmissa, eipä kait valkoisten puolisotilaalliset joukot muuten olisi onnistuneet riisumaan kokonaisia ammattisotilaidenvaruskuntia aseista! Eikä ollut poliisia, eikä oikein mitään muutakaan yhteiskuntajärjestystä - kiitos marraskuussa tapahtuneen lokakuun vallankumouksen.

Niin ja sitten se poliittinen kuohunta. Oli aatteen paloa ja väkivahvaa propagandaa. Tolkkua ei sitten sitäkään vähää. Taikka osaamista, varsinkaan sotimisosaamista.

Mitä tulee itse noiden tapahtumien nimeen, niin "sisällissota" lienee teknisesti oikein termi. Poliittisesti korrektein on taas "1918 tapahtumat". Mielelläni yhtyisin Teemu Keskisarjan näkemykseen "vapaussodasta", mutta siinä termissä on aivan liikaa tunnepohjaista latautuneisuutta. Tämä tuli itselleni selväksi, kun muutin seudulle jossa paikallisten asukkaiden isovanhemmat joutuivat kokemaan tapahtumien julmimpiakin käänteitä. On nimittäin ihan eri asia lukea asiaa historiankirjoista kuin kuulla tapahtuneista omalta sukulaiselta - tai tämän jälkeläiseltä.

Imulippo kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Imulippo kirjoitti...

https://postimg.org/image/ljz4et905/

Jaska Brown kirjoitti...

Kotkankantaja: No joo, noinhan se oli. Ja päätellen siitä mitä sodan aikana tapahtui kuten myös itänaapurin tapahtumista, niin valkopeijaiset olivat lasten mehuhetki siihen nähden mitä punapeijaiset olisivat olleet.

Ano: Enpä muista tuollaisesta kuulleeni.

HTK: Kyllä noin, pääosin paikan sijainti ratkaisi kummalla puolella torppari soti, jos soti. Mutta toki enemmistö punaisella puolella.

Kumitonttu: Demokratian suurin vika on tunnetusti se, että väärässä olevalla on yhtä monta ääntä kuin oikeassa olevalla. Ja siitähän se soppa syntyy, jos väärässä olevia on riittävästi, enemmistöstä nyt puhumattakaan.

Terho Hämeenkorpi: Sisällissota on nimityksenä liian kulunut ja itsenäisyyteen johtavia sotia on ollut tapana kutsua vapaussodiksi. Toisaalta miksikäs ei aivan uusi nimitys: itsenäisyyssota?

Veijo Hoikka: Odottelin tänä viikonloppuna, joskos aloitettaisiin satavuotismuiston kunniaksi aitosuomalaisten vallankaappaus, vaan näyttää pahasti siltä että täytyy tyytyä vaaliuurnille menoon.

klova: Juuri tuota tahdoin sanoa. Molempien osapuolten sotilaat toimivat enimmäkseen bona fide ja nyt on jo aika kunnioittaa kaikkia tasapuolisesti. Punaisten johtajat saivat kansan kusettamisesta jo mitä ansaitsivat - osa Hennalassa ja valtaosa Stalinin puhdistuksissa.

Timo Koo: Torppari- ym ongelmat odottivat vain sopivaa hetkeä leimahtaakseen ja se sattui tulemaan sata vuotta sitten.

Imulippo: Muuten hyvä, mutta kun jos tietyt ihmiset uskovat vain itseensä, niin silloin ei olla kovin vahvalla pohjalla.

QroquiusKad kirjoitti...

Sisällissota:
tällainen kylmän kliininen toteamus, että sellainenhan se oli.
Kansalaissota:
edellyttäisi sen sijaan Suomen kansalaisuuden myöntämisen sotaan osallistuneille venäläisille ja saksalaisille, joista varsin harvat taisivat olla sellaisen tarpeessa.
Luokkasota:
elää tietynlaisessa "Täällä Pohjantähden alla" -henkisessä romantiikassa, jossa Punakaarti nähdään torppariarmeijana. Todellisudessahan torpparien osuus oli tiettävästi suunnilleen sama n. 8 % sekä Punakaartissa että Valkoisessa armeijassa.
PUnakapina:
ehkä tietyllä tapaa noin niin kuin molemmin puolin sovinnollisen ilmapiirin muodostumista hankaloittava ajattelutapa:
"Itteppä yrititte kapinaa ja yritykseksi jäi; turpaanne saitte punikit, hähhähhää!"
"Porrrvarrri perrrrkele, ens kerrralla se ei jääkkään pelkkään yrrritykseen!"

Mutta silti:
jos punaiset olisivat voittaneet, lopputulos olisi ollut useimmille punakaartilaisille hirvittävä järkytys. Kuten mainittu, hekin lähtivät taisteluun sen puolesta mitä uskoivat vapaudekseen, joten mielestäni ei ole mitenkään poliittisesti varautunutta puhua vapaussodastamme Vapaussotana, koska sellainenhan se kaikkien osapuolten kannalta lopultakin oli.

Siitäkin huolimatta, että aivan kaikki eivät asiaa näin sisäistä:
en ole koskaan ollut todistamassa itse, mutta olen kuullut kaksikin tapauskertomusta, joissa termiä "vuoden 1918 tapahtumat" oli käytetty eräänlaisena lämmittelynä sille varsinaiselle mini-Vesuviukselle.
Sen purkautumista ei kumpikaan tapauskertomusten referoijista ollut kuulemma jäänyt todistamaan...

Iglöh kirjoitti...

Torppareita kuoli 48 vapaus sodassa eli torppari koskelat oli aika puolueettomia

Jaska Brown kirjoitti...

Qroquius Kad: Hyvät määritelmät.

Iglöh: Mistähän tuo lukema 48 mahtaa olla peräisin? Pelkästään sotasurmahausta löytyy ammattinimikkeellä "torppari" 552. "Torpan poikia" löytyy 397 eivätkä kaikki ole varmaan koripalloilijoita etenkin kun koripalloa ei vielä edes pelattu Suomessa. "Torpparin poikia" löytyy 667. On myös huomioitava, että kirjanpito tuskin oli lähelläkään täydellistä.

Timo Koo kirjoitti...

Sisällissodassa kuoli yhteensä lähes 40.000 ihmistä, joten torpparitaustaisia uhreja tuskin oli edes kymmentä prosenttia - ei vaikka kuinka kirjanpitovirheitä olisi tehty.

Jostain syystä torppariasia on meidän mielikuvissamme keskeisessä asemassa, vaikkakaan heillä ei muihin nähden ollut erityisen pakottavia syitä nousta kapinaan. Tarksvärkki oli tapa maksaa vuokraa maatilasta ennen rahataloutta, ja suurimmat kiistakysymykset liittyivätkin tuohon vuokran suuruuteen ja irtisanomisehtoihin. Varsinkin jälkimmäisessä kukoisti maanomistajien mielivalta - jos naama lakkasi miellyttämästä, niin häätö oli edessä.

Mutta heillä oli kuitenkin hallinnassaan ihan elinkelpoisia maatiloja, joissa elää ja olla. Suurten kaupunkien tehdastyöläisiin nähden tämä olikin suuri etu: torppa elätti pitäjänsä oli talous/sotasuhdanteet mitkä tahansa. Duunari taas joutui kokemaan vuoden 1917 sekä työttömyyskriisin että elintarvikepulan. Ja kun samaan aikaan oli esivalta kadonnut viimeistään Venäjän lokakuun vallankumouksen myötä ja vahva poliittinen koohotus vallalla, niin härdelliksihän se helposti menee.

Niinkuin menikin.

Suosittelen lukemaan Jukka Kemppisen isoisän muistelmat isoisän muistelmat noista tapahtumista. Torppariasia, varsinkin heidän olematon irtisanomissuoja oli todellinen ongelma tuolloin, mutta sisällissodan keskeisiä syttymissyitä se ei oikein mitenkään ollut.

Timo Koo kirjoitti...

Itsenäisyyssota voisi muuten olla hyvä nimitys, mutta maamme oli jo saanut itsenäisyyden ennen sisällissodan alkua. Nimittäin Neuvosto-Venäjän Kansankomissaaarien neuvosto tunnusti maamme itsenäisyyden 31.12.1917 - lähes kuukausi ennen sisällissodan alkamista.

Täällä soti siis kaksi eri leiriä siitä, kumpi pitää valtaa juuri itsenäisyydensä saaneessa maassa. Taikka tietty voi esittää ihan asiallisen epäilyksen siitä, oliko sen punaisemman osapuolen tarkoitus säilyttää itsenäisyys vai ei - mitä ilmeisimmin kaikki johtajat heillä eivät sitä itsekään tienneet. Puhumattakaan rivisotilaista. Omien oikeuksiensa puolesta he toki taistelivat.

Mutta yhtä kaikki täällä ei lopulta sodittu itsenäisyydestä. Toki valkoiset aloittivat venäläisten varuskuntien aseidenriisunnalla, mikä oli selkeästi vapaussotaa, mutta sitten heilläkin koohotus meni yli. Varsinaiset sotatoimet punaisia vastaan perusteltiin aluksi sodaksi venäläisiä vastaan, sittemmin venäläisiä ja "punaryssiä" (=venäläismielisiksi kääntyneitä suomalaisia), ja lopulta ihan vaan punikkeja vastaan.

Mopo keuli siis ja pahasti keulikin. Molemmmilla osapuolilla. Eikä tapahtuneet olleet kunniaksi ihmiselle, ei sen enempää punaisten kuin valkoistenkaan toiminta. Ja veikkaan, että jos sodan voittaja olisi ollut punaiset, niin ihan samankaltaisen täysin epäinhimillinen vankien kohtelu olisi tapahtunut.

Apoliteia kirjoitti...

Itsekin olen tätä sisällissodan nimitystä miettinyt (tosin sanottakoon, että olen melko varma termin "sisällissota" jäävän viralliseksi nimeksi ajan oloon) ja ajatellut, että miksei käytettäisi vanhaa "sota"-sanan synonyymiä "viha" loppupäätteenä? Sitten voitaisiin saada omintakeinen, melko neutraali ja hiukan komealtakin kalskatava nimi sodallemme:

"Veljesviha".

On tosiaan kumma, kuinka tämä sata vuotta vanha asia ei vieläkään tahdo muuttua ns. normaaliksi historian ilmiöksi, jota voitaisiin käsitellä kädenmitan päästä, vaan on vieläkin riidan aihe ihan tavallisilla ihmisillä. Ollaan me vaan pitkäkarvaista kansaa katkeruudessamme.

Jaska Brown kirjoitti...

Timo Koo: Ihan totta. Torppariasia ei ollut tärkein syy ja torppareita soti molemmin puolin. Mitä nimeen tulee, niin "vapaussota" on sopivin siksi että jos aikakoneella päästäisiin kysymään "minkä puolesta sodit?" niin varmaan yleisin vastaus olisi "vapauden" käsivarsinauhan väristä riippumatta.

Apoliteia: Todennäköisintä on, että "sisällissota" tulee jäämään. Ja tuota loppukaneettiasi minäkin olen aina ihmetellyt ja se oli aikoinaan tämän kirjoituksen suurin syy.