Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 20. tammikuuta 2018

Uusinta: Ei mistään kotoisin

Lukijalle: Tällä kertaa uusitaan muistutus siitä, että urheilussa voi päästä huipulle, vaikka olisi kasvanut ties millaisessa tuppukylässä:

"Tuo tyyppi nyt ei ole mistään kotoisin" on yleinen kommentti urheilukatsomossa silloin, kun suoritukseen ollaan tyytymättömiä. Toisaalta monet ovat päässeet urheilussa pitkälle, vaikka ovat todella olleet kotoisin ei-mistään. Tässä listaus urheilijoista, jotka ovat alallaan maailmanhuippuja, vaikka kotipaikka on sellainen että Huitsinnevadakin alkaa näyttää metropolilta. Eli kotipaikka on seudulla, jossa kyseistä urheilumuotoa ei todellakaan normaalisti harjoiteta tai sitten muuten vain todella syrjäinen paikka. Pieni kiusaus oli sisällyttää listalle myös Paavo Nurmi, koska hän oli kotoisin Turusta, mutta joku roti kettuilussakin.

10. Jordin Tootoo
Churchill Manitoban provinssissa Kanadassa on julistanut itsensä “maailman jääkarhupääkaupungiksi” eikä suinkaan aiheetta. Hudsoninlahden rannalla olevan vajaan tuhannen asukkaan kaupungin lähettyvillä liikkuu etenkin syksyisin valtava määrä jääkarhuja. Niistä tuttavallisimmat pyydystetään ”jääkarhuputkaan”, josta ne sitten vapautetaan lahden jäädyttyä.
Arktisuudestaan huolimatta Churchill sijaitsee etelämpänä kuin Suomen eteläisin piste. Kanadan ilmasto on vain erilainen; heinäkuun keskilämpötila jää alle kolmentoista siinä missä tammi-helmikuussa kärvistellään keskimäärin 25 asteen pakkasissa. Lähimpiin siedettäviin oloihin eli provinssin pääkaupunkiin Winnipegiin on aika tarkkaan tuhat kilometriä linnuntietä.
Churchillista on lähtöisin NHL-kiekkoilija Jordin Tootoo, isänsä puolelta inuiitti ja äitinsä puolelta ukrainalainen – ensimmäinen inuiitti NHL-tasolla. Vain 175-senttinen laitahyökkääjä on pienestä koostaan huolimatta rymistelyosaston miehiä. Kymmenettä kauttaan liigassa pelaava Tootoo on aiemmilla pelikausillaan kerännyt 528 ottelussa vain 49 + 84 = 133 tehopistettä, mutta peräti 803 jäähyminuuttia. Välillä aikaa kului myös kokoonpanon ulkopuolella, kun Tootoo oli heimonsa parhaiden perinteiden mukaisesti katkaisuhoidossa.
(Päivitys 20.1.2018: Kauden 2017 loppuun mennessö 722 ottelua, 65 + 96 = 161 tehopistettä ja 1010 jäähyminuuttia.)

9. Stephen Kiprotich
Kapchorwan piirikunta on Ugandan syrjäisimpiä kolkkia. Uganda itsessään on keskellä syvintä Afrikkaa ja Kapchorwa sen sekä asukasluvultaan (87 000) että pinta-alaltaan pienimpiä piirikuntia, sijaiten aivan maan itäisimmässä kolkassa. Sen asukkaat kuuluvat suurimmaksi osaksi Ugandan pieneen kalenjivähemmistöön. Enimmäkseen kalenjit asustavat rajanaapuri Keniassa ja ovat tunnettuja juoksijankyvyistään.
Kalenji Stephen Kiprotich sattui syntymään Ugandan puolella rajaa. 17-vuotiaana hän muutti Kenian puolelle päästäkseen harjoittelemaan heimoveljiensä kanssa ja kehitystä alkoi tapahtua. 23-vuotiaana hän voitti maratonin olympiakultaa Lontoossa 2012 ja osoitti tänä vuonna Moskovan MM-kisoissa kultamitalillaan olevansa matkan kiistaton valtias. Viimevuotinen olympiakulta oli vasta Ugandan historian toinen. Ensimmäisestä oli kulunut jo 40 vuotta.
(Päivitys 20.1.2018: Viime vuosina Kiprotichilla ei ole kulkenut ihan yhtä kovaa. Rion olympialaisissa hän oli neljästoista.)

8. Jean Vuarnet
Le Bardo on noin 70 000 asukkaan kaupunki Pohjois-Tunisiassa. Saharan autiomaassa talviurheilut eivät liene niitä yleisimpiä ja suunnilleen viimeisenä vaihtoehtona mieleen tulee syöksylasku. Vaan eikö mitä, kyseisestä kaupungista on kotoisin ensimmäinen afrikkalaissyntyinen talviolympialaisten kultamitalisti Jean Vuarnet - kultaa syöksylaskussa 1960. Tosin Vuarnetin afrikkalaisuus on vähintäänkin kyseenalainen. Tunisia oli tuohon aikaan Ranskan siirtomaa ja Vuarnetin perhe sattui asumaan siellä. Paluu kotimaahan tapahtui tulevan olympiavoittajan ollessa vain vuoden ikäinen, joten edes muistikuvia Tunisiasta ei tainnut jäädä.
(Päivitys 20.1.2018: Vuarnet kuoli vuosi sitten, 2.1.2017)

7. Christian Okoye
Enugu on yli 700 000 asukkaan kaupunki Nigeriassa. Parhaiten paikkakunta on tunnettu lyhytikäisen (1967-70) Biafran valtion pääkaupunkina. Aluetta asustaa igbo-heimo, joka tunnetaan myös "Afrikan juutalaisina". Nimitys johtuu siitä, että heimon keskimääräinen älykkyystaso on eurooppalaista luokkaa ja niinpä useimmissa asuttamissaan paikoissa (heitä asuu siirtolaisina useissa Afrikan valtioissa) he ovat päätyneet vastaaviin tehtäviin kuin juutalaiset Euroopassa. Hauska yksityiskohta on, että jopa neljäkymmentätuhatta igboa tunnustaa juutalaista uskoa. Nigerian itsenäistymisen jälkeen igbot kyllästyivät muiden korruptioon sekä tehottomuuteen ja päättivät itsenäistyä, mutta projektissa kävi huonosti.
Christian Okoye syntyi Enugussa 1961. Teini-ikäinen Okoye osoitti melkoista lahjakkuutta kuulantyönnössä, kiekonheitossa ja moukarinheitossa. Heittäjät ovat yllättävän sähäköitä myös pikamatkoilla, mutta Okoye oli niissäkin omaa luokkaansa yltäen lähes erikossprinttereiden aikoihin. Hän sai yleisurheilustipendin amerikkalaiseen yliopistoon, jossa hän kilpaili pääasiassa kuulassa ja kiekossa. Jälkimmäisessä lajissa Okoye kävi voittamassa Afrikan mestaruuden 1985.
Tässä ei ollut mitään erikoista. Afrikkalaisia yleisurheilijoita tulee pilvin pimein. Erikosta on se, mitä tapahtui seuraavaksi. Opiskelukaveri heitti Okoyelle amerikkalaisen jalkapallon. "Se ei ole pyöreä", oli hämmentynyt kommentti. Loppu on historiaa. Okoye vietiin yliopiston joukkueen treeneihin, jossa hänet istutettiin nopeutensa ansiosta keskushyökkääjän pelipaikalle. Tämä oli poikkeuksellista. Yleensä keskushyökkääjät ovat maata viistäviä miehenpatukoita, monet huippupelaajat ovat 170-senttisiä ja yli 80-kiloisia. Okoye oli 185-senttinen ja painoi 110 kiloa. Tämä yhdistettynä normaaliin keskushyökkääjän nopeuteen oli tuhoisaa. Vasta 23-vuotiaana ensimmäistä kertaa jenkkifutista edes nähnyt urheilija pääsi vain kolme vuotta myöhemmin NFL:ään Kansas City Chiefsiin. Kolmannella ammattilaiskaudellaan hän oli liigan ykkönen juosten edetyssä matkassa - 1480 jaardia pallo kainalossa. Sen jälkeen miestä vaivasivat loukkaantumiset ja ura päättyi kolme vuotta myöhemmin. Okoye on yksi niistä harvoista ei-amerikkalaisista jotka ovat päässeet ylipäätään pelaamaan NFL:ään jollekin muulle pelipaikalle kuin potkaisijaksi.

6. Morten Gamst Pedersen
Vesisaari on Norjan pohjoisimpia kuntia. Kuudentuhannen asukkaan paikkakunta on suomalaisille tuttu, koska siellä enemmistö asukkaista puhui suomea vielä pitkään sen jälkeen, kun suurten nälkävuosien aikana 1867-68 nääntyvät suomalaiset vaelsivat Jäämeren rannikolle kalastamaan. Aika oli raakaa, Suomen väkiluku väheni noina vuosina noin kahdeksan prosenttia. Vähän toista kuin nykyajan pakolaisilla, joiden kotimaan väkiluku saattaa kasvaa samassa ajassa melkein saman verran.
Paikkakunnalta on kotoisin Morten Gamst Pedersen, joka on pelannut jalkapalloa Englannin valioliigassa Blackburnin riveissä kymmenen vuotta. Täksi kaudeksi Pedersen siirtyi Turkin liigaan. Jäämeren puuton ja tuulinen ranta ei liene niitä ammattilaisjalkapalloilijan luonnollisimpia kasvuympäristöjä. Kuitenkin Vesisaaresta on lähtöisin myös Sigurd Rushfeldt, joka Pedersenin tapaan teki komean uran sekä ulkomailla että Norjan maajoukkueessa. Kovat olot vaativat kovia ratkaisuja; Pedersen oli luonnostaan oikeajalkainen, mutta havaittuaan vasenjalkaisista olevan pulaa hän päätti nuorena muuttaa itsensä vasuriksi onnistunein tuloksin. Etniseltä taustaltaan hän on osittain saamelainen ja on siksi pelannut myös saamelaisten jalkapallomaajoukkueessa.

5. Qieyang Shenjie
Haiyan on pieni piirikunta Kiinan Qinghain maakunnassa. Qinghai sijaitsee Tiibetin, Uigurian, Mongolian ja varsinaisen Kiinan välissä. Asukkaat edustavat kaikkia edellä mainittuja kansallisuuksia ja muutamaa muutakin; maakunnan pääkaupungin lähistöllä puhutaan 40 eri kieltä. Haiyanin piirikunta kuuluu tiibetiläisten autonomiseen alueeseen ja on maakunnan syrjäisin paikka lähellä Tiibetin rajaa.
Haiyanilainen Qieyang Shenjie on ensimmäinen tiibetiläinen, joka on ottanut osaa olympialaisiin. Eikä mitenkään huonosti – Lontoossa 2012 tuli pronssia naisten 20 kilometrin kävelyssä. Reitin varrella nähtiin harvinainen tilanne, kun kiinalaiset ja tiibetiläiset olivat samaa mieltä eli kannustivat samaa urheilijaa, tosin eri syistä.

4. Manute Bol
Turalei on kylä vastikään itsenäistyneen Etelä-Sudanin syrjäseudulla. Paikkakunta on tunnettu poikkeuksellisen pitkistä miehistä. Heistä kuuluisimmaksi nousi Manute Bol. Tai ainakin luultavasti hän on kotoisin Turaleista, jonne hänet on myös haudattu. Kirjanpito ei niillä leveysasteilla ole epävarmaa, vaan suunnilleen olematonta. Toisten tietojen mukaan kotipaikka on lähellä sijaitseva vajaan viidenkymmenentuhannen asukkaan kaupunki Gogrial.
Amerikkalainen yliopistovalmentaja näki Bolin pelaavan koripalloa Sudanissa ja tarjosi välittömästi stipendiä. Dinka-heimolleen tyypillisesti Bolilla oli pituutta, mutta ei korinalusväännöissä tarvittavaa massaa. ”Kun on tuommoiset sääret, pyjaman punttiin mahtuu vain yksi raita”, oli kilteimpiä kommentteja 231-senttisen ja 82-kiloisen Bolin ilmestyttyä rapakon taakse. Tiukkojen lihotuskuurien jälkeenkin paino nousi vain reiluun 90 kiloon. Yliopistotasolla Bol viihtyi ainoastaan yhden vuoden, jonka jälkeen tuli lähtö ensin puoliammattilaisliigaan, josta Washington Bullets nappasi miehen NBA:han. Bol oli pelitaidoiltaan varsin rajoittunut ja niinpä liigan historian pisimmän pelaajan kymmenvuotisen NBA-uran päätehtävä oli heittojen blokkaaminen. Uran keskiarvossa hän johtaakin kaikkien aikojen tilastossa peliaikaa kohti laskettujen blokkien lukumäärässä ylivoimaisesti. Ottelua kohti lasketussa tilastossa hän on toisena keskiarvolla 3,34. Hän on NBA:n historian ainoa pelaaja, jonka tilillä on enemmän blokkeja kuin pisteitä. Erikoiset joukkuetoverit nähtiin kaudella 1987-88, kun Washington palkkasi takamiehekseen NBA:n historian lyhimmän pelaajan, 160-senttisen Muggsy Boguesin. Parivaljakko oli aika huvittavan näköinen.

3. Marcus Stephen
Nauru on asukasluvultaan maailman toiseksi pienin itsenäinen valtio heti Vatikaanin jälkeen. 21 neliökilometrin kokoisen saaren pinta-alasta 80 % on fosfaattikaivosten takia asumiskelvotonta. Lähimpiin naapurisaariin on matkaa noin 700 kilometriä.
Marcus Stephen aloitti urheilu-uransa pelaamalla australialaista jalkapalloa, mutta innostui teini-iässä painonnostosta. Kun tulokset paranivat, piti Naurulle perustaa kansallinen painonnostoliitto. Muuten Stephenillä ei olisi ollut asiaa kansainvälisiin kisoihin. Vuoden 1990 brittiläisen kansanyhteisön kisoissa tuli yllätyskultaa 60 kilon sarjan tempauksessa. Naurulaiset unohtivat kuitenkin, ettei olympialaisiin pääse ilman kansallista olympiakomiteaa. Niinpä Stephen joutui anomaan Samoan kansalaisuutta päästäkseen Barcelonan olympialaisiin. Seuraavana vuonna naurulaiset saivat komitean pystyyn, joten Atlantan kisoissa Stephen sai jo kilpailla Naurun väreissä. Valitettavasti tällä kertaa ei tullut tulosta lainkaan, joten edellisen kerran yhdeksäs sija ei parantunut. Kolmansissa olympialaisissa melkein kotikisoissa Sydneyssä odotukset olivat korkealla, mutta sijoitus oli vasta yhdestoista. Parhaat menestykset tulivat kansanyhteisön kisoissa, joissa sekä 1994 että 1998 saavutuksena oli värisuora: kultaa niin tempauksessa, työnnössä kuin yhteistuloksessa. MM-tasolla parhaaksi suoritukseksi jäi vuoden 1999 kisojen työnnön hopeamitali.
Urheilu-ura päättyi 2002, mutta poliittinen ura alkoi 2003 valinnalla saaren parlamentin jäseneksi. Noste oli kova ja vuonna 2007 Stephenistä tuli koko maan presidentti. Neljä vuotta myöhemmin hän joutui uudelleenvalintansa jälkeen eroamaan tehtävästään korruptiosyytösten takia. Syytöksiä ei koskaan todistettu oikeiksi ja Stephen jatkoi parlamentissa palaten 2012 hallitukseen kauppa- ja teollisuusministeriksi.

2. Igor Vysotski
Jagodnoje sijaitsee yhdessä Venäjän syrjäisimmistä kolkista, Magadanin läänissä. Noin sadantuhannen asukkaan pääkaupunki Magadanin syrjäisyydestä kertoo parhaiten se, että ainoa paikkakunnalle kulkeva tie on Venäjän tieverkoston valtatie M56, josta monen sadan kilometrin osuus on normaaliajoneuvoille täysin kulkukelvotonta – tien kulkemisesta kertovat videot ovat hulvatonta nähtävää. Tien varrella on noin neljäntuhannen asukkaan Jagodnojen kylä noin 550 kilometriä Magadanista, lähellä pohjoisen pallonpuoliskon kylmyysnapaa eli paikkaa, jossa on mitattu alin lämpötila Antarktista lukuun ottamatta. Seutua alettiin asuttaa 1930-luvulla gulag-järjestelmällä. Myös valtatie on vankien rakentama ja rakennustöiden aikana kuolleet vangit - joita ei ollut ihan vähän – on haudattu ikiroudan takia tiepohjaan. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen asukkaat ovat muuttaneet pois ja mm. Jagodnojen väkiluku on pudonnut nykyiseen yli kymmenestätuhannesta. Myös pääkaupunki Magadanin väkiluku oli suurimmillaan yli 150 000, melkein puolet on häipynyt paikalta.
Teófilo Stevenson puolestaan oli kuubalainen amatöörinyrkkeilyn legenda. Kolme olympiakultaa raskaassa sarjassa 1972-1980, vuonna 1984 hän ei päässyt boikotin takia yrittämään. Miten olisi käynyt, voidaan päätellä siitä että hän voitti maailmanmestaruuden vielä 1986. Vuoden 1988 olympialaisiakin Kuuba boikotoi ja 36-vuotias Stevenson lopetti niiden jälkeen. Ammattilaiseksi Stevenson ei koskaan ryhtynyt Kuuban järjestelmän takia. Amatöörinä hän kävi 321 ottelua ja voitti niistä 301. Kahdestakymmenestä tappiosta kaksi tuli Igor Vysotskille, ensimmäinen 1973 ja toinen 1976, ajanjaksona jolloin Stevenson oli parhaimmillaan. Nämä olivat heidän ainoat kohtaamisensa, eli ainoa aikansa amatöörihuippu jota Stevenson ei koskaan pystynyt voittamaan, oli mies raaimmasta Siperiasta. Olympialaisiin Vysotski ei koskaan päässyt, koska oli loukkaantunut sekä 1976 että 1980. Herkät silmäkulmat eivät kestäneet raskassarjalaisten iskuja. Siitä huolimatta Vysotski ehti sparrata Muhammad Alinkin kanssa tämän Neuvostoliiton vierailulla 1978.

1. Louis Baillon
Fox Bay on saanut nimensä sukupuuttoon kuolleen falklandinketun mukaan. Kuten eläimestä voi päätellä, paikkakunta sijaitsee Falklandsaarilla, paikassa jossa asuu 0,25 ihmistä neliökilometrillä ja sää on niin kurja, että se ei kelpaa edes puheenaiheeksi. Emämaa Isoon-Britanniaan on toistakymmentätuhatta kilometriä ja lähin maa Argentiina 600 kilometrin päässä on vihamielinen. Koko saaristo on jakautunut kahteen suunnilleen samankokoiseen pääsaareen ja muutamaan pienempään asuttuun saareen. Suurin osa vajaan kolmentuhannen asukkaan väestöstä asuu Itä-Falklandilla ja sen pääkaupungissa Stanleyssä. Länsi-Falklandin väkiluku on alle 150. Päälle päätteeksi Fox Bay on vasta Länsi-Falklandin toiseksi suurin kylä.
Siellä, keskellä ei-mitään syntyi 5.8.1881 Louis Baillon. 27 vuotta myöhemmin hän sai Lontoon olympialaisissa 1908 kultaa maahockeyssä Ison-Britannian joukkueessa. Falklandsaarilta tuskin olisi joukkueellista pelaajia saatu edes kokoon, Baillon itse oli nuorena muuttanut emämaahan vanhempien jäädessä saarelle.

4 kommenttia:

Veijo Hoikka kirjoitti...

Hauska asiapitoinen uusinta.
Eddy The Eagle Edwards tuli heti mieleen. Luin Wikin textin Eddystä, tuli väkisin hyvälle tuulelle. Maailmassa on sittenkin vielä tilaa hyväntahtoisille ihmisille, joista riittää iloa muillekin kuin omalle itselleen...
https://en.wikipedia.org/wiki/Eddie_%22The_Eagle%22_Edwards
Kannattaa lukea!

Veijo Hoikka kirjoitti...

Vähän hiljaista, joten uskaltaudun laittamaan asiaan littymättömän kommentin.
Kiitän vielä kerran linkistä feissarimokat.com http://jaskanpauhantaa.blogspot.fi/2018/01/kysyvalle-vastataan.html
Viimeisin antoi taas riemua tällekin päivälle.

Asiaan liittyen: Idi Amin. Wikipediasta: Vuonna 1946 Amin liittyi Ison-Britannian siirtomaa-armeijaan (King’s African Rifles) kokin apulaiseksi.
Armeijassa palvellessaan Amin oli paitsi etevä sotilas, myös kyvykäs urheilija. Hän alkoi harrastaa nyrkkeilyä, ja hän piti hallussaan Ugandan raskaansarjan mestaruutta vuosina 1951–1960. Amin oli myös hyvä uimari, ja hän voitti kerran Ugandan uimamestaruuden.

Mahtuisko listalle?

Jaska Brown kirjoitti...

Veijo Hoikka: Tässä on pitänyt nostaa Suomen kansantaloutta... eli tienata verorahoja Irakin poikien täysihoitoon. Eddie oli showmies. Mitä Idiin tulee, niin hän on hyvä esimerkki siitä, mihin urheilija saattaa päästä jos ryhtyy harrastamaan politiikkaa reippaalla mielellä.

Anonyymi kirjoitti...

������ Reippaalla mielellä ja ennakkoluulottomasti,tuo oli ku Huovisveikon suusta!