Lukijalle: Pistetäänpä uusiksi blogin aivan alkupäästä oleva teksti. Edelleenkin tämä on uskottavin selitys sille, miksi poliitikot ovat sellaisia kuin ovat:
Politiikkaa seuratessa tulee väistämättä mieleen ajatus: miksi helvetissä politiikkaan menevät tutuista juuri sellaiset, joiden ei missään tapauksessa pitäisi olla päättämässä yhteisistä asioista? Miksi ne fiksummat ja empaattisemmat kieltäytyvät ehdottomasti, kun vähän vihjaisee vaikka kunnallisvaaliehdokkuudesta tai lautakuntajäsenyydestä?
Perinteisesti selitykseksi annetaan poliitikolle välttämättömät narsismi ja kyky uskoa hallitsevansa asiakokonaisuuksia, joista ei mitään ymmärrä. Toisaalta on olemassa paljon politiikkaan haluttomia ihmisiä, joilla nämä ominaisuudet esiintyvät ja jopa joitakin päinvastaisia esimerkkejä eli fiksuja ja vastuullisia poliitikkoja. Perinteinen selitys ei voi olla ainakaan koko totuus.
Kuten aina, selityksen keksimiseksi on tarkasteltava olosuhteita. Mitä poliitikko tekee? Istuu kokouksissa tuntikausia jauhamassa yleensä ikävystyttävistä asioista. Toisaalta hänellä on myös valtaa, ja valta kiehtoo ihmisiä lähes poikkeuksetta siinä määrin, että sen tuntu riittää kompensoimaan asioiden ja edustajatovereiden ikävystyttävyyden. Ongelman ydin onkin kohdassa ”istuu kokouksissa tuntikausia”. Hyvät ihmiset, koettakaapa istua illalla (jolloin ainakin paikallistason kokoukset pidetään, ja niistä lähes kaikki poliitikot joutuvat aloittamaan) tuntikausia puolituntemattomien ihmisten seurassa virallisessa tilaisuudessa. Parin tunnin päästä teillä on lähes varmasti ongelma, joka saa teidät tuntemaan olonne epämukavaksi. Eikä kyseessä ole ikävystyminen. Kyseinen ongelma saa useat fiksut ihmiset luopumaan politiikasta lyhyen kokeilun jälkeen ja vielä useammat kieltäytymään koko hommaan ryhtymisestä. Jäljelle jäävät vain ne, joilla tätä ongelmaa ei ole - ja heitä on vähemmistö ihmisistä. Poliitikoiksi valikoituvat poikkeuksetta sellaiset harvinaiset yksilöt, joita ei pieretä! Siksi tästä älylliseltä jakaumaltaan satunnaisesta vähemmistöstä on valittava kaikki ne, jotka meitä edustavat. Seuraukset ovat tunnetut - kokoussalin ilma säilyy hengityskelpoisena, mutta päätökset löyhkäävät.
Normaali ihminen päästelee keskimäärin 10 - 50 paukkua päivittäin, mikäli hän saa laskea niitä sitä mukaa kuin ne kehittyvät. Tästä voi helposti laskea, että jakauman yläpäässä olevalle henkilölle ehtii kolmen tunnin kokouksen aikana kertyä varastoon kuusi pierua. Tämä aiheuttaa jo melkoisen epämukavan ylipaineen! Siksi on luonnollista päätellä, että poliitikoiksi valikoituu henkilöitä, joille ehtii vastaavassa ajassa kertyä vain yksi pieru pidäteltäväksi - eli pierujakauman alapään henkilöitä (anteeksi sanavalinta).
Humen giljotiini sanoo, että asioiden nykytilasta ei voi päätellä, miten niiden tulisi olla. Voidaan kuitenkin suorittaa vertailua muihin ominaisuuksiin ja vetää niistä johtopäätöksiä. Laktoositoleranssi on kyennyt valtaamaan länsieurooppalaisten geeniperimän lähes täydellisesti vain viidessätuhannessa vuodessa ja suomalais-ugrilaisetkin suurimmaksi osaksi. Tämä siksi, että se antaa selkeän edun ravinnon käytössä. Päätellen siitä, että maailmassa on ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti istuvat kokouksissa ilman tuskia, populaatiossamme esiintyy melkoinen prosentti pieremättömiä tai vähintäänkin vähäpieruisia yksilöitä. Aiemmin ihmiskunta eli selvästi ahtaammin kuin nykyään. Jos piereminen olisi aina ollut sosiaalisesti tuomittavaa, runsaasti piereskelevät yksilöt eivät olisi päässeet levittämään geenejään ja yhteiskuntamme olisi käytännössä pieruvapaa. On siis täytynyt olla aika, jolloin piereskely on ollut, jos nyt ei sosiaalisesti hyväksyttävää, niin suunnilleen haukottelun veroinen asia.
Muistelen lukeneeni jostakin, että viikingeillä oli tapana esittää kiitoksensa maukkaasta ateriasta päästämällä pöydästä noustessaan raikuva pieru. Mitä jylhempi jysäys, sitä suurempi arvostus. Eihän tämä jukoliste olisi mahdollista, jos pieru löyhkäisi kaamealle. Viikinkien pierujen on täytynyt olla käytännössä hajuttomia. Jos pierut ovat hajuttomia, ei ole mitään syytä tuomita niitä sosiaalisesti. Kääntäen, jos haukotuksesta pääsisi tapetit käpristävä lemu, niin haukottelu olisi takuulla kovasti paheksuttavaa. Siksi on varsin ilmeistä, että aiemmin ihmisten pierut eivät ole haisseet juuri ollenkaan. Lisäksi tämä vähäinenkin haju on hukkunut entisajan hajukkaampaan ympäristöön - nykyään olemme siivonneet ympäristömme hajuttomaksi. (Vastineeksi olemme saaneet hiljaisuuden tilalle jatkuvan taustamelun, mutta se on jo toisen kirjoituksen aihe.)
Jossain on mennyt jotakin pahasti pieleen. Miksi pieru on alkanut haista? Jotain voidaan päätellä siitä, milloin ja missä kulttuureissa pieru on muuttunut paheksuttavaksi. Tunnettu tarina kertoo Edward de Vere’sta kuningatar Elisabeth II:n hovissa 1500-luvun lopulla. Aiempia viittauksia suoranaiseen paheksuttavuuteen ei liiemmin löydy. Suomessa pieru muuttui pelkästä huumorin aiheesta nyrpistelyn kohteeksi joskus 1800-luvulla.
Pierun muuttuminen paheksuttavaksi tuntuu poikkeuksetta osuvan ajankohtaan, jolloin sokerin käyttö yleistyi kyseisessä yhteiskunnassa! Sokerin kulutus lisääntyi voimakkaasti Euroopassa juuri uuden ajan taitekohdassa 1500-luvulla. Pohjoismaihin sokeri rantautui toden teolla vasta myöhemmin, koska tuonti muualta oli kallista ja sokerin teollinen valmistus sokerijuurikkaasta alkoi vasta 1812 - kuinka ollakaan, pian sen jälkeen pierut alkoivat haista.
Suolikaasu tulee suolistoon 90-prosenttisesti ilmaa nielemällä. Sokeri ei kasvata kaasun määrää, mutta se muuttaa kaasun kemiallista koostumusta. Suurin osa pierusta koostuu hajuttomista kaasuista eli typestä, hapesta, metaanista, hiilidioksidista ja metaanista. Sokerin syöminen saa ilmeisesti aikaan reaktion, joka saa pierun haisemaan. Tämä ongelma on helposti vältettävissä sokerittomalla ruokavaliolla! Tai vähemmän helposti, kun ottaa huomioon, että lähes kaikkiin elintarvikkeisiin on nykyään lisätty sokeria. Onneksi kaikkea sokeria ei tarvitse välttää, sillä fruktoosi ja glukoosi eivät aiheuta samaa reaktiota kuin sakkaroosi. Ei ainakaan järkevästi ajatellen pitäisi, koska ne ovat kuuluneet ihmisen normaaliin ruokavalioon vuosituhansia. Aika erikoista sinänsä, koska sakkaroosimolekyyli ei ole mitään muuta kuin fruktoosi ja glukoosi yhdistettynä glykosidisidoksella - kaksi vetyatomia ja yksi happiatomi vain puuttuvat. Mikä mahtaa olla se kemiallinen reaktio, jonka ansiosta haju syntyy?
Karsimalla sakkaroosin pois ruokavaliosta pierut eivät vähene, mutta muuttuvat hajuttomiksi. Ongelma on siinä, että hajuton pieru ei suinkaan ole äänetön. Tuhnuksi vaimentaminen ei aina onnistu. Eikä paljon lohduta töräytellä seurassa, jos ihmisten mieliin on koodattu pierun yhdistäminen hajuun. Etenkin kun piereskely on nykyaikamme ainoa jäljellä oleva tabu. Ihminen pystyy tunnustamaan julkisuudessa mitä tahansa muuta paitsi sen, että häntä pierettää. Poliitikot ovat kertoneet syrjähypyistään, pikkujulkkikset ovat tunnustaneet tekemiään pahoinpitelyjä ja näyttelijät kertovat avoimesti perversioistaan.
Mutta mistä löytyy se kuuluisuus, joka antaa pierulle kasvot?
Onko Ylen toimittaja narsisti?
5 tuntia sitten
14 kommenttia:
Vastuullista poliitikkoa ei ole olemassakaan. Jokainen vastuullinen ihminen ymmärtää että varastaminen (verotus) ei ole oikein.
Ainakin me poikain kanssa aikoinaan sanottiin, kun tyttö oli oikein kaunis, että se on niin hyvän näköinen, ettei sen pieru edes haise.
Ja jos ei perä toimi, niin ainahan ilon voi tuottaa keinotekoisestikin:
https://www.youtube.com/watch?v=CpMXhHlgWC4
Kun Manaaja elokuva aikoinaan tuli elokuvateattereihin, kaverini meni sitä katsomaan. Kun kuvassa pää ekan kerran kiepsahti, hän kajautti oikein pitkän makean pierun. No, katsomo räjähti nauramaan. Elokuvasta tulikin hillitön komedia kauhujännärin sijaan. Tämä tarina on tosi.
Eli pierulla on silläkin paikkansa sosiaalisessa kanssakäymisessä.
"Mutta mistä löytyy se kuuluisuus, joka antaa pierulle kasvot?"
Nyt kun tuli puheeksi niin tässä tämänhetkinen flatulisti Mr. Methane, mies on jopa esiintynyt Englannin talent show'ssa.
Pystyisiköhän mies soittamaan nokkahuilulla God Save the Queen'in? Ei siis normaaliin tyyliin vaan huilu hanurissa...
- Soomepois Eestist -
Paska on pilaantunutta jos ei se haise.
Imulippo: Verotus on yhteiseen kassaan keräämistä, ei varastamista. Varastamiseksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun kerättyjä rahoja aletaan pumpata ulkopuolisille turhuuksiin.
Veijo Hoikka: Poikani saivat joitakin vuosia sitten lahjaksi pierutyynyn, johon totesin että ikään kuin te keinotekoisia tarvitsisitte... eivät ole poliitikkoainesta.
Soomepois Eestist: Mr. Methanella oli jännä päivätyö, hän ansaitsi ennen täysipäiväiseksi fartistiksi ryhtymistään leipänsä veturinkuljettajana. Kiinnitin huomiota siihen, että on muuten pitkä kaveri ja netistä löytyi tieto 201 cm. Meilläpäin oli tapana sanoa tuon mittaisista, että "siinä on niin pitkä mies ettei kuule edes omaa pieruaan", mutta Mr. Methane kyllä kuulee.
Becker: Tutkimuksissa on todettu, että naisten pierut haisevat pahemmalta kuin miesten. Tämä taas johtuu siitä että pieru on herkkä luonnontuote, joka menee pilalle jos sitä ei päästä. Ja naiset hienohelmaisempina pidättelevät liikaa.
No sitten länkkäriklassikko Mel Brooks Villiä Hurjempi Länsi. Lienee liikkuvien kuvien ensimmäinen ilmastointifiilistely:
https://www.youtube.com/watch?v=ve81znfuLG4
Klik 10 min 57 sek.
Koko raina sopii vapaan ilmanalan kannattajille.
Vaihtopieruja?
Tsuhnan rohkaisemana tositarina 30-40 v takaa. Kainuun seudulta oleva ystäväni oli ehkä metsäturneella ja eikun iltamiin. Kaverinsa sai seuralaisen yöksi. Talo vähin varoin rakennettu, äänieristys seinäpaperitasoa. Romanssi eteni äänieristyksen ylittäväksi, ystävävääni harmitti. Kunnes kajahti railakas pieru ja perään iloinen naisen huudahdus (ärrrrävika): "Tärrrräyttikö kyrrrpää?"
Ystävääni ei enää harmittanut.
Sopimaton juttu? Kuka päästi ekan pierun? Orrrrrpo?
Veijo Hoikka: Ah, Mel Brooks. Heppu on muuten yli yhdeksänkymmentä ja esiintyy edelleen. Tuossa jälkimmäisessä tarinassa suhteen vakavuuden mittarina toimiva pierukynnys tuli ylitettyä melkoisen aikaisin.
JB
Jälkimmäisen riemupierutarinan kerroin, koska oletettavasti sivustoasi opetuslapsineen kyttäävät varmastikin valveutuneet moniklitoristit. Syyt oletetut, you know.
Eli me käppäukot voimme muistella nuorempia aikojamme iloisin mielin. Enää ei oletusnaisten seurassa tarvinne hävyliäisyyssyistä jättää retkikokemuksia kertomatta. Sana on vapaa, ammattivalelehdistö antaa kareille, vitustaanvirkkaaville ja muille alapäähänsä fiksoituneille naisnäköisille valkean paperin, jolle voi käydä päräyttämässä tuplapierun molemmista piipuista, kulttuurin nimissä.
Olin luullut, että pimppafiksoituneet ovat aina miespuolisia. Mutta että omaan läpeensä juuttuneet...
Pierukynnyslinkkisi olkoon todisteena, että huumori on.
(Nainen lienee keksinnöistä kuitenkin se paras).
Varmistan vielä, että edelliset kommentit koskevat kuivia eikä märkiä pieruja?
Pieruhuumori naurattaa aina, kun pörähdys rikkoo elokuvassa jonkin pönötyskohtauksen.
Anon...
Kuivia: https://www.youtube.com/watch?v=yF1QfGtljJk
Erasmus Rotterdamilaisen mukaan watzan puhallusta piti hieman peitellä jo ainakin 1530:
13. On nijtä jotca käskewät / että Poica kijnnilikistetyillä Peräpuolilla Watzan puhalluxen pidättäis; waan eij se seiso hywin / coscas sijwollisexi pydät näkyä itzelles Tautia tuottaa.
14. Jos saa wälttää / nijn hän tehköön sen yxinäns. jos eij. nijn wanhan Sananlascun jälkeen Yskällä Watzan puhalluxen peittäköön.
15. Muutoin / mixei he myös samalla waiwalla käske / ettei he Watzansakan tyhiennäis ? sillä wijwyttää Puhallusta on wahingollisembi / cuin Watzan Riettautta pidättää.
Eikös tämä F1-kuski Ricciardo jo antanut pierulle kasvot? Mies ilakoi estottomasti taannoisen kisan jälkeisessä haastatteluosuudessa päästämästään pierusta. Joitakin kyseinen temppu närkästytti suunnattomasti.
Veijo Hoikka ja Ano 1: Kyllä varmistimen pitää sen verran toimia, että päästäessä tietää ettei se tule varren kanssa.
Kari Rydman: Jaaha, jos kerran Erasmus sallii asian niin ei muuta kuin filosofin auktoriteetilla antaa mennä vaan.
Ano 2: Niin tosiaan, enpä tuota muistanutkaan vaikka tapauksesta luinkin.
Lähetä kommentti