Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Se pieni ero


Englanti on harvinaisen paska kieli, koska siinä ei ole varsinaisia synonyymeja vaan vivahde-eroja, joista pitää olla helvetin tarkkana tai tekee itsensä naurettavaksi natiivin silmissä. Kuten kävi aikoinaan elokuvaohjaaja Michael Curtizille (alkujaan unkarilainen Manó Kaminer), joka elokuvan Ne 600 urhoollista kuvauksessa käski tuoda paikalle ratsastajattomat hevoset: ”Bring on the empty horses!” Jolloin David Niven & co saivat sellaisen naurukohtauksen, ettei filmauksesta tullut vähään aikaan mitään. Suomalaiselle kommentti ei ole edes huvittava, koska suomen – kuten luultavasti myös Curtizin äidinkielen unkarin – kielessä ”tyhjä” tarkoittaa jotain puuttuvaa. Kun taas englannin kielessä ”empty” tarkoittaa tyhjää tilaa, jolloin näyttelijät saivat mielikuvan ontoksi kaiverretuista hevosista. Lausahdus päätyi sittemmin Nivenin mainion elämäkerran nimeksi.
On kuitenkin tilanteita, joissa englannin kieli on suomen kieltä parempi ja yksi niistä on tämän kirjoituksen aihe. Kun suomen kielessä sanoo ”apina”, se tarkoittaa paljon laajempaa joukkoa kuin ”monkey” englannin kielessä. Englannin kielessä hännättömään apinaan (simpanssit, gorillat, orangit, gibbonit) ei voi viitata sanalla ”monkey”, vaan on käytettävä sanaa ”ape”. Suomen kielessä on olemassa tätä sanaa vastaava ilmaisu ”ihmisapina”, mutta se on kömpelönä harvinainen.

Jatkossa käytän sanaa ”apina” tarkoittamaan nimenomaisesti ihmisapinoita ja niistäkin lähinnä simpansseja ja gorilloita, jossain määrin orankeja ja tuskin lainkaan gibboneita.

Ymmärrettävistä syistä ihmisen ja apinan kehityslinjojen täsmällinen muoto on edelleen jossain määrin epäselvä. Suuntaviivat ja summittainen aikataulu ovat kuitenkin tiedossa.
Varhaisimmat tunnetut hännättömät apinat elivät noin 20 miljoonaa vuotta sitten. Samoihin aikoihin gibbonien linja erkaantui muista. Noin 15 miljoonaa vuotta sitten orankien esi-isät sanoivat heippa ja lähtivät Aasiaan. Gorillat erkaantuivat omalle linjalleen vajaa kymmenen miljoonaa vuotta sitten. Viimeisenä nykyään elossa olevista lajeista toisistaan erkaantuivat ihmislinja ja simpanssilinja pari miljoonaa vuotta gorillojen jälkeen.
Ainakin ihmislinjassa oli lukuisia senkin jälkeisiä eriytymisiä ja umpikujia, mutta jätetään ne huomioitta ja keskitytään siihen, mitä meillä on nyt. Eli nykyihminen, jonka lähimmät sukulaiset ovat simpansseja (nykylajit simpanssi ja kääpiösimpanssi), gorilloja (taksonomia hieman epäselvä, mutta nykykäsityksen mukaan läntinen tasankomaagorilla ja itäinen tasankomaagorilla, joilla on alalajeja, esimerkiksi vuorigorilla on itäisen lajin alalaji) sekä orangit (borneon- ja sumatranoranki). Gibboneihin (luokittelusta riidellään, 14-19 lajia) ei mennä, koska niiden evoluutio on kehittynyt enemmän hännällisten apinoiden suuntaan siinä missä simpanssit, gorillat ja orangit muistuttavat selvästi enemmän ihmistä.
Vaikka simpanssit erkaantuivatkin ihmisestä viimeisenä, se ei silti välttämättä tarkoita että ne muistuttaisivat käytökseltään ja älykkyydeltään eniten ihmistä. Jotkut tutkijat pitävät gorilloja ihmismäisempinä ja jotkut orankeja älykkäimpinä. Lajilla A piirre X on ihmismäisempi kuin lajilla B, kun taas piirteen Y suhteen tilanne on päinvastainen. Tämä on luonnollista.

Yleisesti ottaen poikkeama on kuitenkin samansuuntainen ihmiseen verrattuna lajista riippumatta. Jos tarkastelemme ominaisuutta Z, niin lähes poikkeuksetta kaikki apinat poikkeavat ihmisestä keskenään samaan suuntaan. Eli jos ihminen on lukusuoralla tietyssä pisteessä, kaikki apinat ovat kyseisestä pisteestä joko oikealle tai sitten vasemmalle – mutta eivät molemmissa suunnissa.

Näiden erojen tarkastelu antaa meille jotain vinkkiä siitä, mihin suuntaan ihmisen evoluutio on kehittymässä – tai ainakin mihin sen pitäisi olla kehittymässä. Ihmisten välillä on eroja ja on nimittäin niin, että yleensä mitä lähempänä apinoita jokin ominaisuus ihmisessä on muihin ihmisiin verrattuna, sitä negatiivisempi ominaisuus se on ihmispopulaation kannalta. Ainakin pitkällä tähtäimellä. Kuvitellaan ominaisuus X, jonka arvo keskimääräisellä gorillalla on 100 ja keskimääräisellä ihmisellä 50. Tällöin on varsin luonnollista, että yhteiskunnan kannalta tehokkaampi ja tuottavampi ihminen on sellainen, jonka ominaisuuden X arvo on 45 eikä 55. Näin siksi, että 45 on kauempana gorillasta kuin 55. Samaten on yhteiskunnalliselta kannalta suotavaa, että ominaisuus X:n lukuarvo muuttuu pikkuhiljaa populaatiossa kauemmas gorillan arvosta, jolloin yhteiskunta toivottavasti muuttuu paremmaksi.


10. Puhekyky

Ilmeisimpiä eroja ihmisten ja apinoiden välillä on puhekyky, mutta tämä on sattumaa. Apinoiden äänihuulten rakenne ei mahdollista sellaista puhetta, mihin ihmiset pystyvät. Joskus puhekyvyn väitetään kehittyneen sosiaalisen rakenteen takia, mutta tämä ei todellakaan voi pitää paikkaansa. Apinoiden sosiaalinen yhteisö on paljon tiiviimpi kuin ihmisten. Puheen tarkoitus on ilmaista asioita, joiden ilmaisu elein on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Kenties työkalujen kehittäminen ja rakentaminen eli pitkän ajan suunnittelu aiheutti puhekyvyn tarpeen.
Kyvyssä puhua ei liene merkittäviä eroja ihmisten välillä. Erot tulevat näkyviin siinä, kuinka abstraktille tasolle keskustelu voidaan viedä.


9. Karvoitus

Apinoilla on turkki, ihmisillä ei. Luultavasti ihmisen karvat karisivat siinä vaiheessa, kun laji muutti asumaan paahtavalle savannille ja oppi hikoilemaan. Mutta ihmisen muutettua pois Afrikasta evoluutio heitti taas häränpyllyä ja karvoista tuli ilmeisesti kylmemmässä ilmastossa selviytymisvaltti. Aina siihen asti kunnes vaatetus keksittiin, jolloin karvankasvatukseen kului taas liikaa energiaa. Seurauksena oli hauskan näköinen karvoituskartta, jossa karvattomimpia ovat afrikkalaiset, sitten karvoitus lisääntyy rajusti Välimeren alueelle asti vähentyäkseen taas pohjoista kohti mentäessä. Ja kuten yleisesti tiedätään, runsas karvoitus liitetään usein alkukantaiseen olemukseen. Ei tiettävästi ole olemassa tutkimuksia, ovatko saman populaation sisällä karvaisemmat miehet aggressiivisempia ja vähemmän älykkäitä.
Karvarannepizza on fakta.


8. Voima

Voimantuottoa tutkittaessa on havaittu simpanssien olevan noin 1,5-2 kertaa niin voimakkaita kuin samanpainoinen ihminen (oletettavasti mies). Suurin piirtein sama pätee varmaan muihinkin apinoihin.
Ihmisten keskuudessa voimaa on aina ihailtu, mutta toisaalta pidetty alkukantaisena. On ilmeistä, että ihmisen evoluutio on karistanut melkoisen määrän lihaksia pyrkiessään parempaan energiatalouteen. Yhtä ilmeistä on se, että ihmisyksilön absoluuttinen voima ei kerro välttämättä yhtään mitään hänen geneettisestä lahjakkuudestaan voimaan, koska voimantuotanto on suhteellisen helposti harjoituksella parannettava ominaisuus. Jonkinlaisia arvauksia voi toki tehdä ihmisten välisistä eroista. Suurimmat erot voimatuotannossa ihmisen ja apinan välillä - absoluuttisen voiman lisäksi - ovat luultavasti kyvyssä hypätä pystysuunnassa ketterästi, koska apinat ovat tottuneempia puussa liikkumiseen. Tätä ominaisuutta tarvitaan esimerkiksi korkeushypyssä ja koripallossa.


7. Kieli

Apinoille on opetettu merkkikieltä ja viittomakieltä, jossa ne ovat saavuttaneet huomattavia, satojen sanojen sanavarastoja. Tämä on kuitenkin varsin vaatimaton määrä verrattaessa mihin tahansa ihmiskieleen. Kielet puolestaan eivät ilmeisesti eroa sisäiseltä kompleksisuudeltaan toisistaan merkittävästi. Joidenkin kielten ilmaisuvoima on suurempi, ts. sillä voidaan usein ilmaista esimerkiksi abstrakteja asioita helpommin, mutta tämä johtuu kulttuurista eikä kielen rakenteen ongelmista. Kuten jokainen vieraita kieliä osaava tietää, jotkut asiat vain on helpompaa sanoa toisella kielellä, koska siihen löytyy osuvampi ilmaisu tai sana. Eikä tässä ollut pätkääkään besserwisseriyttä. Mutta kieli on välttämätön siihen, että kyetään suunnittelemaan pitkällä tähtäimellä. Ja kuten hyvin tiedetään, jotkut ihmiset osaavat tämän paremmin kuin toiset. Apinoille tämä ominaisuus ei ole niin tärkeä, koska ne elävät seuduilla joilla vuodenaikojen vaihtelu on hyvin vähäinen.


6. Yksiavioisuus

Orangit ovat yksineläjiä, jotka yleensä kohtaavat vain pariutuessaan eivätkä muodosta parisiteitä, vaan parittelevat kiima-aikana kohdalle osuvan kumppanin kanssa. Gorillat elävät laumoissa, joita yleensä hallitsee yksi kaikkien naaraiden kanssa paritteleva uros, tosin poikkeuksiakin löytyy. Simpanssitkin ovat laumaeläimiä, mutta etenkin kääpiösimpanssien seksitouhut saavat villeimmätkin roomalaiset orgiat näyttämään luostarielämältä.
Kun katsotaan ihmiskunnan historiaa, voidaan helposti havaita että menestyneimmät yhteiskunnat ovat yksiavioisia. Juutalaiset alkoivat pärjätä vasta sitten, kun luopuivat vanhatestamentillisesta moniavioisuudesta ja sitä ennenkin moniavioisuus oli varsin poikkeuksellista. Islamilaisessa yhteiskunnassa taas moniavioisuus on monessa maassa normi ja tulokset näkyvät. Yhdysvalloissa yhden vanhemman perheissä elävien lasten osuus on valkoisilla 25 % ja mustilla 66 %. Alhaisin lukema on aasialaisilla, 16 % ja mustien jälkeen toiseksi korkein intiaaneilla, 52 %.


5. Kyky juosta

Gorillan maksimaalinen juoksunopeus on luokkaa 30 km/h. Simpanssit ovat aavistuksen nopeampia. Orangit ovat huomattavasti kömpelömpiä ja hitaampia. Ihmisen maksiminopeus on yli 40 km/h, mutta tämä pätee vain huippusprinttereihin. Useimmat ihmiset eivät pärjää lyhyellä matkalla gorillalle tai simpanssille edes tasaisella maalla, saati sitten maastossa. Tilanne on täysin toinen, jos matka on pidempi. Gorillalla tai simpanssilla ei ole mitään mahdollisuuksia edes kohtuullisessa kunnossa olevaa ihmistä vastaan Cooperin testissä, saati sitten maratonilla.
Ihmisen fyysinen evoluutio on kehittänyt meitä kolmeen asiaan: ajattelemaan abstraktisti, työskentelemään näppärästi sormilla ja juoksemaan pitkiä matkoja. Vain harvat nisäkkäät - käytännössä jotkut sorkka- ja kavioeläimet sekä susi ja kenguru - ovat kestävyysjuoksussa parempia kuin ihminen.
Ihminen eroaa siis apinoista ennen muuta kestävyysjuoksukykynsä ansiosta. Yleinen harhaluulo on, että afrikkalaiset ovat kestävyysjuoksijoina ylivertaisia. Tilastollisesti voi laskea, että tämä on hevonkukkua. Kenialaisten ja etiopialaisten hallinta perustuu vain valtavaan yrittäjämäärään. Eurooppalaisella tosissaan kestävyysjuoksua harjoittelevalla on suurempi todennäköisyys päätyä huippujuoksijaksi kuin itäafrikkalaisella. Ja loppujen lopuksi itäafrikkalaiset ovat pelkkä anomalia - todellisuudessa suurin osa afrikkalaisista maista on umpisurkeita kestävyysjuoksussa. Tilastopajan miesten maratonin kaikkien aikojen lista menee poikki karsintarajasta 2:15:30. Siihen tai parempaan on yltänyt 4611 juoksijaa. Heistä ilmeisesti yksikään ei ole länsiafrikkalainen. (Tarkistin haulla suurimmat maat eli Nigerian, Nigerin, Ghanan, Norsunluurannikon, Senegalin ja Kamerunin - ei löytynyt yhtäkään. Kaksi kongolaista löytyy, mutta Itä-Kongo kuuluu etnisesti Itä-Afrikkaan.) Samalla listalla on 25 syntyperäistä suomalaista. Viiden miljoonan populaatiosta 25 vastaan 500 miljoonan populaatiosta nolla. Itäafrikkalaisten muista afrikkalaista poikkeama sopeuma kestävyysjuoksuun selittyy helposti, kun katsoo millaisessa maastossa he elävät verrattuna muihin afrikkalaisiin.
Sadan metrin kaikkien aikojen tilastossa tilanne on täysin päinvastainen. Tilaston 42 ensimmäistä nimeä ovat ilmeisesti kaikki etniseltä taustaltaan länsiafrikkalaisia. Jaetulla 43. sijalla on ajalla 9,92 ranskalainen Christophe Lemaitre, jonka voin vierestä nähneenä vakuuttaa olevan ihan aitoranskalainen, toisin kuin useimmat muut ko. maan pikamenijät. Alle kymmenen sekunnin on pinkonut sallituissa oloissa 125 juoksijaa, joista ilmeisesti 120 on etnisesti ainakin suurelta osin länsiafrikkalaisia. Lemaitre on ainoa eurooppalainen, lisäksi joukossa on kolme eteläafrikkalaista tummaa kaveria ja yksi kiinalainen.


4. Esiintymisalue

Apinat viihtyvät vain lämpimissä oloissa. Simpanssien ja gorillojen esiintymisalue on käytännössä identtinen. Nykyään esiintymisalue on pienentynyt alkuperäisestä Afrikan tolkuttoman väestönkasvun takia, mutta elinympäristö on sama kuin ennenkin eli Afrikan sademetsät. (Hauska yksityiskohta: kumpiakaan ei ole koskaan esiintynyt Keniassa.) Orankeja puolestaan esiintyy ainoastaan Borneon ja Sumatran saarilla, mutta aiemmin niitä eli koko Kaakkois-Aasiassa ja Etelä-Kiinassa. Eli sademetsissä.
Simpanssien esiintymisalue
Apinat eivät ole koskaan kyenneet valtaamaan itselleen uusia asuinalueita sopeutumalla niihin. Ihmiset puolestaan ovat sopeutuneet elämään koko maapallolla. Vieläpä siten, että kulloisenkin korkeakulttuurin keskus on aina ollut lämpötilaltaan lähellä esiintymisalueen kylmimpiä rajoja. Ei tietenkään aivan äärimmäisellä rajalla, koska siellä taistelu olemassaolosta on ollut liian ankaraa. Mutta siinä "toiseksi lähinnä" eli alueella, jossa elämä on ollut siedettävää mutta haastavaa. Tällöin kyseisessä ihmispopulaatiossa ovat rikastuneet ne ominaisuudet, jotka ovat nostaneet sen kulttuurin korkeimmalle kehitysasteelle. Kauan sitten subtropiikissa, historiallisen ajan alussa suurissa jokilaaksoissa, ajanlaskun alussa Välimeren pohjoisrannikolla ja nykyään Pohjois-Euroopassa ja -Amerikassa.


3. Kypsymisaika

Orankinaaraat tulevat sukukypsiksi 6-11 vuoden iässä ja urokset ovat täysikasvuisia 15-vuotiaina. Tämä on poikkeuksellisen suuri ero sukupuolten välillä, mutta suunta on sama muillakin apinoilla, kuten myös ihmisillä: naaraat kypsyvät aiemmin. Gorilloilla naaraat ovat sukukypsiä 10-12 -vuotiaina ja urokset 11-13 -vuotiaina. Simpanssit kypsyvät noin kahdeksanvuotiaina ja niillä sukupuolten välinen ero on vähäinen tai jopa olematon. Tämä on luonnollista myös niiden pienemmän koon takia, sillä yleensä pienempikokoiset eläimet samassa lajiryhmässä kypsyvät aiemmin.
Kuka tahansa koululääkäri pystyy kertomaan, että viime vuosina Suomeen muuttaneissa ihmispopulaatioissa täysikasvuiseksi kypsyminen tapahtuu keskimäärin vuotta aikaisemmin kuin kantaväestöllä. Tämän näkee myös urheilun juniorisarjoissa, joissa moni ei-kantasuomalainen kilpailuja hallinnut lupaus on kadonnut ynnä muihin siinä vaiheessa, kun suomalaiset ovat saavuttaneet hänet biologisessa iässä. Tosin joissakin tapauksissa kyse on selvästi ollut myös siitä, että syntymäpäivä on ollut 1.1 eli oikea ikä on oman tai vanhempien ilmoituksen varassa. 17-vuotiaana on helppoa pärjätä 14-vuotiaiden sarjassa, mutta parikymppinen ei enää pärjääkään 17-vuotiaiden sarjassa.


2. Sosiaalisuus

Orangit ovat yksineläjiä, mutta simpanssit ja gorillat laumaeläimiä. Ne elävät aina toisten läheisyydessä ja muistuttavat tässä suuresti paviaaneja. Paviaanien taas on joissakin tutkimuksissa havaittu olevan sosiaalisesti jopa ihmisiä lahjakkaampia.
Kun puhutaan siitä, kuinka ihmisellä on "tunneälyä" ja "sosiaalisia taitoja", ylistetään itse asiassa juuri sitä ominaisuutta, joka on apinoilla - ainakin suhteellisesti - parempi kuin ihmisillä. Tässä yhteydessä on lainattava vanhaa suomalaista sananlaskua "joukossa tyhmyys tiivistyy". Ihmisen menestys apinoihin nähden ei perustu heimo-orientoituneeseen ajatteluun, vaan kykyyn toimia yksilöinä yhteisön hyväksi. Heimokantainen ajattelu johtaa aina kunniaväkivaltaan ja alhaisen luottamuksen yhteiskuntiin.


1. Abstrakti ajattelu

Ihmisen ja apinan eroista ilmeisin on älykkyydessä ja ennen kaikkea kyvyssä abstraktiin ajatteluun. Yleisesti hyväksytty näkemys on, että ihmisen abstrakti käsityskyky ohittaa simpanssien, gorilloiden ja orankien keskimääräisen vastaavan tason keskimäärin 4-5 vuoden iässä. Tässä hyvänä mittarina toimii lukutaito. Tiettävästi yksikään apina ei ole koskaan oppinut lukemaan, kun taas ihmislapset kykenevät keskimäärin 5-6 –vuotiaina omaksumaan lukutaidon.
On ilmeistä, että maapallon valloitti ihminen eikä gorilla pääasiallisesti älykkyydessä olevan eron ansiosta. Niinpä on luontevaa olettaa, että ihmiskunnan kehityksestä jatkossakin vastaavat sen älykkäämmästä päästä olevat yksilöt (”yliälykkyys” eli liian suuri poikkeama normista saattaa olla haitta, mutta puhutaan nyt vaikka ylimmästä 10 prosentista). Tässä ominaisuudessa on, kuten hyvin tiedetään, huomattavia keskimääräisiä eroja ihmispopulaatioiden välillä. Kuvitellaan, että olisi olemassa esimerkiksi noin kymmenen miljoonan suuruinen populaatio, joka olisi kahminut noin 150 tiedenobelia. Sitten kuvitellaan, että olisi olemassa noin miljardin suuruinen populaatio, jonka vastaava saldo olisi nolla. Toki tätä eroa voisi yrittää selittää erilaisilla elinolosuhteilla ja olla osin oikeassakin. Mutta ei silloin, jos kyseiset populaatiot olisivat asuneet keskenään samassa maassa satoja vuosia ja toisen Nobel-tiheys olisi vaikka 18-kertainen keskimääräiseen väestöön nähden ja toisen saldo näyttäisi edelleen nollaa, vaikka väestömäärä olisi ensimmäiseen nähden moninkertainen.
Eihän tällaisten todistusaineistojen jälkeen olisi mitään järkeä väittää, että ihmispopulaatioiden välillä ei olisi keskimääräisiä eroja. Se olisi ihan sama kuin väittäisi, että 170-senttisellä on tasan yhtä suuret mahdollisuudet tulla huippukoripalloilijaksi kuin kaksimetrisellä. Yksilötasolla poikkeuksia voi tietysti olla. Eikä kukaan ole kieltämässä 170-senttisiltä koripalloa. Siitä vain, jos taitoa riittää niin tie on auki vaikka NBA-sentteriksi.


Vanha tarina kertoo, että Gibraltar pysyy niin kauan brittien hallussa, kun siellä elää apinoita. Kyseessä ovat Euroopan ainoat luonnonvaraiset apinat eli Gibraltarin kallioilla elävät magotit. Näin ollen apinoiden esiintymisalueen raja ei ole niin selkeä kuin yleisesti luullaan.

10 kommenttia:

JouniSL kirjoitti...

4. kohdassa mainittuun:"Ihmiset puolestaan ovat sopeutuneet elämään koko maapallolla", sanoisin, etteivät ole. Ihminen muokkaa ympäristönsä sellaiseksi että se tulee siellä toimeen, mutta ihminen ei todellakaan ole sopeutunut elämään esim. Suomessa; kylmä tappaa takuuvarmasti ilman ympäristön muokkausta. Läheisin muokkaus on luonnollisesti vaatetus, joka mahdollistaa elämisen näissä olosuhteissa.

Totta kyllä, sopeutuminen terminä voidaan ulottaa kaikkeen kulttuurin ja kehityksen tuomaan mutta mielestäni se ei ole sama asia kuin lajin sopeutuminen uuteen ympäristöön.

Nimetön kirjoitti...

Olisi mielenkiintoista nähdä vastaava tilasto uinnin osalta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Niin kuin Jaska tuossa kirjoitti, niin kehittynyt yhteiskunta vaatii sekä tietyt olosuhteet että tietyt inhimilliset ominaisuudet ja ihmiskunnassakin on eroja siihen nähden kuinka niitä sivistyneitä yhteiskuntia saadaan aikaiseksi. Kirjoitus pisti vaan miettimään, että jos jonkun evoluutiohilipatasattuman kautta ihmisiä ei olisi tullut pallollemme ollenkaan, niin olisiko esmes apinoilla voinut tapahtua jonkunlainen kehityspiikki ja ne olisivat omalta puoleltaan alkaneet kehittyä, kehittää puhutun kielen, kehittyneet yhteiskunnat jne. Kävisikö tätä keskustelua ehkä Jaska Oranki ja Yrjö Gorilla?

Jaska Brown kirjoitti...

JouniSL: Totta. Mutta kyllä jokainen eläinlaji muokkaa ympäristöään pärjätäkseen, myös apinat. Tosin ihmisen tapauksessa muokkaaminen on suunnitelmallista ja suurimuotoista. Ihmisen varsinainen evoluutiosopeutuminen on pientä, mutta sitäkin tapahtuu (sirppisoluanemian geeni tropiikissa, siniset silmät pohjoisessa...)

Ano: Uinti on hieman eri asia siksi, että sitä ei ole mahdollista harjoittaa kehitysmaissa samalla tavoin kuin juoksua. Tästä syystä valkoiset ja kiinalaiset dominoivat uintia. Mutta on uinnissa ollut mustaihoisia olympiavoittajia.

Yrjöperskeles: Keskustelun taso ja keskustelijoiden ulkonäkö olisi joka tapauksessa suunnilleen sama. Mutta vakavasti puhuen: asiaa sivusi Alan Weismanin mainioon kirjaan Maailma ilman meitä perustuvan TV-sarjan Life After People yksi jakso. Kohdasta 37:00 alkaen. Sarjassa kuvaillaan, mitä maailmassa tapahtuisi jos ihmiset yhtäkkiä katoaisivat. Kyseisessä jaksossa pohdiskeltiin lyhyesti, että Floridaan asettuneet lemmikeistä ja eläintarhayksilöistä muodostuneet simpanssilaumat saattaisivat alkaa kehittyä samaan tapaan kuin ihmiset hyödyntäessään ihmisten rakenteita.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Ihmisen evoluutiossa on monenlaisia mielenkiintoisia teorioita. Erään teorian mukaan D-vitamiini näyttelee merkittävää roolia sopeutumisessa pohjoisempiin eli auringonvalon suhteen puutteellisempiin olosuhteisiin. Tulevan ihmisen pudotessa aikoinaan puusta hän oli karvainen turilas. Karvoitus suojasi mm. liialliselta auringonpaisteelta, mutta olisi ollut haitta vähäaurinkoisilla seuduilla pohjoiseen siirryttäessä. Ihminen saa luonnollisen D-vitamiininsa auringonvalon ja ihon yhteistyönä. D-vitamiinin puute aiheuttaa lapsilla riisitautia, jonka seurauksena ilmaantuu vaikeitakin luustohäiriöitä. Alikehittyneilla raajoilla pedoilta karkuun juoksu ei onnistunut vaan saaliin rooliin joutui. Tämän vuoksi karvat piti karistaa pois, ja ihoa suojaavaa pigmenttiä vähentää riittävän D-vitamiinin tuottamiseksi iholla. Toinen kehityslinja myös paljasti nahkansa, mutta muuttikin sen tummemmaksi sopien paikalliseen maisemaan.
D-vitamiinilla paljon muitakin tärkeitä tehtäviä, mutta eipä niistä nyt sen enempää.

RedEyedFrog kirjoitti...

Aasialaiset yhteiskunnat ovat pärjänneet hyvin jane eivät ole olleet yksiavioisia kuin tosi lyhyen aikaa. Tai, no, periaatteessa joo miehellä 1 vaimo keisaria/kuningasta lukuun ottamatta, mutta kaikilla, joilla oli varaa, oli mahdollisuus jalkavaimoihin ja vähintään prostituoituihin.

Itse asiassa ysiavioisuus ehkä ennen 1800-lukua suunnilleen koski vain naisia. Miesten ei odotettu olevan ja vaikka virallinen monivaimoisuus jäi pois muodista kristinuskon myötä epävirallinen oli hyvin yleistä. (Muslimeillakaan ei perusjampalla usein ollut kuin 1 vaimo. Se on omaisuudesta kiinni, monta vaimoa voi olla.)

Jaska Brown kirjoitti...

Veijo Hoikka: Kyllä. Olisi kiva tietää koko totuus evoluutiosta eli kuinka paljon ihmisryhmien eroissa on sopeumaa ja kuinka paljon puhdasta sattumaa. Esimerkiksi Tristan da Cunhan saaren väestöstä voisi päätellä, että saaren olosuhteissa jostain syystä astma antaa paremmat selviytymismahdollisuudet, kun totuus kuitenkin lienee että kyseessä on puhdas sattuma ja saaren asukkaiden esi-isistä monella oli sattumalta astmageenit.

RedEyedFrog: Totta. Tuohon voisi sitten heittää toki vastapallon eli kuinka hyvin aasialaiset yhteiskunnat olisivat menestyneet eurooppalaistyylisellä rakenteella ja kuinka hyvin eurooppalaiset aasialaistyylisellä rakenteella? Olisiko käynyt samoin kuin nyt vai olisivatko Kiina ja Japani jakaneet Euroopan keskenään siirtomaiksi? Veikkaan enemmän jälkimmäisen tyylistä ratkaisua (en tarkoita konkreettisesti siirtomaiksi jakamista, se oli vain kuvaamassa sitä että ne olisivat pärjänneet paremmin).

RedEyedFrog kirjoitti...

Paha sanoa, koska niiden "pärjäämättömyys" johtuu pitkälti, nähdäkseni, ideologisista syistä. Kristinusko (ja islam) ovat valloittajauskontoja, kun taas taolaisuus, buddhalaisuus ja konfutselaisuus eivät ole - itse asiassa etenkin viimeinen on suorastaan itseensä käpertynyt. Japani on hyvä esimerkki siitä, että Aasiassa pystytään melkein mihin vaan, jos tulee tarvittava push jostakin ja kyllähän E-Korea on melkoinen ryysyistä rikkauksiin -tarina.

Nimetön kirjoitti...

Mistä aikoinaan kiinan vetäytyminen kuoreensa johtui muutama sata vuotta sitten, televisosta tuli aikoinaan dokkari kiinan suuresta laivastosta, purjehtivat melko laajasti ..

-jpt-

Jaska Brown kirjoitti...

RedEyedFrog: Ei lisättävää, juuri näin.

jpt: Vaikea sanoa. Yhteiskunnallinen näkemys ja rakenne syvällisemmät syyt, keisarin muutos pinnallisempi.