Hyrsylän mutkat

Tarton rauhaa solmittaessa Suomen itärajalle syntyi useita kummallisia mutkia, joista ylivoimaisesti tunnetuin on Hyrsylän mutka. Vaan osataan sitä muuallakin, joskin Hyrsylä lienee Euroopan mittakaavassa se huimin tapaus. Tässä jutussa luetellaan Euroopan kymmenen kummallista rajamutkaa. Kaikkein pienimpiä ei mukaan ole otettu, vaan mutkan koon on oltava useampi kilometri kanttiinsa. Sitä pienempiä käännöksiä rajoissa on vaikka kuinka paljon, kuten Kroatian ja Slovenian rajamutkat. Jokaisesta otsikosta on linkki karttaan, josta outous näkyy selvästi.


10. Geneve, Sveitsi (Ranska)

Harvempi tulee ajatelleeksi, että Geneven kaupunki ja itse asiassa koko puolen miljoonan asukkaan kantoni sijaitsee oikeastaan Ranskan sisällä. Kapeimmillaan matkaa rajalta Genevenjärveen on vähän yli kaksi kilometriä. Keskustaan on kapeimmasta kohdasta kuusi kilometriä ja pussinperälle kaksikymmentä. CERNin tutkimuskeskuksen sanotaan olevan Genevessä, mutta suurin osa maanalaisten hiukkastörmäyttimien radoista sijaitsee Ranskan puolella. Tästä järjestelystä seuraa joskus hieman ongelmallisia tullimuodollisuuksia.


9. Krasna Talivka, Ukraina (Venäjä)

Valtioiden sisäisissä rajoissa ei olla yleensä niin tarkkoja kuin valtioiden välisissä. Tästä saattaa olla erikoisia seurauksia, mikäli valtiot hajoavat. Neuvostoliiton tapauksessa niitä syntyi useita, joista Krimin tilanne on viime aikoina ollut eniten tapetilla. Venäjän ja Ukrainan rajalla on monia erikoisia ratkaisuja, joista Krasna Talivkan kohdalta alkava, bodarin käsivarrelta näyttävä viiden kilometrin mittainen mutka on niitä suurimpia ja erikoisimpia.


8. Berchtesgaden, Saksa (Itävalta)

Itävaltalaiset ovat maailman lahjakkainta kansaa, sillä ensin he saivat maailman uskomaan, että Beethoven on itävaltalainen, vaikka hän oli saksalainen. Sitten he saivat maailman uskomaan, että Hitler on saksalainen, vaikka hän oli itävaltalainen. Sen verran Lederhosen-fani Hitler kuitenkin oli, että perusti mieluisimman tukikohtansa Berchtesgadenin pussinperälle, joka kymmenkilometrisen kannaksen erottamana tunkeutuu kolmenkymmenen kilometrin syvyyteen Itävaltaan, anteeksi Ostmarkiin.


7. Givet, Ranska (Belgia)

Kaksikymmentä kilometriä pitkä palanen Ranskaa tunkeutuu seitsemän kilometriä leveän kannaksen kautta Belgiaan. Aivan ulokkeen pohjoisosassa on pieni Givetin kaupunki. Ennen Euroopan Unionin sisäisten tullitarkastusten poistumista paikkakunta oli shamppanjasalakuljettajien suosiossa, kaikkia metsäteitä kun ei voinut koko ajan valvoa ja Belgia ympäröi uloketta kolmelta puolelta. Frederick Forsythin menestysromaanissa Sodan koirat salakuljetus tapahtui toiseen suuntaan eikä pakettiautossa kuskattu shamppanjaa, vaan Schmeisser-konepistooleja. Mutta tämä siis tapahtui vanhaan hyvään aikaan, kun Euroopan sisärajoja valvottiin, ulkorajoista nyt puhumattakaan, ja salakuljetus koski suhteellisen harmittomia tavaroita kuten alkoholia ja konepistooleja, ei Euroopalle lainkaan yhtä pomminvaarallista ainesta kuin haittamamut.


6. Bogatynia, Puola (Saksa ja Tsekki)

Puolan lounaisin kolkka, noin 12 km x 8 km mitoiltaan oleva Bogatynia on puristunut vajaan kolmen kilometrin levyisen kannaksen taakse Saksan ja Tsekin väliin. Noin puolet alueesta on avohiilikaivosta, jonka ansiosta paikkakunta on syrjäisyydestään huolimatta Puolan vauraimpia. Piirikuntaan liittyy sellainenkin erikoisuus, että se on Puolan ainoa alue, joka ei ole koskaan kuulunut Preussiin. Kun toisen maailmansodan jälkeen Puolan länsirajaksi tuli Oder-Neisse -linja, se oli täysin uusi rajalinja, joka ei ollut sellaisena toiminut ennen Saksan yhdistymistä. Kaikki muut Puolan uudet alueet olivat entistä Preussia, mutta Bogatynia livahti Puolan puolelle, vaikka se oli ennen Saksan yhdistymistä kuulunut Saksin kuningaskuntaan.


5. Limburg, Hollanti (Belgia ja Saksa)

Hollannin kaakkoisprovinssin Limburgin eteläosa tunkeutuu syvälle Belgian ja Saksan väliin. Hieman Sittardin kaupungin pohjoispuolella Belgiaa ja Saksaa erottaa vain vajaa viisikilometrinen kannas. Tästä kapeimmasta kohdasta Hollannin alue jatkuu etelään vielä yli kolmekymmentä kilometriä kasvaen kolmenkymmenen kilometrin levyiseksikin. Alue on tiheään asuttua kuten muukin Hollanti. Siellä sijaitsee kolme suurehkoa kaupunkia, Maastricht, Heerlen ja Sittard. Toisaalta on siellä Hollannin korkein "vuorikin", 321-metrinen Vaalserberg . Hollantilaiset ovat niin kypsyneitä tälle "vuorelle" naureskeluun, että ovat harkinneet keinotekoisen vuoren rakentamista.


4. Trieste, Italia (Slovenia)

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Trieste lähialueineen kuului Itävalta-Unkarille. Kun Italia petti kolmiliiton ja sillä kertaa loikkasi onnistuneesti voittosalle puolelle sodassa, se sai palkkioksi rauhanteossa lisäalueita. Koko Istrian niemimaa siirtyi Italian hallintaan, joten Trieste ei ollut mitenkään pullonkaulan takana. Toisessa maailmansodassa Italia arvasi ensin voittajan väärin ja vaihtoi puolta liian myöhään välttyäkseen aluemenetyksiltä. Menetyksiin kuului Istria, mutta Trieste jäi epämääräiseen asemaan vapaavaltioksi. Alue jaettiin kahteen osaan, joista varsinaisen kaupungin aluetta hallitsivat brittiläis-amerikkalaiset joukot ja eteläosaa Jugoslavia. Vasta vuonna 1954 päästiin sopimukseen, jonka mukaan eteläosa liitettiin Jugoslaviaan - nykyiseen Sloveniaan - ja pohjoisosa Italiaan. Kolmenkymmenen kilometrin syvyyteen yltävää Triesten aluetta erottaa muusta Italiasta vajaat kolme kilometriä leveä kannas.


3. Schaffhausen, Sveitsi (Saksa)

Äkkiseltään näyttää siltä, että lähes 80 000 asukkaan Schaffhausenin kantoni tunkeutuu syvälle Saksan sisään Sveitsin pohjoisimpana kohtana. Totuus on toinen. Ensinnäkin kantoniin kuuluu kaksi aluetta, jotka eivät ole tässä pullistumassa lainkaan. Stein am Rheinin alue sijaitsee siitä itään ja Rüdlingen-Buchberg länteen. Pääosa kantonista on toki pullistumassa. Joka tarkemmin katsoen ei ole niin epämuotoinen kuin luulisi. Erottava kannas on reilut yhdeksän kilometriä leveä ja pullistumalla on 25 km leveyttä pituuden ollessa 14 km. Mutta vielä tarkemmin katsoen kannaksesta paljastuu erikoisuus: yhdeksän kilometrin matkasta melkein puolet kuuluukin Saksalle. Tarkemmin sanottuna vajaan puolentoistatuhannen asukkaan eksklaaville, Büsingenille. Tämä erikoisuus on jäänyt Sveitsin sisälle, vaikka 1918 kansanäänestyksessä 96 % kannatti siirtymistä Sveitsiin. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, koska Sveitsillä ei ollut antaa mitään sopivaa vaihdossa. Vaihtoa taas edellytettiin, koska Sveitsi oli ollut puolueeton ensimmäisessä maailmansodassa eikä sen katsottu, toisin kuin muiden, ansaitsevan aluevoittoja Saksalta. Myöhemmätkään yritykset eivät ole onnistuneet. Nykyään Büsingen ei kuulu EU:n tulli- ja veroalueeseen, jotta sen ja Sveitsin välillä ei olisi rajamuodollisuuksia.


2. Dieveniskes, Liettua (Valko-Venäjä)

Liettuan kaakkoisrajalla on vain kaksi kilometriä leveän kannaksen muuhun maahan yhdistämä Dieveniskesin yli 20 kilometriä pitkä ja lähes yhtä leveä pullistuma Valko-Venäjän sisälle. Alue on Liettuan kannalta ongelmallinen, sillä enemmistö asukkaista on venäläismielisiä ja haluaisi liittyä Venäjän yhteyteen (jutussa olevan kartan puolalaisosuuksien värikoodit ovat virheellisesti päinvastaisessa järjestyksessä). Pitäisikö heidän ensin tutkia karttaa ja huomata, että rajanaapuri ei ole Venäjä vaan Valko-Venäjä? Venäjän rajalle on lähes kolmesataa kilometriä. Alue on vanhaa Puolan aluetta toista maailmansotaa edeltävältä ajalta. Liettuan pääkaupunki Vilna kuului ennen toista maailmansotaa Puolaan ja Vilnan läänissä asukkaista puolet on yhä etnisiä puolalaisia, vaikka itse kaupunki onkin liettualaistunut. Puolalaisuusaste on korkeimmillaan juuri Dieveniskesin mutkassa, jossa yli 80 % asukkaista on puolalaisia. Tosin tilanne on uusi, sillä vuoden 1897 väestönlaskennassa 75 % väestöstä oli juutalaisia. Tämä muuttui toisen maailmansodan aikana, sillä tunnetusti liettualaiset olivat jopa puolalaisia innokkaampia juutalaisvainoissaan. Saksalaiset pääsivät tässä kisassa vasta pronssille. Nykyään juutalaisia on koko Liettuassa kolmisen tuhatta, reilu prosentti vuoden 1939 lukumäärästä.


1. Coleman Island, Irlanti (Yhdistynyt Kuningaskunta)

Tai Drummully Polyp tai Rabbit Island. Virallista nimeä tällä Irlannin Pohjois-Irlantiin työntyvällä ulokkeella ei ole. Sen erottaa muusta Irlannista vain 110 metriä leveä kannas - joka kulkee koko matkan jokea pitkin, eikä sen yli ole siltaa. Näin ollen kyseessä on käytännössä Irlannin eksklaavi Pohjois-Irlannin sisällä, koska kulkuyhteyttä ei ole. Tätä korostaa sekin, että alueen läpi kulkee Irlannin maantieverkoston kantatie N54, paitsi ne parin kilometrin pätkät joiden aikana se kulkee Pohjois-Irlannin kautta ollen nimeltään A3. Rajan ylityksen huomaa vain siitä, että 100 km/h nopeusrajoitus muuttuu arvoon 60 mailia/tunti (97 km/h), tai toisinpäin. Uloke on viisi kilometriä pitkä ja kaksi kilometriä leveä. Mitenhän mahtoivat rajamuodollisuudet toimia silloin, kun Pohjois-Irlannissa oli levottomuuksia? Tie kun on suorassa yhteydessä Pohjois-Irlannin tieverkostoon.