Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


lauantai 20. toukokuuta 2017

Uusinta: Sorrettu vähemmistö?

Lukijalle: Kun nyt tuosta rasismista niin kovasti vaahdotaan, niin palautetaanpa tällä viiden vuoden takaisella jutulla mieliin, missä rasismia oikeasti esiintyy ja keitä sorretaan. Eli missäpäin Lähi-itää muslimiarabit ovat kaikkein vapaimmassa asemassa ja missä heillä on eniten oikeuksia:

Ennen Israelin valtion syntyä 1948 lähes miljoona juutalaista eli arabimaissa. Tämän lisäksi muissa muslimivaltioissa, kuten Iranissa, heitä asui niin paljon, että miljoonan raja ylittyi. Israelin itsenäistyttyä suurin osa heistä siirtyi erilaisten operaatioiden seurauksena Israeliin. Nykyään arabimaissa on yleensä vain pieniä juutalaisvähemmistöjä. Eipä ole liiemmin osunut silmiin ihmisoikeusjärjestöjen valituksia heidän sorrostaan tai länsimaisten aktivistien marssirivistöjä. Onko sitten juutalaisten ihmisoikeuksissa valittamista arabimaissa, on toinen asia.

Tarkastellaan esimerkkinä erästä toistaiseksi nimeltä mainitsematonta arabivaltiota ja sen juutalaisvähemmistöä (eikä sitten vilkuilla jutun loppuun, jossa maan nimi paljastetaan!). Kyseistä maata kutsutaan toistaiseksi koodinimellä Turdalia.

Turdaliassa asuneesta juutalaisvähemmistöstä osa muutti Israelin itsenäistyttyä pois. Jäljelle jääneistä suurin osa on uskonnoltaan juutalaisia, mutta joukkoon kuuluu myös kristinuskoon kääntyneitä tai muslimeja, jotka ovat rodultaan ja osin kulttuuritaustaltaan juutalaisia. Enemmistö identifioituu juutalaisiksi kansallisuudeltaan ja turdalialaisiksi kansalaisuudeltaan. Useimmilla on perhesuhteita Israeliin.

Turdalian tilastokeskuksen mukaan maan juutalaisista 82 % tunnustaa juutalaista uskoa, 9 % on kristittyjä ja saman verran islamilaisia etnisesti ja kulttuurillisesti juutalaisia. Lähes puolet juutalaisista asuu Turdalian pohjoisimmassa provinssissa, jossa he muodostavat jopa enemmistön (52 %) asukkaista.

Juutalaiskansalaisten suhde Turdaliaan on usein jännittynyt. Juutalaiset kokevat useimmiten olevansa maan asukkaita siinä missä muutkin, mutta kuten eräs yhteisön johtajista kerran totesi, maani on sodassa kansani kanssa. Silti valtaosa haluaa pysyä turdalialaisina. Eräässä mielipidetutkimuksessa saatiin tulos, jonka mukaan vain 11 % haluaisi muuttaa Israeliin, 83 % haluaisi tilanteensa Turdaliassa säilyvän ennallaan ja 6 % ei osannut sanoa.

Turdalian juutalaiset ottavat osaa maan poliittiseen elämään lähinnä omien puolueidensa kautta. Arvion mukaan 70 % juutalaisista äänestää vaaleissa näitä puolueita ja 30 % arabienemmistöisiä puolueita. Turdalian parlamentissa on ollut juutalaisedustajia heti ensimmäisistä vaaleista lähtien. Nykyään edustajien suhteellinen lukumäärä on hieman yli puolet juutalaisten osuudesta maan väkiluvusta. Jotkut parlamentin juutalaisjäsenet ovat poliisin valvonnan alaisia heidän vierailtuaan Israelissa, joka taas on Turdalian lain mukaan vihollisvaltio. Elokuussa 2006 parlamentin jäsenet Ariel Dasa, Matan Ben Yosef ja Amit Einbinder vierailivat Israelissa joutuen rikostutkimuksen alaisiksi. Einbinder aiheutti melkoisen lisäkohun toteamalla, että Israelin iskut muslimimaihin ovat hyväksyttäviä. Kaikki jatkoivat kuitenkin parlamentissa, joskin Dasa erosi myöhemmin vapaaehtoisesti. Ben Yosef on edelleen parlamentin jäsen. Monet parlamentin juutalaisjäsenet ovat ottaneet osaa hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin esittäen juutalaismyönteisiä mielipiteitä ja tutkimuslaitosten mukaan joitakin on tässä yhteydessä pahoinpidelty turvallisuusviranomaisten toimesta.

Valtion virkamiehistä oli viimeisimmän (2002) tutkimusten mukaan juutalaisia vain noin kolmasosa heidän todellisesta prosentuaalisesta väestöosuudestaan. Tilanteen paranatamiseksi Turdalian pääministeri julisti tammikuussa 2004, että jokaisella valtion omistamalla yhtiöllä täytyy olla vähintään yksi juutalainen johtokunnassaan. Kaikesta huolimatta moni juutalainen on edennyt urallaan pitkälle.

Seuraavassa on lueteltu Turdaliassa menestyneitä etnisiä juutalaisia. Ellei erikseen mainita, kyseinen henkilö on myös uskonnoltaan juutalainen.

Politiikassa Shmuel Reikan nousi ensimmäisenä juutalaisena ministeriksi Turdaliassa. Vuonna 1999 hänestä tuli aluksi apulaisterveysministeri ja sittemmin apulaisulkoministeri. Hallituksen sisäpiiriin nousi ensimmäisenä juutalaisena muslimiksi kääntynyt Ohad Kriaf. Hänestä tuli salkuton ministeri 2001. Pienimuotoisen skandaalin sai aikaan 2007 salkuttomaksi ministeriksi nimitetty Ofir Moyal. Uskonnoltaan juutalaisena hän on kieltäytynyt laulamasta Turdalian kansallislaulua, vaikka suostuukin osoittamaan sille kunnioitusta nousemalla seisomaan. Ensimmäisenä juutalaisnaisena parlamenttiin valittiin Dana Avraham, joka oli parlamentin jäsen 1999-2003.

Ensimmäinen Turdalian korkeimman oikeuden tuomariksi nimetty juutalainen oli Ofir Cohen, joka palveli tehtävässään 1999 yhdeksän kuukauden määräaikaisen kauden. Eden Moshe, kristitty juutalainen, oli ensimmäinen pysyväksi tuomariksi nimetty 2004 alkaen.

Turdalian ulkoasiainhallinnon ensimmäinen juutalainen suurlähettiläs oli Eran Ziat, joka nimitettiin virkaansa 1995. Työskenneltyään välillä Lähi-Idän rauhanneuvotteluprosessissa hän on nykyään suurlähettiläänä Kreikassa. Nykyään neljä Turdalian suurlähettiläistä on juutalaisia, kaksi heistä kylläkin uskonnoltaan muslimeja. (Päivitys 20.5.2017: Nimistä päätellen nykyään kaksi juutalaista, joista toinen on varman tiedon mukaan muslimiksi kääntynyt juutalainen.)

Maan puolustusvoimissa on palvellut useita juutalaisia upseereita, suurin osa heistä muslimikäännynnäisiä. Esimerkkeinä mainittakoon rajavartioston entinen komentaja, kenraalimajuri Maharan Kadusi sekä kotijoukkojen entinen komentaja, kenraalimajuri Bassam Elkayam. Molemmat ovat uskonnoltaan muslimeja. Uskonnoltaan juutalainen on sen sijaan eräs Turdalian legendaarisimmista upseereista, Ran Weitzman. Hän liittyi Turdalian armeijaan 1947 ja otti osaa Israelin vapaussotaan. Upseeriksi hänet ylennettiin vasta 33-vuotiaana 1953. Pari vuotta myöhemmin hänelle annettiin komentoon juutalaisista ja arabeista muodostettu erikoisyksikkö, jonka tehtäviin kuului tiedustelu jopa Israelin rajojen sisäpuolella. Weitzman menetti oikean kätensä eräässä pikkukahakassa 1959. Toivuttuaan vammoistaan hänet nimitettiin tässä vaiheessa pataljoonaksi kasvaneen yksikön komentajaksi. Weitzman otti osaa vielä Kuuden päivän sotaan, mutta jäi pari vuotta sen jälkeen eläkkeelle everstiluutnanttina. Hän on yksi kuudesta juutalaisesta, jotka ovat saaneet yhden Turdalian korkeimmista kunniamerkeistä (englanninnos: Medal of Distinguished Service).

Poliisina ylimmäs kohonnut Turdalian juutalainen on Daniel Cohen, joka ylennettiin poliisivoimien varatarkastajaksi toimittuaan sitä ennen kahdenkin maakunnan poliisikomentajana.

Turdalian kulttuurielämää ovat rikastuttaneet monet juutalaiset näyttelijät, elokuvaohjaajat ja kirjailijat, joista mainittakoon esimerkkinä Ben Yosef Zaguri, joka sai 1990 Israelin valtion palkinnon juutalaisesta kirjallisuudesta ja 1992 Turdalian valtionpalkinnon.

Suosituin urheilulaji Turdaliassa on tietysti jalkapallo. Maajoukkueen ylivoimaisen enemmistön muodostavat arabit, mutta viime vuosina joukkueessa on yleensä ollut pari juutalaista. Itzik Hadad on erään maan meneistyneimmän seurajoukkueen kapteeni ja pelannut peräti 74 maaottelua. Kfir Levistä tuli kansallissankari hänen tehtyään tasoitusmaalin MM-karsintaottelun viimeisellä minuutilla. Seurajoukkuetasolla ei ole mennyt yhtä hyvin; vastustajien kannattajat ovat usein hyökänneet hänen juutalaista uskoaan vastaan. Levi itse on sanonut kokevansa itsensä turdalialaiseksi, vaikka ei laulakaan kansallislaulua ennen ottelua. Ensimmäisenä juutalaisena maajoukkueeseen selvisi Ofir Rosh 1973 eli Jom Kippur -sodan vuonna. Hän pelasi Turdalian maajoukkueessa vuoden 1976 olympialaisissa, joissa joukkue karsiutui neljännesfinaaleissa sijoituksen ollessa 5-8. Rosh valittiin vuoden jalkapalloilijaksi Turdaliassa 1980, vaikka saikin lähes jokaisessa seuraottelussa niskaansa rasistisia huutoja. Ura päättyi 1987, jonka jälkeen Rosh meni mukaan politiikkaan. Hänet valittiin Turdalian suurimman kaupungin apulaiskaupunginjohtajaksi 2003. (Päivitys 20.5.2017: Äkkiseltään katsoen Turdalian nykymaajoukkueen vakiokokoonpanossa näyttää olevan kaksi juutalaista.)

Juutalaisten poliittista toimintaa Turdaliassa on joissakin yhteyksissä yritetty rajoittaa. Juutalaisten puolueiden toimintaa on koetettu kieltää, mutta Turdalian korkein oikeus on kumonnut yritykset. Juutalaisten asemasta maassa kertoo paljon se, että he saavat käyttää äidinkieltään hepreaa virallisissa yhteyksissä. Juutalaiset suhtautuvat kuitenkin kylmäkiskoisesti Turdalian lippuun ja kansallislauluun, koska lipussa on islamin tunnuksena puolikuu ja kansallislaulun sanoituksessa viitataan Turdaliaan islamilaisena maana. Jotkut juutalaispoliitikot ovatkin vaatineet kansallisten symbolien muuttamista, mutta vaatimuksia ei ole otettu vakavasti.Turdalian perustuslaki takaa kaikille maan kansalaisille samat oikeudet uskonnosta riippumatta. Tämä on kuitenkin vain periaate, todellisuudessa monet virallisetkin tahot myöntävät juutalaisten kokevan syrjintää monilla elämänaloilla. Toisaalta juutalaiset (paitsi muslimiksi kääntyneet) on vapautettu muille pakollisesta asepalveluksesta. Jotkut juutalaiset kuitenkin suorittavat asepalveluksen vapaaehtoisesti. Vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan 17 % juutalaisista luokittelee itsensä "hyvin isänmaalliseksi" ja vain 41 % "ei erityisen isänmaalliseksi". Juutalaiset pitävät kuitenkin itseään turdalialaisina. Vuonna 2008 tehdyssä mielipidekyselyssä 77 % Turdalian juutalaisista halusi asua mieluiten Turdaliassa.

Arabien suhtautuminen juutalaisiin on ristiritainen; samana vuonna tehdyssä kyselyssä 75 % ei halunnut asua samassa rakennuksessa juutalaisten kanssa, 60 % ei halunnut kutsua heitä kotiinsa ja 40 % oli sitä mieltä, että juutalaisilta pitäisi poistaa äänioikeus. Osasyynsä arabien asenteiden koventumiseen on Israelin tekemillä terrorihyökkäyksillä; on osoitettu, että useissa terrori-iskuissa on avustajina toiminut turdalialaisia äärijuutalaisia. Näissä iskuissa on kuollut monia turdalialaisia muslimeja, esimerkiksi 2001 tapahtuneessa junaan kohdistuneessa iskussa kuoli kolme ja haavoittui 90 tekijän ollessa Turdalian juutalainen.

Tässä vaiheessa lukijalle on jo varmaan herännyt kummastus. Se, että arabimaassa juutalaisilla on noin paljon oikeuksia, on ehkä ollut uutta. Mutta että juutalaiset - vieläpä kyseisen maan kansalaiset - tekisivät maan sisällä terrori-iskuja, on varmaan uutta tietoa.

Niin onkin. Turdalia ei ole mikään arabimaa eikä yksikään edellä mainituista henkilöistä ole juutalainen. Nimet eivät ole heidän oikeita nimiään.

Turdalia on Israel. Jutussa mainitut henkilöt ovat Israelin arabeja, joille on vaihdettu tekaistut juutalaisnimet. Uratiedot ovat tosia, mutta he ovat tehneet uransa Israelissa. Joka kohdassa, jossa mainitaan "arabi", se tarkoittaa juutalaista. "Uskonnoltaan juutalainen" tarkoittaa muslimia. "Kristitty" on kristitty arabi. "Muslimiksi kääntynyt juutalainen" on druusi. "Israel" tarkoittaa arabimaita ja päinvastoin.


Pääasiallisena lähteenä on käytetty Wikipedia-artikkelia Israelin arabeista. Siinä esitetyt faktat arabien asemasta Israelissa on käännetty sellaisenaan "juutalaisten asemaksi Turdaliassa". Kuten artikkelista käy ilmi, arabien asema Israelissa on selvästi heikompi kuin juutalaisten. Se on itse asiassa melkeinpä yhtä heikko kuin arabien asema arabimaissa. Israelin arabit ovat äänioikeutettuja ja vapaampia kuin missään arabimaassa, minkä mielipidekyselytkin osoittavat. Arabinaisten asema ja oikeudet Israelissa ovat jotain sellaista, mistä arabimaiden naiset uskaltavat tuskin edes unelmoida. Tässä jutussa mainitut henkilöt osoittavat myös omalta osaltaan, että arabilla on mahdollisuus edetä korkeisiin asemiin jopa juutalaisvaltiossa. Rasismia esiintyy, mutta Lähi-idän asumispreferenssit noin yleisesti ottaen menevät paremmuusjärjestyksessä seuraavasti:
1. Juutalainen juutalaisvaltiossa
2. Arabi juutalaisvaltiossa
3. Arabi arabivaltiossa
7593. Juutalainen arabivaltiossa.

Viimeisen vaihtoehdon noinkin korkea listasijoitus aiheutuu siitä, että on olemassa yksi arabimaa, jossa juutalaisten asema on sianlantasäiliötä parempi. Bahrainissa juutalaiset ovat lähes täysivertaisia kansalaisia muslimien kanssa, istuipa yksi naisjuutalainen parlamentin ylähuoneessakin kunnes tuli nimitetyksi suurlähettilääksi USA:han. Jopa Israelissa valmistettujen tuotteiden boikotti kumottiin 2004. Tosin on myönnettävä, että Bahrainissa asui vuoden 2007 väestönlaskennan mukaan vain 36 juutalaista; tämä on aika pieni osuus tuhansista arabimaissa asuvista juutalaisista.

Kun puhutaan Israelin ihmisoikeusloukkauksista ja imperialismista, on muistettava mitä arabimaissa tehdään juutalaisille ja miten Israel kohtelee arabikansalaisiaan. Israelia moititaan rasismista ja imperialismista kun samaan aikaan arabimaat saavat kohdella omia kansalaisiaan huonommin kuin israelilaiset arabikansalaisiaan ilman että asiaan kiinnitetään mitään huomiota. Kaksoisstandardin käyttö on järkyttävää, mutta odotettua. Ihmisoikeusjärjestöt näyttävät tunnustavan, että israelilaiset ovat sivistyneitä ihmisiä, joilta voidaan vaatia ihmisarvoista ja yhdenveroista kohtelua, kun taas arabimaita kohdellaan pikkulapsina, joilta ei voida eikä saakaan vaatia mitään.

Lopuksi kerrotaan linkkien kera, keitä oikeasti ovat ne henkilöt, joita on käytetty esimerkkeinä "juutalaisten" asemasta "arabivaltiossa". Oikeasti he ovat siis arabeja juutalaisvaltiossa. Alussa mainitaan käytetty peitenimi, sitten linkissä oikea nimi ja heti sen perään todellinen asema Israelissa.

Syyriassa elokuussa 2006 vierailleet kolme Knessetin jäsentä: Ariel Dasa: Azmi Bishara, Matan Ben Yosef: Jamal Zahalka, Amit Einbinder: Wasil Taha.
Shmuel Reikan: Nawaf Massalha, ensimmäinen arabiministeri, muslimi.
Ohad Kriaf: Salaf Tarif, ensimmäinen hallituksen sisäpiiriin päässyt arabiministeri, druusi.
Ofir Moyal: Raleb Majadele, Israelin kansallislaulua boikotoiva arabiministeri, muslimi.
Dana Avraham: Hussniya Jabara, ensimmäinen naisarabi Knessetissä, muslimi.
Ofir Cohen: Abdel Rahman Zuabi, korkeimman oikeuden määräaikainen tuomari, muslimi.
Eden Moshe: Salim Joubran, korkeimman oikeuden vakinainen tuomari, kristitty.
Eran Ziat: Ali Yahya, ensimmäinen arabisuurlähettiläs (Suomi 1995), muslimi.
Maharan Kadusi: Hussain Fares, Israelin rajavartioston komentaja, kenraalimajuri, druusi.
Bassam Elkayan: Yusef Mishleb, kotijoukkojen komentaja, kenraalimajuri, druusi.
Ran Weitzman: Amos Yarkoni, everstiluutnantti, korkein kunniamerkein palkittu legendaarinen sotilas, muslimi.
Daniel Cohen: Jamal Hakroush, poliisivoimien varatarkastaja.
Ben Yosef Zaguri: Emile Habibi, kirjailija, kristitty.
Itzik Hadad: Walid Badir, maajoukkuejalkapalloilija, Hapoel Tel Avivin kapteeni, muslimi.
Kfir Levi: Abbas Suan, maajoukkuejalkapalloilija, muslimi.
Ofir Rosh:Rifaat Turk, ensimmäinen arabi Israelin maajoukkueessa, sittemmin Tel Avivin apulaiskaupunginjohtaja.

10 kommenttia:

Tuumailija kirjoitti...

Tilanne on käsittääkseni ainakin jossain määrin sama Virossa. Viron venäläisvähemmistö elää ihan mielellään Virossa, sillä Venäjän venäläisillä on asiat pääsääntöisesti huonommin.

On mielenkiintoista, miten toiset vähemmistöt ovat ongelmallisia ja toiset perin yritteliäitä. Nykyisestä asuinmaastani löytyy esimerkki: Japanissa on hyvin pieni kristitty vähemmistö, alle prosentti, mutta silti he ovat onnistuneet viimeisen sadan vuoden aikana saamaan aikaan peräti kahdeksan pääministeriä. Ei huono suoritus.

Katolisia:
Hara Takashi – 1918-1921
Shigeru Yoshida – 1946-1947 ja 1948-1954
Tarō Asō – 2008-2009

Protestantteja:
Takahashi Korekiyo – 1921-1922 ja 1932
Tetsu Katayama – 1947-1948
Ichirō Hatoyama – 1954-1956
Masayoshi Ōhira – 1978-1980
Yukio Hatoyama – 2009-2010

Anonyymi kirjoitti...

Jossain tv-ohjelmassa haastateltiin vironvenäläistä Tallinnassa ravintola-alalla toimivaa nuorta miestä. Sanoi että viihtyy hyvin Virossa, pieni maa jossa asiat tapahtuvat nopeammin kuin Venäjällä. Ilmeisesti aivan ok asia hänelle että hallitus istuu Toompealla eikä Kremlissä.

Ironmistress kirjoitti...

Japanissa kristityt ovat välimiesvähemmistö: he miehittävät saman memeettisen lokeron kuin perinteisesti länsimaissa juutalaiset ovat miehittäneet (tai Ranskassa hugenotit). He arvostavat koulutusta, sivistystä ja opintielle lähtemistä.

Nils- Aslak kirjoitti...

Seurailen usein Israelin- Tv: n uutisia ja katselen jerusalemin studiota. Israelissa on juuri meneillään lakialoite, jolla kielletään aamun klo 5 rukouskutsun (äänekkään!) esittämistä minareeteista. Kuinka monessa länsimaassa tuon aamurukouksen kutsun saa ulvahtaa keskellä kaupunkia ja keskellä yötä!

Israelissa myös muslimien kimppuun käyneet juutalaiset saadaan aina kiinni ja tuomiolle. Muslimimaissa taas juutalaisen tappajista tehdään sankareita ja heidän mukaansa nimetään kouluja etc

Jaska Brown kirjoitti...

Tuumailija ja Ironmistress: Tiesin Taro Ason ja Shigeru Yoshidan (sorry, en viitsi etsiä erikoismerkkejä), mutta nuo muut olivat menneet ohi. Aika erikoinen ilmiö.

Ano: Joskus vuosia sitten tässä blogissa kävi joku Venäjän trolli itkemässä vironvenäläisparkoja. Kaivoin vastineeksi Viron tilastokeskusesta tiedot, jotka osoittivat että venäjänkielisiä muutti enemmän Venäjältä Viroon kuin Virosta Venäjälle. Tämä siitä huolimatta, että vironvenäläiset saivat vapaasti muuttaa Venäjälle, mutta Venäjältä Viroon muuttaminen ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu. Tämä todistaa että Virossa venäläisten asema on parempi kuin Venäjällä. Trolli vaikeni kerrasta.

Nils-Aslak: Israel on jo oppinut läksynsä. Ei siimaa takapajuisille! Ja Israel on muslimeille oikeuksien suhteen parempi maa kuin yksikään sen musliminaapureista, kuten hyvin tiedämme.

Anonyymi kirjoitti...

Israelissa on vissiin myös hyvin elivoimainen sateenkaarikulttuuri ?
Miten tulevaisuudessa mahtaa sitten käydä, jos ns. vanholliset juutalaiset saavat tarpeeksi suuren osuuden väestöstä ..
-jpt-

Jaska Brown kirjoitti...

jpt: Enpä tunne muuten asiaa, mutta siitä olen varma että arabimaissa ei ole elinvoimaista sateenkaarikulttuuria. Siellä Koneen nostureita käytetään homojen hilaamiseen kaulakiikkuun.

Anonyymi kirjoitti...

Nuo äärijuutalaiset on iso demografinen riski Israelissa. Kansanosa, joka katsoo oikeudekseen keskittyä Tooran ja Talmudin tutkiskeluun tuottavan työnteon sijaan ei tee kovin hyvää huoltosuhteelle. Ja uskonnollisten tekstien tutkiskelun lisäksi (tai juuri sen takia) tämä porukka lisääntyy kuin kanit.

Ukkeli kirjoitti...

Michel Houellebecqin kirjassa Alistuminen islamisti valitaan Ranskan presidentiksi. Vähitellen maan eliitti kääntyy islamiin, kertoja on keski-ikäinen yliopisto-opettaja, vasemmistolainen ateisti. Hän palaa, koska saa reippaan palkankorotuksen ja saa puolisokseen nuoren opiskelijatytön.

Juutalaiset muuttavat Israeliin. Yksi henkilöistä valittelee, että teillä juutalaisille oma maa, minne voi muuttaa, meillä valkoisilla ei ole enää yhtään omaa maata.

Monikulttuuria on ulkoista ja sisäistä. 1800-luvulla Eurooppa n monikulttuurinen, Suomi ja Ranska olivat erilaisia, mutta molemmat olivat valkoisia. Eurooppa oli ulkoisesti monikulttuurinen ja sisäisesti monokulttuurinen. Nyt kaikista maista halutaan sisäisesti monikulttuurisia. Kohta ei ole eroa Suomen ja Ranskan välillä, molemmat ovat samaa monikulttuuria.

Jaska Brown kirjoitti...

Ano: Kyllä. Toisaalta heidän täytyy tajuta se itsekin ja odottelenkin, milloin äärijuutalaisten johtajat alkavat pehmennellä kantaansa hallitukseen.