Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kivuton on itsemurha

Kuten sivistyneet lukijat, joita epäilen joukossa olevan yllättävän suuri osa, varmaan tunnistivatkin, otsikko on lainattu legendaarisen M.A.S.H. -elokuvan tunnuskappaleesta Suicide is Painless. Asia itsessään ei koske elokuvan käsittelemää Korean sotaa, vaan äskettäistä uutista, jonka mukaan viime vuonna Suomessa peräti 58 turvapaikkaturistia yritti itsemurhaa.

Jutussa ei kerrottu, kuinka moni oli onnistunut. Koska kirjoitus oli varsinaiseksi nyyhkytarinaksi väännetty eikä yhdestäkään onnistumisesta mainittu, voinee kohtuullisella luotettavuudella sanoa että näitä ei ole ollut. Etenkään kun en muista yhdestäkään onnistumisesta uutisoidun. Onhan ilmeistä, että media olisi tällaisesta kirjoittanut pitkät litaniat saadakseen sympatiat maahantunkeutujille.

Mutta siis hetkinen. 58 yritystä, nolla onnistumista. Piti vähän aikaa kelata (vähän aikaa = 30 sekuntia) ja muistin viisi suomalaista tuttuani, jotka ovat tehneet itsarin.
Oleellinen asia on se, että en muistanut yhtään ainutta epäonnistunutta itsemurhayritystä. Ehkä näitäkin on ollut, mutta niistä ei ole hiiskuttu. Vastapainoksi muistin kyllä yhden, joka halusi mitä ilmeisimmin vain hakea huomiota "yrityksellä" mutta laski väärin ja pääsikin hengestään.
Suomalainen saattaa onnistua vaikkei tosissaan yritä. Eli käänteinen tilanne matuihin nähden, jotka kyllä yrittävät mutteivat onnistu. Toisaalta suunnilleen samalla prosentilla siinä kulttuurissa yleensä onnistutaan muutenkin, jos jotain hyödyllistä yritetään. Ei mitään teknisiä innovaatioita viimeiseen viiteensataan vuoteen ja mahdollinen vauraus perustuu siihen, että on satuttu löytämään öljyä, jota länsimaiden kehittämä teknologia tarvitsee. Ja joka porataan, kuljetetaan ja jaellaan länsimaiden kehittämällä logistiikalla aasialaisten siirtotyöläisten voimin.

Itseään ne eivät tunnu saavan hengiltä muuten kuin pommi-iskuissa. Sinänsä muslimien tekemät itsemurhaiskut ovat ihan positiivinen asia, kunhan niissä ei kuole sivullisia. Suomessa näitä ei ole ollut - vielä. Sen sijaan itsemurhayrityksiä kyllä, yhteensä siis viime vuonna 58. Kovin paljon näistä ei ole tietoa tihkunut, mutta tiettyjä epäilyksiä yritysten tehokkuudesta herättävät ne pari juttua, jotka ovat julkisuuteen asti päässeet. Äskettäin kohuttiin Rautatietorilla tapahtuneesta hirttäytymisyrityksestä. Yrityksen vakavasti otettavuutta voi punnita sillä, että koko tempaus kuvattiin videolle ja ympärillä oli lukuisia pelastajia heti puuhun kiipeämisestä alkaen. Toinen tapaus taas sai käräjäoikeudessa tuomion tuhotyön yrityksestä, kun itsemurhaa oli yritetty sytyttämällä nuotio VOK:in lattialle. Savukaasuunko tyyppi oli aikonut tukehtua vai kieriskellä nuotiossa palvattavana?

Jos on tehty 58 itsemurhayritystä ilman yhtään ainutta onnistumista, niin herää epäilys että kyseessä ovat "yritykset". Eli teatteriesitys, jonka tarkoitus on herättää huomiota ja yrittää vaikuttaa myönteisesti turvapaikan myöntämiseen.

Tutkiva journalistiryhmämme päätti tämän takia lähteä liikkeelle. Hurjien selvitystöiden ja lukuisten lahjusten jälkeen pääsimme haastattelemaan muutamia omaehtoista exittiä yrittänyttä matuja, jotta lukijat saisivat kuvan siitä, kuinka epätoivoisessa asemassa mussukkaraukat oikein ovat. Haastateltavien nimet on muutettu. Heidän ikiään ei tarvinnut muuttaa, koska sen he olivat jo tehneet itse.

Abdullah, 17 vuotta:
- Puuro oli pahaa. Ilmoitin, että jos ei saa parempaa ruokaa, tapan itseni.
- Ja mitenhän aioit tämän tehdä?
- Sain idean kirjallisuudesta. Tarkemmin sanottuna sarjakuvasta Asterix Hispaniassa.
- Ei helvetissä... anna minä arvaan. Pepen tyylillä?
- Jep. Ilmoitin että pidätän hengitystäni kunnes kuolen.
- Eikä onnistunut?
- Ei vielä. Mutta enkka on jo kaksi minuuttia, sitten on refleksi pakottanut hengittämään.
- Harjoitukset jatkuvat?
- No ei enää viime aikoina. Olen saanut puuropäivinä erityisluvan syödä muuta. Mutta jos vielä puuroa tyrkyttävät, niin sitten alkaa tapahtua.

Muhammed, 17 vuotta:
- Päätin räjäyttää itseni tuhannen nuuskaksi.
- Mistä sinä dynamiittia tai vastaavaa olisit saanut?
- No en mistään. Siksi yritin saada aikaan sisäisen räjähdyksen. Söin papuja, kananmunaa, jopa sitä teidän ällöttävää ruisleipää ja join päälle piimää. Sitten pidättelin pierua.
- Vaan ei onnistunut.
- Ei. Meillä kotipuolessa Afganistanissa kun on tämmöinen kansanperinne kuin bacha bazi eli kiksautellaan pikkupoikia kakkoseen. Sulkijalihas on sen verran löystynyt, että se ei kestä painetta.
- Valitettavasti täytyy sanoa, että huomaan sen. Hyhhyh. Todennäköisempää on, että kuolet tukehtumalla, jos huoneessasi ei ole riittävää tuuletusta. Mutta mitäpä ajattelit seuraavaksi yrittää?
- Olen päässyt tasapainoon enkä enää yritä itsaria. Sen sijaan olen päättänyt auttaa nuoria poikia, jotta he välttyisivät myös itsemurhalta. Siltä varalta että he yrittäisivät samalla metodilla kuin minä, olen ruvennut...
- Kiitoksia, eiköhän lopeteta tämä haastattelu nyt tähän ennen kuin alan oksentaa.

Ali, 17 vuotta:
- Nappasin talonmiehen varastosta köyttä ja päätin hirttää itseni. Valitettavasti SPR:n tädit eivät suostuneet tekemään siihen solmua. Sanoivat että kengännauhani he solmivat, mutta eivät hirttoköyttä.
- Ja se tyssäsi sitten siihen.
- Ei tyssännyt. Entinen minäni olisi varmasti luovuttanut, mutta kai jotain tuosta suomalaisesta sisusta on ehtinyt minuun tarttua. Opettelin solmimaan hirttosolmun. Pistin köyden kaulaani, nappasin tuolin, etsin tukevan oksan, sidoin köyden toisen pään siihen ja potkaisin tuolin altani pois.
- Taisi silti mennä pieleen. Solmu ei pitänyt vai?
- Piti se. Mutta oksa taipui sen verran, että jalat ottivat maahan.
- Se siitä sitten.
- Ei toki. En minä niin vähällä luovuta. Pistin jalat koukkuun ja kas kummaa, roikuin ilmassa ja köysi kiristyi kaulan ympärille. Sitten meni taju ja jalat oikenivat. Uusi maakontakti ja taju palasi. Pistin jalat uudelleen koukkuun.
- Tätä jojottelua taisi sitten jatkua siihen asti, että vokkitädit tulivat pelastamaan?
- Aivan oikein. Ja vannottivat Allahin nimeen, etten yritä uudelleen, joten eihän tässä sitten muuta voi kuin jatkaa notkumista.

Ahmed, 17 vuotta:
- Tämä VOK on entinen hotelli luonnonkauniin järven rannalla. Siitä sain idean. Kysyin kuinka syvä tuo järvi on. Minulle kerrottiin, että siellä keskellä on 20 metriä. Ajattelin että se varmasti riittää. Tuolla hotellin pihalla oli koristeena vanha myllynkivi. Sidoin köyden toisen pään reikään ja toisen pään kaulaani. Sitten keskelle järveä ja tempaisin kiven sinne, itse tietysti perästä.
- Mutta miten ihmeessä olet yhä elossa?
- Vahtimestari kävi hakemassa minut pois.
- Mitä? Oliko hän samassa veneessä ja sitä paitsi miten ihmeessä hän onnistui, jos sinulla oli kivi kaulassa?
- Missä ihmeen veneessä? Jäässähän tuo järvi on.
- Ai brrgele... no niinpä tietysti. Puoli metriä paksu jää. Eli sinä istuit keskellä järven jäätä myllynkivi kaulassa, kun jää ei mennyt rikki.
- Niinhän siinä pääsi käymään. Onneksi pelastivat ennen kuin alkoi pahasti paleltaa.

Hassan, 27 vuotta:
Hassan on poikkeus haastateltavien joukossa, koska hän on asunut Suomessa jo kymmenen vuotta. Suomen kielikin taipuu jo sujuvasti, melkein yhtä hyvin kuin normaalilta vuoden Suomessa asuneelta japanilaiselta. Kielitaitonsa takia hän päätyikin yrittämäänsä itsemurhametodiin.
- Ilmoitin, että jos en saa lisää diskorahaa sossusta, ammun itseni kuoliaaksi.
- Eikä tippunut vai?
- Ei. Väittivät etten saisi mistään asetta kuitenkaan. Vaan eivätpäs tienneet mitä tarkoitin.
- Siis ampumisella?
- En minä mitään ampumisesta puhunut. Sanoin että ammun itseni kuoliaaksi.
- Että mitä?
- Rupesin hokemaan AMMUU! AMMUU! AMMUU! AMMUU! ja ajattelin, että jatkan sitä kunnes kuolen nälkään tai kurkun käheyteen.
- Eikä onnistunut.
- Ei. Luovutin muutaman tunnin jälkeen, kun suuta kuivasi ja tuli nälkä. Mutta jälkeenpäin kysyin lääkäriltä, voiko tähän kuolla. Ja hänen vastauksestaan kävi ilmi, mitä olin tehnyt väärin ja aion juuri nyt yrittää uudelleen.
- Lääkäri sanoi että...
- Hän totesi, että "ilman muuta siihen jatkuvaan hokemiseen saattaa kuolla".
-Ei saatana, Hassan...
- AM! AM! AM! AM! AM!

Abdul, 17 vuotta:
- Tässä VOK:in lähellä on junarata. Kävin raiteille makaamaan ja odotin junaa.
- Pelastiko ohikulkija sinut?
- Tavallaan. Kävi sanomassa, että turhaan sinä siinä makaat, tämä on hylätty teollisuusrata. Tehtaat ovat muuttaneet Viroon, kun siellä on järkevämpi ulkomaalaispolitiikka. Mene tuonne parin kilometrin päähän, siellä on liikennettä. Neuvoi vielä tienkin.
- Et sitten mennyt?
- VOK ei järjestänyt taksikyytiä, mikä on törkeä ihmisoikeusrikkomus. Sidä baidsi olin maannud jo monda dundia siellä kylmäddä ja daanud dämän daadanan flunddan. Kuolen varmaan dähän. ÄTSHII!

Tähänastisista yrityksistä oli siis selvitty säikähdyksellä. Pari viimeistä tapausta oli vakavampia. Niitä varten journalistimme joutui menemään paikalliseen keskussairaalaan, jossa yrittäjät olivat toipumassa.

Omar, 17 vuotta:
- Päätin, että jos tästä maailmasta pitää lähteä, niin lähdetään sitten miellyttävimmällä mahdollisella tavalla. Valitsin kaikista vokkitädeistä sen tukevimman ja rupesin pitämään silmäpeliä. Eihän siinä kauan mennyt, kun täti oli jo valmiina jalat levällään. Aluksi kaikki meni kuten suunnittelinkin. Ensin Suvi-Sanna kävi kontilleen ja yritin takaapäin. Eihän sieltä läskien seasta perille ylettänyt, kun meillä Irakin pojilla on tutkitusti maailman pienimmät pippelit. Sitten täti kävi selälleen. Siitä pääsin jo huulille asti, mutta kävi kuten olin laskenut. En pysynyt päällä, kun kädet eivät ylettäneet ottamaan patjasta tukea. On se Suvi-Sanna melkoinen tonnikeiju.
- Joten jäljelle jäi vain yksi, hengenvaarallinen vaihtoehto...
- Jep. Menin alle.
- Vaan et silti tukehtunut.
- Läheltä piti. Parin ensimmäisen rynkytyksen jälkeen alkoi jo naama sinistää paineen alla, mutta sitten sänky romahti. Sain lantiomurtuman ja tässä sitä nyt maataan sairaalassa.
- Aiotko yrittää uudestaan?
- Saa nähdä. Ehti nimittäin nalli jo laueta. Jos tärppäsi, saan oleskeluluvan perhesyistä eikä ole enää tarvetta esittää draamakuningatarta.

Rashid, 17 vuotta:
Rashid makaa sairaalan vuoteella kovasti murjotun näköisenä. On selvää, että turpiin on tullut ja kovaa.
- Päätin, että tapan itseni olemalla noudattamatta Koraanin määräyksiä. Jos sianliha on kiellettyä, niin sen syöminen tappaa minut. Jos ei suoranaisesti, niin Allahin kostolla.
- Ja miten kävi?
- Aluksi maistoin palvikinkkua. Se oli hyvää. Meetvursti vei kielen mennessään. HK:n sininen raakana oli herkkua sinapin kanssa. Mutta lopullinen isku tuli rapeaksi paahdetusta pekonista. Se oli niin nannaa, että lakkaisin olemasta vihainen muslimi. Päätin hylätä islamin ja ryhtyä länsimaisten sivistysarvojen vakaaksi kannattajaksi.
- Sepä hienoa. Mutta miksi olet sitten täällä?`
- Taidat kuulua niihin tyhmiin toimittajiin, tai sitten tuo oli vittuilua ja oletkin mulkku toimittaja. Mutta väliäkö sillä. Olen täällä tietysti siksi, että sain turpiini muilta vokkilaisilta, jotka eivät tykänneet yhtään siitä että yritin sopeutua paikallisiin arvoihin enkä vaatinut paikallisia sopeutumaan muslimien tapoihin.
- Eli sakinhivutusta.
- Tietysti. Ei kuulu sikäläiseen kulttuuriin reilu tappelu. Mutta sisu nousi. Kunhan tästä selviän, muutan takaisin Irakiin sivistämään sitä perkeleen takapajulaa. Perustan firman nimeltä Bagdadin Palvipojat ja tutustutan sikäläiset possunlihan saloihin. Vaikka henki menisi. On se vain niin hyvää, että makuelämysten takia on valmis uhrautumaan pyhässä sodassa pekonin, palvikinkun ja kasslerpaistin puolesta.

14 kommenttia:

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Hauska tarina, valonpilkahdus muuten niin pimeän tunnelin päässä toimi hienosti.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset Jaska hurtista huumorista, nauroin kovaan ääneen. Moniosaaja Ali on ehkä värittänyt kertomustaan, tuskin kaula kestää hetkellistäkään roikkumista köyden jatkona? Tähän juttuun oli muuten toimimaton linkki jossain blogissa jo muutama päivä sitten.

Jaska Brown kirjoitti...

Yksi Turkkulaanen: Joo, tuo suhde yksi kahdeksasta on haitaton vastannee suunnilleen todellisuutta.

Ano: Kyllä kaula kestää. Fakiirinäytösten yksi temppu on hirttäytyminen. Syy aiempaan linkkiin on siinä, että testasin muutama päivä sitten keskeneräistä juttua esikatselussa. Tai tarkemmin sanottua piti testata esikatselussa, mutta lipsahti julkaisun puolelle. Poistin heti sen, mutta huomasin itsekin että se jäi kummittelemaan.

QroquiusKad kirjoitti...

Näistä tuli mieleeni se kotoperäinen tapaus, jossa Arska ja Reiska tekivät sitä mitä yleensäkin, eli joivat Lasolia ja puhelivat synkkiä. Lopuylta Reiska synkistyi niin, että päätti hirttää itsensä.

Hän otti köyden ja hoippui liiteriin. Arska horjahteli jonkin ajan kuluttua perässä, mutta ovelle päästyään puuskahti: "Ei shitä shilmukhaa laiteta kainalojen alle!"
"Mutta joshh shhen laittaa khaulaan, ei physhhty hengittämään..."

Anonyymi kirjoitti...

Tosiaan, nikamat ilmeisesti kestävät jos hirttämiseen ei liity pudotusta, eikä ole yletöntä ylipainoa. Kuitenkin fakiireillakin täytyy olla jotain kikkoja estämään tukehtuminen. Ehkä on myös vaijeri ja valjaat piilossa jne. Alin tapauksessa jalkojen oikeneminen ei varmaan löysää köyttä läheskään kokonaan, palaako taju todella? Elämänkokemukseni ei valitettavasti (tai onneksi) riitä vastaamaan. Myytinmurtajat voisi tehdä paluun hirttospesiaalin merkeissä, jossain jaksossa he rakensivat heitettäviä giljotiineja, mikä on vielä karseampaa.

Kahden vuoden karkoitus kirjoitti...

Muutaman viikon takaa on tapaus, missä suomalaismies yritti "etuilla lähtojonossa" ja ohjasi autonsa kohti vastaantulevaa rekkaa. Joka sattuikin olemaan mopoauto. Henki kyllä lähti, mutta vain kahdelta 17-vuotiaalta mopoautossaan. Paska juttu.

Yleensäkin liikenteessä yritettävät tempaukset jäävät usein torsoiksi, vievät muita mukanaan, tai ainakin jättävät pysyvät traumat ns. rikoskumppaniksi pakotetulle. Kuulemani mukaan junahenkilökunnalle sattuu virkauran aikana keskimäärin yksi tapaus (tosin mukana myös ne tarkoituksettomat).

Jos nyt joku haluaa lähtöään jouduttaa (eikä hyväksy epäterveitä elämäntapoja metodiksi) niin älkää hyvät ihmiset missään nimessä jakako sitä taakkaa muille! Vanhan viisauden mukaan itsemurha ei ole ongelmista eroon pääsyä, vaan niiden sysäämistä muiden kannettavaksi.

Tulipa otettua kantaa vain itse johdantoon tällä makaaberilla loppuraskaannuksella. (Onko se kevennyksen vastakohta?) Kiitokset itse jutusta, joka hersytti monet naurut.


terveisin kevätaurinkoisesta Brysselistä
Bobrikov

Strix Senex kirjoitti...

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Nämä tendenssimäiset nyyhkytarinat ovat yksi niistä. On tietysti periaatteessa mahdollista, että joku niistä olisi tottakin. Voihan loton päävoittokin joskus sattua kohdalle. Pääsääntöisesti kuitenkin ne ovat samaa kaavaa noudattavia tarinoita, joihin ei tosiasiassa usko sen enempää kirjoittaja kuin lukijakaan. Etiketti kuitenkin edellyttää, että kumpikaan ei esitä tätä tietämystään ääneen. Kirjoittaja ei tietysti voi tehdä niin, koska sen jälkeen seuraavien nyyhkytarinoiden senttaustulot jäävät saamatta. Jos lukija puolestaan sen tekee, siitä seuraa uskomaton moraalisen närkästyksen myrsky. Mikäänhän ei tunnetusti aiheuta niin pyhää vihaa kuin aiheellinen epäily.

Mark Twain muuten käsitteli ansiokkaasti näitä "jalostavia kertomuksia". Esimerkiksi "Kiltin pienen pojan tarina" ja "Tuhman pienen pojan tarina" ovat herkullista luettavaa niille, jotka onnistuvat ne käsiinsä saamaan.

Anonyymi kirjoitti...

täsä kirjotuksesta tuli kyllä mieleen Arto Paasilinna hurmaava joukkoitsemurha ja varsinki siitä tehty elokuva ..

-jpt-

Becker kirjoitti...

Olipa hauska tarina, sai pitkästä aikaa naurun aihetta.

Jaska Brown kirjoitti...

Qroquius Kad: Joo, ja tähän sopii myös se legendaarinen jossa renki löysi hirttäytyneen isännän: "Kyllä se tuota vielä katuu, kunhan ajat tästä paranevat."

Ano: Yritin pikaisesti löytää filminpätkää aiheesta, mutta en ainakaan nopeasti löytänyt.

Kahden vuoden karkoitus: Joo, ilman muuta samalla kannalla. Tiedän yhden tapauksen jolle näin kävi ja oli se kaverille kova paikka, vaikka ei tietysti itse mitenkään syypää ollutkaan. Toisaalta olen aika varma (noin rekkakuskien ajatusmaailmaa kohtuullisen hyvin tuntevana), että jos rekan alle heittäytyisi vaikka tämä karkoitustaan vastustava somaliraiskaajamurhaaja jonka nimeä en onneksi tähän hätään muista, niin voipi olla että kyseinen kaveri nyrjäyttäisi naamansa hymyilystä eikä tarvitsisi enää ikinä olusia tai pullakahveja itse ostaa.

Strix Senex: Kyse on luullakseni hyvin pitkälti samasta asiasta kuin kommunismiin uskomisesta, jossa tyypit uskoivat vaikka näkivät totuuden. Eli olisi se helvetin upeaa että tämä toimisi, joten uskotellaan että se toimii.

jpt: Jossain vaiheessa kirjoittaessa välähti tuokin mielessä, mutta siinähän tyypit olivat tosissaan liikkeellä ja tulivat viime hetkellä katumapäälle ja ainakin osa sai elämänsä järjestykseen (en nyt jaksa kaivaa kirjaa varastosta esille tarkistaakseni että muistan varmasti oikein).

Becker: Kiitoksia. Tässähän kävi sitten toisin kuin siinä savolaisen anopin hukkumisessa, jossa äijä totesi että "nyt ei liiemmin naarata".

QroquiusKad kirjoitti...

Tämä kirjoitus oli myös omiaan tuomaan lohtua teineille ja heidän vanhemmilleen, joita riivaamaan on nyt tullut outo sosiaalisen median kautta leviävä 50-tasoinen peli "Blue Whale".

Ensimmäisillä 49 tasolla on tehtävä eritasoista fyysistä haittaa itselleen, kuten viiltelyä ja autojen eteen jättäytymistä. Pelin loppuun pelaamiseksi on tapettava itsensä tai joku läheisistään. Eräskin tapaus oli 13-vuotias poika, jonka oli 50 tasolle päästyään pitänyt tappaa äitinsä. Tämä onnistui kuitenkin pelastautumaan, jonka myötä asia sai julkisuutta.

Tässähän nyt olisi oiva apu 50 tasolle ehtineille pelin turvalliseen läpipelaamiseen: näillä metodeilla voi todistettavasti yrittää itsemurhaa jopa useamman kerran. Minkäs sille voi, ellei onnistu?

Jaska Brown kirjoitti...

Joo. Luin tuosta pelistä. Maailmassa on muutamia asioita jotka eivät lakkaa minua kummastuttamasta ja yksi niistä on se, kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään uskoessaan saavansa teoillaan sosiaalista hyväksyntää. Okei, ymmärrän mieluummin itsemurhat mutta että haittamaahanmuutto?

Lauri Stark kirjoitti...

Jutussa ei kerrottu, kuinka moni oli onnistunut. Koska kirjoitus oli varsinaiseksi nyyhkytarinaksi väännetty eikä yhdestäkään onnistumisesta mainittu, voinee kohtuullisella luotettavuudella sanoa että näitä ei ole ollut.

Tämä jutun mukaan, kuolleita olisi viisi. Uskon helposti, että porukasta löytyy oikeasti epätoivoisia tapauksia. Vaikea sanoa siis, kuinka iso osa yrityksistä on fuulaa ja draamaa. Hyvähän olisi, jos olisivat oikeastikin niin hervottomia kuin annetut "esimerkit".

Jaska Brown kirjoitti...

Jep, törmäsin itsekin tuohon tietoon pari päivää sitten. Ja sitten suhteutusta. Suomessa tehtiin Wikipedian mukaan vuonna 2014 800 itsemurhaa. Joa on viiai miljoonaa suomalaista (pikkulapset voitaneen unohtaa), tämä on 0,16 tuhatta kohti. Turhapaikkaläpsyttelijöitä on 30 tuhatta, mikä tekee em. suhdeluvulla kerrottuna 4,8. Eli juuri tuo viisi, toisin sanoen suhteellisesti tasan saman verran kuin suomalaisilla. Missä on se suuri itsariaalto, mistä kohutaan?