Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 28. maaliskuuta 2017

Jaskan ruokablogi

Olen kuullut muoti- ja ruokablogien olevan kaikkein suosituimpia. Tämä on täysin ymmärrettävää; miksi kukaan viitsisi lukea historiasta, kestävyysjuoksusta, maahanmuutosta tai yhteiskunnasta, kun vaihtoehtona on jotain todella tärkeää, kuten pukeutuminen. Aikoinaan yritin hyödyntää surffiaaltoa kirjoittamalla muodista, mutta jostain syystä kävijämäärät eivät kymmenkertaistuneet. Yrittänyttä ei laiteta, joten vuorossa ruokablogi.

Maailma on pullollaan keittokirjoja, joissa ei jumaliste kerrota miten ruoka tehdään. Tai sanotaan niissä, että paista jauheliha tai silppua sipuli, mutta ei kerrota miten. Eikä niissä varsinkaan kerrota, mitä työkaluja ruuan valmistamiseen tarvitaan. Tämä puute pitää ilman muuta paikata ja jakaa muutama yksinkertainen, perusteellisesti neuvottu ruokaohje niille, jotka ovat yhtä avuttomia kuin allekirjoittanut oli siinä vaiheessa, kun muutti kotoa pois ja sai lähtiäislahjaksi Jaakko Tepon tapaan vain sata metriä etumatkaa. Ohjeissa on kerrottu ainekset ja työkalut, ne jotka ovat optionaalisia ovat suluissa.

Sen verran oletetaan, että lukija tietää, millä nimillä keittiötyökaluja ja raaka-aineita kutsutaan. Jos ei tiedä, voi käydä kaupan hyllystä katsomassa mikä on vispilä ja mikä on lanttu. Liesi on se iso kapistus keittiössä, jossa on yleensä neljä pyöreää läikkää päällä ja luukun takana oleva tyhjä tila, jota ei ole tarkoitettu tavaroiden säilytykseen. Sitä säädellään siinä olevista nappuloista. Ne nappulat, joissa on pieniä lukuja, säätävät lieden päällä olevien pyöreiden levyjen tehoja. Se nappula, jossa on suuret luvut, säätää sen uuniksi kutsutun tilan lämpötilaa, kunhan on kytkenyt ensin uunin päälle siitä nappulasta, jossa ei ole numeroita. Useimmissa liesissä on lisäksi uunin alapuolella pienempi kolonen, joka on ihan oikeasti säilytystila uunipelleille ym. tavaroille.


1. Salaatti

Tämä on sitä varten, että tällä on hyvä tehdä naisiin vaikutus. Mies joka osaa valmistaa salaatin! Sitä paitsi se on helppoa. Salaatin tekeminen on vähän sama kuin naisilla riidan aloittaminen; sen saa aikaan mistä tahansa aineksista ja lopputulos on aina sama. Niinpä pidetään homma yksinkertaisena.

Tarvikkeet:
yksi kiinankaali
purkillinen ananasmurskaa
leikkuulauta (auki taiteltu ja huuhdeltu vanha maitopurkki kelpaa)
veitsi
(purkinavaaja)
muutaman litran kulho
lusikka

Ota veitsi. Mitä pidempi terä, sitä parempi. Myös leveys on hyvästä, mutta ei välttämätöntä. Semmoinen sarjakuvista tuttu veitsi, joka kourassaan kiinalainen kokki etuhampaat törröttäen jahtaa Daltonin veljeksiä, on paras. Leikkuulaudan kannattaa olla kaksi kertaa kiinankaalin kokoinen, mutta pienempikin käy, sitten homma vain pitää tehdä paloina. Poista kiinankaali muovikääreestä (tärkeää!) ja aseta se leikkuulaudalle tasainen puoli alaspäin. Leikkaa semmoisia 5 mm leveitä palasia poikittain kiinankaalista aloittaen sieltä vihreämmästä päästä. Kokonaan valkoiseen juuriosaan asti päästessäsi lopeta ja heitä se juuriosa huuthelkkariin. Käännä sitten leikkuulautaa 90 astetta vaakatasossa ja suorita sama leikkuuoperaatio kohtisuoraan. Onnittelut! Vaikein osa eli kiinankaalin pilkkominen on tehty. Kippaa palaset kulhoon. Avaa ananasmurskapurkki. Nykyään purkeissa on useimmiten kiskaisurengas, joten avaajaa et välttämättä tarvitse, ellet sitten rähmi rengasta irti ennen kannen avautumista. Tyhjennä purkki kulhoon. Ota lusikka ja sekoita. Parempaa kylmänä, eli anna olla tunti jääkaapissa ennen tarjoilua (ei välttämätöntä). Mitä salaattikastikkeen valmistamiseen tulee, älä edes yritä. Ei ne öljyt ja etikat kuitenkaan sekoitu. Osta kaupasta, niillä on paremmat emulgaattorit (älä kysy). Voit tietysti hämätä ja kaataa kaupan kastikkeen tyhjään pikkupulloon, jossa on jokin muu etiketti. Vosulle voi sitten valehdella, että on itse tehtyä. Ei se mitään eroa maussa huomaa kuitenkaan, samalta ne aina maistuvat. Jos kysyy reseptiä, hymyile vain hiljakseen ja mutise jotakin perhesalaisuudesta. Mimmit rakastavat salaperäisiä miehiä.


2. Munakas

Helpohko perussetti, jonka voi tehdä melkein missä tahansa tuntemattomassakin keittiössä sellaisista aineksista, joita löytää kaapista. Ja jos ei löydä, voi korvata ne jollain muulla. Ainoastaan munien kanssa on vähän kyseenalaista. Niitä ei välttämättä löydä kaapista ja niitä ei voi korvata millään, ei ainakaan omillaan.

Tarvikkeet:
Munia (noin kaksi per ruokailija, tosimies syö ainakin kolme mutta naisille riittää yksikin, tai jos ruoka onnistuu niin sitten tarvitsee naisen kanssa käyttää toistakin munaa, mutta ei nyt mennä siihen. Tai siis mennään siihen, mutta vasta ruokailun jälkeen – toivottavasti.)
Täytettä. Kelvollista materiaalia on kinkku (palana tai siivuina), meetvursti, nakit, katkaravut, tonni- tai muu kala. Noin parisataa grammaa per lärvi riittää.
Paistamiseen ruokaöljyä, voita tai margariinia
Suolaa ja pippuria
(Juustoa)
Veitsi
Leikkuulauta
Paistinpannu (Välttämätön, paljaalla levyllä paistaminen onnistuu kyllä mutta tekee naiseen negatiivisen vaikutuksen.)
Paistinlasta (Jos käytät teflonpannua, puinen, muuten ei väliä. Teflonpannu on se joka ei ole pikimusta.)
(Juustohöylä)

Ota täyte. Mikäli se on valmiiksi hienonnettu kuten tonnikala, älä tee mitään. Jos se on köntti, kaada leikkuulaudalle ja hienonna noin pikkusormenpään kokoisiksi paloiksi. Älä hienonna pikkusormeasi tai mitään muutakaan ulokettasi samalla. Esimerkiksi kinkkupalan hienontaminen onnistuu parhaiten siten, että leikkaat sen ensin vajaan sentin paksuisiksi siivuiksi. Sen jälkeen pinoat siivut päällekkäin ja leikkaat ne vajaan sentin paksuisiksi suikaleiksi. Jos saat pidettyä pinon kasassa, sen parempi. Jos et, ei se mitään paitsi aikaa menee enemmän. Lopuksi käännät leikkuulautaa 90 astetta ja leikkaat suikaleet vajaan sentin pituisiksi paloiksi. Tai voit käyttää valmiita kinkkukuutioita, mutta ne ovat kalliimpia eivätkä tee vaikutusta naiseen.
Laita pannu levylle. Kaada siihen öljyä tai rasvaklöntti. Laita levy täysille. Pyörittele pannua niin, että rasva leviää koko pinnalle. Kun rasva on sulanut, riko munat pannulle. Ei noin! Lue nyt hyvä mies loppuun! Tarkoitus on, että pannulle tulee pelkkä munien sisältö, ei kuoria.
Siis munien rikkominen. Ota napakka ote munasta. (Koska tämän projektin tarkoitus on neuvoa kuinka hankkia naisia naisettomille, osaat oletettavasti ottaa munasta napakan otteen ilman tarkempaa kuvausta.) Kopauta munaa kevyesti johonkin terävään (ei päähäsi), esimerkiksi pöydän tai pannun reunaan. Ilmestyikö munaan pieni särö?
a) Ei.
b) Kyllä.
c) Koko helvetin muna on sisältöineen lattialla ja sotku on kauhea.
Mikäli a), kasvata voimaa varovasti kunnes saavutat tuloksen b). Mikäli c), siivoa sotku, ota uusi muna ja pienennä voimaa reilusti kunnes saavutat tuloksen b).
No niin. Nyt sinulla on muna, jossa on särö. Toimi nopeasti, sillä luultavasti säröstä alkaa jo valua pikkuhiljaa limaista nestettä, kuten munista yleensä. Vie muna pannun yläpuolelle särö alaspäin, tartu molemmin käsin sen päistä kiinni peukalot munan yläpuolesta pitäen ja vedä ylöspäin taittaen varovasti voimaa kasvattaen puoliskot erilleen. Voila! Sisältö on valunut pannulle ja kuoret ovat käsissäsi. Heitä kuoret hitoille. Jos pannulle putosi pienikin pala kuorta, yritä napsia se näpeilläsi pois – se ei maistu hyvältä. Toista munanrikkomisoperaatio, kunnes olet saanut tarpeeksi monta munaa pannulle. Yhdellä pannulla pystyy yleensä paistamaan maksimissaan kuuden munan munakkaan. Jos pitää jostain syystä tehdä suurempi, paista kaksi tai useampia munakkaita peräkkäin.
Kun munat ovat pannulla, ota paistinlasta, riko keltuaiset ja sekoita. Käännä samalla levyn lämpöä noin 2/3 –asentoon. Tämä ei ole välttämätöntä – jos paistat vain itsellesi niin anna mennä kolmosella, haaskautuu vähemmän aikaa ja pienestä palaneen kärystä ei tarvitse välittää. Kippaa täyte sekaan, mielellään ei yhteen kekoon vaan tasaisesti levittäen. Heitä perään ripaus suolaa ja pippuria. Ripaus tarkoittaa sitä määrää, jonka saat puristettua etusormesi ja peukalon väliin. Varmista, että pippurit ovat joko rouhittuja tai jauhettuja, kokonaisia pippureita käytetään vain keitoissa.
Jos teet itsellesi lihaisaa munakasta (kala- ja katkarapuversiot ovatkin akoille ja hätätilanteisiin), voit tässä vaiheessa ripotella pinnalle juustoraastetta tai jos juustosi on klöntti, olet leikannut valmiiksi siivuja ja peität munakkaan niillä. Juuston käyttöä ei yleensä suositella naisten kanssa, niillä on joku ihme fiksaatio liialliseen rasvaan.
Kun mössö alkaa muuttua jäykemmäksi (tähän menee pari minuuttia), on aika taittaa munakas. Valitse kummalta puolelta lähdet taittamaan. Työnnä paistinlasta reunalta munakkaan alle ja liikuttele sitä, jotta valitsemasi puoli irtoaa pannusta. Työnnä lopuksi paistinlasta munakkaan alle reunalta keskelle asti ja nosta varovasti. Käännä toinen puoli toisen päälle. Tämä ei luultavasti ensimmäisellä kerralla onnistu, mutta se ei vaikuta makuun, ainoastaan ulkonäköön. Seuraavalla kerralla paremmalla onnella. Käännä levy nollaan ja anna munakkaan sisuksen kypsyä vielä pari minuuttia. Valmista tuli!


3. Jauhelihamakaronipata

Etenemme vähitellen kohti vaativampia settejä. Aikaisempia ei oikein voi edes mokata kovin pahasti, mutta tämän voi. Joten tarkkuutta, etenkin kun tässä pitää tehdä kahta asiaa yhtä aikaa mikä on miehelle vaikeaa. Siksi ruuanlaiton pitäisikin olla naisten työtä.

Tarvikkeet:
Jauhelihaa (noin 200 g per lärvi, enempi ei haittaa koska tähteet voi lämmittää)
Makaronia tai spagettia (yhtä paljon kuin jauhelihaa)
Lihaliemikuutio
Pippuria
(Valkosipulirouhetta tai -jauhetta)
(Sipulia tai sipulirouhetta tai -jauhetta)
Rasvaa tai öljyä
Paistinpannu
Paistinlasta
Kattila
Kauha
(Siivilä)
(Patakintaat)
Ketsuppia
(Soijakastiketta)

Tässä tehdään kahta asiaa yhtä aikaa, mutta voit ensimmäisellä kerralla itseksesi harjoitellessa tehdä ne yksi kerrallaan. Aloitetaan helpommasta eli makaronien keittämisestä. Jos jatkossakin päätät tehdä yhden asian kerrallaan, silloin kannattaa mieluummin paistaa ensin jauheliha. Tämä siksi että makaronit eivät jäähtyneinä enää maistu, kun taas jauheliha lämpenee kuumien makaronien seassa. Suositeltavaa on kuitenkin jatkossa tehdä operaatiot yhtä aikaa, se ei ole mahdotonta.

Valitse kattila siten, että makaronit täyttävät siitä enintään puolet. Tai koska sinulla on luultavasti vain yksi kattila, laita makaroneja enintään puolet kattilan tilavuudesta. Mutta älä vielä. Ensin täytä kattila vedellä vähän yli puolilleen. Laita kattila levylle ja levy täysille. Pudota lihaliemikuutio (muista poistaa kääre) kattilaan. Lirauta sekaan tilkka öljyä, jos sinulla sellaista on. Suositellaan rypsi- tai oliiviöljyä, moottoriöljystä tulee paha sivumaku. Jos öljyä ei ole, se ei ole välttämätöntä mutta makaronit saattavat takertua toisiinsa klöntiksi. Tällöin suositellaan käyrää perusmakaronia; mitä vähemmän tarttumapinta-alaa, sitä epätodennäköisempää klönttiytyminen on. Missään tapauksessa älä käytä spagettia ilman öljyä. Odota kunnes vesi kiehuu ja laita sitten makaronit veteen. Kun vesi alkaa uudelleen kiehua, käännä levyä pienemmälle sen verran, että kiehuminen vielä niukin naukin jatkuu. Makaronipakkauksessa lukee, kuinka kauan niitä pitää keittää. Yleensä keittoajat ovat yläkanttiin, älä ainakaan pidempään keitä tai niistä tulee lötköjä. Se on huonompi vaihtoehto kuin niiden jääminen vähän raa’oiksi. Raa’an voi aina selittää vosulle sanomalla että ne on keitetty al dente, mutta lötköille ei ole olemassa hyväksyttäviä tekosyitä. Spagetin kypsyyden voi tarkistaa heittämällä sen seinään. Raaka putoaa heti, kypsä tarttuu hetkeksi. Jos toimit näin, muista heittää vain yksi spagetti, ei koko kattilallista. Makaronia voit kokeilla tökkimällä kattilaa haarukalla (siis kattilassa olevia makaroneja, ei kattilaa itseään, senkin torvi!). Et sinä siitä mitään ymmärrä, mutta tekee vaikutuksen yleisöön. Ota ensi tökkäämisen jälkeen mietteliäs ilme ja totea ”vaatii vielä noin minuutin”. Ja minuutin kuluttua otat kattilan liedeltä. Todellisuudessa olet katsonut paketin kyljestä keittoajan ja käyttänyt siitä noin kolme neljäsosaa. Eli jos ohjeessa sanotaan 8 min, niin 5 min kohdalla tökkäät haarukalla ja 6 min kohdalla lopetat keittämisen. Sitten kaadat keitinveden pois. Tässä on hyvä käyttää siivilää ja yleensä välttämätöntä käyttää patakintaita, koska kattila on kuuma. Voi toki yrittää ilman siivilääkin pitämällä kantta vähän raollaan ja kaatamalla vedet tiskialtaaseen, mutta hyvin mahdollisesti lopputulos on paljon makaroneja tiskialtaassa, ainakin jos yrittää ilman kintaita. Mikä ei ole ollenkaan hyvä etenkin jos tiskialtaassa on likaisia astioita. Ja vaikka ei olisikaan, niin naisen mielestä tiskiallas on SAASTAINEN eikä mitään sinne joutunutta enää MISSÄÄN TAPAUKSESSA voi mättää takaisin kattilaan syötäväksi. Joten ole varovainen tai varmista, ettei nainen näe tätä vaihetta operaatiosta. Lopuksi palauta makaronit takaisin kattilaan tavalla tai toisella.

Seuraavaksi paista jauheliha. Keittokirjoissa neuvotaan, että jauhelihan paistamiseen ei tarvita rasvaa, mutta se on paskapuhetta. Ihan varmasti jauheliha jämähtää pannuun, jos sitä ei ole rasvattu. Eli laita pannulle rasvaa, pannu levylle ja levy täysille. Kun rasva on sulanut, kääntele pannua niin että koko pannu on rasvainen (kuitenkin vain yläpuoli, pannun alapuolella oleva rasva käryää ikävästi kuumalla levyllä). Kippaa jauheliha pannuun. Huomaa, että pakkauksissa on yleensä pohjapaperi, joka kannattaa poistaa pannulta, siitä tulee huono sivumaku. Kannattaa yrittää kipata siten, että paperi jää päällimmäiseksi, jolloin sen poistaminen on helpompaa. Tärkeää tietää jauhelihasta: se ei oikeasti ole jauhetta. Tämä tarkoittaa, että sinun pitää pilkkoa sitä paistinlastalla mahdollisimman pieniksi murusiksi. Se onnistuukin näppärästi ja samalla tuleekin myös käänneltyä lihaa pannulla. Tämä on välttämätöntä. Jos sitä ei kääntele, niin toinen puoli kärähtää ja toinen on yhä raakaa. Mikä on tietysti keskimäärin hyvä, mutta ruuanlaitossa ei tunneta keskiarvoja. Kannattaa käännellä siten, että siirrät aina lihaa reunoilta keskelle päin, niin sitä ei pääse lipsahtamaan pois pannulta. Liha on kypsää siinä vaiheessa, kun se on enimmäkseen tummaa. Jos se on mustaa, olet mennyt liian pitkälle. Älä syötä sellaista naiselle.

(Vapaavalintainen lisä. Kun liha on vähän ruskistunut, pannulle voi laittaa sipulia sekaan paistumaan. Tätä ei kuitenkaan suositella aloittelijalle, koska sipuli pitää pilkkoa. Tässä välissä varmuuden vuoksi ohjeet. Ota sipuli. Leikkaa kanta ja kärki pois, noin puoli senttiä molemmista. Aseta leikkauspinta leikkuulautaa vasten ja halkaise sipuli. Poista uloin tai kaksi ulointa kerrosta. Sen jälkeen leikkaa ensimmäisen leikkauksen suuntaisesti vajaan puolen sentin suuntaisia siivuja. Yritä pitää sipulinpuolikkaat kasassa. Leikattuasi käännä leikkuulautaa 90 astetta ja leikkaa siivut vajaan puolen sentin mittaisiksi paloiksi. Siis samaan tapaan kuin kinkkumunakkaan ohjeessa kinkku.)

Ainekset ovat nyt valmiit. Seuraavaksi yhdistä ne. Eli ota makaronikattila, heitä joukkoon jokaista 200 g kohti hyppysellinen rouhittua tai jauhettua pippuria, merkillä ei väliä. (Voit halutessasi laittaa myös saman verran valkosipulirouhetta ja jos et käyttänyt sipulia, myös sipulirouhetta.) Kippaa paistettu jauheliha sekaan ja sekoita huolellisesti kauhalla. Valmista tuli! Ruuan lisukkeeksi muista varata ketsuppia ja halutessasi myös soijakastike tekee säväyksen.


4. Lihakeitto

Tämä on periaatteessa helppo nakki, koska sen voi tehdä melkein mistä tahansa. Tarvitsee vain lihaa ja juureksia. Mausteet ovat toki hyvä lisä. Liha voi olla oikeastaan mitä tahansa (meetwurstin toimivuutta vähän epäilen, ainakin jos tarkoitus on syöttää tätä naiselle eikä ainoastaan tuottaa kaloreita suolenmutkaan). Jos se on makkaraa tai nakkeja, niin lopputulos onkin makkara- tai nakkikeitto, joka on ihan sama. Pitää vain muistaa että ne ovat valmiiksi kypsytettyjä eli toisin kuin ohjeessa, niitä ei tarvitse keittää etukäteen. Ja parasta tässä on se, että tämä on helpompaa kuin kukaan uskoo. Aikaa kyllä menee, mutta odotellessa voi höpöttää naiselle jonninjoutavia. Siitä ne tykkäävät. Tässä välissä pitää antaa varoitus siitä, että jotkut nykyajan naiset ovat sen verran degeneroituneita, että ne ovat vajonneet ravintoketjussa pykälän verran alaspäin ja ruvenneet kasvissyöjiksi. Pysy niistä kaukana. Ethän halua seurustella lehmän kanssa, lihansyöjä eli kuuma kissimirri on sentään jotakin. Tosin osa kasvissyöjistä on vielä pelastettavissa, ronski huumori tyyliin "en minäkään voisi syödä söpöjä eläimiä, kyllä ne pitää ensin tappaa" on hyvä lakmustesti sen selvittämiseen onko tapaus kehityskelpoinen. Jos ei, voit olla varma että tuon jutun jälkeen se poistuu niskoja nakellen ja säästät aikaa ja vaivaa.

Tarvikkeet:
Sianlapa (tai jotain muuta lihaa, jatkossa oletetaan että lihaa on luiden poiston jälkeen noin 1 kg, pienennä muita tarvikemääriä samassa suhteessa)
Kahdeksan isoa perunaa
(Neljä jykevää porkkanaa)
(Puolen kilon lanttu)
(Puolen kilon nauris)
(Sata grammaa palsternakkaa)
(Kokonaisia pippureita)
(Rouhittua pippuria)
(Yksi iso sipuli)
(Vähän selleriä)
(Nippu persiljaa)
(Melkein mitä tahansa muita juureksia)
(Jälkiuunileipää ja voita)
Lihaliemikuutio
Helvetin iso kattila
Iso kulho tai useampia pienempiä
Leikkuulauta
Veitsi
Kauha

Laita kattilaan vettä sen verran, että saat sianlavan peitettyä. Kuten todettu, tähän kelpaa mikä tahansa liha mutta sianlapa on halpaa ja siitäkin tulee helkutin hyvää. Paremman lihan käyttäminen tähän olisi haaskausta. Odota että vesi kiehuu ja laita sianlapa vasta sitten veteen. Näin vältyt enemmältä vaahtoamiselta. Siis keitoksen, ei omasi. Jälkimmäiseltä vältyt kun olet varovainen lapaa kattilaan laittaessasi etkä roiski kiehuvaa vettä päällesi. Keitä lihaa tunti ja nosta sitten möykky pois. Heitä lihaliemikuutio tilalle.
Sillä aikaa kun liha kiehuu, ota kaikki juurekset käsittelyyn. Juuresten sopiva määrä vastaa ohjeessa mainittuja perunoita, porkkanoita ja lanttua. Jos sinulla on muutakin, niin vähennä näiden määrää siten, että saat suunnilleen saman määrän näitä rehuja. Tai jos on vähemmän, niin lisää. Suositeltavaa on kuitenkin, että perunoiden lisäksi olisi jotain muutakin. Pilko juurekset kuutioiksi kuten munakkaan yhteydessä kinkun pilkkominen neuvottiin. Paitsi että tällä kertaa palat saavat olla suurempia, noin sentin kokoisia kuutioita. Perunanpalat voivat olla tätäkin isompia. Yleensä sanotaan, että juurekset tulee kuoria, mutta peseminen riittää. Älä käytä tiskiainetta. Kuoriminen on tylsää, ei sitä viitsi tehdä eivätkä kuoret keitettyinä haittaa. Naiselle sanot kuitenkin, että kuorissa on parhaat ja terveellisimmät ravintoaineet ja siksi juureksia ei missään nimessä pidä kuoria. Uskoo se. Naisille voi aina perustella mitä tahansa, kun sanoo että se on terveellistä.
Sipulin pilkot kuten jauhelihamakaronipadan yhteydessä neuvottiin. (Huomaatko muuten miten kätevää: kun olet jonkin tempun opetellut, niin voit soveltaa samaa toisessa yhteydessä. Pätee myös naisiin, joitakin temppuja joita olet yhden kanssa opetellut voit soveltaa johonkin toiseenkin. Mutta kuten ruuanlaitossa, mitään temppua et voi soveltaa kaikkiin tapauksiin ja kaikkia temppuja voit soveltaa johonkin tapaukseen.) Heitä pilkotut palat isoon kulhoon tai sitten pienempiin, kun et kuitenkaan omista riittävän isoa.
Kun olet nostanut lihan pois, laita rehut kattilaan paitsi persilja. Heitä perään muutama kokonainen pippuri ja vähän rouhittuakin pippuria. Jos kokonaisia ei ole, laita rouhittua enemmän.
Jäähdytä liha. Tosikokki antaisi lihan jäähtyä sellaisenaan, mutta sinulla ei ole aikaa. Laita vapautuneeseen kulhoon kylmää vettä ja upota liha sinne pariksi minuutiksi. Sen jälkeen nosta se pois. Sisältä se on edelleen helvetin kuuma, joten älä polta näppejäsi paloitellessasi sitä. Kannattaa ensin paloitella vähän suurempiin möykkyihin, laittaa ne takaisin veteen ja ottaa sieltä yksi kerrallaan duunattavaksi. Jäähtyvät paremmin.
Lihan paloittelu osaa olla vittumaista hommaa. Siihen ei oikein ole muuta ohjetta kuin että pidä veitsi terävänä, niin ei tarvitse käyttää voimaa. Jos veitsi on tylsä, se lipsahtaa helpommin ja koska se on tylsä, olet joutunut käyttämään enemmän voimaa ja totta kai sormesi ovat tiellä. Hätänumero on 112. Irtileikattu sormi kannattaa laittaa jäihin, niin sen saa ehkä ommeltua takaisin. Mutta takaisin lihanleikkuuseen. Virallinen ohje sanoo, että lihaa pitää aina leikata poikkisyin, mutta se on paskapuhetta. Ainakin jos lihapala on luinen, jolloin saat huviksesi arvata onko possu ymmärtänyt kasvattaa lihansa luuhun kiinni sopivastipäin, häh? Leikkaa liha pieniksi paloiksi, vähän samoin kuin kinkku siinä munakasohjeessa. Irroita kalvot ja luut sekä epäilyttävältä näyttävät palat. Luun putsaaminen on hankalaa, mutta tee se tarkasti - juuri siinä ovat kiinni ne parhaat palat, jotka antavat keittoon sen syvällisimmän maun.
Lihan pilkottuasi laita se kattilaan. Sillä aikaa rehut ovat kypsyneet, olettaen että on kulunut vähintään varttitunti. Jos on kulunut liian kauan, ne ovat mössönä. En tiedä mikä on liian kauan, koska olen aina saanut lihan pilkottua ajoissa. Laita kommentteihin tietoa jos lipsahtaa, niin tietääpä sitten.
Koska liha on jäähtynyt, se pudottaa sopan lämpötilan alle kiehumispisteen. Nosta se takaisin kiehuvaksi ja keitto on valmis. Ripottele lopulta päälle ihan pikkuisiksi paloiksi silppuamasi persilja, jos sellaista sattuu olemaan. Tarjoa jälkiuunileivän kanssa. Leivän päälle voita eikä mitään helvetin margariinia.


5. Pullat

Siirrymme jälkiruokaosastolle. Pullataikinan teko on kätevä taito. Perusmössöstä pystyy valmistamaan pitkoja, korvapuusteja ja tiedä vaikka mitä, mutta aloitetaan yksinkertaisesta eli peruspullista.

Tarvikkeet:
Hiivaa
Vehnäjauhoja (leivontakarkeaa)
Munaa
Kardemummaa
Suolaa
Sokeria
Raesokeria
Voita, leivontamargariinia tai ruokaöljyä
Kulho
Puuhaarukka (ei puinen ruokailuhaarukka, vaan paistinlasta jossa on koloja)
Leivinpaperia
Pullasuti (perseensutia voi käyttää, jos se on suoraan paketista otettu)

Ensin tehdään taikina. Siihen on monta konstia, mutta tässä on varsin yksinkertainen. Lämmitä kaksi desiä vettä kädenlämpöiseksi ja laita kulhoon. Maitoakin voi käyttää. Tähän määrään riittää puoli pakettia hiivaa. Murenna hiiva veteen ja sekoita puuhaarukalla (no joo joo, tavallinenkin haarukka käy jos muuta ei ole), kunnes vedessä ei enää ole havaittavia möykkyjä. Tämän jälkeen lisää jauhoja ja jatka sekoittamista. Älä helvetissä laita liikaa. Taikinaan saa aina lisää jauhoja, mutta niitä on oikeastaan mahdotonta ottaa sieltä pois. Aina lisäämisen jälkeen sekoita, kunnes seos on sopivan jäykkää. Eli vielä juoksevaa, mutta huomaat reunoilla pintajännityksen aiheuttaman kaaren. Tämän jälkeen peitä kulho pyyheliinalla ja jätä pöydälle paisumaan ainakin varttitunniksi.
Sopivan ajan kuluttua kurkkaa pyyheliinan alle. Näkyykö taikinanjuuressa ilmakuplia, mielellään jotain parikymmentä ja onko se turvonnut kooltaan vähintään puolitoistakertaiseksi?
a) Näkyy ja on turvonnut. Tässä tapauksessa jatka eteenpäin.
b) Ei näy. Pyyheliina uudelleen päälle, odota viisi minuuttia ja tarkista uudelleen.
c) Tunti on kulunut ja mitään kuplia ei näy. Tässä tapauksessa olet taas sössinyt. Jos et halua ottaa riskiä, heitä sörsseli helvettiin ja yritä alusta uudelleen. Vesi kädenlämpöiseksi, ymmärsitkö? Kädenlämpöiseksi ei tarkoita käden lämpötilaa tullessasi paljain käsin 30 asteen pakkasesta, vaan sellaista jolla kullista kiinni ottaessasi ei stondis lopahda. Tämän mielikuvan luulisi antavan motivaatiota hoitaa homma oikein, koska tämän tarkoitus on ulkoistaa kullista kiinni ottaminen naiselle.
Oletetaan että taikina kuplii. Riko joukkoon kaksi kananmunaa (ohje munien rikkomisesta munakkaan yhteydessä), lisää joukkoon pieni ripaus suolaa, reilu ripaus kardemummaa ja desilitra sokeria. Tällä välin olet laittanut 100 g voita sulamaan mikroon (käytä sulatuslämpöä, se mikrossa oleva lumihiutaleen kuva tarkoittaa sitä, ei pakastamista). Kaada voisula joukkoon ja sekoita puuhaarukalla niin, että munien keltuaiset rikkoutuvat ja seos on suunnilleen homogeenistä (jos epäilet että tämä tarkoittaa jotain setalaista, lue kemian kirjasi uudelleen). Lisää jauhoja. Sekoita. Lisää jauhoja. Sekoita. Lisää jauhoja. Sekoita JA LOPETA HITTO VIE SE JAUHOJEN JATKUVA LISÄÄMINEN! Puuhaarukka katkesi jo, kun seos on liian jäykkää. Yritä saada tikut pois taikinasta. Siinä vaiheessa kun puuhaarukka tuntuu taipuvan, lopeta ja ota se pois. Tunge kätesi jauhopussiin. Sitten tunge kätesi taikinaan. Jos et tunge sitä jauhopussiin ensin, kaikki taikina tarttuu käteesi. Nyt tarttuu vain puolet. Mutta älä hermostu. Vatkaa taikinaa kädelläsi. Vähitellen taikina alkaa irrota kädestäsi. Jos ei irtoa, lisää jauhoja sillä puhtaalla kädelläsi. Sopiva määrä on se, että kulhon pohjalla näkyy pikkuisen jauhoja koko ajan. Lopulta taikina alkaa kyllä irrota. Sitten se on valmista leivottavaksi.
Kuten todettu, tässä leivotaan pikkupullia mikä on helpointa. Ota semmoinen vähän tennispalloa pienempi möykky taikinaa ja pyörittele sitä käsissäsi. Ei SITÄ, senkin pöljä, vaan taikinaa! Kun taikina on suunnilleen pallon muotoinen, mäiskäise se leivinpaperille jonka olet asettanut uunipellille. Toista toimenpide, kunnes taikina on loppu.
Riko yksi kananmuna pieneen kuppiin tai tarvittaessa juomalasiin. Voitele pullat kananmunalla pullasudin avulla. Ota raesokeria ja ripottele sitä jokaisen pullan päälle kymmenkunta murua. Ei tarvitse laskea, kunhan nyt suurin piirtein. Laita pullat uuniin, jonka olet lämmittänyt 225-asteiseksi. Anna olla uunissa noin viisitoista minuuttia. Tai vähemmän. Tai enemmän. Tiedät sopivan ajan siitä, että pullat ovat muuttuneet kauniin värisiksi.


6. Ohukaiset

Lopuksi tekniikkaa, jolla voi tehdä vaikutuksen. Eli suositus - ei vaan määräys - on, että opettelet tätä vähintään kerran ennen kuin teet tämän naisen silmien edessä.

Tarvikkeet:
Nestettä. Maitoa, soija- tai kaurajuomaa, vissyvettä, vettä.
Munia
Vehnäjauhoja (leivontakarkeaa)
Suolaa
Sokeria
Ruokaöljyä
(Voita tai margariinia)
(Mansikka-, vadelma- tms. hilloa)
(Jäätelöä)
Kulho
Vispilä tai sähkövatkain
(Kauha)
Paistinpannu (lettupannua voi käyttää)
Paistinlasta

Kaada kulhoon puoli litraa nestettä. Vissyvedestä varoitus, että joitakin se pierettää. Ei suositella jos et tunne ainakin oman suolistosi toimintaa ja tarkoitus on saada vosu sänkyyn yöksi. Riko joukkoon pari-kolme kananmunaa. Lisää ripaus suolaa ja sokeria. Lisää vähitellen jauhoja sen verran, että taikina on yhä juoksevaa mutta jäykkää. Usein käy niin, että taikina tuntuu löystyvän kesken paistamisen, jolloin jauhoja voi lisätä. Muista että jauhojen poistaminen taikinasta on vaikeampaa kuin niiden lisääminen.
Sekoita taikina vispilällä. Sähkövatkain on vielä parempi, vispilän kanssa tuppaa jäämään jauhomöykkyjä. Ainakin jos kaadat jauhot itse. Helpointa on jos joku kaataa jauhoja hiljalleen ja toinen vatkaa samaan aikaan. Tämä on konsti saada nainen tuntemaan itsensä tarpeelliseksi.
Laita paistinpannuun rasvaa ja sulata se. Lettupannu eli semmoinen jossa on monta pientä lokeroa on myös OK, mutta tässä keskitytään oikeisiin räiskäleisiin, koska niiden kanssa voi opetella vaikutuksen tekevän tempun. Ota taikinaa kauhaan tai johonkin muuhun sopivaan astiaan. Kaada taikina sulaneen rasvan päälle. Pyöräytä pannua niin että taikina peittää koko pannun pohjan. Anna paistua kunnes huomaat päällysosan taikinan muuttuneen kiinteäksi. Sitten räiskäle käännetään. Lällärit käyttävät tähän paistinlastaa. Sinä käytät paistinlastaa vain siihen, että työnnät lastan varovasti räiskäleen reunan alle ja varmistat, että se ei ole tarttunut kiinni pannuun ja jos on, irrotat sen pannusta varovasti.
Sitten otat pannun kahvasta kiinni ja nostat sen liedeltä pois. Sen jälkeen kaikki on ranteesta kiinni. Aseta pannu loivasti laskevaan kulmaan, suorita nopea nykäisy ylöspäin ja loppuvaiheessa aavistuksen itseesi päin. Pysäytä pannu, jolloin räiskäle jatkaa matkaansa ylöspäin ja loppunykäisyn ansiosta saa pyörivän liikkeen. Ota siitä koppi pannulla. Suoritus on täydellinen, mikäli räiskäle on kääntynyt äskeinen yläpuoli alaspäin pannua vasten menemättä lainkaan ruttuun tai taittuneeksi. Tässä onnistuminen vaatinee erinäisiä harjoittelukertoja ja muutaman lattialle päätyneen räiskäleen. Siksi käskin harjoitella tätä ensin yksin, mutta kuuntelitko sinä? No joo, hyvällä tuurilla saat räiskäleen kiinni mutta kummallisena myttynä. Mutta kyllä se siitä, parin kerran jälkeen onnistuu jo ja muutaman kerran jälkeen onnistumisprosentti on sama kuin NHL-maalivahdin torjuntaprosentti eikä se siitä sen paremmaksi nousekaan. Aikanaan voit sitten treenata huikeamman tempun eli puolen kierroksen sijaan puolitoista. SE tekee jo oikeasti vaikutuksen. Kaikkein huikeimman vaikutuksen tekee, jos tämän onnistuu tekemään vaikka neljän letun lettupannulla, mutta ei ole olemassa todisteita siitä, että kukaan olisi koskaan tässä onnistunut.
Paista toista puolta vähän lyhyemmän aikaa kuin ensimmäistä. Kippaa räiskäle lautaselle, lisää uusi voinokare pannulle ja taikina päälle. Jos letut tuntuvat paistuvan turhan tummiksi jääden silti sisältä kunnolla kypsymättä, pienennä levyn lämpöä. Paina mieleesi sopiva säätöasento ja käytä sitä seuraavalla kerralla.
Tarjoa letut hillon tai jäätelön kanssa. Mansikka- ja vadelmahillot ovat hyviä. Kaupoissa myydään myös erillistä lettuhilloa, mutta kuka haluaisi syödä letuista tehtyä hilloa? Tarjoillessasi voit toki testata vaimokokelaasi oivalluskykyä ja huumorintajua sanomalla, että ohjeen nimi on vipattava lettu. Jos hän ei tajua tai tajuaa ja närkästyy, merkitse miinuspiste. Jos hihittää ja pikkuisen punastuu, merkkaa iso plussa. Sitä paitsi ohjeen nimi on mitä sopivin tähän yhteyteen, sillä tavoitteenahan on saada nimelle täsmälleen käänteinen toiminto aikaan.


Näillä muutamalla perusohjeella pääset jo pitkälle. Kun nyt osaat tärkeimmät, voi olla että keittokirjankin ohjeet alkavat jo avautua. Ja pidä aina kirkkaana mielessä todellinen tavoitteesi. Sanotaan, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta.. Sama toimii myös kääntäen, sillä miehen ruuanlaittotaito on myös tie naisen sydämeen. Ja kuten kaikki tiedämme, niin tie naisen vatsalle käy sydämen kautta.

16 kommenttia:

Snowcamo kirjoitti...

Tuon voisi laittaa kansiin ja myydä keittokirjana opiskelijoille! Sopiva nimi olisi "Mad Cooking Skills for the 1337", sen verran pro-sektorilla nykytodellisuuteen suhteutettuna liikutaan (lähteet: feissarimokat, Radio Nova - haastattelussa Jonna ja Erin, omat havainnot x 3).

Vakavampana ehdotuksena kannattaa kellottaa kananmunien rikkominen tasoa vasten, ei terävää reunaa. Pienen harjoittelun jälkeen toimii paljon paremmin ja jättää ne kaikkein pienimmät (s.o. hankalimmat) kuorensirut tuottamatta. Mahdollistaa myös paremmin kahden kananmunan rikkomisen kerralla, joka onnistuessaan jättää katsojat ihailusta mykäksi. Kannattaa treenata ennen esitystä.

RedEyedFrog kirjoitti...

Ananasmurskaa, hyi yäk. Kiesus. Ei kuuna kullan valkeana.

Jos haluat kokeilla jotain uutta, tee itämainen salaattikastike: 1 rkl soijaa, 1 rkl seesamiöljyä, 1 tl sokeria (+ cähän chilijauhetta, jos oot seikkailullinen). Hyvää tulee. Ja seesamiöljy on muuten tavattoman hieno keksintö, sillä saa pelkästään paistetuista vihanneksista hauskanmakuisia, kun paistaa ne seesamiöljyssä. Om nom.

Itse taidan nyt mennä kokkailemaan munakoisoa korealaisittain.

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Letunpaistoa kannattaa harjoitella ensimmäisen kerran ilman yleisöä. Minä en lainkaan ilahtunut niistä vähemmän mairittelevista kommenteista, joita sain raaputtaessani letunriekaleita lattiasta ja katosta.

Anonyymi kirjoitti...

Chef Timpan ohje:

Tarjoa pakastettua Dr Oetker pizzaa, ja ruokakriitikot kehuvat.
[url]http://www.dailymail.co.uk/news/article-2389343/Man-wins-praise-critics-pizza--owns-just-bought-freezer-local-supermarket.html[/url]

"Restaurateur Gary Newborough had food critics raving about the pizzas at the VIP launch of his trendy new restaurant - until he confessed they were in fact frozen and bought from a local supermarket."

Jaska Brown kirjoitti...

Snowcamo: Joo, kyllä tässä jutussa oli vankka totuuspohja.

RedEyedFrog: Pitääpä testata tuota salaattikastiketta, kaikki löytyykin hyllystä. Seesamiöljy on ykköstä. Siinä paistaminen antaa ruualle ihan eri säväyksen. Mitä korealaisiin ruokiin tulee, olen ajatellut kokeilla joskus kimchin tekemistä.

Yksi Turkkulaanen: Jos lentää kattoon asti, on heittänyt liian kovaa. En ole koskaan sinne asti saanut lentämään - siis lettua ja näin keski-ikäisenä en enää mitään muutakaan.

Ano: Siitäpäs saivat, mokomatkin nirppanokat. Kyllä Dr. Oetker osaa - olihan mies nuoruudessaan Waffen-SS:n jäsen.

Qroquius Kad kirjoitti...

Rudolf-August Oetker palveli Waffen-SS:ssä ilmeisesti huolto- tai hallintotehtävissä, koskapa valmistui 26.10.1944 SS-Untersturmführer der Reserveksi Arolsenissa sijainneen SS-Führerschule des Wirtschafts-Verwaltungsdientesin 7. Kriegs-Reservejunker-Lehrgangilta.

Joka tapauksessa mies kantoi lakissaan Totenkopfia, joka sivuaa tätä bloggausta laajemminkin: jauhelihamakaronipata tunnetaan jostain syystä myös kryptisellä nimellä "pääkallo". Tietäisikö joku miksi?

Anonyymi kirjoitti...

Myös Penn & Teller show'ssaan viilasivat linssiin kulinaristeja: halvoista ja osin puolivalmiista aineksista tehdyt pöperöt tarjoiltiin ravintolassa kalliina erikoisuuksina ja ne saivat ylistystä, kuten myös "hieno lähdevesi" joka tuli puutarhaletkusta...

Anonyymi kirjoitti...

Ihan hyviä reseptejä for dummies. Eipä ollut aikanaan omakaan lähtötaso järin kummoinen, mutta niinpä vain on tullut tuokin perusruuanlaitto opeteltua, eikäpä sen oppiminen niin järin vaikeaa edes olekaan. Hieman kun katsoo ohjetta keittokirjasta, jos on jotakin ruokalajia ensi kertaa kokeilemassa, ja sitten niin tarviten hieman soveltaa. Ja kun on parikin kertaa osannut jonkin perussimppelin sapuskan, kuten nyt vaikka jauhelihakastikkeen kokoon rykäistä, niin sen jälkeenhän se jo käykin kuin luomisen työ.

Nykyjään voi jo ylimielisenä naureskella niille tumpeloille, jotka eivät ole edes sen vertaa vaivautuneet kokkailua opettelemaan, että polttavat suunnilleen teevedenkin pohjaan. Näihinkin tapauksiin valitettavasti törmää aina aika ajoin... Eräällekin muinoiselle kämppikselleni (suomalainen) jouduin mm. neuvomaan perunoiden ja kananmunien keittämisen... Ja yhden kaverini x-kämppis (italiaano) ei osannut käyttää purkinavajaa (sic!), siis semmoista ihan tavallista "peruskynsimallia", joten eikun opettamaan sitten vain sekin taito.

Tuota lihasopan reseptiä voisi vielä täydentää sen verran, että jos arveluttaa ryhtyä laittamaan keittoa ihan raa'asta lihasta asti, niin tuohon samaiseen liemeen voi ihan hyvin sekoitaa proteiiniksi vaikkapa jauhelihaa, nakkeja tms, tai jos haluaa hieman hienostella, niin laittaa liemen sekaan lohta tms. kalaa, niin siitähän syntyykin jo kirkasta kalakeittoa eli seljankaa... Maitopohjainen kalakeittokaan ei ole kovin paljoa vaativampi laitettava.

Tai jos haluaa kokeilla jotakin rahtusen eksoottisempaa, niin silppuaa esim. jauhelihakeiton sekaan pienen määrän meetwurstia ja suolakurkkua ja nauttii sopan sitten itäeurooppalaiseen tapaan pienen smetananokareen kera, ja hyvää tulee! Unohtamatta tietenkään valkosipulia, jos siitä sattuu tykkäämään! :) Myös choritzomakkarasta (tai bratwurstistakin) saa aivan erinomaisen keiton, jos tykkää mausteisemmasta ruuasta, se tosin varoituksen sanana, että suolan lisäämisessä on tällöin syytä olla aika varovainen, kun ko. eväs itsessäänkin on jo melko tymäkästi suolattua.

-J.Edgar-

RedEyedFrog kirjoitti...

Jaska: Kimchin tekeminen käytännössä vaatii korealaista chiliä, jota ei monesta paikasta Suomesta saa. Harmi kyllä, korealainen keittiö ei täällä ole oikein tunnettu... Mutta eniveis, jos päätät tehdä, mä voin antaa vinkkejä. Teen aina omat kimchini 3-4 kertaa vuodessa. Säilyy nääs hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

Ruokakerma sopii paistinpannulla ruokaan ku ruokaan kaikki maistuu hyvälle, jopa komerosta löydetyt hiirenpapanatki ..

-jpt-

Pekka kirjoitti...

Naisille voi terveyssyillä perustella lähes mitä tahansa, mutta voihin heillä on jokin ihmeellinen fiksaatio, jota ei millään argumenteilla kumota. He kun ovat pienestä pitäen oppineet, että voi on niin epäterveellistä, että se lähestulkoon tappaa siihen paikkaan, eikä sitä niin ollen enää käytäkään muut kuin satavuotiaat mummot, koska kaikki muut tietävät paremmin. Yritä siinä sitten olla käyttämättä margariineja.

Hyviä reseptejä kyllä. Varsinkin pullaresepti on nuorelle miehelle tarpeellinen. Onhan meille jo lapsena opetettu, että "syö särkeä, se kasvattaa järkeä" ja "syö juustoa, se kasvattaa luustoa". Samalla periaatteella kannattaa usein syödä pullia.

Anonyymi kirjoitti...

Tulee syötyä huonosti kun vituttaa vaan alvariinsa, mutta mielestäni ei kuitenkaan ole olemassa jytäkän valurautapannun pannutta. Luottorauta lähes kaikkeen. Maailman kestävimpiä työkaluja. Halpa. Ruosteisimmankin valurautapannun valmistat käyttökuntoon monin konstein, joista voi mainita vaikka perunanpuolikaalla hankaamisen suolan kera. Eikä polta munakasta kiinni kun on huollettu hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

En ole pitänyt itseäni mitenkään kokkina, mutta jos ruuanlaitto on yleisesti miehille noin vaikeaa voinen pitää itseäni Master-chefinä. Saan juurekset mökin ryytimaalta, kalastan ja metsästän proteiinit. Isä ja sedät opetti miten niistä saa maukkaat keitokset. Luulen, että ne reseptit ovat vuosisatoja vanhoja. Ja yksinkertaisia! Voita ja kermaa ei yleensä säästellä. Suomalaisiin ruokiin kuuluu pitkä haudutus leivinuunissa oli sitten kyseessä paisti tai laatikkoruoka (hiljaisella lämmöllä).

Jaska Brown kirjoitti...

Ensiksi pahoittelut kommentoijille, etten ole vastannut muutamaan päivään. On ollut reaalimaailmassa vähän muuta.

Qroquius Kad: Tuo "pääkallo" oli kyllä uutta, joten en tosiaan tiedä.

Ano 1: Emmä vaan tierä, onko se joillekin etiketistä tai hinnasta kiinni mikä on hyvää ja mikä ei.

J. Edgar: No joo, samalta tasolta lähdettiin. Ei peruskoulun kotitaloustunneilta mitään mieleen jäänyt. Joku kalaresepti olisi vielä tähän pitänyt heittää, mutta jäipä tekemättä.

RedEyedFrog: Jep, just tuota korealaista chiliä mietin isoimmaksi ongelmaksi. Eipä taida olla täältä Hornankuusesta saatavilla edes parinsadan kilometrin säteellä. Mitä olet käyttänyt ja sitä saa varmaan netistä tilattua?

jpt: Lasse Lehtisen romaania Satumainen onni lainatakseni: hyvään ruokaan tarvitaan kolme asiaa. Hyvät ainekset, voita ja kermaa. Huonollakin aineksilla pääsee pitkälle kun käyttää riittävästi voita ja kermaa.

Pekka: Tuo oli muuten hyvä. Mulla loppui margariinin syönti toistakymmentä vuotta sitten siihen paikkaan, kun näitä asioita työkseen tutkiva (nais)ihminen näytti vähän kemiallisia kaavoja niiden sisältämistä transrasvoista. En yhtään ihmettele jos niitä syömällä tulee miehestäkin vähän jotain cistransiin päin viittaava.

Ano 2: Valurautapannuun voi aina luottaa, paitsi jos pudottaa sen keittiön kivilattialle. Rauta on sopivassa kulmassa maahan osuessaan yllättävän haurasta...

Ano 3: Suomalaisessa ruokaperinteessä on se vika, että sitä on vaikea tarjota ravintoloissa. Kuten totesit, ruuan valmistaminen kestää ja on vaikea arvioida, paljonko sitä menee. Jos joku keksisi tähän ratkaisun, niin bisnesidea olisi valmiina.

RedEyedFrog kirjoitti...

Amazonista voinee ehkä ostaa sitä. En vaan tiedä, toimittaako ne Suomeen/saako tänne toimituttaa... Gochugaru on tuotteen korealainen nimi. (Joskus näkee myös versioita Kochukaru jne.)

https://www.amazon.com/Korean-Flakes-Gochugaru-Pepper-Singsong/dp/B00OYMFRHG

Suomessa tiedän, että Tampereelta saa ja Helsingissä Vii Voanista saa. Mä käytän just näistä ostettuja. Lisäksi ravaan Koreassa sen verran usein, että tuon sieltä myös.

(Huomautan noihin voikermajuttuihin, että vaikka ehdottomasti kannatan sekä voita että kermaa, aasialaisista ruoista ne eivät tee kovin hyviä. ;) )

Anonyymi kirjoitti...

Suomessa myytävissä margariineissa ei ilmeisesti ole enää transrasvoja. Kun öljyt kovetetaan 100%:sesti ei transrasvaa voi syntyä, "täysin kovetettu" kertoo tästä.

Joku terveysviranomainen sanoi tämän tv-väittelyssä, kun keskustelu karppauksesta ja ravintosuosituksista kävi kuumana joitakin vuosia sitten. Joka tapauksessa Pekka Puskan ja kumppanien toimet ehtivät vahingoittaa suomalaisten terveyttä vuosikymmenten ajan, eikä hän tai muutkaan ole sitä pahoitelleet.

Jaskan ohjeilla voi uusavutonkin pärjätä keittiössä.Itse olen aina syönyt munia runsaasti ja käyttänyt voita kaikkeen ruoanlaittoon. Kovan rasvan ja kolesterolin haitallisuudesta ei ole kunnon tutkimusnäyttöä, vaikka totisesti niitä on yritetty mustamaalata.

-Matias-