Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


sunnuntai 28. elokuuta 2016

Välihuomautus 96: Anmärkning

Nu skriver hon äntligen sin egen utsikt på hinderlöpning och hennes problemar.
Om någon hade frågat mig: "Ska vi i framtiden se hur Sandra Eriksson står på OS-, VM- eller EM-podium?":
Före den här artikeln: "Nej."
Efter den här artikeln: "Ja."

Kirjoituksessaan Sandra Eriksson analysoi estejuoksun problematiikan pilkkomalla sen pieniin paloihin. Lyhyt referaatti ranskalaisin viivoin niille, joiden ruotsin taito on vielä huonompi kuin omani (ja se on paljon se...):
- estejuoksu poikkeaa sileän juoksuista enemmän kuin useimmat luulevat
- esteen ylityksessä on kolme vaihetta:
- 1. Lähestyminen: selvästi vaikeampaa kuin aitajuoksussa, koska askelten määrä ei ole vakio eikä juosta omilla radoilla. Askeleen asettaminen sopivaan ponnistuskohtaan vaatii useimmiten askelpituuden säätöä, mikä yleensä kannattaa tehdä sitä lyhentämällä, eikä se tarkoita välttämättä hidastamista. (Oma lisähuomautus: Askeleen lyhentäminen ei välttämättä tarkoita hidastamista, mutta se tarkoittaa kasvanutta energiankulutusta etenkin jos lyhentäminen tehdään liian myöhään ja liian rajusti. Askeleen pidentäminen taas on yleensä se huonompi vaihtoehto, koska virhearvion tai yllättävän tilanteen sattuessa askelta ei voi pidentää loputtomasti, toisin kuin lyhentää, samoin monilla juoksijoilla pidentämisen jälkeen paluu normaaliin askelrytmiin on vaikeaa rytmin rikkouduttua, kun taas askeleen lyhentämisestä paluu normaaliin on helpompaa.)
- 2. Ylitys: toisin kuin aita, este ei kaadu jos siihen törmää, joten riskejä on vältettävä rytmin menetyksen uhallakin. Koska estejuoksussa nopeus on pienempi kuin aitajuoksussa, ylitystä ei voi tehdä yhtä nopeasti rytmiään menettämättä.
- 3. Esteen jälkeen: mikäli esteelle tullessa vauhti on pudonnut, joutuu kiihdyttämään uudelleen ja se kuluttaa voimia. Monet katsojat eivät tiedosta asiaa, mutta esteen jälkeiset askeleet ovat itse asiassa estejuoksun tärkein osa. (Oma lisähuomautus: se, että Sandra tästä kirjoittaa tällä tavalla, vakuutti minua enemmän kuin mikään muu yksittäinen asia.)
- Vesieste: Sandra tietää, kuinka vesieste pitää ottaa ja myös osaa sen. Ongelma on se, että virheellinen malli on niin syvällä pään sisällä, että tositilanteessa automaattimotoriikka ottaa vallan ja sitten käy kuten käy. (Oma lisähuomautus: Mutta se on voitettavissa ja niin myös käy.)
- kenttiä on kahdenlaisia: vesieste ulkoradan tai sisäradan puolella. Sisäradan puolella on siksi selvästi parempi, että tuolloin saa juosta ensimmäiset noin 250 m ennen estettä. Jos vesieste on ulkoradan puolella, ensimmäinen este tulee jo alle 100 m startista, jolloin etenkin arvokisajuoksuissa on ruuhkaa.
- taktiikka on estejuoksussa erilaista kuin sileällä jo yksin sen takia, että ryhmässä juostessa estettä ei välttämättä näe ennen kuin viime hetkellä. Tämä aiheuttaa suuria haasteita taktiikkaan.
- lopuksi Sandra toteaa, ettei ole vieläkään asiantuntija (juossut vasta toistakymmentä vuotta esteitä), mutta toivoo, että voi opettaa joillekin edes jotakin.

Utan att förstå och bekänna problemen kommer man aldrig hitta en lösning. Det skall inte bli lätt. Men du kan göra det, Sandra.

4 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Intuitiivisesti olen jo pitkään ymmärtänyt estejuoksun vaikeudet, eli kiitos siitä, että puit ne ymmärrettävään muotoon.

Äskettäin pidettiin suunnistuksen MM-kisat. Itse entisenä suunnistajana olen pohdiskellut suunnistuksen ja energiankulutuksen suhteita. Samat johtopäätökset kuin estejuoksussa ovat suoraan siirrettävissä suunnistukseen etenkin silloin, jos suunnistetaan vaikeakulkuisessa maastossa kuten suolla, tiheikössä tai hakkuuaukealla.

Oma käytännön kokemus sanoo, että pienikokoisilla ja ketterillä on etulyöntiasema suunnistuksessa, mutta sama ei välttämättä päde estejuoksuun.

Becker kirjoitti...

Hyvinhän tuo ruotsinkieli taipuu, vai saitko apuja? Mielestäni mielenkiintoisimmat juoksulajit ovat juuri estejuoksu ja 1500 metriä tai maili, tai millä nimellä se nyt kulkee. Niissä yleensä tapahtuu ja on muitakin mukana kuin pelkästään kenialaisia.

Jaska Brown kirjoitti...

Vasara: Kiitokset kuuluvat Sandralle. Havaintojeni mukaan miesestejuoksijat ovat joskus vähän voimakasrakenteisempia kuin muut kestävyysjuoksijat, mutta naisilla en ole eroa havainnut. Kovin lyhyet eivät yleensä estejuoksussa pärjää.

Becker: Ihan itse kirjoitin på svenska. Kirjoitukset tarkistaa aina Ylin Johtava Pääinkvisiittori eli Salli, mutta hänellä ei ollut ruotsinkielisestä osiosta huomauttamista. Hänellä oli parempi ruotsinnumero kuin minulla eikä kielitaitokaan ole ehtinyt ruostua yhtä pitkään.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos todella hyvästä estejuoksun analyysistä! Tuli paljon uutta tietoa. Vasarahammerille: Olen itsekin harrastanut suunnistusta lukioajoista saakka. Patteriston mestaruuskisoissa tulin aikoinaan kolmanneksi. Cooperin testissä meni 2750 m. Se kertoo minusta paljon miten paljon kartanlukutaito ja maaston luontainen lukutaito vaikuttaa menestykseen. Ja olin todella kohtalaisen ketterä: 170/62.

Kun Jaskan kanssa ollaan scott-faneja; Adamsin hienovarainen piruilu Hillaryn kannattajille on hykerryttävää!

Note: For new readers of this blog, I endorse Hillary Clinton, but only for my personal safety because I live in California